Mestarilta toiselle

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
User avatar
Anlie
Posts: 181
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Mestarilta toiselle

Post by Anlie »

// Viherkiveä odotellaan saapuvaksi puolipeikkoherransa kera//

Päiväsaikaan satamakadulla sai väistellä edestakaisin kulkevaa väkeä, eikä tilannetta selvästikään helpottanut laiturille lastiansa purkava alus, jonka ympärille oli mudostunut jonkinlainen hässäkkä. Vaatturi puikkelehti ihmisten välistä koriaan suojelevasti edessään puristaen, samalla etsien katseellaan korttelinkulmaa josta hänen oli määrä kääntyä. Toivonmukaan Teurastetulta Prinssiltä lähtiessä hän hahmottaisi paremman reitin takaisin, mutta tätä kautta hänet oli neuvottu, eikä Alenalla ollut aikaa harhailla etsimässä oikeaa paikkaa. Eihän hänellä ollut aikaa syödäkään vielä tämän vuorokauden aikana, mikä muistutti nyt itsestään inhottavana pistelynä vatsanpohjassa. Osasyynä pistelyyn saattoi olla myös paksupaperinen, kankurien killan sinetillä suljettu kirje, jota hän oli perannut sana sanalta ennen lähtöään toimituskierrokselle. Totta puhuen Alenan olisi pitänyt jäädä ompelemaan, mutta nyt jos koskaan hän kaipasi raikasta ilmaa ja päätti viedä satama-alueen asiakkaiden työt henkilökohtaisesti. Saisipahan hän samalla tarkastaa tämän tavernan jonka kaikki tuntuivat tietävän vaikka eivät myöntäneet käyneensä.

Kärsimättömien käännösten jälkeen Alena arveli saapuneensa oikeaan paikkaan, vaikkakin jostakin rakennuksen takaa tuntui kuuluvan sikojen röhkintää. Hetken epäröinnin jälkeen Alena tarttui kuitenkin kievarin ovenkahvaan, eihän hän voisi harhailla ympäri taloa etsimässä keittiön ovea, ja oven avatessaan voimakas ruoan tuoksu iski häntä vasten kuin nyrkillä. Alena nielaisi tyhjää ja haravoi katseellaan puolipeikkoa lounastaan lopettelevien tai iltapäivätuoppiaan aloittelevien asiakkaiden seasta ja avokeittiönurkasta, kunnes pysäytti ohikulkevan tarjoilijan: ”Anteeksi, mistähän voisin löytää kokkinne?”
Ennen vastausta Alena pisti merkille miten katse viipyi tummassa nutturassa, tiheään kudotussa harmaassa viitassa ja sen alta pilkottavasta koristekirjaillusta tummansinisessä villakangasmekossa. ”Ai Xhay? Keittiön puolella”, sanoja seurasi epämääräinen viittoilu takakeittiön suuntaan, mihin Alena kohotti kulmiaan. Hän ei pitäisi siitä että asiakkaat harhailivat paikkoihin jotka eivät heille kuuluneet. Tarjoilija käsitti hänen katseensa oikein ja nyökkäsi, hieman vaivaatuneesti kylläkin, ”Minä näytän, rouva on hyvä...”
Vaatturi seurasi kiltisti perässä, kohti keittiötä.
User avatar
Viherkivi
Posts: 142
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Mestarilta toiselle

Post by Viherkivi »

Xhay oli huhkinut kuin hullu lounasruuhkan yli. Onneksi yövuorossa oli ollut pätevä tiimi tekemässä valmistelut aamuksi; puolipeikko oli saanut pannut kuumiksi heti, aamiaisen tarjolle, ja päässyt sen jälkeen heti lounaan valmisteluun. Siihen oli mennyt aikaa, mutta nyt keittiö oli kuin huippuunsa viritetty viulu, eikä Xhay sietänyt ainoatakaan riitasointua valtakunnassaan. Viimeiset lautaset lähetettiin asiakkaille, ja enimmät pannut olivat pesupaljussa, ja tiskari niiden kimpussa. Puolipeikko ojensi auttavan kätensä, ja alkoi kuivata astioita -- jos keittiössä oli aikaa nojailla, oli aikaa myös siivota. Näin he saisivat puolet nopeammin valmista.

