Vielä yksi matka
Posted: Sun Jan 05, 2020 2:39 pm
Vain joitain tunteja sitten Dionen satamaan ankkuroitu suuri kauppalaiva kuhisi väkeä. Satamatyöläiset purkasivat lastia, ja miehistönjäsenet huolsivat laivaa. Korjauksia ja mahdollisia valmisteluja laivan talvehtimista varten tehtiin kiireen vilkkaa. Laivan kannella seisova kapteeni valkeine hiuksineen ja suorine, punaisine viittoineen näytti aina yhtä arvovaltaiselta ja vakavalta. Erityisesti nyt, kun hän katseli veljensä Dionen vilskeeseen katoavaa selkämystä ja tämän lakeijaa, joka yritti pysytellä pomonsa kannoilla parhaansa mukaan. Rayash oli tyytyväinen siitä, että Aldar lakeijoineen ja roinineen oli lähtenyt laivalta heti, kun se oli ankkuroitu satamaan. Aldarin matka kuitenkin herätti uusia ongelmia, ja kapteeni oli melko varma joutuvansa kohtaamaan talven Drienellä, vaikka miten väittäisi vastaan.
Mutta, Aldarin kanssa käytävään riitaan varautuminen ei ollut riittävää, vaan Lohikäärmeen tulisi olla valmis vaaralliseen matkaan. Vuoden viimeiseen, erittäin vaaralliseen matkaan. Eikä hän saisi itse laivaa satamasta satamaan…
“Torfar!” Rayash huikkasi ohimenevälle puolhaltialle, joka pysähtyi niille sijoilleen ja kääntyi kulmiaan rutistaen katsomaan kapteenia. “Kapteeni?” Rayashin nyökätessä hyttiään kohden puolhaltia tuhahti ja pyöräytti päätään tuskin huomattavasti seuratessaan valkohiuksista miestä tämän hyttiin. Muutama perhonen pyörähti tuon mustahiuksisen miehen vatsassa, vaikka tämä tiesikin ettei tapaaminen todennäköisesti olisi kurinpidollinen toimenpide. Laivan tapahtumat ja vieraat huomioonottaen tämä ei kuitenkaan voinut olla mitään hyvää, eikä Torfar kaivannut suoraa huomiota kapteenilta… vaikka läheisesti perämiehen kanssa työskentelikin. Puolhaltai ei voinut olla kuitenkaan yllättymättä, kun kapteenin hyttiin astuessaan näki Saryan istuskelevan pöydänreunalla. Tämä ei voinut olla ainakaan hyvä merkki, että kaksi laivan vaikutusvaltaisinta henkilöä halusivat keskustella hänen kanssaan yhtään mistään suljettujen ovien sisällä. Torfar vilkaisi arvioiden, nopeasti sekä Saryaa, että kapteenia, joka työnsi oven hänen perässään kiinni.
Saryan letitetyt hiukset roikkuivat tämän toisen olan ylitse, ja tämä nojasi käsiinsä massiivispuisen pöydän reunalla istuessaan. Kapteeni itse nojautui seinää vasten ristien kätensä rintakehälleen, ja vilkaisten ohimennen Saryaan. Katse kuitenkin jäi arvioimaan pöydällä keikailevaa mustaa lintua, joka katseli Torfaria pää kallellaan.
“Tiedät, kuten kaikki muutkin, että iki-ihana veljeni saapui Dioneen tällä matkalla”, Rayash sanoi sitten. “Ja hän todennäköisesti haluaa takaisin Drienelle vielä tänä vuonna”, Sarya jatkoi olkiaan vähän kohauttaen, nyt kohottaen katseensa Torfariin. “Hän on todennäköisimmin valmis maksamaan siitä niin riittävästi, että olisi taloudellinen itsemurha hyväksymättä tarjousta… Vaikka voit olla varma, että aion välttää vastaan siitä”, Rayash tuhahti, eikä Torfar voinut piilottaa pienenpientä hymyään, joka kasvoille nousi. Jokin osa hänestä halusi kuulla tämän sananvaihdon, vaikka arveli sen olevan hyvin epätodennäköistä.
