Tikarit ja teekupit

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 436
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu » Sun Oct 27, 2019 11:14 pm

//Anlie, ja seuralaisekseen kutsuille saa tuoda Alenan//

Kauniit verhot liikahtelivat viileän ilman mukana, joka puhalsi puoliavonaisesta ikkunasta. Jalopuiset pielet ja ikkunalauta, samoin kuin mitä hienovaraisimmalla tyylillä valitut ja ripustetut verhot olisivat tarjonneet ihailtavaa pitäksi aikaa. Ainakin siihen asti, kunnes katsoja olisi siirtynyt seuraavaan häkellyttävään yksityiskohtaan kartanomaisen ylhäisötalon eteisessä. Suuren killan johtohenkilöiden täytyi näyttää asemansa sisustuksessaan, ja kankureiden killan kiltamestarilla oli muita enemmän syytä esitellä alansa hienoimpia tuotoksia avokätisesti. Rouva Theodora Bellet, tai madame Bellet kuten kaikki häntä kutsuivat hänen omasta toivomuksestaan, osasi todellakin pitää yllä yläluokkaista kuvaa.
"Ei, tämä ei ole vain julkikuva jota ylläpidettiin," Nimetön ajatteli puoliksi huvittuneena. Madame Bellet ei esittänyt, vaan yksinkertaisesti edusti sellaista elämäntyyliä jota uusrikkaat ja jotkut aatelisetkin vain yrittivät jäljitellä. Ja toisin kuin jotkut toiset, jotka vain istuivat varallisuudellaan kuin sikopaimenet lätissä, oli madame vaikutusvaltainen ja merkittävä tekijä kiltansa sisällä. Jotkut vitsailivatkin, ettei kankuri kääntänyt neulaansa kaupungissa jollei madame Bellet ollut siihen antanut lupaa.

Juuri sen takia Nimetön olikin viettänyt lukuisia työntäyteisiä päiviä päästäkseen tutustumaan tähän vaikutusvaltaiseen naiseen. Oli aina edullisinta aloittaa päästä kuin varpaista jos halusi hyötyä jostakusta, ja hyvältä paikalta madamen vierellä hän voisi saada paljon aikaan... Nimettömän ahkeruus olikin kantanut lopulta hedelmää, ja se hedelmä oli pudonnut Palar Thardinin käsiin kutsuna Belletin luo johonkin pikkututtavalliseen teehetkeen tai vastaavaan. Niinpä Palar Thardin odotti tyylikkäässä eteishuoneessa johon paikan miespalvelija oli hänet jättänyt, yllään sininen sakettitakki ja jokainen nurkka kenkiä myöten kiillotettu puhtaaksi. Hän seisoi keskellä kiiltää lattiaa kuin patsas konsanaan kuten oli tehnyt viimeisen puolen tunnin ajan.
"Mahtaisiko edes Rakuza itse odotuttaa vierastaan näin pitkään?" mies pohti mielessään, ennen kuin kuuli lähestyviä askeleita ja suoristi nopeasti pukunsa kaulusta. Edessä ovet aukesivat levälleen ja madame Bellet purjehti sisään, perässään killan kirjureita ja muutama palvelija. Madame Bellet oli pitkä ja tukeva nainen, erottuen selkeästi monista muista seurapiirien pajunlaihoista naisista. Hänellä oli vain muutamia koruja, sormusten ja pähkinänruskeat hiukset yhdessä pitävä hiusverkko mukaanluettuna, sen sijaan kiltajohtajan arvo näkyi Belletin vihreän, kirjaillun samettimekon yksityiskohdissa. Mutta jopa Nimetön oli yllättynyt siitä askelten pehmeästä keveydestä jolla nainen lähestyi, ja siitä horjumattomasta arvovallasta joka naisen pyöreitä kasvoja koristavassa hymyssä näkyi.
"Ah, herra Thardin. Miten ihastuttavaa että ehditte," Bellet lausui pysähtyen miehen eteen. Kiiltävät kengät vingahtivat lattiaa vasten Nimettömän taivuttaessa selkänsä ja jalkansa sulavaan kumarrukseen, josta nousematta hän lausui:
"Madame, olen sydämeni pohjasta otettu että olette suoneet minulle kunnian saapua luoksenne. Sulkeudun nöyrimmin suosioonne."
Belletin liikauttaessa kättään luvan antamiseksi Thardin suoristautui ja vilkaisi sivusilmin naisen takana seisovaa joukkiota. Osalla oli käsissään kirjoitusvälineet, ja hän pani merkille että muste oli vielä kosteaa pergamentilla.
"Toivon etten ole missään nimessä häirinnyt velvollisuuksianne?"
"Voi, tämä työ ei tekemällä lopu. Täytyyhän jonkun huolehtia että tämän pienen kiltamme liiketoiminta pysyy jaloillaan," Bellet liversi ja Thardin nyökkäsi myöntyväisesti.
"Madame, olette todellinen ihanne ja kuulemani perusteella kiltanne sisällä teitä kunnoitetaan suuresti. Ja tavattuani teidät näen sen olevan vain luonnollista," mies lausui ja teki jälleen pienen kumarruksen. "Oletan että aikataulunne kestää ottaa minut vastaan?"
"Älkää huoliko, herra Thardin, minun aikataulustani. On muutamia pikkuasioita jotka vaativat vielä huomiotani, mutta en anna teidän odotella enää kauaa. Ja lisäksi odotan muitakin kutsuvieraita tähän hetkeen saapuvaksi. Kaikki te tarvitsette aikaani, enemmän tai vähemmän, ja siksi ajattelinkin neuvotella kaikkien kanssa samalla kertaa. Ja aloitamme kunhan ehdin ottaa teidät vastaan."
Palar Thardin myöntyi muutamalla kohteliaalla sanalla, mutta Nimettömän ajatuksissa läikähti kevyt tyytymättömyys. Bellet oli todellakin paljon viekkaampi kuin antoi ymmärtää, mutta silti hän ei pitäyt siitä että häntä näpäytettiin tällä tavoin. Bellet kääntyi ja harppoi takaisin sisään vieressä olevalle kirjurille puhuen, kunnes ovet sulkeutuivat ja vaiensivat heidän puheensa. Nimetön silmäili ovea happamalla katseella ennen kuin etsiytyi istumaan läheiselle jalopuutuolille.
Hänen ei auttanut kuin odottaa. Olisi ollut parempi, jos hän pääsisi puhumaan Belletille kahden kesken, mutta ei auttanut. Nyt hänen pitäisi vain luovia muutaman muun typeryksen tyhjien pikku pyyntöjen ohitse. Se oli mahdollista. Ainoastaan vaivalloisempaa.
Nimettömän pää liikahti kun ulko-ovelta kuului askeleita ja portinvartijan toimesta ne avattiin seuraavaa vierasta varten.

