//Kide & Miraya tänne, kiitos!
“Löysitkö eilen mitään mielenkiintoista?” Rayash kohotti katseensa kirjasta, jota oli lukemassa sohvalla. Oli vasta aamu, ja mies oli kieltämättä yllättynyt siitä, että Eldrin oli päässyt näinkin aikaisin ylös sängystä ja alakertaan. Lohikäärmeen kapteeni katsoi, miten hänen ystävänsä käveli hitaasti keittiön puolelle vain palatakseen ison puurolautasellisen kanssa. Rayash oli melko varma, että puuro oli eilistä, mutta se näytti uppoavan hyvin kookkaan miehen sisuksiin, joten hän päätti olla kommentoimatta asiaa. Tämä ehti jo laskea katseensa takaisin kirjaansa, kun Eldrin läsähti sohvalle istumaan.
“Löysin”, Eldrin vastasi viimein saaden kaverinsa huomion jälleen. “Erittäin mielenkiintoista”, Eldrin jatkoi sitten pienen, miehelle hyvin tyypillisen ilmeen noustessa tämän kasvoille. “Ja sinun pitää tulla katsomaan sitä tänä iltana”, tuo lisäsi hymyn levitessä entisestään rotevan miehen kasvoilla. Kapteeni arveli, että tämä oli tapansa mukaan viettänyt edellisillan kapakoissa kierrellen ja kuunnellen, ja virneestä päätellen tällä saattoi jopa olla jotain hyödyllistä hyppysissään liiketoimia ajatellen.
Rayash kohotti kulmiaan tälle, ja erityisesti virneelle toisen miehen kasvoilla. “Ja mitä me olemme menossa katsomaan?” Rayash kysyi sitten, laskien nyt kirjansa kokonaan sivuun Eldrinin virneen vain levitessä, jos se enää oli mahdollista. “Jotakin miellyttävää, josta voi jatkossa olla hyötyä liiketoimien osalta erityisesti täällä Dionen päässä”, Eldrin kohautti olkapäitään vähän, virneen nyt vähän laskiessa sellaiseksi salaperäiseksi, tyytyväiseksi hymyksi. Rayash pyöräytti silmiään. “Mihin aikaan tarvitset minut sinne?” tuo kysyi sitten kulmiaan vähän kohottaen. “Mennään alkuillasta parille oluelle, ja jatketaan matkaa siitä”, Eldrin totesi olkiaan kohauttaen. “Se tekee sinulle ihan hyvää.”
*
Päivä oli kaunis, keväinen. Aurinko paistoi suurimman osan päivästä, sulattaen kaduille ikävän loskakerroksen kuitenkaan viemättä kaikkea lunta ja loskaa pois kivetetyiltä kaduilta. Nyt aurinko oli kuitenkin jo painumassa taivaanrannan taa Rayashin kietoutuessa tunnuksenomaiseen viittaansa ja vetäessään saappaat jalkaansa. Eldrin seisoikin jo ovella odottamassa valkohiuksista ystäväänsä, pieni hymy huulillaan. He lähtivät pian pimenevään iltaan ja kievarina, yömajana toimivaan kapakkaan satamassa. Kumpikaan ei sanonut matkalla mitään - ei heidän tarvinnut. Viimein kaksikko saapui kapakalle, ja löysivät sen takaosista sopivan pöydän.
Muutaman oluen ja satunnaisten keskustelujen jälkeen Eldrin nykäisi Rayashin viitanreunaa ja osoitti ohimennen kapakan keskiosia kohden.
“Hänet me tapaamme myöhemmin illalla”, mies sanoi sitten virnistäen ja katsoessaan, miten hänen ystävänsä kulmat kohosivat vähän tuon nähdessä, keneen Eldrin viittasi.
Ensivaikutelma on tärkein
Re: Ensivaikutelma on tärkein
Miraya sujautti pari pitkäkyntisistä sormistaan niskaan käärityn nutturan juurelta hiusten alle ja ravisti kampaustaan hieman löysemmälle. Hän tiesi kiharoiden hieman pullistuvan esiin nutturan viereltä, mutta aamusta asti tiukasti taakse vedetty kampaus tuntui venyttävän hänen päänahkansa repeämispisteeseen. Mieluiten Miraya olisi nykäissyt rasittavan kampauksen auki, mutta hänellä oli vielä kaksi tapaamista tälle iltaa, joissa olisi parempi näyttää viralliselta. Tai ainakin niistä ensimmäisessä, mutta viimeisen tapaamisen kohdalla hän voisi todennäköisesti ottaa rennommin. Ajatus hänen viimeisestä asiakkaastaan sai Mirayan punatut huulet leviämään pieneen virnistykseen.
Nutturan annettua hieman periksi nainen jatkoi helpotuksesta huokaisten matkaansa kohti satamaa. Toinen hänen käsistään pysyi tutulla paikallaan kohottamssa hieman hameen helmaa, jottei se laahannut loskaisessa maassa. Miraya oli enemmän kuin tyytyväinen valittuaan aamulla jalkaansa paksummat, hieman yli nilkan ulottuvat kenkänsä, jotka suojasivat jalat kylmiltä roiskeilta. Vaikka ilma oli jo lämmennyt kovaa vauhtia, ja aurinko näytti taas merkkejä voimistaan, riitti lunta ja loskaa yhä suurimmalla osalla Dionen katuja. Tämä tarkoitti myös paikoittaista liukkautta, mutta Miraya kulki korkeista koroistaan huolimatta eteenpäin vaivattoman näköisesti.
Tuttu kapakanovi, jota vasta sytytetty lyhty valaisi, tuli pian näkyviin. Pienistä ikkunoista hohtava himmeä valo näytti lämpimän kutsuvalta ja sai Mirayan kiirehtimään askeliaan. Suljettuaan oven takanaan hän jäi hetkeksi katselemaan ympärilleen, yrittäen paikantaa eilen tapaamaansa miestä. Miraya ei kuitenkaan huomannut perällä istuvaa Eldriniä ja Rayashia. Tyytymättömästi tuhahtaen hän lähti kävelemään sitäkin selvemmin joukosta erottuvaa langanlaihaa ja puolet rasvaisesta tukastaan jo menettänyttä vanhaa miestä kohti, joka ei pahan kihtinsä takia pystynyt itse enää tilikirjojaan tekemään. Ei Mirayaa haitannut tuon vanhuksen kanssa työskentely, hän tiesi miehen olevan mukava ja työn helppoa, eikä palkassakaan ollut valittamista. Mutta Miraya oli odottanut tuon Eldrinin uudelleen tapaamista, sillä hänen kanssaan vietetty edellisilta oli ollut hauskempi kuin pitkiin aikoihin, ja lisäksi tuo mies oli puhunut mahdollisuudesta tarjota Mirayalle myös kirjanpitäjän töitä.
Työn yksityiskohdat oli nopeasti sovittu Mirayan ensimmäisen asiakkaan osalta, ja niiattuaan sievästi nainen käveli tiskiä vasten nojailemaan. Tuttu kapakan isäntä kääntyi oitis Mirayan puoleen virnistäen.
"No joko nyt aukeaa tuo tylsä kampaus?" mies kysyi silmäänsä iskien.
"Kyllä varmaan, jollei sitä eilistä lihaskimppua ole näkynyt", Miraya vastasi pöytiä katseellaan haravoiden.
"Ai, sitä merimiestäkö odotat. Tuollahan se on istunu perällä kapteeninsa kanssa jo jonkin aikaa", isäntä totesi selvästi pettyneenä ja laski katseensa parhaillaan kuivaamaansa tuoppiin.
"Jos se pitää sinua koko illan taas hyppysissään, saisi kyllä käydä maksamassa siitä tännekin. Katso nyt tuotakin nurkkapöytää, lähtevät heti mitään tilaamatta, jos sinua ei kohta näy."
"Katsotaan mitä voin tehdä", Miraya mutisi takaisin käännyttyään jo lähteäkseen nurkkapöytää kohti, sinisten silmien kirkastunut katse jo Eldriniin ja tämän seuralaiseen kiinnittyneenä.
Matkalla peräpöytää kohti Miraya suki vaivihkaa hamettaan muistuttaen itseään, että ensin pitäisi hoitaa oikeat työt ja sitten vasta heittäytyä huvituksiin. Hän lipaisi kevyesti huuliaan ja pyöräytti niitä toisiaan vasten varmistaakseen huulipunan tasaisuuden.
"Sinähän tulit kuten lupasit, Eldrin. Melkein ehdin jo huolestua", Miraya totesi Eldrinille viekkaasti hymyillen päästyään miesten pöydän ääreen. Hän kulki Eldrinin takaa, liu'uttaen sormiaan miehen leveitä hartioita myöten vaivihkaa, ennen kuin käveli Rayashin eteen.
"Ilo tavata teidätkin virallisesti, herra Doultbur", Miraya totesi kättään Rayashille tarjoten.
"Olen Miraya Cabra", hän esitteli itsensä ja niiasi vielä kevyesti ennen kuin istuutui miesten seuraan.
"Toivottavasti alkuiltanne on ollut yhtä mukava kuin millaiseksi minun iltani juuri muuttui", Miraya totesi ensin pöydälle jääneitä tuoppeja ja sitten miehiä vino hymy huulillaan vilkaisten, peittelemättä molempien olemusta arvioiden.
Nutturan annettua hieman periksi nainen jatkoi helpotuksesta huokaisten matkaansa kohti satamaa. Toinen hänen käsistään pysyi tutulla paikallaan kohottamssa hieman hameen helmaa, jottei se laahannut loskaisessa maassa. Miraya oli enemmän kuin tyytyväinen valittuaan aamulla jalkaansa paksummat, hieman yli nilkan ulottuvat kenkänsä, jotka suojasivat jalat kylmiltä roiskeilta. Vaikka ilma oli jo lämmennyt kovaa vauhtia, ja aurinko näytti taas merkkejä voimistaan, riitti lunta ja loskaa yhä suurimmalla osalla Dionen katuja. Tämä tarkoitti myös paikoittaista liukkautta, mutta Miraya kulki korkeista koroistaan huolimatta eteenpäin vaivattoman näköisesti.
Tuttu kapakanovi, jota vasta sytytetty lyhty valaisi, tuli pian näkyviin. Pienistä ikkunoista hohtava himmeä valo näytti lämpimän kutsuvalta ja sai Mirayan kiirehtimään askeliaan. Suljettuaan oven takanaan hän jäi hetkeksi katselemaan ympärilleen, yrittäen paikantaa eilen tapaamaansa miestä. Miraya ei kuitenkaan huomannut perällä istuvaa Eldriniä ja Rayashia. Tyytymättömästi tuhahtaen hän lähti kävelemään sitäkin selvemmin joukosta erottuvaa langanlaihaa ja puolet rasvaisesta tukastaan jo menettänyttä vanhaa miestä kohti, joka ei pahan kihtinsä takia pystynyt itse enää tilikirjojaan tekemään. Ei Mirayaa haitannut tuon vanhuksen kanssa työskentely, hän tiesi miehen olevan mukava ja työn helppoa, eikä palkassakaan ollut valittamista. Mutta Miraya oli odottanut tuon Eldrinin uudelleen tapaamista, sillä hänen kanssaan vietetty edellisilta oli ollut hauskempi kuin pitkiin aikoihin, ja lisäksi tuo mies oli puhunut mahdollisuudesta tarjota Mirayalle myös kirjanpitäjän töitä.