“Mikä tarkoittaa, että Lohikäärme viettää talven Drienellä, halusimme tai emme”, Sarya lopetti Rayashin kommentin, saaden Torfarin nyökkäämään. “Ja Lohikäärme tarvitsee silti kolmisenkymmentä henkeä, jotta laiva saadaan satamasta satamaan”, perämies kommentoi olkiaan vielä vähän kohauttaen. “Koska talvi lähenee päivä päivältä, on varauduttava nopeaan lähtöön”, Rayash kohautti olkapäitään. “Vaikka se lähtö ei olekaan valinta, jonka haluan tehdä… Siihen on varauduttava.”
“Olet lähempänä suurinta osaa miehistöä kuin minä”, Sarya huomautti. “Haluaisin iltaan mennessä listan niistä, jotka ovat valmiita lähtemään vielä yhdelle matkalle, ja talvehtia Drienessä. Olen varma, että Aldar Doulbturin varoille tulee käyttöä siinä vaiheessa, kun arvon kapteeni on neuvotellut mahdollisen matkan ehdoista”, Saryan hymähdys sai pienen hymähdyksen irtoamaan myös Torfarin huulilta.
“Minä olen kyllä mukana”, puolhaltia totesi laskien katseensa perämiehestä takaisin lattialankkuihin. Tämä ei ollut kyllä ihan se, mitä hän oli vierailulta toivonut, mutta ehdottomasti parempi kuin ne pahimmat mielessä vilahtaneet vaihtoehdot.
“Ja teen teille listan iltaan mennessä”, tämä jatkoi.
“Jos emme saa tästä porukasta tarpeeksi miehistönjäseniä, ehdimme sen ratkaisemaan vielä huomenna ja mahdollisesti ylihuomenna”, totesi Rayash vielä, huokaisten syvään.
“Olettaen, että epäilykseni Aldarista pitävät paikkaansa. Mutta, jos kuulen, että olet hänen nimensä maininnut missään yhteydessä… hirtän sinut palleistasi mastoon, enkä edes kadu sitä”, Rayash totesi viileästi. “Ray”, Sarya mulkaisi Rayashia kulmiensa alta. Torfar ei voinut olla tuhahtamatta huvittuneena. “Saat vetää minut kölin alta, jos sanon tästä jotain hyttisi ulkopuolella, kapteeni”, Torfar tiesi, että kulki rajalla, jota ei halunnut ylittää, mutta toisaalta… hän oli palvellut täällä riittävän kauan, että voisi päästä sanomisistaan, ainakin tämän kerran.
*
Jollei kapteenin hytistä kuulunut huutaminen ollut herättänyt jo vähintään puolen miehistön huomiota, sen oven auki lennähtäminen teki sen viimeistään. Valkeat, auki olevat hiukset takanaan hulmuten, punaiseen viittaan ja sen höyheniin sekoittuen Rayash astui vihaisena ulos hytistään. Saranat narisivat vastalauseitaan oven paiskomisesta, kun kapteeni paiskasi sen perässään kiinni veljensä nenän edestä. Aldar seurasi aivan yhtä myrskyävänä veljeään ulos, paiskaten oven jälleen auki.
“Vielä viimeisen kerran, vastaukseni on EI!” Rayash kääntyi katsomaan veljeään silmät vihasta leimuten. “En vaaranna miehistöäni, itseäni ja laivaani sinun egosi takia!” miehen huuto kuului varmasti satamaan asti - ja kannella ruorin lähettyvillä seisoskeleva Saryakaan ei ollut hetkeen nähnyt kapteeniaan noin vihaisena. Se, mikä Saryaa hämmästytti, oli kuitenkin Aldarin olemus, joka näytti aivan yhtä vihaiselta kuin Rayashinkin. Pelkkä Drieneen matkaaminen ei varmasti ollut saanut Rayashia lietsottua tuollaisen raivon valtaan.
“Minun on päästävä Drienelle vielä tänä vuonna!” Aldarin sanat saivat kauemmas kävelleen Rayashin kääntymään ja katsomaan veljeään kulmat kurtistuneina, ristien kätensä rintakehälleen.
“Sinä kuvittelet edelleen, että maailma pyörii ympärilläsi!” Rayash murahti takaisin. “Se ei toimi niin”, kapteeni tuhahti vihaisena, veljeään edelleen tuijottaen.
“Edes sinä rahoinesi ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, että talvi on tulossa! Talvi, joka jäädyttää meren, tuo mukanaan pahimmat myrskyt, ja keskellä avomerta se on sama asia kuin tarjoaisit itsesi itse kuolemalle!”
