Keitä oikein olemme?

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Kide
Posts: 568
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kide » Thu Dec 12, 2019 6:01 pm

Tessalta pääsi melkein huokaus helpotuksesta, kun kaljupään kaverin kiukkuinen katse salamoi hänen sijaansa toiseen suuntaan. Mies oli kuitenkin edelleen niin vihainen, ettei Tessa osannut rentoutua vaan törrötti seinää vasten painautuneena ja paikalleen jähmettyneenä. Hän melkein sääli kaljupään puhuttelemaa nuorukaista, mutta vain melkein. Tällainen väärinkäsitys olisi voinut kantaa paljon korkeampaa hintaa. Heidän kaikkien onneksi niin ei käynyt. Ja Tessan onneksi kaljupääkin ymmärsi, ettei tästä käynyt vain hänen syyttäminen. Samalla Tessa alkoi varmistua siitä, että he kaikki neljä todella kuuluivat samalle puolelle.
Tessa ei voinut olla pohtimatta, mikä oli tämän kolmikon rooli. Tai oikeastaan tuon kaljupäisen miehen, joka tätä joukkoa näytti johtavan. Hän hätkähti tiukkaa äänensävyä, jolla mies käskytti yllättäen seuralaisensa pois ja mietti mikä olisi hänen lopullinen tuomionsa heidän jäätyään kahden. Siitä, mitä mies alunperin oli hakeutunut selvittämään, Tessalla oli jo epäilyksensä. Hän kuunteli miestä päätänsä hieman laskien kuin lapsi joka otti torut vastaan, mutta piti katseensa tummissa silmissä. Tessalla olisi ollut paljonkin sanottavanaan puolustuksekseen, mutta kerrankin hän osasi vaieta oikealla hetkellä. Jos tässä oli kaikki, hän oli ilmeisen onnekas. Nyt he pääsisivät itse asiaan.
Vaikka olikin osannut sitä odottaa, Tessa ei voinut välttää värähtämästä kuullessaan Caylan nimen. Hän mutristi hieman suutaan miehen sanoille takinkääntäjästä, vaikka tiesikin sen olevan osaltaan totta. Parempi että hänestä puhuttiin niin kuin että kukaan tiesi oikeaa totuutta: kuinka kauan hän olikaan ehtinyt pallotella molempien puolella takkinsa valtoimenaan hulmuten. Tessa oli mieluummin likainen takinkääntäjä, jos se takasi hänelle paremman luottamuksen tässä uudessa joukossa.
"Tessa on mun nimeni, jos sekin jäi noilta kertomatta." Tessa ojensi miehelle kättään, vaikka inhosikin ajatusta oletetun limaisesta ja likaisesta katurotan kättelystä. Mutta hänen oli ainakin yritettävä aloittaa kaikki jollain tapaa alusta, vaikka mies jo näyttikin ärtymyksestään huolimatta olevan valmis jättämään kaiken tapahtuneen sikseen. "Mää olen kovasti pahoillani, mutta... niin. Kuten sanoit, se siitä. Sää haluat varmaan päästä jatkamaan matkaa tovereittes perään mahdollisimman pian." Tessa suoristautui paremmin omien jalkojensa kuin seinän varaan ja vilkaisi ympärilleen. Kaikkialla oli hiljaista, mutta Tessa tiesi paremmin. Hän nosti tikarin maasta hitain ja selkein liikkein, jotka oli tarkoitettu vakuuttamaan hänen rauhanomaiset aikeensa, ja sujautti sen varovasti taskuunsa.
"Tule", hän viittoi miehelle, "kävellään vähän. Solmulla on korvia, useampikin kuin pari." Nyt kun Tessa sai rauhassa katsoa ympärilleen, hän oli melko varma tietävänsä suunnan ja lähti johdattamaan heitä takaisin sinne, mistä oli tähän kulmaukseen juossut.

