Lopun alku

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Post Reply
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 646
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Lopun alku

Post by Tinanja » Fri Jul 12, 2019 6:17 pm

Halvasta kankaasta taiteiltu kevyt huppu peitti Phoeben katuja huomaamattomasti kulkevan puolhaltianuorukaisen päätä. Hupun jatkeena oleva viitta laskeutui tämän harteilta puolväliin reittä, paljastaen altaan edullisesta kankaasta kootun yksinkertaisen asun: tunikan, housut ja parhaat vuotensa nähneet kengät, joilla kuitenkin oli vielä useita vuosia käyttöikää jäljellä. Tunikaa vähän paremmin istuvaksi tekevä liivi, ja sen sekä tunikan päällä oleva vyö oli vähintään toisella tai jopa kolmannella käyttäjällään, sillä nahka oli pehmentynyt, halkeillut ja kulunut. Soljen sijaan se oli solmittu kiinni. Olalla roikkuva laukku jatkoi tätä kolikoitaan tarkasti laskevan nuorukaisen vaatteiden aloittamaa linjaa.

Määrätietoiset askeleet kuljettivat Giadia kohti erästä kulmakapakkaa Phoeben torin laidalla, parin sivukadun kulmassa. Paikastaan huolimatta paikka ei ollut lainkaan niin huonomaineinen kuin annettiin toisinaan ymmärtää, ja Giad ymmärsi kyllä kaljun miehen valinnan. Sopiva etäisyys torista, kapakka paikalla, jossa vartijat harvoin kävivät… loistava paikka unohtaakseen kaiken tarvittavan ja tarpeettoman. Puolhaltiamies haroi vähän tummanruskeita hiuksiaan huppunsa alla paremmin korvansa taakse suunnatessaan torilta kapakkaa kohden. Hänen kaunis kotikaupunkinsa oli nähnyt parempiakin päiviä, ja vaikka pinnalla nyt olikin tyyntä, alla myrsky oli nousemassa. Giad ei halunnut osua myrskyn silmään, ja tiesi kulkevansa liian lähellä sitä turvallista rajaa, joka erotti hänet ja Zahir Athertonin. Myrsky tulisi olemaan varmasti yksi pahimpia, joita Phoebe olisi koskaan kohdannut. Silti hän astui kulmakapakkaan ja tilasi muutamalla kolikolla itselleen oluen. Lyhyt silmäys ympärille riitti kertomaan, missä huoliaan oluella alas huuhteleva kaljupäinen mies Vareo Berenthal istui.

“Iltapäivää”, Giad sanoi lyhyesti istuessaan Vareon valloittaman tyhjän pöydän toiselle puolelle oluttuoppinsa kanssa. Tuoli narahti ikävästi tuon painon alla. “Tuon viestin yhteiseltä tuttavaltamme”, nuorukainen jatkoi laskien hitaasti huppunsa niskaansa ennen kuin otti laukustaan mustaa, kulunutta nahkaa olevan kansionsa. Hän oli melko varma, ettei Vareolle oltu ilmoitettu tästä tapaamisesta, eikä tämä todennäköisesti ollut Zahirin tyttären kuoleman jälkeen kuullut Zahirista mitään - eikä ihme. Giad, vaikka tunsikin olevansa melko lähellä tuota maagikkoa, ei ollut lainkaan varma, mihin suuntaan shakkinappulat Phoeben shakkilaudalla siirtyivät. Kaupungissa oli ollut pelottavan hiljaista - uutinen tapahtuneesta oli levinnyt alamaailmassa kulovalkean tavoin ja kaikki olivat vetäytyneet omiin oloihinsa myrskyä odottamaan. Pitkät ja luisevat sormet nappasivat viimein kansion välistä sinetöidyn kirjeen, jonka tämä työnsi Vareon eteen. Sinetti oli varmasti Vareollekin tuttu, ja viimeistään kirjeen siistit kirjaimet, ja iso Z allekirjoituksena paljastivat, keneltä kyseinen viesti oli lähtöisin.

Tiedät, kenet haluan päiviltä, ja sinä tulet auttamaan siinä. Giad saattaa sinut ajantasalle tilanteesta ja siitä, mihin suuntaan sen pitäisi kehittyä.
~Z


“Onko sinulla paikkaa, jossa voimme puhua rauhassa?” Giad kysyi sitten, rikkoen hetken hiljaisuuden, kun Vareo kohotti katseensa kirjeestä. “Tiedän yhden paikan, mutta…”, Giad kohautti olkapäitään - se olisi Vareolle vierasta aluetta, ja tällä hetkellä mitäänsanomattoman näköinen, resuinen nuorukainen oli vain ja ainoastaan vieras ja tuntematon Vareolle, eikä tuolla olisi mitään syytä luottaa häneen edes piirun vertaa.


