Julkisia salaisuuksia

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
Post Reply
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 646
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Julkisia salaisuuksia

Post by Tinanja » Sat Aug 10, 2019 8:27 pm

Vaarallisesta, Rakuzan kanssa solmitusta sopimuksesta huolimatta laivan arki oli samanlaista kuin monena aiempanakin vuonna - erityisesti laivan rutiineja pyörittävälle miehistölle. Vaikka kapteeni tiesikin, että tälläkin kertaa Drieneen matkaavalla lastilla oli oma, hallinnon määrittelemä agendansa, oli se vain yksi pahoista, ja ainakin tällä hetkellä se oli kohtalaisen kaukainen, ja pieni paha, kun kapteeni seisoi ruorin takana, tuulen tarttuessa hänen hiuksiinsa, viittaansa ja olalla istuvan lintunsa sulkiin. Ilta oli laskeutumassa auringon painuessa hitaasti taivaanrannan taa, ja sillä hetkellä, kaiken tapahtuneen jälkeen, elämä tuntui hetken aikaa hyvin seesteiseltä, normaalilta.
“Näytät nauttivan elämästäsi”, kannella oli jo lähes tyhjää, ainakin hetken aikaa, kun Sarya asteli hitaasti kapteenin vierelle. Rayash hymähti Saryan kommentille ja vilkaisi tätä ohimennen, sivusilmällä. “Rikot kuvitelmani rauhallisesta ja seesteisestä elämästä”, Rayash naurahti. Katse eksyi vyöltä löytyvään kompassiin, ja pieni kulmien kurtistus kertoi miehen vertaavan heidän suuntaa karttaan, sekä hitaasti taivaalle nouseviin tähtiin ennen pienoista suunnan korjausta. Valkoisen Lohikäärmeen runko narahti tutun rauhoittavasti ruorin liikkeen seurauksena. Sarya pyöräytti köyden sen ympärille pitämään suuntaa samana.
“Tulen käymään myöhemmin”, Sarya virnisti vähän, tuskin huomattavasti Rayashille kaksikon käsien juuri ja juuri hipaistessa toisiaan kapteenin irrottaessa viimein otteensa ruorista.

Kapteenin punasävyinen viitta löysi tiensä telineelle, kengät oven vierelle ja vyö naulakkoon omalle paikalleen kuten monena aiempanakin iltana. Avoimen ikkunan reunalla istuva Isray nakersi pähkinöitä, kun Rayashin paino sai tämän työpöydän takana olevan tuolin narahtamaan. Pian musteeseen kastettu kynä kirjasi tärkeimmät päivän asiat pöydällä avoimena olevaan lokikirjaan. Syvä huokaus seurasi merkintöjen valmistumista, kun kynä laskettiin sivuun, mustepulloon painettiin korkki takaisin päälle. Lydyn sisään sytytetty kynttilä loi lepattavaa valoaan hämärtyvään iltaan. Yöstä tulisi viileä kesäyöksi, kapteeni huomasi ajattelevansa huomatessaan viimeistenkin pilvenhattaroiden kadotessa tähtitaivaan ja nousevan kuun tieltä. Vasta, kun lattia narahti, Rayash huomasi, että ovi oli käynyt.
“Luulin, että huijasit minua sillä lupauksellasi”, kapteeni naurahti, ja kohotti hitaasti katseensa. Vain Sarya osasi tulla narisevien saranoiden pitelemän oven kautta sisälle ääntäkään päästämättä - ja kapteeni oli varma, että lattian narahduskin oli tahallaan aiheutettu. Kankaan kahahdus, kun Sarya laski harteillaan olevan pitkän viitan tipahtamaan lattialle sai Rayashin silmät kohoamaan.

