Kuin peiliin katsoisi

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 467
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuin peiliin katsoisi

Post by Kuparirapu » Fri Feb 07, 2020 6:56 pm

Mirayan hoikka keho siirtyi hänen eteensä, ja katsoessaan tuota sorjaa vartta Nimetön tunsi häijyä huvittuneisuutta. Jos arvon kapteeni, kunnianarvoisa Rayash Doultub tietäisikään mitä hänen seuralaisensa puuhasikaan. Mahtoikohan tuo tietää laisinkaan Mirayan sivutienesteistä, tai siitä menneisyydestä jonka Nimetön oli saaristossa näkemänsä perusteella tälle maalannut? Vai toiko se jotain kiellettyä intohimoa sänkyyn, hölmön kuvitelma että kaikista seuralaisistaan Miraya välittäisi aidosti vain kapteenista?
Kummin tahansa, Nimetön nautti tiedosta että voisi tarvittaessa saada Rayashin sydämen vuotamaan.

Hän kohottautui hieman lähemmäs, ja kun hänen poskensa miltei hipoi valkeita hiuksia Nimetön lausui matalasti:
"Mitä minä haluan olla, riippuu siitä kuka minun on kulloinkin oltava. Kuten juuri nyt."
Mies nojautui hieman tuolillaan, paitsi että hänen tilallaan istui joku toinen. Kuin jonkun maagikon tempulla muuttui tämän olemus erilaiseksi, vieraammaksi. Ja nuo terävät silmät joiden edestä Miraya itsensä löysi tuntuivat hehkuvan yhtä aikaa pelottavaa itsevarmuutta sekä pistävää ylenkatsetta. Nimettömän toinen suupieli nousi kuin viimeistelemään sen omahyväisen ilmeen joka hänen kasvojaan nyt koristi.
"Hyvää iltaa, neiti Cabra."
Näin lähellä Nimetön tunsi heti milloin ymmärrys ja sitä seuraava paniikki tulvahtivat naisen läpi. Tämän asento säpsähti jäykäksi kuin pelästyneen eläimen, ja aiempi hunajainen lämpö naisen silmissä katosi kuin sammutettu kynttilän liekki. Mutta he olivat liian lähellä toisiaan, joten Nimetön ehti helposti kietoa toisen kätensä naisen vyötäisille ja painaen tätä tiukasti aloilleen lausui hillityllä äänellä:
"Tut, tut, pysyhän aloillasi."
Nimetön kohottautui uudelleen eteenpäin, juuri sopivasti jotta Mirayan hätääntynty ilme peittyi pois tiskin takana seisovan isännän näkyvistä, tämän vilkaistessa lyhyesti heidän suuntaansa.
"Luulenpa ettei kumpikaan meistä halua järjestää tästä turhaa kohtausta, ilta kun on sujunut niin leppoisasti välillämme. Miten edes aloittaisit selittelemään asiaa heille, hm? Kuinka paljon joutuisit paljastamaan itsestäsi että he ymmärtäisivät tilanteen?" hän lisäsi Mirayan korvan juurella, ja hymähtäen kuljetti kättään kevyesti korsetin kirjailuja pitkin. Ilman kiirettä, nauttien selvästi että hän hallitsti tilannetta täysin. "Nyt sinun tarvitsee vain hymyillä, niin säästyt sellaiselta. Hymyile, ja sitten voimme jatkaa jutteluamme."
Nimetön nojauti takaisin tuolilleen, ja höllentäen kättään Mirayan uumalta antoi tälle tilaa siirtyä halutessaan kauemmas.

User avatar
Kide
Posts: 588
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kuin peiliin katsoisi

