Tuuli purjeissa

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Tuuli purjeissa

Post by Kuparirapu » Tue Sep 03, 2019 8:26 pm

//Tinanja ja Daikhan//

Iso lokinroikale tepasteli laiturilla kuin olisi omistanut koko sataman, ja se hyppelehti kirkuen kauemmas vasta kun Novianin seuraava askel olisi osunut sen pyrstölle. Peikko heilautti kättään ajaakseen otuksen kauemmas, mutta se vain jatkoi kimeää kaakotustaan likaiset höyhenet tuulenpuuskassa pörhistyen kun kaksikko käveli ohitse.
"Tämä alkaa kohta näyttää huonolta," Novian totesi köysissään keinahtelevia laivoja katsellen. He olivat tulleet jo aikaisin satamaan kyselemään kyytiä Calibanille, mutta onni ei ollut myötä. Osa saaristoon purjehtivista laivoista oli jo matkalla takaisin, eivätkä välttämättä enää lähtisi uudelle purjehdukselle ennen talvea. Ja äskeinen laiva oli käännyttänyt heidät heti kättelyssä. Ei ollut tilaa, eikä kiinnostusta ottaa matkustajia. Ei vaikka Novian oli kehottanut Daikhania vilauttamaan muutamaa kultadeneä heidän keräämistään säästöistä. Kaksikko oli kyseltyään kuullut puhetta ainakin yhdestä, joka voisi olla suuntaamassa Calibanille. Niinpä he olivat lähteneet etsimään alusta nimeltä "Musta Lokki". Novian oli ehtinyt kuvitella alukselle jo puusta veistetyn, siipensä levittäneen lokin keulauvaksi ja kiehtovat mustat purjeet, mutta hänen otsansa rypistyi epäuskoisesti kun hän huomasi muutaman laiturin päähän sidotun aluksen. Ei mustia purjeita, eikä käytössä kerätty likainen harmaus käärityissä purjekaniakssa ollut mitenkään erityisen kaunista. Ja keulan tummuneeseen puuhun oli kaiverrettu nimi "Lokki", jonka päälle sudittu musta tervaus oli ilmeisesti vastuussa nimen toisesta puolesta.
Novian tuhahti pettyneen kuuloisesti mutta harppoi kuitenkin laiturille katsomaan tarkemmin.

"Mustan Lokin" kolmimastoisella kannella näkyi reipasta liikettä, ja nostaen sormensa huulilleen Novian vislasi kimeästi kiinnittääkseen jonkun miehistön jäsenen huomion. Pari raavasta miestä pysähtyikin ja toinen nojautui reelinkiä vasten.
"Mitäs vislailet, peikko?"
"Onkos tämä laiva matkalla Calibanille?" Novian kysyi, pitäen äänensä selkeänä ja kuuluvaa. Toinenkin miehistä laski kantamansa tynnyrin ja tuli toverinsa vierelle.
"Sinnehän me mennään. Haluatkos tulla mukaan, pikkupeikko?"
"Itse asiassa kyllä. Minä ja toverini," Novian vastasi ja viittasi Daikhania kohti. "Meillä on rahaa, ja tarvittaessa voimme vaikka maksaa työlläkin."
"Tuo kaveris näyttää käyttökelpoiselta keittiöhommiin, mutta mitäs me sinulla tehdään? Jollei tuota häntääs voi käyttää onkimiseen," toinen miehistöstä totesi ja silmäili Noviania vinosti virnuillen. "Mutta noilla hepeneillä pääsisit kyllä varmaan laivatytöks, voisit vähän tanssia meidän iloksi. On meillä karvaisempiakin ollut."
"Ajattelitko sitten tuon ottaa joku yö sänkyysi?" tämän toveri hörähti ja molemmat hekottelivat matalasti.
"Jos et ole koskaan ollut peikon kanssa häntä olalla, niin olet jäänyt paitsi," Novian laukoi takaisin pieni virne omallakin naamallaan. "Voin antaa pari vinkkiä, jos haluat."
Suulaampi miehistä katsahti Noviania hetken häkeltyneenä, ennen kuin leveä virne puhkesi hänen kasvoilleen ja mörähtelevä nauru valua huulilta.
"Ainakin sulla on huumorintajua, ja sitä ei voi kaikista sanoa. Odottakaas siinä, parempi että puhutte kapteenin itsensä kanssa."
Novian kohotti hattuaan kiitolliseen eleeseen, ja kumartuen sanoi matalasti Daikhanille:
"Nyt kannattaa neuvotella hyvin. Viimeinen valtti jonka voimme pöytään heittää on sinun magiasi, mutta katsotaan ensin mihin asti kulta meidät vie."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tuuli purjeissa

