Askel syvemmälle

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Post Reply
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 797
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Askel syvemmälle

Post by Tinanja » Sun Jun 14, 2020 1:39 pm

Asiat etenivät suunnitelmien mukaan satamassa. Sopimus sataman ison pelaajan, Cheorn Tyallin kanssa alkoi tuottaa tulosta hitaasti, mutta varmasti. Pakotettu luottamus kahden sopijaosapuolen välillä piti tilanteen rauhallisena, vaikkakin jännitteitä osapuolten väliltä se ei poistanutkaan. Tilanne oli siltä osin riittävän vakaa, jotta muita ajatuksia ja suunnitelmia voisi alkaa pohjustaa sekä edistämäänkin hitaasti - mutta sitä ennen pitäisi kaikki palat ja tekijät paikoillaan ja osallistumassa siihen, mitä ikinä tarvitsisikaan tehdä. Sen vuoksi Zahir astelikin tällä hetkellä kaupungin vilkkaiden katujen lävitse kohti Wanhaa Lohikäärmettä. Mitä enemmän mies oli uhrannut aikaansa ajatukselle tehdä Wanhasta Lohikäärmeestään yksi toimintansa solmukohdista, sitä paremmalta ajatus oli alkanut kuulostaa. Parasta oli, että hänellä oli jo yksi kontakti kyseisen majatalon henkilöstössä, vaikkei tämä vielä täyttä arvoaan ollut osoittanutkaan. Vaatisi vielä hieman työtä, ennen kuin Lohikäärmeen osalta pääsisi suunnitelmassa eteenpäin. Sitä ennen oli seurattava hieman sivupolkuja, jotta hän voisi saavuttaa päämääränsä.

Päivä oli jo taittumassa iltaan, kun Zahir astui kadulta sisälle lähes täyteen Wanhaan Lohikäärmeeseen. Mies etsi piakkoin itselleen sopivan nurkkauksen, jonne hänelle tuotiinkin tuon toisen, nuoren naistarjoilijan toimesta tuopillinen olutta pöytään paria kolikkoa vastaan.
“Oliko Tessa tänään töissä?” Zahir kysyi tuolta, vaikka tiesikin naisen olevan paikalla - eihän näin kiireistä iltaa kannattanut jättää väliin ja menettää illan tipit ja mielenkiintoiset juorut. Tämä tarjoilija vain nyökkäsi ja osoitti Wanhan Lohikäärmeen tarjoilualueen toisessa päässä oluita tarjoilevaa Tessaa kohden ohimennen, kun otti Zahirin tarjoamat kolikot ja lähti jatkamaan töitään muualle. Zahir luotti siihen, että tuo nainen tunnistaisi ja huomaisi hänet ennemmin tai myöhemmin. Tämä varmasti olisi valmis kuuntelemaan, joko itsensä tai perheensä turvallisuuden tähden. Maagikko oli kuullut jotain huhua verisen yön jäljiltä kadulta Lohikäärmeen takaa löytyneistä ruumiista, jotka olivat kokeneet kovia aseista, jollaisia jokaisella vastaantulijalla kaupungissa tuskin oli, eikä hän voinut olla epäilemättä etteikö Tessalla tai Lohikäärmeessä ylipäätään olisi ollut seuraa - ja ties kenelle tämän seuran uskollisuus oli kuulunut.

Hänellä ei ollut aikomustakaan luottaa vähääkään tuohon naiseen, ennen kuin tämä olisi tehnyt oman osansa hänen palapelinsä seuraavan palan paikoilleen laittamiseksi.

User avatar
Kide
Posts: 630
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Askel syvemmälle

