Jalansijan hakua

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 770
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Jalansijan hakua

Post by Tinanja » Sat May 16, 2020 9:31 pm

Zahirin askeleet johdattivat miestä satama-alueella sen syvyyksiin hämärille kaduille. Mies kieltämättä kulki päättäväisin, suorin askelin kohti satama-alueen sydäntä. Ne harvat vastaantulijat eivät näyttäneet kiinnittävän heihin mitään huomiota - päin vastoin useimmat vaihtoivat puolta kadulla, tai kääntyivät toiselle kapeista sivukujista. Viimein Zahirin askeleet hidastuivat ja tämä pysähtyi erääseen kadunkulmaan. Mies kääntyi viimein katsomaan Vareota huppunsa alta. Hän kyllä oli kuullut aiemmin jo tämän kysymyksen, mutta pääkadun kupeessa ei ollut oikea paikka selittää sitä, ketä Vareo lähtisi tapaamaan.
Tummanpuhuvaa viittaa harteillaan kantava maagikko kaivoi vaatteensa suojista, taskustaan kirjeen. Se oli taiteltu siististi kolmeen osaan ja päällä kiilteli maagikon oma sinetti, kun tuo ojensi sen Vareolle.
“Satama-alue on niin laaja, ettei sitä voi ottaa hallintaan tai hallita yksin. Pitää kuitenkin varoa, kehen luottaa, ja sopimukset… kuten tämäkin, on solmittu molempien hyötymiseksi, eikä siinä ole mitään suurempaa tarkoitusta saati luottamusta”, Zahir totesi sitten.

“Jokainen, erityisesti täällä, pelaa omaa peliään, ja mies, jota olet menossa tapaamaan, ja jolle viet tuon viestin, tekee sitä myöskin. Hän on yksi niistä henkilöistä, joilla on suhteita suurten laivojen kapteeneihin, ja jonka pyynnöstä satamassa tapahtuu paljon lailta pimentoon jääviä asioita. Samalla hän kuitenkin on yksi liittolainen, jota tarvitaan jalansijan vahvistamiseksi satama-alueella”, Zahir nojautui puhuessaan seinää vasten antaen huppunsa varjostaa vieläkin paremmin kasvojaan siinä talojen varjossa. Tämä katseli kuitenkin arvioiden vuoroin Vareota ja vuoroin katua varmistaakseen, ettei kukaan seurannut tai jäänyt liian lähelle kuuntelemaan hänen sanojaan. Tämä mies, jota Vareo oli menossa tapaamaan, oli yksi linkki suurempaan valtaan satama-alueella. Maagikko oli itse saanut aikaan jo sopivan vakaan sopimuksen tuon kanssa sataman hämärätoimien osalta, ja miehen kontaktit olivat olleet jo kieltämättä suureksi hyödyksi jalansijaa tavoitellessa. Matka olisi kuitenkin pitkä, eikä Zahirilla ollut aikomustakaan olla itse se, joka jatkaisi tämän sopimuksen tuomien hedelmien kasvattamista. Hänen omat tavoitteensa olivat paljon korkeammalla kuin välikäsissä, vaikka välikäsiä hän tulisi tarvitsemaan tavoitteensa saavuttamisessa. Siinä mukaan kuvioon astuisi Vareo, joka oli sopivasti hänen komennossaan ja velassa maagikkoon nähden - varsinkin asunnon jälkeen. Tämä oli osoittanut jo hyödyllisyytensä ja älykkyytensä, eikä Zahir epäillyt, etteikö tuo saisi myös hoidettua tätä asiaa. Lisäksi se antoi vielä yhden mahdollisuuden testata Vareon luottamusta - Zahir oli nimittäin varma, että ennemmin tai myöhemmin tältä satamassa pyörivältä mieheltä tulisi lähes vastustamaton tarjous, josta Vareon olisi kieltäydyttävä, jos tämä ei haluaisi vaihtaa pomoaan. Zahir tiesi tarkalleen, mitä tekisi Vareolle siinä vaiheessa, ja tällä hetkellä ainakin oli toiveikas, ettei sitä päivää tulisi eteen.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Zahir jatkoi puhettaan, nyt jälleen Vareota katsellen.
“Kirjeessä kerrotaan asemastasi, ja siitä, että tämä on askel parempaan yhteistyöhön, ja satama-alueen… näkymättömien liiketoimien varmistamiseksi. Hän todennäköisesti pyytää sinua toteuttamaan jonkin pyynnön, tai tehtävän, jonka jälkeen suostuu jatkamaan yhteistyötä kanssasi. Ota se vastaan, ja jos tarvitset resursseja siihen, niin ne varmasti järjestyvät, niin kauan kun ne eivät risteä minun tavoitteideni kanssa”, Zahir totesi vielä. Miehen äänensävy oli lähinnä faktoja pöytään lateleva - varsinaisesti siitä ei ollut mahdollista tunnistaa mitään tunteita, tai sitä, mikä Zahirin itsensä taka-ajatus puheiden kertoman lisäksi oli.