Post by Tinanja » Thu Sep 05, 2019 9:34 am

Eeppisestä nimestään huolimatta “Musta Lokki” oli kuin mikä tahansa iso merikelpoinen alus. Sen ilmiselvästä kulumisesta ja merenkäynnin jättämistä jäljistä huolimatta laiva näytti siltä, että voisi selvitä pitkästä matkasta Calibanille saakka. Daikhan tosin ei ollut varma, oliko tämä hyvä idea siitä huolimatta, että hän tiesi olevansa lähdössä Calibanille tavalla tai toisella - toivottavasti jo tänä vuonna, eikä ensi keväänä vasta. Siihen hänen, sekä Novianin viimeaikainen tekeminenkin oli tähdännyt: lumottujen esineiden kauppaamista, silmänkääntötemppuja tarinankerronnan ohessa ja pitkiä päiviä kaupungilla. Nyt tilanne alkoi näyttää siltä, että heillä olisi varaa kustantaa laivamatkansa, ylläpito siellä, ja Calibanilla tämän jälkeen. Ylimääräistäkin oli jäänyt sen verran, että vaatekertoja oli voinut uusia, ja Daikhan oli investoinut muutamia kolikoita yksinkertaiseen, kankaasta ja nahasta tehtyyn laukkuun. Se ei ollut ulkonäöltään erityisen hieno, mutta toimi tavaroiden kantamisessa paremmin kuin hyvin.

Novianin vaihtaessa naureskelevien merimiesten kanssa muutaman sanan Daikhan seurasi keskustelua, muttei itse kommentoinut siihen mitään. Novian tuskin arvasikaan, miten mieluusti maagikko pitäisi magiansa omana tietonaan. Ei vain sen vuoksi, että siitä seuraisi tyhmiä kysymyksiä, piikittelyä, mutta myös siksi, että se kaikki mahdottomien ja mahdollisten pyyntöjen määrä tälläisellä… aluksella varmasti olisi erittäin, erittäin suuri. Ihan vain, koska nämä merimiehet - kommenttien tasosta päätellen - tuskin olivat koskaan tavanneetkaan oikeaa maagikkoa. Mutta samalla se olisi varmasti yksi hyvin pitkä ja paksu oljenkorsi kapteenia varten, mikäli tämä yskisi heidän kultakolikoitaan päin. Daikhan laski katseensa hieman myöhemmin ulappaa arvioimasta kapteenin astellessa merimiehen perässä heitä kohden.

Vaatimattomasti pukeutunut kaksikko matkaa kerjäämässä ei näyttänyt erityisen kiinnostavalta kapteenin mielestä - tai ainakin se siltä näytti Daikhanin silmään. Tuon miehen kulmat eivät kohonneet, eikä ilme värähtänyt, kun tuo käveli lähemmäs. Vaikka askel oli rivakka, ja asento suoraselkäinen, oli selvää etteivät vuodet merillä olleet kohdelleet miestä erityisen hyvin. Tämän kasvot olivat ahavoituneet, ja lyhyiksi nyrhityt kuluneenruskeat hiukset näyttivät vain korostavan tätä piirrettä. Vaikka vaatteiden värit olivatkin jo kuluneita, olivat ne alunperin hyvälaatuista ja hyvin käytännöllistä kangasta, joka oli tehty kestämään. Ainut uudempi varuste tuon tunikan, liivin, housujen ja leveän vyön täydentämässä asussa näytti olevan lyhytvartiset saappaat, jotka todennäköisesti oli ostettu tällä tai edellisellä maissakäyntikerralla, niin uutuuttaan ne hohkasivat. Lyhyt miekka roikkui tuon vyöllä.