Post by Kide » Mon Jun 15, 2020 7:53 pm

Hetken aikaa Tessan elämä oli ollut tavallista. Hän oli jälleen vain tarjoilija, sillä kukaan ei ollut hetkeen palannut tivaamaan hänen tietojaan. Kukaan herra Athertonin alaisista siis, maagikosta itsestään puhumattakaan. Ei sen jälkeen, kun Vareo oli saanut haluamansa ja siinä sivussa paljastanut Tessalle etteivät kaikki Zahirin alaiset olleetkaan sisälmyksiään myöten kivestä kaiverrettu. Olisiko havainnosta hyötyä, tai siitä, mitä Tessa oli sen ohessa todistanut, jäisi nähtäväksi. Tosin Tessa ei ollut vielä itsekään aivan varma mitä oli päässyt todistamaan. Kaiken selvittäminen vaatisi vielä hieman lisätyöskentelyä.
Tessa ei tiennyt, pitikö hänen olla helpottunut vai huolissaan tästä uudesta hiljaiselosta. Hän oli kyllä tunnistanut kyllä Zahirin alaisia Wanhan Lohikäärmeen asiakkaiden seasta iltana jos toisenakin, mutta kukaan heistä ei ollut kiinnittänyt häneen suurempaa huomiota. Tessa tosin oli pistänyt muutama päivä sitten järkyttyneenä merkille, että yksi aivan Caylan alaisen näköinen mies oli istunut Zahirin joukkion kanssa samassa pöydässä. Nainen oli epäillyt silmiään siinä määrin, että oli hieraissut niitä, mutta ei ollut pystynyt sanomaan varmaksi mitään. Hän oli tuntenut Caylan joukon jäseniä tuskin mainittavaksi asti eikä lopulta ollut varma mistä nuo kasvot tunsi. Vaan se ei ollut estänyt kylmiä väreitä hiippailemasta naisen selkään.
Joka tapauksessa Tessa oli pitänyt korvansa edelleen visusti auki kaikille mahdollisille tiedonpätkille, mistä voisi punoa jotain hyödyllistä. Odotellen sitä hetkeä, että joku olisi noita tietoja vailla ja niistä valmis maksamaan. Vaan enää Tessa ei lirkutellut salaisuuksiaan kenen korvaan tahansa, ehei, nyt hänen oli oltava tarkempi. Hän muisti turhakin selvästi Tiathan varoitukset, jotka olivat kaiketi suoraan Zahirin suusta toimitettu. Hän oli valinnut puolensa ja valinnassaan hänen olisi pysyttävä. Ainoastaan niitä vaatimattomia, turhia juoruja, jotka eivät vaikuttaneet herra Athertoniin millään lailla hän saattoi vaihtaa muutamaan kupariseen.

Se tavallinen tarjoilijan elämä loppui siihen paikkaan, kun Tessa vilkaisi kuka sisään saapui tänään. Hän oli tarjoilemassa Wanhan Lohikäärmeen pitkän ja tilavan kapakkapuolen toisessa päädyssä, mutta Zahir Athertonin mustasta ja tiukasta olemuksesta ei voinut erehtyä. Varsinkin, kun tuo suuntasi oitis nurkkapöytään. Mitähän mies tekisi, jos yksikään nurkkapöytä ei olisi vapaana? Ajatus oli huvittava, mutta juuri nyt Tessaa ei naurattanut. Kunhan tuo mies näkisi hänen arvonsa ja luotettavuutensa saisi tämä varpasillaan hipsuttelu loppua, Tessa vakuutti itselleen. Samalla hän kaatoi lisää viiniä asiakkaansa lasiin hymyillen ja nyökytellen, vaikka ei enää saattanutkaan keskittyä naisen tarinaan. Mutta niin kauan kuin asiakas hymyili, hänkin uskaltaisi hymyillä vailla huolta surullisesta käänteestä.
Zahir oli suvainnut kuluttaa kengänkantojaan aivan itse tällä kertaa – asian täytyi olla tärkeä. Tai jotain, mitä maagikko halusi tehdä itse. Tessa ei taaskaan ollut varma, pitäisikö hänen olla huolissaan vai tyytyväinen. Toivottavasti se kaljupää oli laittanut sanan kiertämään hänen hyvistä palveluksistaan ja jättänyt mainitsematta kuinka kaikki alkoi.
Tessa nappasi naisen tarjoaman maksun kiitellen ja poistui tiskiä kohti ajatustensa perään. Jo ilman Amonan katsettakin Tessa tiesi minne hänen pitäisi suunnata seuraavana. Rekvisiittaa, hän ajatteli jättäessään viinipullon tiskin taakse ja ottaessaan samalla mukaansa pienen pullon viskiä parin lasin kera. Tottunein elkein, Tessa pysähtyi yhden pöydän ääreen kysymään aiemmin tuomansa viinin sopivuutta ja toisen luona ruuan maistuvuutta. Sitten hän hengitti syvään ja kääntyi kulkemaan Zahir Athertonin luo. Hymy kasvoillaan, kuten aina.
"Hyvää iltaa, herra Atherton. Kiinnostaisiko maistaa meidän uutta viskiä? Mää kuulisin mielellään teikäläisen mielipiteen." Tessa oli jäänyt toistaiseksi vain pöydän viereen seisomaan, mutta laski jo pullon ja lasit alas. "Tai voisinkos mää olla avuksi jotenkin muuten?"
Wanha Lohikäärme oli melkein täynnä ja asiakkaiden puheet hukkuivat toisiinsa. Oivallinen aika vaihtaa muutama hiljainen sana kenenkään huomaamatta. Siitä huolimatta Tessa oli tarkka pitämästään kulissista ja aloitti palveluksensa asiakkaasta riippumatta hyvin samanlaisin elkein.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 797
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Askel syvemmälle

