Hengähdystauko

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 797
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Hengähdystauko

Post by Tinanja » Tue Jun 23, 2020 7:37 pm

Taenyathar kuunteli keskustelua hiljaisena, hämärtyvää taivasta tuijotellen. Hän ei edelleenkään halunnut osallistua siihen, ja näki silmäkulmastaan myös Aleon olevan hiljaa nuotion ääressä, muistikirjansa kädessään, ilmeisesti muiden keskustelua ylös kirjoittaen. Lohikäärme näytti havahtuvan vasta, kun Llianjin suuntasi kysymyksensä hänelle - ja totta puhuen lohikäärme ei osannut sanoa varmasti maagikon kysymykseen yhtään mitään. Sitten tuo ehtikin todeta, ettei hänestä ainakaan seuraavana päivänä olisi apua ja lohikäärme ei voinut olla tuhahtamatta hieman miehen sanoille, lähes huomaamatta kuitenkin.
“En osaa sanoa varmasti. En ainakaan aisti mitään täällä lähistöllä, joten yön voitte viettää rauhassa. Jokin on kuitenkin saanut aavikkokäärmeet liikkeelle”, Taenyathar totesi viimein vastaukseksi, kääntäen katseensa kohti seuruetta ja luoden erityisen arvioivan katseen Llianjiniin ja tämän eleisiin sekä liikkeisiin. “Mutta niitä on harvoin muutamaa enempää yhdellä puolella aavikkoa, joten epäilisin ettemme tule näkemään enää toista vastaavaa kohtaamista. Jatketaan tosin matkaa aikaisin, en usko viivyttelyllä saavutettavan yhtään mitään”, lohikäärme jatkoi vielä. Erityisesti, kun Ajan miekka oli varastettu ja väärissä käsissä, Taenyathar ei halunnut tietää miten pahasti aseella voisi sotkea asiat.

//Aleo jatkaa muistikirjansa kirjoittelua. Pyöräytetään tuo keskustelu vielä tällä kierroksella loppuun ja aloitellaan sitten uutta sivua sivujuonessa :) Aktiivista pelaamista taas ollut!

User avatar
Kide
Posts: 630
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Hengähdystauko

Post by Kide » Sun Jun 28, 2020 7:22 pm

Ioachim ei hellittänyt mielipiteestään, ei edes kuultuaan mitä kaikkea Linje oli tehnyt. Ezram alkoi pelätä, että tuo nuorukainen jäisi kantamaan tätä päätöstä omana taakkanaan loppu matkan ja sen jälkeenkin. Ehkä hänen pitäisi löytää paikka vaihtaa muutama sana Ioachimin kanssa kaikessa rauhassa. Ezram vilkaisi Llianjinia. Tai ehkä Llianjin tekisi sen, paremmilla sanoilla kuin Ezram koskaan pystyisi.
Lalfarin kertoessa lisää Linjestä, Ezram jäi tuijottamaan nuotiota kulmat kurtussa. Kuivat risut räsähtivät läjään lähettäen kipinöiden pilven tummenevaa taivasta kohti. Uudelleen ja uudelleen, Ezram huomasi jakavansa niin Llianjinin mielipiteen kuin Ioachiminkin, tosin jälkimmäisen kanssa vain yhdestä syystä: tietojen takia. Kuinka he voisivat olla varmoja, että Lalfarin puheet olivat totta? Linje oli myöntänyt syyllisyytensä, mutta vain Lalfarin äidin osalta. Kaikessa muussa heidän piti nyt luottaa varkaan sanaan, joka tähän hetkeen asti oli koko matkan jo valehdellut heille tai ainakin jättänyt osan totuudesta kertomatta. Jos he olisivat raahanneet Linjen mukanaan, he olisivat sentään saaneet kuulla kaksi tarinaa ja olisivat voineet paremmin päästä selville siitä, mikä kaikki oli totta ja mikä ei. Turhautunut puuskahdus karkasi vanhan sotilaan huulilta, mutta sen hän näytti osoittavan vain rätisevää nuotiota kohti.
Lalfar kertoi paljon ja viimeistä vastaustaan lukuunottamatta epäröimättä. Vaan mikä oli totta ja mitä nyt jäi kertomatta? Varas osasi varmasti myös valehtelun yhtä näppärästi kuin taskujen kääntämisen.
Ezram vilkaisi niin Ioachimia kuin Llianjiniakin ja nyökytteli hyväksyvästi heidän sanoilleen. Ioachim esitti hyvän kysymyksen ja Llianjin puki sanoiksi Ezramin epäilykset sattumista. Sattumaa tuskin oli sekään, että vanha haltia hieroi käsiään ilme välillä kiristyen, Ezram pisti merkille. Itse hän kokeili koukistaa jalkojaan hammasta purren ja antoi niiden valahtaa takaisin suoriksi. Tämä päivä oli näyttänyt iän tuomat erot karulla tavalla. Niin fyysiset kuin henkisetkin.