“Ja te ilmeisesti haluaisitte kulkea Calibanille laivallani?” tuo kysyi paksuja kulmakarvojaan vähän kohottaen. Daikhan vilkaisi kapteenista Novianiin kulmiaan vähän kysyvästi kohottaen - tuo peikko voisi jatkaakin keskustelua, kun sen kertaalleen oli jo aloittanut.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tuuli purjeissa

Post by Kuparirapu » Mon Sep 09, 2019 3:50 pm

Lähestyvät, reippaat askeleet vihjasivat laivan kapteenin lähestyvän, mutta Novian pisti merkille myös että miehistö pysähtyi askareissaan. Jokainen heistä tervehti esimiestään lyhyellä nyökkäyksellä tai sanalla, mikä kertoi että tällä kapteenilla oli selvästi sekä miehistön luottamus että tottelevaisuus puolellaan. Se ainakin tuntui hyvältä asialta.
Kävelysilta narahteli kun kapteeni marssi alas heidän eteensä ja pysähtyi. Novian tunsi ahavoituneista kasvoista huokuvan arvovallan, ja viimeistään kapteenin työntäessä peukalonsa vyönsä alle lähti viimeinenkin vino vitsi peikon mielestä. Kapteenin käärittyjen hihojen alta näkyvät kyynärvarret olivat kovat ja leveät, näyttäen niin vahvoilta että niillä olisi voinut vääntää rautatangon solmulle.
Novian ei vastannut heti mitään, vaan havahtui vasta Daikhanin katsahtaessa häntä. Peikko painoi hivenen päätään ja otti hyvin kohteliaan näköisenä hatun päästään.
"Kyllä, sitä olemme täällä pyytämässä. Meidän olisi matkattava Calibanille ennen talvea, tai muuten joudumme odottamaan koko talven yli täällä. Kuulimme että teidän laivanne voisi ottaa matkustajia, tietenkin maksua vastaan."
"Minun 'Lokkini' on rahtilaiva, ennen kaikkea muuta. Meillä ei ole tilaa huvipurjehtijoille tai tyhjänvetäjille, varsinkaan nyt. Itse sen sanoit että talvi on tulossa, ja tästä matkasta riippuvat viimeiset palkat meille kaikille," kapteeni lausui verkkaisesti mutta painokkaasti, pitämättä kiirettä mutta varmistaen että Novian ei yrittänytkään keskeyttää häntä. Peikko käänteli hattuaan sormissaan, ja sanoi:
"Me olemme toki valmiita maksamaan matkastamme."
"Pelkkä kulta ei pidä tätä alusta pinnalla, eikä sen paremmin teitäkään."
"Khm, ymmärrän. Olisimme tietenkin valmiita myös tekemään työtä matkamme eteen, jos siihen on tarvetta."
Novian ei ehtinyt jatkaa, ennen kuin kapteeni vaiensi hänet kädellään.
"Jos olette valmiit tarjoamaan sitä, niin katsotaanpa miten pitkälle se lupaus teitä vie. Käärikääpäs hihanne ylös."
Novian räpäytti silmiään, mutta päätti hämmennyksestä huolimattaan totella ja viittoi Daikhania tekemään samoin. Kapteeni tarttui Noviani ranteesta ja tunnusteli karhein sormin hänen kyynärvartensa lihaksia, hymähtäen itsekseen. Samoin Daikhanin käsiä hän tunnusteli kuin ostaja tarkastellessaan uutta hevosta jonka aikoo ostaa.
"Sinusta sentään löytyy hieman lihasta luiden seuraksi," kapteeni sanoi Daikhanille, ja kääntyi sitten Novianian päin. "Osaatkos peikko kiivetä?"
"...Kyllä toki. Ja varmajalkaiseksi minua on haukuttu useaan kertaan," Novian nyökytteli.
"Hyvä. Katsotaanpas miten nopeasti tuo häntä vilahtaa ylös mastoon," kapteeni totesi ja viittasi kohti ylös lähimpään mastoon johtavia köysiaskelmia. Novianin epäröidessä hetken tämä läiskäisi käsiään ja mylväisi:
"Ajattelitko talvea odotella? Vauhtia siitä!"
Novian säpsähti, sysäsi nopeasti hattunsa Daikhanin käsiin ja syöksyi askelmille. Ottaen vauhdin jaloistaan ja purren vain hammasta karhean köyden hiertäessä käsiään Novian vipelsi ylös kuin sisilisko piiloon kiveltä. Ensimmäiselle poikkipuulle päästessään hän astui epäröimättä kuluneelle puulle ja asteli sen puoliväliin, köysiä varoen ja matalana pysytellen. Peikon lukuisat temppuilut maksoivat itsensä takaisin nyt, hänen pysyessä suhteellisen vakaasti keinahtelevalla alustalla. Alhaalla kapteeni nyökkäsi hitaasti.
"Onnistui ainakin löytämään maston käskettäessä. Sitten alas, vielä on keskusteltavaa!"
Novianin laskeutuessa takaisin kantta kohti kapteeni kääntyi uudelleen Daikhania kohti:
"Näytähän että teillä on millä maksaa, velaksi en tee kenellekään mitään muuta kuin heitä laidan ylitse. Ja samalla voisit alkaa keksimään, mitä me sinulla tekisimme. Tuo kaverisi voisi kelvata kansipojaksi, mutta mitäs sinä osaat? Tai jos et keksi, niin aina löytyy puutetta ankkurin painosta."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tuuli purjeissa

