Eteenpäin

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
Post Reply
User avatar
Kide
Posts: 568
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Eteenpäin

Post by Kide » Sun Jan 12, 2020 10:17 am

// Tinanjaa ja Ranyardia odotetaan matkaseuraksi. //

Oli kulunut vain muutama päivä Ranyardin loukkaantumisesta, kun matka sovitusti jatkui taas. Naenijasta näytti, ettei palkkasoturi ollut vielä kunnossa, mutta haltia nieli vastalauseensa tietäen, ettei niistä olisi edes hyötyä ja tyytyi vain seuraamaan Ranyardin vointia ja tuputtamaan tälle yrttejä aina tilaisuuden tullen. Matkaseurueen muutosten jälkeen, Gusty-aasin vaihtuessa Pami-ratsuun, matkustaminen muuttui huomattavasti sujuvammaksi. Nana ja Pami näyttivän löytävän yhteisen sävelen ensimmäisestä päivästä lähtien. Pami osoittautui mitä tyyneimmäksi matkaseuraksi ja oli kaiken lisäksi kuuliainen. Jopa Nafi luopui punaruskean tamman pälyilystä jo toisena matkustuspäivänä ja lenteli ratsastavan kaksikon ympärillä iloisesti syöksähdellen ja vauhdista ja vapaudesta nauttien.

He saapuivat seuraavan, edellistä huomattavasti pikkuruisempaan kylään toisen matkustuspäivän iltahämärän aikaan. Sää oli ollut suosiollinen - vaikka aurinko ei ollutkaan tervehtinyt heitä viimeisenä kahtena päivänä, ei ollut myöskään satanut. Ilma oli kuitenkin hieman viileämpi ja kosteampi ja se nostatti iltaa vasten sumun, jonka keskeltä heikosti valaistu kylä ilmestyi heidän eteensä kuin tyhjästä. Näky oli suorastaan aavemainen, mutta hevosten ja Nafin rauhallisuudesta Nana tiesi, että tunne oli vain hänen päässään. Heidän päästyään lähemmäs sumussa kelluvilta näyttäneet valot muuttuivatkin tavallisiksi oven pielen lyhdyiksi ja ikkunan takaa loistaviksi kynttilöiksi.
Oikeaa tallia kylässä ei ollut vaan pitkulainen katos, josta uusia tulokkaita tervehti melkein kymmenkunta ratsua hörähdyksillään, mutta ei yhtään kaksijalkaista. Ranyard ja Nana saivat hoitaa hevoset itsekseen omille paikoilleen, jonka jälkeen katokseen ei enää jäänytkään kuin yksi tyhjä paikka. Hevosten määrään nähden kylässä oli hiljaista, mutta asia selittyi heidän päästessään majatalon ovelle. Sisältä kantautui ulos asti naurua ja laulua, joka suorastaan hyökkäsi heitä päin oven avautuessa. Pieni majatalo oli tupaten täynnä niin asiakkaita kuin meteliäkin. Nopeasti saattoi huomata, että suurin osa asiakkaista oli samaa seuruetta ja heitä viihdyttämässä oli räikeästi pukeutunut trubaduuri. Tämä selitti melkein täyden hevossuojan.
Hälystä huolimatta uudet tulijat eivät jääneet huomaamatta, ja heitä kohti kerääntyvät katseet saivat Nanan vilkaisemaan empien Ranyardia ja kääntämään sitten katseensa lattiaan. Hän piteli hellästi Nafia hännästä odottaessaan Ranyardin raivaavan heille tien tiskille. Nana ei voinut sanoa pitävänsä vähääkään tästä huomiosta, jota heidän saapumisensa usein herätti. Hänen onnekseen Ranyardin haarniska näytti keräävään jälleen enemmän huomiota kuin hän ja puoliksi hiusten alla piilotteleva Nafi.
"Peremmälle vain! Aina on tilaa vielä parilla matkalaiselle", tiskin takana seisova järkälemäinen nainen, olemuksestaan päätellen majatalon emäntä, kajautti. "Noh, noh, ystävät hyvät, tehkääpäs tilaa!" nainen jatkoi suureen ääneen, mutta selvästi hyväntuulisesti. Trubaduuri oli tahdikkaasti hiljentänyt hieman musisointiaan, mutta jatkoi edelleen iloista sankarirallatustaan, jonka tahtiin Ranyardille ja Nanalle tehtiin tilaa siirtyä tiskiä kohti. Nanan varautuneisuus alkoi hellittää, kun hänkin aisti väestä huokuvan tyytyväisyyden ja huomasi heihin luotujen katseiden olevan pikemminkin uteliaan kiinnostuneita kuin varauksellisia. Jopa trubaduuri tervehti heitä laulunsa lomassa hattuaan pikaisesti heilauttamalla sen mitä soittonsa välissä ehti.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 722
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Eteenpäin

