Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 695
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Post by Tinanja » Sat Nov 09, 2019 7:45 pm

Sekä Taenyathar että Aleo kuuntelivat Linin kertomusta hiljaisena. Aleota kertomus ei näyttänyt hetkauttavan, vaikka ajatukset ja teoriat miehen mielessä liikkuivatkin edestakaisin verraten kaikkeen näkemäänsä, oppimaansa ja kokemaansa. Silti tarina ei tuntunut erityisen loogiselta, kun sitä alkoi miettimään syvemmin. Vaikka Aleo ei näyttänytkään reagoivan hevosensa selässä siihen, oli Taenyatharin reaktio tarkasti lohikäärmeen haltiahahmoa katsovalle mahdollista havaita. Tuon hahmo värähti, kuin se olisi ollut katoamassa, mutta ei kuitenkaan, ja hupunkin alta oli nähtävissä kulmien kurtistuminen ja katseen painaminen maahan hetkellisesti. Hän, vaikka oli paljon kuullutkin, ei ollut kuullut ihmisten, tai ihmistenkaltaisten saaneen käsiinsä tälläistä tietoa aiemmin, ja tämä käänsi heidän suunnitelmansa Ajattoman Salin luokse pääsemisestä kilpajuoksuksi. Kilpailuksi, jota Taenyathar ei tämän seurueen keskellä halunnut lähteä suorittamaan… Vaikka hän uskoikin, että tämän seurueen jäsenissä olisi riittävästi älyä pärjäämään tilanteessa, hän tiesi pääsevänsä itse Keldruthin kanssa huomattavasti nopeammin paikalle. Ehkä jopa ennen tuota… josta Liniksi esittäytynyt henkilö puhui.

“Olen varma, että seurueellamme…”, Taenyathar kääntyi vilkaisemaan Ezramia kohden. “on kysymyksiä, mutta tämä matka pohjoiseen muuttui juuri kilpajuoksuksi. Mikäli miekka ja sali ovat yhdessä, ja yksittäinen henkilö… niiden luona…”, Taenyathar totesi lyhyesti. “Meidän pitää liikkua nopeasti, ja nyt”, lohikäärme lisäsi vielä - Lin olisi pienempi riski kaikkineen kuin mitä Ajattoman salin ja miekan yhdistäminen olisivat. Sen enempää sanomatta lohikäärme lähti kävelemään pohjoista kohden, huomioimatta tuon Liniksi esittäytyneen henkilön toteamusta siitä, että tämäkin osasi kulkea aavikolla. Sen sijaan Taenyatharin telepatia kurottautui päivittämään tilannetta Keldruthille - olisi parempi, että tämä… kuka ikinä olikaan, tietäisi heidän kaikkia valttikorttejaan. Lohikäärme saattoi vain toivoa, ettei kukaan möläyttäisi hänestä itsestään mitään.

Kaikesta huolimatta Ezramin esittämä kysymys tuon motivaatiosta oli yksi harvoja asioita, joista sekä lohikäärme, että Atlaksen suurlähettiläs olivat samaa mieltä askelten upotessa hieman pehmeään hiekkaan matkalaisten jatkaessa matkaansa.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Post by Kuparirapu » Wed Nov 13, 2019 6:00 pm

"Puoli vuosisataa siitä kun viimeksi hänet näit? Rohkenen epäillä, ettei kyseessä ole ihminen," Llianjin sanoi mietteliäästi, ja vilkaisi lyhyesti Ezramia ja Ioa tavallaan pahoittelevalla katseella. Vaat mitäpä vanha haltia tosiasioille mahtoi, ihmisten elämä kun kurkotteli vain aniharvoin yli vuosisadan. Ja Llianjin rohkeni epäillä ettei kukaan elämänsä ehtoolla seisova ihminen kykenisi matkaamaan näin kauas yksin.
"Pohdin itsekin samaa kuin toverini," vanha haltia totesi viitaten Ezramia. "Mutta mitä ikinä olet suunnitellut tekeväsi, jos löydät ystäväsi, haluan painottaa sinulle yhtä asiaa: sen miekan ei ole tarkoitus vaeltaa maailmassa. Se on liian voimakas ja mahdollisesti vaarallinen jotta kukaan voisi sen kahmia itselleen. Me haluamme varmistaa ettei miekka päädy vääriin käsiin, ja toivon sinun huolehtivan ystäväsi turvallisuudesta estääksesi häntä tekemäst mitään harkitsematonta sen kanssa. Magia ei ole samanlainen työkalu kuin vasara, johon kuka tahansa voi tarttua ja käyttää. Se voi pahimmillaan kääntyä käyttäjäänsä vastaan tavoilla, joiden korjaaminen voi olla likipitäen mahdotonta."

Kohentaen omaa otettaan ratsunsa ohjaksista Llianjin katsoi heitä kaikkia lyhyesti:
"Se on totta, meidän ei kannata tuhlata aikaamme tässä. Täällä olisi muutenkin vaikeaa yrittää vältellä toisiamme, enkä panisi pahakseni jotakuta jolla on tuntemusta aavikkoon liittyen. Joukkossamme on yksi, joka tietää suuntamme, mutta uskon että voimme jatkaa yhtä matkaa ainakin toistaiseksi."
Llianjin jätti tarkoituksella auki, kuka heistä osasi suunnistaa aavikolla. Jos Lin oli tarkkasilmäinen, tämä voisi ennenpitkää panna merkille ketkä heistä vaikuttivat pahiten eksyneeltä.
"Eteenpäin siis, olemme kaikki todistaneet osaavamme puhua ja kävellä yhtä aikaa," hän totesi ja heidän ryhmänsä nytkähti liikkeelle. Llianjin kiinnitti huomionsa taivaanrantaa kohti, mutta vilkuili sivusilmin Liniä. Tuo haltia oli melkoinen nippu kysymyksiä, jotka voisivat olla kullanarvoisia heille.

Post Reply