Post by Tinanja » Tue Sep 10, 2019 8:15 pm

Daikhanin katse seurasi miehistön ja kapteenin liikkeitä ja eleitä keskustelun jatkuessa - ilmeisesti tämä kapteeni ei halunnut laivalleen matkustajia. Mikä sinällään ei ollut kovin yllättävää, matkustajat olivat aina kuitenkin ylimääräinen vaiva laivalla, ja veivät tilaa. Ilmeisesti tuo laiva oli kaiken lisäksi rahtikäytössä, mikä selitti helposti sen, ettei kapteeni kaivannut ylimääräisiä käsipareja pyörimään tielleen. Mutta, ilmeisesti Novian ainakin näytti olevan riittävän ketterä tuon kapteenin silmissä kiivetessään mastoon. Maagikko seurasi hiljaisen mietteliäänä Novianin kiipeilyä, ja sitä, miten tämä tuli mastosta myös alas. Keskustelu näytti jatkuvan, eikä kapteeni ollut kovin tyytyväisen näköinen siihen tarjoukseen, jota he tällä hetkellä ehdottivat. Eikä maagikko voinut olla huomaamatta kapteenin katsetta, kun hän näki ne nopeasti sormiin kootut muutamat sormukset hänen käsissään niitä arvioidessaan.

Magiasta kertomisen osalta ei tainnut olla erityisen paljoa vaihtoehtoja, jos hän ei halunnut luututa kantta koko useamman viikon matkan ajan. Ja se ei oikein kiinnostanut, joten Daikhan kohotti viimein kokonaan katseensa kapteeniin kohdaten tämän kaventuneet silmät tuon odottaessa kysymykseensä vastausta.
“Jos haluat jonkun luuttuamaan laivasi kantta, olen siihen väärä henkilö”, maagikko totesi viimein olkiaan vähän kohauttaen. Kapteenin selän takana seisoskeleva merimies kohotti kulmiaan vähän kommentille, ja oli vähällä naurahtaa.
“Mutta, olen maagikko”, Daikhan jatkoi sitten, katsellen kapteenin ja miehistön ilmeitä vuoronperään. “Olen erikoistunut erilaisten esineiden lumouksiin, mutta tiedän perusteet myös esimerkiksi parantamisesta… Ja olen varma, että kaltaisesi älykäs kapteeni varmasti ymmärtää, millaisen hyödyn pätevä maagikko voi vaarallisella matkalla tuoda arvovaltaiselle rahtilaivalle?”
“Ja kuten kaverini sanoikin, olemme myös varautuneet maksamaan matkasta kultarahoin”, Daikhan huomautti vielä.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tuuli purjeissa

