Lopun alku

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Post Reply
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 620
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Lopun alku

Post by Tinanja » Fri Jul 12, 2019 6:17 pm

Halvasta kankaasta taiteiltu kevyt huppu peitti Phoeben katuja huomaamattomasti kulkevan puolhaltianuorukaisen päätä. Hupun jatkeena oleva viitta laskeutui tämän harteilta puolväliin reittä, paljastaen altaan edullisesta kankaasta kootun yksinkertaisen asun: tunikan, housut ja parhaat vuotensa nähneet kengät, joilla kuitenkin oli vielä useita vuosia käyttöikää jäljellä. Tunikaa vähän paremmin istuvaksi tekevä liivi, ja sen sekä tunikan päällä oleva vyö oli vähintään toisella tai jopa kolmannella käyttäjällään, sillä nahka oli pehmentynyt, halkeillut ja kulunut. Soljen sijaan se oli solmittu kiinni. Olalla roikkuva laukku jatkoi tätä kolikoitaan tarkasti laskevan nuorukaisen vaatteiden aloittamaa linjaa.

Määrätietoiset askeleet kuljettivat Giadia kohti erästä kulmakapakkaa Phoeben torin laidalla, parin sivukadun kulmassa. Paikastaan huolimatta paikka ei ollut lainkaan niin huonomaineinen kuin annettiin toisinaan ymmärtää, ja Giad ymmärsi kyllä kaljun miehen valinnan. Sopiva etäisyys torista, kapakka paikalla, jossa vartijat harvoin kävivät… loistava paikka unohtaakseen kaiken tarvittavan ja tarpeettoman. Puolhaltiamies haroi vähän tummanruskeita hiuksiaan huppunsa alla paremmin korvansa taakse suunnatessaan torilta kapakkaa kohden. Hänen kaunis kotikaupunkinsa oli nähnyt parempiakin päiviä, ja vaikka pinnalla nyt olikin tyyntä, alla myrsky oli nousemassa. Giad ei halunnut osua myrskyn silmään, ja tiesi kulkevansa liian lähellä sitä turvallista rajaa, joka erotti hänet ja Zahir Athertonin. Myrsky tulisi olemaan varmasti yksi pahimpia, joita Phoebe olisi koskaan kohdannut. Silti hän astui kulmakapakkaan ja tilasi muutamalla kolikolla itselleen oluen. Lyhyt silmäys ympärille riitti kertomaan, missä huoliaan oluella alas huuhteleva kaljupäinen mies Vareo Berenthal istui.

“Iltapäivää”, Giad sanoi lyhyesti istuessaan Vareon valloittaman tyhjän pöydän toiselle puolelle oluttuoppinsa kanssa. Tuoli narahti ikävästi tuon painon alla. “Tuon viestin yhteiseltä tuttavaltamme”, nuorukainen jatkoi laskien hitaasti huppunsa niskaansa ennen kuin otti laukustaan mustaa, kulunutta nahkaa olevan kansionsa. Hän oli melko varma, ettei Vareolle oltu ilmoitettu tästä tapaamisesta, eikä tämä todennäköisesti ollut Zahirin tyttären kuoleman jälkeen kuullut Zahirista mitään - eikä ihme. Giad, vaikka tunsikin olevansa melko lähellä tuota maagikkoa, ei ollut lainkaan varma, mihin suuntaan shakkinappulat Phoeben shakkilaudalla siirtyivät. Kaupungissa oli ollut pelottavan hiljaista - uutinen tapahtuneesta oli levinnyt alamaailmassa kulovalkean tavoin ja kaikki olivat vetäytyneet omiin oloihinsa myrskyä odottamaan. Pitkät ja luisevat sormet nappasivat viimein kansion välistä sinetöidyn kirjeen, jonka tämä työnsi Vareon eteen. Sinetti oli varmasti Vareollekin tuttu, ja viimeistään kirjeen siistit kirjaimet, ja iso Z allekirjoituksena paljastivat, keneltä kyseinen viesti oli lähtöisin.

Tiedät, kenet haluan päiviltä, ja sinä tulet auttamaan siinä. Giad saattaa sinut ajantasalle tilanteesta ja siitä, mihin suuntaan sen pitäisi kehittyä.
~Z


“Onko sinulla paikkaa, jossa voimme puhua rauhassa?” Giad kysyi sitten, rikkoen hetken hiljaisuuden, kun Vareo kohotti katseensa kirjeestä. “Tiedän yhden paikan, mutta…”, Giad kohautti olkapäitään - se olisi Vareolle vierasta aluetta, ja tällä hetkellä mitäänsanomattoman näköinen, resuinen nuorukainen oli vain ja ainoastaan vieras ja tuntematon Vareolle, eikä tuolla olisi mitään syytä luottaa häneen edes piirun vertaa.


