Talven kynnyksellä

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
Post Reply
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 797
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Talven kynnyksellä

Post by Tinanja » Sat Jun 20, 2020 9:29 pm

Majatalon pieni huone ei ollut kasvanut heidän poissaolonsa aikana, mutta oli edelleen yhtä lämmin, ja piti tuulta sekä alkavaa lumisadetta riittävästi, jotta Novian ja Daikhan saattoivat luopua ulkovaatteistaan. Matka takaisin Aitnelle ja sen suurimpaan kylään Thrymistä oli kieltämättä tuntunut huomattavasti pidemmältä kuin mitä matka syrjäiselle saarelle oli tuntunut. He olivat saaneet kävellä kylmenevässä säässä veden ylitettyään koko matkan takaisin - sillä kuka nyt tuohon aikaan vuodesta olisi liikkunut jumaltenhylkäämällä saarella? Tuuli ja kylmenevä sää toivat pakkasyöt mukanaan, ja käsillä olivat olleet viime hetket hakeutua suojaa ennen ensimmäisen talvimyrskyn iskemistä. Jollei tajuntaan ollut jo iskeytynyt todellisuus siitä, että talvi tulisi olemaan pitkä ja vaikea monellakin tapaa. Daikhan ei ollut siinä sängyllä jalat ristissä istuessaan kovin innoissaan odottamassa talvea.

He tuskin olivat puhuneet mitään sen jälkeen, kun olivat jättäneet taakseen poltetun ruumiin, leirin jäänteet ja ottaneet mukaansa sen omituisen rasian, jonka Daikhan oli nyt kaivanut esiin matkatavaroistaan. Sen rasian lisäksi oli tapahtunut paljon muutakin. Daikhan, vaikka maagikko olikin, ei ollut koskaan käyttänyt magiaansa suoraan muita vastaan, vain omaksi turvakseen ja puolustautuakseen. Hän ei ollut koskaan ollut se osapuoli, joka oli aloittanut taistelun - saati käyttänyt magiaa kenenkään tappamiseen. Tappoloitsu oli lyhyt, mutta vei riimujen määrään nähden magiaa hyvin paljon, ja Daikhan oli sen sisäistänyt vasta nukahtaessaan sinä iltana lähes tajuttomuutta vastaavaan tilaan päästessään takaisin takapajuiseen majataloon Thrymillä. Magian käyttämisestä saattoi toipua, ja seuraavana aamuna olo oli fyysisesti ollut täysin sama kuin edellisenäkin aamuna. Kostostaan, ja sen saavuttamisesta huolimatta tyhjä paikka Taraniksen kohdalla hänen sisällään ei ollut kadonnut mihinkään. Sentään oikeus - tarkoitettiin sillä mitä tahansa, oli nyt toteutunut - henki hengestä. Oli eri asia, oliko se oikein, oliko se oikea tapa toimia, ja oliko se sitä, mitä hän, mitä Taranis oli halunnut? Daikhan ei voinut ottaa tekemisiään takaisin tai kumota tapahtunutta.

Mutta se ei ollut suurin kysymys, mikä maagikon mielessä pyöri. Se oli itse asiassa pelkästään magia, ja se, mitä hän oli magiansa vuoksi saanut nähdä vuosien aikana. Mahti oli aiheuttanut hänelle enemmän ongelmia kuin hyötyä. Jo ensimmäisistä loitsuista, jotka hän oli koskaan oppinut lausumaan, oli seurannut pitkiä katseita, välttelyä, kadun toiselle puolelle vaihtamista, eikä se ollut vuosien varrella kadonnut mihinkään. Mikä pahinta, nyt hän näki Novianissa sitä samaa epäröintiä, sitä hiljaisuutta ja pitkiä katseita, joita hän oli nähnyt niin monta kertaa. Vaikka hän oli magiansa avulla saanut kostonsa, ei se lämmittänyt mieltä - ja magia oli myös syy, miksi niin harva tiesi siitä, ja miksi hän itse käytti sitä vain pakon edessä muuhun kuin pieniin, lähes huomaamattomiin tai hyödyllisiin loitsuihin. Se, miten lahjakas magiankäytössä oli ei vaikuttanut siihen, miten magiankäyttöön tunnuttiin suhtautuvan.

