Hengähdystauko

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
Post Reply
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 770
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Hengähdystauko

Post by Tinanja » Thu May 14, 2020 6:29 pm

Päivän saamat käänteet alkoivat olla hitaasti takanapäin, kun aurinko laskeutui hitaasti horisontin taa. Keskellä aavikkoa loistava leirinuotio oli pystytetty keskelle dyynien luomaa uomaa, hieman edes suojaan aavikon sään vaihteluilta. Keidasta he eivät kuitenkaan tavoittaneet täksi yöksi matkanteon hidastumisen vuoksi.
Taenyathar oli matkan aikana kuullut vain muutamia sanoja sieltä sun täältä. Matka oli edennyt hitaammin kuin mitä lohikäärme olisi halunnut, mutta hänen matkaseuralaisensa eivät olleet kestävyydeltään lohikäärmeen luokkaa. Erityisesti Llianjin ja Ezram näyttivät siltä, ettei taistelu ainakaan ollut piristänyt näitä. Haltiamies kuitenkin oli ehjä, ja todennäköisesti tämä saisi kiittää siitä maagista helyä, jonka Taenyathar tälle aiemmin oli antanut. Ezram näytti myös olevan yhtenä kappaleena, kuten ainakin päällisin puolin kaikki muutkin sekalaisen seurueen jäsenet. Nyt lohikäärme oli kääriytynyt leirinuotion lähettyville haltiahahmossaan sen yllä olevaan viittaan, ja etsinyt kohtalaisen mukavan asennon. Hän jäi mietteliäänä tuijottamaan taivaalle hitaasti näkyviin tulevia tähtiä tummaa taivaankanatta vasten. Lohikäärme ei ollut kovin tyytyväinen tilanteeseen - päivä oli hidastanut jo nyt erittäin hidasta matkantekoa, ja Taenyathar oli varma, että tämä olisi kilpajuoksu Ajattoman salin luokse - eikä hän halunnut koskea pitkällä tikullakaan draamaan näiden ihmisten, ja haltioiden välillä. Silti hän kuunteli, mitä leirissä tapahtui, vaikka nyt ei kokenutkaan tarpeelliseksi puuttua siihen.

Aleo oli vetäytynyt tapansa mukaan omiin oloihinsa ja matkustanut lähes äänettä. Kuin tätä ei olisikaan. Nyt tämä istui lähellä nuotiota nauttien sen valosta kirjoittaessaan uskolliseen muistikirjaansa ylös päivän tapahtumia. Kääriytyneenä viittaansa ja mutustellen kuivia herkkuja eväittensä kätköistä tuon sulkakynä liiti riviltä toiselle miehen kirjoittaessa. Jos tarpeeksi läheltä katsoi, oli mahdollista nähdä tarkka luonnostelma yhdestä niistä valtavista käärmeistä, jotka olivat aiemmin päivällä heidän kimppuunsa hyökänneet. Eikä tämä ollut päässyt vielä siihenkään draamaan, jota oli taistelun jälkeen seurannut Eliezen - vaiko Lalfarin - ja Linin välille. Se ei ollut varsinaisesti kiinnostavaa, mutta mies uskoi voivansa hyötyä siitä oikeassa paikassa oikealla kommentilla - oli se sitten tällä matkalla, tai myöhemmin. Lisäksi, olisi hänen tehtävänsä kirjata kaikki matkan tapahtumat ylös jälkipolvia varten - ja analysointia varten. Sitä hän tekikin, ja nyt käänsi viimein sivua jatkaakseen tarinointiaan. Muiden tekemisistä tuo muutenkin itsekseen viihtyvä Atlashaltia ei ollut kiinnostunut sillä hetkellä.