//Vareo ja Rapu tänne ^^

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 394
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu » Mon Jul 15, 2019 8:14 pm

Oluttuoppi lepäsi Varoen toisessa kädessä ja haluttoman hitaasti hän nosti sen huulilleen. Mutta vain siemauksen jälkeen hän tunsi kielellään epämiellyttävän, metallisen maun joka sai oluenkin maistumaan kuvottavalta. Sysäten juoman pöydälle Vareo risti sormensa ja nojasi otsansa niitä vasten.
Hän tiesi ettei vika ollut oluessa. Tuntui että hänen koko sisikuntansa oltaisiin väännetty vereslihalle ja jätetty yhdeksi solmuksi. Hän ei ollut saanut aiemmin suupalaa alas eikä juominenkaan auttanut tylsyttämään häntä kalvavan ja kynsivän epätietoisuuden pahinta terää. Vareo oli huomannut vilkuilevansa jokaisen vastaantulijan kasvoja ja käsiä, odottaen jonkun heistä kääntyvän ja iskevän hänet keskellä katua kuoliaaksi. Jokainen katu oli tuntunut aivan yhtä paljaalta ja vaaralliselta kuin edellinenkin, joten lopulta hän oli kävellyt kapakkaan, istunut selkä seinää vasten ja jäänyt odottamaan. Ainakaan hän ei voinut nyt perääntyä pidemmälle, mutta Jumalten nimessä hän kohtaisi tappajansa ainakin silmästä silmään.

Vareo hengitti syvään kun hän äkkiä havahtui askeleisiin edessään. Miehen katse kohosi hänen luokseen kävelleeseen vieraaseen, ja katse sisälsi sanattoman käskyn poistua ennen kuin tämän selkä ehtisi koskea tuolin selkänojaan. Mutta tämä istui lupaa kysymättä tai hetkahtamatta vastapäätä, ja veti hupun päästään. Vareon katse oli naulittu tuohon sileänaamaiseen nuorukaiseen, tämän kaivaessa kaikessa rauhassa esille kirjeen ja laskiessa sen pöydälle. Ja näytti että pehmeänvärinen kuori olisi jäänyt niille sijoilleen, Vareon lausuessa matalasti:
"Sinutko hän sitten lähetti? En tunne sinua, vaikka tuskin pitäisi edes yllättyä. Helpompaa iskeä terästä kurkuuni, vai kuinka?"
Sitten Vareo vilkaisi lyhyesti kirjettä, näyttäen yhä jännittyneeltä kuin kerälle painautunut käärme.
"Haluaako hän vielä leikitellä kanssani? Pelata jotain sairasta peliä jotta loppuni olisi mahdollisimman huvittava hänelle?" Vareo tiukkasi myrkyllisesti. Hänen toinen kätensä laskeutui harkitun hitaasti kirjeen reunalle, ja toinen käsi hiipi samaa tahtia hänen vyölleen. Aivan veitsenkahvan vierelle. Odottaen joka hetki nuorukaisen iskevän oman teränsä hänen kämmenensä läpi Vareo veti kirjeen pöytää pitkin, kunnes nosti sen käteensä. Vieläkään hänen seuralaisensa ei näyttänyt elettäkään että aikoisi hoitaa hommansa loppuun. Vareo taitteli kirjeen auki ja luki siihen kirjoitetut lyhyet rivit.
Hänen suupienensä näyttivät hiipivän hymyyn, mutta se hymy oli hapan kuin mätä nauris ja Vareon synkästi painuneet kulmat tekivät siitä vielä ontomman. Näemmä Zahir halusi ottaa kaiken hyödyn alaisistaan, viimeiseen hetkeen asti. Vareon joutuisi kulkemaan ja kenties jopa taistelemaan tietäen joka hetki, että onnistuminen voisi samalla merkitä hänen kuolemaansa.
Siinä tapauksessa olisi ehkä parempi, että joku hänen vastustajistaan antaisi hänelle lyhyen ja nopean kuoleman.
Kirje rypistyi Vareon käsissä palloksi hänen mulkoillessa nuorukaista, tätä Giadia, ja ääni sarkasmista terävänä hän sanoi:
"Näytä toki tietä. Miksi turhaan haaskata meistä kummankaan aikaa?"
Vareo kohottautui tuoliltaan suorille jaloille ja nyökkäsi Giadia kulkemaan edellä. Omituinen, uhmakas välinpitämättömyys alkoi saada valtaa hänen sielussaan. Jos hän olisi kävelemässä väijytykseen tai ansaan, joka olisi toisaalta melkoinen yliammunta pelkästään hänen kuolemansa takia, niin olkoon sitten niin. Ajatellessaan kaikkea mikä tässä maailmassa häntä oli painanut maahan, tämä olisi vain niistä viimeinen. Mitään Vareo ei jättänyt jälkeensä, eikä kukaan häntä muistaisi.
Tosin viimeinen ajatus ei ollut aivan totta, kuten mies äkkiä oivalsi seuratessaan Giadia ulos kapakasta. Sillä tässä kaupungissa oli yksi henkilö, joka voisi välittää hänen olemassaolostaan. Vai välittikö Naenija enää?

