Kuin kotona

Ceresin ainut maagikoille ja parantajille tarkoitettu sisäoppilaitos sijaitsee Dionen pohjoispuolella. Ennen salassa ja kaikessa hiljaisuudessa toiminut Metis on nyt arvovaltainen kauppakumppani, jonka opettajat ja oppilaat pitävät lukuisia kauppoja Dionen alueella.
User avatar
Kide
Posts: 740
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kuin kotona

Post by Kide »

"Nafi on ehdottomasti oppinut mihin tulta saa käyttää minun lähelläni", Nana vahvisti Crasburin ajatuksenjuoksua, vaikka mies näytti jälleen kerran juoksuttavan sitä lähinnä itselleen. "Hän aistii tunteita, joten luulen hänen oppineen mikä saa minut iloiseksi ja mikä taas surulliseksi tai jopa vihaiseksi. Kuitenkaan hän ei ole koskaan, ei edes pikkuruisena liskonpoikasena, syöksenyt tulta minua kohti, joten hän kai ymmärtää, että tuli on tarkoitettu vahingoittamaan. Mutta Nafi on myös oppinut, että joissain tilanteissa tulta saa silti käyttää, kuten kynttilän lähellä." Nana nosti kynttilän pöydältä merkitsevästi ja puhalsi sen nyt sammuksiin. Olihan tällainen pidemmän päälle talin tuhlausta. Ehkä Nafikaan ei enää pahastuisi.
"Kimalaisia?" Nana naurahti yllättyneenä. "Ei sen enempää kuin muitakaan hyönteisiä, ainakaan minun nähteni. Mutta Nafi käyttää harvoin tulta metsästäessään, ennemminkin hän tuntuu pitävän jahtaamisesta." Nana laski kynttilän takaisin alas ja nosti sen sijaan sormensa naputtamaan kevyesti alahuultaan kääntyen samalla katsomaan Nafia sivusilmällään, mietteliäänä. "Tietysti kyse voi olla siitä, että Nafin ei tarvitse saada saalista. Hän tietää saavansa ruokaa minulta. Mitä ruuan kypsyyteen tulee..." Nana jatkoi taas hieman naurua äänessään, "en usko sillä olevan merkitystä, ei ainakaan tälle ahmatille ole koskaan ollut." Haltia taputti kevyesti Nafin häntää, joka oli kiertynyt toisen olan kautta hänen kaulalleen. "Jos rämelisko, josta kirjassa kerrottiin, oli villi, ehkä se vain oli huomannut tehokkaimmaksi saalistuskeinoksi pökerryttää hyönteiset tulella", Nana vielä jatkoi pohdintaa katsoen taas Crasburia, odottaen näkisikö opettaja itse sitä mahdolliseksi.
"Muistatko kyseisen teoksen nimeä, jossa tällainen maininta on? Vai onko se osa samaa teosta, josta jo aiemmin puhuimmekin?"

Nanan ilme pehmeni ja keskustelun herättämä into syttyi takaisin hänen silmiinsä, kun Crasbur pohti rämeliskojen magiaa samanlaisena mahdollisuutena kuin muitakin teorioitaan. Hän painoi mieleensä kiinnostuneena Crasburin mainitsemat opettajat ja heidän kyvyn tuntea magiaa. Hän muisti isoäitinsä joskus puhuneen vastaavanlaisista aistimuksista, toisinaan magiaa ja toisinaan parantavaa voimaa kohtaan. Itse Nana ei kuitenkaan ollut koskaan jakanut isoäitinsä kokemuksia, hän oli aina vain aistinut Nafin jollain tapaa. Ja mitä todennäköisimmin myös lisko hänet.
"Luulen itsekin niin", Nana myötäili Crasburin viimeisiä pohdintoja. "Vähän samaan tapaan kuin mainitsemasi pitkä kokemus tai vain tarve oppia aistimaan magian hentoja virtauksia." Tai sitten toisilla heistä oli synnynnäistä taipumusta siihen, erityistä herkkyyttä magiaa kohtaan, mikä toisilta puuttui tai olisi vaatinut valtavasti harjoittelua.
"Ovatko molemmat opettajista, Shalheira ja Roshelo, koululla ja tavattavissa?" Nana kysyi. "Voisi olla mielenkiintoista koettaa, voivatko he aistia mitään Nafista." Toki se saattaisi vaatia erityistä tilannetta, tunsihan Nanakin Nafin vahvimmin silloin, kun oli itse heikoimmillaan. Sellaisen tilanteen järjestäminen taas olisi hankalaa, oikeastaan mahdotonta. Kunnolliseen uupumiseen tarvittavaa fyysistä ja psyykkistä stressiä olisi hankala luoda tai ainakaan siitä ei helposti saisi todellisuutta vastaavaa. Puhumattakaan siitä kuinka inhottavaa se olisi.
"Tai ylipäätään puhua heidän kanssaan siitä, miten he aistivat magian", Nana päätyi lisäämään. "Isoäitini puhui joskus sellaisista tuntemuksista, mutta en koskaan ymmärtänyt kysyä tarkemmin." Haltian äänessä kuului ripaus kaihoa ja pettymystä. Kuinka monta asiaa olikaan jäänyt kysymättä tai sanomatta, kun ne eivät sillä hetkellä olleet tuntuneet tärkeiltä. Usein liian yllättäen oli myöhäistä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 589
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuin kotona