Työn yksityiskohdat oli nopeasti sovittu Mirayan ensimmäisen asiakkaan osalta, ja niiattuaan sievästi nainen käveli tiskiä vasten nojailemaan. Tuttu kapakan isäntä kääntyi oitis Mirayan puoleen virnistäen.
"No joko nyt aukeaa tuo tylsä kampaus?" mies kysyi silmäänsä iskien.
"Kyllä varmaan, jollei sitä eilistä lihaskimppua ole näkynyt", Miraya vastasi pöytiä katseellaan haravoiden.
"Ai, sitä merimiestäkö odotat. Tuollahan se on istunu perällä kapteeninsa kanssa jo jonkin aikaa", isäntä totesi selvästi pettyneenä ja laski katseensa parhaillaan kuivaamaansa tuoppiin.
"Jos se pitää sinua koko illan taas hyppysissään, saisi kyllä käydä maksamassa siitä tännekin. Katso nyt tuotakin nurkkapöytää, lähtevät heti mitään tilaamatta, jos sinua ei kohta näy."
"Katsotaan mitä voin tehdä", Miraya mutisi takaisin käännyttyään jo lähteäkseen nurkkapöytää kohti, sinisten silmien kirkastunut katse jo Eldriniin ja tämän seuralaiseen kiinnittyneenä.
Matkalla peräpöytää kohti Miraya suki vaivihkaa hamettaan muistuttaen itseään, että ensin pitäisi hoitaa oikeat työt ja sitten vasta heittäytyä huvituksiin. Hän lipaisi kevyesti huuliaan ja pyöräytti niitä toisiaan vasten varmistaakseen huulipunan tasaisuuden.
"Sinähän tulit kuten lupasit, Eldrin. Melkein ehdin jo huolestua", Miraya totesi Eldrinille viekkaasti hymyillen päästyään miesten pöydän ääreen. Hän kulki Eldrinin takaa, liu'uttaen sormiaan miehen leveitä hartioita myöten vaivihkaa, ennen kuin käveli Rayashin eteen.
"Ilo tavata teidätkin virallisesti, herra Doultbur", Miraya totesi kättään Rayashille tarjoten.
"Olen Miraya Cabra", hän esitteli itsensä ja niiasi vielä kevyesti ennen kuin istuutui miesten seuraan.
"Toivottavasti alkuiltanne on ollut yhtä mukava kuin millaiseksi minun iltani juuri muuttui", Miraya totesi ensin pöydälle jääneitä tuoppeja ja sitten miehiä vino hymy huulillaan vilkaisten, peittelemättä molempien olemusta arvioiden.
Re: Ensivaikutelma on tärkein
Rayashin silmät levisivät vähän tämän nähdessä Eldrinin osoittaman naisen astuvan sisälle kievariin. Valkoiset hiukset oli sidottu aiemmin niin tiukalle nutturalle vain nyt karatakseen vallattomina kiinnipitäviä solkiaan, ja naisen yllä olevat vaatteet tuntuivat vain korostavan tämän jokaista muotoa tuoden parhaimmat puolet sirosta kehosta esille jokaiselle sinne suuntaan vilkaisijalle. Nainen näytti hallitsevan kehonsa loistavasti myös korkeilla koroilla, jotka näyttivät entisestään korostavan tuon siroa rakennetta. Kalpea, virheetön iho ja kasvoilla välkkyvä kapea hymy vain kruunasivat koko näyn. Rayash ei voinut olla myöntämättä itselleen, että tuo nainen oli kaunis, ja osasi pitää huolta itsestään. Saadessaan katseensa irti sisäänastuneesta, puolikaljun merimiehen luokse astelevasta naisesta ja vilkaistessaan Eldriniin tuo näki kaverinsa kasvoilla leveän virneen tämänkin seuratessa naisen liikkeitä.
"Ymmärrätkö nyt, miksi käskin sinut tänne?" Eldrin kysyi vilkaisten viimein Rayashiin. "Minun on vaikea kuvitella, että nainen sai liiketoimiehdotuksensa vain ammattitaitonsa osalta?" Rayash kohotti kulmiaan saaden Eldrinin naurahtamaan.
"Hän on taitava työssään, mutta... myös ilo silmälle", Eldrin myönsi. "Hänen nimensä on Miraya Cabra, ja hän tekee päivätyönään kirjanpitäjän töitä", Eldrin totesi seuraten naisen liikkeitä edelleen. "Ajattelin, että hänestä voisi olla hyötyä varsinkin nyt, kun ne huhut ovat edelleen liikkeellä. Kirjanpitoa läpinäkyvämmäksi, ja lisäksi meille on keväällä tulossa niin monta pientä toimitusta asiakkailta, että niiden kirjaamisessa saatetaan tarvita apukäsiä...", Eldrin jatkoi Rayashin nyökätessä lopulta maagikon perusteluille. "No, kuten sanoin päivällä, voin keskustella asiasta", Rayash totesi kumoten loput oluestaan kurkustaan alas.
Lopulta tuo valkohiuksinen nainen käänsi huomionsa heihin, kävellen sulavasti lähemmäs, Eldrinin olkapäillä kättään liu'uttaen. Eldrinin kasvoille levisi pieni, hyvin tyytyväinen hymy.
"Lupasin olla täällä myös tänään", Eldrin huomautti Mirayan kommentille siitä, että tuo oli jo pelännyt hänen jättäneen tapaamisen puolitiehen. Miehen katse seurasi Mirayan liikkeitä tämän päästessä viimein kapteenin puolelle pöytää. Rayash nousi seisomaan tervehtiäkseen paremmin Mirayaa. Mies oli jäntevä, ja se oli helppo erottaa myös tuon harteilla roikkuvan viitan alta. Siistit, yksinkertaiset vaatteet vain loivat lisänkontrastia säänpieksemää, mutta juhlavaa viittaa vasten. Kengät narahtivat hieman lattiaa vasten Valkoisen lohikäärmeen kapteeni tarttuessa jämäkällä otteella Mirayan käteen ja kätteli tätä. Tuo nyökkäsi sitten syvään naiselle samalla luoden tuohon arvioivan ja jopa mietteliään katseen. "On mukava tavata myös teidät, neiti Cabra", Rayash vastasi sitten, katseen nyt kohotessa samaa reittiä takaisin naisen kasvoihin. Rayashin kasvoille nousi myös pieni hymy tämän istuessa takaisin äsken valloittamalleen tuolille. Ensimaininnalla, kun Eldrin oli sanonut Miraya Cabran nimen, ei Rayash ollut ajatellut siitä sen enempää. Nyt, kun hän itse mainitsi sen, se tuntui hämmentävän tutulta. Hän oli melko varma siitä, että oli joskus kohdannut kyseisen nimen, mutta ei kuollakseenkaan saanut päähänsä, missä ja milloin se oli tapahtunut. Ilmeisesti kohtaaminen ei ollut ollut erittäin tärkeä, kun hän ei sitä samantien muistanut. Rayash yleensä koki, että hänen nimimuistinsa oli vähintään riittävä... ja siksi tämä omituinen tunne, ajatus tuosta nimestä sai tämän tuskin huomattavasti rypistämään kulmiaan.
"Ja kyllä, toin myös kapteenin mukanani, niin pääsemme suoraan asiaan", Eldrin totesi hymyillen eikä voinut olla iskemättä silmää Mirayalle viitatessaan baarinpitäjää tuomaan heille toiset oluttuopilliset. "Ottaako neiti jotakin?" Eldrin kysyi sitten. Pian tuo hieman tyytymättömän näköinen baarinpitäjä lähti hakemaan heidän juomiaan muutaman kolikon saatuaan.
"Ajattelin ehdottaa siis yhteistyötä liiketoimien merkeissä", Eldrin totesi sitten edelleen Mirayaa katsellen Rayashin nyökätessä viereisellä tuolilla lyhyesti. Kapteeni katseli pää hieman kallellaan Mirayaa, arvioiden tuon eleitä ja ilmeitä tarkkaillen. Tämän ilme ei värähtänytkään Israyn hypätessä läheiseltä ikkunalaudalta parin rääkäisyn saattelemana hänen olkapäälleen takaisin. Mies vain kohotti kätensä sukimaan linnun sulkia hetkeksi sen yrittäessä nokkaista kevyesti Rayashin korvaa palauttaakseen miehen maanpinnalle ajatuksistaan.
"Kuten varmaan tiedättekin, neiti, niin Valkoinen Lohikäärme on yksi Itärannikon suurimmista kauppalaivoista... Täksi kevääksi, ensimmäiselle reissullemme Itärannikon saaristoon on suunnitteilla paljon pieniä toimituksia muutaman suuren sijaan", Rayash sanoi sitten. "Ja meidän kirjanpitäjällämme on jo kädet täynnä näidenkin toimitusten kanssa, joten ylimääräinen silmäpari numeroita pyörittelemässä ei varmasti olisi haitaksi", Rayash sanoi kohottaen kätensä Eldrinin suuntaan hallitulla liikkeellä, kun mies oli sanomassa jotain. Maagikko sulki suunsa, mutta hieman nyrpeänä tosin. "Olisin siis kiinnostunut siitä, mihin hintaan ja mitä voisitte tarjota tähän tilanteeseen?" Rayash lopetti lopulta baarinpitäjän tuodessa heille heidän tilaamansa juomat, edelleen hieman nyrpeänä.
"Ymmärrätkö nyt, miksi käskin sinut tänne?" Eldrin kysyi vilkaisten viimein Rayashiin. "Minun on vaikea kuvitella, että nainen sai liiketoimiehdotuksensa vain ammattitaitonsa osalta?" Rayash kohotti kulmiaan saaden Eldrinin naurahtamaan.
"Hän on taitava työssään, mutta... myös ilo silmälle", Eldrin myönsi. "Hänen nimensä on Miraya Cabra, ja hän tekee päivätyönään kirjanpitäjän töitä", Eldrin totesi seuraten naisen liikkeitä edelleen. "Ajattelin, että hänestä voisi olla hyötyä varsinkin nyt, kun ne huhut ovat edelleen liikkeellä. Kirjanpitoa läpinäkyvämmäksi, ja lisäksi meille on keväällä tulossa niin monta pientä toimitusta asiakkailta, että niiden kirjaamisessa saatetaan tarvita apukäsiä...", Eldrin jatkoi Rayashin nyökätessä lopulta maagikon perusteluille. "No, kuten sanoin päivällä, voin keskustella asiasta", Rayash totesi kumoten loput oluestaan kurkustaan alas.
Lopulta tuo valkohiuksinen nainen käänsi huomionsa heihin, kävellen sulavasti lähemmäs, Eldrinin olkapäillä kättään liu'uttaen. Eldrinin kasvoille levisi pieni, hyvin tyytyväinen hymy.