“Minä voin ottaa sen riskin… Kyse on siitä, voitko sinä… Vai onko kapteenintaidoillasi ja raivostuttavalla egollasi rajat?” Aldar näytti vetävän pari kertaa henkeä saadakseen jälleen yliotteen veljestään sanoillaan. Sen sijaan, että tuo olisi onnistunut, Rayashin ilme vain ja ainoastaan muuttui entistä nyrpeämmäksi.
“Se ei muuta sitä, että myös sinun henkesi on samalla linjalla”, kapteeni tuijotti syvälle veljensä silmiin saaden tämän edes vähän värähtämään. Vaikka sitä ei ulospäin näkynytkään, puuskassa olevien käsien sormet puristuivat tiukemmin nyrkkiin.
“Minun on siitä huolimatta päästävä takaisin Drienelle. Maksoi mitä maksoi!” Rayash kohotti veljensä sanoille kulmiaan ja tuhahti.
“Haluat maksaa mahdollisesti hengelläsi siitä?” tuo pyöräytti silmiään. “Edes sinä et ole niin idiootti”, Rayash huomautti kylmästi. Aldar näytti kuitenkin siltä, että oli päättänyt voittaa tämän väittelyn.
“Tiedät, että puhuin rahasta…”, Aldar tuhahti ärtyneenä veljelleen, joka ei näyttänyt vieläkään rauhoittuvan. Eivät hänen sanansa ennen… tuota reaktiota olleet olleet niin pahat, eiväthän? Tosin tuon pikkuveljen reaktio saattoi merkitä paljon muutakin kuin vain hänelle vihastumista.
“Siitä tulisi kallis reissu…”, Rayash vastasi pitkän hiljaisuuden jälkeen viileästi, yrittäen saada ärtymyksensä näkymisen lisäksi sanoihinsa sitä arvovaltaa, joka niissä Lohikäärmeen kapteenina pitäisi olla. Tämä oli kuitenkin… no, vaikka tähän varautuisi miten, se olisi mahdollinen itsemurhareissu. Silti häntä kiinnosti se haaste, mutta hän ei voinut sitä myöntää veljelleen - tai muille.
“En ole varma, kestäisikö edes sinun kukkarosi sellaista”, kapteeni jatkoi aivan yhtä viileästi suoristaen selkäänsä ja katsoen veljeään nenänvarttaan myöten.
“Kuten sanoin, maksoi mitä maksoi”, Aldarin äänensävy muuttui myös yhtä kylmäksi ja etäiseksi kuin veljensä. Sarya hymähti nähdessään ilmiselvän samankaltaisuuden noiden kahden asennoissa, eleissä ja ärtymyksessä ulkonäön eroista huolimatta.
“Laivan ja sen miehistön ylläpitäminen, korjaaminen eivät ole halpaa lystiä varsinkaan… tuollaisen idiootin matkasuunnitelman edessä”, Rayash sanoi kylmästi, astuen nyt eteenpäin suoraan Aldarin eteen.
“Sitoudut siis maksamaan kaikki Lohikäärmeen ja sen miehistön kulut talvehtimisen ajalta, ja mahdolliset laivan korjaukset matkakustannusten lisäksi?” Rayashin kulmat kohosivat viimein huomattavasti, kun tämä katseli veljeään arvioiden.
“Jos se on hintasi, niin olen valmis sen maksamaan”, kylmä äänensävy kertoi, miten pitkin hampain tuo laivalle kuulumaton Doulbtur hintaan suostui - laskeskellen varmasti kauhuissaan sitä, paljonko tämä tulisi hänelle kustantamaan. Onneksi… Onneksi hänellä oli Drienellä omaisuutta niin paljon, että noiden majoitus olisi erittäin edullista ja helppoa järjestää pienillä käskyillä. Mutta laivankorjaus, Aldarin oli pakko myöntää, että siitä ja sen kustannuksista hänellä ei ollut aavistustakaan. Onneksi matka Dioneen oli maksanut itsensä jo moninkertaisesti takaisin, mutta nyt hänen olisi pakko päästä takaisin Drienelle, muutoin matka tänne olisi ollut turha.