Magia toi hänet takaisin siihen edessä olevaan kauniiseen, puiseen rasiaan. Hän epäili, ettei edes tuo typerys, joka oli Taraniksen murhannut, tiennyt mitä oli saanut käsiinsä. Ehkä joku oli käskenyt tämän hakea esineen rahaa vastaan? Vaikka Daikhan olikin peruskurssinsa Metiksessä käynyt, ei hän tiennyt tälläisistä esineistä mitään - ei niistä puhuttu edes maagikon kuulemissa legendoissa tai tarinoissa. Ei, tämä näytti joltain, mitä maailma ei ollut nähnyt pitkään, pitkään aikaan. Daikhan ei ollut edes varma, tietäisikö kukaan, mikä esine oli, ja mitä sillä tehtäisiin.

Rasiaa avaamatta Daikhan laski sen sivuun ja jäi pitkäksi aikaa tuijottamaan lattiaa edessään, syvään huokaisten. Talvi täällä saaristossa tuntui sinä hetkenä hyvin pitkältä, mutta pitkänkin matkan taivaltaminen alkoi ensimmäisestä askeleesta. Ehkä joko talven aikana, tai sen jälkeen mantereella joku osaisi sanoa tuosta salaperäisestä, pyöreästä, hyvin maagisestä esineestä jotakin.

“Totta puhuen, en ole koskaan edes kuullut mistään tuollaisesta esineestä”, Daikhan sanoi hiljaa, rikkoen heidän välilleen laskeutuneen vaivaantuneen hiljaisuuden. Jostain heidän oli aloitettava tämä keskustelu, ja ehkä tuo… heitä koskematon esine olisi oikea reitti?

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 498
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Talven kynnyksellä

Post by Kuparirapu » Sat Jun 27, 2020 5:59 pm

Novinille matka takaisin suuremmalle saarelle oli tuntunut oudolla tavalla paljon lyhyemmältä kuin menomatka. Novianista tuntui että tuulisen laivaetapin jälkeen hänen jalkansa tekeytyivät muutaman kerran toistensa ohitse, ja sitten he olivatkin jo takaisin tutussa majatalossa, ikkunattomassa huoneessaan. Sanoja ei oltu vaihdettu, Noviankaan ei ollut tiennyt mitä olisi voinut sanoa. Mutta kun Daikhan oli illalla painanut päänsä tyynylle ja muutamalla hengenvedolla nukahtanut, oli peikko maannut hereillä pitkälle yöhön peitto hartioilleen käärittynä ja katse hiipien välillä maagikon sänkyä kohti. Ei Novian sitä voinut itseltään kieltää, mutta hänen kuvansa Daikhanista oli muuttunut. Vaikka hän yritti vakuutella itselleen että tiesi paremmin, oli hänen sydämeensä pesiytynyt itsepintainen epäilys:
Jos Daikhan joskus päättäisi että Novian ansaitsisi saman kohtalon, oliko tässä maailmassa mitään jolla hän olisi voinut estää maagikkoa sitä tekemästä?
"Daikhan voi olla umpimielinen ja joskus töykeäkin, mutta ei hän sellaista tekisi," Novian oli ajatellut. Mutta mielikuva elävästä miehestä, joka yhdessä sydämenlyönnissä valahti hengettömäksi, oli syönyt tuolta ajatukslta pohjaa pois. Hän oli laskenut katseensa surullisesti, ja kaivautunut peittoihinsa käsissään pelkkiä epäilyjä ja aavisteluja.

