Matkan päätepiste vai käännekohta?

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 770
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Tinanja » Mon May 11, 2020 7:04 pm

Daikhan kohotti katseensa sileäksi kuluneen pöydän pinnasta kuullessaan kysymyksen, johon Novian ehti reagoimaan ennen häntä. Maagikko jäi vain hetkeksi katselemaan tuota yllättävää keskustelukumppania juomaansa toisessa kädessään hieman pyöritellen. Hän oli ehkä odottanut, että jonkun huomio olisi kiinnittynyt heihin, mutta näin nopeasti? Kysymys kuitenkin paljastui keskustelun myötä kieltämättä viattomaksi, vaikka pieni epäilys olikin ehtinyt nostaa Daikhanin mielessä jo päätään. Hän ei ymmärtänyt tuon toisen ystävällisen uteliasta asennetta, mutta alkoi näyttää siltä, että sen mukana kannattaisi ainakin leikkiä - ennen kaikkea hän oli täällä saavuttaakseen tavoitteensa, löytääkseen ja tappaakseen Taraniksen murhaajan, vaati se sitten mitä tahansa. Siitä huolimatta mies ei välttämättä halunnut huutaa ympäri kylää olevansa maagikko, varsinkaan kun aikoi käyttää magiaansa laittomuuksiin, täällä jumalan, tuomareiden ja lain selän takana - ja toivottavasti myös koko kylän huomaamatta.

Heidän keskustelukumppaninsa hidas puhetapa kuulosti hieman erikoiselta Daikhaninkin korviin, vaikka tämä oli saaristossa nuoruutensa viettänytkin. Tämä oli ehdottomasti yksi paikallisista, ja ehkä tämä olisi kiinnittänyt huomiota heitä ennen kylään tulleista, sinne jääneistä tai ohittaneista kyläläisistä.
“Hän kuulemma kulkee parin oman kaverinsa kanssa, ja on varmaan viikon sisällä ainakin tullut tänne, ehkä kulkenut kylän läpi, ehkä jäänyt tänne?” Daikhan totesi lopulta mietteliäänä, viimein osallistuen itsekin keskusteluun. Hän antoi katseensa arvioida muitakin, jotka istuivat tämän heidän kanssaan keskustelua iskevän miehen kanssa samassa pöydässä. Nämä näyttivät olevan samaa kaveriporukkaa, ehkä työskentelivät samassa paikassa, tai olivat kasvaneet täällä - tai molempia. Näistä kuitenkin vain tämä yksi mies oli kääntynyt jatkamaan keskustelua.
“Olette varmaan nähneet hänet tuttavineen, jos hän on täällä kulkenut?” täällä tuskin montaa matkustajaa oli tähän aikaan vuodesta heidän lisäkseen - elleivät nämä olleet hulluja uhmatakseen saaristolle pian laskeutuvaa karua talvea. “Emme ole nähneet häntä vuosiin, mutta satuimme kuulemaan, että hän oli tullut tänne suunnalle.. Olisi mukava löytää hänet”, Daikhan totesi sitten maistaen hieman juomaansa sanojensa päätteeksi. Miehen katse eksyi ohimennen Novianiinkin. “Et olisi sattunut kuulemaan tai näkemään matkustajia täällä?”

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 488
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Kuparirapu » Mon May 18, 2020 7:54 pm

Saarelainen rypisti otsaansa, ja tämän ylähuuli pullistui miehen liikutellessaan kieltään mietteliäänä hampaita vasten.
"Jaa silleen, vai? Oonkohan nyt oikee henkilö sanomaan mittään, mut..."
Mies raapi niskaansa ja pyyhkäisi kynsiin tarttunutta moskaa housunlahkeeseena.
"Mä luulen tietäväni, ketä tyä tarkotatte. Kolome manterelaasta tääl on kulkenu keskenään, luulis että se kaverinne on niistä yks. Mut jos saa sanoo," hän jatkoi ja nojautui lähemmäs, "Ne vaikutti kyl kunnon nilkeiltä jokanen."
Novian vilkaisi Daikhania hiljaisena. He taisivat löytää etsimänsä. Mies kuitenkin jatkoi vielä:
"Se yks niistä, oikee emäsian äpärä ku koko ajan meinas alkaa uhkailemahan ku ei saanu haluamaansa. Äläkee ny pahastuko, jos se teiän kaveri on niin varmasti tunnette sen paremmin. Mutta ku tyä näytätte musta tolkun ihmisiltä, niin ihmettelen olisko kaverinne ehtiny muuttuu vuosien jälkeen. Tai tarkotan siis, kunnon tyypeiltä, ihmisiä tai muuten."
Viimeiset sanat mies lisäsi katsoen Noviania kohti anteeksipyytävän näköisenä. Novian pudisti päätään merkiksi ettei ollut pahastunut, ja totesi:
"Se on...valitettavaa kuulla. Kuten sanottua, hän on enemmän tuttava kuin ystävämme, joten emme ala pyytelemään anteeksi hänen tekemisiään. Hän on kai vielä saarella?"
"Täällähän se, kiertää niien kahen muun kans ympäriinsä ku yrittäisi kenkänsä rikkoo. Ihan ku ettisivät jotain. Aikasemmin ne nukku majatalossa yöt, mut toissapäivänä hankkivat leirivarusteita itelleen. Eivät oo palanneet sen jälkeen, eli varmaan ovat leiriytyneet jonnekin sisämaahan."
Novian nyökkäsi hitaasti, ja sanoi sitten:
"Kiitokset tästä, olette olleet mitä suurimmaksi avuksi meille."
Peikko kaivoi pussistaan kolikkoa, mutta mies pudisti päätään hymyillen.
"Elä turhia, hyvä jos olin avuks. Ja jos haluut kiittää, niin kerrohan sille tutullenne että korjais asennettaan pikasesti."
"Lupaan tehdä sen," Novian sanoi, ja mies kääntyi takaisin oman pöytänsä puoleen. Peikkokin haki katseellaan Daihkania ja madalsi ääntään:
"Hän on siis täällä. Enkä usko että he ovat ehtineet kauaskaan sisämaahan, äskeisestä ymmärsin että he pysyivät ainaki päivämatkan päässä kylästä."
Novian nuolaisi huuliaan, ja näytti epäröivän hetken aikaa ennen kuin jatkoi:
"Daikhan, kuuntele minua. Me emme voi lähteä nyt yötä vasten heitä etsimään, paleltuisimme hengiltä jos eksymme pimeään. Huomenna, heti huomenna voimme lähteä. Emme ole enää kaukana, mutta ole kärsivällinen vielä hetken aikaa."
Puhuessaan Novian haki katseellaan merkkejä mitä maagikon sisimmässä tuolla hetkellä tapahtui. Hän pelkäsi että se kostonhimo, joka oli Daikhanin ajanut tänne asti, saattaisi nyt murtautua pinnalle ja ajaisi tuon tekemään jotan harkitsematonta. Siksi hän halusi parhaansa mukaan toppuutella toveriaan, kunnes...
Niin, kunnes tulisi se hetki jonka vuoksi he molemmat olisivat täällä. Mutta heistä kahdesta Novian oli se, joka ei tiennyt mitä tekisi sen hetken koittaessa.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 770
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Tinanja » Sat May 30, 2020 7:20 pm