Post by Tinanja » Tue Jun 16, 2020 12:37 pm

Maagikon katse vaelteli Wanhan Loihikäärmeen asiakkaasta toiseen, ja pian myös tarjoilijasta toiseen. Ilmeisesti hänen saapumisensa ei ollut jäänyt Tessalta huomaamatta, ja se hetkellinen hengen vetäminen ryhdin suoristuessa ei myöskään jäänyt Zahirilta huomaamatta. Hänen pitäisi olla varovainen sanoissaan ja olla lipsauttamatta liikaa, mutta sopivasti kiinnostuksen ylläpitämiseksi. Tätä suunnitelmaa pitäisi pohjustaa, ja se pohjustus alkaisi tänään, ja tässä.
“Taidan pitäytyä tässä oluessa, kiitos vain”, Zahir vastasi sanojaan hitaasti venytellen, vaikka Tessa viskiä hänelle tarjosikin huomattavasti ripeämmällä sanatahdilla. “Vaikka tarjous houkuttelevalta kuulostaakin”, mies jatkoi vielä naisen laskiessa lasit pöytään. Hälinä kapakassa oli juuri sopiva peittämään matalalla äänellä vaihdetut sanat. Sitä paitsi, kukapa olisi kiinnostunut satunnaisesta Phoeben vierailijasta käytävästä keskustelusta? Mikä olisikaan viattomampaa tälläisenä, kiireisenä päivänä, kun juorut liikkuivat kaikesta naapurin serkun suhteista aina idiootteihin, jotka häiritsivät työpäivää, tai lounastaukoa. Muutama naurunremakka kertoi, että jokunen oli varmasti täällä maistanut viskiäkin Tessan tai tämän kollegan tarjoamana. Maagikko nosti viimein katseensa oluttuopistaan Tessaan ja katsoi tätä hetken aikaa sanaakaan sanomatta, kuin pohtien miten muotoilisi seuraavat sanansa.
“Pikkulinnut lauleskelivat, ettei Wanhan Lohikäärmeen omistaja ole enää ihan täysissä ruumiin ja hengen voimissa? Osaat varmaan näinkin tärkeänä työntekijänä arvioida, miten tarkasti tuo lauleskelu pitää paikkaansa?” tämä näennäisen viaton kysymys voisi hyvin paljastaa, miten Tessa suhtautui tuohon naiseen, joka Wanhan Lohikäärmeen nykyään omisti. Se myös antaisi hieman pohjaa sille, miten kapakan omistuksen suhteen pitäisi edetä, vai tarvitsisiko asialle tehdä mitään. Zahir epäili kuitenkin, että olisi vedettävä muutamista naruista ja ennemmin tai myöhemmin vaihtaa omistaja sellaiseen, jonka haltuun voisi luottaa tulevan… hänen kapakkansa.

“Kuulin juttua, että kaupunkiin saapuu tänään tai huomenna eräs kauppias Serielistä”, Zahir totesi sitten rikkoen hetken hiljaisuuden, joka kaksikon välille oli laskeutunut, pyöritellen oluttuoppiaan sormissaan. Hän antoi katseensa jälleen vaeltaa nopeasti lähimmissä asiakkaissa, ennen kuin hän jäi hetkeksi olutta ja kulutta pöytäpintaa edessään. Tuoli narahti hieman miehen vaihtaessa asentoa.
“Minua kiinnostaa, mitä hän tekee kaupungissa. Joku varmasti näkee hänet, kuulee hänestä, käy kauppaa hänen kanssaan… eikä hän ole aivan yhtä puhtoinen, kuin miltä näyttää”, maagikko jatkoi maistettuaan hitaasti oluttaan. Zahir epäili, ettei tuolla kauppiaalla ollut ihan täysin puhtaat jauhot pussissaan, mutta tämä oli varakas, ja omisti Serielissä todennäköisesti lähes koko sataman, vaikka se jonkun toisen nimissä olikin. Seriel ei ollut Zahirin kohde, mutta Phoeben sataman vallanvaihtoa helpottaisi merkittävästi suhteet paikkoihin, joista laivaliikennettä Phoebeen tuli ja meni.
“Tarvitsen jotain vipuvartta häntä vastaan”, Zahir lopetti vielä, katseen jälleen osuessa Tessaan viimeisten sanojensa kohdalla.
“Luuletko… Tessa, että se onnistuisi?” vaikka sanat olikin muotoiltu kysymykseksi, ne kuulostivat enemmän käskyltä.