He molemmat istuivat paraikaa omilla sängyillään, Daikhan silmäillen heidän löytämäänsä rasiaa ja Novianin yrittäessä löytää katseelleen jokin muu paikka kuin Daikhan. Novian oli jo aiemmin kokenut olevansa vähäksi hyödyksi tällä matkalla, eikä hänen mielialansa ollut paljoa parantunut metsän välikohtauksen jälkeen. Hän tunsi tarvetta todistaa Daikhanille että tällä oli syy pitää peikkoa mukanaan. Mutta siinä missä aiemmin sen taustalla oli ollut halu seistä toverin rinnalla yhdenvertaisena, nyt häntä ajoi halu välttää maaginen kuritus johon peikko katsoi Daikhanin kykeneväksi jos niin halusi.
Kun maagikko sitten avasi suunsa, nousi Novianin katse niin nopeasti että hänen niskansa naksahti. Aiheena oli tuo outo esine, mikä oli ensimmäinen niistä kahdesta tärkeästä kysymyksestä heidän edessään. Arvellen, että he väistämättä tulisivat päätymään myös siihen toiseen, Novian sanoi:
"Se taitaa olla jokin sellainen, josta ei yleisesti puhutakaan. Katsottuani sitä minäkin ymmärsin sen olevan maaginen, ja siten ehkä..."
Novian hillitsi kielensä ennen kuin päästi suustaan sanan vaarallinen, ja jatkoi sitten kiireesti eteenpäin:
"Mutta se on nyt meidän käsissämme, ja siksi meidän tulee päättää mitä sille teemme. En tiedä sinusta, mutta minä haluaisin mielelläni tietää siitä enemmän. Ainakin mihin sitä olisi tarkoitus käyttää, ja mistä se oikein on tullut. Tiedätkö josko täällä saaristossa olisi ketään...?"
Mutta jälleen Novianin puhe hiipui loppua kohden, hänen muistaessa mitä Daikhan oli aiemmin sanonut, ja ennen kaikkea mitä peikko oli niiden sanojen takaa päätellyt. Täällä tuskin oli ketään joka osaisi tai ymmärtäisi magian päälle, Daikhanin lisäksi.
Nyppien housujensa saumaa Novian lisäsi sitten:
"...Voisiko sitten Metiksessä joku tietää? Kai joku heistä on tällaiseen aiemmin törmännyt."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 797
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Talven kynnyksellä

Post by Tinanja » Mon Jun 29, 2020 5:47 pm

Maagikko nyökkäsi lyhyesti Novianin arvioon esineen maagisuudesta. Siitä kieltämättä hohkasi tietynlainen arvo, magia, joka todennäköisesti osuisi harjaantumattomankin silmään. Ilmeisesti Noviankin oli huomannut sen. Daikhan kohotti hieman kulmiaan Novianin sanojen katketassa ja tämän kääntäessä keskustelun siihen, että esine oli nyt heillä. Daikhan huokaisi syvään ja nyökkäsi vain - hän ei tiennyt, oliko tämä mahdollinen vastuu sitä, mitä tähän kaikkeen sotkuun vielä kaivattaisiinkin.
Daikhan pudisti päätään Novian kysymykselle siitä, että oliko saaristossa ketään, joka voisi tietää rasiasta ja sen sisällöstä jotakin.
“Luulen, että täällä on parempi olla vain ihan hiljaa tästä”, hän vastasi päätään uudemman kerran pudistaen. Calibanilla ei suhtauduttu magiaan kovin lämpimästi, ja Daikhan tiesi ehkä korkeintaan yhden käden sormilla laskettavan määrän maagikoita täältä, jos sitäkään. “Metiksessä joku voisi tietääkin”, mies jatkoi sitten, nyökäten nyt Novianin ehdotukselle. Siellä oli lisäksi hyvin tarkan osaamisalueen erikoisosaajia, jotka voisivat ainakin selvittää, millainen esine oli kyseessä, tai mistä sitä edes lähtisi selvittämään.
“Mutta se ei vaikuta myöskään aktiiviselta tai epävakaalta. Luulen, että se vaatii aktivoituakseen käyttöä, tai jonkin tietyn loitsun”, Daikhan jatkoi hetken päästä muistaessaan, että Novian tosiaan ei todennäköisesti osannut tehdä esineen ulkonäön lisäksi mitään syvempiä päätelmiä siitä. Mutta, mikäli se olisi vaarallinen esine, olisi se jo nyt näyttänyt vaarallisen puolensa, eikä sitä säilytettäisi näin huolimattomasti koristeellisessa puurasiassa. Daikhan ei kuitenkaan voinut olla miettimättä, mihin noin maagista esinettä tarvittaisiinkaan, tai mihin sitä oli edes käytetty?

“Mutta, Metikseen on pitkä matka täältä maailman toiselta laidalta, ja täältäkään ei pääse lähtemään mihinkään ennen kuin kevät koittaa”, Daikhan huokaisi syvään ja nojautui paremmin seinää vasten saaden sängyn narisemaan tyytymättömyyttään. Vaikka päässä pyörikin se, mitä hän oli tehnyt saadakseen kostonsa, sen ylitsekin tuntui kumpuavan pienoinen - tai pienoista suurempi huoli siitä, miten täällä voisi viettää talven, ja millä se eläminen kustannettaisiin.
“Ja ennen kevättä on aika monta kuukautta täällä jumaltenhylkäämässä saaristossa”, Daikhan puuskahti ja laski syvän huokauksen suustaan - ei, hän ei pitänyt tästä, eikä tiennyt pitikö enemmän vai vähemmän sen jälkeen, mitä oli vain joitain päiviä sitten tehnyt saadakseen kostonsa. Se kuitenkin pitäisi olla toisen hetken pohdinta tämän sijaan.

