Kuin peiliin katsoisi

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 436
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Kuin peiliin katsoisi

Post by Kuparirapu » Thu Nov 14, 2019 12:04 am

//Kide ja Miraya, teille on asiakas//

Jo kynnykseltä oli mahdollista tuntea kapakan sisällä leijuva lämpö, hyväntuulinen tunnelma ja sen seassa vieno kiihdyttävä jännite. Nimetön hengitti syvään tätä kaikkea astuessaan sisään kapakkaan, näyttäen kuin tietäisi tasan miksi oli täällä. Tänne tultiin pitämään hauskaa ja tämä kapakka halusi tarjota parhaat puitteet sille hauskanpidolle. Hymyillen Nimetön nyökkäsi sanattoman tervehdyksen ovimiehelle ohittaessaan tämän ja suuntasi kulkunsa tiskiä kohti. Hänen yllään oleva, mukavan löyhä paita ja istuva liivi näyttivät käytön mukaviksi muokkaamilta. Kapeat housut, paksu rahapussi ja kaulassa heilahteleva ohut hopeaketju vihjasivat paitsi rennosta luonteesta niin myös arvostuksesta rahaan ja kaikkeen mitä sillä saattoi hankkia.Tukevahko tumma parta kiersi miehen suun ympäri ja jäntevät kädet lepäsivät rennosti taskujen suilla, ylemmäs käärittyjen hihojen alta vilahtaessa silloin tällöin tumman tatuoinnin kärkiä. Ja lähellä seistessä miehestä tuntui huokuvan lämmin, miellyttävä tuoksu jota oli vaikea tunnistaa tälle luontaiseksi sen paremmin kuin ylle puetuksikaan.

Matka tiskille oli helppo, kaikilla tuntui olevan mukavaa ja tilaa tehtiin sulassa sovussa. Juomista huolehti harmaantunut miekkonen, hoikka kuin pajunvitsa, joka valmisteli parhaillaan jotain juomasekoitusta ennen kuin nosti huomionsa uuteen asiakkaaseen nojaamassa tiskiä vasten. Nimetön pani merkille kuinka ukon kädet kuitenkin työskentelivät kuin vanhasta tottumuksesta.
"Iltoja teille. Toivottavasti ei ole liian täyttä?" Nimetön kysyi hymyillen, ääni rintakehästä soinnahtelevevan matalana.
"Ei ole valittamista, juotava virtaa ja kaikki nauttivat olostaan," vanha mies vastasi. "Mutta ei täällä myöskään seurasta tule pulaa, sen voin luvata."
"Mukava kuulla," Nimetön vastasi ja silmäsi ympäri huonetta pilke silmäkulmassaan. Vanha mies hymähti tietäväisen näköisesti:
"Mitäs herralle saisi siis olla?"
"En ole tänään turhan tarkka," Nimetön totesi, vaikka todellisuudessa hänellä oli vain yksi nainen mielessään. "Tässähän olo on kuin markkinoilla rotuhevosta valitsisi."
"Varot vaan ettet mene tuota sanomaan tytöille. Jotkut voivat ottaa kohteliaisuutena, toiset sen sijaan eivät välitä tulla verratuksi hevosiin. Tiedätkö, leveä takaneljännes," vanha mies totesi kumartuen luottamuksellisesti lähemmäs. Nimetön nauroi sydämellisesti ja antoi katseensa kulkea uudelleen pitkin huonetta. Naiskauneutta oli tosiaan esillä eri vaihtoehtoja, eri mieltymyksiä vastaamaan. Mutta Nimetön siivilöi niiden joukosta piirteitä jotka oli painanut aiemmin mieleensä. Lupaavan vaaleat hiukset heilahtivat näkyviin, mutta Nimetön ei tyytynyt pelkkään pintavaikutelmaan. Pituus, ryhti, kävelyn rytmi ja askeleen mitta. Miten nainen pysähtyi ja kääntyi, miten tämän vartalo asettui hänen jäädessä paikoilleen. Ja seurailtuaan tämän kyseisen naisen kulkua hetken aikaa, kevyesti vaihdettuja lausahduksia muiden asiakkaisen kanssa, pääsi mies varmuuteen. Vaikka musta koristenaamoi peittikin naisen kasvoja, olisi tämä voinut yhtä hyvin seistä Nimettömän edessä alastomana. Miraya Cabra vaikutti rennommapta, sulavaliikkeisemmältä ja ulospäinsuuntautuneemmalta kuin "Valkoisen Lohikäärmeen" kannella. Nimetön jos kuka ymmärsi miten paljon ympäristö ja tilanne vaikuttivatkaan yksilön käytökseen, mutta hän koki silti havainnon mielenkiintoiseksi.
"Kannattaa pian päättää, muuten rohkein heistä nappaa sinut mukaansa itse," vanha mies totesi hymyä pidätellen.
"Luulenpa etten pahastuisi," hän totesi ja viittasi kädellään Miryaa kohti. "Mutta siinä näen jonkun, jonka kanssa viettäisi mieluusti iltaani. Luuletko että neiti olisi halukas tutustumaan minuun?"
Puhuessaan Nimetön otti esille kokonaisen kultadenen ja laski sen tiskille. Vanha mies näytti mietteliäältä, samalla kuitenkin tallettaen kolikon talteen ja lopulta sanoi:
"Katsotaan mitä voin asialle tehdä. Olisiko toivetta, mitä haluat lasiisi iltaa piristämään?"
"Mieleni tekee jotain mikä ei tunkeile mukavaan iltaan kolmanneksi pyöräksi, ja joka auttaa pitämään kielen liikkeessä. Vadelmalikööriä tai vastaavaa, kiitos," Nimetön tilasi ennen kuin lähti suuntaamaan erääseen upotettuun nurkkapöytään. Sellaiset olivat omiaan intiimeihin hetkiin, joilla tunnusteltiin ensimmäisiä säveleitä ennen siirtymistä yläkertaan ja kiihkeämpiin duettoihin. Istahtaen mukavalle tuolille rennosti kuin omassa kodissaan Nimetön jäi odottelemaan kaikessa rauhassa.