"Lupasin olla täällä myös tänään", Eldrin huomautti Mirayan kommentille siitä, että tuo oli jo pelännyt hänen jättäneen tapaamisen puolitiehen. Miehen katse seurasi Mirayan liikkeitä tämän päästessä viimein kapteenin puolelle pöytää. Rayash nousi seisomaan tervehtiäkseen paremmin Mirayaa. Mies oli jäntevä, ja se oli helppo erottaa myös tuon harteilla roikkuvan viitan alta. Siistit, yksinkertaiset vaatteet vain loivat lisänkontrastia säänpieksemää, mutta juhlavaa viittaa vasten. Kengät narahtivat hieman lattiaa vasten Valkoisen lohikäärmeen kapteeni tarttuessa jämäkällä otteella Mirayan käteen ja kätteli tätä. Tuo nyökkäsi sitten syvään naiselle samalla luoden tuohon arvioivan ja jopa mietteliään katseen. "On mukava tavata myös teidät, neiti Cabra", Rayash vastasi sitten, katseen nyt kohotessa samaa reittiä takaisin naisen kasvoihin. Rayashin kasvoille nousi myös pieni hymy tämän istuessa takaisin äsken valloittamalleen tuolille. Ensimaininnalla, kun Eldrin oli sanonut Miraya Cabran nimen, ei Rayash ollut ajatellut siitä sen enempää. Nyt, kun hän itse mainitsi sen, se tuntui hämmentävän tutulta. Hän oli melko varma siitä, että oli joskus kohdannut kyseisen nimen, mutta ei kuollakseenkaan saanut päähänsä, missä ja milloin se oli tapahtunut. Ilmeisesti kohtaaminen ei ollut ollut erittäin tärkeä, kun hän ei sitä samantien muistanut. Rayash yleensä koki, että hänen nimimuistinsa oli vähintään riittävä... ja siksi tämä omituinen tunne, ajatus tuosta nimestä sai tämän tuskin huomattavasti rypistämään kulmiaan.
"Ja kyllä, toin myös kapteenin mukanani, niin pääsemme suoraan asiaan", Eldrin totesi hymyillen eikä voinut olla iskemättä silmää Mirayalle viitatessaan baarinpitäjää tuomaan heille toiset oluttuopilliset. "Ottaako neiti jotakin?" Eldrin kysyi sitten. Pian tuo hieman tyytymättömän näköinen baarinpitäjä lähti hakemaan heidän juomiaan muutaman kolikon saatuaan.
"Ajattelin ehdottaa siis yhteistyötä liiketoimien merkeissä", Eldrin totesi sitten edelleen Mirayaa katsellen Rayashin nyökätessä viereisellä tuolilla lyhyesti. Kapteeni katseli pää hieman kallellaan Mirayaa, arvioiden tuon eleitä ja ilmeitä tarkkaillen. Tämän ilme ei värähtänytkään Israyn hypätessä läheiseltä ikkunalaudalta parin rääkäisyn saattelemana hänen olkapäälleen takaisin. Mies vain kohotti kätensä sukimaan linnun sulkia hetkeksi sen yrittäessä nokkaista kevyesti Rayashin korvaa palauttaakseen miehen maanpinnalle ajatuksistaan.
"Kuten varmaan tiedättekin, neiti, niin Valkoinen Lohikäärme on yksi Itärannikon suurimmista kauppalaivoista... Täksi kevääksi, ensimmäiselle reissullemme Itärannikon saaristoon on suunnitteilla paljon pieniä toimituksia muutaman suuren sijaan", Rayash sanoi sitten. "Ja meidän kirjanpitäjällämme on jo kädet täynnä näidenkin toimitusten kanssa, joten ylimääräinen silmäpari numeroita pyörittelemässä ei varmasti olisi haitaksi", Rayash sanoi kohottaen kätensä Eldrinin suuntaan hallitulla liikkeellä, kun mies oli sanomassa jotain. Maagikko sulki suunsa, mutta hieman nyrpeänä tosin. "Olisin siis kiinnostunut siitä, mihin hintaan ja mitä voisitte tarjota tähän tilanteeseen?" Rayash lopetti lopulta baarinpitäjän tuodessa heille heidän tilaamansa juomat, edelleen hieman nyrpeänä.
Re: Ensivaikutelma on tärkein
Rayashia katsoessa ei jäänyt epäselväksi etteikö mies todellakin olisi ollut suuren laivan kapteeni. Miehen rauhallista itsevarmuutta uhkuvan olemuksen vain kruunasivat tämän selvästi muusta joukosta erottuvat ja ilmeisen laadukkaat vaatteet. Eikä tuon vaatekerroksenkaan jälkeen ollut vaikea arvioida, kuinka hyvässä kunnossa mies oli. Ei Rayash Eldrinin kehon mittoihin yltänyt - joiden vilkaisu sai aina pienen virneenalun kohoamaan Mirayan kasvoille -, mutta kapteenista näki, että myös hän oli saanut oman osansa fyysisestä työstä. Ja että tuo piti huolta itsestään, kaikin puolin.
Siinä missä Eldrinin kasvoilla väreili jo Mirayalle eilen tutuksi tullut hyväntahtoinen virne, näytti kapteeni Doultbur paljon mietteliäämmältä. Miraya oli tyytyväinen, ettei ollut tuskastuneena nyhtänyt nutturaansa auki ja hän suoristi vaivihkaa asentoaan hieman ryhdikkäämmäksi. Jos itse kapteeni olisi ollut yhtä huolettoman iloinen kuin Eldrin, olisi keskustelukin ollut varmasti rennompaa. Mutta nyt Miraya saattoi aistia tilanteessa tuttua virallisuutta, joka myös vaati hienostuneempaa lähestymistapaa, mikäli nainen mieli saada tämän työn itselleen. Ja kyllähän hän halusi. Eikä vain siksi, että samalla hän pääsisi todennäköisesti huvittelemaan Eldrinin kanssa useammin, vaan ennen kaikkea siksi, että Valkoiselle Lohikäärmeelle työskentely olisi erittäin hyvää mainosta hänelle kirjanpitäjänä.
"Kiitos mielelläni", Miraya kujersi Eldrinille vastaukseksi juomasta. Hän väläytti samalla kapakan isännälle leveän, huolettoman hymyn, vaikka saikin vastaukseksi vain kulmien kurtistelua. Isännän poistuttua hän kääntyi kunnolla Rayashin puoleen, kuuntelemaan ehdotusta johon keskustelu vietiin ilman turhia viivytyksiä.
Yllättäen Rayashin olalle hypähtävä lintu sai vaaleat kulmakarvat kohoamaan hämmästyksestä. Pari kertaa silmiään räpäytettyään nainen totesi, ettei ollutkaan nähnyt omiaan. Mirayan katse liukui ensin pari kertaa linnun ja Rayashin välillä, ennen kuin hän pystyi keskittymään täysin kapteeniin.
"Kukapa täällä ei olisi kuullut Valkoisesta Lohikäärmeestä. Voitte olla ylpeä laivastanne", Miraya totesi Rayashille viehkeästi hymyillen, heidän saatuaan juomansa ja isännän lähdettyä tyhjät tuopit kerättyään.
"Tarvitsette selvästi näppärän ja nopean käsiparin, jonka voitte kutsua aina tarvittaessa avuksenne. Minä pystyn järjestelemään aikani sopimaan teidän tarpeisiinne. Ja voin luvata, ettei yksikään numero tai merkintä pääse minun katseeni ohitse." Puhuessaan Miraya piti paksuin, mustin rajauksin reunustettujen silmiensä tarkkaavaisen katseen tiukasti Rayashin silmissä. Hän pisti merkille miehen silmien erilaisen sävyn, mutta joutui jättämään pohdintansa toisen silmän mahdollisesta sokeudesta myöhemmälle. Jos hän halusi saada tämän työn, hänen täytyi keskittyä olennaiseen.
"Palveluksieni hinnalle voimme sopia raamit etukäteen", Miraya aloitti, eikä voinut vastustaa kiusausta vilkaista sivusilmällä Eldrinin suuntaan toista kulmaansa merkitsevästi kohottaen. "Mutta parasta meille molemmille lienee, jos sovimme maksut jokaisen tekemäni työn mukaan. Mikäli teillä on jo yksi kirjanpitäjä, oletan minulle tarjoutuvien töiden tulevan ajoittain, ruuhkaisimpina hetkinä? Voimme sopia hinnat töiden laajuuden ja toivottavan valmistusajan mukaan. Puolet maksusta etukäteen, puolet kun työ on tehty kelpaa minulle." Miraya piti pienen tauon ja kallisti aavistukseen päätään miettiäästi Rayashia katsoen.
"Ja jotten häiritse sinua tai työntekijöitäsi maksuasioissa päivittäin, voimme sopia suurempia maksueriä mikäli työtahti jossain vaiheessa kiristyy", nainen ehdotti lopuksi. Siistitty ulkoasu ja tiukka kampaus - vaikkakin hieman löystynyt - yhdessä Mirayasta uhkuvan itsevarmuuden kanssa saivat naisen usein vaikuttamaan ikäistään kokeneemmalta kaupankävijältä. Tosin Rayashin arvioivan katseen alla Miraya tunsi itsensä pitkästä aikaa hieman epäröiväksi. Lisäksi naisesta tuntui, että tuo kiiluvasilmäinen lintu tuijotti jonnekin hänen pintaansa syvemmälle, ja varmasti kuiskutti omistajansa korvaan kaiken keräämänsä tiedon.
"Muutama sayri lienee sopiva hinta pienemmistä, yhden päivän kirjaustöistä. Monimutkaisempien lastien kirjaamisesta ja luetteloiden läpikäymisestä, varsinkin jos puhutaan useamman päivän työstä, olet varmasti valmis maksamaan deneissä?" Miraya ehdotti lopuksi, jääden odottavasti seuraamaan Rayashin reaktiota hänen ehdotukseensa. Kevyt, lähes viekoittelevaksi tarkoitettu hymy jäi koristamaan naisen kasvoja.
Siinä missä Eldrinin kasvoilla väreili jo Mirayalle eilen tutuksi tullut hyväntahtoinen virne, näytti kapteeni Doultbur paljon mietteliäämmältä. Miraya oli tyytyväinen, ettei ollut tuskastuneena nyhtänyt nutturaansa auki ja hän suoristi vaivihkaa asentoaan hieman ryhdikkäämmäksi. Jos itse kapteeni olisi ollut yhtä huolettoman iloinen kuin Eldrin, olisi keskustelukin ollut varmasti rennompaa. Mutta nyt Miraya saattoi aistia tilanteessa tuttua virallisuutta, joka myös vaati hienostuneempaa lähestymistapaa, mikäli nainen mieli saada tämän työn itselleen. Ja kyllähän hän halusi. Eikä vain siksi, että samalla hän pääsisi todennäköisesti huvittelemaan Eldrinin kanssa useammin, vaan ennen kaikkea siksi, että Valkoiselle Lohikäärmeelle työskentely olisi erittäin hyvää mainosta hänelle kirjanpitäjänä.