Post by Kuparirapu » Sat Sep 14, 2019 10:19 pm

Kapteeni kohotti toista kulmaansa paljonpuhuvasti, ja tämän taakse tullut Noviankin katsahti Daikhania hälyttyneesti. Heittikö tuo tuuleen kaiken sen vaivan, jolla Novian oli tähän asti yrittänyt päällystä heille paikkaa laivalla? Mutta sitten, yllättäen, Daikhan vetikin heidän valttikorttinsa pöydälle ja vaikutus oli selvä. Kapteenin kasvoilla oli lyhyt hämmästys, joka vaihtui nopeasti mietteliäisiin ryppyihin tämän otsalla. Miehistö sen sijaan katseli vuorotellen Daikhania, kapteeniaan. Ja sai Noviankin osakseen muutaman uteliaamman katseen, yksin sillä ansiolla että oli tämän paljastuneen maagikon toveri.
Narahdus kannella kertoi yhden merimiehen astuneen lähemmäs. Paksussa kaulaliinassa oleva haltia avasi suunsa varovaisesti:
"Kapteeni, jos sallitte minun sanoa...Eikö tuollainen..."
"Vaiti, puosu. Tämä päätös on kapteenin tehtävä," tuli napakka vastaus. Haltia astui taaksepäin, muttei näyttänyt väähääkään loukkaantuneelta käskyyn. Kapteeni katsoi Daikhania, otsa silmien ylle painuneena ja rinta rauhallisesti kohoillen.
"Näytä," hän käski Daikhania. Novian ei kapteenin selän ohi nähnyt kunnolla, mitä hänen toverinsa oikein päätti mahdillaan tehdä, mutta miehistön katseista päätellen nämä ainakin olivat vaikuttuneita. Seurannutta hiljaisuutta olisi kai voinut kutsua vaivautuneeksi, mutta Novianilla ei ollut ajatusta miten olisi yrittänyt murtaa sen.
Sitten kapteeni niiskautti nenäänsä, ja vaikutti että hän oli päässyt johonkin lopputulokseen. Kääntyen puolittain, niin että näki Novianinkin, hän lausui:
"Te kaksi olette minun silmissäni miehistön jäseniä, ette enempää ettekä vähempää. Te työskentelette, syötte, nukutte ja syljeskelette laineille juurin sen verran mitä muutkin, ja yksinomaan silloin kun teille annetaan siihen lupa. Maksatte sillä ja kullallanne matkan Calibanille, ruoka-annoksen päivässä ja paikan jossa nukkua. Ja sanon tämän vain yhden kerran; mahdolliset marinat, vikinät ja valitukset jäävät satamaan. Kukaan ei teille petaa pehmeää petiä tai tule tarjoamaan lämmintä syliä pyydettäessä, ja liialliseen suunsoittoon minä kyllä tiedän oivat lääkkeet."
Novian nyökytteli nopeasti, olettaen kapteenin katseesta että nyt oli paikka näyttää suostumusta. Niine hyvineen kapteeni kääntyi ja harppoi Novianin ohi kannelle:
"Perämies, voitte jatkaa."
"No niin, haisevat syliporsaat, tauko on ohi! Liikettä niin kuin olisi jo, ruuma on vasta puolillaan!" kuului huuto välittömästi komentosillalta, ja miehistön nytkähti ripeään puolijuoksuun. Samalla aiemmin puhunut haltia harppoi ja viittasi kädellään Novianille ja Daikhanille:
"Tulkaas nyt sieltä. Kapteeni ei pidä vitkastelusta, ja johan te saitte luvankin tulla kyytiin."
Novian vilkaisi Daikhania katseessaan yhtäläinen sekoitus odottavaa jännitystä, helpostusta kuin myös pientä epäilystä mihin he olivat itsensä järjestäneet, kiiruhtaen sitten ylös laivan kuluneelle kannelle.
"Seuratkaa perässä, teille näytetään ensiksi makuupaikkanne ja sitten saatte työvaatteet. Noissa vetimissä nimittäin ei kansityötä tehdä," puosuksi esitelty haltia totesi vilkaisten Novianin räiskyvän värikästä asukokonaisuutta. "Sen jälkeen pääsette hommiin. Lähtö on huomenna heti kun vuoksi on huipussaan, ja osa lastista on vielä järjestämättä."
Kulkiessaan kannen poikki Novian joutui koko ajan varomaan ohi kiiruhtavien merimiesten kyynärpäitä ja kannelle levitettyjä köysinippuja, ja myös muutamia vinoja hymyjä. Selvästi miehistöä huvitti ajatus saada Novianin kaltainen keltanokka joukkoonsa, jota hieman pompotella.
Selvä ero katseissa oli Daikhaniin verrattuna. Tätä katsottiin vaitonaisesti, ilman hymyä ja hitusen varovaisesti. Kuin jotain harvinaista, vierasta eläintä joka olisi eksynyt laivalle.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 692
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tuuli purjeissa

Post by Tinanja » Sun Sep 15, 2019 3:14 pm

Daikhan odotti kieltämättä hyvin rauhallisen näköisenä kapteenin reaktiota hänen paljastukseensa. Näytti siltä, että miehistön ilmeistä näki merkittävästi enemmän hämmennystä ja epäluuloa, tietämättömyyttä, mitä kapteenin katseesta. Oli yllättävää, miten rauhallisesti tuo merenkävijä otti kommentin, ja miten tämä ei suostunut ottamaan muilta mielipiteitä asiaan liittyen. Se.. voisi olla joko hyvä tai huono asia, ja Daikhan kohottikin vähän kulmiaan tuon yksinkertaisen kommentin käskiessä häntä todistamaan magiankäyttötaitonsa. Se sai pienen hymähdyksen irtoamaan maagikon huulilta tämän harkitessa pienen hetken ajan, mikä olisi riittävän yksinkertaista, mutta riittävän näyttävää tähän hetkeen.