Kuparirapu
Rakuza
Posts: 498
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Talven kynnyksellä

Post by Kuparirapu » Fri Jul 03, 2020 10:16 pm

Novian nyökkäsi, ja laskien leukansa käsiinsä päästi itsekin syvän huokauksen. Kun Daikhan ilmaisi asian tuolla tavalla, veti se myös Novianin mielen matalaksi edessä olevaa talvea kohti. Talvi oli yleensä hänelle lepäämisen aikaa, hetkellistä paikoillaan oloa ja muutenkin mukavaa aikaa. Mutta nyt se ei olisi mahdollista, ei sitten mitenkään. Heidän rahansa eivät riittäisi enää pitkään huoneen vuokraan, eikä ruokaan sen paremmin. Novianin niskassa kävi inhottava värähdys kun hän kuvitteli mielessään heidät ulkona kylmässä, nälissään ja rähjäisinä. Halu välttää sellainen inhottava loppu reipasti peikkoa hitusen, ja kohottaen katseensa hän sanoi:
"Meidän on pakko etsiä työtä. Muuten tästä ei tule yhtään mitään."
Raapien tuuheita hiuksiaan Novian kertasi mielessään erilaisia vaihtoehtoja ja puhui niitä auki sitä mukaan kuin ne kävivät mielessä:
"Parasta olisi jos saisimme järjestettyä jonkin sopimuksen majatalonpitäjän kanssa. Vastineeksi yösijasta ja edes yhdestä ateriasta voisimme lupautua tiskaamaan, tai siivoamaan. En tiedä, ottaisiko hän meitä keittiön puolelle, minä itse en tiedä ruoanlaitosta juuri mitään."
"Mutta sen rinnalla on kerättävä matkakassaa, jotta sitten keväällä pääsemme heti ensimmäisellä laivalla pois tältä tuuliselta kivikasalta," hän jatkoi, ja vilkaisten Daikhania lisäsi: "Kaikista helpointa olisi kiertää kylän kaikki ovet hattu kourassa ja rehellisesti kysyä olisiko heillä avuntarvetta. Me tulemme elämään kuparihiluilla, mutta parempaa ei taida nyt olla luvassa."
Varsinkaan kun Daikhanin kullanarvoisia lumouksia he eivät voineet kaupitella, saisivat vain kaikki epäluulot niskaansa.
"Sinähän voisit kysäistä josko se tuttavasi..Edra voisi auttaa meitä jotenkin. En missään tapauksessa sano että taivuttelisit häntä majoittamaan meitä, mutta hän voisi auttaa meitä miten vain pystyy. Hieman hyviä sanoja työnhakuun, kenties hänellä itsellään olisi jotain puuhaa talven aikana jota voisimme tehdä..."
Novian hieroi kämmeniään yhteen, pannen merkille kuinka paljon karheammilta ne tuntuivat nyt, ja lisäsi sitten miltei jopa häpeilevän kuuloisesti:
"...Ja minä tarvitsen lämpimämpiä vaatteita, saan keuhkokuumeen kun ensimmäiset räntäsateet saapuvat merituulen mukana."

User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 797
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Talven kynnyksellä

Post by Tinanja » Fri Jul 10, 2020 5:49 pm

Daikhan vilkaisi Novianiin ja nyökkäsi lyhyesti peikon toteamukselle työnhausta. Jotain elinkeinoa tämän talven ylitse selviämiseen olisi kehitettävä, eikä Daikhan ollut lainkaan varma, mistä olisi järkevää aloittaa. Kyllä hänen jotain pitäisi tietää tästäkin, olihan hän sentään kasvanut tällä jumaltenhylkäämällä saarella! Mutta ei, hänen ajatuksensa työmahdollisuuksien osalta olivat aika vähäisiä. Ennen kuin hän ehti edes jäädä kartoittamaan lisävaihtoehtoja, Novian jatkoikin majatalonpitäjää ja Edraa koskevilla ehdotuksillaan. Kulmiaan hieman kurtistaen Daikhan nyökkäsi lopulta Novianille, ja tämän viimeisimmälle kommentille keuhkokuumeesta. Siitä maagikkokin oli omalta osaltaan varma, että lämpimämpi vaatetus olisi elinehto heille molemmille, jos he haluaisivat nähdä kevään.
Siinä Novian oli oikeassa, että heidän työpaikkansa ja tienestinsä voisivat hyvinkin olla Edran takana. Tuo tunsi todennäköisesti vähintään ulkonäöltä kaikki saarellla ja erityisesti tässä kyläpahasessa asuvat henkilöt pitkän kauppiasuransa jäljiltä. Toisaalta, kun asiaa alkoi pidemmälle miettimään, niin olihan hänellä itselläänkin jotain taitoja, joista voisi olla hyötyä.
“No, jotain tässä on tehtävä, jotta talvesta selviää… En usko, että omatkaan vaatteeni kestävät kovin kylmiä tai märkiä kelejä”, Daikhan tuhahti Novianille vastaukseksi. Oliko ollut oikea päätös jäädä metsästämään Taraniksen murhaajaa talven jo kolkuttaessa ovelle? Nyt Calibaninvierailu näytti venyvän ja venyvän, eikä talvesta tulisi kovin helppo.

