Lopun alku

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 680
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja » Wed Sep 11, 2019 7:04 pm

Giad huomasi nopeasti kaljupäisen, Wanhaan Lohikäärmeeseen astuneen miehen, joka asteli tilaamaan ruokaa monien muiden tavoin, ja asteli tämän jälkeen hänen pöytäänsä. Olihan tämä näköjään aiemmasta suhtautumisestaan huolimatta oppinut asian jos toisenkin jo matkansa varrella. Giad ei kohottanut katsettaan ennen kuin kuuli Vareon kysymyksen. Hän hymähti vähän. Oli selkeää, että tämä todennäköisesti olisi Zahirin silmissä Vareolle kasvun paikka niin henkisesti kuin johtajuudenkin osalta. Siksi ehkä tuolle tehtävä oli tippunutkin, varsinkin mikäli Zahirilla olisi muitakin suunnitelmia Vareon osalta.
“Tehtävän, joka on sinun vastuullasi, mutta jossa minua on pyydetty avustamaan sinua”, Giad oikaisi sitten tämän kommenttia “meidän tehtävästämme” kulmiaan vähän kohottaen Vareon suuntaan. Hän ei ottaisi tästä syytä niskoilleen, jos tämä menisi pieleen. Giad kyllä oli valmis huomauttamaan olleensa avuksi työn suorittamisessa, mutta hän ei haluaisi olla kyseinen vastuuhenkilö asian osalta missään tapauksessa. “Mutta kuten sanoin, autan parhaani mukaan. Operaatio kuitenkin on sinun, ja ainoastaan sinun vastuullasi”, mies oikaisi vielä. Hänen asemansa ei kestäisi typeryyksiä, jos tämä räjähtäisi käsiin, eikä hän haluaisi missään tapauksessa vaarantaa itseään, tai asemaansa tässä.
“Älä kiirehdi liikaa, mutta riittävästi”, Giad totesi olkiaan vähän kohauttaen, jatkaen ruokailuaan kaikessa rauhassa. “Olen varma, että yhteisellä… työnantajallamme on tietynlainen kiire saada suunnitelmansa etenemään”, hetki, jota Giad ei erityisemmin odottanut tietäessään, että saisi olla katsomassa tätä hetkeä ja sitä, mitä siitä seuraisi.

“Mutta, olen kuullut puhuttavan satama-alueesta, ja sen perukoista”, Giad kohautti olkapäitään. “Joku tarina kertoo, että sataman alla olevat viemärit ovat eräiden suosiossa. Toisaalta, pohjoisosissa satamaa oleva varastoaluekin on ilmeisen suosittu”, Giad kohautti olkapäitään. Mies piti pienen tauon ruokaansa viimeistellessään.
“Mutta on eräs henkilö, jolle voisin esitellä sinut. Hän on palveluksen velkaa, ja voi olla todennäköisesti avuksi tavalla tai toisella”, mies jatkoi laskien viimein lusikkansa lautasen reunalle ja kulauttaessaan sitten loput oluestaan kurkustaan alas.
“Kiinnostaako sinua pieni kierros kaupungilla?”

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu » Sun Sep 22, 2019 7:07 pm