"Kiitos mielelläni", Miraya kujersi Eldrinille vastaukseksi juomasta. Hän väläytti samalla kapakan isännälle leveän, huolettoman hymyn, vaikka saikin vastaukseksi vain kulmien kurtistelua. Isännän poistuttua hän kääntyi kunnolla Rayashin puoleen, kuuntelemaan ehdotusta johon keskustelu vietiin ilman turhia viivytyksiä.
Yllättäen Rayashin olalle hypähtävä lintu sai vaaleat kulmakarvat kohoamaan hämmästyksestä. Pari kertaa silmiään räpäytettyään nainen totesi, ettei ollutkaan nähnyt omiaan. Mirayan katse liukui ensin pari kertaa linnun ja Rayashin välillä, ennen kuin hän pystyi keskittymään täysin kapteeniin.
"Kukapa täällä ei olisi kuullut Valkoisesta Lohikäärmeestä. Voitte olla ylpeä laivastanne", Miraya totesi Rayashille viehkeästi hymyillen, heidän saatuaan juomansa ja isännän lähdettyä tyhjät tuopit kerättyään.
"Tarvitsette selvästi näppärän ja nopean käsiparin, jonka voitte kutsua aina tarvittaessa avuksenne. Minä pystyn järjestelemään aikani sopimaan teidän tarpeisiinne. Ja voin luvata, ettei yksikään numero tai merkintä pääse minun katseeni ohitse." Puhuessaan Miraya piti paksuin, mustin rajauksin reunustettujen silmiensä tarkkaavaisen katseen tiukasti Rayashin silmissä. Hän pisti merkille miehen silmien erilaisen sävyn, mutta joutui jättämään pohdintansa toisen silmän mahdollisesta sokeudesta myöhemmälle. Jos hän halusi saada tämän työn, hänen täytyi keskittyä olennaiseen.
"Palveluksieni hinnalle voimme sopia raamit etukäteen", Miraya aloitti, eikä voinut vastustaa kiusausta vilkaista sivusilmällä Eldrinin suuntaan toista kulmaansa merkitsevästi kohottaen. "Mutta parasta meille molemmille lienee, jos sovimme maksut jokaisen tekemäni työn mukaan. Mikäli teillä on jo yksi kirjanpitäjä, oletan minulle tarjoutuvien töiden tulevan ajoittain, ruuhkaisimpina hetkinä? Voimme sopia hinnat töiden laajuuden ja toivottavan valmistusajan mukaan. Puolet maksusta etukäteen, puolet kun työ on tehty kelpaa minulle." Miraya piti pienen tauon ja kallisti aavistukseen päätään miettiäästi Rayashia katsoen.
"Ja jotten häiritse sinua tai työntekijöitäsi maksuasioissa päivittäin, voimme sopia suurempia maksueriä mikäli työtahti jossain vaiheessa kiristyy", nainen ehdotti lopuksi. Siistitty ulkoasu ja tiukka kampaus - vaikkakin hieman löystynyt - yhdessä Mirayasta uhkuvan itsevarmuuden kanssa saivat naisen usein vaikuttamaan ikäistään kokeneemmalta kaupankävijältä. Tosin Rayashin arvioivan katseen alla Miraya tunsi itsensä pitkästä aikaa hieman epäröiväksi. Lisäksi naisesta tuntui, että tuo kiiluvasilmäinen lintu tuijotti jonnekin hänen pintaansa syvemmälle, ja varmasti kuiskutti omistajansa korvaan kaiken keräämänsä tiedon.
"Muutama sayri lienee sopiva hinta pienemmistä, yhden päivän kirjaustöistä. Monimutkaisempien lastien kirjaamisesta ja luetteloiden läpikäymisestä, varsinkin jos puhutaan useamman päivän työstä, olet varmasti valmis maksamaan deneissä?" Miraya ehdotti lopuksi, jääden odottavasti seuraamaan Rayashin reaktiota hänen ehdotukseensa. Kevyt, lähes viekoittelevaksi tarkoitettu hymy jäi koristamaan naisen kasvoja.
Re: Ensivaikutelma on tärkein
Kapteenin muutoin hyvin vakaville kasvoille nousi pieni hymy tämän kuunnellessa Mirayan vastausta hänen yhteistyöehdotukseensa. Tuon olemus kuvasi ihan riittävästi sitä, että tämä otti työnsä ja itsensä vakavasti. Mies kuunteli melko ilmeettömänä naisen vakuutteluja tarkkaavaisesta katseestaan ja hinnoittelusta, joka tuntui tuolle olevan melko tavallinen litania työtään kaupatessa. Tämän virallinen olemus ei oikein korreloinut kievarin valinnan suhteen, mutta Rayash oli sopinut erikoisemmistakin töistä sivukujilla, joten sinällään tämä ei ollut erityistä, vaikka Miraya massasta tuntuikin erottuvan. Mies ei myöskään saanut ajatustensa perältä häädettyä mielikuvaa siitä, että tuon naisen sukunimi oli tuttu. Tämä itsessään vaikutti kuitenkin niin nuorelta, ettei Rayashilla ainakaan suoria mielikuvia tästä ollut... Rayashin kasvoilta ei kuitenkaan näkynyt ajatustenkulkua eikä sitä, mitä tämä ajatteli Mirayan hänelle ehdottamasta tarjouksesta ennen kuin nainen viimein viimeisteli tarjouksensa hintojaan esitellessä.
Eldrin iski silmää vastaten Mirayan katseeseen naisen vilkaistessa häntä. Mies istui rennosti hänen painonsa alla vähän narisevalla tuolillaan, oluttuoppi rennosti toisessa kädessä. Rayash puolestaan ei ollut toiseen tuopilliseensa vielä koskenutkaan - niin tyypillistä tuolle, Eldrin ajatteli tuhahtaen vähän kapteeniaan vilkaistessa. No, olipa hänellä aikaa katsella Mirayaa, tämän eleitä ja kehoa siinä välissä, kun Rayash ja Miraya jatkoivat sopimuksen reunaehdoista keskustelua. Pääsääntöisesti, kuten Raylla oli tapana, tämä kuunteli ja näytti sulattelevan ehdotusta. Eldriniä eivät raha-asiat kiinnostaneet sen vertaa, että hän olisi keskittynyt Mirayan sanoihin - sen sijaan punatut huulet, tuikkivat silmät ja sirot kasvonpiirteet saivat miehen huomion naisen puhuessa.
Lopulta Rayash nyökkäsi lyhyesti Mirayalle annettuaan itselleen hetken aikaa pohtia tarjousta. He tarvitsivat tähän hätään melko nopeasti toisen kirjanpitäjän avustamaan monissa pikkujutuissa, kun taas Airdan saisi silloin aikaa keskittyä kirjanpidon ulkopuolelle meneviin kuluihin ja kommervenkkeihin.
"Tarjouksenne, neiti Cabra", Rayash jäi hetkeksi maistelemaan naisen nimeä. "Kuulostaa kohtuulliselta palveluksiinne nähden", tämä totesi sitten. "On varmasti sanomattakin selvää, että odotamme täyttä vaitioloa kaikkeen Lohikäärmeeseen liittyvästä?" Rayash kysyi kulmiaan vähän kohottaen, nyt vielä Mirayan ilmeitä tarkasti seuraten. Eldrin näytti kieltämättä jo hieman tylsistyneeltä kapteeninsa jatkaessa vielä neuvonpitoa, vaikka asia oli hänestä jo ihan selvä - Rayashista näki pitkälle, että tarjous oli riittävä tuolle. Viimein pieni hymy levisi Valkoisen Lohikäärmeen kapteenin kasvoille.
"Olen valmis jatkamaan sopimuksen laatimista näiden nyt esitettyjen ehtojen osalta. Sopisiko neidille esimerkiksi huomenna lounasajan jälkeen tapaaminen Lohikäärmeellä, niin voimme hioa yksityiskohdat kuntoon, ja esittelen teidät kirjanpitäjällemme?"
Se kuulosti Eldrinin korvaan paremmalta kuin hyvältä - tämä tarkoitti että he pääsisivät eteenpäin tapaamisessaan... siihen, mitä hän oli malttamattomana koko päivän odottanut. Miehen kasvoille levisi pieni, tyytyväinen virne tämän silmäillessä vielä Mirayaa.
Eldrin iski silmää vastaten Mirayan katseeseen naisen vilkaistessa häntä. Mies istui rennosti hänen painonsa alla vähän narisevalla tuolillaan, oluttuoppi rennosti toisessa kädessä. Rayash puolestaan ei ollut toiseen tuopilliseensa vielä koskenutkaan - niin tyypillistä tuolle, Eldrin ajatteli tuhahtaen vähän kapteeniaan vilkaistessa. No, olipa hänellä aikaa katsella Mirayaa, tämän eleitä ja kehoa siinä välissä, kun Rayash ja Miraya jatkoivat sopimuksen reunaehdoista keskustelua. Pääsääntöisesti, kuten Raylla oli tapana, tämä kuunteli ja näytti sulattelevan ehdotusta. Eldriniä eivät raha-asiat kiinnostaneet sen vertaa, että hän olisi keskittynyt Mirayan sanoihin - sen sijaan punatut huulet, tuikkivat silmät ja sirot kasvonpiirteet saivat miehen huomion naisen puhuessa.
Lopulta Rayash nyökkäsi lyhyesti Mirayalle annettuaan itselleen hetken aikaa pohtia tarjousta. He tarvitsivat tähän hätään melko nopeasti toisen kirjanpitäjän avustamaan monissa pikkujutuissa, kun taas Airdan saisi silloin aikaa keskittyä kirjanpidon ulkopuolelle meneviin kuluihin ja kommervenkkeihin.
"Tarjouksenne, neiti Cabra", Rayash jäi hetkeksi maistelemaan naisen nimeä. "Kuulostaa kohtuulliselta palveluksiinne nähden", tämä totesi sitten. "On varmasti sanomattakin selvää, että odotamme täyttä vaitioloa kaikkeen Lohikäärmeeseen liittyvästä?" Rayash kysyi kulmiaan vähän kohottaen, nyt vielä Mirayan ilmeitä tarkasti seuraten. Eldrin näytti kieltämättä jo hieman tylsistyneeltä kapteeninsa jatkaessa vielä neuvonpitoa, vaikka asia oli hänestä jo ihan selvä - Rayashista näki pitkälle, että tarjous oli riittävä tuolle. Viimein pieni hymy levisi Valkoisen Lohikäärmeen kapteenin kasvoille.
"Olen valmis jatkamaan sopimuksen laatimista näiden nyt esitettyjen ehtojen osalta. Sopisiko neidille esimerkiksi huomenna lounasajan jälkeen tapaaminen Lohikäärmeellä, niin voimme hioa yksityiskohdat kuntoon, ja esittelen teidät kirjanpitäjällemme?"
Se kuulosti Eldrinin korvaan paremmalta kuin hyvältä - tämä tarkoitti että he pääsisivät eteenpäin tapaamisessaan... siihen, mitä hän oli malttamattomana koko päivän odottanut. Miehen kasvoille levisi pieni, tyytyväinen virne tämän silmäillessä vielä Mirayaa.
