Re: Vanki
Posted: Sun Nov 12, 2017 12:04 pm
Nafi kyyhötti pienenä keränä häkin perällä ja tuijotti vuoron perään Shyalia ja luolan suuaukolla seisovia miehiä. Sen sähinä hiipui hiljaa kuulumattomiin, kun siihen ei enää kiinnitetty huomiota. Myös paikoilleen jähmettynyt häntä alkoi hiljaa liikahdella edestakaisin pienin nykyvin liikkein, kun lisko kuunteli luolassa kaikuvaa sananvaihtoa. Se kohottautui hieman voidakseen venytellä ja tunnustella häkin kattoon kolahtaneita siipiään. Luolan hämärässä mustilta näyttävät siivet avautuivat äänettömästi kuin ne olisivat olleet vain osa pimeyttä. Oranssina hehkuvat silmät pysyivät tiukasti keskustelevassa kolmikossa, mutta Nafi tunnusteli samalla arvokasta lentovälineistöään liikuttelemalla puoliavonaisia siipiä hitaasti edestakaisin. Kaikki tuntui olevan kunnossa, olihan lentävien tuliliskojen suomupanssari yllättävän vahvaa tekoa ja nahkaiset siivet paksut ja kestävät. Nafi tunsi kuitenkin edelleen iskun aiheuttaman kaiun siivissään ja selässään - se ei varmasti tekisi enää samaa virhettä toistamiseen. Pikkuliskon huoltohetki pysähtyi kuitenkin äkisti, kun kaksikko luolan suulta katosi ja Shyal kääntyi takaisin häkin puoleen. Nafi pysähtyi aloilleen ja vetäisi siipensä takaisin kylkiinsä kuin suojellakseen niitä seuraavalta iskulta. Luolan ilmapiirissä oli aistittavissa niin pelkoa kuin vihaakin, eikä Nafi pitänyt siitä yhtään. Vaikka Shyal pysyi aloillaan eikä tehnyt elettäkään lähestyäkseen Nafia uudestaan, oli pieni lisko jännittynyt jokaista tummanpunaista suomua myöten ja tuijotti herkeämättä Sha'lassainhaltiaa. Oranssit silmät tuskin räpsyivät kuin Nafi olisi pelännyt Shyalin ehtivän sinä aikana katoamaan sen tarkkailun alta.
Nafi oli ärtynyt, peloissaan ja edelleen nälissään, mutta se ei tehnyt elettäkään lähteäkseen hakemaan häkin etureunaan jäänyttä lintua. Se vain tuijotti paikoillaan seisovaa naista antaen kuitenkin lihastensa pikkuhiljaa rentoutua enemmän ja enemmän, kun mitään ei tapahtunut. Pian luolan suuaukolta kaikuivat kolmet askeleet, jotka saivat Nafin jännittymään uudelleen. Se ei ymmärtänyt ollenkaan mitä sen ympärillä tapahtui ja se ahdisti liskoa suunnattomasti. Oviaukolta työntyvä kevyt ilmavirta toi mukanaan kolmikon tuoksut. Kahden tuoksut olivat tuttuja hetkeltä aiemmin, mutta kolmas tuoksu oli sekoitus jotain uutta mutta myös jotain hyvin tuttua. Nafi kurotteli pitkää kaulaansa kuin magnusti ja nuuhki ilmaa. Pitkät kynnet upposivat jännityksestä pehmeään hiekkaan, kun Nafi löysi outojen tuoksujen sekamelskasta sen tutuimman: Naenijan. Liskosta purkautuva pieni kysyvä vinkaisu oli niin hiljainen, että se peittyi jälleen luolassa alkaneen keskustelun alle. Toiveikkaana Nafi otti pari askelta eteenpäin ja kuikki luolaan tullutta väkeä. Nanaa ei kuitenkaan näkynyt, vaikka tuttu yrttinen tuoksu oli tiensä luolaan löytänytkin. Viime yönä tavaroita varastanut mies oli napannut mukaansa muunmuassa yrttipusseja ja myös laventelisaippuaa, jota Nana valmisti ja käytti usein myös itse. Voimakkaat tuoksut olivat edelleen kiinni miehen vaatteissa ja käsissä kielimässä hänen rikoksestaan. Etenkin laventelin tuoksu oli Nafille muita tutumpi ja yksi ominaistuoksuista joita lisko emäntäänsä yhdisti.