Vareo ei vastannut heti keskittyessään ruokaansa, mutta silmäili hetken aikaa Giadia.
Tuo. Juuri tuo asenne tuntui olevan se ongelma, jonka hän oli kerta toisensa jälkeen huomannut Zahirin alaisten keskuudessa. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä kaikille tuntui olevan se, mikä oli ja ei ollut heidän päänsärkynsä. Ja niin kauan kuin jokainen seisoi juuri omalla paikallaan tuijottaen omia käsiään, ei heidän tarvinnut päätään vaivata mitä ympärillä tapahtui. Kukaan ei vaivautunut ajattelemaan muiden hyötyä, tai miten omalla vaivallaan voisi parantaa kaikkien asemaa. Sellainen tietenkin saattoi vaatia luottamusta muihin, mitä rikollisten välillä ei varmastikaan ollut.
Mutta Vareon mielestä heillä kaikilla oli jotain yhteistä, mihin luottaa. Kaiken tämän keskellä seisova mies, jonka ympärillä kaikki muu kääntyi. Jos luotto toisiin ei sujunut, niin luottaisivat Zahiriin ja maagikon valtaan. Silloin he voisivat toimia niin paljon tehokkaammin...
"Olen tietoinen, miten halukas hän on tämän asian kanssa," Vareo totesi lyhyesti, ja samalla palasi ajatus jota hän oli märehtinyt jonkin aikaa, aina kun huomasi keskittyvänsä liikaa tehtäväänsä. Hän oli vaikutusvaltaisen miehen alainen, ja haki tälle miehelle oikeutta etsimällä väärintekijän. Mutta toisesta näkökulmasta hän oli verenhimoisen rikollisjohtajan ajokoira, joka oli raahaamassa yhtä elämää tämän armoille. Ei viatonta elämää, mutta silti.
"Olenko minä jo hyväksynyt asian? Pitäisikö minun hyväksyä se näin helposti?" hän ajatteli. "Ansaitsenko minä parempaa?"
Mutta sitten Giad jatkoi puhettaan, ajatukset upposivat uudelleen piiloon ja Vareo keskittyi nykyhetkeen.

"Niinkö? Jos hän ottaa vieraita vastaan tähän aikaan, niin tutustuisin häneen mielelläni," Vareo totesi ja kallistaen keittolautasta käsissään kulautti sen tyhjäksi. Heidän suunnatessa ovea kohti Vareo kurotti lompakostaan hopeasayrin ja napautti sen peukalollaan tiskin takana seisovalle työntekijälle.
"Pieni kiitos hyvästä ruoasta ja palvelusta," hän totesi olkansa yli ja astui ulos. Mistään ylettömästä anteliaisuudesta Vareo ei kuitenkaan rahojaan jaellut. Hän halusi antaa itsestään hyvän kuvan "Lohikäärmeen" työntekijöille, koska tulisi varmasti palaamaan sinne myöhemminkin. Ja kenties tämän illan asiakkaista joku kiinnostuisi hänestä, huomatessaan että hänellä näytti olevan ylimääräistä varallisuutta.
Ja kaiken muun ohella, keitto oli todella ollut Vareosta hyvää. Oluessa tosin oli parantamisen varaa.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 680
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja » Tue Oct 01, 2019 8:04 pm

“Uskoisin niin”, Giad vastasi viimein nyökäten Vareolle lyhyesti. “Varaudu siihen, että saat esittää itse asiasi kun olen esitellyt teidät toisilleen”, mies totesi noustessaan seisomaan. Giad laski itsekin muutaman kolikon pöydänkulmalle laukkunsa syövereistä. Ei ollut vaikea nähdä, että laukun pääsisältö koostui paksusta muistikirjasta, ja sen väliin työnnetyistä papereista sekä lukuisista muista kirjoitusvälineistä. Tuo kuitenkin sulki laukkunsa ja se katosi pian viitan alle miehen lähtiessä sulavin askelin Wanhasta Lohikäärmeestä ulos Phoeben kaduille.

Giad johdatti hiljaisena Vareon phoeben keskusaukiolta sen pohjoisosia ja huonompimaineisempia kortteleita kohden. Katukivetys päättyi pian vaihtuen tasaiseksi tallattuun hiekkatiehen, joka kuljetti heidät syvemmälle Phoeben pohjoisia, yhä tiiviimmin toisiaan vasten rakennettujen rakennusten lomaan.
Pieni, sivukatujen kupeessa sijaitseva kulmakapakka, näytti ensi vilkaisulta pieneltä ja mitäänsanomattomalta juottolalta. Giad tervehti tiskin takana lasia huulet mutrussa pyyhkivää miestä, jonka roteva olemus peitti tämän takana olevan oviaukon lähes kokonaan.
“Hän on minun kanssani”, Giad sanoi, kun tämä mies kohotti kätensä estääkseen Vareota seuraamasta Giadia peremmälle kulmakapakan syövereissä. Jos Phoebea tunsi yhtään tarkemmin, ei ollut vaikea sanoa, että paikan takahuoneesta pääsi yhteen kaupungin suljetuimmista bordelleista, joista harvemmin varsinaisesti hiiskuttiin ääneen. Tänne ei kävelty ilman kutsua, eikä maksuna läheskään aina olleet omistajaa vaihtavat kultakolikot.

