Viattoman elämän hinta

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Post Reply
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 436
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Viattoman elämän hinta

Post by Kuparirapu » Wed Nov 20, 2019 10:40 pm

//Tinanja ja Zahir//

//Huom. Peli tulee sisältämään kohtauksia, jotka eivät sovi herkimmille lukijoille//

Varsijousen vasama napsahti Vareon päälaen ohi kiviseinää vasten, ampujan yrittäessä perääntyä hätäisesti kauemmas ennen kuin kalju mies saavutti hänet. Toisessa kädessään kantamansa soihdun valossa Vareo näki tämän pelosta levinneet silmät ennen kuin hänen nuijansa upposi miehen kasvoihin nenän ja suun väliin, veripisaroiden ja hampaiden ropsahtaessa limaiselle kivilattialle. Vareo ei hidastanut vaan toi nuijan suoraan alas miehen päälakeen, joka antoi periksi kuvottavasti kopsahtaen ja roiston silmät kierähtivät ympäri samalla kun hänen jalkansa pettivät. Mutta tuskin oli kuollut mies romahtanut lattialle kun jostain harppasi seuraava vastustaja Vareon vierelle ja kiersi sormensa hänen kaulalleen. Vareon suusta purkautui huuto, syvä karjaisu joka tuntui kajahtavan viemärin ahtaiden seinien välissä niin kovaa että hyökkääjän rohkeus horjui. Heilauttaen soihdun tulisessa kaaressa miestä kasvoihin Vareo antoi sen irrota kädestään ja kurotti sen sijaan oman kätensä vastustajan kytevien partahaiventen lomaan. Toinen heistä ei ollut liekkien sokaisema ja kohoavan pelon halvaannuttama, ja niin Vareo lunasti voiton tästä voimankoetuksesta kaatamalla vastustajansa maahan ja nuijiessa tätä kunnes löystyvä ote hänen kurkultaan lopulta irtosi.
Vetäen keuhkoihinsa viemäreiden haisevaa, soihduista kuumana seisovaa ilmaa ja katsoen ympärilleen limaisten tunneleiden seassa raikuvien huutojen sekamelskassa Vareo otti soihtunsa ja lähdi uudelleen liikkeelle. Vierelle tulivat hänen mukanaan olleet Zahirin alaiset yksi kerrallaan syvennysten hämärästä, omien taisteluidensa voittajana. He jatkoivat eteenpäin kohti muita taistelun ääniä, missä kaksi muuta ryhmää katkaisi Caylan ja tämän hupenevien alaisten pakotien.
Sen lyhyen tauon aikana, jolloin kukaan ei käynyt heidän kimppuunsa heidän edetessään, Vareo huomasi olonsa olevan oudon vapautunut. Kenties siksi, että hän katsoi edessään olevan vain kaksi vaihtoehtoa tällä hetkellä. Joko hän onnistuisi tässä yrityksessä, tai sitten hän kuolisi tänne. Juuri nyt mikään muu ei merkinnyt enää mitään, ei mikään. Ja tuon kuolemanläheisyydestä kumpuavan vapauden seurana oli se verenpunainen kireys hänen kehossaan, joka oli syttynyt kun ensimmäinen vastustaja oli loikannut pimeästä hänen kimppuunsa viemärin suulla. Se oli kuin jokin eläimellinen jännitys, joka kuristi hänen lihaksensa ja jänteensä luita vasten. Hillitön voiman tunne, joka sai Vareon tuntemaan olonsa varmemmaksi kuin koskaan aiemmin. Hänestä tuntui kuin hän voisi repiä kiviseinän alas paljain käsin, tai vääntää härältä niskat kuin pelkältä kanalta.
Ja siksi hän joko selviäisi, tai kaatuisi täällä.

