Uudet luudat lakaisevat

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Post Reply
User avatar
Viherkivi
Posts: 115
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Uudet luudat lakaisevat

Post by Viherkivi » Mon Dec 30, 2019 7:30 pm

OoC: On kulunut varmaan reilut puoli vuotta Viluttaren edellisestä visiitistä, ehkä jopa lähemmäs vuosi.

~*~

Majatalon ovi avautui, ja Vilutar astui sisään. Tuntiessaan taas kaikkien katseet itsessään, jäätikköhaltia huokaisi itsekseen ja totesi että harva asia tässä kaupungissa oli muuttunut. Hän itse oli muuttunut hieman -- pitkät hiukset oli leikattu lyhyeksi polkaksi, ja jäätikköhaltia oli sonnustautunut punaisenruskeaan nahkahaarniskaan. Hän kantoi mukanaan kypärää ja pamppua vyöllä, jotka osoittivat hänen olevan nuorempi vartijaharjoittelija --rintamerkin ohella. Katseet olivat jokseenkin epäluuloisia häntä kohtaan, mutta sitten kaikki tavernan asiakkaat kääntyivät takaisin juomiinsa ja keskusteluihinsa. Kai he nyt huomasivat, että Vilutar oli vain surkea pikkukaupunkikyttä?

Hän pohdiskeli tuota termiä, kun eteni tiskille ja istui alas jakkaralle.
Ehkä univormu oli ollut väärä asu tällekin keikalle, kun otettiin huomioon että hän oli vapaalla eikä virantoimituksessa. Nyt oli kuitenkin myöhäistä surra -- Kontionperälle oli pitkä matka jalan. Kaikeksi onneksi Vilutar oli saanut paikalliselta maajussilta kyydin, joskin kärryjen perällä, ei missään nimessä kuskinpukilla juttukaverina. Kiitos esiäitien hengille, talonpojalla oli ollut kyydissä viljasäkkejä ja heinää, eikä esimerkiksi ... sikoja.

Hän naputteli kultaista kolikkoa tiskiä vasten kun mietti mitä tilaisi, ja yritti katsella oliko paikalla edes ketään tuttuja. Viime kerrasta oli jo jonkin aikaa, mutta sitten olikin alkanut tapahtua -- ja jättäessään kaupungin tomut taakseen viime kerralla, oli tapahtunut jotain, joka oli sysännyt Viluttaren tälle lainvartijan uralle. Hänen ilmeensä oli jokseenkin vakava, kun muistot palasivat mieleen... Vilutar rutisti kultaisen kolikon tiukasti nyrkkinsä sisään, aivan kuin kuka tahansa olisi voinut tulla ja napata sen häneltä pois. Kuin karamellin lapselta.

Hän pysäytti nuoren tarjoilijan, vai oliko kyseessä kyökkiapulainen?, ja kysyi sitten tältä: "Anteeksi, olisiko Tessa paikalla?"

User avatar
Kide
Posts: 568
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Uudet luudat lakaisevat