User avatar
Kide
Posts: 545
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kuin peiliin katsoisi

Post by Kide » Sun Nov 17, 2019 3:23 pm

Miraya ei ollut suunnitellut tätä ja jopa miettinyt kutsun saatuaan tulisiko lainkaan, mutta heti astuttuaan tuttuun kapakkaan hän tunsi olonsa varsin kotoisaksi. Tämä pieni ja tunnelmallinen paikka oli tietyissä piireissä tunnettu illoistaan, joissa yksi jos useampikin tanssija ja seuralainen olivat viihdyttämässä asiakaskuntaa. Näinä iltoina huhujen mukaan yläkerran vuokrahuoneissa ei ollut asiakkaita, vaan ne oli jätetty vapaaksi muulle käytölle - jos sellaista tanssijat tarjoaisivat.
Rahan puolesta tämä ei ollut Mirayalle pakollista, ei enää Rayashiin tutustumisen jälkeen. Silti jokin veti häntä takaisin tanssimaan pöydille. Hän nautti naurusta, laulusta ja valtoimenaan virtaavasta oluesta. Hän nautti katseista, vihellyksistä ja suosionosoituksista. Täällä Miraya, vaikka kasvonsa peittikin, sai olla hetken tärkeä. Hän sai olla odotettu ja huomioitu. Täällä hän tunsi olevansa enemmän kuin muuten oli.