Hänen edessään, hytin ovella seisoi näky, jota mies ei ollut kuvitellut koskaan näkevänsä. Sarya, joka ei katsonut mekkoja päinkään, oli pukeutunut mekkoon. Eikä mihin tahansa torilta ostettavaan asuun, vaan yksityiskohdissa näkyi taitava kädenjälki kaikessa yksinkertaisuudessaan. Nainen oli laskenut pitkät hiuksensa vapaiksi, ja katsoi nyt pöydän takana istuvaa valkeahiuksista miestä pieni, mutta kieltämättä hieman epävarma hymy kasvoillaan. Eikä Rayash saanut sanaakaan suustaan noustessaan ja astellessaan lähemmäs.
“Tämä ei ollut hyvä idea”, Sarya puuskahti, kun Rayash astui lähes äänettä lähemmäs. “Ei… ei ollut. Näytät liian upealta”, Rayash vastasi astuessaan hitaasti Saryan taakse. Nainen tunsi pian tuon huulet kaulallaan pehmeän suukon myötä, ja kääntyi hitaasti kohtaamaan Rayashin kasvot, hymyn saattelemana. “En ole siltikään vakuuttunut siitä”, Sarya tuhahti vähän, ja vaimensi pitkällä suudelmalla Rayashin vastalauseet.

Kun kaksikko viimein päätyi sängylle, olivat molempien vaatteet löytäneet tiensä lattialle ympäri kapteenin muutoin niin siistiä ja organisoitua hyttiä.

Hitaasti aamun valjetessa kaksi toisiinsa kietoutunutta hahmoa alkoivat heräillä hitaasti. Rayashin paksut, valkoiset hiukset muodostivat lähes pilven miehen pään ympärille tämän maatessa täysin rentona, selällään sängyllä. Saryan pää lepäsi tuon paljasta rintakehää vasten - oli erittäin rauhoittavaa kuunnella tasaisia sydämenlyöntejä ja hengitystä. Pieni hymy levisi Saryan huulille, kun hän tunsi Rayashin sormet sivelemässä paljasta selkäänsä selkärankaa myöden - ja hän oli melko varma, ettei mies ollut edes täysin hereillä vielä. Sarya oli varma, ettei kummallakaan heistä ollut mitään näitä kohtalaisen hitaita aamuja vastaan - ja aurinkokin oli vasta juuri ja juuri pilkistämässä taivaanrannan takaa noustakseen kiertämään jälleen kehän heidän ympärillään. Laiva kulkisi omalla painollaan ilman heidän valvontaansa vielä jonkin aikaa, eikä Sarya halunnut nousta vielä.

Sen sijaan tuo pyöräytti itsensä kokonaan Rayashin päälle makaamaan, kohottautuen hitaasti vähän käsiensä varaan nähdäkseen Rayashin niin rauhalliset kasvot, kun mies heräsi muutaman suukon saattelemana. Sarya kohottautui istumaan Rayashin päälle sormien tutkiessa satunnaista arpea miehen rintakehällä. Heidän yllään ollut pehmeä huopa löysi tiensä liikkeen myötä lattialta. “Huomenta”, Rayash sanoi hitaasti, hymyillen vähän Saryalle. Hitaasti tuon käsi eksyi sivelemään Saryan paljasta reittiä katseen nauttiessa edessään olevasta alastomasta naisesta - ei, tämä ei ollut lainkaan huono aloitus aamulle.

//Miraya järkyttymään tänne, kiitos :D

User avatar
Kide
Posts: 506
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Julkisia salaisuuksia

Post by Kide » Fri Aug 16, 2019 7:05 pm

Matka toisensa jälkeen Miraya tunsi itsensä enemmän osaksi Valkoista Lohikäärmettä, osaksi tätä isänsä pyörittämää pientä yhteisöä. Vaikka ympäröivät asiat vatkasivat heitä pyörittäviä virtoja tympeästi ristiin rastiin ja ristiriitaisiksi, kulki Valkoinen Lohikäärme satamasta toiseen ainakin päällepäin vakaan näköisesti. Keskellä merta, kaukana kaikesta olikin helppo unohtaa rannikoilla odottavat ongelmat. Niin helppo oli Mirayankin tuudittautua uskomaan tämän tyyneyden jatkuvan ainakin Drieneen asti ettei mikään ollut valmistanut häntä seuraavaan. Siihen aamuun jossain Dionen ja Drienen välillä, jossa myrsky ei noussutkaan taivaanrannan takaa vaan näytti puhkeavan laivan sisältä Mirayan erehtyessä kapteenin hyttiin normaalia aikaisemmin aamulla.