Re: Ensivaikutelma on tärkein
Rayashin hiljaisuus kylvi pienen epävarmuuden siemenen Mirayan vatsaan. Kapteenin totisille kasvoille oli kyllä noussut pieni hymy tämän kuunnellessa Mirayan ehdotusta, mutta siinä olikin kaikki. Miraya ei edes muistanut milloin viimeksi olisi voinut sanoa jännittäneensä sopimustensa lopputulosta - huomatessaan tienaavansa iltaisin aivan hyvin, ei hän kokenut enää yhtä suurta painetta haalia itselleen kirjanpitäjän töitä. Mutta tämä tapaaminen sai hänen vatsanpohjansa kihelmöimään, sillä tämän työn hän ehdottomasti halusi.
Miraya odotti kärsivällisesti Rayashin vastausta, piilottaen epävarmuutensa ja lievän ärsytyksen miehen turhan pitkästä pohdinnasta kevyen hymynsa taakse. Rayash oli epäilemättä tottunut käymään kauppaa, sillähän hän eli, joten Miraya ei voinut uskoa heidän sopimuksensa arvioimisen vaativan mieheltä näin pitkää pohdintaa. Hän epäili Rayashin vain nauttivan pienen paineen luonnista, kuten Miraya oli saanut huomata hyvin monen muunkin kaupankävijän tekevän. Miehet, käyttivät aikaa niin turhaan, kun asiat olisi voinut vain sanoa niin kuin ne ovat. Miraya nielaisi turhautuneen tuhahduksensa ja jatkoi kiltisti hiljaista odottamistaan Rayashin ilmeitä, tai pikemminkin ilmeettömyyttä, seuraten.
Viimein kapteeni antoi myöntävän vastauksensa, johon ei todellisuudessa kulunut läheskään niin paljon aikaa kuin kärsimättömästä Mirayasta tuntui. Naisen ilme vakavoitui hieman Rayashin kysyessä hänen luotettavuudestaan Lohikäärmeen tietojen suhteen.
"Ehdottomasti. Se on koko työni perusta", Miraya vastasi kevyesti nyökäten. Hän myös tarkoitti jokaista sanaa. Vaikka Mirayan jotkin toimet olivatkin vähintään kyseenalaisia, otti hän päivätyönsä tosissaan. Tietoja vuotava kirjanpitäjä oli yhtä hyödyllinen kuin reikäinen ämpäri. Se ei kelpaisi kellekään.
Rayash näytti hyväksyvän Mirayan vastauksen ja viimein miehen kasvoja nousi koristamaan aidon oloinen hymy, johon Miraya vastasi oitis omalla viekkaalla hymyllään.
"Luonasajan jälkeen kuulostaa varsin hyvältä, tavatkaamme silloin", Miraya vastasi ja vetäisi koskemattoman oluttuoppinsa käteensä heittäen samalla Eldrinin suuntaan leveän hymyn.
"Alkavalle yhteistyölle siis", hän vielä totesi tuoppinsa pöydän päälle odottavasti kohottaen.
Kilistelyjen, tai pikemminkin puisten tuoppien kolistelun, ja parin hörpyn jälkeen Miraya nousi yllättäen.
"Herrat antanevat anteeksi, palaan aivan pian niin pääsemme... juhlistamaan sopimustamme hieman eri tavalla", Miraya totesi Rayashia kohti muodollisesti nyökäten, vaikka hänen silmissään tuikki jo viekas katse. Sen sijaan Eldriniin päin käännyttyään nainen vain iski silmäänsä vinosti hymyillen. Kopinan ja hameen heilahtelun saattelemana Miraya käveli tiskille ja merkitsevän katseen kapakan isännän kanssa vaihdettuaan suuntasi tiskin takana olevaan huoneeseen. Vedettyään oven perässään kiinni Miraya huokaisi tyytyväisenä. Vakavat asiat oli viimein hoidettu kunnialla, ja nyt ilta saattoi todella alkaa.
Miraya odotti kärsivällisesti Rayashin vastausta, piilottaen epävarmuutensa ja lievän ärsytyksen miehen turhan pitkästä pohdinnasta kevyen hymynsa taakse. Rayash oli epäilemättä tottunut käymään kauppaa, sillähän hän eli, joten Miraya ei voinut uskoa heidän sopimuksensa arvioimisen vaativan mieheltä näin pitkää pohdintaa. Hän epäili Rayashin vain nauttivan pienen paineen luonnista, kuten Miraya oli saanut huomata hyvin monen muunkin kaupankävijän tekevän. Miehet, käyttivät aikaa niin turhaan, kun asiat olisi voinut vain sanoa niin kuin ne ovat. Miraya nielaisi turhautuneen tuhahduksensa ja jatkoi kiltisti hiljaista odottamistaan Rayashin ilmeitä, tai pikemminkin ilmeettömyyttä, seuraten.
Viimein kapteeni antoi myöntävän vastauksensa, johon ei todellisuudessa kulunut läheskään niin paljon aikaa kuin kärsimättömästä Mirayasta tuntui. Naisen ilme vakavoitui hieman Rayashin kysyessä hänen luotettavuudestaan Lohikäärmeen tietojen suhteen.
"Ehdottomasti. Se on koko työni perusta", Miraya vastasi kevyesti nyökäten. Hän myös tarkoitti jokaista sanaa. Vaikka Mirayan jotkin toimet olivatkin vähintään kyseenalaisia, otti hän päivätyönsä tosissaan. Tietoja vuotava kirjanpitäjä oli yhtä hyödyllinen kuin reikäinen ämpäri. Se ei kelpaisi kellekään.
Rayash näytti hyväksyvän Mirayan vastauksen ja viimein miehen kasvoja nousi koristamaan aidon oloinen hymy, johon Miraya vastasi oitis omalla viekkaalla hymyllään.
"Luonasajan jälkeen kuulostaa varsin hyvältä, tavatkaamme silloin", Miraya vastasi ja vetäisi koskemattoman oluttuoppinsa käteensä heittäen samalla Eldrinin suuntaan leveän hymyn.
"Alkavalle yhteistyölle siis", hän vielä totesi tuoppinsa pöydän päälle odottavasti kohottaen.
Kilistelyjen, tai pikemminkin puisten tuoppien kolistelun, ja parin hörpyn jälkeen Miraya nousi yllättäen.
"Herrat antanevat anteeksi, palaan aivan pian niin pääsemme... juhlistamaan sopimustamme hieman eri tavalla", Miraya totesi Rayashia kohti muodollisesti nyökäten, vaikka hänen silmissään tuikki jo viekas katse. Sen sijaan Eldriniin päin käännyttyään nainen vain iski silmäänsä vinosti hymyillen. Kopinan ja hameen heilahtelun saattelemana Miraya käveli tiskille ja merkitsevän katseen kapakan isännän kanssa vaihdettuaan suuntasi tiskin takana olevaan huoneeseen. Vedettyään oven perässään kiinni Miraya huokaisi tyytyväisenä. Vakavat asiat oli viimein hoidettu kunnialla, ja nyt ilta saattoi todella alkaa.
Re: Ensivaikutelma on tärkein
Rayash nyökkäsi tuolle lyhyesti, kun Miraya vakuutti vaitiolon olevan työnsä perusta. No, se nähtäisiin vielä, mutta nyt Rayashin oli tyydyttävä Mirayan sanaan luotettavuudesta. "Silloin siis", Rayash vastasi vielä nyökäten, itsekin tuoppiaan kohottaen sopimuksen merkiksi. Eldrin teki samoin, mutta ison silmäniskun saattelemana. "Alkavalle yhteistyölle", Rayash sanoi vielä Eldrinin virnistellessä Mirayalle siinä samalla. Kapteeni kohotti kulmiaan kieltämättä yllättyneenä, kun Miraya sanoi palaavansa pian, mutta... Eldrinin virne sai Rayashin olemaan hiljaa, kysymättä mitään tähän väliin. Eldrin vain vastasi avoimesti Mirayan flirttailuun, mutta kääntyi katsomaan Rayashia, kun nainen katosi takahuoneeseen.
"Kannatti tulla, eikö?" Eldrin kysyi virneen edelleen häilyessä miehen kasvoilla siitä huolimatta, että tämä puhui ja maisteli oluttaan lähes samanaikaisesti. Rayash otti itsekin ison kulauksen tuopistaan ja kohautti olkapäitään. "Ei sitä tiedä vielä... Näytät tosin tietävän hänestä enemmän kuin kerrot", kapteeni huomautti ystäväänsä arvioiden katsellen.
"Hänen päivätyönsä on kirjanpitäjä", Eldrin virnisti. "mutta iltaisin ja öisin hän tanssii", miehen ilkikurinen, tyytyväinen hymy sai Rayashin nauramaan vähän.
"No nyt en ole kovin yllättynyt, miksi valitsit hänet kirjanpitäjäehdokkaaksi", tämä vastasi olkiaan kohauttaen. Nyt pieni hymy kareili Rayashinkin kasvoilla, kun mielikuva Mirayasta alkoi hitaasti muuttua.
"Hei, ei se ole ainut syy valinnalleni!" Eldrin huomautti ennen kuin Rayash ehti jatkaa päätelmiään. "En ole kuullut missään hänestä poikkipuolista sanaa..."
"Johtuisiko siitä, että hänen asiakaskuntansa koostuu miehistä, jotka nauttivat myös hänen ulkonäöstään?" Rayash kohotti kulmiaan. "Et voi kieltää, ettetkö olisi itsekin nauttinut", Eldrin huomautti, virnistäen, mutta vakavoituen sitten.
"Yleisen käsityksen mukaan hän on luotettava, sillä haluaa pitää kynsin ja hampain... kiinni töistä, jotka saa miesvaltaisella alalla", Eldrin huomautti oluen hitaasti kadotessa miehen sisuksiin. Rayash nyökkäsi lopulta maagikon sanoille. EI hän epäillyt tuon arviointikykyä, mutta oli kiva kiusata. Sitä paitsi, ei hän voinut olla kieltämättä sitä, että Miraya ei ollut lainkaan hassumman näköinen.
"Tosin, olen varma, ttä tämä ylittää kaikki odotukset", Eldrin lisäsi vielä olkiaan kohauttaen kääntäessään katseensa takahuonetta kohden, kun ovi aukesi.
"Kannatti tulla, eikö?" Eldrin kysyi virneen edelleen häilyessä miehen kasvoilla siitä huolimatta, että tämä puhui ja maisteli oluttaan lähes samanaikaisesti. Rayash otti itsekin ison kulauksen tuopistaan ja kohautti olkapäitään. "Ei sitä tiedä vielä... Näytät tosin tietävän hänestä enemmän kuin kerrot", kapteeni huomautti ystäväänsä arvioiden katsellen.
"Hänen päivätyönsä on kirjanpitäjä", Eldrin virnisti. "mutta iltaisin ja öisin hän tanssii", miehen ilkikurinen, tyytyväinen hymy sai Rayashin nauramaan vähän.
