Kuin peiliin katsoisi

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 461
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuin peiliin katsoisi

Post by Kuparirapu » Fri Feb 07, 2020 6:56 pm

Mirayan hoikka keho siirtyi hänen eteensä, ja katsoessaan tuota sorjaa vartta Nimetön tunsi häijyä huvittuneisuutta. Jos arvon kapteeni, kunnianarvoisa Rayash Doultub tietäisikään mitä hänen seuralaisensa puuhasikaan. Mahtoikohan tuo tietää laisinkaan Mirayan sivutienesteistä, tai siitä menneisyydestä jonka Nimetön oli saaristossa näkemänsä perusteella tälle maalannut? Vai toiko se jotain kiellettyä intohimoa sänkyyn, hölmön kuvitelma että kaikista seuralaisistaan Miraya välittäisi aidosti vain kapteenista?
Kummin tahansa, Nimetön nautti tiedosta että voisi tarvittaessa saada Rayashin sydämen vuotamaan.

Hän kohottautui hieman lähemmäs, ja kun hänen poskensa miltei hipoi valkeita hiuksia Nimetön lausui matalasti:
"Mitä minä haluan olla, riippuu siitä kuka minun on kulloinkin oltava. Kuten juuri nyt."
Mies nojautui hieman tuolillaan, paitsi että hänen tilallaan istui joku toinen. Kuin jonkun maagikon tempulla muuttui tämän olemus erilaiseksi, vieraammaksi. Ja nuo terävät silmät joiden edestä Miraya itsensä löysi tuntuivat hehkuvan yhtä aikaa pelottavaa itsevarmuutta sekä pistävää ylenkatsetta. Nimettömän toinen suupieli nousi kuin viimeistelemään sen omahyväisen ilmeen joka hänen kasvojaan nyt koristi.
"Hyvää iltaa, neiti Cabra."
Näin lähellä Nimetön tunsi heti milloin ymmärrys ja sitä seuraava paniikki tulvahtivat naisen läpi. Tämän asento säpsähti jäykäksi kuin pelästyneen eläimen, ja aiempi hunajainen lämpö naisen silmissä katosi kuin sammutettu kynttilän liekki. Mutta he olivat liian lähellä toisiaan, joten Nimetön ehti helposti kietoa toisen kätensä naisen vyötäisille ja painaen tätä tiukasti aloilleen lausui hillityllä äänellä:
"Tut, tut, pysyhän aloillasi."
Nimetön kohottautui uudelleen eteenpäin, juuri sopivasti jotta Mirayan hätääntynty ilme peittyi pois tiskin takana seisovan isännän näkyvistä, tämän vilkaistessa lyhyesti heidän suuntaansa.
"Luulenpa ettei kumpikaan meistä halua järjestää tästä turhaa kohtausta, ilta kun on sujunut niin leppoisasti välillämme. Miten edes aloittaisit selittelemään asiaa heille, hm? Kuinka paljon joutuisit paljastamaan itsestäsi että he ymmärtäisivät tilanteen?" hän lisäsi Mirayan korvan juurella, ja hymähtäen kuljetti kättään kevyesti korsetin kirjailuja pitkin. Ilman kiirettä, nauttien selvästi että hän hallitsti tilannetta täysin. "Nyt sinun tarvitsee vain hymyillä, niin säästyt sellaiselta. Hymyile, ja sitten voimme jatkaa jutteluamme."
Nimetön nojauti takaisin tuolilleen, ja höllentäen kättään Mirayan uumalta antoi tälle tilaa siirtyä halutessaan kauemmas.

User avatar
Kide
Posts: 579
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kuin peiliin katsoisi