Käytävän päästä tulvi heilahtelevaa valoa ja Vareon johdolla miehet kiristivät askeleitaan. He päätyivät keskelle leveämpää aukeamaa, johon useammat viemäritunnelit yhdistyivät ennen kuin valuivat mereen. Ja täälläkin heitä odotti taistelun kaaos. Vareo harppasi lähimmän, pahaa-aavistamattoman vastustajan taakse ja kietoi tämän pään kyynärvartensa väliin puristukseen. Toisella kädellään hän pudotti soihdun ja tarttuen veitsensä tuttuun kahvaan upotti terän yhdellä liikkeellä suojattomaan kylkeen. Toistaen liikkeen muutaman kerran ollakseen varma Vareo sysäsi miehen otteestaan ja vilkaisi tilannetta. Siellä, keskellä kaaosta seisoi nainen jonka käsistä kaikki tämä veri oli lähtöisin. Cayla Kolmitappo oli enää rikkonainen varjo siitä naisesta jonka Vareo oli kohdannut satama-alueella silloin. Mutta nainen oli näemmä kieltäytynyt hyväksymästä tappoita, mihin hintaan hyvänsä, ja puolustautui lyhyttä kirvestä käytellen kuin raivo eläin. Ja muutamat olivat jo kaatuneet naisen jalkoihin, kenties varomattomuuttaan tai sitten huonoa tuuriaan.
Mutta Vareo näki että taistelu oli jo selvä. Caylan vierellä oli enää vain kourallinen miehiä, kun taas Vareon johdolla viemäreihin laskeutuneita oli paikalla yhä parikymmentä. Kun molemmat puolet näyttivät hetkeksi vetäytyvän erilleen, Vareo karjaisi sekamelskan ylitse:
"Luovuttakaa Cayla ja antautukaa!"
Kaikkien paikallaolijoiden huomio kääntyi Vareoon miehen kävellessä näkyviin. Cayla ja Vareo tuijottivat toisiaan, molempien katseessa synkkää uhkaa mutta vain Vareon silmissä oli vastaansanomatonta painoa. Cayla oli hävinnyt, eikä nainen voinut sitä kieltää edes itseltään.
"Kadun etten pudottanut tuota kaljua siannaamaasi hartioilta silloin aiemmin," Cayla sylki ja paransi otetta verenpunaiseksi värjäytyneestä kirveestään. Mutta Vareo ei vastannut naiselle, vaan katsoi sen sijaan tämän alaisia:
"Tämä on ainoa mahdollisuutenne. Luovuttakaa hänet elävänä ja antautukaa, tai teidät tapetaan viimeiseen mieheen. Te olette hävinneet."
"Pysykää paikallanne! Saatte ennemmin kuolla kuin kääntyä sen Dezijarin sylkemän maagikon syliin! Kuulitteko!" Cayla kirkui ja otti horjuvan askeleen eteenpäin. Vareo nosti veitsensä valmiuteen ja syöksyi naistan kohti, nuija heilahtaen ilman halki. Caylan kirves nousi eteen ja teräs valitti aseiden osuessa yhteen. Mutta Vareon nuijassa ei ollut terää joka olisi murtunut, toisin kuin kirveessä jonka sulava kaari oli murtunut hammastukselle. Vareo valmistautui uuteen iskuun, mutta silloin Caylan takana seisovat miehet käänntyivät ja tarrasivat Caylaan. Nainen yritti tempoa itseään irti mutta vääjäämättömästi hänet painettiin kasvot lattiakiviä vasten ja ase potkaistiin kauemmas.
"Senkin kunniaton paskiainen! Siansydäminen äpärä! Väität olevasi mies etkä uskalla edes taistella itse!" Cayla karjui kun Zahirin alaiset saapuivat pitelemään häntä ja köyttämään naisen kädet yhteen. Vareo katsoi Caylaa alaviistoon, katseessaan halveksuntaan, ja kaikkien kuullen hän totesi:
"Me voitimme, ja sen on ainoa mikä merkitsee. Häviäjät eivät pääse sanelemaan voittamisen ehtoja."
Työntäen aseensa vyölleen Vareo viittasi kädellään:
"Te viisi, lähdette mukaani narttua saattamaan. Joorl, mene pistämään sana pomolle onnistumisesta. Kaikki loput, järjestäkää parantaja ja hoitakaa haavoittuneet. Ja pitäkää nuo tallessa, kunnes heidän kohtalostaan päätetään."
Näillä käskyillä joukko alkoi hajota kukin suuntaansa. Cayla pakotettiin pystyyn, suu kapuloituna ja kädet niin tiukoissa köysissä ettei karhukaan saisi niitä irti. Varoen johdolla he lähtivät kulkemaan tunneleita pitkin, seuraten tiukasti ulkoa opeteltua reittiä jonka Giad oli järjestänyt ja jonka Vareo oli määrännyt kaikkia painamaan mieleensä. Pian ilmassa alkoi tuoksua erilainen haju, lähinnä puhdas ilma. Edessä heitä odotti puoliavonainen ristikko ja sen suulla yksi Zahirin alaisista vahtia pitämässä pimenevässä yössä. Tämä raotti ristikkoa jotta he yksi kerraallaan pääsivät ujuttautumaan ulos, ja silloin Cayla yritti syöksähtää paetakseen jollekin ympärillä kohovista sivukujista. Mutta hän ehti vain muutaman askeleen ennen kuin nainen taklattiin katua vasten, ja suukapula tukahdutti kipeät huudot kun Cayla sai rangaistuksen teostaan potkuilla kylkiin ja vatsaan. Vuoroin taluttaen, vuoroin kantaen vankiaan he etenivät ripeästi mutta varovaisesti kujia pitkin. Kaarti voisi ennenpitkää kuulla että katujen alla oli jotain meneillään, ja siihen mennessä heidän hommansa olisi oltava tehtynä.
Viimein he saapuivat tyhjän, ikkunattoman varastorakennuksen seinässä olevalle ovelle ja yhden heistä käyteltyä avainta he pääsivät sisään. Vain heidän kantamansa soihdut antoivat valoa pimeässä, ja Vareon viittauksesta Cayla päästettiin kaatumaan avuttomana lattialle.
"Mitäs nyt?" joku kysyi.
"Nyt me odotamme. Joko kunnes pomo saapuu, tai sitten kunnes häneltä saapuu vastaus," Vareo vastasi katsomatta edes kysyjää päin. Hän seisoi paikallaan, veri vaatteissaan ja silmissään pelottava kiilto, mutta sisimmässään Vareo tunsi vakavaa tyytyväisyyttä.
Hän oli onnistunut.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 699
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Viattoman elämän hinta