“Selvä”, Rayash sanoi hetken veljeään tuijotettuaan. “Laiva lähtee huomenna auringonnousun aikaan. En odota sinua tai lakeijaasi”, kapteeni jatkoi kohottautuen täyteen pituuteensa reelinkiin nojailun sijaan. Kapteeni katsoi, miten hiljainen Aldar kääntyi kannoillaan ja lähti takaisin maihin, lakeija tiukasti tätä seuraten. Aldarin olemuksesta kuitenkin näki, ettei tämä ollut uskoa korviaan - Rayash oli loppujenlopuksi suostunut hämmentävän helposti… Rayash rentoutui hieman veljensä lähtiessä satamaan päin. Kun hänen veljensä oli näkö- ja kuuloetäisyyden päässä, muutoin niin ilmeettömän kapteenin huulilta karkasi syvä huokaus ja miehen hartiat painuivat hetkellisesti kasaan. Tämä ei ollut lopputulos, jota hän oli toivonut, mutta sen oli kelvattava. Sentään Aldar maksaisi kaiken, ja Rayash ei voinut olla kuin tyytyväinen tietäessään, että voisi nyhtää veljeltään rahaa aikalailla kaikkeen Lohikäärmeeseen liittyvään. Se ei silti poistanut mitään matkaan liittyviä ongelmia, ja ensimmäistä kertaa vuosiin Rayashista tuntui, että hän tulisi tarvitsemaan kaiken oman ja miehistönsä osaamisen saattaakseen Lohikäärmeen vielä kerran meren yli kaupungista kaupunkiin.
Ensimmäinen askel siitä selviytymiseen olisi kuitenkin valmistautuminen matkaan, Rayash totesi itselleen ja pakottautui työntämään kaikki mahdolliset kauhukuvat mielestään. Jos joku laiva kykenisi matkaan vielä, se olisi Lohikäärme miehistöineen.
Kapteeni suoristautui hitaasti ja vilkaisi ohimennen miehistöään. “Lähdemme huomenaamulla kohti Drieneä”, tämä julisti sitten saaden jo aiemminkin hidastuneen työnteon loppumaan hetkellisesti kokonaan, kun huomio kiinnittyi keskellä kantta seisovaan kapteeniin.
“Kuten Sarya ja Torfar ovat varmasti sanoneetkin, en pakota teistä ketään lähtemään, mutta toivon, että mahdollisimman moni lähtee. Ylläpito talven ajan Drienellä on järjestetty teille”, Rayash sanoi sitten. “Ja jos pääsemme satamasta satamaan, lupaan tarjota teille kierroksen kapakassa”, mies naurahti vielä, kun varmasti oli saanut kaikkien kannella olevien huomion. Se sai aikaan pienen naurahduksen kaiken vakavuuden keskellä. Joku kuiskasi toiselle jotakin - todennäköisesti siitä, pitäisiköhän kapteeni lupaustaan vai ei, sillä tälläiset tarjoukset olivat harvinaisia. Toki niin tälläinen matkakin oli.
“Mutta, laivan pitäisi olla aamulla matkakunnossa, joten töitä riittää”, tämä huomautti vielä, vilkaisten ohimennen jokaista, erityisesti ruorin lähettyville jäänyttä Saryaa, jonka ilmeestä oli mahdoton tulkita mitään ajatuksia tämän suhteen. Sen sijaan perämies alkoi jaella tehtäviä ja käskyjä, ja Rayash nyökkäsi tälle lyhyesti. Kuten aiemmin oli sovittu, ei laivalla olisi lastia juuri lainkaan, ja osa siitä tilasta korvattaisiin ylimääräisillä tarvikkeilla niin laivalle kuin sen miehistöllekin.
“Miraya”, kapteeni vilkaisi sitten tytärtään, jonka oli nähnyt kuuntelevan myös Aldarin kanssa käytyä keskustelua. Kädenliike viittasi kapteenin hyttiä kohden jo ennen kuin Rayash itse lähti hyttiinsä, olettaen Mirayan seuraavan pisteliäiden kommenttiensa kanssa. Vaikka tämä miten olikin hänen päätöksensä, se oli aivan yhtä lailla Aldarin päätös - ja Rayash oli miestä varoittanut siitä jo ennen Drieneltä lähtöä. Kapteeni työnsi hyttinsä oven kiinni, kun Miraya oli astunut peremmälle. Rayash jäi vain hetkeksi katselemaan naista siitä ovelta ennen kuin käveli lähemmäs työpöytäänsä ja ikkunaa, jonka laidalla Isray tapansa mukaan istuskeli ja nakeri pöydällä olevasta kiposta hakemaansa pähkinää. Kannella tämän kantama auktoriteetti ja itsevarmuus näyttivät ainakin jonkin verran karisevan miehen istuessa pöydänlaidalle ja viimein kohottaessaan katseensa takaisin Mirayaan.
