Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 699
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Post by Tinanja » Sat Nov 09, 2019 7:45 pm

Sekä Taenyathar että Aleo kuuntelivat Linin kertomusta hiljaisena. Aleota kertomus ei näyttänyt hetkauttavan, vaikka ajatukset ja teoriat miehen mielessä liikkuivatkin edestakaisin verraten kaikkeen näkemäänsä, oppimaansa ja kokemaansa. Silti tarina ei tuntunut erityisen loogiselta, kun sitä alkoi miettimään syvemmin. Vaikka Aleo ei näyttänytkään reagoivan hevosensa selässä siihen, oli Taenyatharin reaktio tarkasti lohikäärmeen haltiahahmoa katsovalle mahdollista havaita. Tuon hahmo värähti, kuin se olisi ollut katoamassa, mutta ei kuitenkaan, ja hupunkin alta oli nähtävissä kulmien kurtistuminen ja katseen painaminen maahan hetkellisesti. Hän, vaikka oli paljon kuullutkin, ei ollut kuullut ihmisten, tai ihmistenkaltaisten saaneen käsiinsä tälläistä tietoa aiemmin, ja tämä käänsi heidän suunnitelmansa Ajattoman Salin luokse pääsemisestä kilpajuoksuksi. Kilpailuksi, jota Taenyathar ei tämän seurueen keskellä halunnut lähteä suorittamaan… Vaikka hän uskoikin, että tämän seurueen jäsenissä olisi riittävästi älyä pärjäämään tilanteessa, hän tiesi pääsevänsä itse Keldruthin kanssa huomattavasti nopeammin paikalle. Ehkä jopa ennen tuota… josta Liniksi esittäytynyt henkilö puhui.

“Olen varma, että seurueellamme…”, Taenyathar kääntyi vilkaisemaan Ezramia kohden. “on kysymyksiä, mutta tämä matka pohjoiseen muuttui juuri kilpajuoksuksi. Mikäli miekka ja sali ovat yhdessä, ja yksittäinen henkilö… niiden luona…”, Taenyathar totesi lyhyesti. “Meidän pitää liikkua nopeasti, ja nyt”, lohikäärme lisäsi vielä - Lin olisi pienempi riski kaikkineen kuin mitä Ajattoman salin ja miekan yhdistäminen olisivat. Sen enempää sanomatta lohikäärme lähti kävelemään pohjoista kohden, huomioimatta tuon Liniksi esittäytyneen henkilön toteamusta siitä, että tämäkin osasi kulkea aavikolla. Sen sijaan Taenyatharin telepatia kurottautui päivittämään tilannetta Keldruthille - olisi parempi, että tämä… kuka ikinä olikaan, tietäisi heidän kaikkia valttikorttejaan. Lohikäärme saattoi vain toivoa, ettei kukaan möläyttäisi hänestä itsestään mitään.

Kaikesta huolimatta Ezramin esittämä kysymys tuon motivaatiosta oli yksi harvoja asioita, joista sekä lohikäärme, että Atlaksen suurlähettiläs olivat samaa mieltä askelten upotessa hieman pehmeään hiekkaan matkalaisten jatkaessa matkaansa.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 436
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Post by Kuparirapu » Wed Nov 13, 2019 6:00 pm

"Puoli vuosisataa siitä kun viimeksi hänet näit? Rohkenen epäillä, ettei kyseessä ole ihminen," Llianjin sanoi mietteliäästi, ja vilkaisi lyhyesti Ezramia ja Ioa tavallaan pahoittelevalla katseella. Vaat mitäpä vanha haltia tosiasioille mahtoi, ihmisten elämä kun kurkotteli vain aniharvoin yli vuosisadan. Ja Llianjin rohkeni epäillä ettei kukaan elämänsä ehtoolla seisova ihminen kykenisi matkaamaan näin kauas yksin.
"Pohdin itsekin samaa kuin toverini," vanha haltia totesi viitaten Ezramia. "Mutta mitä ikinä olet suunnitellut tekeväsi, jos löydät ystäväsi, haluan painottaa sinulle yhtä asiaa: sen miekan ei ole tarkoitus vaeltaa maailmassa. Se on liian voimakas ja mahdollisesti vaarallinen jotta kukaan voisi sen kahmia itselleen. Me haluamme varmistaa ettei miekka päädy vääriin käsiin, ja toivon sinun huolehtivan ystäväsi turvallisuudesta estääksesi häntä tekemäst mitään harkitsematonta sen kanssa. Magia ei ole samanlainen työkalu kuin vasara, johon kuka tahansa voi tarttua ja käyttää. Se voi pahimmillaan kääntyä käyttäjäänsä vastaan tavoilla, joiden korjaaminen voi olla likipitäen mahdotonta."