User avatar
Kide
Posts: 630
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Askel syvemmälle

Post by Kide » Sun Jun 21, 2020 10:47 am

Ilmainen juoma ei kelvannutkaan tänään. Yllätys vai sittenkin merkki siitä, että Zahir oli jatkamassa tästä vielä matkaansa jonnekin, jossa selvä pää oli tarpeen? Tessa pisti sen merkille yhdessä maagikon äänestä tänään puuttuvan jään kanssa. Ei kylmiä katseita tai uhkailuja heti alkuunsa. Tessasta tuntui kuin hän olisi puhunut melkein ihmisen kanssa tänään ja hän saattoi hieman rentoutua. Ilmeisesti hänen työtään tähän asti olikin, jollei nyt aivan arvostettu, niin ainakin katsottu hyvällä. Se tarkottaisi, että hän olisi turvassa ja rahan valuminen hänen taskuihinsa jatkuisi. Helpottava ajatus, mutta Tessa esti hymyään levenemästä. Sitä paitsi, tämähän saattoi olla vasta alkulämmittelyä.
Tyypilliseen tapaansa Zahir ei kiirehtinyt sanoissaan vaan antoi kuulijansa odottaa. Aivan kuin Tessan kohdalla sellainen pelaaminen olisi ollut tarpeen, nainen kun oli jo valmiiksi pelokas untuvikko uudessa työssään, vaikka ensimmäisiä sulkiaan kovaa tahtia yrittikin kasvattaa.
Tessa odotti pöydän vieressä seisoen mitä tuleman piti. Zahirin kysymys sai hänen toisen kulmansa nousemaan yllättyneenä. Hän ei voinut kuvitella vanhan emännän sotkeutuneen mihinkään laittomaan tai muuhunkaan mikä voisi tätä maagikkoa kiinnostaa. Mistä nyt siis oli kyse? Tessa päätti viimein istua alas, sillä pidemmän päälle se herättäisi vähemmän huomiota heidän keskustellessaan. Viskin ja lasit hän jätti koskemattomiksi pöydälle.
"Aika tarkasti", Tessa myönsi alkuun. Hän katseli Zahiria sama tuttu hymy kasvoillaan, mutta harmaista silmistä pisti nyt uudenlainen tarkkaavaisuus – tämä tiedustelu osui kovin lähelle häntä itseäänkin. "Eipä se emäntä ole pöytien puolella jaksanu kiertää enää vuoteen ja keittiönkin puolella heikonlaisesti. Voimat ei paljoon enää riitä ja se unohtelee asioita. Lisäksi se on nopeasti riutunu tutusta pyylevästä itsestään lähemmäs luurankoa, jolla on vaan ohut nahka pitämässä kaiken kasassa." Tessa kertoi suoraan kaiken niin kuin asiat olivat, uskaltamatta sitä kaunistella. Vaikka moni olikin päässyt todistamaan Lohikäärmeen emännän hidasta kuihtumista, olisi Tessaa kiinnostanut tietää mitkä pikkulinnut Zahirille asiasta olivat lirkutelleet, sillä aivan viimeisimpien kuunkiertojen muutokset Marissa oli yrittänyt piilotella vähentämällä tavernassa vierailujaan.
"Me muut tätä paikkaa pidetään pyörimässä. Marissa haluaa vain multa tilinteon vähintään viikottain, senkin nykyään mielellään kotiovelleen." Tessa ei kerskunut asialla suoraan, mutta antoi näkyä sanojensa läpi, että vanha emäntä oli ottanut hänet epäviralliseksi sijaisekseen.