“Sinun ei tarvitse lähteä tälle matkalle”, tuo sanoi sitten hiljaa. Hän ei halunnut vaarantaa Mirayan turvallisuutta tälläisellä edesottamuksella… Ei todellakaan.
Mutta, Aldarin kanssa käytävään riitaan varautuminen ei ollut riittävää, vaan Lohikäärmeen tulisi olla valmis vaaralliseen matkaan. Vuoden viimeiseen, erittäin vaaralliseen matkaan. Eikä hän saisi itse laivaa satamasta satamaan…
“Torfar!” Rayash huikkasi ohimenevälle puolhaltialle, joka pysähtyi niille sijoilleen ja kääntyi kulmiaan rutistaen katsomaan kapteenia. “Kapteeni?” Rayashin nyökätessä hyttiään kohden puolhaltia tuhahti ja pyöräytti päätään tuskin huomattavasti seuratessaan valkohiuksista miestä tämän hyttiin. Muutama perhonen pyörähti tuon mustahiuksisen miehen vatsassa, vaikka tämä tiesikin ettei tapaaminen todennäköisesti olisi kurinpidollinen toimenpide. Laivan tapahtumat ja vieraat huomioonottaen tämä ei kuitenkaan voinut olla mitään hyvää, eikä Torfar kaivannut suoraa huomiota kapteenilta… vaikka läheisesti perämiehen kanssa työskentelikin. Puolhaltai ei voinut olla kuitenkaan yllättymättä, kun kapteenin hyttiin astuessaan näki Saryan istuskelevan pöydänreunalla. Tämä ei voinut olla ainakaan hyvä merkki, että kaksi laivan vaikutusvaltaisinta henkilöä halusivat keskustella hänen kanssaan yhtään mistään suljettujen ovien sisällä. Torfar vilkaisi arvioiden, nopeasti sekä Saryaa, että kapteenia, joka työnsi oven hänen perässään kiinni.
Saryan letitetyt hiukset roikkuivat tämän toisen olan ylitse, ja tämä nojasi käsiinsä massiivispuisen pöydän reunalla istuessaan. Kapteeni itse nojautui seinää vasten ristien kätensä rintakehälleen, ja vilkaisten ohimennen Saryaan. Katse kuitenkin jäi arvioimaan pöydällä keikailevaa mustaa lintua, joka katseli Torfaria pää kallellaan.
“Tiedät, kuten kaikki muutkin, että iki-ihana veljeni saapui Dioneen tällä matkalla”, Rayash sanoi sitten. “Ja hän todennäköisesti haluaa takaisin Drienelle vielä tänä vuonna”, Sarya jatkoi olkiaan vähän kohauttaen, nyt kohottaen katseensa Torfariin. “Hän on todennäköisimmin valmis maksamaan siitä niin riittävästi, että olisi taloudellinen itsemurha hyväksymättä tarjousta… Vaikka voit olla varma, että aion välttää vastaan siitä”, Rayash tuhahti, eikä Torfar voinut piilottaa pienenpientä hymyään, joka kasvoille nousi. Jokin osa hänestä halusi kuulla tämän sananvaihdon, vaikka arveli sen olevan hyvin epätodennäköistä.
“Mikä tarkoittaa, että Lohikäärme viettää talven Drienellä, halusimme tai emme”, Sarya lopetti Rayashin kommentin, saaden Torfarin nyökkäämään. “Ja Lohikäärme tarvitsee silti kolmisenkymmentä henkeä, jotta laiva saadaan satamasta satamaan”, perämies kommentoi olkiaan vielä vähän kohauttaen. “Koska talvi lähenee päivä päivältä, on varauduttava nopeaan lähtöön”, Rayash kohautti olkapäitään. “Vaikka se lähtö ei olekaan valinta, jonka haluan tehdä… Siihen on varauduttava.”