Tummanruskeat, kiharat hiukset levittyivät pitkin selkää ja hartioita kuin pilvi, ja pienet, tuskin sormenpaksuiset, helmin koristellut letit saivat aikaan illuusion normaalia enemmän kiiltelevistä ja hyvin eläväisistä hiuksista. Tumma korsetti kavensi kantajansa vyötäisiä, korostaen mekon kanssa lanteita paremmin kuin hyvin. Kun nainen kääntyi, saattoi huomata mekon halkiot, jotka ylsivät puoliväliin reittä, ja näyttivät paljasta pintaa hyvin anteliaasti. Pitkät, lähes polviin saakka yltävät saappaat oli varustettu korkein, lattiaa vasten kopisevin koroin, kun askeleet toivat tämän lähemmäs Giadia ja Vareota. Oli selvää, ettei korsetin alla ollut mitään, kun leveä, kaunis hymy huulillaan nainen pysähtyi kaksikon eteen vilkaisten Giadia hyvin arvioiden, avointa yläosaansa esitellen.

“Sinua ei olekaan täällä hetkeen näkynyt”, Giad väisti tuskin huomattavasti hänen hiuksiaan haromaan eksynyttä kättä ja tuhahti vähän, kun naisen kirkkaanpunaisella huulipunalla kaunistetuille huulille nousi hymy. “Aina niin ujo… Kenet tuot tällä kertaa mukanasi, söpöläinen?”
“Tiedät, että käyn täällä vain, kun tarvitsen jotakin”, Giad viittasi Vareota kohden sen enempää tuon naisen kommentista välittämättä. Pieni huulten mutristus oli ainut, joka kertoi ettei puolhaltia ollut mielestään erityisen mukavassa paikassa. “Tässä on Vareo… ja hänellä on tärkeä tehtävä erään… tuntemamme häiriötekijän metsästämisen osalta”, Giadin sanojen myötä tuon kiharahiuksisen naisen huomio kääntyi nyt kokonaan Vareoon, ja yhdellä hyvin hallitullla askeella tämä astui lähes Vareota vasten, hymyillen ja sormiaan miehen leukaa pitkin liu’uttaen.
“Tiedäthän, että palveluni eivät ole ilmaisia?” pitkien ripsien alta Vareoon suunnattu katse oli enemmänkin kuin vain vihjaava, ja silmänisku vain korosti tätä.
“Tiedän, että olet velkaa minulle”, Giad huomautti sivusta.
“Sinä olet yksi tylsimys”, tuo tuhahti vastaukseksi Giadia vilkaisen, mutta ohimennen Vareon poskea nipistettyään lähti johdattamaan kaksikkoa lanteet keinuen peremmälle, ja pian toiseen kerrokseen. “Tule”, nainen hymyili ilkikurisen vihjaavasti Vareolle ja viittasi yhdellä sormellaan tätä seuraamaan itseään. Giad ei tehnyt elettäkään lähteäkseen noiden perään, ja sen sijaan löysi itselleen rauhallisen nurkkauksen, jossa odottaa tapaamisen lopputulosta.