Nafi siristi silmiään epäuskoisena, mutta se ei tuonut sen Nanaa paikalle. Kuin petettynä lisko peruutti takaisin aivan häkkiin kiinni ja laski päätänsä masentuneena. Se jäi tuijottamaan vierasta joukkiota ja kuuntelemaan näiden käsittämätöntä puhetta tympääntyneenä. Shyalin käännyttyä yllättäen häkin puoleen painautui lisko kaltereita vasten ja kyyristyi. Haltia ei kuitenkaan tehnyt elettäkään Nafin suuntaan vaan nappasi ainoastaan vesikupin häkistä. Nafi rentoutui hieman vain jännittyäkseen uudelleen melkein saman tien, kun ilmassa alkoi leijua vieraan veren haju. Hiljaa sähähtäen lisko painautui yhä tiukemmin häkkiä vasten tietämättä mihin sen tulisi valmistautua. Shyalin ääni oli rauhallinen, mutta Nafi aisti voimistuneen pelon ilmassa. Se seurasi tarkasti nelikkoa kunnes Shyalin seuraajat viimein lähtivät ja jättivät naisen ja liskon jälleen kahdestaan. Nafi huomasi erilaisen nuotin haltian äänessä, kun se nyt osoitti sanansa liskolle. Suomuinen otus pysyi kuitenkin jännittyneenä omassa nurkassaan. Tutun tuoksun tuoma lohtu oli jäänyt lyhyeksi ja sen antama lupaus pelastumisesta haihtui yhtä nopeasti kuin laventelin hento haju hävisi luolan kostean tuoksun alle. Nälän, pelon ja kiukun lisäksi lisko tunsi itsensä nyt myös petetyksi. Ja tuota petturia se jäi tuijottamaan tiukasti silmiin katse leimuten.
Nafi oli ärtynyt, peloissaan ja edelleen nälissään, mutta se ei tehnyt elettäkään lähteäkseen hakemaan häkin etureunaan jäänyttä lintua. Se vain tuijotti paikoillaan seisovaa naista antaen kuitenkin lihastensa pikkuhiljaa rentoutua enemmän ja enemmän, kun mitään ei tapahtunut. Pian luolan suuaukolta kaikuivat kolmet askeleet, jotka saivat Nafin jännittymään uudelleen. Se ei ymmärtänyt ollenkaan mitä sen ympärillä tapahtui ja se ahdisti liskoa suunnattomasti. Oviaukolta työntyvä kevyt ilmavirta toi mukanaan kolmikon tuoksut. Kahden tuoksut olivat tuttuja hetkeltä aiemmin, mutta kolmas tuoksu oli sekoitus jotain uutta mutta myös jotain hyvin tuttua. Nafi kurotteli pitkää kaulaansa kuin magnusti ja nuuhki ilmaa. Pitkät kynnet upposivat jännityksestä pehmeään hiekkaan, kun Nafi löysi outojen tuoksujen sekamelskasta sen tutuimman: Naenijan. Liskosta purkautuva pieni kysyvä vinkaisu oli niin hiljainen, että se peittyi jälleen luolassa alkaneen keskustelun alle. Toiveikkaana Nafi otti pari askelta eteenpäin ja kuikki luolaan tullutta väkeä. Nanaa ei kuitenkaan näkynyt, vaikka tuttu yrttinen tuoksu oli tiensä luolaan löytänytkin. Viime yönä tavaroita varastanut mies oli napannut mukaansa muunmuassa yrttipusseja ja myös laventelisaippuaa, jota Nana valmisti ja käytti usein myös itse. Voimakkaat tuoksut olivat edelleen kiinni miehen vaatteissa ja käsissä kielimässä hänen rikoksestaan. Etenkin laventelin tuoksu oli Nafille muita tutumpi ja yksi ominaistuoksuista joita lisko emäntäänsä yhdisti.
Nafi siristi silmiään epäuskoisena, mutta se ei tuonut sen Nanaa paikalle. Kuin petettynä lisko peruutti takaisin aivan häkkiin kiinni ja laski päätänsä masentuneena. Se jäi tuijottamaan vierasta joukkiota ja kuuntelemaan näiden käsittämätöntä puhetta tympääntyneenä. Shyalin käännyttyä yllättäen häkin puoleen painautui lisko kaltereita vasten ja kyyristyi. Haltia ei kuitenkaan tehnyt elettäkään Nafin suuntaan vaan nappasi ainoastaan vesikupin häkistä. Nafi rentoutui hieman vain jännittyäkseen uudelleen melkein saman tien, kun ilmassa alkoi leijua vieraan veren haju. Hiljaa sähähtäen lisko painautui yhä tiukemmin häkkiä vasten tietämättä mihin sen tulisi valmistautua. Shyalin ääni oli rauhallinen, mutta Nafi aisti voimistuneen pelon ilmassa. Se seurasi tarkasti nelikkoa kunnes Shyalin seuraajat viimein lähtivät ja jättivät naisen ja liskon jälleen kahdestaan. Nafi huomasi erilaisen nuotin haltian äänessä, kun se nyt osoitti sanansa liskolle. Suomuinen otus pysyi kuitenkin jännittyneenä omassa nurkassaan. Tutun tuoksun tuoma lohtu oli jäänyt lyhyeksi ja sen antama lupaus pelastumisesta haihtui yhtä nopeasti kuin laventelin hento haju hävisi luolan kostean tuoksun alle. Nälän, pelon ja kiukun lisäksi lisko tunsi itsensä nyt myös petetyksi. Ja tuota petturia se jäi tuijottamaan tiukasti silmiin katse leimuten.