//Vareo ja Rapu tänne ^^

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 386
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu » Mon Jul 15, 2019 8:14 pm

Oluttuoppi lepäsi Varoen toisessa kädessä ja haluttoman hitaasti hän nosti sen huulilleen. Mutta vain siemauksen jälkeen hän tunsi kielellään epämiellyttävän, metallisen maun joka sai oluenkin maistumaan kuvottavalta. Sysäten juoman pöydälle Vareo risti sormensa ja nojasi otsansa niitä vasten.
Hän tiesi ettei vika ollut oluessa. Tuntui että hänen koko sisikuntansa oltaisiin väännetty vereslihalle ja jätetty yhdeksi solmuksi. Hän ei ollut saanut aiemmin suupalaa alas eikä juominenkaan auttanut tylsyttämään häntä kalvavan ja kynsivän epätietoisuuden pahinta terää. Vareo oli huomannut vilkuilevansa jokaisen vastaantulijan kasvoja ja käsiä, odottaen jonkun heistä kääntyvän ja iskevän hänet keskellä katua kuoliaaksi. Jokainen katu oli tuntunut aivan yhtä paljaalta ja vaaralliselta kuin edellinenkin, joten lopulta hän oli kävellyt kapakkaan, istunut selkä seinää vasten ja jäänyt odottamaan. Ainakaan hän ei voinut nyt perääntyä pidemmälle, mutta Jumalten nimessä hän kohtaisi tappajansa ainakin silmästä silmään.

Vareo hengitti syvään kun hän äkkiä havahtui askeleisiin edessään. Miehen katse kohosi hänen luokseen kävelleeseen vieraaseen, ja katse sisälsi sanattoman käskyn poistua ennen kuin tämän selkä ehtisi koskea tuolin selkänojaan. Mutta tämä istui lupaa kysymättä tai hetkahtamatta vastapäätä, ja veti hupun päästään. Vareon katse oli naulittu tuohon sileänaamaiseen nuorukaiseen, tämän kaivaessa kaikessa rauhassa esille kirjeen ja laskiessa sen pöydälle. Ja näytti että pehmeänvärinen kuori olisi jäänyt niille sijoilleen, Vareon lausuessa matalasti:
"Sinutko hän sitten lähetti? En tunne sinua, vaikka tuskin pitäisi edes yllättyä. Helpompaa iskeä terästä kurkuuni, vai kuinka?"
Sitten Vareo vilkaisi lyhyesti kirjettä, näyttäen yhä jännittyneeltä kuin kerälle painautunut käärme.
"Haluaako hän vielä leikitellä kanssani? Pelata jotain sairasta peliä jotta loppuni olisi mahdollisimman huvittava hänelle?" Vareo tiukkasi myrkyllisesti. Hänen toinen kätensä laskeutui harkitun hitaasti kirjeen reunalle, ja toinen käsi hiipi samaa tahtia hänen vyölleen. Aivan veitsenkahvan vierelle. Odottaen joka hetki nuorukaisen iskevän oman teränsä hänen kämmenensä läpi Vareo veti kirjeen pöytää pitkin, kunnes nosti sen käteensä. Vieläkään hänen seuralaisensa ei näyttänyt elettäkään että aikoisi hoitaa hommansa loppuun. Vareo taitteli kirjeen auki ja luki siihen kirjoitetut lyhyet rivit.
Hänen suupienensä näyttivät hiipivän hymyyn, mutta se hymy oli hapan kuin mätä nauris ja Vareon synkästi painuneet kulmat tekivät siitä vielä ontomman. Näemmä Zahir halusi ottaa kaiken hyödyn alaisistaan, viimeiseen hetkeen asti. Vareon joutuisi kulkemaan ja kenties jopa taistelemaan tietäen joka hetki, että onnistuminen voisi samalla merkitä hänen kuolemaansa.
Siinä tapauksessa olisi ehkä parempi, että joku hänen vastustajistaan antaisi hänelle lyhyen ja nopean kuoleman.
Kirje rypistyi Vareon käsissä palloksi hänen mulkoillessa nuorukaista, tätä Giadia, ja ääni sarkasmista terävänä hän sanoi:
"Näytä toki tietä. Miksi turhaan haaskata meistä kummankaan aikaa?"
Vareo kohottautui tuoliltaan suorille jaloille ja nyökkäsi Giadia kulkemaan edellä. Omituinen, uhmakas välinpitämättömyys alkoi saada valtaa hänen sielussaan. Jos hän olisi kävelemässä väijytykseen tai ansaan, joka olisi toisaalta melkoinen yliammunta pelkästään hänen kuolemansa takia, niin olkoon sitten niin. Ajatellessaan kaikkea mikä tässä maailmassa häntä oli painanut maahan, tämä olisi vain niistä viimeinen. Mitään Vareo ei jättänyt jälkeensä, eikä kukaan häntä muistaisi.
Tosin viimeinen ajatus ei ollut aivan totta, kuten mies äkkiä oivalsi seuratessaan Giadia ulos kapakasta. Sillä tässä kaupungissa oli yksi henkilö, joka voisi välittää hänen olemassaolostaan. Vai välittikö Naenija enää?