Post by Kide » Sat Jan 04, 2020 6:54 pm

Tessa oli seisahtunut lirkuttelemaan parille merimiehelle. Tai merimiehiksi nuo nuoret pojat ylpeästi esittäytyivät, vaikka Tessa epäili kaksikon juttujen pohjalta heidän olevan pikemminkin kansipoikia, joille tutumpi väline laivalla oli harja tai vesisanko kuin merimiessolmut. Mutta olutta kului ja se oli tarkoituskin. Wanhassa Lohikäärmeessä olikin tänään yllättävän hilpeä tunnelma tavalliseksi ja vieläpä aikaiseksi alkuillaksi.
Tessan ja kaksikon turhanpäiväisen höpinän keskeytti tiskiltä kajahtava kutsu. Toinen tarjoilija, Amona, katsoi sieltä Tessaa odottavasti. Tessa heitti viimeiset naurahdukset nuorukaisten pöytään ja suuntasi sitten tiskille. Hän ei vieläkään pystynyt olemaan hämmästymättä pienestä Amonasta lähtevän äänen lujuutta, aivan kuin koiranpennulla olisi ollut syntyjään suden ulvonnan voima. Lähemmäs tiskiään päästyään Tessa huomasi vilauksen paheksuntaa Amonan tummissa silmissä ja melkein huokaisi ääneen. Tuolla tytöllä olisi vielä paljon opittavaa siitä, mikä muukin myy ja vieläpä paremmin kuin pelkkä tiskin takana seisominen. Ei Tessa noille pojanpahaisille tuolla omaksi ilokseen ollut leperrellyt. Ehei, kyllä hän olisi valinnut ihan toisenlaista seuraa, jos olisi saanut itse siitä päättää.
Amona, tuo hontelo mustatukkainen tarjoilija oli ottanut Hiirulaisen paikan, kun hyvä ja luotettava Hiirulainen oli kapakan emännän ihmetykseksi ilmoittanut jättävänsä työnsä. Tessa tiesi paremmin kuin hyvin miksi, mutta oli nyökytellyt mukana ja esittänyt tietämätöntä emännän päivitellessä asiaa kerta toisen jälkeen. Se mitä Verisenä yönä Wanhassa Lohikäärmeessä oli tapahtunut, oli kuitattu Tessan kertomuksen mukaan tavallisena kapakkatappeluna. Hiirulainen ei onneksi ollut edes uskaltanut puhua tapahtuneesta jälkikäteen - siitä mitä oikeasti oli tapahtunut. Hiirulaisen paikan ottanut tarjoilija oli ensivaikutelmaltaan tummempi kopio edeltäjästään, mutta hennon ulkokuoren alta olikin paljastunut sisukas nuori nainen. Vielä kun tuo oppisi luontevammaksi asiakkaiden seassa niin Tessa uskoi tavernan saaneen itselleen kelpo työntekijän.
Tessan päästyä tiskin taakse Amona viittasi katseellaan tiskille saapuneeseen asiakkaaseen ja siirtyi sitten omiin töihinsä. Se oli yksi Amonan parhaista puolista: erikoisempikaan vieras ei tuota hetkauttanut eikä uteliaisuus ottanut ylivaltaa vaan Amona keskittyi kiltisti omiin toimiinsa.
"Hyvät illat neiti, mitenkäs..." Tessa kääntyi juttelemaan Viluttarelle, mutta jäätikköhaltian kasvot kohdatessaan hänen sanansa pysähtyivät. Jotain näytti puuttuvan, mutta Tessa tiesi tuntevansa nuo kasvot. Ei täällä jäätikköhaltioita liian usein näkynyt. Mutta eikös noita kasvoja kehystänyt ennen paksut letit ja haltian jalanjuuressa seisonut kaksikko koiria?
"Mitenkäs kauan siitä onkaan, kun sää oot viimeksi ollut täällä? Vilutar, eikös se niin ollut?" Tessa käänsi sanansa toiseen suuntaan hämmästyksestä toivuttuaan ja entistä leveämpi hymy kohosi tarjoilijan kasvoille.
"Ja mistäs moinen asu! Ootkos sää kaartiin liittynyt?" Tessan äänestä kuulsi aitoa ihmetystä. Ei hän epäillyt etteikö tuosta naisesta olisi kaartilaiseksi, mutta Tessan muistin mukaan Vilutar oli vaikuttanut olevan jäätikön asukki henkeen ja vereen, eikä hän ymmärtänyt miten sellainen päätyy lainvalvojaksi rannikkokaupunkiin.