"No nyt en ole kovin yllättynyt, miksi valitsit hänet kirjanpitäjäehdokkaaksi", tämä vastasi olkiaan kohauttaen. Nyt pieni hymy kareili Rayashinkin kasvoilla, kun mielikuva Mirayasta alkoi hitaasti muuttua.
"Hei, ei se ole ainut syy valinnalleni!" Eldrin huomautti ennen kuin Rayash ehti jatkaa päätelmiään. "En ole kuullut missään hänestä poikkipuolista sanaa..."
"Johtuisiko siitä, että hänen asiakaskuntansa koostuu miehistä, jotka nauttivat myös hänen ulkonäöstään?" Rayash kohotti kulmiaan. "Et voi kieltää, ettetkö olisi itsekin nauttinut", Eldrin huomautti, virnistäen, mutta vakavoituen sitten.
"Yleisen käsityksen mukaan hän on luotettava, sillä haluaa pitää kynsin ja hampain... kiinni töistä, jotka saa miesvaltaisella alalla", Eldrin huomautti oluen hitaasti kadotessa miehen sisuksiin. Rayash nyökkäsi lopulta maagikon sanoille. EI hän epäillyt tuon arviointikykyä, mutta oli kiva kiusata. Sitä paitsi, ei hän voinut olla kieltämättä sitä, että Miraya ei ollut lainkaan hassumman näköinen.
"Tosin, olen varma, ttä tämä ylittää kaikki odotukset", Eldrin lisäsi vielä olkiaan kohauttaen kääntäessään katseensa takahuonetta kohden, kun ovi aukesi.
Re: Ensivaikutelma on tärkein
Tiukka, musta korsetti sekä edestä lyhyemmäksi, polvien yläpuolelle leikattu tulenpunainen hame odottivat Mirayaa tuolilla, jolle hän ne oli edellisenä iltana - tai pikemminkin aamuyönä - jättänyt kapakasta lähtiessään. Vaatteiden päälle kevyesti aseteltu musta silmikko tuijotti häntä takaisin. Itsekseen tyytyväisesti hymyillen nainen vaihtoi puuvillaisen hameensa ja tunikansa esiintymisvaatteisiin. Hänen musta, koristekirjailtu korsettinsa oli poikkeuksellisesti tehty edestä nyöritettäväksi, jotta hän onnistui paremmin kiristämään sen paikalleen itsekin. Ja tarvittaessa avartamaan näkymiä kesken esityksenkin. Miraya nykäisi nutturansa hajalleen helpottuneesti huokaisten ja ravisteli kiharaiset hiukset auki sormillaan haroen. Asun hän viimeisteli sitomalla silmikon paikoilleen, jättäen pään taakse solmittavan nauhan osittain hiusten alle.
Miraya sulloi toiset vaatteensa muhkeaan laukkuun, joka odotti tuolin alla - hän uskoi tarkenevansa kävellä yöllä näissä vaatteissa ja viittansa suojissa kotiin. Mikäli hän edes lähtisi kotiin ennen aamua. Ajatus Eldrinistä istumassa sängyllä viereisen majatalon pikkuruisessa huoneessa, jonka vakio vuokraaja Miraya oli, sai naisen hymähtämään leveä virne kasvoilla. Hän ei edes tiennyt, kestäisikö se vanha sängynrotisko tuon kookkaan merimiehen painoa, mutta ehkä se selviäisi hänellä tänä yönä. Miraya nappasi vielä laukussaan aina mukanaan kuljettamansa pienen peilin, josta seuraten pörrötti hiuksensa sopivan tuuheiksi ja tarkisti meikin olevan edelleen paikoillaan, ennen kuin sulloin laukun takaisin tuolin alle odottamaan ja astui kapakan puolelle.
Ensitöikseen Miraya kipitti tiskin takana juuri olutta asiakkaalle kaatavan kapakan isännän viereen ja moiskautti suukon tämän poskelle. Olutta läiskähti hieman pöydälle miehen säpsähtäessä Mirayan saapumista. Isäntä oli samassa jo pyyhkäisemässä punaista jälkeä poskeltaan, kun Miraya esti sen tarttumalla häntä kädestä.
"Älä, se on merkiksi, että olen täällä", Miraya sanoi virnistäen.
"Oletko varma että olet täällä, vai sittenkin vain tuolla", isäntä kysyi merkitsevästi Eldrinin ja Rayashin valtaamaan syrjäiseen nurkkaan viitaten.
"Enköhän minä ehdi kierroksen tekemään muuallakin", Miraya vastasi samalla jo tiskiä kiertäen suuntanaan kyseinen nurkkapöytä.
"Ehkä..." Miraya mutisi vielä huvittuneena puoliääneen ja saattoi tuntea isännän tympääntyneen katseen selässään. Mies tiesi etteivät tämän illan tulot olisi yhtä hyvät mikäli Miraya viihdyttäisi vain paria asiakasta, mutta ei hänellä juuri ollut sananvaltaa asiaan, mikäli hän halusi pitää Mirayan jatkossakin kapakkansa vetonaulana.
"Kolme neriä." Isännän pyyntö herätti tiskillä seisoneen asiakkaan tuijottamasta suu puoliavoimena viehkeän keinuvasti kävelevän Mirayan perään.
Nurkkapöytään päästyään Miraya kiersi suoraan Eldrinin eteen, vetäisi tämän jalat yhteen saadakseen levitettyä omat jalkansa miehen jalkojen yli ja istahti miehen syliin kasvotusten tämän kanssa, lupaa kyselemättä. Samassa naisen kädet olivat jo kiertyneet voimakkaan niskan taakse ja hän suikkasi kevyen suukon miehen poskelle, painautuen samalla tiiviimmin tätä vasten. Kapakan hämärässäkin saattoi erottaa punattujen huulten jättämän jäljen myös Eldrinin poskella. Samassa Miraya nojasi hieman taaksepäin ottaen yhä tukea Eldrinin niskan takaa toisella kädellään, toisen jo vaeltaessa miehen pelkän paidan peittämää rintakehää hitaasti ylös alas, turhaa kiirehtimättä. Edelleenkään mitään sanomatta Miraya nousi Eldrinin sylistä, irrotti kätensä tuon niskan takaa ja antoi sen lipua kevyesti miehen leukaaperää myöten. Vino hymy huulillaan hän piti katseensa tiukasti Eldrinin silmissä kunnes oli liu'uttanut kätensä miehen huulien kautta leuan kärkeen asti. Nostettuaan kätensä kokonaan pois iski hän Eldrinille vielä silmää, ennen kuin käännähti ympäri ja asteli Rayashin viereen.
Kapteenia tuntui olevan paljon vaikeampi lukea kuin tämän alaista, joten Miraya tyytyi toistaiseksi vain hipaisemaan miehen poskea tietävä hymy kasvoillaan ennen kuin nosti tälle hänen juomansa pöydältä ja kiersi takaisin Eldrinin luo. Hän nosti myös Eldirinin juoman miehen huomaan, tarjosi kättään tälle tukea saadakseen ja astui sitten muitta mutkitta tuolin kautta pöydälle. Miraya työnsi toisella jalallaan myös omaa juomaansa merkitsevästi Eldriniä kohti, jotta mies nappaisi senkin turvaan. Samalla nainen totesi pöydän tarpeeksi tukevan tuntuiseksi, jotta hän voisi luottaa sen kestävän hänen pyörähtelynsä.
Miraya kääntyi Rayashiin päin ja ojensi toisen sääristään eteenpäin kurottautuen itse perässä. Hän nojautui notkeasti ojennettua jalkaa vasten antaen samalla Rayashille hyvän näkymän korsetin korostamiin rintoihinsa. Vetäytyessään hitaasti takaisin ylös Miraya piti katseensa tiukasti Rayashissa. Flirttailun ohella aloitus antoi hänelle myös hyvän tilaisuuden arvioida kapteenin ajatuksia tulevasta. Miespuoliselle yleisölle hänen esityksensä olivat tuskin koskaan olleet epämieluisia, mutta Miraya halusi varmistua siitä, ettei Eldrinin toivomalla illan jatkeella vahingossakaan vesittäisi juuri tehtyä sopimusta.
Rayashiin päin nojautuessaan Miraya tiesi luovansa samalla vastapäätä istuvalle Eldrinille varsin mukavat näkymät. Vaikka hänen punainen hameensa ylsikin takaa nilkkoihin asti, oli se myös erittäin ohutta kangasta. Ei sentään läpikuultavaa, mutta jokaisen vartalonmuodon paljastavaa kylläkin.
Miraya sulloi toiset vaatteensa muhkeaan laukkuun, joka odotti tuolin alla - hän uskoi tarkenevansa kävellä yöllä näissä vaatteissa ja viittansa suojissa kotiin. Mikäli hän edes lähtisi kotiin ennen aamua. Ajatus Eldrinistä istumassa sängyllä viereisen majatalon pikkuruisessa huoneessa, jonka vakio vuokraaja Miraya oli, sai naisen hymähtämään leveä virne kasvoilla. Hän ei edes tiennyt, kestäisikö se vanha sängynrotisko tuon kookkaan merimiehen painoa, mutta ehkä se selviäisi hänellä tänä yönä. Miraya nappasi vielä laukussaan aina mukanaan kuljettamansa pienen peilin, josta seuraten pörrötti hiuksensa sopivan tuuheiksi ja tarkisti meikin olevan edelleen paikoillaan, ennen kuin sulloin laukun takaisin tuolin alle odottamaan ja astui kapakan puolelle.
Ensitöikseen Miraya kipitti tiskin takana juuri olutta asiakkaalle kaatavan kapakan isännän viereen ja moiskautti suukon tämän poskelle. Olutta läiskähti hieman pöydälle miehen säpsähtäessä Mirayan saapumista. Isäntä oli samassa jo pyyhkäisemässä punaista jälkeä poskeltaan, kun Miraya esti sen tarttumalla häntä kädestä.
"Älä, se on merkiksi, että olen täällä", Miraya sanoi virnistäen.
"Oletko varma että olet täällä, vai sittenkin vain tuolla", isäntä kysyi merkitsevästi Eldrinin ja Rayashin valtaamaan syrjäiseen nurkkaan viitaten.
"Enköhän minä ehdi kierroksen tekemään muuallakin", Miraya vastasi samalla jo tiskiä kiertäen suuntanaan kyseinen nurkkapöytä.
"Ehkä..." Miraya mutisi vielä huvittuneena puoliääneen ja saattoi tuntea isännän tympääntyneen katseen selässään. Mies tiesi etteivät tämän illan tulot olisi yhtä hyvät mikäli Miraya viihdyttäisi vain paria asiakasta, mutta ei hänellä juuri ollut sananvaltaa asiaan, mikäli hän halusi pitää Mirayan jatkossakin kapakkansa vetonaulana.
"Kolme neriä." Isännän pyyntö herätti tiskillä seisoneen asiakkaan tuijottamasta suu puoliavoimena viehkeän keinuvasti kävelevän Mirayan perään.