“Tarvitset sen sinettisormuksen, jotta pääset sisään tuosta vastapäisestä ovesta, kai sinulla on se mukanasi?” tuo kysyi vielä viitaten ohimenevällä kädenliikkeellään mitäänsanomattoman näköistä ovea kadunkulmausta vastapäätä. Se oli puinen, raskaan näköinen ovi, jonka saranat oli vain isketty oven puun lävitse sen enempää kädenjälkeä kaunistelematta.
“Hänen nimensä on Cheorn Tyall“, maagikko sanoi vielä.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 488
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Jalansijan hakua

Post by Kuparirapu » Thu May 21, 2020 9:30 pm

Zahir antoi vastuksen viipyä hetken aikaa, ja kun tämä viimein vastasi Vareo huomasi maagikon katselevan ympärilleen jotta heitä ei kuunneltaisi. Täysin johdonmukaista käytöstä, mutta jotenkin ele tuntui sopimattomalta siihen kuvaan Zahirista jonka Vareo tiesi kiertävän kaduilla tällä hetkellä. Mustiin pukeutunut maagikko, joka napsi kaupungin kortteleita itselleen kuin kuumia kastanjoita talvipakkasilla, ja joka voisi muuttaa kenet tahansa veriseksi lätäköksi magiallaan jos niin halusi. Zahir oli enemmän kuin pelkkä mies jonka tarvitsi vilkuilla ympärilleen, enemmänkin kuin rikollisjoukon johtaja. Hän oli jo huhujen ja arvailujen ympäröivä hahmo, jonka maine vain kasvaisi mitä useammin jutut kääntyisivät häneen.
Eikä parempaa paikkaa kaupungissa olisikaan kuin tällaisen miehen välittömässä alaisuudessa.