// Pelijärjestyksen vaihto: Tinanja, Kide, Arlin, Anlie, Kuparirapu

User avatar
Kide
Posts: 610
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Hengähdystauko

Post by Kide » Sat May 16, 2020 2:08 pm

Iltanuotion viimein loimottaessa varjoja sen ympärille istuvien matkalaisten kasvoille syttyivät ensimmäiset tähdet tummenevan taivaankannen valoiksi. Laukkujen ja erinäisten nyssäköiden kahina ja nuotiosta kuuluva ritinä ja paukahdukset olivat pitkään suurimmat äänet. Leiripaikka valmisteltiin hiljaisuudessa aivan kuin kaikki olisivat keränneet voimiaan tulevaa keskustelua varten. Sillä he kaikki tiesivät, että tänä iltana keskustelua tarvittaisiin.

"Noniin", Ezram rykäisi ilman kuivattamaa karheaa ääntään paremmin kuuluville, kun oli ensin saanut hieman ruokaa kurnivaan vatsaansa ja huuhdeltua vedellä hiekantunteen suustaan. "Elieze, en väitä, etteikö muistojen avaaminen olisi joskus vaikeaa, mutta meillä kaikille lienee oikeus kuulla tarkempi selitys päivän tapahtumille." Ezram tarkasteli muita nuotiota ympäröiviä kasvoja vahvistusta hakien. Hän oikaisi jalkansa nuotiota kohti ja hieroi toisella kädellä kipuilevaa polveaan syvään huokaisten. Vanhan sotilaan olisi tehnyt mieli yksinkertaisesti vain murista vastausta, mutta mies oli semmoiseen ponnistukseen liian väsynyt. Ja jopa Ezramkin ymmärsi, että ehkä tässä tilanteessa rauhallinen kysymys toisi paremman tuloksen kuin niskasta ravistaminen, joka taasen epäilemättä herättäisi pelkkää paheksuntaa muussa ryhmässä.
"Ja muista en tiedä, mutta minä en ainakaan ole koskaan kuullut miten sinä päädyit tälle matkalle", Ezram vielä lisäsi perään. Eliezen ja Linjen välikohtaus oli saanut miehen epäilemään kaikkea. Häneen oli iskeytynyt entistä selvempänä oivalluksena se, ettei hän tiennyt seurueen hiljaisesta naisesta mitään. Onnistuttuaan keskustelujen kautta luomaan ryhmän muista jäsenistä ja heidän motiiveistaan jonkinlaisen kuvan, Ezram oli melkeinpä unohtanut vähäsanaisen ja eleisen naisen ja hänestä murehtimisen. Nyt olisi korkea aika korjata asia.
Ezram jatkoi polven hidasta hieromista miettien pääsisiköhän hän ylös enää ollenkaan, kun nyt kerran oli takamuksensa hiekalle laskenut. Onneksi hän oli ruuan lisäksi ottanut jo valmiiksi viereensä rullalle käärityn makuualustan peitteineen ja hoitanut hevosensa. Ehkä hän voisi vain kierehtää tähän paikkaan nukkumaan kenenkään huomaamatta sitä, etteivät hänen jalkansa kestäisi askeltakaan.

User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 80
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Hengähdystauko

Post by Arlin » Sun May 24, 2020 7:35 pm

Matka jatkui hiljaa kohti seuraavaa leiripaikkaa. Lalfar ei ollut sanonut sanaakaan sen jälkeen, kun he jättivät Linjen yksin aavikon keskelle käärmekohtaamisen jälkeen. Puolhaltian olo oli edelleen vihainen ja tyytymätön koko tilanteesta. Häntä jäi myös mietityttämään Linjen syyt tekoihinsa. Menneet teot ja tämän tavoitteensa hetki sitten. Lalfar ei saanut näitä selville, eihän hän edes antanut tälle tilaisuutta selittää itseään. Kaikki olisi kuitenkin ollut vain yritystä johdattaa uuteen harhaan. Vai olisiko? Oliko kaikki haltian muut kertomukset valheita? Puolhaltia ei ollut enää varma siitä, mikä oli totta ja mikä ei. Missään ei ollut enää mitään järkeä.