Nurkkapöytään päästyään Miraya kiersi suoraan Eldrinin eteen, vetäisi tämän jalat yhteen saadakseen levitettyä omat jalkansa miehen jalkojen yli ja istahti miehen syliin kasvotusten tämän kanssa, lupaa kyselemättä. Samassa naisen kädet olivat jo kiertyneet voimakkaan niskan taakse ja hän suikkasi kevyen suukon miehen poskelle, painautuen samalla tiiviimmin tätä vasten. Kapakan hämärässäkin saattoi erottaa punattujen huulten jättämän jäljen myös Eldrinin poskella. Samassa Miraya nojasi hieman taaksepäin ottaen yhä tukea Eldrinin niskan takaa toisella kädellään, toisen jo vaeltaessa miehen pelkän paidan peittämää rintakehää hitaasti ylös alas, turhaa kiirehtimättä. Edelleenkään mitään sanomatta Miraya nousi Eldrinin sylistä, irrotti kätensä tuon niskan takaa ja antoi sen lipua kevyesti miehen leukaaperää myöten. Vino hymy huulillaan hän piti katseensa tiukasti Eldrinin silmissä kunnes oli liu'uttanut kätensä miehen huulien kautta leuan kärkeen asti. Nostettuaan kätensä kokonaan pois iski hän Eldrinille vielä silmää, ennen kuin käännähti ympäri ja asteli Rayashin viereen.
Kapteenia tuntui olevan paljon vaikeampi lukea kuin tämän alaista, joten Miraya tyytyi toistaiseksi vain hipaisemaan miehen poskea tietävä hymy kasvoillaan ennen kuin nosti tälle hänen juomansa pöydältä ja kiersi takaisin Eldrinin luo. Hän nosti myös Eldirinin juoman miehen huomaan, tarjosi kättään tälle tukea saadakseen ja astui sitten muitta mutkitta tuolin kautta pöydälle. Miraya työnsi toisella jalallaan myös omaa juomaansa merkitsevästi Eldriniä kohti, jotta mies nappaisi senkin turvaan. Samalla nainen totesi pöydän tarpeeksi tukevan tuntuiseksi, jotta hän voisi luottaa sen kestävän hänen pyörähtelynsä.
Miraya kääntyi Rayashiin päin ja ojensi toisen sääristään eteenpäin kurottautuen itse perässä. Hän nojautui notkeasti ojennettua jalkaa vasten antaen samalla Rayashille hyvän näkymän korsetin korostamiin rintoihinsa. Vetäytyessään hitaasti takaisin ylös Miraya piti katseensa tiukasti Rayashissa. Flirttailun ohella aloitus antoi hänelle myös hyvän tilaisuuden arvioida kapteenin ajatuksia tulevasta. Miespuoliselle yleisölle hänen esityksensä olivat tuskin koskaan olleet epämieluisia, mutta Miraya halusi varmistua siitä, ettei Eldrinin toivomalla illan jatkeella vahingossakaan vesittäisi juuri tehtyä sopimusta.
Rayashiin päin nojautuessaan Miraya tiesi luovansa samalla vastapäätä istuvalle Eldrinille varsin mukavat näkymät. Vaikka hänen punainen hameensa ylsikin takaa nilkkoihin asti, oli se myös erittäin ohutta kangasta. Ei sentään läpikuultavaa, mutta jokaisen vartalonmuodon paljastavaa kylläkin.
Re: Ensivaikutelma on tärkein
Näytti Rayashin silmään siltä, että Eldrin tiesi tarkalleen, mitä oli odotettavissa. Hänelle sen sijaan aiemman, lyhyen liiketapaamisen jälkeen ei olisi tullut mieleenkään millaisen olemuksen ja asun tuo kirjanpitäjä oli ylleen vetänyt. Se sai kieltämättä Valkoisen Lohikäärmeen kapteenin kohottamaan kulmiaan ja vilkaisemaan pitkän, Mirayaan luodun arvioivan katseen jälkeen Eldriniin, jonka huomio oli tiukasti käännetty Mirayan asuun, tämän hallittuihin askeleisiin ja kasvoilla olevaan pienen ilkikuriseen hymyyn. Rayash ei ollut vielä ihan päättänyt, mitä mieltä oli tästä tilanteen saamasta yllättävästä käänteestä, mutta se ei välttämättä olisi lainkaan huono asia. Ainakin Eldrinin ilme kertoi, että mies oli aiemminkin nauttinut olostaan tuon seurassa - miehen katse nuoli Mirayan kehoa, ja tyytyväinen, mutta ilkikurinen virne levisi tuon huulille Mirayan saapuessa hänen luokseen, kiusoittelevien kosketusten saattelemana.
Rayash antoi nyt katseensa vaeltaa Mirayan päästä varpaisiin. Salaperäisyyttä luova silmikko, auki, hieman pörrössä olevat hiukset ja punaisiksi maalatut huulet loivat kasvoille salaperäisen kontrastin, jonka kiehtovuutta mies ei voinut kieltää. Punainen, edestä lyhyempi hame ja edestä kiinni nyöritettävä korsetti korostivat juuri sopivasti naisen kehon jokaista puolta kuitenkaan tarjoamatta kuitenkaan ihan erityisen siveetöntä näkyä tuon vartaloon. Kulmiaan hieman kohottaen mies otti Mirayan hänelle ojentaman juoman Eldrinin kurottautuessa ottamaan oman oluensa käteensä. Pian Eldrin ojensi kättään Mirayalle tukea varten tuon noustessa pöydlle. Rayash vilkaisi kaveriinsa hyvin merkitsevästi, nyt pieni hymy kasvoille leviten. Hitaasti tuo kapteeni alkoi olla sitä mieltä, että tästä silmänruuasta voisi nauttiakin. Isray puolestaan ilmoitti terävällä rääkäisyllä siitä, että pöydällä seisoskelu ei ollut normaalien käytöstapojen mukaista. Vilkaisemattakaan omistajansa korvaansa tavoittelevaan lintuunsa Rayash näpäytti tottuneesti mustanpuhuvaa lintua nokalle moittiakseen sen käytöstä rikkomatta katsekontaktiaan Mirayaan, joka kääntyi siinä pöydällä seisten häntä kohden. Rayashin kasvoille levisi pieni, toispuoleinen hymy tämän antaessa katseensa häpeilemättä vaellella naisen keholla tuon esitellessä sitä hänelle siitä pöydältä. Toisin kuin Rayashin kieltämättä hieman varautuneempi ja etäisempi, mutta tyytyväinen ilme oli aivan toista kuin Eldrinin kasvoilla. Eldrin, joka oli laskenut läheiselle tuolille Mirayan juoman, katseli naista avoimen kiinnostuneesti, tälle flirttaillen, kun tämän katse osui häneen toisinaan. Maagikko näytti nauttivan olostaan, istui rennosti, ja kieltämättä toivoi saavansa jatkaa iltaa naisen kanssa ihan kahdestaan.
Rayash antoi nyt katseensa vaeltaa Mirayan päästä varpaisiin. Salaperäisyyttä luova silmikko, auki, hieman pörrössä olevat hiukset ja punaisiksi maalatut huulet loivat kasvoille salaperäisen kontrastin, jonka kiehtovuutta mies ei voinut kieltää. Punainen, edestä lyhyempi hame ja edestä kiinni nyöritettävä korsetti korostivat juuri sopivasti naisen kehon jokaista puolta kuitenkaan tarjoamatta kuitenkaan ihan erityisen siveetöntä näkyä tuon vartaloon. Kulmiaan hieman kohottaen mies otti Mirayan hänelle ojentaman juoman Eldrinin kurottautuessa ottamaan oman oluensa käteensä. Pian Eldrin ojensi kättään Mirayalle tukea varten tuon noustessa pöydlle. Rayash vilkaisi kaveriinsa hyvin merkitsevästi, nyt pieni hymy kasvoille leviten. Hitaasti tuo kapteeni alkoi olla sitä mieltä, että tästä silmänruuasta voisi nauttiakin. Isray puolestaan ilmoitti terävällä rääkäisyllä siitä, että pöydällä seisoskelu ei ollut normaalien käytöstapojen mukaista. Vilkaisemattakaan omistajansa korvaansa tavoittelevaan lintuunsa Rayash näpäytti tottuneesti mustanpuhuvaa lintua nokalle moittiakseen sen käytöstä rikkomatta katsekontaktiaan Mirayaan, joka kääntyi siinä pöydällä seisten häntä kohden. Rayashin kasvoille levisi pieni, toispuoleinen hymy tämän antaessa katseensa häpeilemättä vaellella naisen keholla tuon esitellessä sitä hänelle siitä pöydältä. Toisin kuin Rayashin kieltämättä hieman varautuneempi ja etäisempi, mutta tyytyväinen ilme oli aivan toista kuin Eldrinin kasvoilla. Eldrin, joka oli laskenut läheiselle tuolille Mirayan juoman, katseli naista avoimen kiinnostuneesti, tälle flirttaillen, kun tämän katse osui häneen toisinaan. Maagikko näytti nauttivan olostaan, istui rennosti, ja kieltämättä toivoi saavansa jatkaa iltaa naisen kanssa ihan kahdestaan.
Re: Ensivaikutelma on tärkein
Rayashin kasvoille hitaasti leviävä tyytyväinen hymy oli sitä, mitä Miraya oli toivonutkin näkevänsä. Se ei ehkä vetänyt vertoja Eldrinin virneelle, mutta antoi Mirayalle luottoa jatkaa samaan malliin. Vain Rayashin lintu ja tiskin suunnalta ajoittain nurkkapöytään vilkuileva kapakan isäntä näyttivät olevan tyytymättömiä tilanteeseen. Miraya saattoi vain toivoa, ettei hänen silmikkoaan koristavat, otsalta päälakea kohti kurottelevat mustat sulat loukanneet kovin pahoin tarkkaavaiselta näyttävää lintua. Ja hänen täytyisi muistaa, mikäli he lähtisivät Eldrinin kanssa yhtä aikaa ja samaan suuntaan täältä, pyytää miestä heittämään pari ylimääräistä kolikkoa tiskille.
Suoristauduttuaan kumarruksenomaisesta liikkeestään Ryashin puoleen lähti Miraya venyttämään selkäänsä kaarelle Eldriniä kohti, sen mitä hänen korsettinsa antoi myöten. Kiharaiset hiukset valahtivat suurena pilvenä pöytää kohti naisen kurottautuessa taaksepäin toisella kädellä lanteiltaan tukea hakien, toisella viehkeästi Eldriniä päin kurottaen. Miraya luotti hänen puristavan tiukaksi kiristetyn korsettinsa pitävän hänen rintansa suojassa, vaikka ne huomattavasti liikkeestä pullistuivatkin.