Post by Kide » Wed Feb 19, 2020 1:13 pm

Vastaus, jonka Miraya sai, ei ollut lainkaan sellainen, jota hän oli odottanut. Jokin näytti muuttuvan, mutta vasta tuon miehen mainitessa Mirayan nimen hän ymmärsi. Hämmennystä seurasi täydellinen ällistys ja sen kannoilla tuli pelko, eikä Miraya kyennyt peittelemään niistä mitään. Kaikki paistoi kirkkaana mustan naamion alta miestä tuijottavista silmistä, joita Miraya ei hetkeen osannut edes räpyttää. Hän oli todistanut samanlaista muodonmuutosta Valkoisen Lohikäärmeen kannella, kun herra Artorista oli kuoritunut tämä mies. Kylmin talviviimakaan ei olisi saanut sellaista puistatusta aikaan, joka Mirayaa nyt ravisteli. Pahoinvoinnin aalto vyöryi Mirayan yli jäykistäen hänet. Vai oliko se pelkkää puhdasta pakokauhua, joka tuntui kuristavan sisuskalut solmuun jättämättä tilaa edes hengittämiselle?
Miehen käden siepatessa kiinni Mirayan takaa, vielä äsken rennosti tuon olkapäillä levänneet kädet jäykistyivät tikkusuoriksi Mirayan varmistaessa heidän välilleen niin paljon tilaa kuin pystyi, vaikka sekin oli aivan liian vähän. Hänen katseensa kohottautui etsiytymään tiskille, mutta samassa hän näki edessään vain tuon miehen kasvot. Miraya vakuutti itselleen, ettei jäänyt aloilleen miehen käskystä eikä pelosta, joka esti häntä liikkumasta, vaan omasta tahdostaan, jotta ei olisi näyttänyt vieläkin pelokkaammalta. Vakuuttelu ei mennyt aivan täydestä.
Miraya saattoi vain tuijottaa kylmänsinisiin silmiin miestä kuunnellessaan. Kuinka pirullisesti tuo olikaan tilanteen suunnitellut omaksi edukseen. Ja Miraya oli astunut ansaan vaivattoman helposti. Kuinka hän saattoikaan olla näin sokea?
Miraya sävähti selkäänsä pitkin kulkevaa kosketusta kuin siellä olisi käden sijasta liikuteltu puukkoa. Se herätteli viimein pelon takaa esiin myös kiukkua. Miraya oli vihainen omasta huolimattomuudestaan. Ja varomattomuudestaan. Ja siitä, että oli antanut yllätyksensä näkyä täysin estoitta, kuten kaiken muunkin. Mutta tästä ei enää voinut alemmas vajota, joten oli aika nousta. Hän voisi enää vain parantaa asemaansa. Kunhan hän vain saisi hillityksi käsiensä vapinan ennen kuin irrottaisi ne miehen olkapäiltä.
Miraya keräsi kaiken tahdonvoimansa estääkseen itseään ja ääntään tärisemästä. "Luulenpa, että tästä lystistä tuli juuri liian kallista sinulle", hän sihahti vetäytyessään pois miehen sylistä tuon hellittäessä otteensa ja väänsi kasvoilleen jotain hymyä muistuttavaa. Hän olisi halunnut pompata ylös ja rynnistää karkuun. Hän olisi halunnut saada itsensä ja tuon iljetyksen väliin niin paljon matkaa kuin se vain olisi mahdollista. Sen sijaan Miraya kohotti ylväästi leukaansa sanojaan vahvistaakseen, niin turhaa kuin se enää tässä vaiheessa olikaan, ja vain peruutti seisomaan pöydänreunaa vasten nojaten. Vaikka kaikki aiempi sirous naisen liikkeistä oli tiessään, sentään hän liikkui vakaasti. Miraya ei halunnut antaa tuolle miehelle sitä iloa, että pakenisi kuin pieni pupujussi. Nainen saattoi jo kuvitella millaisen virneen se noille kylmille kasvoille nostaisi, eikä hän sietäisi sitä. Vaikka melkein yhtä sietämätöntä oli tuijottaa tuota jo nyt aivan liian omahyväistä ilmettä miehen kasvoilla.
Hän oli ollut täysi narri. Sätkynukke, jonka naruista tuo mies oli vedellyt. Mutta se loppuisi tähän paikkaan. Tuo mies ei irvailisi hänen kustannuksellaan enää. Ei enää koskaan, Miraya lupasi itselleen. Nuo kolkot silmät hän tunnistaisi tämän jälkeen aina. Ja koska Miraya ei voinut sallia itselleen pakenevansa, yhtä hyvin hän voisi yrittää selvittää syyn tälle esitykselle, vaikka hänellä olikin jo kurjat arvauksensa siitä.
"Ymmärrän toki, ettet saa lämpöä kuin maksamalla siitä. Tai edes juttuseuraa." Ehkä ei ollut viisainta irvailla, mutta Miraya ei voinut hillitä itseään katsoessaan tuota aivan liian tyytyväiseltä näyttävää naamaa. "Mutta muistelisin, ettemme todenneet tarvetta enää tavata ja silti olet täällä puuttumassa minun liiketoimiini. Voisin olla imarreltu tästä huomiosta, mutta en kaipaa likaisia rahojasi sotkemaan itseäni." Miraya lähes irvisti sanat suustaan. Tämä ei ollut parhain paikka tai asu Mirayalle puhua puhtaista rahoista, mutta sanat pulpahtivat hänestä ennen tarkempaa arviointia. Häntä ärsytti suunnattomasti, ettei voinut puhutella tuota miestä samalla tavalla nimellä kuin mies häntä ja tökkiä ihon alle yhtä terävästi. Kuka mies oikein oli? Tai luuli olevansa? Sitä ei ollut tuntunut tietävän kukaan, vähiten enää Miraya itse.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 467
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuin peiliin katsoisi