Tämä tulevan yhteistyön toinen puoli kuulosti juuri sellaiselta luonteelta joka yleensä päätyi rikollisissa piireissä johtajaksi. Ne kaikista julmimmat, ovelimmat ja motivoituneimmat, joilla oli horjumaton usko omaan toimintaansa. Vareo arvelikin ettei tämä toinen taho kumartelisi ja nöyristelisi Zahirin edessä kuin ehkä pakon edessä. Ei, tämä sopimus solmittiin koska molemmat osapuolet ymmärsivät sen olevan kannattavampaa kuin vaihtoehdot. Ja siksi yhteisymmärrys kestäisi niin kauan kuin se hyödytti solmijoitaan.
Vareo otti kirjeen vastaan ja ujutti sen liivinsä sisällä olevaan taskuun. Parempi ettei hän heilutellut sitä käsissään, rikollisten täyttämässä paikassa taskuvarkaat eivät olleet harvinaisia. Mies nyökkäsi Zahirille sen merkiksi, että oli kuunnellut, ja sanoi vielä:
"Teen sen mitä hän pyytää. Oletan että asia on jo aiemmin sovittu."
Mielessään Vareota epäilytti hieman tällainen tilanne, mutta Zahir oli antanut käskynsä. Tässä punnittaisiin sitä luottamusta, jonka Vareo koki välttämättömäksi todistaa. Nyökäten ja vetäen peukalollaan paitansa alla roikkuvat sormukset Vareo toisi vielä nimen:
"Cheorn Tyall. Selvä."
Ja sitten hän harppoi jo kadun ylitse kohti osoitettua ovea. Vareo vilkaisi tottumuksesta ettei oven ympärillä olevissa varjoissa seisonut ketään odottamassa, ja tarkkailemassa, pysähtyen sitten oven eteen. Se näytti päällepäin rumalta ja yksinkertaiselta, mutta kahvan alla ei näkynytkään avaimenreikää. Sen sijaan siinä oli pieni, pyöreä painauma, juuri sopiva sormukselle. Kahvan kokeilemisen sijaan Vareo kuitenkin löysytti ensin rahapussinsa lenkit vyöltään, ja kurkottaen kättään tunnusteli kaltevan katon reunasta pienen kolon johon hän tunki ne piiloon. Nyt taskuvarkaat eivät löytäisi mitään tärkeää, vaikka kävisivätkin hänen taskunsa lävitse.
Pujottaen sormuksen yhteen sormistaan Vareo painoi sen painaumaan, ja hämärässä hän näki heikon sinertävän hohteen puun ja metallin väliltä. Hän kokeili kääntää kättään, ja sormuksen kiertyessä tuntui kuin oven sisällä olisi liikahtanut jotakin ja kahva antoi myöten. Vareo pujotti sormukset takaisin kaulalleen ja astui sitten sisään.
Kapea eteishuone näytti vielä ahtaammalta katosta roikkuvan lyhdyn valossa Vareon astuessa sisään. Oven sulkeutuessa kaksi seinän varjoa liikahti ja esille astui kaksi miestä seinien huomaamattomista syvennyksistä. Toinen katseli Vareota päästä varpaisiin, toisen kiertäessä sivummalle käsi lähellä veitsen kahvaa.
"Aseet pois ennen kuin pääset sisään," toinen murahti ja ojensi kämmentään. Nyt Vareo huomasi edempänä paksun kankaan, jonka alta näkyi pieni kaistale valoa ja joka vaimensi peittämänsä huoneen äänet. Totellen sanattomasti Vareo ojensi ensin nuijansa ja sitten veitsensä. Mutta puhunut rosvo nyökkäsikin toverilleen, ja tämä kumartui taputtelemaan Vareon housunlahkeet ja sitten hänen tunikaansa.
"Älä hermostu, tarkistetaan vaan ettet ole ujuttanut ylimääräisiä puukkoja vaatteisiis," rosvo sanoi tottuneella äänensävyllä, jolla tämä epäilemättä rauhoitteli kiivasluontoisempia henkilöitä. Vareo ei vastannut mitään, vaan sieti kärsivällisesti kovakouraisen ja perusteellisen tutkimuksen. Lopulta hänelle nyökättiin ja annettiin tietä. Kävellessään verhoa kohti Vareo kuuli vielä takaansa matalalla äänellä vaihdetut sanat:
"Tuoko se on?"
"Jep. Täsmää siihen mitä jätkät kertoivat."
"Hrmm. Saa nähdä mitä käy."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 770
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Jalansijan hakua

Post by Tinanja » Thu Jun 04, 2020 5:01 pm

Zahir katseli, miten Vareo hetken aikaa ovella seisoskeltuaan ja piilotettuaan jotain katonrajaan, katosi pian ovesta peremmälle. Ovi sulkeutui pian miehen perässä, ja Zahirin tehtäväksi jäi vain odottaa. Mies nojautuikin paremmin seinää vasten ja jäi kuuntelemaan ja tarkkailemaan tilannetta. Vareon olisi todistettava hyödyllisyytensä Cheorn Tyallille, ja osoitettava että olisi luotettava jatkamaan Zahirin aiemmin aloittaman sopimuksen kehittämistä. Myöhemmin… sitten myöhemmin olisi aika kääntää tämä asetelma toisinpäin… ja Zahirista tulisi se, joka sanelisi käskyt ja tekisi päätökset. Ennen sitä hetkeä, tämä oli välttämätön askelma, joka tulisi ylittää noustakseen seuraavalle.