User avatar
Viherkivi
Posts: 115
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Uudet luudat lakaisevat

Post by Viherkivi » Mon Jan 06, 2020 5:50 pm

"Hei, Tessa," Vilutar tervehti, kun hänen kysymänsä henkilö saapui tiskille. Kaikeksi onneksi tarjoilijatar oli ollut tänään töissä -- tuo toinen työntekijä näytti vähän siltä kuin osaisi sanoa vain "en tiiä" ja "ei kiinnosta".
"Onhan siitä ainakin ... öh...", hän sitten sanoi ja laskeskeli sormiaan hetken, "Vähintään kuusi kuunkiertoa." Taisi olla oikeastaan enemmänkin, mutta joskus aika vain sulautui yhdeksi harmaaksi massaksi, joka eteni etanaakin hitaammin.

"Ja kaarti, no, se on aika pitkä tarina. Olisiko sinulla sopivaa hetkeä pitää vaikka pieni tauko?" hän kysyi, yhtä aikaa halukas kertomaan kaiken mitä oli tapahtunut ja haluton häiritsemään toisen työntekoa. Tessa oli kuitenkin yksi niistä erittäin harvoista naamoista tässä kaupungissa, joita Vilutar olisi voinut kutsua ystävällisiksi. Olihan niitä muitakin, muutamia sukulaisia, ja eräitä satunnaisia soittoniekkoja ja Tiatha.

Kultaisen kolikon hän laski tiskille ja pyysi sitten: "Jos tällä vaikka kala-annos ja jotain kuohahtavaa."
Olo oli kyllä kieltämättä orpo ilman koiria -- mutta oli ollut parasta jättää Kantohanki ja Kivutar kotiin. Kantohanki oli taitavasta parantajasta huolimatta nykyisin heikkokuntoisempi kuin ennen, ja kumpaakaan koiraa ei oltu koulutettu ja kasvatettu kaupunkielämään. Vaikka olisihan se ollut messevää talven tullen viilettää lumista tietä myöten koiravaljakossa asioille ja virantoimitukseen.

Vaistomaisesti Vilutar odotti tökkivää kuonoa muistuttamaan mehevistä luista tai roippeista, mutta sitä ei tullut.

User avatar
Kide
Posts: 568
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Uudet luudat lakaisevat

Post by Kide » Wed Jan 15, 2020 1:32 pm

Tessa nyökytteli Viluttaren laskuille ajasta. Paljon, todella paljon oli ehtinyt tapahtua sitten sen kerran, kun tuo haltia koirineen oli täällä viimeksi istunut iltaa viettämässä niin hänelle itselleen kuin nähtävästi myös Viluttarelle. Puoli vuotta oli samalla niin pitkä mutta myös kovin lyhyt aika.
"Mulla on aina aikaa mehukkaalle tarinalle", Tessa naurahti huolettomasti, mutta huomautti varalta kuitenkin: "Kunhan sua ei haittaa satunaiset tuoppien täytöt tässä ohessa."
"Amona, katsotko hetkisen pöytiä", Tessa pyysi toiselta tarjoilijalta, joka nyökäten alkoi täyttämään olutkannuja. Nyökkäys ei kuitenkaan ollut puhtaasti hyväksyvä. Eikö tuo tyttö ymmärtänyt kuinka hyvä tilaisuus tämä oli pysyä väleissä kaartilaisen kanssa? Kuinka paljon siitä voisi myöhemmin olla hyötyä? Tessan pitäisi tehdä tuolle tarjoilijalle hyvä selonteko kannattavista juttutuokioista. Toki Viluttaren kanssa jutustelu oli Tessasta ennen kaikkea mukavaa ja sen hän olisi tehnyt, vaikka haltia olisi palannut pitkien lettiensä ja koiriensa kanssa ilman kaartin varusteita, mutta Amonalle sen saisi verhottua myös hyödykkeeksi.
Viluttaren tilaukselle Tessa hymyili leveästi. "Saapa hyvinkin. Ja kuten ehkä haistaakin, niin siellä on iso kalapata tulella, joten sun ei tarvi edes odotella." Tilauksen Tessa välitti keittiölle, josta kulhollinen kalakeittoa oli kannettu tiskille voilla sipaistu leivänkannikka mukana kulhon reunalla keikkuen samassa ajassa kuin Tessa täytti tuopin.
"Ja jos sää kuohuvalla olutta tarkoitit, niin sitä kyllä riittää. Tuohon hintaa parinkin tuopillisen verran", tarjoilija sanoi laskiessaan tuopillisen kalakeiton viereen. Samalla hän mietti mahtoivatko haltiat jäätiköllä valmistaa muutakin juotavaa, joka vaahtosi. Sitten Tessa kumartui tiskin yli hieman Vilutarta lähemmäs ja jutteli tuttavallisesti hiljempaa:
"Noh, veikös Phoebe sun sydämes mennessään edellisellä käynnillä? Vai kenties vain joku raamikas kaartilainen?" Toisen kysymyksen päätteeksi Tessa iski tietäväisesti silmäänsä. Hän kohottautui ja vilkaisi ympäri tavernaa nopeasti. "On tuolla toki pöytääkin vapaana, jos sää mieluummin sinne istahdat syöminkeihin ja jutusteleen kun tähän", hän vielä ehdotti harmaiden silmiensä odottavan katseen Viluttareen palauttaen.