Vareo katosi tuon kiharahiuksisen naisen perässä yläkertaan. Ovi huoneessa, johon nainen sanaakaan sanomatta Vareon johdatti, oli korvattu verholla. He olivat matkallaan tänne ohittaneet useita vastaavia, toisissa verho oli vedetty eteen.
“Olen Nianna”, tuo nainen totesi viimein viitatessaan Vareota astumaan peremmälle ennen kuin sulava liike veti verhon eteen jättäen heidät lattianrajassa olevan hämärän lampun valon varaan. Se jätti juuri sopivasti arvailun varaan valaistessaan kuitenkin riittävästi. Leveän, yhtä ilkikurisen hymyn saattelemana Nianna työnsi Vareon istumaan takaseinustalle tuodulle suurelle nojatuolille.
“Toivottavasti et ole lahjonut sitä suloista, sinua alakerrassa odottavaa puolhaltiapojua tuomaan sinut tähän tapaamiseen…”, lupia kyselemättä nainen oli jo kehonsa parhaimpia puolia esitellen noussut istumaan hajareisin Vareon syliin. Tuon lyhyt, suurin halkioin varusteltu hame korsetin lisäksi eivät jättäneet enää tässä vaiheessa paljoa arvailun varaan. Huulien tapaan yhtä punaisiksi maalattujen kynsien päättämät sormet eksyivät koskettamaan Vareota poskesta naisen painautuessa lähemmäs.
“Mutta, olen hänelle pienen palveluksen velkaa… Joten… sinä, komea mies, mitä haluat minulta?” huulet painautuivat sanojen myötä kiinni Vareon korvaa vasten, ja liike vei heidän väliltään loputkin siitä pienestä välimatkasta, joka oli heidän välilleen jäänyt. Eikä tuo tuntunut edes huomaavan asetta Vareon asevyöllä, tai ainakin jätti sen kokonaan huomiotta.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu » Mon Oct 07, 2019 5:08 pm

Heidän tiensä vei köyhempään kaupunginosaan, mikä ei yllättänyt. Vareo piti välillä silmällä heidän ohittamiaan sivukujia ja hämäriä varjonpaikkoja, jotta kukaan ei erehtyisi yrittämään mitään typerää. Tuskinpa hän ja Giad näyttivät erityisen rikkailta, ja ainakin hän oli näkyvästi aseistettu, mutta epätoivoiset ihmiset tekivät typeriä valintoja.
Se oli tullut todistettua suureellisesti keskustorilla joitakin päiviä sitten.

Pieni kulmakapakka oli aivan yhtä edustavan näköinen kuin omistajansakin, joka Giadin kehotuksesta päästi Vareon enempiä kyselemättä sisään. Kalju mies odotti takahuoneesta aukeavan jokin puolisalainen piilopaikka tai yksityistila, jossa piileskelivät katujen kovat kasvatit. Mutta Vareon kulmat kohosivat yllättyneenä kun heitä vastassa olikin nainen. Varsin miellyttävän näköinen, ja selvästi tuon ulkomuoto oli huolella valmisteltu, sen perusteella miten helposti katse tuntui liukuvan yksityiskohdasta toiseen kuin huomaamatta. Vareo pakotti katseensa irti pehmeästä reidestä ja vilkaisi nopeasti Giadin takaraivoa, olettaen tämän hoitavan puhumisen. Selvästi nuori mies tunsi naisen jo entuudestaan, ja Vareo ehti jo hymyillä huvittuneena katsellessaan Giadin epämukavaa tilannetta.
Hymy kuitenkin kuoli kun nainen yhtäkkiä astui hänen eteensä. Lähelle, aivan liian lähelle, tai niin Vareosta ainakin tuntui. Jos pieni kosketus leuankärjellä ei tarpeeksi häirinnyt hänen ajatuksiaan, niin naisen kommentti valoi epämiellyttävän painon Vareon vatsanpohjaan hänen kuvitellessa mitä kaikkea se mahtaisi tarkoittaa. Oliko nainen tarkka hinnasta vai halusikö tämä vain kiusoitella, se ei ollut selvää, mutta Giadin sanat näyttivät kuittaavan asian. Vareo otti askeleensa naisen perässä melkein kuin huomaamattaan, ja juuri siksi hänen päättäväisyytensä melkein horjahti kun Giad jäikin paikoilleen odottamaan. Mutta sen enempää neuvoa tai tukea ei tuosta näyttänyt irtoavan, joten Vareon ei auttanut kuin seurata toiseen kerrokseen.