Post by Tinanja » Sun Jan 12, 2020 6:58 pm

Ranyard kieltämättä nautti siitä, että pääsi jälleen tien päälle. Normaaliakin helpottavampaa siitä teki miehen olo, joka oli pitkästä aikaa lähes normaali. Nazin liikkeet olivat aina yhtä tasaiset ja miellyttävät, kun maisema vaihtui rivakkaa tahtia kahden ratsukon, ja ympärillä lentelevän liskon nauttiessa kohtalaisesta säästä, toisinaan pilvien lomasta saattoi kuvitella jopa näkevänsä auringon. Siitä huolimatta he olivat saaneet pari yötä taittaa matkaa sateetta. Ratsastaminen tuntui ärsyttävän edelleen parantumaan päin olevaa reittä toisinaan, ja kun Naenija ei nähnyt, lepuutti mies jalkaansa ilman jalustinta satulaa vasten. Kylkeä ratsastus ei tuntunut häiritsevän lainkaan, ja reiden satunnainen särky oli jo sellaista, ettei sitä yleensä edes huomannut. Naenija kuitenkin tapansa mukaan yritti harva se hetki lääkitä häntä ties millä, ja toininaan ihan vain parantajan mieliksi Ranyard joi tämän tarjoaman teen tai söi tarjotut yrtit.

Matka oli kulkenut hyvin rauhallisesti ja yllättävän mukavasti, ja toisen matkapäivän illan laskeutuessa pieni kylä ilmaantui heidän näköpiiriinsä. Hevoset sai hoitaa rauhassa lähes täydessä tallissa. Tyytyväinen heinien rouskutus tallista sai Ranyardin kasvoille pienen hymyn. Täysi talli sai kuitenkin palkkasoturin ottamaan satulalaukkunsa mukaansa laukkunsa lisäksi. Molemmat löysivät tiensä tämän olkapäälle roikkumaan, kun kaksikko viimein astui sisälle tupaten täynnä olevaan pieneen majataloon. Hilpeä ja tuttavallinen tunnelma ei tuntunut lainkaan laantuvan heidän astuessaan sisälle, mutta hiljeni hetkeksi. Ranyard kulki hitain, rauhallisin liikkein edellä tiskille saakka, nyökäten tervehdykseksi majatalon emännälle, joka jo huuteli heille tervetulotoivotuksia.
“Se on mukava kuulla”, Ranyard vastasi tuolle, pienen, hetkellisen hymyn huulilleen taikoen.
“Tarvitsisimme yösijan ja toki ruoka ja olut varmasti maistuvat pitkän matkapäivän jälkeen.”
“Ei meillä kyllä ole kuin yksi ullakkohuone vapaana, mutta saatte sen kyllä halvalla”, emäntä hymähti katsellen avoimen mittailevasti Ranyardia, ja vilkaisi sitten Naenijaankin edelleen se leveä hymy huulillaan.
“No ei meillä sitten taida olla vaihtoehtoja”, palkkasoturi vastasi olkiaan kohauttaen. “Mutta ensin ruokaa ja juotavaa?” hymy levisi vähän tuon kasvoille miehen laskiessa muutamia kolikoita tiskille emännän eteen. No, nukkumisjärjestelystä varmasti ehtisi keskustelemaan myöhemminkin... Mutta ensin ruokaa ja juomaa.
“Tottahan toki!”