User avatar
Anlie
Posts: 129
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Anlie » Sun Nov 17, 2019 9:09 pm

Korot kopisivat tavallista rivakammin ja kiihkeämmin kiveyksellä Alenan askeltaessa kohti edessään kohoavaa näyttävää rakennusta. Vaatturi joutui kannattelemaan hameensa helmoja, jottei siniharmaa silkki ja likaantuisi ennen aikojaan – pukuun tilatut kirjailuhelmet viipyivät matkallaan ja Alena oli varsin viehättynyt sen jäätynyttä lampea muistuttavaan väriin, joten oli vetäissyt kepeästi laskeutuvan luomuksensa ylleen ja kiristänyt sen vyötäröltä koristenauhoilla sopivaksi. Puku oli hänelle pelkästään materiaalinsa puolesta turhankin arvokas, mutta kunhan hän täyttäisi nyt yksinkertaisen pukunsa kirjailuihin ja helmiin, ei kukaan enää tunnistaisi sitä samaksi. Vaatturin pikimustat hiukset oli suittu tavallista siistimmälle nutturalle, eikä otsalle karannut ainuttakaan kiharaa.

Theodora Bellet, turhankin tuttu hahmo suuremmista kankureiden kiltakokouksista, joissa Alena oli istunut kuuntelemassa ja tarkkailemassa. Mitään oikeaa sananvaltaa kun hänellä ei vielä ollut. Madame kyllä oli äänessä, vaikka ei aina korvilla kuultavaksi asti. Kun huhut kauppias Meadhran veronkierrosta ja vääjäämättömästä kiinnijäämisestä alkoivat pulpahdella pintaan, oli Alena ryhtynyt tiiviimmin jututtamaan aina tilaisuuden tullen kutakin äänen omaavaa killan jäsentä, erilaisin menestyksin. Madame Bellet oli katsonut häntä päästä varpaisiin ja todennut hänen senhetkisen asunsa olevan ”varsin sievä”, mutta jatkanut pian matkaansa keskittymättä juurikaan hänen asiaansa. Oliko nyt kutsu hänen sinnikkyytensä summa vai oliko hän vain herättänyt hetkellisesti Belletin mielenkiinnon, siitä Alena ei ollut täysin varma, mutta ei antanut epäilystensä lannistaa intoaan. Tämä oli hänen tilaisuutensa ja vaatturi tunsi silti hienoista ylpeyttä kohottaessaan kätensä koputukseen.

