Eteenpäin

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Kide
Posts: 630
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Eteenpäin

Post by Kide » Fri Jun 05, 2020 12:01 pm

Ranyard ei selvästikään uskonut sen enempää jumaliin kuin siihenkään, että koiranpentu olisi harmiton matkaseuralainen. Eikä Naenijankaan usko niihin ollut kovin vahva, jälkimmäiseen tämän päivän jälkeen lähes olematon. Sen takia päätöksen selittämisen toiselle olikin niin vaikeaa, mutta silti haltiasta tuntui, että hän oli tehnyt oikein. Ainakin hän oli pelastanut yhden viattoman elämän. Olipa syynä sitten hetken mielijohde ilman parempaa arviointikykyä, kohtalo tai vain tapa lievittää sitä tuskaa mitä viikot ilman parantamisen mahdin tuntemista sisällään haltialle olivat aiheuttaneet, nyt hänellä olisi toinenkin pieni elämä vastuullaan. Ehkä se olikin korvaus siitä elämästä, jonka haltia oli itse riistänyt. Ehkä tämä oli yksi niistä tavoista, joilla Nana yritti päästää irti menneisyydestä ja astua uuteen. Joka tapauksessa Nana oli valmis ottamaan täyden vastuun päätöksestään, mitä palkkasoturi tuntui painottavan toistamiseen.
"Tiedän, tiedän, ja minun vastuullani." Nana sai juuri silputtua viimeisen porkkanan ja nosti katseensa Ranyardiin. "Älä huoli, minä kyllä hoidan kaiken. Ja kunhan pentu tottuu", haltia nappasi juuri herännyttä ja nyt nuotiosta kovin kiinnostunutta asianomaista samalla niskasta ja siirsi hieman sivummalle, "laukussa matkustamiseen, ei matkakaan enää hidastu. Siihen tuskin menee muutamaa päivää kauempaa." Hellä hymy kohosi haltian kasvoille, kun hän seurasi pennun saman tien sipsuttavan palkkasoturin saappaan viereen ja nukahtavan uudestaan.
"Ja pidän huolen siitä, ettei pentu syö saappaitasi rei'ille", haltia vielä lupasi naurahtaen.

He söivät rauhassa ja sellaisessa hiljaisuudessa mitä metsä puiden natinoineen ja lehtien kahinoineen saattoi tarjota. Pikkuinen koiranpentu tuhisi sen koko ajan kyljellään Ranyardin saappaan kupeessa. Se kaapi pariinkin otteeseen maata jaloillaan unissaan saaden Nanan hymähtämään hymyillen.
Heidän kerätessään tarvikkeita syömisen jälkeen koiranpentu vasta heräsi ja oli pian äänekkäästi Nanan jaloissa pyörimässä ja selvästi vailla omaa osuuttaan. Nana odotti kunnes pentu suostui rauhoittumaan ennen kuin antoi sille ruuantähteitä. Tai oikeastaan niistä puolet toisen puoliskon mentyä jo aiemmin Nafin suuhun.
Ei-sanat säestivät Nanan nukkumapaikan valmistelua koiranpennun ollessa taas täynnä virtaa ja tarttuessa pikkuruisilla mutta terävillä hampaillaan kaikkeen mitä haltia liikutti.
"Ei, se on viitta, ei jälkiruoka."
"Ei, vilttiä ei syödä."
"Ei, lopeta se laukun pureskelu, järsit sitä jo matkalla enemmän kuin tarpeeksi."
Kaikista kielloista ja nostelusta huolimatta pennun häntä heilui lähes taukoamatta ja Nanan kasvoilla säilyi lempeä hymy.
Kun Nana viimein rauhoittui aloilleen oli koiranpentukin saanut enimmät energiansa tuhlattua turhanpäiväiseen sähläämiseen.
"Et voi olla vain pentu ikuisesti, sinähän tarvitset nimen", Nana jutteli koiralle istuuduttuaan nukkumapaikalleen ja nostettuaan sen syliinsä. Haltia rapsutti pentua korvan takaa niin, että sai sen takajalan vipattamaan. Hetken hän silitti koiraa hiljaisuudessa ja katseli mietteliäänä puiden latvoja kohti. Puoliksi varisseiden lehtien lomasta näkyi palasia hiljalleen kirkastuvasta tähtitaivaasta.
"Nyt minä tiedän", Nana hihkaisi lopulta. "Kylässäni oli pieni poika, jolla oli vauhtia kuin pallosalamalla. Se päihitti aina muut nopeudessa, vaikka sen jalat olivat yhtä hontelot kuin sinunkin. Dazianje oli hänen nimensä ja nyt se on sinunkin nimesi. Dazian", Nana tunnusteli lyhennöstä nimestä. "Tai vain Daz, niin ehdin kutsuakin sinua ennen kuin pääset livahtamaan liian kauas", haltia naurahti pennulle.
"Eikö se näytäkin aivan Dazilta?" haltia kysyi nostaen pentua kainaloista ja osoittaen läähättävää ja häntää iloisesti heiluttavaa karvapalloa palkkasoturia kohti.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 797
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Eteenpäin

Post by Tinanja » Mon Jun 08, 2020 10:20 am

Ranyard oli vain naurahtanut Naenijan kommentille siitä, että tuo vahtisi pentua niin paljon ettei tämä ehtisi syömän reikiä palkkasoturin saappaisiin. Mutta, ei hän voinut kieltää, etteikö siinä hänen jalkansa vieressä nukkuva, unissaan kaivava mukamas maata kaivava pentu ollut suloinen. Sentään tämä näytti tietävän, keneltä ruokaa sai, kun heräämisensä jälkeen kipitti nopeasti tuijottamaan parantajaa suurilla nappisilmillään.
Keiton valmistumiseen kului oma aikansa, mutta lopulta palkkasoturikin oli lapioinut kulhollisen lämmintä ruokaa alas vatsaansa täyttämään ja lämmittämään. Työnnettyään muutaman puun vielä nuotion liekkien syötäväksi, tämä kääriytyi makuualustansa päälle huopansa alle valmistautuen nukkumaan. Tämä jäi kuitenkin katselemaan vielä hetkeksi Naenijan, Nafin ja uuden seurueen jäsenen tekemisiä, kun parantaja aloittikin keskustelun koiran potentiaalisesta nimestä. Pieni tuhahdus karkasi Ranyardin huulilta ennen kuin tämä ehti estää itseään. Se oli enemmän ehkä huvittunut ele kuin mitään muuta.
“Daz kuulostaa aika paljon samalta kuin Naz”, tuo naurahti. Mutta ei hän ollut oikea henkilö kommentoimaan sitä oikein suuntaan tai toiseen. “Mutta sopivan lyhythän se on”, palkkasoturi pääätyi kuitenkin vielä toteamaan katsellessaan häntäänsä heiluttavaa, suurilla silmillään häntä tuijottavaa pentua, eikä voinut olla päästämättä hetkeksi pientä hymyä kasvoilleen.

Hitaasti ilta laskeutui myös heidän leiriinsä, vain taittuakseen yöhön, ja aamulla matka voisi jälleen jatkua.

//kiitokset jälleen loistavasta pelistä!

Locked