Tikarit ja teekupit

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 430
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu » Sun Oct 27, 2019 11:14 pm

//Anlie, ja seuralaisekseen kutsuille saa tuoda Alenan//

Kauniit verhot liikahtelivat viileän ilman mukana, joka puhalsi puoliavonaisesta ikkunasta. Jalopuiset pielet ja ikkunalauta, samoin kuin mitä hienovaraisimmalla tyylillä valitut ja ripustetut verhot olisivat tarjonneet ihailtavaa pitäksi aikaa. Ainakin siihen asti, kunnes katsoja olisi siirtynyt seuraavaan häkellyttävään yksityiskohtaan kartanomaisen ylhäisötalon eteisessä. Suuren killan johtohenkilöiden täytyi näyttää asemansa sisustuksessaan, ja kankureiden killan kiltamestarilla oli muita enemmän syytä esitellä alansa hienoimpia tuotoksia avokätisesti. Rouva Theodora Bellet, tai madame Bellet kuten kaikki häntä kutsuivat hänen omasta toivomuksestaan, osasi todellakin pitää yllä yläluokkaista kuvaa.
"Ei, tämä ei ole vain julkikuva jota ylläpidettiin," Nimetön ajatteli puoliksi huvittuneena. Madame Bellet ei esittänyt, vaan yksinkertaisesti edusti sellaista elämäntyyliä jota uusrikkaat ja jotkut aatelisetkin vain yrittivät jäljitellä. Ja toisin kuin jotkut toiset, jotka vain istuivat varallisuudellaan kuin sikopaimenet lätissä, oli madame vaikutusvaltainen ja merkittävä tekijä kiltansa sisällä. Jotkut vitsailivatkin, ettei kankuri kääntänyt neulaansa kaupungissa jollei madame Bellet ollut siihen antanut lupaa.

Juuri sen takia Nimetön olikin viettänyt lukuisia työntäyteisiä päiviä päästäkseen tutustumaan tähän vaikutusvaltaiseen naiseen. Oli aina edullisinta aloittaa päästä kuin varpaista jos halusi hyötyä jostakusta, ja hyvältä paikalta madamen vierellä hän voisi saada paljon aikaan... Nimettömän ahkeruus olikin kantanut lopulta hedelmää, ja se hedelmä oli pudonnut Palar Thardinin käsiin kutsuna Belletin luo johonkin pikkututtavalliseen teehetkeen tai vastaavaan. Niinpä Palar Thardin odotti tyylikkäässä eteishuoneessa johon paikan miespalvelija oli hänet jättänyt, yllään sininen sakettitakki ja jokainen nurkka kenkiä myöten kiillotettu puhtaaksi. Hän seisoi keskellä kiiltää lattiaa kuin patsas konsanaan kuten oli tehnyt viimeisen puolen tunnin ajan.
"Mahtaisiko edes Rakuza itse odotuttaa vierastaan näin pitkään?" mies pohti mielessään, ennen kuin kuuli lähestyviä askeleita ja suoristi nopeasti pukunsa kaulusta. Edessä ovet aukesivat levälleen ja madame Bellet purjehti sisään, perässään killan kirjureita ja muutama palvelija. Madame Bellet oli pitkä ja tukeva nainen, erottuen selkeästi monista muista seurapiirien pajunlaihoista naisista. Hänellä oli vain muutamia koruja, sormusten ja pähkinänruskeat hiukset yhdessä pitävä hiusverkko mukaanluettuna, sen sijaan kiltajohtajan arvo näkyi Belletin vihreän, kirjaillun samettimekon yksityiskohdissa. Mutta jopa Nimetön oli yllättynyt siitä askelten pehmeästä keveydestä jolla nainen lähestyi, ja siitä horjumattomasta arvovallasta joka naisen pyöreitä kasvoja koristavassa hymyssä näkyi.
"Ah, herra Thardin. Miten ihastuttavaa että ehditte," Bellet lausui pysähtyen miehen eteen. Kiiltävät kengät vingahtivat lattiaa vasten Nimettömän taivuttaessa selkänsä ja jalkansa sulavaan kumarrukseen, josta nousematta hän lausui:
"Madame, olen sydämeni pohjasta otettu että olette suoneet minulle kunnian saapua luoksenne. Sulkeudun nöyrimmin suosioonne."
Belletin liikauttaessa kättään luvan antamiseksi Thardin suoristautui ja vilkaisi sivusilmin naisen takana seisovaa joukkiota. Osalla oli käsissään kirjoitusvälineet, ja hän pani merkille että muste oli vielä kosteaa pergamentilla.
"Toivon etten ole missään nimessä häirinnyt velvollisuuksianne?"
"Voi, tämä työ ei tekemällä lopu. Täytyyhän jonkun huolehtia että tämän pienen kiltamme liiketoiminta pysyy jaloillaan," Bellet liversi ja Thardin nyökkäsi myöntyväisesti.
"Madame, olette todellinen ihanne ja kuulemani perusteella kiltanne sisällä teitä kunnoitetaan suuresti. Ja tavattuani teidät näen sen olevan vain luonnollista," mies lausui ja teki jälleen pienen kumarruksen. "Oletan että aikataulunne kestää ottaa minut vastaan?"
"Älkää huoliko, herra Thardin, minun aikataulustani. On muutamia pikkuasioita jotka vaativat vielä huomiotani, mutta en anna teidän odotella enää kauaa. Ja lisäksi odotan muitakin kutsuvieraita tähän hetkeen saapuvaksi. Kaikki te tarvitsette aikaani, enemmän tai vähemmän, ja siksi ajattelinkin neuvotella kaikkien kanssa samalla kertaa. Ja aloitamme kunhan ehdin ottaa teidät vastaan."
Palar Thardin myöntyi muutamalla kohteliaalla sanalla, mutta Nimettömän ajatuksissa läikähti kevyt tyytymättömyys. Bellet oli todellakin paljon viekkaampi kuin antoi ymmärtää, mutta silti hän ei pitäyt siitä että häntä näpäytettiin tällä tavoin. Bellet kääntyi ja harppoi takaisin sisään vieressä olevalle kirjurille puhuen, kunnes ovet sulkeutuivat ja vaiensivat heidän puheensa. Nimetön silmäili ovea happamalla katseella ennen kuin etsiytyi istumaan läheiselle jalopuutuolille.
Hänen ei auttanut kuin odottaa. Olisi ollut parempi, jos hän pääsisi puhumaan Belletille kahden kesken, mutta ei auttanut. Nyt hänen pitäisi vain luovia muutaman muun typeryksen tyhjien pikku pyyntöjen ohitse. Se oli mahdollista. Ainoastaan vaivalloisempaa.
Nimettömän pää liikahti kun ulko-ovelta kuului askeleita ja portinvartijan toimesta ne avattiin seuraavaa vierasta varten.

Post Reply