“No, ehkä täytyy vaan pohtia ensin, mitä kaikkea voisimme tehdä, ja sitten katsoa, mitä mahdollisuuksia löytyy ja mitä keksimme”, totesi Daikhan lopulta, kieltämättä mietteliään näköisenä rikkoen hiljaisuuden, joka heidän välilleen oli kovaa vauhtia laskeutumassa. Vaikka tapahtumat Thrymin ulkopuolella painoivatkin mieltä ja halusivat työntää itensä ajatuksien päälimmäisiksi, ei Daikhan halunnut juuri nyt kuin keskittyä käsillä olevaan asiaan: talvesta selviytymiseen. Pitäisi olla riittävän positiivinen ja sitkeä löytääkseen saarelta jotakin, jolla elättää itsensä - ja josta saada riittävä matkakassa.
“Harmi, ettei sinulla ole soitintasi. Olen varma, että sillä ja taidoillasi olisi saanut täällä kolikoita ainakin omiin tarpeisiisi”, Daikhan hymähti vähän, sarkastisesti. “Mutta”, mies vakavoitui vähän. “Ehkä täälläkin voisi olla kysyntää pimeiden talvi-iltojen tarinoille?” tuo vilkaisi Novianiin kieltämättä kysyvänä. Mutta eihän hän tiennyt, halusiko Novian elättää itseään täälläkään sellaisella, vai oliko tämä matka muuttanut tuota ja tämän tapaa katsoa maailmaa, ja kertomiaan tarinoina? Oli mielenkiintoista, että tämän ensimmäinen valinta oli fyysinen työ. Toki, olihan se realistinen saaren elintason ja -tavan mukaisesti, mutta Daikhan tiesi ettei menestyisi sellaisessa työssä kovin hyvin.

“Voi olla, että vaikka magiaan suhtautuminen täällä onkin mitä on, joudumme turvautumaan siihen ennemmin tai myöhemmin”, Daikhan totesi lopulta. “Voihan sillä kuitenkin parantaakin esimerkiksi lumousten tekemisen lisäksi”, maagikko tarkensi vielä. Vaikka se toisikin vielä lisää ulkopuolisuutta tilanteeseen, se voisi tuoda myös merkittäviä rahoja kaikista ennakkoluuloista huolimatta jos tarve magiankäytölle oli riittävä. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa olisi ensimmäinen vaihtoehto tai vaihtoehto, jonka Daikhan halusi ottaa käyttöön. Mikäli tähän pitäisi ryhtyä, ei se olisi ensimmäinen, mutta ehkä viimeinen kerta, jolloin hän saisi paljonpuhuvia katseita osakseen liikkuessaan tällä kyseisellä syrjäisellä saarella. Maagikolla ei ollut aikomustakaan palata tänne kuin jostain hyvin, hyvin painavasta syystä ja aiempien tapahtumien valossa oli vaikea miettiä, mikä sellainen voisi olla.
“Toisaalta, ehkä myös luku- ja kirjoitustaidolla voisi saada jotain työtä, millä maksaa juoksevia kuluja”, totesi Daikhan hetken mietittyään, katseen nyt vaellellessa ohimennen Novianista seinän kuluneisiin lautoihin ja sänkyä peittävään huopaan.
“Ehkä pitäisi tehdä ensin se vierailu Edran luokse, ja katsoa, mitä siitä sitten. Hän varmaan tietää ainakin kaiken, mitä täällä jumaltenhylkäämällä luodolla tapahtuu”, maagikko tuhahti vähän.

Post Reply