Mitä pidemmälle he kulkivat, sitä enemmän Vareo tunsi lämmön nousevan poskilleen ja korvalehtiinsä. Hänen edessään keinahtelevat lantiot saivat uutta merkitystä kun miehen korviin kantautui vaimeita huokauksia ja muita aistillisia ääniä verhojen takaa. Ja kun Vareo saatettiin samanlaiseen huoneeseen, hänen lävitseen kulki epämiellyttävä, miltei halvaannuttava tunne josta suurin osa oli pelkoa. Ei henkensä puolesta, vaan yksinkertaisesti siksi ettei Vareo ollut varma miten hänen olisi pitänyt toimia tällaisessa tilanteessa.
"Vareo. Nimeni on Vareo," hän vastasi kankealla kielellään naisen esittelyyn, mutta hän ehti kääntyä tätä päin kun melkein kiusoittelevan pehmeä tönäisy saatteli hänet istumaan. Ja sitten nainen, tämä Nianna, painautui Vareota vasten. Miehen suuta kuivasi ja hänen katseensa yritti etsiytyä jonnekin vastakkaiseen seinään:
"En. Hän...khm, hän toi minut itse tänne. Hänen mukaansa sinä voisit tietää...eräästä..."
Vareon oli tuolla hetkellä vaikea uskoa itseään ja omia ajatuksiaan. Hän oli surmannut melkein kymmenen ihmistä, ja ollut vaarassa tulla tapetuksi melkein yhtä useasti. Ja silti hänestä tuntui, kuin hänen rintakehäänsä vasten painautunut pehmeä lämpö olisi ryöstänyt kaikki sanat hänen huuliltaan. Siinä missä hänen jalkansa tuntuivat menneen täysin voimattomiksi, hänen kätensä sen sijaan pyrkivät liikkumaan hyvinkin määrätietoisesti. Vareo ei edes tajunnut milloin hänen kämmenensä laskeutuivat Niannan vyötäisille. Hän tiedosti vain paljaan ihon tuoman lämmön, ja korsetin kevyen liikkeen naisen hengittäessä. Hän tunsi hengityksen myös pehmeä ilmavirtana, joka henkäistiin Vareon korvaa vasten. Näin läheltä Vareo tunsi nenässään hajuveden tuoksun, joka tuntui kumpuavan Niannan hoikan kaulan tyvestä.
Hän halusi antautua tälle hetkelle, unohtaa maailman ulkopuolella ja vain uppoutua Niannaa vasten. Mutta kaikeksi onneksi Vareon kuumeiset ajatukset ymmärsivät kävellä takaperin muistaakseen, miksi he olivat täällä. Taverna. Giad. Cayla. Ja perimmäisenä Zahir. Ajatus maagikosta auttoi huomattavasti Vareota keskittymään, mutta hänen täytyi pakottaa itseään jotta kykeni katsomaan Niannaa silmiin.
"Hän käski minun etsiä se nainen, Cayla. Keinolla millä hyvänsä. Tiedätkö sinä hänestä mitään?" Vareo sanoi. Hänen äänensä oli voimattomampi kuin normaalisti, kuuluen melkein hengästyneenä.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 680
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja » Sun Oct 13, 2019 5:30 pm

Ilmeisesti Giad oli saanut käskynsä korkeammalta taholta, jos kerran toi tämän… täysin tuntemattoman miehen häntä tapaamaan. Tämän nuorukaisen tapoihin ei kuulunut antaa velkojaan muiden perittäväksi, palveluksiaan muiden saataviksi, joten taustalla varmasti oli jotakin suurempaa. Mutta mitä, siitä Nianna ei ollut ainakaan vielä ihan varma. Toki oli aiheita, jotka puhuttivat koko kaupunkia, mutta oli eri asia arvata niistä se oikea, kuin tietää. Jatkumaton hymy, sormien ohimenevät kosketukset Vareon kasvoilla, kaulalla ja niskassa muutaman lämpimän henkäyksen ohessa varmasti pitivät tuon miehen ajatukset hetken aikaa jossakin muualla… Ja niin kävikin, aivan kuten Nianna oli arvellutkin. Hitaasti tuon saadessa Niannan muutamien ohimenevien kosketuksien, lämpimien henkäyksien ja liikkeiden jälkeen itsehilliintäänsä vähän takaisin, tämä Vareoksi esittäytynyt mies tiputti… uutisen. Vai etsi tämä Caylaa. Koko Phoebe tiesi, kuka Caylan pään halusi, kuka aikoi järjestää naiselle julkisen teloituksen hinnalla millä hyvänsä. Zahir Atherton. Mies, jota Nianna ei halunnut tavata, tai josta hän ei halunnut kuulla juuri nyt mitään.
“Toivottavasti olet kirjoittanut jo testamenttisi, Vareo”, Nianna kuiskasi hiljaa Vareolle, nyt kohottautuen suoremmaksi, luoden pienen välin heidän kehojensa väliin. “Olet astunut hyvin vaaralliselle alueelle, herra hyvä”, vaikka hymy säilyikin naisen kasvoilla, ja ääni oli aivan yhtä pehmeän hiljainen kuin aiemminkin, oli tunnelma muuttunut.