Suoristauduttuaan uudestaan Miraya aloitti pöyrähtelemään näppärästi korkokengistä huolimatta, hamettaan heilutellen ja käsillään hennosti sääriään ja vartaloaan hivellen. Hän kohotti välillä hamettaan sääriä ja reisiä pitkin liukuvien käsiensä mukana kiusoittelevan korkealle, vain päästääkseen sen laskeutumaan takaisin mitään paljastamatta. Mirayan ilkikurisesti tuikkivat silmät seurasivat tiukasti vuoron perään Rayashia ja Eldriniä, riippuen siitä kumman puoleen nainen milloinkin kääntyi. Kapteeni ei juurikaan osallistunut flirttiin, mutta näytti nauttivan näystä ja Mirayan liikkeistä yhtä kaikki. Sen sijaan aina Eldrinin puoleen kääntyessään leventyi Mirayankin hymy aavistuksen, miehen katsellessa häntä avoimen ihailevasti ja flirttaillessa estottomasti takaisin. Juuri tuollaiset katseet saivat Mirayan nauttimaan olostaan entistä enemmän, ja hän venyttikin itseään äärirajoilleen siinä pöydällä keinahdellessaan.
Aikansa pyörähdeltyään ja vartaloaan suuntaan jos toiseenkin taivuteltuaan laskeutui Miraya lopulta ensin kyykkyyn ja siitä polvilleen pöydälle Eldriniin päin katsoen. Hän saattoi tuntea paikoittain tahmaisen pöydän pinnan tarttuvan polviinsa ja sääriinsä, mutta jatkoi esitystään niistä piittaamatta. Ensitöikseen Miraya taivutti selkänsä kaarelle ja lasketui taaksepäin hartiat pöydän pintaa hipoen. Nainen oli toistanut liikkeen niin usein, ettei se enää edes tuntunut kiristävänä tämän reisissä, vaan hän saattoi rennosti valahtaa taaksepäin Rayashin ylösalaisin näkyville kasvoille virnistäen. Miraya ojensi kätensä päänsä yli niitä köynnösmäisen kiemuraisesti kapteenia kohti liikutellen, varoen kuitenkin ojentamasta niitä liian lähelle tuon lemmikkiä ja sen terävää nokkaa.
Hetken Rayashia näkymällä kiusoiteltuaan Miraya nousi takaisin polvilleen pöydästä hieman tukea ottaen. Hän pyöräytti takaisin pystyyn heilahtamisen voimasta osittain kasvojen eteen liukuneet hiukset toisella käsivarrellaan päänsä yli, jättäen ne entistä tuuheammaksi pehkoksi. Samalla naisen siniset silmät lukitsivat Eldrinin katseen omaansa ja hän liu'utti hitaasti itsensä polviltaan istualleen pöydän reunalle Eldirinin eteen. Korkokenkien kopsahduksen saattelemana Miraya pudottautui takaisin lattialle, edelleen Eldriniä silmiin tuijottaen. Eldrin istui jalat tyypillisen miehisesti levällään, joten Miraya saattoi vain astua tuon jalkojen väliin. Sipaistuaan miestä leuan alta tämän partaa rahistellen, Miraya pyörähti ympäri ja lähti laskeutumaan kyykkyyn koko selkänsä tiiviisti Eldriniä vasten painaen. Kätensä nainen nosti ylös ja antoi niiden liukua perässään miehen rintakehää myötäillen. Kohottautuessaan takaisin ylös edelleen Eldriniin kiinni painautuen otti Miraya tukea tuon paksuista reisistä, asettaen kätensä tarkoituksella aivan reisien yläosaan, painaen peukalonsa kevyesti, mutta selvästi melkein miehen nivusten korkeudelle. Mirayan täytyi myöntää, ettei Eldrin - ainakin mitä ilmeisemmin - ollut ainoa joka tilanteesta nautti. Niin nimittäin nautti Mirayakin tuon miehen vahvasta kehosta omaansa vasten ja tuon ohuen paidan läpi selvästi näkyvistä ja kosketuksen alla voimakkaana tuntuvista lihaksista. Eikä Eldrinin ulkonäkö muutenkaan ollut yhtään hullumpi, etenkin kun miehen kasvoja koristi tuon tyytyväinen ja lähes veijarimainen hymy.
Hivuttauduttuaan takaisin ylös käännähti Miraya puolittain Eldriniä kohti ja istui tuon toiselle jalalle. Kapeat sormet nostivat varovasti osittain miehen kasvoille valahtaneet hiukset ylös, mutta tarttuivatkin sitten ruskeaan hiustupsuun tiukemmin. Miehen hiuksista kiinni pitäen Miraya taivutti Eldrinin päätä hieman itsestään poispäin ja kurottautui samalla näykkäisemään tuota kevyesti korvanlehdestä. Samassa Miraya hellitti otteensa hiuksista, nousi ylös ja pyörähti istumaan omaan tuoliinsa sille lasketun juoman käteensä nostettuaan. Hän rojahti nojaamaan rennosti tuolin selkänojaan ja hörppäsi oluttaan nautinnollisesti silmänsä sulkien. Aivan kuin tuolle tuolille olisi nyt istunut aivan eri henkilö kuin puoli Faethia sitten.
"Haluatteko toisen kierroksen... vai mikä on illan suunnitelma?" Miraya aloitti kysymään ensin Rayashiin katsoen, mutta käänsi sitten katseensa Eldriniin toista kulmaansa merkitsevästi kohottaen.
Suoristauduttuaan kumarruksenomaisesta liikkeestään Ryashin puoleen lähti Miraya venyttämään selkäänsä kaarelle Eldriniä kohti, sen mitä hänen korsettinsa antoi myöten. Kiharaiset hiukset valahtivat suurena pilvenä pöytää kohti naisen kurottautuessa taaksepäin toisella kädellä lanteiltaan tukea hakien, toisella viehkeästi Eldriniä päin kurottaen. Miraya luotti hänen puristavan tiukaksi kiristetyn korsettinsa pitävän hänen rintansa suojassa, vaikka ne huomattavasti liikkeestä pullistuivatkin.
Suoristauduttuaan uudestaan Miraya aloitti pöyrähtelemään näppärästi korkokengistä huolimatta, hamettaan heilutellen ja käsillään hennosti sääriään ja vartaloaan hivellen. Hän kohotti välillä hamettaan sääriä ja reisiä pitkin liukuvien käsiensä mukana kiusoittelevan korkealle, vain päästääkseen sen laskeutumaan takaisin mitään paljastamatta. Mirayan ilkikurisesti tuikkivat silmät seurasivat tiukasti vuoron perään Rayashia ja Eldriniä, riippuen siitä kumman puoleen nainen milloinkin kääntyi. Kapteeni ei juurikaan osallistunut flirttiin, mutta näytti nauttivan näystä ja Mirayan liikkeistä yhtä kaikki. Sen sijaan aina Eldrinin puoleen kääntyessään leventyi Mirayankin hymy aavistuksen, miehen katsellessa häntä avoimen ihailevasti ja flirttaillessa estottomasti takaisin. Juuri tuollaiset katseet saivat Mirayan nauttimaan olostaan entistä enemmän, ja hän venyttikin itseään äärirajoilleen siinä pöydällä keinahdellessaan.
Aikansa pyörähdeltyään ja vartaloaan suuntaan jos toiseenkin taivuteltuaan laskeutui Miraya lopulta ensin kyykkyyn ja siitä polvilleen pöydälle Eldriniin päin katsoen. Hän saattoi tuntea paikoittain tahmaisen pöydän pinnan tarttuvan polviinsa ja sääriinsä, mutta jatkoi esitystään niistä piittaamatta. Ensitöikseen Miraya taivutti selkänsä kaarelle ja lasketui taaksepäin hartiat pöydän pintaa hipoen. Nainen oli toistanut liikkeen niin usein, ettei se enää edes tuntunut kiristävänä tämän reisissä, vaan hän saattoi rennosti valahtaa taaksepäin Rayashin ylösalaisin näkyville kasvoille virnistäen. Miraya ojensi kätensä päänsä yli niitä köynnösmäisen kiemuraisesti kapteenia kohti liikutellen, varoen kuitenkin ojentamasta niitä liian lähelle tuon lemmikkiä ja sen terävää nokkaa.
Hetken Rayashia näkymällä kiusoiteltuaan Miraya nousi takaisin polvilleen pöydästä hieman tukea ottaen. Hän pyöräytti takaisin pystyyn heilahtamisen voimasta osittain kasvojen eteen liukuneet hiukset toisella käsivarrellaan päänsä yli, jättäen ne entistä tuuheammaksi pehkoksi. Samalla naisen siniset silmät lukitsivat Eldrinin katseen omaansa ja hän liu'utti hitaasti itsensä polviltaan istualleen pöydän reunalle Eldirinin eteen. Korkokenkien kopsahduksen saattelemana Miraya pudottautui takaisin lattialle, edelleen Eldriniä silmiin tuijottaen. Eldrin istui jalat tyypillisen miehisesti levällään, joten Miraya saattoi vain astua tuon jalkojen väliin. Sipaistuaan miestä leuan alta tämän partaa rahistellen, Miraya pyörähti ympäri ja lähti laskeutumaan kyykkyyn koko selkänsä tiiviisti Eldriniä vasten painaen. Kätensä nainen nosti ylös ja antoi niiden liukua perässään miehen rintakehää myötäillen. Kohottautuessaan takaisin ylös edelleen Eldriniin kiinni painautuen otti Miraya tukea tuon paksuista reisistä, asettaen kätensä tarkoituksella aivan reisien yläosaan, painaen peukalonsa kevyesti, mutta selvästi melkein miehen nivusten korkeudelle. Mirayan täytyi myöntää, ettei Eldrin - ainakin mitä ilmeisemmin - ollut ainoa joka tilanteesta nautti. Niin nimittäin nautti Mirayakin tuon miehen vahvasta kehosta omaansa vasten ja tuon ohuen paidan läpi selvästi näkyvistä ja kosketuksen alla voimakkaana tuntuvista lihaksista. Eikä Eldrinin ulkonäkö muutenkaan ollut yhtään hullumpi, etenkin kun miehen kasvoja koristi tuon tyytyväinen ja lähes veijarimainen hymy.
Hivuttauduttuaan takaisin ylös käännähti Miraya puolittain Eldriniä kohti ja istui tuon toiselle jalalle. Kapeat sormet nostivat varovasti osittain miehen kasvoille valahtaneet hiukset ylös, mutta tarttuivatkin sitten ruskeaan hiustupsuun tiukemmin. Miehen hiuksista kiinni pitäen Miraya taivutti Eldrinin päätä hieman itsestään poispäin ja kurottautui samalla näykkäisemään tuota kevyesti korvanlehdestä. Samassa Miraya hellitti otteensa hiuksista, nousi ylös ja pyörähti istumaan omaan tuoliinsa sille lasketun juoman käteensä nostettuaan. Hän rojahti nojaamaan rennosti tuolin selkänojaan ja hörppäsi oluttaan nautinnollisesti silmänsä sulkien. Aivan kuin tuolle tuolille olisi nyt istunut aivan eri henkilö kuin puoli Faethia sitten.
"Haluatteko toisen kierroksen... vai mikä on illan suunnitelma?" Miraya aloitti kysymään ensin Rayashiin katsoen, mutta käänsi sitten katseensa Eldriniin toista kulmaansa merkitsevästi kohottaen.