"Mää uskon, että sää jo tiedät rottien viihtyvän viemäreissä, lähellä vettä?" Tessa vilkaisi kysyvästi vierellään kulkevaa miestä. Samalla hän mietti, että tässäkö oli se, jonka harteille Caylan etsiminen oli sysätty. Olikohan taakka raskas, pakotettu vai sittenkin haluttu? Äsköisestä oli käynyt hyvinkin selvästi ilmi tämän kolmikon nokkimisjärjestys, mutta kuinkahan korkealla orrella kaljupää muuten mahtoi istua.
"Mutta viemäreitähän täällä riittää, liikaa koluttavaksi ja eksyttäväksi. Varsinkin, kun rotat on osoittanut oletettua suurempaa viisautta papanoimalla toisaalla kuin ne elää. Sataman eteläosassa löytyy eniten jälkiä ja sinne kattelee välillä jopa kaartikin, mutta itte rotat on ainakin olleet ihan pohjoisessa satamaa. Siellä missä viemäritki on sokkeloisimmat." Tessa arveli, ettei tätä miestä kannattanut vaivata liian tarkalla kertomuksella vaan oli parempi pitäytyä vain tärkeimmässä. Sillä ei ollut väliä, että monet olivat huomanneet tavaroita ja liikettä sataman eteläpuolen viemäreiden suulla ja niistä puhuttiin kaikenlaista. Se oli vain hämäystä. Eikä silläkään ollut väliä, että kalastajat puhuivat pohjoisen viemäreistä "lemmen viemäreinä", kun sinne iltasella katosi usein pari jos toinenkin tummia hahmoa. Väliä oli vain sillä, että Zahirin alaisten katse kannatti keskittää sataman pohjoisosaan. Pari iltaa tilanteen seuraamista viemäreiden lähistöllä ja heille varmistuisi, että siellä tehtiin jotain ihan muuta kuin lemmiskeltiin.
"Ja mulla oli ilo ja kunnia tutustua vanhukseen, jonka ties monesko isoisä oli ollut suunnittelemassa viemäreitä tänne. Se innostu puhua pulputtaan, kun kerrankin joku kuunteli. Lupasipa jopa näyttää mulle hahmotelman, miten uskomattomalla taidolla on sataman alainen viemäristö tehty. Huomenna näen suuren isoisän vaalitun kädenjäljen vanhalla pergamentilla, jotenka iltasella mää tiedän, mistä mahtuu liikkuun karvaset rotat parhaiten sisään ja mistä muut." Tessa ei peittänyt tyytyväisyyttään hymyillessään miehelle. Hän tiesi, että tällä kertaa hänellä oli tarjota jotain ainutlaatuista. Ehkä se vähän paikkaisi heidän kankeaa alkuaan ja hyvä sana kiirisi vielä Zahirille asti.
"Jospa sää sitte tulisit vaikka sisälle asti Kärmekseen? Voidaan jättää tämä tämmöinen iltalenkkeily välistä", nainen ehdotti toista kulmaansa kohottaen. "Mää voin tarjota oluen tai parikin. Ne ei ehkä paikkaa tuota reikää sun paidassas, mutta saatat unohtaa sen hetkeksi", Tessa jatkoi ja uskalsi jopa virnistää hyväntahtoisesti. Samalla hän voisi selvitellä, kuka tämä mies oli ja kuinka hyvissä väleissä hänen kanssaan oli syytä olla.
"Vai ootkos se sää, jolle viemäristön salat tulee näyttää?" Olisiko tämä mies todella se, joka sukeltaisi viemäreihin ohjaamaan tulevaa, kaikkien maagikon alaisten huulilla olevaa metsästystä vai oliko mies tarkoittanut saamallaan käskyllä vain tiedon kokoamista? Harmaiden silmien katseeseen eksyi uteliaisuutta, kun Tessa vilkuili miestä. Hän oli nähnyt huomattavasti isompiakin köriläitä Zahirin väen seassa, mutta toki suuri pää ei useinkaan kantanut sisällään yhtä suuria ajatuksia.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 453
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kuparirapu » Tue Dec 17, 2019 8:57 pm