User avatar
Viherkivi
Posts: 115
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Uudet luudat lakaisevat

Post by Viherkivi » Mon Jan 20, 2020 6:11 pm

Vilutar pudisti päätään, "Ei haittaa tuoppien täytöt, minähän tulin häiritsemään sinua kesken töiden." Hän hymyili tarjoilijattarelle hivenen anteeksipyytävästi, ja kohautti olkiaan, "Joskaan en ole varma, ovatko tarinani edes kovin mehukkaita."
Kun ruoka ja juoma oli tarjoiltu, hän tarttui lusikkaan, ja pyöritteli sillä soppaansa että se viilentyisi hieman.

"Tässä on ihan hyvä.", hän sitten sanoi, tuntien itsensä aivan erityisen herkäksi. Vilutar ei halunnut enempää huomiota itseensä kuin oli pakko, eikä paikan vaihtaminen kesken kaiken tuntunut hyvältä idealta laisinkaan.

"Varastettiinpa hyvinkin," haltia sitten selitti, ja asetteli lusikan lepäämään kulhon reunaa vasten. Hän otti tuopin käteensä ja nosti sen huulilleen, kumoten melkein puolet kerralla kurkkuunsa. Pitkän huikkansa jälkeen Vilutar huokaisi oikein syvään ja lisäsi: "Vaan ei sydäntä, vaan omaisuutta ja turvallisuudentunne."

"Jotain roskasakkia hyökkäsi silloin kimppuuni ja enin osa tavaroistani vietiin, koiriinkin sattui", hän sitten sanoi, "Pahoin pelkään että se nassakka Tummaa Paronitarta meni nyt sioille."
Vilutar ei olisi mielellään muistellut koko asiaa, mutta hänen oli pakko. Muistelu teki kipeää ja harmitti edelleen, mutta ainakaan hän ei enää saanut kylmänhikisiä tärinöitä. "Niin jäi ehkä, tuota, paskanmaku suuhun viime visiitistä. Ei millään pahalla.", hän sitten sanoi, "Vaikka tokihan sen ymmärtää kun kaupunki oli niin hujanhajan silloin. Tai siis... Ymmärrän ja en ymmärrä."

Jäätikköhaltia naurahti hieman nolona ja tarttui lusikkaansa taas, "Anteeksi, ei tästä nyt varmaan saa mitään selvää... Joka tapauksessa, päätin että kaupungista pitää tehdä turvallisempi, ja jos se en ole minä niin kuka sitten?"

Vilutar alkoi lusikoida soppaansa ja mutisi siitä miten hyvää ruoka oli.