Post by Kide » Wed Feb 19, 2020 1:13 pm

Vastaus, jonka Miraya sai, ei ollut lainkaan sellainen, jota hän oli odottanut. Jokin näytti muuttuvan, mutta vasta tuon miehen mainitessa Mirayan nimen hän ymmärsi. Hämmennystä seurasi täydellinen ällistys ja sen kannoilla tuli pelko, eikä Miraya kyennyt peittelemään niistä mitään. Kaikki paistoi kirkkaana mustan naamion alta miestä tuijottavista silmistä, joita Miraya ei hetkeen osannut edes räpyttää. Hän oli todistanut samanlaista muodonmuutosta Valkoisen Lohikäärmeen kannella, kun herra Artorista oli kuoritunut tämä mies. Kylmin talviviimakaan ei olisi saanut sellaista puistatusta aikaan, joka Mirayaa nyt ravisteli. Pahoinvoinnin aalto vyöryi Mirayan yli jäykistäen hänet. Vai oliko se pelkkää puhdasta pakokauhua, joka tuntui kuristavan sisuskalut solmuun jättämättä tilaa edes hengittämiselle?
Miehen käden siepatessa kiinni Mirayan takaa, vielä äsken rennosti tuon olkapäillä levänneet kädet jäykistyivät tikkusuoriksi Mirayan varmistaessa heidän välilleen niin paljon tilaa kuin pystyi, vaikka sekin oli aivan liian vähän. Hänen katseensa kohottautui etsiytymään tiskille, mutta samassa hän näki edessään vain tuon miehen kasvot. Miraya vakuutti itselleen, ettei jäänyt aloilleen miehen käskystä eikä pelosta, joka esti häntä liikkumasta, vaan omasta tahdostaan, jotta ei olisi näyttänyt vieläkin pelokkaammalta. Vakuuttelu ei mennyt aivan täydestä.
Miraya saattoi vain tuijottaa kylmänsinisiin silmiin miestä kuunnellessaan. Kuinka pirullisesti tuo olikaan tilanteen suunnitellut omaksi edukseen. Ja Miraya oli astunut ansaan vaivattoman helposti. Kuinka hän saattoikaan olla näin sokea?
Miraya sävähti selkäänsä pitkin kulkevaa kosketusta kuin siellä olisi käden sijasta liikuteltu puukkoa. Se herätteli viimein pelon takaa esiin myös kiukkua. Miraya oli vihainen omasta huolimattomuudestaan. Ja varomattomuudestaan. Ja siitä, että oli antanut yllätyksensä näkyä täysin estoitta, kuten kaiken muunkin. Mutta tästä ei enää voinut alemmas vajota, joten oli aika nousta. Hän voisi enää vain parantaa asemaansa. Kunhan hän vain saisi hillityksi käsiensä vapinan ennen kuin irrottaisi ne miehen olkapäiltä.
Miraya keräsi kaiken tahdonvoimansa estääkseen itseään ja ääntään tärisemästä. "Luulenpa, että tästä lystistä tuli juuri liian kallista sinulle", hän sihahti vetäytyessään pois miehen sylistä tuon hellittäessä otteensa ja väänsi kasvoilleen jotain hymyä muistuttavaa. Hän olisi halunnut pompata ylös ja rynnistää karkuun. Hän olisi halunnut saada itsensä ja tuon iljetyksen väliin niin paljon matkaa kuin se vain olisi mahdollista. Sen sijaan Miraya kohotti ylväästi leukaansa sanojaan vahvistaakseen, niin turhaa kuin se enää tässä vaiheessa olikaan, ja vain peruutti seisomaan pöydänreunaa vasten nojaten. Vaikka kaikki aiempi sirous naisen liikkeistä oli tiessään, sentään hän liikkui vakaasti. Miraya ei halunnut antaa tuolle miehelle sitä iloa, että pakenisi kuin pieni pupujussi. Nainen saattoi jo kuvitella millaisen virneen se noille kylmille kasvoille nostaisi, eikä hän sietäisi sitä. Vaikka melkein yhtä sietämätöntä oli tuijottaa tuota jo nyt aivan liian omahyväistä ilmettä miehen kasvoilla.
Hän oli ollut täysi narri. Sätkynukke, jonka naruista tuo mies oli vedellyt. Mutta se loppuisi tähän paikkaan. Tuo mies ei irvailisi hänen kustannuksellaan enää. Ei enää koskaan, Miraya lupasi itselleen. Nuo kolkot silmät hän tunnistaisi tämän jälkeen aina. Ja koska Miraya ei voinut sallia itselleen pakenevansa, yhtä hyvin hän voisi yrittää selvittää syyn tälle esitykselle, vaikka hänellä olikin jo kurjat arvauksensa siitä.
"Ymmärrän toki, ettet saa lämpöä kuin maksamalla siitä. Tai edes juttuseuraa." Ehkä ei ollut viisainta irvailla, mutta Miraya ei voinut hillitä itseään katsoessaan tuota aivan liian tyytyväiseltä näyttävää naamaa. "Mutta muistelisin, ettemme todenneet tarvetta enää tavata ja silti olet täällä puuttumassa minun liiketoimiini. Voisin olla imarreltu tästä huomiosta, mutta en kaipaa likaisia rahojasi sotkemaan itseäni." Miraya lähes irvisti sanat suustaan. Tämä ei ollut parhain paikka tai asu Mirayalle puhua puhtaista rahoista, mutta sanat pulpahtivat hänestä ennen tarkempaa arviointia. Häntä ärsytti suunnattomasti, ettei voinut puhutella tuota miestä samalla tavalla nimellä kuin mies häntä ja tökkiä ihon alle yhtä terävästi. Kuka mies oikein oli? Tai luuli olevansa? Sitä ei ollut tuntunut tietävän kukaan, vähiten enää Miraya itse.

Post Reply