“Olet lähempänä suurinta osaa miehistöä kuin minä”, Sarya huomautti. “Haluaisin iltaan mennessä listan niistä, jotka ovat valmiita lähtemään vielä yhdelle matkalle, ja talvehtia Drienessä. Olen varma, että Aldar Doulbturin varoille tulee käyttöä siinä vaiheessa, kun arvon kapteeni on neuvotellut mahdollisen matkan ehdoista”, Saryan hymähdys sai pienen hymähdyksen irtoamaan myös Torfarin huulilta.
“Minä olen kyllä mukana”, puolhaltia totesi laskien katseensa perämiehestä takaisin lattialankkuihin. Tämä ei ollut kyllä ihan se, mitä hän oli vierailulta toivonut, mutta ehdottomasti parempi kuin ne pahimmat mielessä vilahtaneet vaihtoehdot.
“Ja teen teille listan iltaan mennessä”, tämä jatkoi.
“Jos emme saa tästä porukasta tarpeeksi miehistönjäseniä, ehdimme sen ratkaisemaan vielä huomenna ja mahdollisesti ylihuomenna”, totesi Rayash vielä, huokaisten syvään.
“Olettaen, että epäilykseni Aldarista pitävät paikkaansa. Mutta, jos kuulen, että olet hänen nimensä maininnut missään yhteydessä… hirtän sinut palleistasi mastoon, enkä edes kadu sitä”, Rayash totesi viileästi. “Ray”, Sarya mulkaisi Rayashia kulmiensa alta. Torfar ei voinut olla tuhahtamatta huvittuneena. “Saat vetää minut kölin alta, jos sanon tästä jotain hyttisi ulkopuolella, kapteeni”, Torfar tiesi, että kulki rajalla, jota ei halunnut ylittää, mutta toisaalta… hän oli palvellut täällä riittävän kauan, että voisi päästä sanomisistaan, ainakin tämän kerran.
*
Jollei kapteenin hytistä kuulunut huutaminen ollut herättänyt jo vähintään puolen miehistön huomiota, sen oven auki lennähtäminen teki sen viimeistään. Valkeat, auki olevat hiukset takanaan hulmuten, punaiseen viittaan ja sen höyheniin sekoittuen Rayash astui vihaisena ulos hytistään. Saranat narisivat vastalauseitaan oven paiskomisesta, kun kapteeni paiskasi sen perässään kiinni veljensä nenän edestä. Aldar seurasi aivan yhtä myrskyävänä veljeään ulos, paiskaten oven jälleen auki.
“Vielä viimeisen kerran, vastaukseni on EI!” Rayash kääntyi katsomaan veljeään silmät vihasta leimuten. “En vaaranna miehistöäni, itseäni ja laivaani sinun egosi takia!” miehen huuto kuului varmasti satamaan asti - ja kannella ruorin lähettyvillä seisoskeleva Saryakaan ei ollut hetkeen nähnyt kapteeniaan noin vihaisena. Se, mikä Saryaa hämmästytti, oli kuitenkin Aldarin olemus, joka näytti aivan yhtä vihaiselta kuin Rayashinkin. Pelkkä Drieneen matkaaminen ei varmasti ollut saanut Rayashia lietsottua tuollaisen raivon valtaan.
“Minun on päästävä Drienelle vielä tänä vuonna!” Aldarin sanat saivat kauemmas kävelleen Rayashin kääntymään ja katsomaan veljeään kulmat kurtistuneina, ristien kätensä rintakehälleen.
“Sinä kuvittelet edelleen, että maailma pyörii ympärilläsi!” Rayash murahti takaisin. “Se ei toimi niin”, kapteeni tuhahti vihaisena, veljeään edelleen tuijottaen.
“Edes sinä rahoinesi ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, että talvi on tulossa! Talvi, joka jäädyttää meren, tuo mukanaan pahimmat myrskyt, ja keskellä avomerta se on sama asia kuin tarjoaisit itsesi itse kuolemalle!”
“Minä voin ottaa sen riskin… Kyse on siitä, voitko sinä… Vai onko kapteenintaidoillasi ja raivostuttavalla egollasi rajat?” Aldar näytti vetävän pari kertaa henkeä saadakseen jälleen yliotteen veljestään sanoillaan. Sen sijaan, että tuo olisi onnistunut, Rayashin ilme vain ja ainoastaan muuttui entistä nyrpeämmäksi.