Vareo katsoi ojennettua kättä pienen hetken, koska oli yllättynyt tällaisesta eleestä. Nainen, tai siis Tessa, oli vielä äsken juossut henkeään peläten heitä karkuun, ja lähellä oli ollut ettei Vareo ajautunut antamaan tälle melkoisa löylytystä äsken. Ja samalla mies saattoi nähdä mielessään tikarin, jota tuo samainen käsi oli äsken pidellyt. Toisaalta, olihan hän tiennyt että tämä Tessa oli jo ollut jonkin aikaa alamaailmaan yhteydessä ja oppinut miten täällä toimittiin. Vareo oli vain yllättynyt miten hyvin tuo oli oppinsa kerrannut.
Tarttuen Tessan käteen ja vastatessa lyhyesti kättelyyn Vareo huomasi jostain syystä naisen käsien olevan työn kuluttamat. Samanlaiset kuin hänenkin.
"Vareo. Kaikki eivät aina halua tuoda nimiään esille, joten en kysynyt sitä heiltä," hän vastasi, tuntien että tämä lyhyt sananvaihto oli puhdistanut hieman ilmaa heidän välillään. Ja kuunnellessaan naisen puhetta Vareo huomasi arvostavansa naista hiukkasen enemmän; tuolla oli selkeää kykyä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, mikä erottui siitä itsekkäiden ja lyhytkatseisten katurosvojen massasta joiden läheisessä seurassa Vareo oli varsinkin viime päiviä viettänyt.
"Minulla ei ole heille mitään sanottavaa tänä iltana," hän kävellessään Tessan rinnalla. "Joko he ymmärtävät hölmöilynsä, tai sitten eivät, mutta he joutuvat keksimään sen itse."

"Hän on enemmän verenjanoinen rakki, mutta ympärillään hänellä on kyllä pieni lauma rottia," Vareo lausahti kevyesti Tessan kielikuvalle, mutta kuunteli kuitenkin kiinnostuneena. Hän, ja mahdollisesti Zahir, olivat näemmä ehtineet aliarvioida Caylan sakin järjestyneisyyden. Vareo oli kuvitellut Verisestä Yöstä selvinneen kenties kourallinen miehiä, ja hekin koska olivat suurimpia pelkureita, mutta selvästi tilanne oli toinen. Lisäksi tämä tieto auttoi hänet sitkeästä päänsärystä eli Kaupunginkaartista. Etsinnät olivat muutenkin vaikeita yöaikaan, mutta kun samalla oli varottava kaartien kiertopartioita ja muutama yritys viemäriaukkojen kartoittamiseen oli mennytkin harakoille niiden takia. Kaarti saisi jahdata omia varjojaan toisaalla, niin he olisivat poissa Vareon tieltä.
"Jonkun asiaatuntevan luonnos viemäreistä olisi tarpeen, virallisista kartoista kun voi jäädä paljon pikkuseikkoja huomiotta," hän totesi nyökytellen. Samalla hän jätti sanomatta ääneen että tämän ukkelin puheripuli vaikutti olevan tarttuvaa sorttia. Vai vuoliko nainen sanoja noin ahkerasti, koska halusi todistaa hyödyllisyytensä?
"Kiitän kutsusta, mutta minulla on vielä tänä yönä asioita hoidettavana enkä odottanut tätä koko kujanjuoksua," mies jatkoi, vilkaisten merkitsevästi Tessaa. "Mutta jos onnistut hankkimaan sen luonnoksen, voin tulla noutamaan sen parin päivän sisällä. Jos tiedät vielä muuta, tai siihen mennessä kuulet lisää, niin olen pelkkänä korvana. Luotan ainakin saavani varmoja tietoja, toisin kuin eräiltä..."
Kun Tessa teki kysymyksensä, varsin suorasukaisen sellaisen, Vareo käänsi päätään ja katsoi naista lyhyesti silmiin.
"Oman pään käyttäminen on ihailtavaa, mutta suosittelen harkitsemaan kysymyksiäsi. Ehkä asiakkaasi tavernassa eivät pahastu pikku uteluista, mutta näissä piireissä joku voi. Ethän sinä edes tiedä, mikä minun roolini tässä kaikessa on. Kenties joku isonimisempi on määrännyt minut kyselemättä tähän hommaan, kertoen vain mitä teen mutta vaivautumatta selittämään miksi. Voit asettaa jonkun raukan vaikeaan tilanteeseen kysymällä asioista, joihin he eivät osaa vastata tai edes tiedä, saisivatko he puhua niistä.
Tämän lyhyen saarnan jälkeen Vareo kuitenkin päätti antaa suoran vastauksen, kuin pienenä hyväntahdon eleenä naisen kädenpuristuksen tapaan:
"Mutta kun kysyit, niin kyllä. Caylan etsiminen ja vangitseminen on annettu yksin minun vastuulleni."