“Vareo Berenthal”, suuren tammipuisen pöydän sivustalla suurella tuolilla istuva mies totesi hitaasti matalalla äänensävyllä. Cheorn Tyall oli leveäharteinen, isomahainen mies, joka oli selkeästi nauttinut asemansa tuomista eduista niin ruuan kuin vaatteidensakin osalta. Miehen yllä oleva tunika, sen päällä oleva liivi ja suorat housut oli tehty mittatilaustyönä laadukkaasta kankaasta, ja koristeltu kirjailuin. Muutamat sormukset Cheornin sormissa, pari kaulakorua kaulassa ja korvissa kiiltelevät korvakorut kertoivat lisää tarinaansa siitä, ettei mies peitellyt varallisuuttaan - päin vastoin. Tämä ei kuitenkaan selkeästi aina ollut ollut varakas ja asemansa ties millä ansainnut - toinen jalka oli polvesta alaspäin korvattu koristeellisella puujalalla, ja kämmenet näyttivät vielä vuosien jälkeenkin siltä, että töitä oli tehty. Kaiken kruunasi kuitenkin toisen silmän päällä oleva silmälappu, jonka alta oli nähtävissä poskea tavoitteleva, epäsiististi arpeutunut haava. Tuo risti kätensä vatsansa päälle ja jäi katsomaan Vareota päästä varpaisiin paksun kulmakarvan varjostamalla silmällään. Lähistöllä huonetta jakaneen verhon vieressä seisoi ainakin kaksi vartijaa, jotka loivat myöskin muutaman arvioivan katseen Vareoon. Ilmeisesti tämä sataman sydänalueella sijaitseva kolkka oli riittävän syrjäinen ja piilossa rakennusten alla, jotta se oli loistava tälläisiin tapaamisiin. Zahir todennäköisesti oli sopinut tästä ajankohdastakin aiemmin - Cheorn ei näyttänyt siltä, että kuului tähän matalaan, joskin puhtaaksi hinkattuun tilaan.

Katseen vaellettua muutaman kerran Vareon päästä varpaisiin ja takaisin ylös, mies jäi katsomaan Vareota suoraan silmiin - tai silmästä silmään. Ohimennen tämä viittasi kahta vartijaansa astumaan sivummalle, jotta hänen uusin vieraansa pääsisi lähemmäs häntä. Vaikka tilassa olikin vapaa tuoli, ei tuo viittannut Vareota istumaan sille.
“Kuulin yhteiseltä tuttavaltamme, että olet kätevä ratkaisemaan ongelmia… ja sopivasti minulla sattuu olemaan ongelma, joka kaipaisi ratkaisua”, Cheorn totesi sanojaan hieman venyttäen ja niiden painoa suussaan tunnustellen. “Saa nähdä, pitävätkö hänen sanansa paikkaansa”, tuo hymähti vähän.
“Mutta... Minulta on varastettu eräs esine, jonka haluaisin takaisin. Voisit käydä hakemassa sen niiltä, jotka ovat tämän vääriin käsiinsä ottaneet”, Cheorn jatkoi sitten yksisilmäinen katse kiinnittyneenä Vareoon herkeämättä.
“Toki, se esine on viety tietojeni mukaan hyvinkin tiukasti vartioituun paikkaan, jonka lähelle pääsy varmasti itsessään jo on haaste… Luuletko, että sinulla on riittävät taidot ja tavat, joilla voisit saada tämän esineen minulle takaisin sataman kaupungin omistamalta varastolta?” Olisi mielenkiintoista nähdä, miten tuon Athertonin juoksupoika vastaisi, ja miten tiukassa narussa tätä pidettiin - toki se varmasti varmistuisi myöhemminkin, mikäli tämä ehdotus tuottaisi hedelmää.

Post Reply