Ennen pitkään ryhmä pääsi leiriytymään illan pimetessä. Leiripaikka ei ollut kovin suojaisa, eivätkä he päässeet täyttämään vesivarantojaan. Se sai kuitenkin kelvata illan lepopaikaksi ja tuleville keskusteluille. Lalfar tiesi tämän tulevan. Hän ei ollut täysin valmis siihen, mutta osasi odottaa sitä. Yllättävästi Ezram oli se, joka aloitti keskustelun. Lalfar antoi tämän puhua loppuun ja vain kuunteli hiljaa, kunnes kysymykset loppuivat.

"Erkens. Lalfar Erkens on oikea nimeni", Lalfar korjasi ja katsoi kaikkia pikaisesti vuoron perään. "Olen pitkäaikainen katuvaras Phoebessa. Varastan rahapussukoita toisten vöiltä, arvoesineitä talojen sisältä, hevosia talleilta", Lalfar lisäsi. Ei ollut enää syytä piilotella mitään. Oli parasta kertoa kaikki tässä ja nyt. Puolhaltia huokaisi melkein äänettömästi nuotion suuntaan ja valmistautui kertomaan asioita alusta asti.

"Synnyin melko hyväluokkaiseen perheeseen. Isäni oli palkkasoturi Tritonissa, äitini ja veljeni työskentelivät lain parissa. Isäni nimi oli Vildar ja hän kuului armeijassa erikoisjoukkoihin... kuten myös Linje", Lalfar selitti ilmaisten viimeiset sanat melko kireästi. "Isäni ei koskaan kertonut työstään tarkemmin tai hänen armeijatovereistaan mitään. Tiesin vain hänen työnsä luonteen olevan salaista. Erittäin salaista. Minut tuomittaisiin Tritonissa kuolemaan, jos he saisivat kuulla minun selittäneen jo näin paljon. Jopa isäni kuollessa tehtävänsä aikana, meille ei kerrottu asiasta enempää kuin sen, että hän oli kuollut", Lalfar oli vakavana. Hän ei tuntenut isäänsä erityisen hyvin eikä kovin pitkään, joten hänellä ei normaalisti ollut aihetta surea asiaa kovinkaan paljoa. Puolhaltian mieleen kuitenkin tuli Linjen tarinoinnit Lalfarin isästä Ajan miekan varkaana, petturina ja hirviönä. Sitä hän ei voinut hyväksyä. Vain sairas julmuri käyttäisi kuollutta ystäväänsä omien motiivien ajamiseen ties mihin.

"Sain kuitenkin julmalla tavalla tietää yhdestä hänen tovereistaan... Kenties osa teistä on kuullut 23 vuotta sitten tapahtuneista murhista Phoebessa?" Lalfar katseli erityisesti Llianjinia ja Ezramia kysyvästi. Ioachim olisi liian nuori tietääkseen, Aleo oli Atlaksesta ja Lalfar ei uskonut Taenyatharin välittävän tarpeeksi tietääkseen tälle pienistä asioista. "Äitini oli yksi murhatuista... Näin hänet kuolleena kotonamme. Häneen oli ammuttu nuoli. Sama nuoli, jonka esitin tänään", Lalfar alkoi jälleen tuntea samaa vihaa ja surua, jonka tunsi aikaisemmin päivällä. Hän puristi käsiään tiukasti yhteen ja yritti hillitä itseään, jotta pystyi vielä kertomaan tarinansa loppuun tämän illan aikana.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar

User avatar
Anlie
Posts: 143
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Hengähdystauko