User avatar
Kide
Posts: 568
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kide » Sat Dec 28, 2019 4:10 pm

Tessan yllätykseksi hänen käteensä ei tarttunutkaan lian tahrima, kömpelö tai liian kovakourainen käsi. Työn kovettaman käden puristus oli jämäkkä ja lämmin, ja ennen kaikkea puhdas. Kuunvalo ei näyttänyt yhtä paljon kuin Tessa olisi halunnut nähdä arvionsa miehestä tehdäkseen, mutta hän pisti heidän kävellessään merkille melko hyvin istuvat vaatteet ja kuluneisuudestaan huolimatta tyköistuvat ja pehmeänahkaiset saappaat. Miehen puhuessa suu ei ollut tumma aukko vaan täysi hammasrivistö erottui kirkkaana. Tämä rotta ei ollut aivan samaa kastia kuin suurin osa niistä, jotka Tessa oli oppinut jo tuntemaan. Hän alkoi olla entistä varmempi siitä, että tämä mies oli kavunnut ojan pohjalta hyvälle paikalle Zahirin luomassa hierarkiassa. Ojan pohja oli juurikin se, mistä Tessa miehen kuvitteli kömpineen liikkeelle. Ei hän olisi voinut arvata, että noilla käsillä oli joskus kirjoitettu tavallisen kodin lämmössä. Että tuolla kaljupäällä oli ollut yhtä tavallinen lapsuus kuin Tessalla itsellään.