Miraya pyörähteli tiskiä kohti ja pysähtyi nojaamaan sitä vasten kapakan isäntää katsoen. Hän oli tanssinut pitkään ja hartaasti muutaman hengen haltiaporukalle ja oli melkeinpä hengästynyt. Isäntä katsoi takaisin Mirayaan tietäväisen näköisesti.
"Samaa?" Siitä ei ollut pitkä aika, kun Miraya oli viimeksi ollut tiskillä suunkostuketta vailla. Vastausta odottamatta tuoppi alkoi jo täyttyä.
"Kyllä, kiitos. Ja täyteen asti." Puhuessaan Miraya heilutteli kättään kasvojen ja kaulan edessä viilentääkseen oloaan edes vähän.
"En minä sinulle uskaltaisi puolikkaita kaataakaan", isäntä naurahti ja sai Mirayalta vastaukseksi hyväksyvän hymähdyksen. Isännän täyttäessä tuoppia kullankeltaisella juomalla ilmaan tulvahti makea tuoksu. Miraya hymyili kiitollisena tuopin saatuaan ja siemaili simaa nautinnollisesti silmänsä sulkien. Näin kiireisenä iltana oli parempi pysytellä vähemmän humalluttavissa ja enemmän virkistävissä juomissa. Maksua ei tästä tilauksesta tarjottu eikä myöskään odotettu. Maksuna kapakalle toimi, kuten aina, asiakkaiden näinä iltoina runsaammat juomatilaukset ja runsaat tipit. Tytöt joivat ilmaiseksi ja keräsivät itse omat tulonsa asiakkaita viihdyttämällä. Siitä miten tuotot jaettiin huoneita käyttäessä ei Mirayalla ollut täältä kokemusta.
"Minulla olisi sinulle tietty homma. Herra tuolla nurkkapöydässä maksaisi läsnäolostasi todennäköisesti mukavasti", isäntä kertoi annettuaan tanssijattaren hetken hengähtää. Miraya kääntyi katsomaan miehen nyökkäämään suuntaan, mutta ei harmikseen erottanut mitään erityistä näin kaukaa.
"Kuinka mukavasta puhutaan? Minulla oli varsin mukavaa seuraa tuollakin."
"Uskoisin, että mukavammasta kuin mitä noilla..." Isäntä vilkaisi pöydän suuntaan ja koitti selvästi arvioida haltioiden ikää siinä onnistumatta, "nuorukaisilla on tarjota." Hän väläytti taskustaan deneä Mirayalle.
"Oliko toive minusta vai ylipäätään?"
"Sinusta."
"Vanha asiakas?"
"Ei ainakaan vakituinen, en tunnistanut häntä."
"Hmmm... Hänet täytynee sitten toivottaa tervetulleeksi meidän tyyliimme." Miraya siemaisi loput juomastaan, väläytti vielä leveän virneen tiskin taakse ja suuntasi nurkkapöytää kohti. Isäntä jäi myhäilemään tyytyväisenä olettaen, että oli juuri saamassa uuden kanta-asiakkaan.
Matkalla Miraya kirvoitti muutaman vihellyksen hipaisemalla olkapäitä siellä täällä ja tanssahtamalla pari pyörähdystä vastaan kävelleen toisen seuralaisneidon kanssa. Mirayan musta, syvään uurrettu hame ja paita loivat vahvan kontrastin tulipunaisen korsetin ja siihen sointuvan huulipunan sekä valtoimenaan roikkuvien valkeiden hiusten kanssa. Mustan pitsisilmikon takaa hänen silmänsä näyttivät pohjattoman sinisiltä siellä missä kynttilänvaloa oli riittävästi. Punertavannahkaisten korkokenkien kopina pysähtyi nurkkapöytään istuneen miehen taakse. Miraya kuljetti kättään hennosti miehen olkapäitä myöten, niskan takaa ja pyörähti sitten kepeästi istumaan pöydälle aivan tuon eteen.
"Saanko liittyä seuraan?" Miraya kujersi kuin olisi täällä omasta mielenkiinnostaan eikä juuri saamastaan kehoituksesta. Hän oli jo pistänyt merkille miehen liivin ja paidan jämäkän mutta pehmeän kankaan kätensä alla, samoin kuin tyylikkäät värit ja nyt kaulasta erottuvan ketjun. Isäntä oli tiennyt mistä puhui, kuten aina. Ja tämä herra tosiaan vaikutti uudelta kasvolta täällä, eikä Miraya oikein osannut päätellä kuka tuo oli miehiään. Joka tapauksessa ensivaikutelma näytti lupaavalta. Miraya uskoi tiedossa olevan helppoa ja rentoa seuraa, jolle rahakaan ei ollut ongelma.
Miraya risti jalkansa antaen vaalean säären ja osan reidestäkin paistaa mustan hameen halkiosta ja kallisti hieman päätään. Punaisilla huulilla pysyvä vaivaton hymy näytti, että nainen oli omassa elementissään.
"Olenko nähnyt sinua aiemmin täällä?" Tässä miehessä ei vaikuttanut olevaan mitään erityispiirteitä, jotka olisivat jääneet heti mieleen, joten Miraya ei voinut olla varma olisiko saattanut nähdä tuon aiemminkin. Vakioasiakas tuo ei ollut, sellaiset isäntä muisti, mutta toki mies saattoi olla satunainen vierailija. Sen takia Miraya valitsikin sanansa tarkkaan, jotta voisi vastauksen kuultuaan antaa vaikutelman kuin olisi ollut samaa mieltä - muistaisi miehen tai tietäisi ettei ollut nähnyt aiemmin. Miraya tiesi sen tuovan asiakkaalle tunteen, että tuo itse olisi jotenkin erityinen. Se taas helpottaisi kaikkea. Ja löysyttäisi rahapussin nauhoja.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 436
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuin peiliin katsoisi