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 646
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja » Tue Jul 16, 2019 6:47 pm

Giadin ilme ei näyttänyt värähtävänkään Vareon maanisten kommenttien osalta, mutta pieni yllättyneisyys nosti päätään miehen sisällä. Ensinnäkin kaljun miehen eleet ja olemus olivat niin varautuneita, että ne saivat yleensä tilanteisiinsa hyvin valmistautuvan nuorukaisen hetkellisesti hakemaan sitä tasoa, jolla hänen itsensä pitäisi tilanteessa olla. Mies tiesi, että hänellä oli tiedoissa aukkoja sen osalta, mitä herra Athertonin tyttären kanssa oli loppupeleissä tapahtunut - hän tiesi vain Vareon olleen paikalla, ja että tilanne oli ollut ohitse todennäköisesti jo ennen kuin hän oli saanut viestin välitettyä Zahirille. Palkkiota tuon kaljun miehen päästä ei myöskään oltu ilmoitettu, vaikka kaikki tuon käytöksessä vyötä kohti vaeltavaa kättä ja varautuneisuutta myöten viittasivatkin. Giad päätyi olemaan vastaamatta Vareon puoliuhkauksiin ja ääneen sanottuihin epäilyksiin ja nyökkäsi vain kirjettä kohden. Kun Vareo viimein tarttui kirjeeseen varautuneena ja luki sen, nuorukainen tätä vastapäätä kohotti vähän kulmiaan miehen vastaukselle. Oli yllättävää, että tämä oli valmis laskemaan varautumistasoaan näinkin paljon, että oli lähdössä hänen mukaansa itselleen tuntemattomaan paikkaan. Giad ei oikein ymmärtänyt kaljupäisen miehen logiikkaa, mutta toisaalta, se ei myöskään ollut hänen tehtävänsä. Sen sijaan, että tuo olisi jäänyt väittämään vastaan, tämä nousi sulavalla liikkeellä ja kohotti kätensä vetämään hupun takaisin päähänsä.

Giad johdatti olkansa yli vilkuilematta Vareon kulmakapakasta Phoeben pohjoisosia kohden vain kääntyäkseen pian sivukadulle. Parin korttelin päässä mies astui sisälle kaksikerroksiseen taloon, jonka alakerrassa näytti toimivan pieni leipomo. Ohimennen pienen hymyn leipurille väläyttäen Giad asteli portaisiin ja yläkertaan. Sen takaseinustalla oli vielä yksi ovi, jonka lukkoon mies sovitti taskustaan löytyvän avaimen vain avatakseen sen.
“Sulje ovi perässäsi”, Giad kehotti ohimennen rikkoen kaksikon välillä olevan hiljaisuuden, kun astui sisälle huoneeseen. Suuri kirjoituspöytä sen ikkunan ääressä hallitsi melkein koko tilaa, mutta seinustalle oli tuotu yksinkertainen sänky, sekä pari kevyesti pehmustettua tuolia, joista toinen oli kirjoituspöydän edessä. Tämä ei ollut Giadin asunto, tai paikka, mutta hiljainen ja syrjäinen, eikä heitä häirittäisi täällä.
“Jos se ei kirjeestä käynyt ilmi, olen Giad”, totesi nuorimies sitten lyhyesti. “Ja tiedätkin, kenen palveluksessa työskentelen.”