Tessa oli luottanut siihen, että saisi peitettyä uteliaisuutensa käytännöllisyyden taakse: hänen olisi turha selostaa tietojaan viemäriverkostosta vain jollekin, joka sen veisi eteenpäin mahdollisesti jotain unohtaen tai sekoittaen. Tämä mies näki yrityksen läpi, ja hetken aikaa Tessa luuli romuttaneensa hyvän alun, mutta hän piti ilmeensä tasaisena antaen vain uteliaan pilkkeen haihtua kääntäessään katseensa taas eteenpäin. Tessa oli todellakin asettanut monta raukkaa vaikeaan tilanteeseen kysymyksillään tavernassa, varsinkin saadessaan vastauksen ennen kuin nuo raukat ehtivät tajuta, mitä juuri kertoivat. Nyt kävi selväksi, ettei hän kävellyt samanlaisen raukan kanssa. Toisaalta juuri se, samoin kuin tapa jolla Vareo asiansa esitti, kertoi melkein yhtä paljon kuin suora vastaus kysymykseenkin olisi kertonut, jollei jopa enemmän. Yllättyneempi Tessa olikin oikeasta vastauksesta, jonka lopulta sai, eikä nainen kyennyt peittämään kaikkea yllätystään vilkaistessaan uudestaan miehen suuntaan. Jos Vareo olisi ollut yhtään resuisemman näköinen, yhtä hyvä arvaus hyvän aseman kanssa olisi ollut veikkaus hierarkian turhasta pohjasta, joka sopi uhrattavaksi koiranruuaksi.
"Luulenpa, että se on varsin hyvä, kun tän kaltainen tieto menee suoraan sitä käyttävälle", Tessa tyytyi vastaamaan aivan kuin Vareo ei olisi viimeisiä sanojaan enempää sanonutkaan ja aivan kuin mies ei olisi huomannut hänen udelleen enemmän kuin oli tarpeen.
He ohittavat ties monennenko lahonneen talon, tosin tämän surullisen näköisiksi painuneet ikkunaluukut tuntuivat seuraavan heidän kulkuaan. Tessa värähti, vaikka liikettä tai muita ääniä heidän askeltensa lisäksi ei näkynyt tai kuulunut. Hän tiesi heidän olevan vain kulmauksen päässä lähtöpisteestä ja päätti sanoa loputkin sanottavansa, vaikka se ehkä jo vanhaa tietoa olikin. Sekin olisi kuitenkin parempi päätös tälle selonteolle kuin hänen viimeinen, varomaton kysymyksensä.
"Uskoisin sunkin jo tietävän, mutta kerronpahan kuitenkin. Rotat on vähentynyt paljon. Ne ei ole enää iso ja tiivis perhe, vaan hajonnut ja loput nahistelee keskenään. Oikeasti lojaaleja on kai lopulta vaan kourallinen, muut seuraa perässä vailla parempaa." Jos Solmulla saattoi ajatella olevan rajat, nyt he olivat astuneet sen yli leveämmälle kadulle, jossa huomattavasti suoremmat talonseinät tervehtivät heitä, ja välkkyipä vähän matkan päässä erään talon nurkassa pieni lyhtykin. Tessa pysähtyi ja kääntyi taas katsomaan miestä.
"Mutta jos niille tarjottaisiin parempaa, tai yhtään millään tavalla vähemmän huonoa, mää uskon, että moni tarttuisi siihen siimahännät viuhtoen." Hän uskoi Vareon ymmärtävän. Tessa oli yllättynyt pystyessään kertomaan tämänkin näin tyynesti, vaikka hän oli jo aika hyvin perillä siitä, mitä viemäreissä tulisi myöhemmin tapahtumaan. Ehkä näin säästyisi muutama henki tai ainakin sille saatettaisiin antaa mahdollisuus.
Ylipäätään Tessa oli onnistunut puhuessa ja kävellessä rauhoittumaan hämmästyttävän hyvin. Tarjoilija oli nopeasti kietonut itsensä taas siihen turvalliseen tunteeseen, että hän oli sittenkin saanut karistettua viimeiset rippeet liitostaan ja teoistaan Caylalle ja hänen joukoilleen. Vaikka hän oli tästäkin illasta selvinnut tuurilla, hän askelsi jo varmana kuin jonkinlainen voittaja. Ei tosin pelkästään typeryyttään vaan myös suojellakseen itseään. Liika pelko vei kyvyn toimia ja siihen hänellä ei enää ollut varaa toistamiseen.
"Huomeillalla siis tai sen jälkeen mää voin kertoa lisää." Tessa nyökkäsi kevyesti. "Ja sää tiedät mistä mut löytää... ilman tätä kujanjuoksuakin." Sanoista ei kuultanut huvittuneisuutta eikä niitä seurannut naiselle tyypillinen virnistys. Tällä kertaa Tessa seisoi vakavana ja kun oli varmistunut siitä, ettei häneltä odotettu enempää, nainen kiskaisi hupun päähänsä ja lähti askeltamaan omaan suuntaansa. Tessa ei toivottanut hyvää yötä tai edes huiskauttanut kättään, hän vain lähti. Hän päätti ottaa kerrasta opikseen, ettei tuon miehen kanssa kannattanut leikitellä.