“Lu’ein – Na’ir – Olm – A’m”, Daikhan sanoi viimein kohottaessan molemamt kätensä eteensä kämmenpuoli ylöspäin. Hehhkuva, hitaasti kasvava valopallo kohosi miehen käsien ylle leijumaan, kun loitsun viimeinenkin riimu tippui maagikon huulilta. Hetken aikaa kapteenin ja tämän vieressä seisovien henkilöiden sekä Daikhanin kasvoja valaiseva valopallo tuntui pysäyttäneen koko keskustelun. Maagikmko antoi loitsun ja valon tipahtaa laskiessaan kätensä pian takaisin taskuihinsa, olkiaan vähän kohauttaen. Epämiellyttävän hiljaisuuden jälkeen näytti siltä, että kapteeni oli päättänyt hyväksyä heidät osaksi laivaansa, osaksi miehistöään. Daikhan ei tiennyt, miten järkevä tämä sopimus olisi, mutta se oli ainut mahdollisuus päästä Calibanille vielä tänä vuonna… toisi se sitten heidän eteensä mitä tahansa.

Daikhan ei ollut yllättynyt katseista, ja niiden puuttumisesta häntä kohtaan heidän kävellessään laivan kuluneen kannen lävitse, narisevien portaiden kautta miehistön pieniin tiloihin. Maagikko toisaalta oli melko varma, että magiansa ansiosta, tai vuoksi, saisi olla kohtalaisen rauhassa laivalla siitä huolimatta, että hänenkin oletettaisiin tekevän osansa siellä. Oli kuitenkin mukava tunne tietää, että paikka laivalla oli nyt lunastettu, ja hän olisi huomenna tähän aikaan matkalla petollisen meren ylitse Calibanille… ja askeleen lähempänä tavoitettaan.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tuuli purjeissa

Post by Kuparirapu » Tue Sep 17, 2019 7:56 pm

Kannen alla, katossa himmeästi keinahtelevia lyhtyjä varoen ja kattoon asti pinottujen lastilaatikoiden välistä pusertuen opasti haltia kaksikkoa. Ja mitä pidemmälle he pääsivät, sitä enemmän alkoi kaksikko ymmärtää kapteenin sanoja syvemmin. Makuupaikoiksi heille osoitettiin kaksi nurkapuihin ripustettua, kasaan käärittyä riippumattoa joiden ympärillä nukkuivat myös kaikki muut miehistön jäsenet. Täälläkään tilaa ei ollut kuin askeleen verran ennen seuraavaa riippumattoa ja Novian oli pitkästä aikaa kiitollinen lyhyestä mitastaan. Muuten hän olisi varmaan hionut päätään kattoa vasten.
Pitkään he eivät ehtineet surkutella pientä soppeaan, kun puosu palasi ja lykkäsi heille vaateläjät. Kehotuskesta Novian vaihtoi heti vaatteensa, vaikkei se hämärässä ja ahtaassa tilassa helppoa ollutkaan. Valkea, tahrainen paita ja tyköistuvat housut olivat karheaa ja sitkeää kangasta, sekä kengät epämiellyttävän jäykät ja kovat. Hetken epäröityään Novian taittoi vaatteensa yhteen ja tunki tukihirren ja seinän väliseen koloon. Mitään muuta paikkaa hän ei omaisuudelleen löytänyt.
"Joko on valmista? Sitten hop hop, kannelle ja vauhdilla," puosu hoputti ja hätisteli heidät takaisin. Ylös päästessä päivä tuntui kahta kirkkaammalta kaiken hämärän jälkeen, ja heti Novianin käteen lykättiin raskas nippu tervattua köyttä.
"Selvitä nuo," kuului käsky, eikä sen antaja vaivautunut selittämään peikkoparalle tämän ähistessä ettei tiputtanut niitä. Miehistön jäsenet kantoivat laatikoita toisensa perään laiturilta kannelle ja siitä alas ruumaa kohti.
Daikhanin haltia sen sijaan ohjasi komentosillan alla odottavaa ovea kohti:
"Sinulle on hommaa tuolla. Maagikko kun olet, niin osaat varmaan hoitaa kirjanpitoa. Noh, menehän nyt siitä."
Novian kohotti katseensa Daikhaniin, ja lyhyen hetken ajan peikko sanoi silmillään mitä he molemmat varmasti ajattelivat.
Tämä matka tultaisiin ottamaan heidän selkänahastaan hiessä ja vaivannäössä.

//Kiitos hyvästä pelistä jälleen//

Locked