"Xhay, tämä tuli takaisin...", yksi tarjoilijapojista sanoi ja ojensi puolipeikolle lautasta, jossa oli mehevä pihvi ja juuresmuhennosta. Annos oli syöty melkein kokonaan, ruokaa oli ehkä pari peukalonmittaa jäljellä. Xhay katsoi lautasta ja hänen ilmeensä synkkeni kun poika selitti: "Asiakas löysi annoksestaan hiuksen."

Xhay näki sen. Se oli pitkä ja musta hius. Hänen omat hiuksensa olivat punaruskeat ja lakin alla. Hän katsoi tiskaria, joka oli kalju, ja toista apulaista, jolla oli vaaleat lyhyet kiharat.
"Vai sillä lailla.", Xhay sanoi, ja pisti puhtaan pannun tulille.
"Jorge, lämmitä lisää juurikasmuhennosta ja kastiketta.", hän käski ja keräsi nopeasti tarvitsemansa tarvikkeet; lihapalan ja mausteet. Puolipeikko oli keljulla tuulella moisen ketkuilun takia, ja kun häntä kutsui toinen tarjoilija, puolipeikko katsoi tulokkaita silmät täynnä tulta ja tappuraa.

Koska tulija oli mestari Alena, hänen ilmeensä lientyi hieman, ja hän viittasi vieraan istumaan nurkalla olevalle jakkaralle.
"Jorge, vieraalle mukillinen viiniä, juustoa ja leipää!", Xhay käski -- hänen keittiössään ei kukaan jäisi nälkäiseksi.
User avatar
Anlie
Posts: 181
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Mestarilta toiselle

Post by Anlie »

Pikaisella silmäyksellä keittiössä vaikutti vallitsevan hallittu kaaos – ainakin Alenan silmin, joka ei pahemmin ollut viettänyt aikaa tavernojen keittiöissä. Kalju tiskari jynssäsi keskittyneesti isohkoa pannua, vierellään kasa saippuavettä valuvia lautasia ja toisella puolellaan lajitelma kasareita ja kippoja.
Heidän edellään sisään tuupannut tarjoilia kipitti Xhayn tiukan ohjeistuksen saattelemana hääräämään jotakin lieden ääreen ja kokki itse tuntui keräävän tarvikkeitaan eteensä tuimalla määrätietoisuudella.

Puolipeikon ilme kuitenkin pehmeni ja Alena nyökkäsi tervehdykseksi, vilkaisten sitten hänelle viitattuun jakkaraan. Vaatturi olisi niin mielellään lysähtänyt istumaan, ahtanut suunsa täyteen leipää ja juustoa huuhtoen kaiken alas kulauttamalla koko viinimukillisen kerralla tyhjäksi, mutta mieliteko häipyi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Alena suoristi selkänsä eikä tehnyt elettäkään jakkaran suuntaan. ”Näen että olette kiireinen herra Sienenlakki, en haluaisi viedä aikaanne yhtään enempää kuin on tarpeen”, nainen hymyili pahoittelevasti. ”Takkinne on valmis, mutta jos tämä on huono hetki...” hän siirsi painoa jalalta toiselle. Huonotuulisen asiakkaan kanssa ahtaassa tilassa, nokisten pannujen ja huolimattomien tarjoilijoiden keskellä vaarana olisi että takilla olisi pian jotakin muutakin kuin hänen kirjailunsa. Ehkäpä liika uteliaisuus tulisi tässä kaupanteossa vielä kostautumaan.
User avatar
Viherkivi
Posts: 142
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Mestarilta toiselle

Post by Viherkivi »

"Ei tässä mene kuin pieni hetki, mestari Alena.", Xhay vakuutti kääntäessään pihviä, joka sihisi kuumalla pannulla. Hän lusikoi lihapalan päälle nesteitä pannulta, "Olen seurassanne tuota pikaa."
Jorge kiikutti jakkaran ääreen pienen pöydän, jolle katettiin tuoretta leipää ja murenevaa, kermaista juustoa sekä pieni kannu viiniä. Viini ei ollut vahvaa, mutta sen maku oli vivahteikas ja mausteinen. Kaljupäinen Jorge asetteli pöydälle myös pikkuruisen maljakon jossa oli kukkanen, samalla kun toljotti mestari Alenaa kuin lemmenkipeä karju.