“En tiedä, mistä olet saanut päähäsi, että hän haluaa sinut päiviltä”, tämä jatkoi viitattuaan Vareota istumaan. “Päästäsi ei ole tietääkseni luvattu palkkiota”, olkienkohautus kehysti sanoja, kun nuorimies kurottautui laskemaan olallaan roikkuneen laukun tyhjän kirjoituspöydän kulmalle istuessaan sen ääressä olevalle tuolille.
“Mutta tiedän, että herra Atherton haluaa Caylan päiviltä oman kätensä kautta, ja on valmis maksamaan naisen vangitsemisesta pitkän pennin, mitä tähän mennessä kuulemiani järjestelyjä on uskominen”, Zahir ei ollut levännyt laakereillaan Janelten kuoleman jälkeen. Päin vastoin, mies oli koonnut alaisiaan, selvittänyt vaikutusvaltansa rajoja suunnitelmaansa varten, ja tämä oli osa viimeisten palojen paikalleen laittamista.
“Ja jostain syystä hän haluaa sinut koko suunnitelmansa keskelle… Keskelle sitä myrskyä, joka odottaa vain puhkeamistaan Phoeben ylle”, Giad nielaisi hiljaa, tuskin huomattavasti, mutta hänen äänensä värähdys viimeisten sanojen kohdalla oli kuultavissa. Hän oli vain viestinviejä ja kirjuri, eikä se henkilö, joka halusi olla keskellä myrskyn silmää maagikon vapauttaessa kaiken Caylaa kohtaan tunteman vihansa.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 394
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu » Fri Jul 26, 2019 6:08 pm

Heidän kulkiessa Vareo silmäili yhä valppaasti jokaista ohikulkijaa joka tuntui tulevan liian lähelle. Mutta välikohtauksia ei sattunut ja nuorukaisen ohjaamana he saapuivat määränpäähänsä. Sisälle pääseminen helpotti hivenen Vareon hermostuneita ajatuksia, mutta vilkaistessaan pöytänsä äärellä häärivää leipuria liukui kaljun miehen katse kuitenkin pöydällä lepäävään veitseen. No, ainakin Vareo tiesi tämän odottavan alakerrassa jos tilanne yhtäkkiä kääntyisi vaaralliseksi.

Giadin kehotusta seuraten Vareo veti oven kiinni, seisoen hetken aikaa ovenkarmien tuntumassa ympärilleen silmäillen. Huone oli yksinkertainen mutta siisti, paljon parempi kuin se vetoinen raunio jota Vareo oli hampaat irvessä kutsunut kodikseen. Oliko tämä nuorukainen, tämä Giad, niin arvokas tai hyvä työssään että tällä oli varaa elää näin? Vai oliko tämä vain kääriytynyt tarpeeksi lähelle Zahirin vaikutusvallan helmoihin?
"Ja jos hän ei asiaa selventänyt, niin olen Vareo," kalju mies lausui kääntäen katseensa Giadiin. Hänen silmissään oleva teräksenkova katse ei ollut vielä pehmentynyt tuumaakaan, ja ottaen muutaman askeleen sivummalle Vareon käsi löysi paikkansa vyöllä. Nuijan kahvan vierellä.
"En pitäisi sitä mahdottama, sen kaiken jälkeen mitä olen nähnyt hänen tekevän," hän lausui viileästi ja tarttui Giadin viittaamaan tuoliin. Vareo veti sen lattiaa pitkin, aivan seinän viereen ja istui sitten alas lapaluut lautoja hipoen. "Ja jos hän haluaisi minut hiljaiseksi, en jaksa uskoa että hän vaivautuisi palkkion kanssa. Nopeampaa lähettää määräyksellä joku tekemään verityö kerralla."
Giadia kuunnellessaan Vareon aavistukset osoittautuivat pitävän paikkansa. Cayla oli mennyt liian pitkälle, ja nyt nainen joutuisi maksamaan tempustaan. Kaupungin alamaailmassa oli tainnut olla melkoinen kuhina parin viimeisen päivän aikana, sillä aikaa kun Vareo oli vältellyt kaikkia yhteyksiä sinne. Mies nojautui hieman lähemmäs ja kysyi:
"Minut? Hän haluaa nimenomaan minut mukaan Caylan metsästykseen?"
Mikäpä sen sopivampaa. Heti kun Cayla olisi Zahirin kynsissä, olisi Vareokin aivan kädenmitan päässä vangittavaksi. Kuinka sopivaa se olisikaan maagikon puolelta!
Vareo pyyhkäisi otsaansa, jotta ei olisi menettänyt hermojaan epäluulojen keskellä. Siksi hänen suustaan karkasi kuiva naurahdus Giadin seuraaville sanoille:
"Myrsky? Kuvittelin sinunkin nähneen tarpeeksi paljon tätä puolta kaupungista, jotta tietäisit ettei tyyni kestä täällä koskaan pitkään. Aina on olemassa kärhämöintiä varjoissa, aina joku yrittää kahmia itselleen enemmän. Ja aina joku saa maksaa siitä verellä."
Pudistaen päätään lyhyesti Vareo kohotti katseensa ja kysyi sitten:
"Mitä hän haluaa minun tekevän? Valitettavasti kadotin yhteyshenkilöni öisen mellakan aikoihin, joten en ole selvillä viimeisimmistä tapahtumista. En edes tiedä, ketkä mahtoivat kaatua ja ketkä selvitä yön jäljiltä. Viimeisenä olin Blostin porukassa, onko hän vielä hengissä?"
Isokokoinen katuroisto oli yksi harvoista, jotka osasivat asettaa annetun käskyn oman mukavuutensa ohitse ja pitää oman pikku porukkansa kasassa. Ja siksi niitä harvoja, joihin Vareo uskalsi jopa hivenen luottaa. Ainakaan Blosti ei pötkisi pakoon kun silmä vältti tai väijyisi tilaisuutta iskeä veitsi mahdollisen kilpailijan selkään.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 646
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja » Sat Jul 27, 2019 3:09 pm