Post by Anlie » Sun May 31, 2020 8:22 pm

Nähden muiden katseista ettei hänen vastalauseensa herättänyt minkäänlaista lievennystä Linin kohtaloon, Ioachim puri hampaitaan yhteen ja puristi nyrkkinsä tiiviiksi kuunnellessaan Ezramin sanoja. Kiukultaan Io ei saanut enää sanaa suustaan, mutta hänen ilmeensä puhui paljon. Jos Ezram olisi ohittanut hänet yhtään lähempää, käärmeet eivät olisi olleet ainoa syy miksi vanhempi soturi sinä päivänä olisi kierinyt hiekassa. Ruokatarpeiden jättäminen lievensi nuorukaisen kasvojen kireyttä aavistuksen ja sai tämän käymään läpi oman satulalaukkunsa sisällön läpi, kuivalihapussukan viereen ilmestyen pian annos kuivahedelmiä. Kenellekään Io ei matkan aikana sanonut sanaakaan, ainoastaan katse silloin tällöin Eliezeen mietteliäänä eksyen.

Kun leiri oli vihdoin pystyssä ja kaikki alkoivat kerääntyä nuotion ääreen, Io viipyi vielä jonkin aikaa hevostaan taputellen ja arpoen uskaltaisiko syödä mitään. Hänen vatsassaan velloi. Kompromissinä hän nappasi vain vesileilinsä mukaan ja asettui paikalleen valopiirin sisälle, hörppien vettä varoen ja oikoen jalkojaan vuorotellen. Io joutui muistuttamaan itseään ettei enää ollut Pheobessa, kun Elieze – Lalfar, vastasi Ezramin kysymykseen ja paljasti oikean nimensä ja ammattinsa, mutta oli silti vetäistä vettä henkeensä ja joutui hetken kakistelemaan kurkkuaan tyhjäksi. Eli- Lalfar jatkoi kertomustaan ja Io yritti olla tuijottamatta naista tuimasti. Ainoastaan tämän kertomuksen sisältö sai Ion malttamaan mielensä ensimmäisten ajatustensa ääneenlausumiselta. Jos – kun he olisivat Phoebessa, Io ei olisi niin hienotunteinen. Tarina vanhempiensa menettämisestä ei kuitenkaan ollut hetki jolloin ryhdyttäisiin muistuttamaan kymmenien peninkulmien päässä odottavasta rangaistuksesta. Vaikka Linille vastaavaa tilaisuutta selittää tai armoa olla edes jollakin tavalla hyödyksi heidän matkallaan ei oltu suotu. Ion vatsaa kiersi taas ja hänen oli pakko nielaista hapan maku suustaan, miltein irvistäen. Vähitellen Io uskaltautui seuraamaan Lalfarin vakavuutta ja pyrkimyksiä pidätellä tunteitaan. Ellei puolhaltia olisi näyttänyt niin tuskaiselta jo aiemmin, Ioachimilla olisi ollut vaikeuksia uskoa tätä.

”Olen pahoillani perheestäsi”, Io katsoi Lalfaria vakaasti silmiin kun tämä oli lopettanut, mutta epäröi hieman ennen jatkoa: ”Sinä et siis tiennyt kuka Lin oli ennen taistelua? Ennen kuin näit nuolen?”
Hapan maku kuitenkin pyrki jälleen Ioachimin huulille, eikä myötätunto enää auttanut pitämään hänen kieltään kurissa. ”Hän olisi voinut olla hyödyksi”, Io vilkaisi taas puolhaltianaista ja pudisti päätään. ”Olen pahoillani, todella olen, mutta Lin olisi voinut auttaa meitä löytämään sen varkaan.”
”Olisimme voineet sitoa hänet kulkemaan hevosen perässä ja tietäisimme enemmän siitä ketä etsimme. Ja viedä hänet tuomittavaksi kun olisimme löytäneet miekan.” Turhautuneena Io pyöritteli leiliä käsissään, eikä enää tiennyt kehen katsoa. ”Nyt emme tietäisi vaikka hän tulisi meitä vastaan.”