Miraya oli herännyt varhain kannelta kuuluviin kolahduksiin ja sitten häntä oli pitänyt hereillä auki jääneestä ikkunasta loistava nousevan auringon kajo. Kaikesta huolimatta Miraya oli hyvällä tuulella ja oli päättänyt jo nousta. Hän oli käynyt kannella ihastelemassa alkavaa auringonnousua ja käynyt viimeistelemässä edellisenä iltana kesken jääneet kirjanpidolliset työt sillä aamiaista oli turha vielä odottaa saavansa. Yksi sopimuksista vaati vielä Rayashin allekirjoituksen ja hetken emmittyään Miraya päätti kulkea kapteenin hytille, vaikka tiesi Rayashin saattavan vielä nukkua. Kenties hänen isänsä innostuisi tulemaan kannelle seuraamaan auringonnousua hänen kanssaan.
Kuinka erilainen aamu siitä olisikaan voinut tulla, jos Miraya olisi vain antanut isänsä oletetusti nukkua. Sen sijaan hän kapteenin hytin ovelle koputettuaan astui suoraan sisään tietäen ettei voisi tähän aikaan keskeyttää mitään tärkeää. Kuinka väärässä hän olikaan.

Ovelta avautuva näky sai Mirayan suun avautumaan, sulkeutumaan ja avautumaan uudestaan kuin maalla henkeään haukkova kala. Silmät olivat hämmästyksestä vähintään yhtä pyöreät eikä Miraya saanut niitä irti sängyllä makaavasta kaksikosta - kyllä hän näki oikein, kaksikosta - vaikka katseen kääntäminen olisi ollut ehdottomasti hienovaraisin teko.
Mirayan katse hypähteli isänsä ja hänen kanssaan yhtä alastoman perämiehen välillä. Täydellinen hämmennys haihtui vasta Mirayan silmien havaitessa lattialla lojuvien vaatteiden keskeltä mekon, jossa oli tuttu vihertävä sävy. Siniset silmät salamoivat saman tien kiukkuisina. Olisihan hänen pitänyt huomata tämä! Yhtäkkiä niin monet sanat, teot ja eleet laivaa pyörittävän kaksikon välillä saivat täysin uudenlaisen merkityksen. Olisi Miraya kaiketi sen merkityksen huomannutkin, jollei kyseessä olisi ollut hänelle tällä laivalla, ehkä tällä hetkellä ylipäätään, läheisimmät henkilöt. Tällaisesta Miraya oli luottanut kuulevansa. Jälleen kerran hän oli luottanut. Ja jälleen kerran tuo luottamus tallattiin maahan ja potkimisen lisäksi sille irvailtiin päin naamaa. Juuri siltä Miraya näyttikin; kuin häneltä olisi lyöty ilmat pihalle ja nyt hän oli valmiina raivokkaaseen vastaiskuun.
Poistuminen olisi ollut seuraava tilanteen vaatima ehdottoman hienovarainen teko, jonka Miraya päätti jättää sen ansainneille ja hienovaraisemmille. Kumpiakaan ei tästä hytistä löytynyt juuri nyt. Mirayan katse porautui häpeilemättömästi suoraan Rayashin silmiin.
"Miltä kaikelta voitaisiinkaan välttyä, jos asioista kerrottaisiin", Miraya totesi hiljaa mutta sitäkin myrkyllisemmin, siniset silmät jäätä leiskuen. Hän viittasi tarkoituksella ja tarpeeksi suoraan kipeimpään kohtaan mihin osasi: kaksikymmentä vuotta kestäneeseen valehteluun äitinsä osalta. Toki tätä tilannetta ei voinut millään muotoa rinnastaa siihen - paitsi Miraya kiukuspäissään.
"Saan kai seuraavaksi kuulla selityksen peiton alta etsitystä korusta tai jotain muuta yhtä loisteliasta ja minulle sopivaa satuilua?"