Tuoli hoikan nuorukaisen alla narisi vähän tämän vaihtaessa asentoa, katsoessaan pää hieman kallellaan Vareota kohden.
“Tiedän kyllä, kuka olet”, Giad nyökkäsi lyhyesti Vareon esittelyyn, eikä näyttänyt huomaavinankaan sitä, miten tämä oli katsonut leipurin veistä, ja miten tuon käsi lepäsi valmiudessa nuijan vierellä. Eikä ihme, tuo ei ollut ollut kaupungissa kovin kauaa, ja vielä vähemmän aikaa mukana siinä hierarkiassa, jota Zahir pyöritti. Tämä todennäköisesti omilla tiedoillaan oli raapaissut vain pintaa tuon maagikon organisaatiosta, ja siitä, miten pitkälle tämän valta ylsi. Nyt tosin Giadin olisi vain vakuutettava tuo kaljupäinen mies siitä, että Zahirilla oli suunnitelmia tämän varalle - eikä yksikään niistä koskenut palkkiota Vareon päästä. Tälle paljastuisi ennemmin tai myöhemmin se syvyys, mihin tämä oli astumassa.
“Tiedän myös, että olet jo aiemminkin tavannut Caylan hänen seurassaan”, nuorukainen jatkoi hetken hiljaisuuden rikkoessaan, katsellen tarkasti Vareon ilmeitä ja eleitä, tämän varautuneisuutta. Giad ei kuitenkaan itse näyttänyt varautuneelta, päinvastoin tämä istui rennosti tuolilla pöydän äärellä. Toki hän tiesi tarkalleen, että oli paljastanut korteistaan sen, että oli puhunut Vareosta Zahirin kanssa, tai saanut muutoin tarkat taustatiedot tehtäväänsä varten. Hänellä ei ollut intoa taistella tietään tämänkään tilanteen läpi fyysisesti, sanojen olisi riitettävä - ja mikäli nuo eivät herättäisi mielenkiintoa riittävästi, olisi hänellä vielä muutama ässä hihassaan.