Xhay asetteli ruoat lautaselle ja poistui keittiöstä, pistäen merkille pienen maljakon kukkineen -- mistä ihmeestä Jorge sen oli taikonut?
"Aivan pieni hetki, mestari Alena.", puolipeikko toisti vielä, ja poistui sitten keittiöstä. Keittiöapulaiset kiirehtivät ovelle kurkkimaan -- he nimittäin tiesivät keittiömestari Sienenlakin aivoitukset paremmin kuin moni muu, ja he tiesivät että edessä oli esitys.

Puolipeikko lähestyi hänelle osoitettua pöytää ruoan kanssa, juuri ajoissa kuullakseen pöytäseurueen.
"...oli hyvä lähettää takaisin, täällähän kuulemma on joku likainen peikkokin töissä...", sanoi seurueen tummahiuksinen jäsen, koppavannäköinen mies.

"Ei mikään likainen peikko, vaan kaupungin puhtain puolipeikko!", Xhay sanoi, silmät täynnä ukkosta ja salamaa. Ruokalautanen törkättiin tarjoilijan käsiin turvaan, samalla kun keittiömestari tarttui ihmistä takinniskasta.
"Ladonovi! Huijareita, yrittivät lähteä maksamatta!", Xhay kutsui ulosheittäjää. Ladonovi oli ulkomuodoltaan sellainen, joka yleensä suostutteli maksamaan velat helposti ja mukisematta. Nytkin kolikot kilahtivat pöydälle nopeasti, ja Xhay päätti itse saattaa tummahiuksisen asiakkaan niskasta pitäen ulos.
User avatar
Anlie
Posts: 181
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Mestarilta toiselle

Post by Anlie »

Xhay loihti annoksen lautaselle käden käänteensä, vakuutellen että voisi palata Alenan asiaan tuota pikaa. Kokin käskyttämä kaljupäinen tiskari järjesti pöydän saamiensa ohjeiden mukaan, mutta jäi tuijottamaan vaatturia kuin vasta olisi saanut näkökykynsä toimimaan. ”Kiitos”, Alena sanoi Jorgelle, mutta seurasi katseellaan ruokasaliin poistuvaa Xhayta. Haltian ei tarvinnut kuulla mitä puolipeikon lähestymässä pöytäseurueessa puhuttiin, etenkin ilman lautasta olevan miehen elehdintä ja rypyt nenänvarressa kertoivat kyllä kaiken ilman sanojakin, äänensävynkin kyllä erotti kun keskittyi tarpeeksi.

Vaatturi ei nähnyt kokin ilmettä, mutta luki kyllä tämän hartioiden asennosta miten ilma alkoi sähköistyä ja tummat pilvet kerääntyä tupsukorvien ylle. Xhay korjasi ripeästi asiakkaansa käsityksen itsestään ja marssitti tämän maksun jälkeen pikaisesti ulko-ovelle. Alena seurasi hämmentyneenä esitystä, ihmetellen miten muutoin niin rauhallisen olemuksen omaava puolipeikko oli edes pystynyt jyrähtämään sellaisella äänellä. Hyvin kaukana siitä kohteliaisuuden ja tyyneyden perikuvasta joka oli esitellyt tarjoilujaan Kauppakillan vuosikokouksessa. Muiden työntekijöiden reaktioista päätellen tämä ei ollut mitenkään epätavallista huvia, taisipa joku tarjoilijoista nauraa näylle ääneen. Vaatturi tunsi kateuden pistoksen; lukemattomia kertoja Alena oli haaveillut tekevänsä saman, taluttavansa mahdottomia vaatimuksia latelevan hienoston edustajan kauluksesta takaisin katukiveykselle, mutta joka ikinen kerta hän oli hymyillyt, ensin myönnytellyt ja lopulta puhumalla pyöritellyt asiakkaansa edes jonkinlaiseen realiteettiin.