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 488
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Hengähdystauko

Post by Kuparirapu » Tue Jun 02, 2020 7:11 pm

Kaikki ryhmän jäsenet olivat olleet illan hämärän laskeutumiseen asti vaitonaisia, mutta Llianjin näytti sulkeutuneen muita enemmän omiin ajatuksiinsa. Kenties heidän mukanana olevaa Atlashaltiaa lukuunottamatta. Llianjin oli joutunut istumaan ratsailla loppupäivän, ja leirin valmistelussa hänen jokainen liikkeensä oli näyttänyt kuin hän olisi siirtänyt vesileilien ja polttopuiden sijaan siirtolohkareita. Ja tuon tuostakin vanha haltia näytti vilkuilevan omia käsiään, kuin epäillen että hänen sormensa olisivat voineet yhtäkkiä kadota.
Heidän jakaessa kuivamuonavarojaan, joiden makuun kieli tuntui turtuneen jo päiviä sitten, Llianjinin joutui silloinkin kamppailemaan oman kehonsa kanssa. Hänen kätensä näyttivät vapisevan kuin viimeistä ehtootaan elävällä ihmisvanhuksella, ja välillä vanha maagikko suorastaan irvisteli jotta ei olisi läikyttänyt vesileilinsä sisältöä hiekalle.

Kun Ezram päätti kuoria hiljaisuuden odottavien kysymysten päältä, Llianjin istui kämmenet sylissään ja näytti tarkastelevan hoikkia sormiaan tunnustelemalla niitä yksi kerrallaan. Hän kohotti katseensa vasta kun...Larfar...alkoi puhumaan. Katse vanhan haltian silmissä oli raskas, sillä se sisälsi sekoituksen useita samanaikaisia tunteita. Pinnalla ui epäilys, joka oli Ezramin kysymyksen kanssa samaa mieltä. Llianjin oli ollut paikalla kun Larfar oli saapunut heidän ryhmäänsä, mutta ei ollut missään vaiheessa kysellyt enempää asiasta. Silloin hän oli ollut vain tyytyväinen lisäavusta. Ja Larfarilla oli myös poikkeuksellinen kyky pysytellä huomaamattomana ja yhdentekevänä, niin ettei kukaan heistä ollut kiinnittänyt naiseen suurempaa huomiota.
Olikohan Ingvild pistänut jotain merkille...?
Samalla, kun tuon naisen elämäntarina eteni, ei Llianjin voinut myöskään painaa sivuun kuinka Larfar tyynesti puhui heille ryöstelystään. Kuinka hyvämaineisen perheen lapsi, jonka perheessä oli vieläpä lainoppineita, oli voinut vajota pahaiseksi murtovarkaaksi ja katurosvoksi?
Llianjin käänsi katseensa Ioachimia kohti, ja lausui ääni väsymyksestä karheana:
"Hänestä olisi vain ollut meille enemmän haittaa kuin hyötyä. Tiedämme varkaan määränpään, ja meillä on jo joukossamme yksi joka tuntee reitin sinne. Meillä ei ole sen paremmin muonaa, vettä eikä voimiakaan että olisimme voineet huolehtia hänestä loppumatkan ajan. Hän saapui tänne paetakseen ja piiloutuakseen, ja uskon hänen tekevän nytkin niin. Tuskin hän edes epätoivoisena uhmaisi yksinään kuutta vastustajaa, varsinkaan sen jälkeen mitä hän näki aiemmin. Ja lisäksi..."
Llianjinin katse kääntyi takaisin Larfaria kohti ennen kuin hän jatkoi:
"...Lisäksi ei ole varmaa, ettei tilanne olisi kääntynyt tulevien päivien aikana veriseksi. Joku meistä voisi menettää kärsivällisyytensä ja tehdä jotain harkitsematonta. Tai yrittää toteuttaa omaa näkemystään oikeudesta."
Viimeiset sanat Llianjin näytti sysäävän hieman myös Ioa kohti, vaikka keskittyikin pääasiassa Larfariin.

Post Reply