Kohentaen omaa otettaan ratsunsa ohjaksista Llianjin katsoi heitä kaikkia lyhyesti:
"Se on totta, meidän ei kannata tuhlata aikaamme tässä. Täällä olisi muutenkin vaikeaa yrittää vältellä toisiamme, enkä panisi pahakseni jotakuta jolla on tuntemusta aavikkoon liittyen. Joukkossamme on yksi, joka tietää suuntamme, mutta uskon että voimme jatkaa yhtä matkaa ainakin toistaiseksi."
Llianjin jätti tarkoituksella auki, kuka heistä osasi suunnistaa aavikolla. Jos Lin oli tarkkasilmäinen, tämä voisi ennenpitkää panna merkille ketkä heistä vaikuttivat pahiten eksyneeltä.
"Eteenpäin siis, olemme kaikki todistaneet osaavamme puhua ja kävellä yhtä aikaa," hän totesi ja heidän ryhmänsä nytkähti liikkeelle. Llianjin kiinnitti huomionsa taivaanrantaa kohti, mutta vilkuili sivusilmin Liniä. Tuo haltia oli melkoinen nippu kysymyksiä, jotka voisivat olla kullanarvoisia heille.

User avatar
Anlie
Posts: 129
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Post by Anlie » Wed Nov 20, 2019 6:38 pm

Lisää magiaa, legendoja ja ... kristallipalloja? Linin avoin kertomus ja kasvoilta luettavat reaktiot olivat Ion mielestä piristävä muutos muutoin kovin ilmeettömään ja salamyhkäiseen retkikuntaan, joten sinänsä tämän liittyminen joukon jatkoksi ei häntä enää haitannut. Lin vaikutti olevan surullinen ystävästään erkanemisesta, mikä toisaalta vain lisäsi Ion hämmennystä siitä miten nuo olivat lopulta päätyneet erilleen, jos he kerran olivat niin läheisiä. Varmasti jos Lin vastaisi Ezramin esittämään kysymykseen yhtä puheliaasti kuin aiemminkin, ehkäpä sekin asia sitä kautta selkenisi.
Kaiken lisäksi, tietämättä lainkaan millaisia kokemuksia muilla oli aavikolla matkaamisesta, ainakin heidän joukossaan olisi nyt edes yksi joka tiesi asiasta jotakin. Io ainakin tunsi olonsa hieman orvoksi seisoessaan jalan alta karkaavalla hiekalla, maiseman pysyessä samana silmänkantamattomiin. Taenyathar nyt varmasti pärjäisi, voisihan tuo lennähtää tiehensä milloin hyvänsä, mutta he jotka liikkuivat jalan... Io ei halunnut miettiä mitä voisi tapahtua jos he sekoaisivat suunnissa tai joutuisivat yhtäkkiä hiekkamyrskyn silmään.

Ioachim kuunteli kulmat rutussa Lljianjin varoitusta Linille miekan suhteen, sanat kuulostivat kovin pahaenteisiltä. Hän oli aiemmin ajatellut että varmasti tämä kultahaarniskainen kulkija palauttaisi miekan kunhan kuulisi miten tärkeä se oli, mutta nyt Iolle tuli ikävä tunne siitä, että niin ei ehkä tapahtuisikaan. Nuorukainen ei ymmärtänyt - ja koki itsensä siinä mielessä varsin onnekkaaksi - magiasta mitään, mutta entäpä jos mies ei kuljettanutkaan miekkaa, vaan toisinpäin. Olisiko se edes mahdollista?
Ryhmä alkoi kuitenkin liikahdella levottomasti matkaa jatkaakseen ja pakotti Ion palaamaan ajatuksistaan takaisin dyynille. "En olisi niinkään varma..." Io mutisi itselleen vastauksena Llianjinin kehotukseen ja astahti eteenpäin muiden mukana.

User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 74
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Post by Arlin » Wed Nov 27, 2019 4:46 pm

"50 vuotta sitten tapasimme toisemme ensimmäistä kertaa, mutta viimeisen kerran näin hänet yli 20 vuotta sitten. Olet kuitenkin oikeassa, että hän ei ole ihminen. Kertomansa mukaan hänen isänsä oli ihminen ja äitinsä Thalassahaltia. Mitä ilmeisemmin hän peri paljon isältään ulkonäkönsä suhteen", Lin korjasi Llianjinin oletuksia. Oli todennäköistä, että historiallisilla yksityiskohdilla ei olisi loppujen lopuksi paljon väliä isossa kokonaisuudessa, mutta haltia on ollut siitä ennenkin pahasti väärässä. Jos hän olisi aikoinaan itse kiinnittänyt enemmän huomiota silloin vielä pieniltä vaikuttaneita yksityiskohtia kohtaan, asiat voisivat olla nyt toisin. Hän todennäköisesti ei olisi juuri tällä hetkellä aavikon keskellä, Ajan miekka ei olisi väärissä käsissä, ja armeijoiden väliset suhteet olisivat erilaiset. Lin ei voinut tuntea muuta kuin katumusta ajatuksista.