Helppoa tehtävää seurasi lopulta myös vaativampi, tässä tapauksessa ilmeisesti se oikea työnanto, jota varten maagikko oli tänne asti raahautunut. Tänään tai huomenna, Tessa mietti melkein irvistäen. Hän arvasi jo miehen ensimmäisistä sanoista tulevan tehtävänsä – ei Zahir huvikseen asiasta hänelle lörpöttelisi. Paljonpa hänelle jätettiinkin aikaa tiedustella jotain tästä vierailijasta etukäteen. Jos sattuma ei olisi hänen puolellaan ja tuo Serieliläinen majoittuisi jossain muualla kuin Wanhassa Lohikäärmeessä, saisi Tessa tehdä näin lyhyellä varoitusajalla paljon töitä tietojen eteen. Hän saattaisi itse joutua lunastamaan muutaman palveluksen, joita muut tarjoilijat ja satunnaiset kauppiaat olivat hänelle velkaa. Piti vain toivoa, että joku heistä sattuisi lähempään kontaktiin tämän vieraan kanssa.
Tessaa ei yllättänyt lainkaan tieto tämän kauppiaan häilyvästä rehellisyydestä. Miksipä muuten Zahir olisikaan hänestä kiinnostunut. Se toisi lisähaasteensa, sillä ne joilla oli jotain peiteltävää myös huolehtisivat kulissistaan tarkemmin. Omaksikin yllätyksekseen Tessa tunsi jännittävän kipristyksen vatsassaan. Hyvällä tavalla jännittävän: hän huomasi jo odottavansa pääsevänsä kokeilemaan taitojaan.
Lopulta Zahir muistutti myös pistävyydestään. Tämä ei ollut työ, jonka Tessa saisi valita niin halutessaan. Maagikon ilme näytti kauniin kehoituksen alle piilotetun käskyn, joka tämän lähes leppeän sanailun jälkeen nosti Tessan niskakarvat pystyyn. Hänellä ei valintaa enempää ollut varaa epäonnistuakaan ilman seurauksia.
Tessa nyökkäsi, ajatuksistaan huolimatta nyt jo tiettyä itsevarmuutta katseessaan. "Kauppiaat ovat erikoisalaani", hän vastasi vinosti hymyillen. "Valmistautumiseen ei aikaa mulle oikeestaan jää, joten haastetta siinä kyllä on. Eli jos vaan keksit vielä jotain mainittavaa tästä kauppiaasta, kuulisin oikeen mielellään." Tessa epäili, että Zahir oli jo sanonut sanottavansa, mutta halusi joka tapauksessa varmistaa asian, tylynkin vastauksen uhalla.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 797
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Askel syvemmälle

Post by Tinanja » Mon Jun 22, 2020 6:05 pm

Tessa vastaus Wanhan Lohikäärmeen vanhaa omistajaa koskien oli pitkälti sitä, mitä Zahir oli olettanutkin sen olevan. Marissa oli omistanut Lohikäärmeen jo silloin, kun Zahir oli vasta hapuillut ensimmäisiä askeleitaan Phoeben rikollisella puolella - ja ikä toi tälläiselle tavernalle vain ja ainoastaan etua niin kanta-asiakkaiden kuin tunnettavuutensakin osalta. Zahirin huomion kiinnitti kuitenkin Tessan toteamus siitä, että tuo toimitti kirjanpidon, tilityksen ja hoiti käytännössä kaiken Lohikäärmeen pyörittämiseen vaadittavat toimet ja käytännöt.
“Tiedätkö, onko hän ajatellut siirtävänsä Lohikäärmeen omistuksen toisaalle, tai jollekulle muulle?” Zahirin kasvoilla vilahti pieni hymy, joka katosi yhtä nopeasti kuin oli kasvoille karannutkin. Tämä ei tarjonnut yhtään mitään Tessalle, ja esittäisi vain jälleen sopivia kysymyksiä. Nämä kuitenkin riittäisivät paljastamaan, että maagikolla oli suunnitelmia, tai ainakin suunnitelma-aihioita Lohikäärmeen varalle. Eri asia, miten paljon, ja mitä - ja olisiko Tessalla itsellään jotain suunnitelmia tai toiveita Lohikäärmettä ajatellen - se toki olisi toisen hetken keskustelu.

“Hänen nimensä on Deleb Ennys”, Zahir vastasi lopulta Tessan kysymykseen kauppiaasta. Hän piti siitä, miten itsevarmasti tämä tuntui suhtautuvan asiaan ja hänen sanoihinsa siitä huolimatta, että tuo oli korkeintaan kastanut varpaitaan tässä meressä, jonka aaltojen armoille oli astumassa.
“Lisäksi uskon, että tämä kyseinen mies todennäköisimmin majoittuu täällä”, maagikko totesi vielä. Pienet varotoimet, jotka mies oli laittanut paikalleen, käskenyt levittää joitain huhuja ja harhautuksia riittäisivät ohjaamaan tuon kauppiaan yhteen kaupungin vanhimmista pystyssä seisovista tavernoista. Mutta sitä Tessan ei välttämättä tarvinnut tietää, ja nimellä ja paikalla tuon olisi parempi päästä tuloksiin näillä tiedoilla - helpommaksi tiedonkeruuta tuskin voisi edes tehdä.
“Hänen vierailunsa jälkeen meidän onkin syytä istua alas keskustelemaan… tulevaisuudestasi”, Zahir hymähti vähän noustessaan. Tällä kertaa sanat kuitenkaan eivät olleet ihan niin kylmiä ja tunteettomia, vaan tämän äänestä, ja ilmeestä hupun alla oli kerrottavissa miehen tyytyväisyys ja pieni hymy tätä sopimusta kohtaan. Hänellä olisi suuria suunnitelmia tilanteen varalle. Laskettuaan ohimennen puoliksi juodun oluensa pöydälle käsistään, mies kääntyi lähteäkseen tiheästi käyvästä ovesta ulos ja astuakseen pian hämärtyvään iltaan.