Post by Kuparirapu » Wed Feb 26, 2020 4:07 pm

"Mistä sinä tiedät, mitä minä saan tai en saa halutessani?" mies kysyi täysin rauhallisesti, ilman pienintäkään merkkiä että kovat sanat olisivat loukanneet häntä. "Kenties joku onkin todella rakastanut minua, avannut sydämensä minulle kuin uskotulleen ainakin, ja kokenut että näihin tunteisiin on vastattu samalla vilpittömyydellä. Ja kenties tällaisia henkilöitä on ollut useampikin..."
Nimetön kohotti kätensä ja kaatoi lisää juotavaa itselleen, raivostuttavan rennosti ja rauhallisin liikkein. Hän halusi nyt kylvää lisää epäilyksiä Mirayan mieleen edellisten seuraksi, varmistaakseen että nainen ymmärtäisi loukatun ylpeytensäkin ohitse tilanteen. Kohottaen katseensa uudelleen Mirayaan Nimetön jatkoi, esittäen kaikessa yksinkertaisuudessaan epämiellyttävän kysymyksen:
"Olenko minä täällä sinun takiasi, Miraya? Oletko täysin vakuuttunut, että saavuin tänne pelkästään sinun takiasi? En ole kuullut epämääräisiä huhuja nuoresta kirjurikokelaastamme, joten oletan sinun tehneen kuten viime kerralla pyysinkin. Vai tarkoitatko että sinulla on jotain tunnustettavaa minulle?"
Pudistaen hieman päätään Nimetön piteli Mirayaa katseensa terällä, näyttäen huvittuneelta kuin aikuinen joka kuuntelee kiukuttelevan lapsen hataria syytöksiä.
"Kenties olen täällä seuraamassa tuota tiskillä seisoskelevaa, salskeaa nuorukaista jonka pitäisi tällä hetkellä olla kauniin kihlattunsa luona pitämässä naimakauppoja yllä. Mitä hänen vanhempansa olisivatkaan valmiita tekemään jos kuulisivat tästä. Tai ehkä etsiskelen sopivia korvia täältä itselleni, jotakuta joka katsoo salia nurkkaan unohtuneena ja kateellisena siitä kuinka häntä kauniimmat pääsevät aina rikkaimpien asiakkaiden iloksi. Mitä kaikkea tällainen henkilö olisikaan valmis minulle kertomaan, jos vastineeksi löytäisi elämäänsä ensi kertaa jonkun joka on valmis kuuntelemaan? Tai voisiko olla, että tänne saapuessani minulla ei ollut aavistustakaan kenen kanssa tulisin jakamaan juomani, ainakaan ennen kuin tunnistin kuka tuon näppärän naamion takana todella on?"
Äskeinen kivahdus oli sen todistanut; Miraya ei tiennyt Nimettömästä mitään, tai pikemminkin tämä ei osannut kuvitella hänestä mitään. Siksi nainen yritti rakentaa mielessään kuvaa näkemiensä roolien varaan, jotka eivät kuitenkaan kertoneen mitään miehestä niiden takana. Miraya ei tiennyt hänestä mitään, kun Nimetön sen sijaan tiesi Mirayasta jo varsin paljon.
Ja sen tiedon mukana tuleva tunne vallasta sytytti Niemttömän silmiin hyisen hehkun, kurotellen inhottavaa teräänsä yhä vain syvemmälle.