“Epäilen, että mikäli hän haluaisi sinut hengiltä, et olisi enää siinä”, Giad huomautti lyhyesti, kulmiaan vähän Vareolle kohottaen tämän jatkaessa siitä, miten Zahir todennäköisesti olisi vain käskenyt laittaa Vareon hengiltä ilman sen kummempia juhlallisuuksia tai palkkioita. Se oli kyllä ihan looginen päätelmä, ja mikäli tämä olisi tarpeeksi ärsyttänyt maagikkoa, voisi maagikko jopa tehdä sen itse. Mutta Giad uskoi, että Zahirin suunnitelmat Vareota varten olivat aivan jotain muuta, ainakin tämänhetkisen tehtävän ja tietojen perusteella. Se, miten pitkälle Zahir tätä oli suunnitellut, oli kuitenkin myös Giadille arvoitus. Eikä hän halunnut tietää yhtään enempää, kuin oli pakko, ja hyödyllistä hänelle itselleen - mitä enemmän hän tietäisi, sitä suurempi riski hän olisi.
“Kyllä, tälläiseen käsitykseen minä jäin”, nuorukainen kohautti olkapäitään vastatessaan viimein Vareon ihmettelyyn siitä, että halusiko Zahir Vareon Caylaa metsästämään. Pieni hymy levisi Giadin huulille hetkeksi sanojen myötä, mutta ilme katosi lähes samantien kuin oli päätynytkin tuon kapeille kasvoille.
“Mutta, siitä puheenollen, mitä tapahtui sen jälkeen, kun lähdit kadulta hänen tyttärensä kanssa?” Giad kysyi vähän kulmiaan kohottaen, vakavoituen ja katsoen arvioiden nyt viimein istumaan laskeutunutta miestä.

Phoebessa ei ollut koskaan tyyntä, siinä Vareo kyllä oli oikeassa. Mutta myrsky oli eri asia kuin tuulenpuuskat, jotka vaihtoivat suuntaa sekunnin murto-osissa.
“Se, mitä ikinä olet Phoebessaoloaikanasi täällä nähnyt, ei ole nähnytkään myrskyä”, Giad vastasi viimein. “Ja totta puhuen, en tiedä, haluanko itsekään nähdä sitä… Mutta kosto on voimakas vaikutin, ja nyt se motivaatio on annettu hyvin vaikutusvaltaisiin käsiin”, nuorukainen jatkoi sitten olkiaan vähän kohauttaen. Hän kohotti kulmiaan Vareon seuraavalle kysymykselle.
“No, yksinkertaistettuna, hän haluaa Caylan käsiinsä ja kiduttaa ja teloittaa tämän julkisesti sen jälkeen”, Giad kohautti olkapäitään. “Mutta sinä… hän haluaa, että organisoit tätä Caylan etsimistä, ja etsit, sekä vangitset hänet”, Giad lopetti, nyt katsoen pitkään, arvioiden Vareota.
“Mutta, minun tietoni ja kontaktini ovat käytettävissä, joten”, mies kohautti olkapäitään. “En usko, että tämä on mikään mahdoton harppaus.”

Mutta Giad ei halunnut tietää, mitä Zahir itse tekisi ajalla, jota ei tarvitsisi käyttää Caylan metsästämiseen.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 394
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu » Tue Jul 30, 2019 7:48 pm

Ruskeat silmät pysähtyivät Giadiin, katsoen tätä hetken aikaa rävähtämättömästi tämän otettua Zahirin tyttären esille. Jokin aika sitten Vareo olisi käskenyt tätä pitää suunsa kiinni, peläten että tuo nuorukainen ajaisi hänet aikaiseen hautaan moisella kysymyksellä. Mutta hiljalleen, kun Vareon järjen ääni alkoi päästä esille jatkuvan hermoilun alta, alkoi mies ymmärtää ettei kyseessä ehkä ollut enää salaisuus. Monet tiesivät siitä, monet olivat varmasti nähneet ohimennessä Zahirin Naenijan talolla, ja kertoneet epäilemättä aavistuksiaan eteenpäin.
Ja kaikesta päätellen Zahir ei edes paljoa salaillut haluaan saada Cayla kynsiinsä.
"Yritin viedä tytön erään parantajan luokse," Vareo sanoi, yrittäen kuulostaa mahdollisimman tasaiselta. Kuin hän luettelisi tapahtumia sellaisenaan, ilman sitä tunnemyrskyä joka niihin liittyi. "Se nainen otti tytön kyselemättä hoitoonsa, ja yritti parhaansa mukaan pelastaa hänet. Mutta hän ei onnistunut...vaikka antoi yritykselle kaikkensa."
Mainitsematta jäivät myös kyseisen parantajan nimi, se että hänkin oli kiinni Zahirin langoissa, ja että Vareo tunsi hänet henkilökohtaisesti.
"Kun Zahir saapui paikalle oli tyttö jo menehtynyt. Hän ei antanut silloin ohjeita, ilmoitti vain ottavansa myöhemmin yhteyttä," Vareo lisäsi. "En edes tiennyt kuka tytön isä oli, ennen kuin hän seisoi ovensuussa."
Eikä hän tiennyt, mitä olisi tehnyt jos olisi silloin tietänyt...