User avatar
Kide
Posts: 630
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Askel syvemmälle

Post by Kide » Fri Jul 10, 2020 11:28 am

Tessa ei voinut itselleen mitään, vaan hänen päänsä kallistui kysyvästi Zahirin jatkaessa vielä Wanhasta Lohikäärmeestä. Hän tuijotti violettia vivahtaviin silmiin tiukasti kuin olisi niiden läpi voinut nähdä miehen ajatukset. Siitäkin huolimatta, että tiesi jo Zahirin osaavan ne halutessaan peittää. Vai olikohan kyse siitä, ettei tuo maagikko enää osannut mitään tunteita näyttääkään, vaikka olisi halunnut? Joka tapauksessa Tessa tiesi jäävänsä ilman vastausta, mutta jollei hän itse vastaisi, häneltä jäisi saamatta paljon muutakin.
"Uskosin, että Marissa on jonkun suunnitelman tehny, kun ei se selvästikään töihin pysty itte enää palaamaan."
Mutta minkä ihmeen suunnitelman sää oot tehny, kun tällasta tietoa kaipaat?
"Varmaksi ei kukaan osaa sanoa mitään, mutta mää tiiän, että sillä on siskontyttö töissä tavernassa Kontionperälällä. Saattaapi olla ainut verisukulainen, ainakin tässä lähistöllä. Ja viime aikoina se tyttö, Lami, on vieraillu Marissan luona aika paljon."
Zahir ei reagoinut tietoon mitenkään, aivan kuin kaikki tuo olisi ollut yhdentekevää. Mutta Tessa tiesi, ettei tuo mies tehnyt mitään turhaan.

Deleb Ennys, Tessa painoi nimen mieleensä. Harmikseen hän ei ollut kuullut sitä aiemmin, mutta pitäisi huolen, että lähipäivinä kuulisi siitä liikaakin. Ja jos se mies todella oli merkittävä tekijä Serielissä, sen ei pitäisi olla turhan hankalaa. Mikäs muukaan herätteli väkeä puhumaan paremmin kuin uudet kasvot, joiden omistajalla oli valtaa.
Hymy Tessan kasvoilla leveni, kun Zahir paljasti miehen todennäköisesti valitsevan Lohikäärmeen majapaikakseen. Voi kuinka se helpottaisikaan kaikkea. Tämähän olisi lähes liian helppoa. Liian helpolta tuntui myös tämä keskustelu Zahirin kanssa. Kunnes mies heitti pöydän yli viimeiset sanansa ennen lähtöään. Zahir vaikutti pelottavan tyytyväiseltä ja se sai Tessan sisuskalut kiertymään mutkalle. Tulevaisuudesta? Tavernan ovi kävi eikä Tessan tarvinnut edes katsoa tietääkseen, kuinka sulavasti musta viitta sujahti tuon maagikon perässä kadulle. Mistä ihmeen tulevaisuudesta?
Niin näppärä kuin Tessa olikin yhdistämään asioita toisiinsa, näin lähelle itseään kiertyviä lankoja hän ei osannut punoa, vaikka Zahir ne melkein järjestykseen hänen eteensä asetteli.

*

Kuten Zahir oli epäillyt, Deleb Ennys saapui Wanhaan Lohikäärmeeseen seuraavana alkuiltana. Mies ei pihistellyt kolikoissaan vuokratessaan "rauhallisen huoneen, jossa minua ei häiritä". Tessa oli saanut vastaavia pyyntöjä ennenkin, etenkin naapurikylien vierailijoilta ja yksi asia yhdisti heitä kaikkia: hämärät kaupat tai rakastajattaret. Ensimmäisiin Tessa jo tiesi miehen sekaantuneen, mutta mitenhän olisi jälkimmäisten laita?
Herra Ennys ei välittänyt lorvia tavernan puolella sen pidempään kuin oli ravitsemuksen puolesta tarpeen. Tessa ehti saada miehestä kovin vähän irti, sillä kiireiseltä tuo vaikutti. Mutta hämärtyvä ilta, jota tihkusade entisestään pimensi, ajoi miehen takaisin majatalon katon alle turvaan – vaan ei yksin. Tokikaan he eivät saapuneet yhtä aikaa, mutta Tessa ehti tuskin yhtä tuoppia täyttää sillä välin, kun herra Ennys oli kävellyt yläkertaan ja ovesta astui sisään huppuviittaansa tiukasti kääriytynyt nainen, joka tuskin vilkaisi Tessaan ilmoittaessaan tapaavansa täällä majoittuvan tuttavan. Mutta Tessa näki tarpeeksi tietääkseen. Jännittynyt ääni, kiireiset liikkeet ja punoittavat posket. Ehtipä Tessa nähdä vilauksen noista kapeista kasvoistakin, joita ruskeat kutrit reunustivat, ja painoi ne mieleensä. Ja jos jännitys ja kiire johtuivat muusta ja viilentynyt ilma oli saanut naisen posket punoittamaan, niin asian varmasti yläkerran perimmäisen oven narahdus, jonka Tessa tunnisti aina tiskille asti. Se oli huone, jossa Deleb Ennys yöpyi. Eikä kumpaakaan tuosta kaksikosta näkynyt koko iltana tai alkavana yönä. Ei edes silloin, kun Tessa lukitsi ovet Wanhan Lohikäärmeen sulkeuduttua.