Daikhan kohotti hieman kulmiaan kuullessaan tuon paikallisen asukkaan vastauksen. Tämä ainakin uskoi tietävänsä, ketä he tarkoittivat. Se ei ollut sinällään yllätys - ulkopuoliset erottuivat saaristossa kilometrien päähän jo todennäköisesti pelkän vaatetuksensa sekä olemuksensa perusteella. Olisi ehkä enemmänkin ollut yllättävää, ettei tämäkään saaristolainen olisi nähnyt heidän etsimäänsä henkilöä täällä. Mielenkiintoista oli, että tämä myös varmisti sen, että kyseinen murhaaja ei ollut liikkeellä yksin, vaan kahden muun kanssa. Se voisi vaikeuttaa tilannetta, ja vaatisi mahdollisesti myös suunitelmallisuutta. Maagikolla ei kuitenkaan ollut ajatuksenpoikastakaan siitä, etteikö hän saisi kostonsa Taraniksen kohtalosta toimitettua perille asti. Ja se tavoite, joka hänellä oli ollut jo pidempään, tuntui nyt lähinnä käsin kosketeltavalta.

Novian jatkoikin keskustelua ja kiitti tuota. Daikhan nyökkäsi lyhyesti, mutta ei sanonut mitään. Pian tämä saarelainen kääntyikin omiensa pariin ja Novianin huomio kiinnittyi takaisin mietteliääseen maagikkoon, joka hymähti peikon huomiolle siitä, ettei heidän kannattaisi lähteä yötä vasten yhtään mihinkään. Vaikka Daikhan toivoikin tavoitteensa, kostonsa täyttyvän mahdollisimman nopeasti, ei hän halunnut siinä välissä vaarantaa itseään, tai Noviania. Olisi typeryyttä lähteä pimeään iltaan kulkemaan yhtään mihinkään suuntaan tuntemattomalla alueella.
“Siitä, että lähtisimme yhtään mihinkään jo tänään, ei ole hyötyä kenellekään”, Daikhan nyökkäsi lyhyesti, pieni, mietteliäs ilme kasvoillaan. Vähiten heille - hän halusi saada tavoitteensa täytettyä, mutta itsensä riskeeraminen tai ajan haaskaus yöllä tuota etsiessä olisi järjetöntä, eikä edistäisi tavoitetta enää.

Aamu koitti tuulisena, mutta taivas oli lähes pilvetön. Muutamat pilvenhattarat purjehtivat taivaalla horisontin laidalta toiseen ja sieltä näkymättömiin, kun kaksikko astui runsaan, mutta yksinkertaisen aamiaisen jälkeen harvaan rakennetun kylän pääkadulle. Daikhan kääriytyi paremmin yllään olevaan viittaansa, kun lähti kulkemaan sisämaata kohden pääkatua pitkin, mietteliäänä. Tavoite Taraniksen kuoleman kostamisesta oli niin lähellä, että sitä saattoi melkein koskettaa. Ajatus tuosta haltiamieshestä sai pienen, haikean hymyn nousemaan maagikon kasvoille, ennen kuin se peittyi ilmeettömään päättäväisyyteen miehen jatkaessa kävelyään kohti kylän ulkolaitaa. Hän ei tiennyt, löytäisivätkö he kohteensa tänään, huomenna vaiko vasta viikon päästä, mutta Daikhanilla ei ollut ajatustakaan siitä, että hän olisi nyt luovuttanut etsintänsä suhteen. Päin vastoin, vaikka hän tiesikin vievänsä ainakin yhden henkilön hengen oman kätensä, oman magiansa kautta, ei se siinä hetkessä ainakaan tuntunut erityisen isolta moraaliselta kysymykseltä surun ja kaipuun rinnalla. Se, auttaisiko se koston tarpeeseen, kaipuuseen, tai miltä se tuntuisi, oli tässä hetkessä toissijaista - henki hengestä toi riittävän päättäväisyyden lähteä yhä lähemmäs ja lähemmäs tavoitettaan.

Post Reply