Giadin kommentit saivat Vareon hymähtämään ilottomasti. Tässä näkyi, mihin Zahir kykeni jos hänet suututti. Maagikko tekisi rangaistuksesta tuskallisen ja julkisen, yhtä aikaa varoituksena muille sekä varmasti myös omaksi sairaaksi huvikseen. Vaan sitten kaljun miehen pää nytkähti ylöspäin, kun hän alkoi tajuta mitä Giad oli juuri sanonut.
"Että minä organisoisin...johtaisin etsintää?" Vareo toisti ja vaikeni häkeltyneen näköisenä. Tämä...tämä ei ollut mikään pieni asia. Se tarkoittaisi että Vareo oli yksin vastuussa koko etsinnästä, että hänen vastuullaan olisi sen onnistuminen. Mutta myös sitä, että kaikki onnistumiseen vaadittavat tiedonantajat ja miesvoima olisivat hänen komennettavissaan. Että hän määräisi!
Vareon katse ajautui Giadin hartian takana näkyvään ikkunaan, ja ylitse lähimpien talojen kattojen. Ensimmäistä kertaa hän voisi itse sanella mitä tapahtuisi, eikä vain totella muiden käskyjä. Tehdä asioita, kuten hänestä oli parasta. Vaikka Vareon sisin yritti yhä muistuttaa hänen epävarmasta tulevaisuudestaan Zahirin kynsissä, alkoi tämä tarjottu tilaisuus vallata alaa hänen ajatuksissaan. Voisiko Zahir todella sallia hänelle tällaista, jos maagikko aikoisi vain tappaa hänet heti ensimmäisen tilaisuuden tullen?
Ehkä Vareon oli nyt aika antaa syitä, jotta Zahir ei tekisi niin.
Nousten seisomaan Vareon olemuksesta näytti haihtuvan aiempi kuolemanpelon tuoma jännittyneisyys. Sen tilalla näkyi suunnitelmallista tehokkuutta, kuin miehessä joka oli saanut uuden mahdollisuuden ja aikoi hyödyntää sen.
"Jos hän haluaa kuulla sen sinun suustasi, niin voit kertoa että teen kuten hän haluaa," Vareo totesi Giadille. Nuorukainen oli myös tainnut luvata hänen käyttöönsä omat kontaktinsa, eikö vain?
"Mutta nyt, jotta voisin onnistua tässä tehtävässä, haluan tietää missä kohtaa sinä seisot sen maagikon alapuolella? Et vaikuta pelkältä katujätkältä, ja elätkin paremmin," hän lisäsi ristien kätensä ja katsellen nuorukaista tutkivasti. Hän oli alkanut saada otetta mainituista, kaduilla maleksivista porukoista jotka pitivät alueista huolta ja pelottelivat tarpeen vaatiessa kaupunkilaisia. Mutta ne lukuisat tiedonvälittäjät ja vakoojat joita Zahir oli kylvänyt kaupungin eri nurkkiin olivat aivan yhtä piilossa Vareolta kuin kaikilta muiltakin.
"Jos sinulla on niin hyvät korvat ja niin paljon "ystäviä" kuin annat ymmärtää, niin haluan että laitat heidät töihin. Ensiksikin, haluan muutaman porukan luokseni. Blostin, jos hän on hengissä selvinnyt. Kerro että tulevat lasinpuhaltajan pajalle tänään. Ja samalla laita sana kiertämään satamassa, että Caylan olinpaikasta luvataan kultaraha palkinnoksi. Ne maksan vaikka omasta kukkarostani, kunhan sieltä löytyy joku joka uskaltaa puhua ohi suunsa. Tuskin sillä naispedolla on enää paljoakaan tukijoita jäljellä."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 646
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja » Wed Jul 31, 2019 5:58 pm