Mirayan viimeiset sanat kuitenkin käänsivät Nimettömän kasvoille synkemmän, melkein pettyneen näköisen ilmeen. Hänen kätensä laskeutui vyölle ja sormet kurottivat rahapussin suusta sisään:
"Oletin sinulta parempaa, tai että kykenisit tunnustamaan tosiasiat. Jos minun käsistäni saatu kulta polttelee käsiäsi, eivätkö sitten ne rahat jotka vaihtuvat täällä pehmeisiin kosketuksiin ja tuhmiin kuiskauksiin? Tai entäpä yhteinen tuttavamme ja hänen tuottoisa liiketoimintansa, kalvavatko hänenkin palkkansa omatuntoasi öisin? Vai ovatko ne jollain tavalla erilaisia silmissäsi, lähinnä siksi että olet itse niin päättänyt?"
Nimetön poimi yhden kultadenen sormiinsa, ja valon osuessa sopivasta kulmasta se näytti hehkuvan pehmeässä hohteessa.
"'Kulta ei tahriudu', kuten sanonta kuuluu. Jos omatuntosi sietää kaiken muunkin, ei tämäkään kolikko erotu samanlaisten seasta. Älä siis yritä saarnata minulle korkean hevosen selästä, jos et itsekään pidä niistä periaatteista kiinni."
Nimetön asetti kolikon pöydälle, Mirayan säären viereen, ja nojautui takaisin tuolilleen. Samalla varjo hänen kasvoiltaan hälveni, tosin vain tehdäkseen tilaa huvittuneelle ylenkatseelle.
"Minä sentään olen rehellinen itselleni siitä, mitä teen ja miksi," hän sanoi terävästi. "Ja siksi minun ei tarvitse peitellä motiivejani tekosyillä."

User avatar
Kide
Posts: 588
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kuin peiliin katsoisi

Post by Kide » Sun Mar 15, 2020 10:42 am

Varmasti mies saikin mitä halusi, jos vain maksoi tarpeeksi. Vaikka mies onnistuisikin hetkeksi lumoamaan jonkun noilla taidoillaan, se ei koskaan olisi aitoa. Miehen rauhallisuudesta huolimatta Mirayan oli vaikea kuvitella tuota ilman omaa maskiaan. Hän ei uskonut, että mies oli näyttänyt todellisia kasvojaan kenellekään läheisesti. Ja vaikka olisi näyttänytkin, olisiko sekään ollut todella aitoa kaikkien niiden muiden kasvojen takia, joiden takana tuo ilmeisesti piileskeli? Miehen peilipintainen tyyneys ärsytti suunnattomasti Mirayaa, joka itse oli äsken reagoinut kuin pieni lätäkkö, johon oli pudotettu kivenjärkäle. Mutta ajatus siitä, että tuon miehen täytyi olla valheellisten kasvojensa takana yksin, oli jollain kierolla tavalla lohduttavaa. Mirayan silmiin mies ei muuta ansainnutkaan.
Sekunnit matelivat, kun Miraya joutui seuraamaan teatraalisen hidasta juoman kaatoa. Itse hän nojasi vain jäykkänä pöytään eikä voinut muuta kuin odottaa. Tämä kaikki tuntui yhdeltä omituiselta näytelmältä, jossa Miraya oli ainoa ilman valmiita puheenvuoroja. Nyt hänen täytyi vain osoittaa, että hän saattoi osallistua ilman valmistautumistakin.
Siitä Miraya oli varma, että sattumalta tuo mies ei tullut hänen juttusilleen. Vaikka tuo olisikin tullut kohtalon oikusta tänään juuri tänne, ei mies olisi nähnyt tällaista vaivaa vain Mirayan järkyttämiseen ilman syytä. Vai olisiko? Oliko tuo valinnut Mirayan kohteekseen vain saadakseen tästä pelleilystä jonkinlaista kieroa mielihyvää? Miraya ei olisi ihmetellyt, jos hänen selkäänsä vavisuttavat kylmät väreet olisivat saaneet voimallaan hänen korsettinsa napsumaan.
Lopulta hän ei kuitenkaan uskonut tuon miehen suusta tulevan sanaakaan totuutta, vaikka yhtä kaikki hän painoi miehen tyhjät ehdotukset kuvitelluista vaihtoehdoista mieleensä. Vaikka ne eivät kertoneet, miksi mies oli täällä, Miraya uskoi niiden kertovan, millä tavoin mies joskus toimi. Mitä tuo teki ja mihin kiinnitti huomiota. Oivallus oli vähän, mutta se oli alku.