Ranyard kääntyi vilkaisemaan ympärilleen ja yirtti työntää mielestään kaikkialle tajuntaan tunkeutuvan minstrelin hoilauksen. Tämä esitti jotain renkutusta, joka varmasti soisi loppuyön päässä, ja kuulosti siltä, että tuokin oli jo nauttinut muutaman oluen liikaa - tai muuten vain lauloi melkein nuotin vierestä. Ranayrd lähti kulkemaan majatalon aulan seinustalla olevaa pöytää kohden. Siinä näytti olevan pari paikkaa vapaana seinän vieressä, jos sinne pääsisi vain ahtautumaan. Sentään tunnelma täällä ei haiskahtanut kapakkatappelulta, vaan ehkä liiankin tuttavalliselta menolta.
“Onko tässä vielä tilaa?” palkaksoturi pysähtyi lopulta parin tyhjän paikan vierelle ja vilkaisi arvioiden muita pöydässäistujia.
“Toki”, yksi näistä, tummahiuksinen puolhaltiamies viittasi paikkaa vastapäätä itseään oluttuopistaan vapaalla kädellään. “Mistäs saakka te ootte tulossa?”

User avatar
Kide
Posts: 568
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Eteenpäin

Post by Kide » Sun Jan 19, 2020 9:35 am

Vain yksi huone, Nana ihmetteli heidän päästyään tiskille. Samassa hän ymmärsi, että he taisivat olla hyvin onnekkaita, että edes se yksi huone oli jäljellä näin täydessä tuvassa eivätkä he joutuneet nukkumaan hevossuojan heiniin. Toisaalta sekin olisi ollut huomattava parannus edelliseen yöhön, jonka he olivat viettäneet kosteassa varvikossa.
"Ehdottomasti", hän myötäili Ranyardin sanoja ruuasta ja laski itsekin kolikoita pöydälle kunnes emäntä oli tyytyväinen. Toiveita ruuasta oli turha alkaa esittämään näin pienessä paikassa ja näin myöhään. He saisivat sitä, mitä tänään oli valmistettu ja sattuisi olemaan vielä jäljellä. Eikä Nanalle ainakaan ollut edes väliä mitä hän saisi, kunhan saisi syötävää - he olivat ratsastaneet pitkän päivän hyvin mitättömillä tauoilla päästäkseen tänne asti illaksi. Jos hevoset eivät olisi tarvinneet taukoja, Nana epäili että he olisivat syöneetkin satulassa. Toisaalta tämä tahti ei haitannut häntä yhtään. He olivat tuhlanneet hitaaseen matkantekoon aikaa jo aivan tarpeeksi ja hänkin odotti melkein kuumeisesti pääsevänsä mantereen itälaidalle. Myös syksy alkoi näyttää ensimmäisiä merkkejä itsestään ja olisi parempi päästä pääkaupunkiin ennen ilmojen viilentymistä ja sateita.
Nana vastasi emännän loputtoman lämpimään hymyyn omallaan ja kiitettyään pyörähti Ranyardin perään etsimään vapaita istumapaikkoja, vaikka yhtäkkisestä ratsastuksen määrästä kireät lihakset saivatkin haltian miettimään olisikohan hän sittenkin vain seisonut mieluummin hetkisen. Toisaalta hän tunsi itsensä niin uupuneeksi, että saatuaan myöntävän vastauksen vapaista paikoista ja laskettuaan omat laukkunsa sivuun Ranyaridn laukkujen kanssa, hän lysähti alas istumaan melkein turtuneesta takapuolestaan välittämättä. Nafi kurotteli kaulaansa katsellessaan heidän uutta pöytäseuruettaan, mutta jatkuva meteli piti liskon varautuneen jäykkänä, vaikka Nana uskoi senkin aistivan hyväntahtoisen tunnelman.
"Länsirannikolta", Nana vastasi ja väsymyksestään huolimatta tämä ystävällisyys nosti hymyn takaisin hänen kasvoilleen. Hän ei ollut varma halusiko Ranyard, joka muutenkin oli melko vähäpuheinen ainakin vieraassa seurassa, paljastaa edes lähtöpistettään saati päämääräänsä, joten Nana päätti toistaiseksi olla mainitsematta yksiselitteisesti Phoebea eikä liittänyt suoranaisesti Ranyardia vastaukseen vaan vilkaisi palkkasoturia antaen tuon vahvistaa sanansa tai valita omansa.
"Entä te?" Nana viittasi katsellaan kysymyksen koskemaan koko joukkiota, joka majatalon oli vallannut. "Oletteko kaukaakin tulossa? Ja kaikki samaa seuruetta?"
Keittiöltä tulvahti ruuan tuoksua - ilmeisesti heidän ateriansa alkoi lämmetä. Se sai haltian vatsan murahtamaan vaativasti, mutta ääni peittyi kokonaan yleiseen hälyyn, jota edelleen säesti trubaduurin lähes katkeamaton laulu ja soitto. Nana ei voinut olla pohtimatta oliko tuo soittoniekka yksi joukkion jäsenistä vai sittenkin paikallinen musikantti, joka pääsi kerrankin nauttimaan uudesta ja suuremmasta yleisöstä.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 722
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Eteenpäin