Post by Tinanja » Sun Dec 01, 2019 3:39 pm

Hiljaisuus tuskin rikkoutui, kun varastotilan ovi kävi, ja pitkään, mustaan viittaan verhoutunut mies astui sisälle. Viitanliepeet kahisivat tuskin kuultavasti tämän askelten tahdissa ja melkein laahasivat maalattiaa, kun määrätietoiset askeleet toivat tämän peremmälle muutamin lyhdyin valaistuun tilaan. Katse oli eittämättä arvioinut jo jokaisen paikallaolijan, vaikka sanaakaan ei vielä oltu lausuttu. Viimein tuon askeleet pysähtyivät avoimen tilan keskelle vangittuun naiseen, eikä olemuksesta nähnyt merkkiäkään, että mies olisi huomannut tätä kiinnipitelevät alaisensa. Ei… hänen täysi huomionsa oli sen pienen hetken vain ja ainoastaan Caylassa… Naisessa, joka oli riistänyt häneltä hänen tyttärensä ja sen myötä rikkonut niin idyllisen perhekulissin. Kulissin, jonka rakentamiseen oli kulunut vuosia, ja vuosia ja nyt - tämän naisen vuoksi, se rakoili sekä sisältä, että ulkoa, eikä pienillä paikkaustoimilla ollut toivottua vaikutusta ainakaan vielä. Tämä nainen maksaisi tekemisistään ja auttaisi siinä sivussa korjaamaan ne raot, jotka oli tilkittävä mahdollisimman nopeasti.
“Varoitin sinua asioihini sotkeutumisesta”, Zahir sanoi hiljaa tuolle naiselle, tätä syvälle silmiin katsoen. Ei ollut epäilystäkään, etteikö tämä tulisi maksamaan tekemisistään.

Mutta, olisi vielä tehtävää, ennen kuin nautinnollinen suunnitelma kostosta saisi viimein täyttyä.

Maagikko kohotti huppunsa suojissa katseen kahteen Caylaa vartioivaan mieheen ja nyökkäsi näille lyhyesti.
“Vartioikaa häntä”, tuo totesi kääntyen sitten kannoillaan. Ohimenevä kädenviittaus viittasi seinustalla seisovaa miestä lähemmäs ja Zahir ojensi tälle taskunsa pohjalta tiukasti taitellun paperin. “Vie tämä Giadille, hän on todennäköisesti tähän aikaan Wanhassa Lohikäärmeessä”, mies ohjeisti sitten sillä samalla, niin tasaisen tunteettomalla, viileällä äänensävyllään.
Lopulta hänen matkansa pysähtyi kaljupäisen miehen eteen.
“Vareo…”, äänestä oli kuultavissa pieni virne, kun tämä sanoi tuon nimen. “Olen yllättynyt, että onnistuit tässä, ja se tuo sinulle jatkossa varmasti rahan ja maineen lisäksi myös uusia, mielenkiintoisia ja haastavia työtehtäviä… mikäli niin haluat”, paksua nahkaa oleva rahapussukka ojennettiin Vareolle, eikä se tuntunut lainkaan tyhjältä. “Toivottavasti yhteistyösi Giadin kanssa oli onnistunutta, olette varmasti jatkossakin yhteyksissä”, Zahir sanoi tuhahtaen vähän.
“Tule”, pieni kädenviittaus viittasi miestä seuraamaan. Muutama askel veivät maagikon vielä ovelle ennen kuin tämä kääntyi katsomaan varastoa, katseen toki pysähtyen Caylaan pienen hymyn saattelemana.
“Huomenna auringonlaskun jälkeen tuo petturi kohtaa loppunsa ja maksaa kaikesta siitä, mitä on aiheuttanut”, Zahir sanoi sitten, katsoen vielä kertaalleen tilassa olevia alaisia arvioiden. “Siihen asti… olette vastuussa hänen vartioimisestaan”, tuo lisäsi vielä ennen kuin astui takaisin Phoeben aamuauringon valaisemille kaduille, lähtien kohti keskusta-alueita muutaman mutkan ohitse.
“Oletan, että teillä ei ollut ongelmia saada… kohteenne?” Zahir kysyi sitten, vilkaisten huppunsa alta Vareoon.

Post Reply