Ovi avautui ennen kuin hän oli oikeastaan ehtinyt edes saada koputustaan loppuun, selvästi hänen askeleensa oli kuultu, ja Alena kohtasi palvelijan katseen, joka ilmeettömyydellään viestitti ettei tällä ollut aikomustakaan arvata tulijan identiteettiä. Varmasti tarpeeksi arvokkaan tulijan kohdalla tämä olisi pompannut viipymättä pois tieltä anteeksi pyydellen, mutta Alena joutui suomaan ovimiehelle pienen hymynsä ja esittelemään itsensä: ”Vaatturi Alena”. Kun mies itsepäisesti edelleen seiso hänen edessään osoittamatta halua liikkua, Alena esitti kutsunsa mikä sai tämän viimein siirtymään. Haltian astuessa sisään palvelija lateli kohteliaat terveyhdykset ja kehotti Alenaa olemaan hyvä ja odottamaan kunnes häntä kutsuttaisiin – napsauttaen oven kiinni jäljessään. Astuttuaan kiiltävälle puulattialle Alena antoi katseensa kiertää huoneessa ja hymisi hiljaa vaikuttuneisuudesta. Vaikka madame ei vaatimatonta esittänytkään, ei hän kuitenkaan vienyt pröystäilyään tökeryyden asteelle.
Katse pysähtyi kutakuinkin puoliväliin huonetta, tuolissa istuvaan tuttuun hahmoon, eikä Alena peitellyt aavistuksen yllättynyttä ilmettään. Toki madame kutsui ketä halusi, mutta viimeiseksi hän oli odottanut Thardinin odottavan eteishuoneessa. Alena taivutti itseään niiaukseen, ”Herra Thardin”. Seinilläkin tässä talossa lieni korvat palvelusväestä puhumattakaan ja tuttavuuden väistäminen olisi herättänyt turhia kysymyksiä, eihän hänellä ollut mitään syytä sitä kieltää, eihän?
”Voinette hyvin”, kohteliaisuudesta Alena antoi äänensä kohota enemmän kysymykseksi kuin pelkäksi toteamukseksi.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 436
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Tikarit ja teekupit

Post by Kuparirapu » Sun Dec 01, 2019 5:38 pm

Tarkkaavaiset silmät seurasivat tulijan askeleita aina siihen asti, kunnes ne pysähtyivät. Nimetön ei liikkunut tuoliltaan heti, vaan antoi itsensä tarkastella saapunutta haltiaa ilme vaikeasti tulkittavana. Palar Thardin kun voisi vetää naisen saapumisesta monenlaisia johtopäätöksiä. Tärkeimpänä ajatus, että hän joutui odottamaan yhtä aikaa jonkin yhdentekevän käsityöläisen seurassa, ja että talon emäntä oli vieläpä asiasta täysin tietoinen aiemman perusteella.
Mutta Nimetön itse lähestyi tilannetta mielenkiinnolla, vaikka Alenan saapumista hän ei ollut osannut odottaa. Mutta tämä tarjoaisi hänelle erinomaisen tilaisuuden nähdä miten vaatturi uisi syvemmissä vesissä, sellaisissa joissa kasvot pidettiin kauniina mutta ajatukset niiden takana rumina. Ja tyytyväisenä Nimetön pani merkille miten nopeasti Alena asetteli itsensä yllättävän tilanteen keskelle. Kohtelias tervehdys, juuri sellainen jonka tuo voisi asiakkaalleen antaa. Hyvä, erittäin hyvä.
"Varsin hyvin, kiitos vain," Thardin vastasi ja oikeisi itsensä seisomaan tuolilta. Pitäen etäisyyden heidän välillään hän risti kätensä ryhdikkäästi selkänsä taakse ja jatkoi:
"Täytyy sanoa että olen yllättynyt törmätessäni teihin täällä, mutta rouva Belletin kutsusta ei ymmärtääkseni noin vain kieltäydytäkään? Teille on selvästi suotu tilaisuus mitä suurimmalla ystävällisyydellä, jota toivottavasti osaatte arvostaa asiaankuuluvalla tavalla."
Thardinin nenän yli lausuttujen sanojen takaa Nimetön totesi yksinkertaisesti: ole varovainen ettet nolaa itseäsi.
"Olin toivonut että tämä olisi tilaisuus keskustella rouva Belletin kanssa tuttavallisissa merkeissä, mutta näyttää etteivät velvollisuudet ole vältettävissä," Thardin totesi ja käveli itsetärkeän tyytymättömän näköisenä keskemmälle. "Kuulemani mukaan emäntämme odottaa muitakin vieraita, minkä en usko parantavan keskustelun laatua juurikaan. Minkä takia me edes...?"
Silloin he molemmat kuulivat oven aukeavan uudelleen, ja sisään harppoi ovea vahtiva palvelija itse perässään siistiin mutta yllättävän arkiseen takkiin pukeutunut miekkonen. Palvelijan jatkaessa heidän ohitseen ja seuraavista ovista eteenpäin jäi vieras mies odottamaan, pientä hattua käsissään siirrellen ja silmäillen muita paikallaolijoita. Thardinin nähtyään mies painoi nopeasti päänsä sanattomaan kumarrukseen, epäröi hetken Alenan kohdalla mutta toisti eleen myös naiselle.
Nimetön katseli tätä miestä kulmat kysyvästi kurtussa. Tuo ei voinut olla vieras, tai sitten tämä luuli saapuvansa sikolättiin juomaan halpaa olutta tinakupeista. Lyhyeksi nyrhitystä parrasta ja tunnistettavista neulanpistojen jättämistä jäljistä sormissa hän arveli miekkosen olevan ilmeisesti kankurien kiltaa, varmaan jokin alempi apulainen. Mutta miksi mies oli tänne saapunut?