Post by Kuparirapu » Thu Nov 21, 2019 10:37 pm

Kosketus joka liukui Nimettömän hartioiden yli tuntui harjoitellun pehmeältä, tarkoitettu tuomaan miellyttävä värähdys selkärankaa pitkin. Ja tuskin ehti mies kohottaa katseensa kun nainen istuikin jo hänen eteensä, asetellen itsensä pöydänreunalle kuin tarjolle hänen silmiensä iloksi. Ja kenties juuri Nimetön osasi arvostaa niitä pieniä tapoja joilla tuo toi parhaita puoliaan esille. Rennosti, kuin puolihuolimattomasti asetellut jalat jotka samalla antoivat katseen nousta säären ja reiden pehmeää linjaa ylös, rohkaisten jatkamaan ylöspäin korsettia pitkin. Ja mustan naamion takana odottavat silmät tuntuivat tihkuvan sanatonta vetovoimaa. Mirayan edessä istuvan miehen suu puhkesi leveää hymyyn, joka oli osaltaan aito: Nimetön hymyili leikitellessään ajatuksella, että hänen alaisistaan edes osa pystyisi tuolla tavalla puhumaan ilman sanoja.
"Luulenpa etten voisi siitä kieltäytyä," hän vastasi, ja Nimetön toi ääneensä aitoa ilahtuneisuutta. Kuin hän ei olisi ollut varma että Miray todella saapuisi, vaikka oli yrittänyt suostutella asiaa eteenpäin kullalla. Aiemman kokemuksensa perusteella Nimetön päätti pistää peliin avointa ja mutkatonta julkikuvaa, rehentelevän ja itseriittoisen pelimiehen sijaan. Varmasti nainen pysyisi jälkimmäisenkin seurassa, tosin vasta arvioituaan että saattoi leikitellä tämän kanssa omilla säännöillään. Mutta jos toinen oli selkeästi taitamattomampi, pudotti nainen nopeasti varovaisuuttaan.
"En usko, tai sitten kahdehdin sitä joka sai sen huomion osakseen. En ole näet ollut täällä aiemmin. Mutta kuulin hyviä asioita tästä paikasta ja halusin nähdä ne itse todeksi...," hän jatkoi ja silmäili Mirayaa pieni pilke silmäkulmassaan. "Enkä joutunut pettymään."

Miehen nopea silmä pisti merkille naisen hengitysken rytmin ja muutaman hikipisaran tämän niskan tyvessä. Ilta oli tainnut olla nopeatempoinen tähän asti.
"En ole aivan varma, mitä kaikkea tänä iltana voi tapahtua...tai mitä kaikkea minulla on varaa pyytää," hän sanoi, ja katsoi Mirayaa silmiin leikkisästi. "Mutta tänä iltana haluan vain seuraa. Jonkun jonka kanssa istua, jutella, olla huoleton. Toki tiedän ettei sellainen järjesty pelkästään hyvästä hyvyydestä, mutta lämmin syli ja ystävällinen nauru eivät menetä mitään vaikka olisin maksanut niistä."
Miehen kasvoilla oli koko ajan hymy joka vaikutti yksinkertaiselta ja teeskentelemättömältä. Kuin miehen joka oli täysin sinut itsensä kanssa. Samalla pöydälle Mirayan viereen laskettiin avattu pullo kirkkaanpunaista nestettä ja yllättäen kaksi lasia. Selvästi tiskin takana osattiin tulkita asiakkaiden toiveita taitavasti. Tarttuen pulloon Nimetön täytti molemmat lasit makeantuoksuisella juomalla ja ottaen omansa hän sanoi:
"En voi siis kuin pahoitella pikku itsekkyyttäni, halusin varastaa huomiosi hetkeksi aikaa yksin itselleni."