Post by Kuparirapu »

"Kyseinen teoria oli valitettavasti erään maagikon matkakertomuksessa mainintana, ohikiitävänä huomiona jonka hän kirjasi ylös. Se oli muistaakseni...," Crasbur totesi, ja miehen silmien väliin ilmestyi ryppy hänen painaessa silmänsä umpeen muistinsa sopukoita penkoen. "...Mikä pahus se nyt olikaan? Se pitkäpilkkuinen jaarituskirjoitus Aieden-vuoriston eläimistöstä. Pitkä ja kuiva otsikko..."
Crasburin pohdinnat selvästi jatkuivat, vaikka hän kääntyikin kuuntelemaan Naenijan seuraavaa kysymystä. Ja samalla ottaen yhä hennosti savuavan kynttilän käsiinsä hetkeksi. Arvioiva silmäys vahvisti ettei nopeasti jähmettyvän talin seassa näkynyt ylimääräisen aineksen jämiä. Eli hypoteesi tulen tuottamiseta sisäisen eritteen kautta näytti olevan valmis hylättäväksi.
"Herra Shalheira on valitettavasti yhä matkoilla, hänet lähetettiin menneenä kesänä selvittämään jotain Phoeben alueella tapahtunutta, eikä hänen paluunsa ole vielä valitettavasti varmistunut. Harmi, hän on yksi koulumme johtavia asiantuntijoita magian saralla, ja hänen poissaolonsa on pakottanut jotkut tarkistamaan kysymyksensä kirjastosta. Mutta Roshelon on yhä paikalla, joskin hieman kiireissään tällä hetkellä. Hän tulee järjestämään opetusta sotamagiasta, jos olet kuullut jo asiasta. Mutta suosittelen sinua ainakin kysymään asiaa häneltä, jos satut kohtaamaan hänet sopivassa hetkessä. Äläkä turhaan hätkähdä hänen kipakkaa sävyään, hän voi vaikuttaa äkäiseltä mutta on järkevä nainen kaikin puolin."

"Falazar de Bálsiac!" parantajamestari huudahti yllättäen ja napsautti sormiaan. "Hänen teoksensa "Vuorten Maailma: Kerätty tutkimus Aieden-vuoriston Florasta, Faunasta ja Biosfäärisistä erityispiirteistä". Säästän silmiäsi ja kehotan sinua lukemaan läpi vain luvun kaksitoista, jossa tämä kyseinen rämelisko-havainto on kuvattuna. De Bálsiac oli tuolloin keskittymässä mäntypuiden pihkanmuodostumiseen keväänkierrossa, joten kyseinen tiedonjyvä on vain muutaman sivun mittainen tilannekuvaus kaiken muun keskellä. Mutta hänen kirjoitustyylinsä on aina silloin tällöin varsin eläväistä, joka auttaa asiaa."
Crasbur nyökytteli muutaman kerran itsekseen, selvästi tyytyväisenä että oli kuin olikin muistanut kyseisen teoksen kokonaisuudessaan. Katsoen suuripiirteisesti ympäri työhuonettaan, kuin muistuttaakseen itselleen mitä todellisia asioita oli ehtinyt tapahtua hänen teorettisten pohdintojensa aikana, ja lyöden kämmenensä pehmeästi yhteen hän sanoi:
"Kas niin, jauheet ovat nyt valmiita toisen vuoden rohdonkeittämisen opetukselle. Minun täytyy vielä kirjata ne menoihin, ennen kuin laitan ne rohdoskaappiin odottamaan sitä oppituntia. Luulen että tässä on kaikki tältä päivältä. Ylihuomenna aion tosiaan aloittaa suoyrtti-siirapin valmistamisen, ja toinen käsipari olisi silloin avuksi. Jos se pääsee kiehahtamaan liikaa ilman jatkuvaa sekoitusta, seos sakeutuu ja juoksee yhtä sujuvasti pulloon kuin hapan maitomöykky."
Crasbur katsahti Naenijaa, suikisti suutaan mietteliäästi, ja kääntyen ympäri alkoi raapustamaan jotain pienemmälle pergamentinpalalle.
"Iltapäivässä on vielä aikaa, joten voit ehtiä vielä käymään kirjastossa halutessasi. Hetki vain, niin annan sinulle listan teoksista jotka tässä ovat tulleet puheeksi..."
Tottunein ottein Crasbur viimeisteli listan sulavalla allekirjoituksella, ja harppoi ojentamaan sen sitten Naenijalle.
"Kas noin, näytä tämä jollekulle kirjastonhoitajista, niin he auttavat sinua löytämään kyseiset opukset hetimiten. Ja minun lupani kanssa he antavat pidennetyn laina-ajan, jottan sinulla on aikaa ehtiä tutustumaan kuhunkin. Kiinnitä erityisesti huomiota, jos jokin kuvaus rämeliskoista on erityisesti ristiriidassa omien kokemuksiesi kanssa. Se tarjoaa erinomaista vastaääntä aiemmille teorioille, ja antaa hedelmällistä pohjaa uusille pohdinnoille."
User avatar
Kide
Posts: 740
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kuin kotona