Tuskin oli Nimetön ehtinyt antaa näiden ajausten nousta mieleensä kun ovet aukenivat jälleen ja tällä kertaa madame Bellet saapui itse ovipalvelijan seurassa. Nimetön painoi päätään talon emännän läsnäollessa, mutta vilkuili sivusilmin uusinta tulokasta joka taipui jäykkään ja selvästi harjoittelemattomaan kumarrukseen ennen kuin sanoi:
"Rouva Bellet, saavuin tänne ilmoittaakseni että herra Toriq Kankureiden killasta saapuu valitettavasi hieman myöhässä. Yllättäviä vastoinkäymisiä liikkeessä, kuulemma. Herra haluaa tarjota mitä nöyrimmän anteeksipyyntönsä, ja vakuuttaa että hän aikoo olla odotuksenne arvoinen."
Nimettömän toinen suupieli nyki huvittuneesti, hänen kuunnellessa tätä karkeahkoa selontekoa ja pohtiessa kuinka syvän kuopan tämä Toriq olikaan itselleen kaivamassa. Tällaisista tilaisuuksista ei myöhästytty, se oli valitettava tosiasia. Mutta kaikki riippuisi nyt heidän emäntänsä sanasta.
"Voitte viedä sanan Toriqille ettei hänen tarvitse kiirehtiä. Tämä pieni tilaisuus ei ole sen tärkeämpi kuin miksi sen teemme, eli hän voi saapua heti kun katsoo kykenevänsä," Bellet lausui hymyillen ja mitä auliimmalla äänellä. Viestinviejä kiitteli kumarrellen, Nimettömän punnitessa äskeisiä sanoja.
Vaikka nainen oli asian esittänyt ystävällisesti, oli taustalla kuitenkin selkeä sävy. Toriq saisi itse päättää miten paljon arvosti tätä tilaisuutta; jos tämä ei kutsua arvostanut, voisi mies yhtä hyvin jäädä saapumatta. Toden totta, madame Bellet oli viekas nainen, viekas ja vaarallinen.
Sitten Bellet käänsi katseensa Thardiniin ja Alenaan ja levittäen käsiään sanoi:
"Koska herra Toriq valitettavasti liittyy seuraamme myöhemmin, on meidän parempi jo siirtyä salonkiin. En halua että kukaan väittää vieraideni odottelevan turhasta."
"Ja mitä Thardin sitten on tehnyt tähän asti?" Nimetön pohti hiljaisesti, Bellet harppoessa yllättäen Alenan eteen.
"Kuinka mukavaa että ehdit paikalle, kultaseni. Tulkaa, tulkaa peremmälle," nainen sanoi ja yllättäen kiersi käsivartensa Alenan käden lomaan ja ohjasi tämän rinnallaan peremmälle. Yhtä lailla Nimetön kuin Thardinkin seurasivat ällistyneenä perässä.
Bellet oli juuri mennyt ja kiilannut Alenan huomionsa keskipisteeksi, vaikka Thardin oli heistä kahdesta rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi. Selvästi heidän emäntänsä valitsi suosikkinsa, kenties jotta muut nousisivat kilpailemaan tämän huomiosta. Tai kenties nähdäkseen miten Alena vastaisi tähän syliinsä pudonneeseen suosionosoitukseen.

Post Reply