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 646
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Julkisia salaisuuksia

Post by Tinanja » Sat Aug 17, 2019 5:47 pm

Aamu vaikutti niin täydelliseltä. Laivan rungon narina, päivittäisten toimien äänet ja tasainen keinunta olivat tuttuja, turvallisia ja miellyttäviä. Rayash ei vaihtaisi sitä mihinkään - ja viime vuosina oli tullut myös siihen tulokseen, että tälläiset laiskat aamut olivat tarpeellisia. EIkä häntä haitannut viettää niitä Saryan kanssa. Ainakin niin kauan, kunnes oveen koputettiin, ja se työnnettiin auki. Rayash tiesi, että hänen hyttinsä ovea kunnioitettiin laivalla, ja sisään astuttiin vain luvan jälkeen, ei ennen sitä. Mutta sitten, laivalla oli eräs villi kortti, joka seisoi tällä hetkellä hänen hyttinsä ovella, tuijottaen edessään avautuvaa näkymää. Näkymää, josta ei ollut epäilystäkään, mitä hytissä oli tapahtunut, tapahtumassa. Tämä oli todennäköisesti yksi ainoista salaisuuksista, joita Miraya ei laivalla vielä tiennyt. Salaisuus, joka laivalla olijoille oli julkinen, mutta josta koskaan ei puhuttu. Eikä Rayash ollut kuvitellutkaan, että näin voisi käydä. Kaiken muun keskellä tämä oli viimeinen asia, jota hän olisi ajatellut Mirayan kanssa ollessaan, jutellessaan… varsinkin Celianin tapaamisen jälkeen. Asia, joka oli ollut jo pitkään, vuosia ennen kuin hän oli edes tietoinen Mirayasta villeimmissä kuvitelmissaankaan, ja joka todennäköisesti jatkuisi vielä pitkään.

Sitä paitsi, miten sanoa tyttärelle, että se oli vain seksiä?

Jos joskus Miraya oli kuullut merimiehen kiroilevan, olivat Rayashin suusta pääsevät kirosanat vielä siitäkin astetta pahempia, kun tämä käänsi katseensa ovelta ja hautasi hitaasti päänsä käsiinsä siinä sängyllä maatessaan. Hän näki niin paljon Celiania vihaisena ovensuussa seisovasta Mirayasta - itsepäisyyden, syyllistämisen ja tavan käsitellä asioita. Tuo tuskin näkisi tilannetta koskaan sellaisena, joka oli jo ollut aikoja ennen hänen ilmestymistään kapteenin elämään.

“Ei, Miraya, tämä on tasan sitä, miltä se näyttää”, Sarya huomautti naiselle - näytti siltä, ettei tuo hätkähtänyt Mirayan sisäänastumista - tai ei ainakaan näyttänyt sitä mitenkään, käänsi vain katseensa tuohon. Siitä huolimatta, miten vähän yksityisyyttä laivalla oli, oli tiettyjä rajoja, joita ei ylitetty. Tämä oli kieltämättä yksi sellainen, mutta samalla se oli julkinen salaisuus, josta kukaan ei ollut saattanut Mirayaa ajantasalle. Kuka olisi halunnut puhua pomonsa seksielämästä toisen pomonsa kanssa?
“Sulje ovi lähtiessäsi”, Sarya huomautti kääntäen viimein katseensa Mirayaan ja oveen Rayashista. Tämä ei olisi oikea hetki, paikka, tilanne käsitellä tätä, kummankaan osalta - sitä paitsi, hän ei halunnut olla keskellä tätä kaikkea varautumatta siihen. Tämä vetäisi pitkän railon kaksikon välille… Mutta toisaalta, se todennäköisesti olisi tapahtunut enemmin tai myöhemmin. Nyt suurempi kysymys olisi siinä, miten tilanne tämän jälkeen etenisi. Kokemuksesta Sarya tiesi, että mikäli Miraya olisi tullut yhtään isäänsä, kumpikaan ei olisi vapaaehtoinen puhumaan asiasta.

Tämä tulisi olemaan pitkä tie… erityisesti kaiken muun, politiikan, draaman, arjen keskellä.