Post by Kide »

Naenija nielaisi Crasburin mainitessa Phoeben. Hänen vanha kotikaupunkinsa ja sen tapahtumat tulivat niin yllättäen esiin, että haltian liskon häntää sivelevä käsi muuttui sitä puristavaksi kuin turvaa hakien. Hän ei ollut ajatellut Phoebea, kotiaan, moneen päivään, sillä kaikki keskittyminen oli mennyt Metikseen ja sen tuomiin uusiin tuuliin. Hänellä oli niin paljon nähtävää ja opittavaa täällä, että se oli pitänyt haltian autuaan kiireisenä ja mielen poissa muistoista useimpina päivinä. Tänään noita muistoja oli herännyt jo kahteen kertaan, sama kuinka haltia halusikaan hetkeksi vain unohtaa.
"Tarkoittanet lohikäärmeen heräämistä", Nana sai kakaistuksi ulos. Hän arveli sen olleen tapahtuma, joka varmasti kiinnostaisi maagikoita ja oppineita. Toisin kuin kaikki muu kuohunta pinnan alla, jota piiloteltiin ja jota jo kaartikin taisi vältellä. Hän nyökytteli Crasburille jatkaen: "Kiitos vihjeestä. Juttelen mielelläni opettaja Roshelon kanssa, mikäli häneltä siihen vain sopiva hetki kiireiltään löytyy."

Nana säpsähti parantajamestarin riemunhuudahdusta, kun mies muisti aiemmin maininneensa kirjailija nimen. Eikä Nana ollut ainut; Nafi ponkaisi saman tien seisomaan haltian olalla ja tuijotti Crasburia silmät sirrillä, häntä vihaisesti sätkien. Lisko ei selvästikään unohtaisi aivan heti Crasburin yllättävää kosketusta ja pitäisi varansa tuon arvaamattomaksi havaitun kaksijalkaisen seurassa. Nana taputti Nafia päälaelle saadakseen tuon takaisin istumaan kuunnellessaan Crasburin selostusta kirjasta. Opettaja itse ei selvästikään antanut kyseiselle kirjalle rämeliskoista tehtyä mainintaa enempää arvoa, mutta Nanasta eläväiset ja tarkat kuvaukset tuon hänelle vieraan paikan kasvistosta ja eläimistä kuulostivat kiehtovilta. Hän saattaisi hyvinkin selailla kirjaa muutenkin, ainakin olettaen, että ilmeisen rönsyilevästä kirjoitustavastaan huolimatta Falazar de Bálsiac pysyisi asiassa.
Nana ei voinut olla hymyilemättä Crasburin tyytyväiselle ilmeelle, kun parantajamestari oli onnistuneesti hieronut tämänkin tiedon ulos mielensä sopukoista. Hän nyökkäsi opettajalleen ollen valmis itsekin lähtemään valmistautumaan seuraavaan luentoonsa. Tämän päivän työ oli tehty ja Nana oli vain onnellinen saatuaan osallistua – hän kaipasi käsilleen sitä tuttua ja rentouttavaa työskentelyä yrttien parissa. Sitä, mistä hän oli vuosikaudet aina nauttinut, ja siksi hän olikin innokas auttamaan myös siirapin keitossa. Hajusta huolimatta. "Tulen mielellänia auttamaan. Sen siirapin keittäminen onkin niin paljon helpompaa lisäkäsiparin kanssa", haltia hymyili Crasburille.
Nana vilkaisi Crasburin antamaa, täydellisen siistillä ja tasaisella käsialalla raapustettua listaa. "Kiitos oikein paljon. Näistä saankin useammalle illalle tutkittavaa." Haltian ääni oli maustettu innostuksella, jota aihe aina vain enemmän ja enemmän hänessä herätti. "Näin teen", hän lupasi Crasburille huomioivansa eroavaisuudet kirjallisuuden ja oman kokemuksensa välillä. "Kenties voimme tutkia tuloksia myöhemmin yhdessä. Ja kenties saan samalla vaivata teitä vielä niillä rohdosten myyntimahdollisuuksilla, ne kun kiinnostaisivat kovin", Nana vielä päätti uskaltautua lisäämään ja lähti viielä yhdet kiitokset opettajalleen jättäen.

// Kiitos pelistä ja lisko-pohdinnoista! ^^ //
Locked