“Se ei muuta sitä, että myös sinun henkesi on samalla linjalla”, kapteeni tuijotti syvälle veljensä silmiin saaden tämän edes vähän värähtämään. Vaikka sitä ei ulospäin näkynytkään, puuskassa olevien käsien sormet puristuivat tiukemmin nyrkkiin.
“Minun on siitä huolimatta päästävä takaisin Drienelle. Maksoi mitä maksoi!” Rayash kohotti veljensä sanoille kulmiaan ja tuhahti.
“Haluat maksaa mahdollisesti hengelläsi siitä?” tuo pyöräytti silmiään. “Edes sinä et ole niin idiootti”, Rayash huomautti kylmästi. Aldar näytti kuitenkin siltä, että oli päättänyt voittaa tämän väittelyn.
“Tiedät, että puhuin rahasta…”, Aldar tuhahti ärtyneenä veljelleen, joka ei näyttänyt vieläkään rauhoittuvan. Eivät hänen sanansa ennen… tuota reaktiota olleet olleet niin pahat, eiväthän? Tosin tuon pikkuveljen reaktio saattoi merkitä paljon muutakin kuin vain hänelle vihastumista.
“Siitä tulisi kallis reissu…”, Rayash vastasi pitkän hiljaisuuden jälkeen viileästi, yrittäen saada ärtymyksensä näkymisen lisäksi sanoihinsa sitä arvovaltaa, joka niissä Lohikäärmeen kapteenina pitäisi olla. Tämä oli kuitenkin… no, vaikka tähän varautuisi miten, se olisi mahdollinen itsemurhareissu. Silti häntä kiinnosti se haaste, mutta hän ei voinut sitä myöntää veljelleen - tai muille.
“En ole varma, kestäisikö edes sinun kukkarosi sellaista”, kapteeni jatkoi aivan yhtä viileästi suoristaen selkäänsä ja katsoen veljeään nenänvarttaan myöten.
“Kuten sanoin, maksoi mitä maksoi”, Aldarin äänensävy muuttui myös yhtä kylmäksi ja etäiseksi kuin veljensä. Sarya hymähti nähdessään ilmiselvän samankaltaisuuden noiden kahden asennoissa, eleissä ja ärtymyksessä ulkonäön eroista huolimatta.
“Laivan ja sen miehistön ylläpitäminen, korjaaminen eivät ole halpaa lystiä varsinkaan… tuollaisen idiootin matkasuunnitelman edessä”, Rayash sanoi kylmästi, astuen nyt eteenpäin suoraan Aldarin eteen.
“Sitoudut siis maksamaan kaikki Lohikäärmeen ja sen miehistön kulut talvehtimisen ajalta, ja mahdolliset laivan korjaukset matkakustannusten lisäksi?” Rayashin kulmat kohosivat viimein huomattavasti, kun tämä katseli veljeään arvioiden.
“Jos se on hintasi, niin olen valmis sen maksamaan”, kylmä äänensävy kertoi, miten pitkin hampain tuo laivalle kuulumaton Doulbtur hintaan suostui - laskeskellen varmasti kauhuissaan sitä, paljonko tämä tulisi hänelle kustantamaan. Onneksi… Onneksi hänellä oli Drienellä omaisuutta niin paljon, että noiden majoitus olisi erittäin edullista ja helppoa järjestää pienillä käskyillä. Mutta laivankorjaus, Aldarin oli pakko myöntää, että siitä ja sen kustannuksista hänellä ei ollut aavistustakaan. Onneksi matka Dioneen oli maksanut itsensä jo moninkertaisesti takaisin, mutta nyt hänen olisi pakko päästä takaisin Drienelle, muutoin matka tänne olisi ollut turha.