Kotimatkalla Tessa ei voinut olla miettimättä, oliko kaljupäällä niin kiire kuin tuo oli antanut ymmärtää. Vai oliko miehellä vain kiire ylläpitää tärkeämpää kuvaa itsestään kuin mihin todellisuus ylsi ja sen takia Tessa joutuisi kertaamaan mielessään päivän jos toisenkin huomenna kuulemiaan tietoja viemäriverkostosta muistaakseen ne oikein. Entäpä jos hän ei muistaisi oikein tai tiedot olisivat alun perinkin vääriä? Vareo oli sanonut luottavansa Tessan tietoihin, mutta Tessa epäili sillä luottamuksella olevan myös kurjan kääntöpuolensa, mikäli se petettäisiin. Tessa kiristi huomaamattaan kävelytahtiaan samalla kun hänen ajatuksensa alkoivat kiertää entistä nopeampaa ympyrää illan tapahtumissa. Kotiovelle päästyään hän oli jo hengästynyt. Nukahtamisesta Tessa ei haaveillutkaan vaan löysi itsensä istumasta sänkynsä laidalta lahjatikari kädessään, kyseenalaistamassa jälleen kerran valintansa, jotka olivat hänet tähän pisteeseen johtaneet.

*

Ilta alkoi hämärtyä. Tessa kulki kynttiläntynkä kädessään sytyttämässä tavernan pöytien kynttilöitä. Sinne tänne pöydille kynttilänjalkojen viereen tipahteli sulanutta talia, joka jäähtyessään vaaleni osaksi aiemmin pöydälle valuneiden vaaleiden pisaroiden rypästä. Savunhaju nousi hetkeksi oluen ja ruuan tuoksuja voimakkaammaksi. Wanha Lohikäärme oli täyttynyt tasaisesta puheensorinasta. Sopiva kiire yhdistettynä asiakkaiden raukeaan tunnelmaan olivat saaneet Tessan unohtamaan hetkeksi hänen taskussaan jo toista päivää polttelevan piirroksen. Mutta aina välillä tietyt puheensorinan seasta huomiota herättävät lausahdukset tai tutut kasvot saivat naisen kokeilemaan taskuaan ja varmistamaan, että vanha ja repaleinen pala pergamenttia oli vielä tallessa.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 453
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kuparirapu » Tue Jan 14, 2020 10:22 pm

Silmäillen Tessaa silmäkulmastaan Vareo huomasi pohtivansa, miten tuo mahtoi itse suhtautua tähän koko tilanteeseen. Äskeisen jälkeen hän epäili naisen olevan varpaillaan vähimmänkin vaaranmerkin suhteen, mikä tietenkin edusti tervettä järkeä. Mutta se miten nopeasti tuo näytti asettuneen heidän jutteluunsa, ja raotellut jo sellaisia tietoja joista viisaampi pitäisi nenänsä poissa, alkoi Vareosta tuntua tahalliselta uhkarohkeudelta. Melkein kuin lapsen leikiltä, jossa käytiin kurkottelemassa rajan ylitse ja sitten peräännyttiin nopeasti pois jos kukaan huomasi.
Hölmöilyähän se oli, mutta toisaalta Vareon paidassa oli muistutus että Tessa osasi kyllä pitää huolta itsestään.
"Eiköhän tyttö pärjää," Vareo tuumi itsekseen, keskittyen samalla kuuntelemaan.
Hän oli itsekin kuvitellut samaa, iso osa joukosta olisi seurannut ketä tahansa jonka mukana katsoivat pääsevänsä helpommalla kuin yksin, ja Cayla sattui olemaan ensimmäinen. Mutta jos Verisen Yön jäljiltä vain pelko piti porukkaa yhdessä....
"Jos he olisivat fiksuja, he tekisivät sen päätöksen jo nyt," hän totesi katsomatta Tessaa. "Kun koko tilanne lopulta jännittyy siihen pisteeseen, että se repeää kokonaan, ei sellaiseen valintaan välttämättä ole enää aikaa."
Mielessään Vareo kuitenkin pisti tämän ajatuksen talteen. Jos sopiva tilaisuus ilmenisi, niin kenties....