Parin ohimenevän kosketuksen, ja jälleen lähemmäs Vareota kumartuessaan Nianna jatkoi hiljaa. “En tiedä tarkalleen, missä se rampa on”, tämä totesi. Vaikka sanat vakavat olivatkin, ei äänensävy muuttunut, eivätkä Vareota kiusoittelevat liikkeet ja eleet kadonneet mihinkään.
“Kuulemani mukaan hän lymyää satama-alueen alla olevissa viemäreissä, jotka joitain vuosia sitten olivat vielä salakuljettajien taivas”, nainen jatkoi hiljaa, hymähtäen vähän.
“En usko, että sinua kaivataan alhaalla vielä vähään aikaan… Varsinkin kun olet saanut jo työasiat mielestäsi, eikö?” ilkikurinen virne levisi hetkeksi nyt Vareon kasvoja katseleville kasvoille, ja pieni pilke kohosi naisen silmäkulmaan tämän sormien liukuessa miehen rintakehän lävitse hitaasti tuon vyön tasalle.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 416
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Lopun alku

Post by Kuparirapu » Sat Oct 19, 2019 5:39 pm

Caylan mainitseminen näytti tuovan reaktion Niannassa, ja Vareo arveli tuon myös tietävän Zahirin roolista tässä kaikessa. Hän vain ei ollut varma, oliko hän tyytyväinen vain hieman hermostunut että maagikon nimi kantoi näin paljon painoa jopa tässä yksinäisessä huoneessa kaupungin laitamilla. Mutta ainakin hän oli saanut hieman tilaa ajatella. Miehen huulilta karkasi kevyt huokaus, ja melkein kuin puhuen itselleen hän vastasi Niannan sanoihin:
"Tiedän, se on käynyt viime aikoina hyvin selväksi."
Hiljalleen hän oli joutunut kysymään itseltään, kuinka kauan tämä kaikki voisi jatkua. Vai päättyisikö se vasta sitten, kun Vareo heittäisi henkensä jossain syrjäkujalla?