“Selvä”, Rayash sanoi hetken veljeään tuijotettuaan. “Laiva lähtee huomenna auringonnousun aikaan. En odota sinua tai lakeijaasi”, kapteeni jatkoi kohottautuen täyteen pituuteensa reelinkiin nojailun sijaan. Kapteeni katsoi, miten hiljainen Aldar kääntyi kannoillaan ja lähti takaisin maihin, lakeija tiukasti tätä seuraten. Aldarin olemuksesta kuitenkin näki, ettei tämä ollut uskoa korviaan - Rayash oli loppujenlopuksi suostunut hämmentävän helposti… Rayash rentoutui hieman veljensä lähtiessä satamaan päin. Kun hänen veljensä oli näkö- ja kuuloetäisyyden päässä, muutoin niin ilmeettömän kapteenin huulilta karkasi syvä huokaus ja miehen hartiat painuivat hetkellisesti kasaan. Tämä ei ollut lopputulos, jota hän oli toivonut, mutta sen oli kelvattava. Sentään Aldar maksaisi kaiken, ja Rayash ei voinut olla kuin tyytyväinen tietäessään, että voisi nyhtää veljeltään rahaa aikalailla kaikkeen Lohikäärmeeseen liittyvään. Se ei silti poistanut mitään matkaan liittyviä ongelmia, ja ensimmäistä kertaa vuosiin Rayashista tuntui, että hän tulisi tarvitsemaan kaiken oman ja miehistönsä osaamisen saattaakseen Lohikäärmeen vielä kerran meren yli kaupungista kaupunkiin.
Ensimmäinen askel siitä selviytymiseen olisi kuitenkin valmistautuminen matkaan, Rayash totesi itselleen ja pakottautui työntämään kaikki mahdolliset kauhukuvat mielestään. Jos joku laiva kykenisi matkaan vielä, se olisi Lohikäärme miehistöineen.
Kapteeni suoristautui hitaasti ja vilkaisi ohimennen miehistöään. “Lähdemme huomenaamulla kohti Drieneä”, tämä julisti sitten saaden jo aiemminkin hidastuneen työnteon loppumaan hetkellisesti kokonaan, kun huomio kiinnittyi keskellä kantta seisovaan kapteeniin.
“Kuten Sarya ja Torfar ovat varmasti sanoneetkin, en pakota teistä ketään lähtemään, mutta toivon, että mahdollisimman moni lähtee. Ylläpito talven ajan Drienellä on järjestetty teille”, Rayash sanoi sitten. “Ja jos pääsemme satamasta satamaan, lupaan tarjota teille kierroksen kapakassa”, mies naurahti vielä, kun varmasti oli saanut kaikkien kannella olevien huomion. Se sai aikaan pienen naurahduksen kaiken vakavuuden keskellä. Joku kuiskasi toiselle jotakin - todennäköisesti siitä, pitäisiköhän kapteeni lupaustaan vai ei, sillä tälläiset tarjoukset olivat harvinaisia. Toki niin tälläinen matkakin oli.
“Mutta, laivan pitäisi olla aamulla matkakunnossa, joten töitä riittää”, tämä huomautti vielä, vilkaisten ohimennen jokaista, erityisesti ruorin lähettyville jäänyttä Saryaa, jonka ilmeestä oli mahdoton tulkita mitään ajatuksia tämän suhteen. Sen sijaan perämies alkoi jaella tehtäviä ja käskyjä, ja Rayash nyökkäsi tälle lyhyesti. Kuten aiemmin oli sovittu, ei laivalla olisi lastia juuri lainkaan, ja osa siitä tilasta korvattaisiin ylimääräisillä tarvikkeilla niin laivalle kuin sen miehistöllekin.
“Miraya”, kapteeni vilkaisi sitten tytärtään, jonka oli nähnyt kuuntelevan myös Aldarin kanssa käytyä keskustelua. Kädenliike viittasi kapteenin hyttiä kohden jo ennen kuin Rayash itse lähti hyttiinsä, olettaen Mirayan seuraavan pisteliäiden kommenttiensa kanssa. Vaikka tämä miten olikin hänen päätöksensä, se oli aivan yhtä lailla Aldarin päätös - ja Rayash oli miestä varoittanut siitä jo ennen Drieneltä lähtöä. Kapteeni työnsi hyttinsä oven kiinni, kun Miraya oli astunut peremmälle. Rayash jäi vain hetkeksi katselemaan naista siitä ovelta ennen kuin käveli lähemmäs työpöytäänsä ja ikkunaa, jonka laidalla Isray tapansa mukaan istuskeli ja nakeri pöydällä olevasta kiposta hakemaansa pähkinää. Kannella tämän kantama auktoriteetti ja itsevarmuus näyttivät ainakin jonkin verran karisevan miehen istuessa pöydänlaidalle ja viimein kohottaessaan katseensa takaisin Mirayaan.
“Sinun ei tarvitse lähteä tälle matkalle”, tuo sanoi sitten hiljaa. Hän ei halunnut vaarantaa Mirayan turvallisuutta tälläisellä edesottamuksella… Ei todellakaan.