User avatar
Kide
Posts: 506
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Julkisia salaisuuksia

Post by Kide » Mon Aug 19, 2019 7:09 pm

Samat sanat, Miraya mietti hänen isänsä kirotessa railakkaasti. Rayashin vajotessa piiloon käsiensä taakse Miraya siirsi kovan katseensa häntä puhuttelevaan Saryaan.
"Sentään joku täällä sanoo asiat niin kuin ne ovat", Miraya vastasi kylmästi perämiehelle ja käänsi lopulta katseensa pois. Ei ollakseen hienovarainen, vaan kun ei enää itse halunnut katsoa. Tosin tämä olisi yksi niistä asioista, mitä hän ei valitettavasti saisi pyyhittyä mielestään vaikka kuinka yrittäisi. Kaksikon sijasta Miraya katsoi ikkunalla torkkunutta Israyta, joka nyt käänteli päätään ja mustia silmiään ihmetellen tätä häiriötä.
Saryan jatkaessa Miraya käännähti uudestaan haltianaisen puoleen. Sarya ei näyttänyt hätkähtävän tilannetta. Siinä tuo makasi Rayashin päällä ja puhui kuin tilanteessa ei olisi mitään erikoista. Mirayan mielestä kuin kuningatar, jolla ei ollut mitään pelättävää tai hävettävää. Jonka ei tarvinnut pelätä tai hävetä, edes tätä. Enää ei näkynyt jälkeäkään siitä epävarmasta naisesta, joka oli kaivannut apua mekko-ostoksilla. Mirayan suu mutristui inhosta.
"Mekkosi mahtoi näyttää ihastuttavalta, ole hyvä vain", hän sihahti, kohotti uhmakkaasti leukaansa ja tömisteli vielä uhmakkaammin ulos hytistä heittäen oven kiinni perässään.
Ulos astuessaan Miraya ehti pistää merkille muutaman uteliaan kapteenin hytin suuntaan luodun katseen, jotka nyt hätkähtäen kääntyivät muualle. Nyt hän ymmärsi myös ne hämmentyneet silmäparit, jotka häntä olivat seuranneet aiemmin hänen tänne kävellessä. Hitto vieköön, tiesivätkö tästä kaikki muut paitsi hän? Miraya heilautti mielenosoituksellisesti tuulen kasvoilleen hulmauttamat kiharat sivuun ja marssi alakannelle synkkänä kuin myrskypilvi.
"Minä, ömmm..." mutisi ensimmäinen epäonnekas Mirayan reitille sattunut merimies, nuorenpuoleinen, jota nainen tarttui hihasta ja tivasi Eldrinin olinpaikkaa.
"En minä sinusta mitään kysynyt!"
"Niin tuota anteeksi, siis Eldrin", poikanen nielaisi raskaasti, "Hän taitaa olla toisessa ruumassa miehistön tilojen..." Miraya ei kuunnellut loppuun vaan oli jo matkalla miehistön tiloja ja sitä seuraavia ruumia kohti mutisten vihaisesti jotain hyödyttömistä tiskiräteistä.
"Siellä hän ainakin viimeksi oli", kansipoika kajautti vielä perään ääni epävarmasti loppua kohti hiipuen.

Siellä Eldrin oli nytkin. Mies istui lattialla ja nojaili leppoisasti yhteen suurimmista, ruuman perällä olevista tynnyreistä puoliksi juotu viinapullo kädessään. Sentään Eldrin oli sytyttänyt ruuman ovella roikkuvan lyhdyn palaamaan, jonka turvin miehen juuri ja juuri erotti.
Miraya kopisteli suoraan miehen luo ja sieppasi viinapullon tuon kädestä varoittamatta, ilman kyselyjä tai selityksiä. Pitkän huikan jälkeen nainen näytti olevan sanomaisillaan jotain, mutta uppoutuikin uudestaan juomaan antaumuksella. Niin antaumuksella, että nielaisi lopulta karvastelevaa juomaa huolimattomasti ja joutui yskimään. Miraya pyyhki suunsa kädenselkään ja sen sijaan, että hän olisi tämän jälkeen ojentanut pullon takaisin Eldrinille, hän laski sen vain sivuun komean kopsahduksen saattelemana.
"Paita pois", Miraya käski napakasti. "Ja housut myös. Minä tarvitsen nyt muuta ajateltavaa." Samassa Miraya alkoi nykiä auki korsettinsa nauhoja.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 646
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Julkisia salaisuuksia