Heidän päästessä ulos "Solmun" puristuksesta tunsi Vareo viimeinkin että ympärillä oli tilaa hengittää kunnolla. Hän risti kätensä ja katsoi Tessaa itsekin ilmettömän vakavana.
"Se sopii minulle. Voit joutua odottamaan päivän tai kaksi, mutta tulen kyllä paikalle. Kartta tuskin pahentuu odottaessasi," hän vastasi ja seurasi hetken aikaa katseellaan etääntyvää Tessaa yön hämärään. Tämän illan tuloksena oli yhtä pahaa kuin hyvääkin. Hän saisi toivottavasti luotettavaa tietoa viemäreistä, ja sai muistutettua tarjoilijaa ketkä tämän liittolaisia tällä hetkellä olivat.
Mutta samaan aikaan Vareon mielialaa laski se ajatus, että hän olisi voinut äsken kuolla. Hän ei tiennyt missä kohtaa oli hairahtunut olemaan varomaton, mutta sitä hän ei tekisi enää toiste.

'

"Wanhan lohikäärmeen" ovi heilui tasaiseen tahtiin edestakaisin, tervehtien jokaista nälkäistä sisäänkiiruhtajaa ja tyytyväistä ulosastujaa parilla narisevalla sanalla kuin valitellen kiirettä. Vareo joutui hetken odottelemaan ovensuussa että tie tarjoilijoiden ja asiakkaiden välissä aukesi tiskille asti, ja perille päästessään nojasti tukevaa puuta vasten kyynärvarret ristissä.
"Iltaa. Etsisin yhtä tarjoilijaanne, Tessa taisi olla nimeltään. Onko hän tänään täällä?" Vareo kysyi kumartuen eteenpäin jotta hänen äänensä kantoi tiskin takana häärivälle työntekijälle, ja tämän tuijottaessa häntä hetken aikaa häkeltyneenä vastasi vain olkiaan kohauttamalla.
Vareon vasenta silmäkulmaa koristi leveä mustelma, väristä päätellen jo parantumassa mutta silmiinpistävänä hänen paljaassa päässään kuin kolhu omenassa. Ja kun mies käänsi päätään lyhyesti Tessaa etsien, tulivat loputkin hiljaiset väkivallan merkit esille. Hänen tunikansa kauluksen alla näkyi rivi yhtä lailla paranevia ruhjeita kaulantyvessä ja hartiassa, joista sormet olivat tarranneet kiinni ja puristaneet tiukasti. Ja kuin niistä syntyvien pahojen aavistusten huippuna oli kaulan toisella puolella lyhyt, ilkeännäköinen naarmu, johon melkein mustaksi kuivunut veriläikkä kiristyi Vareon kaulan lihasten liikkuessa.
Ja jos näistä havainnoista huolestunut käänsi katseensa mieen käsiin, saattoi tämä panna merkille punertavat rystyset jotka vihjasivat ettei Vareo oli myös vastannut saamaansa huomioon yhtä ystävällisesti.

User avatar
Kide
Posts: 568
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kide » Sun Jan 19, 2020 5:00 pm