User avatar
Kide
Posts: 568
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Uudet luudat lakaisevat

Post by Kide » Thu Jan 23, 2020 5:12 pm

Tessa nyökkäsi hyväksyvästi, kun Vilutar oli valmis istumaan vain tiskin ääressä - tässä Tessalla olisi paremmin aikaa ollakin jäätikköhaltian kanssa juttelemassa. Viluttaren sanoista huolimatta Tessa uskoi, että hän saisi kuulla viihdyttävän tarinan. Täytyihän tuollaisen päätöksen takana piileä jotain tavallista torireissua suurempaa.
Tessa kohotti tietävästi toista kulmaansa haltian aloittaessa kertomuksensa. Tarjoilija oletti oitis, että kaiken takana oli mies, ja sellaiset tarinat olivat aina mehukkaimpia. Mutta Tessan kasvoille noussut virne laski nopeasti, kun Vilutar juotuaan jatkoi. Jännitystä oli siis luvassa, mutta tällaista Tessa ei ollut odottanut. Eikä toivonut tuolle lämminsydämelliseltä vaikuttavalle haltialle. Tessa mutristi suutaan ja kulmiaan entisestään kuunnellessaan haltian kertomusta. Vaikka se oli vain katkonaisia paloja tapahtuneesta, kuvaus riitti Tessalle varsin hyvin ja kertoi samalla senkin, kuinka kova paikka tapahtunut oli Viluttarelle ollut. Tuollaiset ryöstelyt eivät olleet mitenkään harvinaisia täällä, mutta oli harmillista, että Viluttaren kaltainen matkalainen oli joutunut uhriksi.
"Ei tarvi pahoitella. Mää oon pahoillani, että sulle on pitänyt tuollaista sattua. Toivottavasti ei hurtat kuiteskaan pahasti loukkaantunu?" Sanojensa päätteeksi Tessa tarttui olutkannuun ja täytti Viluttaren tuopin kysymättä. Hän todella toivoi, ettei siinä ollut syy, miksi haltian jaloissa ei enää pyörinyt kahta vaaleaa ja karvaista seuralaista.

Hetken ajan tarjoilija vain seurasi haltian syömistä ja mietti tuon viimeisiä sanoja. Useimmille vastaava tapahtuma olisi tarkoittanut sitä, etteivät he suostuisi palaamaan takaisin, eivät ainakaan ennen kuin olisivat onnistuneet melkein unohtamaan koko asian. Viluttarelle huono onni näytti toimineen päinvastoin. Jäätikön haltia oli valmis pistämään itsensä likoon ongelman puolesta. Kunnioitettavaa vai uhkarohkeaa? No ainakin yllättävää, sillä Tessa muisteli Viluttaren kertoneen olevansa - siis olleensa - tavaranvälittäjä kylänsä ja muiden kaupunkien välillä, enemmänkin kauppias kuin minkäänlainen sotilas. Oli varmasti melkoinen muutos asettua aloilleen vieraaseen kaupunkiin opettelemaan jotain aivan uutta. Varsinkin, kun juuri tämän kaupungin langoista veteli joku aivan muu kuin kaarti, vaikka kaupungin johto niin ehkä kuvittelikin.
"Oletpas ottanut melkoisen haasteen itsellesi", Tessa totesi mietteliäästi. Niin oli ottanut hän itsekin, tai ajautunut melkoisiin haasteisiin, miten sen halusikaan ajatella. Samalla tarjoilija tajusi, että hän ja tuo haltia seisoivat nyt eripuolella aitaa, vaikka vain Tessa sen aidan tällä hetkellä näkikin. Tessa sysäsi piilostaan kurkistelevan häpeän nopeasti mielestään. Hän teki sen mitä täytyi, kuten he kaikki omalla tavallaan. Hän ei suostunut myöntämään juuri nyt sitä, kuinka kiehtovana työtään oli alkanut pitää sen tuomista peloista huolimatta.
"Miltäs maailma on nyt sitten kaartilaisen silmin näyttänyt? Ainakin sun tyylis on sitten viime näkemältä muuttunut. Ei siis yhtään hullummalla tavalla." Tessa hymyili jälleen ja katseli mustia, lyhyiksi leikattuja hiuksia koettaen muistella minne asti tummat letit olivat ennen yltäneet.

Post Reply