Yhtä nopeasti kuin Nianna oli vetäytynyt, taivutti nainen uudelleen vartensa Vareon lähelle. Tämän kämmen ja sormet liukuivat hiljalleen Vareon kaulantyvelle, ja oli kuin miehen hermot niskasta selkärankaa pitkin olisivat syttyneet hehkumaan kuin hiillos. Nainen oli täysin tilanteen tasalla, ja yhä leikitellen Vareolla tämä alkoi kertoa mitä tiesi. Vareo ei voinut kuin kääntää kasvojaan poispäin pehmeistä sormista, yrittäen tehdä heikkoa vastarintaa jotta Niannan sanat eivät olisi menneet ohi hänen korviensa. Viemäreissä siis, mutta asia täytyi varmistaa tavalla tai toisella. Ja sieltä olisi helppo paeta jos he olivat huolimattomia.
Vareo ähkäisi kun määrätietoinen käsi kulki hänen rintakehäänsä pitkin, ryöstäen uudelleen hänen keskittymisensä. Naisen sanat tuntuivat käyvän järkeen, Giad oli itse hänet tähän tilanteeseen opastanut ja Vareo lunasti tällä hetkellä toisen velkoja. Eikö olisi siis sopivaa, että tämä saisi odotella aikansa?
Toisaalta Vareo tunsi sydänalassaan, ettei tämä ollut oikein. Koko nuoruutensa häntä oltiin varoitettu tällaisesta, nautinto ilman rakkautta ei jättänyt kuin tyhjän sydämen. Mutta se elämä oli mennyttä, pitäisikö hänen enää välittää siitä?
"Ansaitset parempaa, tiedäthän sen." Sanat nousivat hänen mieleensä kuin vastauksena epäillyille, ja niiden mukana Naenija. Vareon käsi nousi pitelemään Niannan rannetta, ei kovakouraisesti mutta päättäväisesti. Miehen kasvoilla näkyi yhä kiihkeä puna, mutta hänen katseensa oli muuttunut. Yksi henkilö tässä maailmassa vielä uskoi että hän voisi tehdä parempaa. Ja jotta hän voisi todistaa sen Naenijalle, hänen oli ensin todistettava se itselleen.
"Valitettavasti työasiani eivät ole vielä ohitse," hän totesi ja suoristautui hitaasti tuolilta seisomaan. Nianna liukui pois hänen sylistään, hämmästyttävän sulavasti, mutta näemmä vastustelematta.
Lämmin utu hänen päässään oli alkanut selvitä, ja Vareo pystyi ajattelemaan selvemmin. Nainen ei ollut hänen lähellään koska olisi halunnut, vaan ainoastaan kuitatakseen velkansa Giadille. Tämä ei kaipaisi häntä myöhemmin, koska Vareo ei ollut naiselle kukaan. Vain yksi monista.
"Kiitän tiedoistasi, niistä voi olla apua sen naisen vangitsemisessa," Vareo totesi tylysti, suoristaen samalla paitaansa ja liiviään. "Kerron Giadille että olet velkasi maksanut."
Mies nyökkäsi kiitokseksi ja harppoi ovelle, helpottuneena ajatuksesta että saattoi poistua tästä tilanteesta. Hän harppoi käytävän halki niin nopeasti kuin saattoi, ilman että olisi juossut, ja laskeutui alas. Hän ei katsonut Giadia silmiin, toivoen että nuorukainen ei hänen kasvojensa punastelua huomaisi, ja totesi:
"Hän ei tiennyt paljoakaan, mutta saimme hyvän vihjeen."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 680
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Lopun alku

Post by Tinanja » Mon Oct 21, 2019 7:33 pm

Giad oli vallannut itselleen huomaamattoman nurkkauksen ulko-oven lähistöltä. Tuoli narisi miehen painon alla tuskin huomattavasti tämän vaihtaessa asentoa, tarkkaillessa ohikulkijoita ja erityisesti asiakkaita: huhu sieltä ja toinen täältä voisivat osoittautua enemmin tai myöhemmin hyödylliseksi. Tällä kertaa Giad ei kuitenkaan ehtinyt poimia mitään mielenkiintoista ennen kuin hämärässäkin erottuvat Vareon punertavat kasvot, tämän turhankin tarkasti suoristetut vaatteet ja kiireiset askeleet saavuttivat hänet. Giad nousi sanaakaan sanomatta ja nyökkäsi Vareon sanoille. Jos Cayla olisi helppo löytää, olisi tämä jo löydetty, mutta pienikin vihje tuon sijainnista veisi heidät pitkälle.

Laukkuaan lähellään pitävä puolhaltiamies livahti Vareon edellä pian ulos Phoeben kaduille. Hiljaiset sivukadut veivät heitä kohti kulmia, joissa kukaan ei kuulisi satunnaista sananvaihtoa väkijoukon lomassa. Ei mennyt montaa hetkeä, että keskustorin kiireiset myyjät, ostajat ja kulkijat peittivät ylimääräiset äänet alleen Giadin vilkaistessa Vareota.
“Mikä on seuraava liikkeesi?” ja ennen kaikkea, tarvitsiko tämä Giadia siihen? Miehellä oli joitain omiakin töitään, joita tämän pitäisi saada tehtyä, mutta jotkin asiat veivät prioriteetin kaikista muista… Kuten Zahirin viimeisimmän päähänpinttymän, kostoretken toteutuminen.

Post Reply