Ruskeaverikkö vierailija poistui Wanhasta Lohikäärmeestä pian aamuauringon ensimmäisten säteiden välkehdittyä vesipisaroiden täplittämistä ikkunaruuduista. Tessa oli jo silloin paikalla, tarkoituksella, ja sai pian toivomansa varmistuksen tuosta herra Ennysin vieraasta. Kyseessä oli Baille, Maben Gavestonin vaimo, aamupalalleen saapunut, Tessan pitkään tuntema vanha satamatyöläinen Adin osasi kertoa puurolusikallistensa välistä.
Herra Gaveston omisti pienen rahtialuksen, Adin jatkoi ja vastaukseksi ihmettelyynsä mikä Mabenissa yhtäkkiä Tessaa kiinnosti, mies sai suukon kaljuuntuvalle päälaelleen ja muutaman huolettoman sanan "tutun tutusta". Kun Tessa kävi hetken päästä lisäämässä miehen puuroon kunnon annoksen hilloa, Adin kertoi ilomielin hieman lisääkin, enää enempää kyselemättä, vain tyytyväisenä saamaansa juttuseuraan. Olihan Tessakin Adinia itseään auttanut taannoin ohjaamalla sopivan palkkasoturin hänen avukseen tietäen, ettei Adin itse olisi sellaista ammatinharjoittajaa tarkoituksella lähtenyt kyselemään.

Puolisen faethia Baillen lähdön jälkeen herra Ennys saapui aamiaiselleen, tällä kertaa näyttäen aivan eri mieheltä. Tiukan asiallinen ilme oli sulanut hymyksi, miehen sanoissa ja liikkeissä oli aivan erilaista letkeyttä kuin eilen eikä hänellä tällä kertaa tuntunut olevan kiire minnekään. Tessa olisi voinut sanoa miestä jopa mukavaksi, jollei olisi jo tiennyt hieman liikaa.
Tessa lämmitteli herra Ennystä, tai kuten kauppias pian itse pyysi "sano vain Deleb", hitaasti kuin maakuopassa päivän kypsytettävää possua. Hän halusi tiristää miehestä irti kaikki mehut varovaisella lähestymisellä eikä kuumottamalla tuota kysymyksillään pinnalta palaneeksi ja kovakuoriseksi. Hän halusi kuulla miehen merimatkasta. "Kun en mää oo koskaan laivan kyytiin päässyt". Hän halusi tietää millainen paikka Seriel oli, eihän hän ollut matkustanutkaan ikinä. Ja pikkuhiljaa, lämpöä nostaen ja paistiaan ihastuneilla katseilla ja huokauksilla voidellen, Tessa pääsi syvemmälle. Pian hän tiesi millaista tavaraa mies kuljetti. Millaista valtaa tuo Serielissä piteli. Ja myös ketä hän oli menossa tänään tapaamaan. Silloin olikin aika sammuttaa tuli, jottei kenenkään suuhun jäänyt palaneen makua. Ja kun herra Ennys, siis Deleb, oli palannut huoneeseensa valmistautumaan päivään, Lohikäärmeeseen saapunut Zahirin alainen sai ylimääräisen leivän paksulla juustosiivulla ja ystävällisen pyynnön välittää muutama sana herra Athertonille. Kun tuo Zahirin rotta otti paremman asennon ja oli haukkaamassa leipäänsä, kääntyi Tessa nopeasti ympäri sihaisten: "Heti, mää sanoin. Se on matkaeväs nyt." Ehkä Zahirilla olisi mahdollisuus saada huomaamaton korvapari satamakapteenin huoneelle, kun taas Tessalla ei sinne olisi asiaa. Toki jälkikäteen hän voisi tehdä omia tiedustelujaan, mikäli sattuisi saamaan haluamiaan kasvoja Lohikäärmeen katon alle. Mutta juuri nyt Tessa saattoi tehdä vain yhden asian: valitella äitinsä huonovointisuutta, kunnes Amona kehotti häntä ottamaan pari tuntia vapaata kotona käymiseen. Tessa lähti oitis, itse hieman pahoinvoivana valheestaan, johon veti äitinsäkin mukaan, sillä hän suuntasi Matelevaan Kilpikonnaan. Siellä työskentelevä tarjoilija oli Serielistä kotoisin ja hänen isänsä työskenteli edelleen Serielin satamassa. Tessalle oli kertynyt pari tiedonmurua, joista hän voisi tuon tarjoilijan kanssa käydä vaihtokauppaa saadakseen lisätietoja paikan sataman kuulumisista. Hänen muistaakseen Deffan isä työskenteli juuri samaiselle laivalle, josta Deleb ei ollut puhunut erityisen ystävälliseen sävyyn. Täydellinen sauma toiselle näkökulmalle ja juoruille, joista kaikki eivät puhuneet.