Ilmeisesti tilanne Zahir Athertonin tyttären osalta oli mennyt suunnilleen sillä lailla, mitä Giad olikin odottanut tapahtuneen. Oli hyvä saada jonkinnäköinen suora vahvistus palasille, joita hän oli koonnut kaupungilla kulkiessaan. Mutta mielenkiintoisinta oli se, että Zahir oli löytänyt perille ongelmitta: ilmeisesti tämä parantaja oli ollut tuttu aiemmin jo, ja Giadin oli myönnettävä, että kaupungin parantajat eivät olleet hänen tietojensa keskiössä. Mielenkiintoista oli myös tieto siitä, että tyttö oli jo kuollut Zahirin tullessa paikalle - vieraiden keskellä, vieraiden tappamana varmasti nosti maagikon kieroksia kostonhalun osalta todennäköisesti enemmän kuin mitä Giad halusi arvatakaan.
“Hän on aina pitänyt tarkasti yksityiselämänsä erillään kaikesta muusta… Se on yksi harvoja rajoja, joita hänellä on”, totesi Giad tuhahtaen vähän. Äänensävy kuulsoti siltä, että siinä oli hipaus ironiaa, mutta asian vakavuus verhoili senkin piiloon. “Mutta, ilmeisesti tämä on nyt se yhteydenotto, josta hän puhui”, pieni hymy levisi pieneksi hetkeksi nuorukaisen kalpeille kasvoille tämän katsoessa arvioiden Vareota.

“Kyllä”, Giad sanoi vastaukseksi Vareon ihmettelyyn Caylan metsästyksestä ja sen organisoinnista. Muuta mies ei sanonutkaan, mutta katseli omalta paikaltaan kieltämättä viileän rauhallisesti Vareota ja tämän reaktioita. Hitaasti tuosta varautuneen vihaisesta miehestä näytti nousevan esiin se järkevämpi, rationaalisempi puoli. Mahdollisesti se oli syy sille, miksi Zahir oli lähtenyt toteuttamaan Caylan etsimistä tämänkaltaisella suunnitelmalla. Nuorukainen kuitenkin kohotti vähän kulmiaan Vareon seuraavalle kysymykselle.
“Sanon, kun näen hänet”, tuo nyökkäsi lyhyesti Vareon kommentille siitä, että Zahir todennäköisesti halusi kuulla myös häneltä viestin. Giad tosin oletti myös, että mikäli hänestä ei kuuluisi mitään, Zahir olettaisi asian olevan jo työn alla.

“Ensinnäkin, en asu täällä. Mutta… Olen virallisesti hänen… viestinviejänsä”, Giad vastasi sitten Vareon seuraavaan kysymykseen hänen asemastaan, viimeistä sanaa pitkään maistellen. Hänellä ei ollut aikomustakaan sanoa, miten paljon hän teki Zahirille töitä, ja millaisia töitä. Mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tämänkaltainen kysymys oli nuorukaiselle esitetty, ja hänellä oli siihen vastauskin valmiina. “Mutta sen lisäksi kerään ja välitän tietoa ja ohjeita”, tämä kohautti olkapäitään. Se oli rahakasta työtä, kyllä. Hän sai tuloja sekä Zahirilta, että niiltä, joille välitti tai hankki tietoa, mutta kuten kaikessa, myös tässä oli riskinsä. Väärän henkilön kanssa sopimuksen tekeminen, väärät sanat väärässä paikalla olivat mahdollisuus, jota Giad oli tähän saakka pystynyt välttämään. Hänen oli tunnettava ne, joiden kanssa ja joille työskenteli, ja hänellä oli oltava vipuvartta näitä henkilöitä vastaan tarvittaessa. Hänen aseensa olivat hänen tietonsa oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan metallin sijaan. Kuten tässäkin tilanteessa, mutta Vareon ei tarvitsisi tietää, miten lähellä tai kaukana hän oikeasti oli Zahirista.

“Blosti”, Giad toisti edelleen Vareota tarkkaillen. “Laitan viestiä eteenpäin, eiköhän se hänet tavoita, jos hän on hengissä…”, kultarahaa koskien Giad vain tuhahti ensin. “Laitan sanan liikkeelle”, mutta hän ei uskonut sen olevan alunalkaenkaan edes satama-alueella riittävä maksu yhtään mistään. Toisaalta kyse oli vain olinpaikasta, mutta Giad ei ollut vakuuttunut.
“Kuulostaa siltä, että sinulla on jo suunnitelma mielessäsi”, mies sanoi sitten arvioiden, kulmiaan vähän kohottaen. “Mikäli tarvitset, niin löydät minut huomenna auringonlaskun aikaan Wanhalta Lohikäärmeeltä”, Giad lisäsi katsellen Vareota kieltämättä arvioiden. “Muutoin alakerran leipuri saa kyllä yhteyden minuun”, tämä lisäsi olkiaan vähän kohauttaen. Olisi turha sanoa suoraa paikkaa, missä hän yleensä oleskeli, hän ei luottanut Vareoon, tai käytännössä yhtään kehenkään riittävästi, että kertoisi kotipaikkansa sijainnin.

Post Reply