Post by Tinanja » Fri Aug 23, 2019 8:39 pm

Pitkään aikaan kumpikaan kapteenin hyttiin jääneistä henkilöistä ei sanonut mitään, eikä Sarya viitsinyt edes aiemmin yrittää enää vastata Mirayalle - tämä tuskin olisi edes kuunnellut. Harvinaista kyllä, myös kapteeni oli sanaton.
“Tiedät, että hän olisi saanut tietää ennemmin tai myöhemmin”, Sarya sanoi oven jo oltua hyvän aikaa suljettuna kapteenin kiukkuisen tyttären paiskattua sen perässään kiinni. Rayash ei sanonut mitään, mutta mies laski kätensä päänsä taakse kasvoiltaan syvän huokauksen saattelemana, katseen osuessa ohimennen Saryaan. Oli selvää, että itse kukin tarvitsisi hetken aikaa sulatella juuri tapahtunutta.

*

Eldrin kohotti kulmiaan kuullessaan askeleita ruumassa, jossa harvoin kävi ketään. Toisinaan joku miehistönjäsen tarkisti laivan rungon kierroksiensa aikana, mutta pääsääntöisesti hän sai olla itsekseen rommipullojensa keskellä varsinkin matkoilla Drieneen. Miestä ei kiinnostanut käydä kotisaarellaan sitä vähääkään, mitä laivamatkat vaativat, mutta se oli välttämätön paha hänen mukavalle elämäntyylilleen. Korkokenkien kopina kuitenkin herätti Eldrinin ajatuksistaan, juuri sopivasti ennen kuin Miraya vetäisi pullon hänen käsisään ja kumosi kaiken kurkustaan alas. Kulmienkohotus seurasi toinen toistaan Mirayan laskiessa pullon tyhjänä sivuun - kolahdus kaikui rungon narinankin ylitse.

Jos se enää oli mahdollista, Eldrinin hämmästynyt ilme vain levisi hänen kuullessaan Mirayan seuraavat sanat. Oli joitain rajoja, joita maagikkokin toisinaan noudatti, ja laivalla… kapteenin tyttären kanssa makaaminen oli aika lähellä niitä noudatettavia rajoja. Toisaalta, Miraya oli osoittanut jo saaneensa isältään kaikkein itsepäisimmät ja määrätietoisimmat piirteensä. Samaan aikaan Miraya oli edelleenkin Rayashin tytär, ja Eldrin oli koko nykyisen elämänsä velkaa kapteenille, ystävälleen. Nopeasti kuitenkin maagikon mieleen eksyvät ristiriitaiset ajatukset painuivat taka-alalle Mirayan alkaessa itse riisuutumaan.
“Tuota….”, Eldrin katsoi kysyvänä Mirayaan, mutta saamatta vastausta vain kohotti kätensä hieraisemaan mietteliäänä niskaansa. Pieni epäröinti oli edelleen nähtävissä selkeästi Mirayan maailmankuvaa järkyttäneen tapahtuman jälkeen - eikä Eldrinillä ollut aavistustakaan, mitä oli tapahtunut.

Hetken epäröinnin jälkeen niskaa mietteliäänä hieraissut käsi siirtyi riisumaan kulunutta tunikaa. Vaatekappale löysi pian tiensä ruuman kuluneelle lautalattialle lihaksikkaan miehen noustessa viimein seisomaan. Laivan keinunnasta ja ilmiselvästä viinan kulutuksesta huolimatta tämä seisoi suorassa katsoessaan, miten Mirayan yllä olevan mekon korsetti aukesi ongelmitta, ja pian koko mekko oli lattialla jättäen naisen ylle vain tuon kehoa hyväilevän alushameen. Eldrin ei voinut olla katsomatta pää kallellaan edessään seisovaa näkyä, pienen hymyn kareillessa miehen huulille. Viimeisetkin ajatukset siitä, miten hän vielä tulisi kuulemaan tästä, katosivat tämän painautuessa lähemmäs Mirayaa housujen tippuessa askeleen myötä lattialle. Ohimenevä liike potkaisi vaatteen kauemmas huulien painuessa naisen huulia vasten ja käsien kietoutuessa tämän ympärille. Kun suudelma viimein irrotti otteensa, Eldrinin kysyvä katse osui Mirayaan.
“Mistä nyt tuulee?” tuo kysyi hiljaa, kulmiaan kohottaen.

Post Reply