Vanhempi ihminen esitti uuden kysymyksen, ison kysymyksen, johon tämä halusi vastauksen ennen kuin suostui kulkemaan yhdessä eteenpäin. Linin ote ohjista hellitti hiukan. Kysymys oli aiheellinen ja oletettu tulevan jossain välissä puheeksi, mutta Lin ei siltikään osannut kunnolla varautua siihen. Haltia ei kuitenkaan ehtinyt kauan miettimään vastaustaan tälle ihmiselle ennen kuin jokseenkin Sha’lassahaltiaa muistuttava hahmo johdonmukaisesti korotti kiireellisyyttä. Käsky ei antanut paljon valinnanvaraa ryhmän keskuudessa. Linistä tuntui pahalta, että ei voinut heti vastata ihmisen kysymykseen, mutta hän oli samaa mieltä kiireellisyyden tärkeydestä. Oli myös parempi, että Lin pystyi hetken purkamaan ajatuksiaan mielessään.
"Ymmärrän", Lin vastasi lyhyesti Llianjinin varoitukseen ennen kuin maagikko itsekin rohkaisi heitä jatkamaan matkaa. Kuten Lin oletti, Llianjin vaikutti tuntevan magiasta tarpeeksi tunteakseen sen vaarat. Lin kiristi otettaan jälleen ohjaksista ja lähti aluksi hiukan epäröiden kulkemaan ryhmän vierellä kohti pohjoista tarkkaillen ensin nopeasti auringon sijaintia.
"Oletan sitten, että osa teistä ei ole ennen kulkenut aavikolla? Näen parhaakseni varoittaa teitä tuliliuskekiviltä. Täällä päin aavikkoa, ja varsinkin vielä keskemmällä, niitä on runsaasti hiekan alla piilossa. Varokaa askelianne", Lin varoitti kaikkia. Kokenut aavikon kulkija osasi niitä välttää suurimmaksi osaksi, mutta ensikertalaisten olisi hankala huomata niitä. Usein tuliliuskekivet eivät olleet vahingoittavan vaarallisia, mutta sitäkin pelästyttävämpiä jalkojen alla räjähtäessä.

Lin oli jonkin aikaa hiljaa heidän kävellessä hiekalla kohti näyttävästi loputonta dyynimerta. Haltia ei halunnut vaikuttaa uteliaalta, joten hän piti katseensa pääsääntöisesti kohti päämäärää vilkuilematta lähes ollenkaan toisia. Lin päätti kuitenkin avautua hetkeksi selventääkseen muille muutamia asioita:
"Haluan teidän ymmärtävän, että etsimämme henkilö... vanha ystäväni, ei ole se sama henkilö, jonka tunsin aikoinaan. Hän on hirviö. Hän ei epäröi vahingoittaa toisia, edes lähimmäisiään. Hän ei epäröisi käyttää salia omiin tarkoituksiinsa, uhratakseen tuntemamme maailman, mikäli hän pääsisi sinne asti." Lin katseli muita vakavana ja toivoi muiden käsittävän, että heidän etsimänsä henkilö ei tulisi ystävällisesti luopumaan miekasta.
Lakimies Firdorn

User avatar
Kide
Posts: 545
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä

Post by Kide » Sat Nov 30, 2019 5:57 pm

Ezramin katse oli pitäytynyt melko tiukasti Linissä, mutta Taenytharin sanat saivat miehen pään pyörähtämään. Lohikäärme oli pysytellyt pitkään hiljaa ja taka-alalla, eikä se ollut mikään ihme, sillä suomunsa piilottaneenakin tuon olemuksessa oli jotain, mitä tavallisissa haltioissa ei ollut. Ja selvästikään - ja ehdottoman viisaasti - Taenyathar ei halunnut todellista minäänsä paljastaa heidän uudelle tuttavuudelleen. Se, että lohikäärme puuttui puheeseen, saattoi tarkoittaa vain sitä, että Linin kertoma oli koskettanut sitä enemmän kuin tuo antoi päällepäin näkyä. Yhtäkkiä matkaan pääsyllä oli vieläkin suurempi kiire kuin tähän asti. Ezram ei edes yrittänyt ymmärtää mitä nämä kaikki uudet tiedot tarkoittaisivat, eihän hän edes ollut ehtinyt kunnolla pureksia ensimmäisiäkään tästä legendasta kuulemiaan asioita. Sen sijaan mies keskittyi Linin seuraamiseen. Ezramin oli tyytyminen siihen, että vastausta he eivät saisi ihan heti, mutta ainakin tuo haltia nyt tiesi, että olisi heille vielä selityksen jos toisenkin velkaa ja näytti ottavan Llianjinin varoitukset vastaan mukisematta. Oliko tämä kaikki hyvä vai huono juttu, se jäisi nähtäväksi.
Ezramkin nykäisi hevosensa liikkeelle. Tällä kertaa hänkin jäi kävelemään ratsunsa rinnalle huomattuaan hiekan muuttuvan upottavammaksi. Mies vilkaisi loputtomiin jatkuvaa horisonttia, jonka äärettömyyteen he suuntasivat ja vilkaisi sitten vielä kerran taakseen. Hiekka valui jokaisen askeleen alla tehden kulkemisesta kaksinverroin raskaampaa. Kuin olisi tarponut suossa tai lumessa, tosin niissä kummassakaan ei sentään tarvinnut pelätä kuolevansa janoon. Mies mietti oliko sittenkin tullut hulluksi, ja jos ei, tapahtuisiko niin viimeistään tämän matkan aikana. Sitte hän jatkoi muiden perässä tallustamista.