Amona tuijotti hetken uusinta asiakasta ymmällään. Oliko tämä sama mies, joka oli edellisen käyntinsä jälkeen jättänyt kokonaista kultakolikon ylimääräistä hänen käteensä täällä käydessään? Selvästi kyllä, vaikka kasvojen ruhjeet olivatkin täysin vastaan mustahiuksisen tarjoilijan viimeksi saamaa mielikuvaa.
"On, toki. Odota hetki", Amona heräsi vastaamaan ihmetykseltään ja lähti hakemaan viimeksi kauppiaiden valloittamassa nurkkauksessa näkemäänsä Tessaa, vaikka hänen ilmeensä näyttikin enemmän siltä, että hän oli aikeissa tehdä päinvastoin. Yhtä aikaa hän mietti mitä tuo mukiloitu kaljupää halusi Tessasta ja keräisikö Tessa tällä kertaa mukavat tipit hänen sijastaan.
"Kyllä mää sanoisin, että viini olis nyt parempi." Tessa löytyi nojailemasta tuttavallisesti yhden kauppiaan olkapäähän. "Ettehän te halua pilata noin hyvän paistin makua oluella." Tessa näytti olevan aikeissa jatkaa suostutteluaan kalliimpaan juomaan, mutta Amona keskeytti hänet.
"Tiskillä pyydetään sua", Amona kertoi suoraan saaden koko kauppiaiden ryhmän vilkaisemaan kuka sinne oli ilmestynyt ja viemässä heidän tarjoilijaansa.
"Tarvitaan", Tessa korjasi mielessään ja lisäsi sen Amonalle opetettavien asioiden listaan. Niillä sanoilla kauppiaita asia ei olisi kiinnostanut yhtä paljon tämä pyyntö, nyt he kaikki pistivät tiskin edessä odottavan kaljun pään mieleensä.
"Viiniä siis, eikös niin hyvät herrat", Tessa kumartui niin alas pöydän päälle, että sai varmasti kaikkien katseet takaisin itseensä tai ainakin poveensa.
"No tuota, hyvä on, hyvä on." Muut nyökkäilivät vanhimman kauppiaan sanojen mukana ja Tessa nyökkäsi salaa tyytyväisenä.
"Toisitko Amona pöytään pari pulloa sitä vasta saatua viiniä." Amona nyökkäsi, ja he poistuivat yhdessä tiskiä kohti. Matkalla Amona vielä kuiskutti Tessalle vaivihkaa: "Tuo on se kultakolikon mies josta kerroin." Amona näytti ilmeestään päätellen odottavan Tessalta jonkinlaista vahvistusta asiaan, tarkempaa tietoa, sillä olihan mies pyytänyt erityisesti Tessaa, mutta Tessa oli vain aidosti yllättynyt eikä vastannut nyökkäystä enempää. Tiskillä Amonan ottaessa viinipulloja esille Tessa kääntyi Vareota vielä huomioimatta toisen tiskille tällä välin pysähtyneen asiakkaan puoleen ja täytti tuon tuopin. Heidän jäädessään kahden toisen miehen ja Amonan lähdettyä Tessa tunsi yllättäen jännityksen lonkeroiden hamuilevan vatsaansa. Eikä jännitystä suinkaan vähentänyt se, millaiset kasvot hän kohtasi viimein Vareon puoleen kääntyessään.
"No niin, mitäs sais olla?" Tessa ei voinut sille mitään, että hänen katseensa karkasi vihertäväreunaiseksi muuttuneeseen mustelmaan pariinkin otteeseen. "Määhän taisin mennä lupaamaan, että talo tarjoaa", hän lisäsi hieman hiljempaa ja virnisti. Hän otti kolpakon esille ja odotti mikä olisi kultakolikon miehen maku.
"Suosittelen ottamaan juoman kans pöydänkin, tässä tiskillä on vähän kiirus tänään", Tessa kertoi juomaa kaataessaan. "Ja ota se tuolta mun vasemmalta, letkeästä seurasta. Oikealle ei tänään kannata hirveästi vilkuilla, usko pois", Tessa puhui hieman hiljempaa, mutta hymyili aurinkoisesti kuin säästä puhuessaan ojentaessaan juoman miehelle. "Mää kerron kohta lisää, kun tuon täytettä sun tuoppiin." Niillä sanoilla Tessa koetti tuupata Vareon matkaan tyhjää pöytää kohti, jota ympäröi pahiten juopuneiden asiakkaiden rykelmä.
Nyt Tessa pääsi näkemään Vareon valossa. Mies ei ollut katurotta pahimmasta päästä, mutta eipä Tessa olisi uskonut, jos ei olisi sitä kuullut, että tuon taskusta tipahteli myös kultaisia kolikoita. Ei varsinkaan nyt, kun miehen kasvot olivat kirjavammat kuin vaatteet. Olivatkohan jäljet toisenlainen maksu tiedoista, joita kaljupää itselleen tällä hetkellä hamusi. Hinta oli ollut ilmeisen kallis. Nuo nyt ruhjeiset kädet olivat tosin vain jotain päiviä sitten puristaneet myös Tessan kurkkua, eikä Tessan tarvinnut enää epäillä yhtään, etteikö tuo mies ollut valmis menemään paljon pidemmällekin saadakseen haluamansa. Ja joku näytti olleen valmis menemään yhtä pitkälle vastaan - Tessa pisti merkille myös jäljet ja naarmut miehen kaulalla.

Post Reply