Miraya tiesi, että täällä, tässä ja nyt, oli ollut virhe puhua mitään rahasta, vaan sitä oli myöhäistä enää katua. Ehkä hän vielä joku päivä oppisi puremaan kieltään ennen kuin puhui sen ohi. Mutta se mihin keskustelu kääntyi, sai Mirayan hämmentymään. Yhteinen tuttava? Joku täältäkö? Mutta kuka ja miksi? Oliko se syynä tuon miehen yllättävään ilmaantumiseen Mirayan tontille? Ehkä Miraya ei ollutkaan suoranaisesti kohde vaan vain välikäsi johonkuhun muuhun. Mutta mitä tuo mies saattoi tietää Mirayan asiakkaista? Sitä paitsi ei hänellä ollut tällä hetkellä ketään vakituista seuralaista korkeammista viroista. Ei hänellä ollut ollut aikaa eikä niin suurta houkutustakaan sellaiseen sitten... Oivallus oli kuin isku. Tuottoisa liiketoiminta. Yhteinen tuttava. Ja missä he olivatkaan tämän lurjuksen kanssa tavanneet: Valkoisella Lohikäärmeellä. Hämmennys vaihtui kovettuneeksi ilmeeksi. Miraya puristi pöydänreunaa kuin olisi roikkunut siitä. Miten tämä oli mahdollista? Hänestä ja Rayashista tiesi vain kolme henkilöä. He olivat varjelleet salaisuutta visusti ja kukaan noista kolmesta ei sitä paljastaisi. Miehen seuraavat sanat menivät Mirayalta melkein kokonaan ohi, kun hän kertasi aiempaa tokaisua. Miksi mies oletti, että isältä saadut rahat vaivaisivat Mirayaa? Oliko suvun suopeus tuosta jotenkin likaista?
Miraya sävähti, kun mies yllättäen kurottautui laittamaan kolikon hänen viereensä pöydälle. Sitten nainen kovetti itsensä. Ei mies voinut tietää. Ja jos mies epäili, Miraya ei voisi antaa mitään vastakaikua noille epäilyksille. Miehen viimeiset sanat vain auttoivat - myös Miraya tiesi tasan mitä teki ja miksi, eikä hän ollut tässä seurassa se, jolla oli syytä peitellä töitään.
"Luuletko etten minä tiedä mitä teen?" Miraya heilautti kädellään hiuksiaan ja jäi hetkeksi pyörittämään yhtä kiharoista sormensa ympärille. Se oli sekä osoitus, että myös hän osasi työnsä, kuin myös köyhä yritys horjuttaa miehen ajatuksia edes hetkeksi, vaikka Miraya olikin melko varma, ettei saisi tuon miehen huomiota herpaantumaan minkäänlaisella keikistelyllä. Kämmeneen painuneet jäljet pöydänreunan puristamisesta peittyivät onneksi kiharoihin ja kapakan hämärään.
"Sentään minun käsittelyni jälkeen täältä lähdetään täysissä ruumiin ja mielen voimissa." Miraya ei ollut tarkoittanut sanojaan uhkaavaksi, mutta jostain hänen ääneensä ilmestyi varoittava sävy. Oikeastaan hänen ei ollut tarkoitus sanoa niitä ollenkaan, riskit olivat liian suuret, mutta näky laatikossa viikon matkustaneesta ihmisrauniosta ei ollut jättänyt häntä rauhaan. Muisto oli liian voimakas, että hän olisi ehtinyt purra kieleensä ennen puhumistaan. Lisäksi Miraya oli liian ylpeä, että olisi kestänyt oman työnsä vertaamisen johonkin niin likaiseen. Täältä lähdettyään Mirayan asiakkaat voivat paremmin kuin tullessaan. Oliko niin väärin kerätä siitä muutama kolikko oman kukkaron pohjalle?

Post Reply