User avatar
Kide
Posts: 545
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kuin peiliin katsoisi

Post by Kide » Thu Nov 28, 2019 10:28 am

Kapakan isäntä saattoi olla harvapäinen kaiken muun suhteen, mutta ei asiakkaidensa. Tämä mies oli täällä tosiaan ensimmäistä kertaa, ja ajatus hymyilytti Mirayaa entistä enemmän. Miehelle siis kaikki täällä olisi uutta ja jopa jännittävää.
"Ajattelinkin, etten ollut nähnyt sinua täällä." Miehen seuraaviin sanoihin Miraya vastasi vain viehkeällä ja tietäväisellä hymyllä. Eipä hän ollutkaan kuullut, että täällä petyttäisiin muuhun kuin liian nopeasti kulkevaan aikaan.

Miehen suorapuheisuus oli yllättävää. Naamio peitti alleen toisen kulman hienovaraisen kohotuksen, kun Miraya sulatteli miehen sanomaa. Useimmat täällä välttelivät rahasta puhumista aivan kuin se muuttaisi maksetun seuralaisen aidoksi ystäväksi, mutta tämä herra hyväksyi missä oli ja kenen kanssa. Se oli suorastaan virkistävää.
"Noilla toiveilla löysit oikeaan paikkaan", Miraya vastasi hymyillen takaisin yhtä leikkisästi.
Pöytään tuotiin juomaa, ilmeisesti asiakkaan aiemmin jättämä tilaus. Miraya soi tarjoilijalle pienen ohimenevän hymyn, mutta piti muuten katseensa seuralaisessaan. Hän antoi miehen kaataa juomaa kaikessa rauhassa käyttäen samalla tilaisuuden hyväksi tarkkailla tuon asua ja liikkeitä lisää. Mihinkään erikoiseen Miraya ei kuitenkaan saanut tartuttua, eikä hän edelleenkään osannut päätellä mistä mies oli tai mitä tuo teki. Miraya olisi voinut siirtyä pöydällä hieman antaen miehelle paremmin tilaa juoman käsittelyyn, mutta pysyi tarkoituksella paikoillaan pakottaen samalla miehen työskentelemään käsivarret hametta hipoen.
"Ei ole syytä pahoitella. Minä valitsen itse seurani ja nyt valintani on olla täällä. Sitä paitsi, joskus on aivan hyvästä olla hieman itsekäs." Miraya hymyili vinosti, lähestulkoon viekkaasti, ja otti itselleen toisen lasin. Hän tunnisti voimakkaan makeasta ja marjaisasta tuoksusta metsämansikoilla ja vadelmilla maustetun liköörin, jota täällä myös kesäyön suudelmaksi leikkisästi kutsuttiin. Useita kertoja juomaa nauttineena Miraya tiesi pitävänsä siitä, mutta juodessaan antoi sen lähinnä koskettaa huuliaan ja sitä kautta maun tulvahtaa kielelleen. Hän oli tottunut säännöstelemään juomistaan, jotta jaksaisi koko illan ja pitkälle yöhön. Pieni humala oli vain eduksi, mutta liika juominen saattoi kostautua monella tapaa.
Miraya laskeutui alas pöydältä ja jätti lasin sille. Hän kiersi miehen vierelle, melkein kylki kylkeen laskien kätensä tuon olkapäille ja kumartui puhumaan aivan korvan viereen.
"Joten", Miraya kuiskutti, "haluatko unohtaa päivän murheet vai sittenkin jakaa ne jonkun kanssa?" Hän toivoi jälkimmäistä saadakseen uteliaisuutensa miehen taustasta taltutettua. Miraya oli oppinut tunnistamaan yhden jos toisenkin asiakkaan, mutta tästä miehestä oli vaikea sanoa varmaksi mitään. Tuon ulkomuoto ei vaikuttanut kuuluvan mille tahansa kauppiaalle, eivätkä asusteet istuneet Mirayan kokemukseen kiltajohtajista tai ylemmän tason virkamiehistä. Satamassa ei työskennelty tuollaisin käsin ja miehestä puuttui rikkaiden perheiden jälkeläisten ylimielisyys. Olivatko hänen taitonsa päässeet ruostumaan? Miraya joutui muistuttamaan itseään, ettei sillä olisi mitään väliä, mutta se ei sammuttanut nuoren naisen uteliaisuutta. Hänen olisi kuitenkin oltava varovainen uteluissaan, sillä tänne astuvat asiakkaat halusivat yleensä jättää todellisen minänsä oven ulkopuolelle ja siihen heille oli annettava mahdollisuus - tai ainakin mahdollisuus luulla, että he onnistuivat tekemään niin.

Post Reply