Post by Tinanja » Wed Jan 22, 2020 6:38 pm

Tuoli Ranyardin painon alla narahti miehen vaihtaessa asentoa ja työntäessä laukkunsa paremmin jalkojensa ja seinän viereen suojaan uteliailta. Hitaasti kylmänkostean päivän jälkeen mies tunsi kehonsa alkavan lämmetä tupaten täynnä olevassa majatalossa ruokaa odottaessa. Se hälinä, minstrelin soitto sekoittuen keskusteluun tuntui niin tutulta, yllättävän rauhalliselta, sillä sävy kaikessa keskustelussa oli positiivinen. Se tuntui näkyvän aina pöydässä käytävään keskusteluun saakka. Kun Naenija mainitsi, että he olivat länsirannikolta, ei sitä kyseenalaistettu tai siihen jääty roikkumaan.

Nyt Naenijaa vastapäätä istuva tummahiuksinen puolhaltia hymähti tuon kysymykselle.
“Me ollaan vaan tosta lähikylästä, tuotiin tänne tilatut viljat kaverin kanssa”, tuo viittasi ohimennen vieressään istuvaan suurinpiirtein samanikäisen näköiseen ihmismieheen.
“Ei mitään niin pitkää mitä länsirannikolta on tänne”, tämän kaveri totesi oluttuoppinsa maistelun lomassa. Emäntä kantoi kaksi suurta lautasellista ruokaa Naenijan ja Ranyardin eteen höystettynä kahdella aivan yhtä isolla oluttuopilla, jotka oli laskettu kukkuralleen olutta. Jos valaistus olisi ollut vähänkin parempi, olisi palkkasoturi varmasti mutissut jotain oluen liiallisesta lantraamisesta, mutta nyt hän oli liian nälkäinen ja liian janoinen huomioidakseen sellaista. Sitä paitsi, vaikka ruoka olikin ties mitä muhennosta, se oli ainakin lämmintä, ja ihan syötävän makuista. “Mutta on täällä silti enemmän porukkaa, mitä oletettiin”, puolhaltia jatkoi sitten. “Olen Traold ja tuo on Kelst.”
“Ranyard, ja hän on Naenija”, palkkasoturi vastasi kätellen näitä nopeasti pöydän ylitse vakaalla kädenpuristuksellaan, kun nuo näyttivät odottavan vastausta. Sen tarkempaa identifointia tai pientä keskustelua mies itse ei tuntunut olevan valmis herättämään, vaikka kysymyksiin vastasikin.

Vaikka ruokaa näytti olevan suuri annos siinä isolla lautasella, jota voisi enemmänkin sanoa kulhoksi kuin lautaseksi, oli se kadonnut ainakin palkkasoturin lautaselta parempiin suihin alta aikayksikön oluen siivittämänä. Ilmeisesti muutkin olivat jo tyhjentäneet lautasensa, kun trubaduurin soitto muuttui enemmän ja enemmän tanssimusiiksiksi, taputusten saattelemana. Ei mennyt pitkään, että ensimmäiset pöydät oli jo työnnetty sivuun, jotta lattiatilaa vapautuisi tanssille.
“Neiti?” Traoldiksi esittäytynyt puolhaltia nousi seisomaan ja kiersi pöydän toiselle puolelle kumartaen Naenijalle leveä hymy kasvoillaan. “Saanko luvan?” tuo ojensi kättään naista kohden. “Pitkän päivän jälkeen varmasti pieni rentoutuminen tanssin parissa olisi paikallaan”, tuo iski silmää. “Ellette te ole eri mieltä?” kulmienkohotus suunnattiin oluttuoppinsa tyhjentänyttä Ranyardia kohden. Palkkasoturin tuhahdus ja päänpudistus kertoivat puolhaltialle ihan riittävästi.

Post Reply