Verisen yön jäljet

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Post Reply
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 646
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Verisen yön jäljet

Post by Tinanja » Wed Jul 31, 2019 6:28 pm

Matka parantajan talolta katujen hämärässä kohti putiikkia ja sen yläkerrassa sijaitsevaa asuntoa oli pidempi kuin koskaan, ja raskaampi kuin koskaan. Pienimmät arkut olivat raskaimpia, niinhän kaikki taisivat sanoa? Mutta se vähä moraali, mitä Zahirilla oli, piti hänen valtansa uloimmaiset, viimeisimmätkin langat sormensa erossa lapsista. Kuten lapsesta, jota mies nyt kantoi käsivarsillaan huopaan käärittynä. Hänen omasta tyttärestään, yksityiselämästään, jota hän oli niin tiukasti pitänyt erillään kaikesta muusta… Mies oli vuosikausia sitten vannonut olevansa sekaantumatta, rakentamatta itselleen juuria yhtään mihinkään… Ja nyt hänellä oli kokonainen perhe, joka oli ottamassa vastaan sitä tyyntä, painostavaa ilmaa myrskyn edellä. Kukaan ei koskaan tulisi edes katsomaan väärällä lailla hänen perheeseensä, vaimoonsa, lapseensa, eikä edes ajattelemaan alitajuisesti poikkipuolista sanaa häntä itseään vastaan. Kädet puristuivat hitaasti ruumiin ympärille käärittyn kankaan päälle hiekan naristessa miehen kenkien alla tämän valitessa pimeimmät ja syrjäisimmät kadut kotimatkallaan. Hetken aikaa vaikutti siltä, kuin koko kaupunki olisi vältellyt häntä - ketään ei näkynyt kadunkulmissa, ikkunat oli painettu tiukasti kiinni ja ikkunaluukut salvattu. Kuin ennakoiden tulevaa.

Mianna ei koskaan tulisi hyväksymään yhtä pientä osaakaan siitä vaikutusvallasta ja hierarkista, jota Zahir oli vuosikaudet rakentanut kaupunkiin. Nainen ei sulattaisi tapahtunutta, eikä tapahtumia, jotka siihen olivat johtaneet, eikä olisi enää mahdollisuutta korjata aiheutuneita vahinkoja, tai salata edes kokonaan. Maagikko ei itsekään uskonut tämän yön arpien katoavan koskaan kokonaan - ja siitä hän moitti vain ja ainoastaan itseään. Todiste hänen epäonnistumisesta oli hänen käsivarsillaan. Yritys pitää työ ja perhe erillään oli epäonnistunut.

Lisäksi, kaiken tämän keskellä oli vielä yksi pieni yskäisy, joka pitäisi kiertää kaukaa: Rakuza Gaelin Cranor. Tuo komentaja piti Phoeben vartijoita ja omia joukkojaan rautaisen otteensa sisällä vain komentaakseen nämä hetken tarpeesta rauhoittamaan tilanteen kuin tilanteen. Oli tärkeää, että hänen vihansa ei osuisi tuon liian itsetietoisen miehen varpaille, eikä tällä tulisi olemaan aavistustakaan siitä, mitä hänen jalkojensa alla tapahtui. Tämä välienselvittely tapahtuisi Zahirin ja Caylan välillä, mutta koko Phoeben hiearkkinen alamaailma tulisi tietämään verisestä yöstä jo ennen kuin se ehtisi tapahtuakaan.

*

Mustaan viittaan verhoutunut hahmo seisoi avoimen haudan edessä. Pieni, koristeltu ja kullanvärisin yksityiskohdin viimeistelty valkea arkku lepäsi kostean mullan ja hiekan seassa. Illan pimeyttä tuntuivat korostavan entisestään taivaalle kohoavat, nousevan kuutamon peittävät tummat pilvet. Viimein lähes äänettömät askeleet käänsivät tummaan verhoutuneen miehen kannoillaan ja kohti kaupunkia. Hiekan rasahdus arkkua vasten sai aikaan pienen värähdyksen ja kulmien kurtistamisen haudankaivajan viimein alkaessa peittää arkkua.

*

Minä en koskaan halunnut, että tämä tapahtuu.

Sinun ei koskaan pitänyt saada tietää mitään siitä, mitä teen työkseni.

Uskoin, että valtani luoma kaide yltäisi vahtimaan myös hänen selustaansa.

Uskoin, että kaikki... läheiseni olisivat turvassa työltäni.


Yksikään ajatuksista ei kuitenkaan ollut sellainen, jonka maagikko olisi saanut lausuttua ääneen. Ne olivat sanoja, jotka Mianna olisi tämän kaiken sotkun seassa halunnut kuulla, eikä katsoa normaalia sisäänpäinsulkeutuneempaa miestään käsitellessään itsekin rakkaan perheenjäsenen menetystä. Sitä samaa miestä, joka tiesi, että hän tiesi liikaa putiikin ohessa käsiteltävissä päivänvaloa kestämättömistä liiketoimista. Mies, jonka toinen, pimeä työ oli aiheuttanut koko perheelle niin paljon surua. Aivan kuin se itsessään ei olisi ollut riittävästi, mutta Mianna oli nopeasti huomannut illan jälkeen heidän talollaan vuoronperään vahtia pitävät, hampaisiin asti aseistetut, piirteensä piilottavat hahmot. Miannasta tuntui, ettei tämä olisi vielä ohi, päin vastoin.

Mutta maksaisiko se hänelle hänen aviomiehensäkin?

Post Reply