Linin varoitus sai Ezramin hidastamaan vauhtiaan muutaman askeleen verran. Mies loi katseensa maahan kuin se olisi kuhissut käärmeitä ja tuijotti tuimasti hiekkaa aivan kuin olisi voinut nähdä sen alle. Ezram ei todellakaan nauttinut ajatuksesta, että jotain saattoi piilotella aivan hänen nenänsä edessä. Hän muisti kuullensa joskus kauan sitten jotain aavikon tulisista liuskekivistä, mutta ei tiennyt mitkä tarinat olivat totta ja mitkä eivät. Mutta vaikka hän epäili lähes kaikkien iltanuotiolla heitettyjen tarinoiden olleen enemmän maustettuja kuin heidän ruokansa oli koskaan ollut, mies jättäytyi joukon hännille ja vilkuili nyt läheisten hiekkadyynien ohella ahkerasti myös jalkoihinsa. Hän ei ollut aikeissa näyttää tietämättömyyttään kysymällä lisää - toistaiseksi oli parempi mitä vähemmän tuo vieras heitä ja heidän tietojaan tunsi. Sentään Ezramin ei tarvinnut olla etunenässä maastoa kokeilemassa. Onneksi siinä ei ollut mitään uutta, että hän pysytteli joukon häntämillä.
"Katse siis jalkoihin eikä haaveilla siellä edessä", Ezram huikkasi edessään kulkevalle Ioachimille. Oikeasti Ezram oli erittäin tyytyväinen kävellessään juuri Ioachimin jalanjälijissä: hän uskoi nuorukaisen terävän katseen kyllä huomaavan poikkeavuudet hiekassa ja pojan jalkopohjissa olevan vielä tarpeeksi tuntoa maaston haravointiin.

Näytti pitkään siltä, että käveleminen ja puhuminen oli sittenkin ainakin Linille liian vaikea yhdistelmä. Ezram oli toivonut vastausta omaan kysymykseensä, mutta ei näyttänytkään sitä saavan. Sentään Lin lopulta oli valmis kertomaan lisää, vaikkakin paljastaen aivan toisenlaisia asioita.
Hirviö, Ezram mietti ja harmitteli, ettei nyt nähnyt Linin naamaa. Kaiken sen tunteellisen kuvauksen jälkeen Ezram oli yllättynyt, että tuo haltia oli valmis kertomaan asian heille noin suoraan. Mutta olisiko Lin tosipaikan tullen heidän vai ystävänsä, vaikkakin sitten vinksahtaneen, puolella, siitä vanha soturi ei edelleenkään uskaltanut heittää arvauksia.
Lohikärmeisiin Ezramin oli uskominen, kävelihän siitä elävä todiste heidän seurassaan ja mies oli nähnyt tuon muodonmuutoksen jo tarpeeksi usein, vieläpä selvin päin. Samoin heidän näkemänsä valtavan lohikäärmeen Ezram saattoi kuvitella tallaamassa Dionen talot polttupuuksi kelpaavaksi pirstaleeksi, vaikka mieluummin olikin ajattelematta tuota selkäpiitä karmivaa mahdollisuutta. Mutta että olisi jokin sali, jolla olisi voima hajottaa heidän tuntemansa maailma? Tietysti tuo sali olisi vielä jokin turhan hieno pilari-hömpötys, jolla ei edes ollut minkäänlaista käytännön arvoa, kunhan vain nökötti maailman toisella laidalla. Se tuntui mahdottomalta. Jälleen vaikutti siltä, että vaikka hänelle paljon olikin kerrottu oli osa jäänyt kertomatta. Kuten se, että tuota salia voitiin käyttää lohikäärmeen vangitsemisen lisäksi myös aivan muuhun. Mikäli siis Lin puhui totta.

Post Reply