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 620
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja » Tue Jul 16, 2019 6:47 pm

Giadin ilme ei näyttänyt värähtävänkään Vareon maanisten kommenttien osalta, mutta pieni yllättyneisyys nosti päätään miehen sisällä. Ensinnäkin kaljun miehen eleet ja olemus olivat niin varautuneita, että ne saivat yleensä tilanteisiinsa hyvin valmistautuvan nuorukaisen hetkellisesti hakemaan sitä tasoa, jolla hänen itsensä pitäisi tilanteessa olla. Mies tiesi, että hänellä oli tiedoissa aukkoja sen osalta, mitä herra Athertonin tyttären kanssa oli loppupeleissä tapahtunut - hän tiesi vain Vareon olleen paikalla, ja että tilanne oli ollut ohitse todennäköisesti jo ennen kuin hän oli saanut viestin välitettyä Zahirille. Palkkiota tuon kaljun miehen päästä ei myöskään oltu ilmoitettu, vaikka kaikki tuon käytöksessä vyötä kohti vaeltavaa kättä ja varautuneisuutta myöten viittasivatkin. Giad päätyi olemaan vastaamatta Vareon puoliuhkauksiin ja ääneen sanottuihin epäilyksiin ja nyökkäsi vain kirjettä kohden. Kun Vareo viimein tarttui kirjeeseen varautuneena ja luki sen, nuorukainen tätä vastapäätä kohotti vähän kulmiaan miehen vastaukselle. Oli yllättävää, että tämä oli valmis laskemaan varautumistasoaan näinkin paljon, että oli lähdössä hänen mukaansa itselleen tuntemattomaan paikkaan. Giad ei oikein ymmärtänyt kaljupäisen miehen logiikkaa, mutta toisaalta, se ei myöskään ollut hänen tehtävänsä. Sen sijaan, että tuo olisi jäänyt väittämään vastaan, tämä nousi sulavalla liikkeellä ja kohotti kätensä vetämään hupun takaisin päähänsä.

Giad johdatti olkansa yli vilkuilematta Vareon kulmakapakasta Phoeben pohjoisosia kohden vain kääntyäkseen pian sivukadulle. Parin korttelin päässä mies astui sisälle kaksikerroksiseen taloon, jonka alakerrassa näytti toimivan pieni leipomo. Ohimennen pienen hymyn leipurille väläyttäen Giad asteli portaisiin ja yläkertaan. Sen takaseinustalla oli vielä yksi ovi, jonka lukkoon mies sovitti taskustaan löytyvän avaimen vain avatakseen sen.
“Sulje ovi perässäsi”, Giad kehotti ohimennen rikkoen kaksikon välillä olevan hiljaisuuden, kun astui sisälle huoneeseen. Suuri kirjoituspöytä sen ikkunan ääressä hallitsi melkein koko tilaa, mutta seinustalle oli tuotu yksinkertainen sänky, sekä pari kevyesti pehmustettua tuolia, joista toinen oli kirjoituspöydän edessä. Tämä ei ollut Giadin asunto, tai paikka, mutta hiljainen ja syrjäinen, eikä heitä häirittäisi täällä.
“Jos se ei kirjeestä käynyt ilmi, olen Giad”, totesi nuorimies sitten lyhyesti. “Ja tiedätkin, kenen palveluksessa työskentelen.”

“En tiedä, mistä olet saanut päähäsi, että hän haluaa sinut päiviltä”, tämä jatkoi viitattuaan Vareota istumaan. “Päästäsi ei ole tietääkseni luvattu palkkiota”, olkienkohautus kehysti sanoja, kun nuorimies kurottautui laskemaan olallaan roikkuneen laukun tyhjän kirjoituspöydän kulmalle istuessaan sen ääressä olevalle tuolille.
“Mutta tiedän, että herra Atherton haluaa Caylan päiviltä oman kätensä kautta, ja on valmis maksamaan naisen vangitsemisesta pitkän pennin, mitä tähän mennessä kuulemiani järjestelyjä on uskominen”, Zahir ei ollut levännyt laakereillaan Janelten kuoleman jälkeen. Päin vastoin, mies oli koonnut alaisiaan, selvittänyt vaikutusvaltansa rajoja suunnitelmaansa varten, ja tämä oli osa viimeisten palojen paikalleen laittamista.
“Ja jostain syystä hän haluaa sinut koko suunnitelmansa keskelle… Keskelle sitä myrskyä, joka odottaa vain puhkeamistaan Phoeben ylle”, Giad nielaisi hiljaa, tuskin huomattavasti, mutta hänen äänensä värähdys viimeisten sanojen kohdalla oli kuultavissa. Hän oli vain viestinviejä ja kirjuri, eikä se henkilö, joka halusi olla keskellä myrskyn silmää maagikon vapauttaessa kaiken Caylaa kohtaan tunteman vihansa.

Post Reply