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 797
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Askel syvemmälle

Post by Tinanja » Sat Jul 11, 2020 10:54 am

Kaiken muun vallan kasvatuksen ja organisaation rakentamisen ja hiomisen ohessa oli tärkeää pitää yllä julkisivua, johon kaikki toisinaan tuntui kiteytyvän. Muutamat päivät maagikko oli viettänyt itse puodissaan työskennellen, niin hyllyjä järjestäen kuin kirjallisiakin töitä hoitaen. Sen lisäksi siinä sivussa ehti hoitaa myös niitä rahakkaampia töitä: toimittaa käskyjä, ohjeita ja suunnitelmia eteenpäin ja rakentaa perustuksia sille, mitä hän loppupeleissä halusi saavuttaa. Yhden esteen, mutta samalla hyvin tärkeän palan hänen eteensä oli kuitenkin laskenut Tessa tietämättään hänen eteensä edellisellä vierailulla Wanhaan Lohikäärmeeseen: Marissalla, Lohikäärmeen nykyisellä omistajalla oli veriperillinen, joka todennäköisesti perisi majatalon siitä huolimatta ettei tuo koskaan varmaan ollut edes käynyt siellä. Maagikolla kuitenkin oli oma suunnitelmansa Wanhan Lohikäärmeen varalle, eikä se sisältänyt Marissan veriperillistä. Sen sijaan sekä Marissan mahdollisesti ennenaikainen kuolema tai kuolemaan johtava onnettomuus veriperillisen tapaan voisivat herättää vähän liikaa epäilyksiä sopivasta yhteensattumasta. Olisi käsiteltävä asia toisella tavalla, ja hänellä olikin juuri sopiva mies tehtävään - Vareo Berenthal.

Mutta olisi koottava yksi askel ja yksi pala kerrallaan, ja nyt häntä kiinnostivat Deleb Ennysin tekemiset Phoebessa, ja se miksi tuo mies oli edes nostanut luunsa Serielin mukavuudesta Phoebeen. Erityisesti häntä kiinnosti kokous, josta Tessa oli lähettänyt viestin aiemmin. Se oli tavoittanut Zahirin sopivasti Giadin kautta, jotta hän oli saattanut järjestää tuon niin hyvin viatonta kirjuria esittävän nuorukaisen kuuntelemaan tapahtumaa. Hänen täytyisi kuitenkin vielä hetken aikaa odottaa Giadin raporttia tilanteesta, sillä tuolla oli muitakin hänen asioitaan hoidettavanaan. Aivan kuten Zahirilla itselläänkin, kun mies astui ulos kadulle putiikkinsa syövereistä ja lähti kivetettyjä katuja pitkin kohti Wanhaa Lohikäärmettä. Kadut olivat lähes tyhjiä vielä, kun päivä oli vasta hieman yli puolenpäivän. Mutta sana kertoi, että eräs Serielläinen kauppias oli jättänyt Phoeben, eikä todennäköisesti palaisi heti - ja Zahir… hän halusi tietää, mitä tämä oli tehnyt, miksi tämä oli tehnyt yhtään mitään, ja ennen kaikkea, millä Zahir voisi kiristää tuota miestä antamaan palan Serielissä pitämästään vallastaan, kääntämään sitä oikeaan suuntaan maagikon itsensä kannalta. Pienistä puroista kasvaisi suuri joki, ja tämä olisi yksi askel oikeaan suuntaan - ja pois Phoeben satamassa tällä hetkellä vallitsevasta valtarakenteesta.

Pian mies astuikin sisälle Wanhaan Lohikäärmeeseen toivoen, että olisi riittävän hiljaista pienelle keskustelulle.

Post Reply