Edellisessä pelissä tapahtunutta....
*Arlin wrote:Hahmo lopulta laski huppunsa ryhmän ollessa puhe-etäisyyden päässä paljastaen kasvonsa, hiuksensa ja Rheanhaltioille tyypilliset korvansa.
"Olen pahoillani, että en voinut tavata teitä kylässä. En halunnut aiheuttaa lisää hämmennystä uteliaiden kyläläisten keskuudessa. Lähtönne varmasti keräsi jo tarpeeksi katseita", hahmo yritti selittää kuuluvaan ääneen ryhmän ollessa vielä turvallisen etäällä tästä. Äänestä kuuli kuitenkin, että tämä ei ole tottunut korottamaan ääntään kovinkaan usein.
"Nimeni on Lin", haltia esitteli lyhyesti katsoen jokaista vuorotellen ja kiinnittäen sen lopuksi Llianjiniin, jonka tämä oletti ryhmän johtajaksi. "Näin teidän tulleen vuorten suunnilta ja seuranne...", Lin käänsi katseensa lyhyeksi aikaa ryhmän Atlashaltiaan ennen kuin jatkoi, "on tavallista erikoisempi täällä päin mannerta. Oletan teidän etsineen jotain tai jotakuta vuorilla". Haltia hiljeni ja jäi odottamaan vastausta. Tämän olemus vaikutti jokseenkin hermostuneelta varsinkin viimeisten sanojen kohdalla. Lalfar ei tiennyt miksi, mutta jotain Linissä häiritsi häntä.
Taenyatharin ilta ja yö olivat menneet pääsääntöisesti ruokaillessa sekä Keldruthin kanssa keskustellessa. Kaksikko oli majoittunut kauas kylästä, piiloon uteliailta katseilta ja ohikulkijoilta. Viimein, näiden useiden taivasalla vietettyjen öiden ja lukuisten keskustelutuntien jälkeen jälkeen myös jätillä alkoi olla käsitys maailman nykytilanteesta nyt tuhansia vuosia sen jälkeen, kun hän oli itse nähnyt sen omin silmin. Taenyathar puolestaan ei voinut kaikesta elämänsä aikana keränneestä kokemuksesta huolimattakaan uskoa, että valtiaslohikäärme oli herännyt, ja uhkasi jälleen koko Ceresiä - ja samalla tämä tiesi sen olevan totisinta totta. Ja vaikka Keldruth seisoisikin hänen ja lopun… sekalaisen seurueen rinnalla, Ajaton sali kaikessa petollisuudessaan olisi silti paras mahdollisuus valtiaslohikäärmeen voittamiseksi. Silloinkin mahdollisuus olisi pieni, eikä Taenyathar tiennyt, kykenisivätkö… nuo lyhyen elämän eläneet henkilöt tekemään oikeita päätöksiä tiukoissa tilanteissa, joissa he varmasti tulisivat ennemmin tai myöhemmin olemaan. Sitä suuremmalla syyllä hänen oli tehtävä itsestään näille riittävän varteenotettava matkakumppani.
Mutta, vain aika voisi näyttää sen, mitä tulisi tapahtumaan, ja nyt olisi saatettava seurue mahdollisimman suoraan ja turvallisesti pohjoisiin metsiin Ajattoman salin luokse.
Niinpä Taenyathar olikin tavannut seurueen heti aamusta kylän keskipisteellä, sen kivillä reunustetun ja katetun kaivon luona aina niin mitäänsanomattoman haltiahahmon näköisenä. Tällä kertaa tuon vaatteet olivat vaaleat, ja samantyyliset kuin paikallisillakin, jotta hän sulautuisi paremmin joukkoon. Ei mennyt pitkään, että lohikäärmeen katse oli arvioinut seurueen jokaisen jäsenen katseellaan, ja seurannut sivusta vielä viimeisimpien valmistelujen ajan ennen kuin heidän matkansa alkoi. Keldruthin kanssa he sopivat tapaavansa erään keitaan luona myöhemmin, ja toivottavasti heidän molempien arviot matkanopeudesta olisivat riittävän tarkkoja. Olisi liian huomiotaherättävää kulkea jätin seurassa, täällä oli vaikea arvioida, ketä tulisi vastaan ja milloin.
Aleo puolestaan oli pukeutunut aina yhtä arvovaltaisesti, vaikka asukokonaisuus nyt vastasikin paremmin aavikon vaatimuksia. Tummahkon vihreään, runsaskankaiseen asuun pukeutunut haltia näytti yllättävän tavalliselta: pitkä tunika, liivi, ja kasvoille nostettava kaulus sekä huivin ja hupun sekoitus saivat suurlähettilään jopa näyttämään lähes tavalliselta kulkijalta. Jos kuitenkin tätä tarkasteli vähänkin lähempää näki, että korut ja kirjailut päällimmäisten, suojaavien vaatekerroksien alta. Muutamat ylimääräiset vesileilit oli sidottu tuon aina niin ylvään ratsun selkään tavaroiden kanssa haltiamiehen ratsastaessa seurueen mukana kohti loppumattomalta näyttävää aavikkoa. Siitä huolimatta, miten tarkasti kirjoitukset ja tiedot olivat pitäneet paikkaansa Tanamoria koskien, ei ollut ollut kuin hyvä alku. Tämän jälkeiset tapahtumat kaiversivat Atlashaltian mieltä enemmän kuin tämä olisi suurlähettiläänä edes uskonut olevan mahdollista. Hän ei uskonut Atlahasltioiden valtavien ja tarkkojen arkistojen olevan väärässä tämän enempää: vaikka sankari todennäköisesti olikin ollut Atlashaltia alunperin, nyt tuo jätti näytti esittävän osaa turhankin uskottavasti. Se, että tämä kaikki oli linkittynyt Ajattomaan saliin ja Ajan miekkaan tuntui vain tukevan kaikkia mahdollisia teorioita siitä, miksi Tanamor oli rakennettu alunperin sinne, missä se oli - ja miksi lohikäärme oli lukittu Tanamorin päälle. Atlashaltioilla oli oltava tässäkin huomattavasti suurempi osansa, mitä nyt oltiin nähty.
Atlaksen suurlähettiläs aikoi kaiken uhallakin seurata tätä tarinaa, vaikka tilanne nyt näyttikin kieltämättä erittäin väärältä. Olisi vain käännettävä tämä kaikki kunniaksi Atlashaltioille.
Haltiahahmoinen lohikäärme johdatti seuruetta eteenpäin ja havaitsi heitä lähestyvän hahmon jo kauan ennen kuin seurueen haltiat huomasivat tulokkaan. Taenyathar ei ollut reagoinut asiaan mitenkään ennen kuin kuuli sanat, joiden jälkeen hän pysähtyi, ja jäi katsomaan ja seuraamaan tilannetta sekä sen kehittymistä. Oli turhaa paljastaa mitään ylimääräistä hänen olemuksestaan, ja antaa muiden seurueen jäsenten selvittää tilanne. Vaikka hän ei keskusteluun halunnut osallistuakaan, hänen tarkkaavaisuutensa oli kiinnittynyt seuraamaan uutta tulijaa.