Llianjinin kääntyessä heidän hiljaisen haltiahahmoonsa piiloutuneen lohikäärmeen puoleen myös Ezram kohotti katseensa kuunnellessaan tarkemmin. Hän vilkaisi lähes pistävästi, kuin Llianjinin ajatukset lukien, tuota vanhaa haltiamiestä hänen mainitessa selustan. Omaansa ei Ezram ainakaan luottaisi Lalfarin käsiin juuri nyt.
Se, miten Llianjin jatkoi, yllätti Ezramin pehmentäen hänen katsettaan. Hän huomasi Llianjinin sättivän itseään heikkoudestaan eikä haltiamies ollut sellaisten ajatusten kanssa yksin, mutta heistä kahdesta vain Llianjinilla oli rohkeutta myöntää se ääneen. Toisaalta, vaikeneminen oli Ezramille tällä hetkellä viimeinen varotoimi. Kaiken paljastuneen jälkeen, tässä kireässä tunnelmassa, hän ei ollut valmis myöntämään heikkouksiaan. Ei ainakaan nyt. Ja jos jumalat olisivat suopeita, kenenkään ei tarvitsisi auttaa häntä huomenna hevosen selkään, ja vanhan miehen kivut pysyisivät yksin hänen tietonaan ehkä aavikon toiselle laidalle asti, mikäli Taenyathar oli oikeassa niistä hiekkamadoista. Ja mikäli mitään muuta yllättävää tällä paahteiselle hiekka-aukealla ei enää olisi heidän eteensä heittää.

User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 82
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Hengähdystauko

Post by Arlin » Tue Jul 07, 2020 11:45 pm

Lalfar oli jossain määrin samaa mieltä Ioachimin kanssa, että he olisivat voineet hoitaa asian toisin. Hän ei vain pitänyt mistään tietämistään vaihtoehdoista. Kaikki olisi ollut jollain tavalla väärin. Lalfar ei ollut edes tyytyväinen lopulliseen päätökseen, mutta se päätös oli jo tehty. Vaikka Lalfar oli haltian jättämisen kannalla, se päätös jäisi vaivaamaan myös häntä. Puolhaltia pystyi vain kuvittelemaan, paljon taakkaa sen kivikasvoisen tuntemansa tuomarin kannettavana oli. Lalfar tunsi pientä epävarmuutta siitä mitä oli tehnyt, mutta yritti pitää sen pois mielestään.

Myös Ioachim alkoi epäilemään Linjen mahdollisesti puhuneen totta. Lalfar pudisteli päätään, hiukan ärsyyntyneenäkin. "Isäni on kuollut ja Linje on mielipuoli. Hän varmasti vain nautti tahrata vanhan toverinsa nimeä, jos muita syitä nimenkäytölle etsii", puolhaltia tokaisi ärtyneenä Ioachimille. Lalfar katseli tätä aika tuimasti, vaikka ei ollut erityisen vihainen Ioachimille, ainakaan tästä syystä. Puolhaltia oli enemmän raivostunut Linjen sairaalle juonittelulle. Se sai Lalfarinkin epäilemään osan haltian sanoista olleen totta. Kenties..., mutta tämä osa ei voinut olla.
"Mikäli... Mikäli isäni on elossa ja siellä...", Lalfar päästi ajatusta mielestään kaikesta järjettömyydestä huolimatta. Hän katseli tyhjänä nuotiota, eikä tiennyt miten jatkaa. Mikäli Linje olisi oikeassa... Lalfar säpsähti ajatuksistaan Llianjinin ehdottaessa, että he eivät tekisi hätiköityjä johtopäätöksiä. Vanha haltia kuitenkin ilmaisi mielipiteensä yhteensattuman epäilyttävyydestä.

Ennen kuin Lalfar ehti itse koota ajatuksenpalasiaan ja pohtia asiaa syvällisemmin, Llianjin oli vaihtanut aihetta kysyen tulevasta matkasta Taenyatharilta. Suurin osa heistä oli kärsinyt taistelussa vähintäänkin paikat kipeiksi. Lalfarkin, mutta vasta nyt nuotion äärellä, suurimman vihan tunteiden laantuessa, hän alkoi huomaamaan polttelevat hieroma-arpensa. Puolhaltia huomasi kuitenkin Llianjinin ottaneen vauriot pahiten. Lalfar ei ollut varma, miten tämä oli edes ylipäätänsä selviytynyt hengissä käärmeen napatessa tämän hampaisiinsa, mutta puolhaltia oli iloinen, että tämä selviytyi. Llianjin myönsi kuitenkin, että ei kykenisi auttamaan lähipäivinä samalla lailla kuin tänään. Lalfar huokaisi syvään ja kääntyi katsomaan vanhaa haltiaa.
"Joka päivä täällä aavikolla sen murhaajan seurassa tuntui kuin olisin voinut kuolla milloin vain. Kuolema tuntui läheltä monia kertoja jo ennen sitä. Olisin voinut jättäytyä seurasta vähin äänin milloin vain tuntiessani oloni turvattomaksi, mutta en lähtenyt. Luulen, että ketään muukaan ei jatkanut tätä matkaa tähän asti odottaen olevansa kaiken aikaa täysin turvassa", Lalfar totesi vakavana.
"Olen kiitollinen, että olet voinut suojella meitä aina tarvittaessa, mutta en epäröisi jatkaa matkaa, vaikka et voisi loitsia", puolhaltia sanoi, vaikka tiesi oman matkantekonsa parhaillaan riippuvan paljon enemmän muusta ryhmästä kuin omasta tahdostaan. Asia olisi silti totta, jos hän saisi valita.
"En itse syyttäisi sinua", Lalfar lisäsi. Puolhaltian sanat tuskin paljon lohduttivat tässä tilanteessa, mutta hän halusi sanoa tämän kaikesta huolimatta.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar

Post Reply