Esitys vaikutti olevan ohi, ovi kolahti kiinni ja muut asiakkaan palasivat kolistelemaan omia aterimiaan kuin eivät olisi ruokailuaan keskeyttäneetkään. Keittiössä hänen saapuessaan alkanut hyörinäkin tuntui loppuneen, joten Alena uskalsi istuutua hänelle aiemmin tarjotulle jakkaralle, järjestellen tarkasti helmansa samalla kun ohimennen nuuhkaisi viinikannun tuoksua. Ei kovin hyökkäävä, mutta ainakin maistamisen arvoinen, ehkäpä juurikin palanpainikkeena. Mies, jota Xhay oli Jorgeksi kutsunut, häilyi edelleen pöydän lähettyvillä, miettien ehkä mitä hänen pitäisi seuraavaksi pöydälle kantaa. Alena leikkasi palasen juustoa leivänpalalle ja katsoi Jorgea uteliaasti: ”Tapahtuuko täällä tällaista useinkin?” hän kysyi viattoman kiinnostuneena, jättäen tahallaan erittelemättä tarkoittiko epäkohteliaita asiakkaita tai heidän kokkinsa toimimista ovimiehenä.
User avatar
Viherkivi
Posts: 142
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Mestarilta toiselle

Post by Viherkivi »

Jorge myhäsi hieman kun häntä puhuteltiin, ei ollut oikein varma siitä mitä sanoa. Keittiömestarista kun ei voinut mennä sanomaan ihan mitä vain, mutta Jorge päätti kuitenkin kertoa totuuden.
"Keittiömestari ei oikein pidä siitä kun häntä luullaan ... no miksipä vain.", Jorge selitti, "Jotkut immeiset kun luulevat olevansa parempia, vaikka kaikkihan me syödään ja pas... Nii tota..." Tiskari väänteli essuaan, kun punastui kaljuaan myöten -- eihän hameväen seurassa sopinut puhua karkeita, kuten he keittiössä yleensä. Siitä majatalon emäntä oli antanut ennenkin ympäri korvia. Onneksi pakoreitti urkeni tiskarille kun pääkokki palasi puhisten koskemattoman lautasen kanssa keittiöön. Jorge karkasi tiskipaljunsa ääreen; silloin kun Xhay oli pahalla tuulella, niin kannatti tehdä kuten puolipeikko sanoi, sekä pysyä pois tieltä.

Xhay kokosi itsensä nopeasti kun esitys salin puolella oli ohi.
"Olen syvästi pahoillani että jouduitte todistamaan häpeällisen malttini menettämisen.", hän pahoitteli Alenaa ja asetti koskemattoman ruokalautasen pöydälle daamin eteen. "Saanen tarjota lämpimän aterian hyvän tahdon eleenä?"
Puolipeikko puisteli itsensä, ihan kuin ravistaakseen ikävät ajatukset pois niskoiltaan, ja vetäisi sitten jakkaran alleen, istuen naisen seuraksi.

"Toivottavasti teitä on kohdeltu hyvin sillä välin kun olin vastaanottamassa asiakaspalautetta?", hän sitten kysäisi, palaten takaisin herraspeikkomaiseen käytökseensä, joka oli melkein Xhayn tavaramerkki.
User avatar
Anlie
Posts: 181
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Mestarilta toiselle

Post by Anlie »

Oliko Xhay sitten herkkä syntyperänsä suhteen? Alena kuulosteli Jorgen poisjättämiä sanoja, mutta muisteli kuitenkin että kokki oli valinnut takkinsa väriä nimenomaan verenperintöään kunnioittaen. Ehkä kyse oli kuitenkin enemmän ihmisten ennakkoluuloista. Jorgella ainakin vaikutti olevan varsin mutkaton suhtautuminen arvojärjestelmiin ja Alena naurahti tämän sanoille, peittäen sitten äkkiä sormillaan huulensa – eihän hän voinut olla liian röyhkeä tällaisessakaan seurassa - ja kääntyi tuolillaan odottamaan Xhayn paluuta keittiön puolelle. Puolipeikko osoitti ihailtavaa itsehillintää siinä miten nopeasti tämän olemus kääntyi puhisevasta kiukkupehkosta salonkikelpoiseksi ammattilaiseksi, ja Alena piirsi kämmenellään kaaren ilmaan ja pudisti päätään: ”Joissakin tilanteissa suora toiminta on tarpeen. Ei hätää, herra Sienenlakki.”
”Kuin ruhtinatarta”, Alena hymyili aurinkoisesti vastauksena Xhayn kysymykselle. ”Mutta olen pahoillani, aikatauluni ei anna myöden pysähtyä, vaikka tarjous houkutteleva onkin. Kuten sanoin, tarkoitukseni ei ollut häiritä.” Alena nousi ylös, poimien samalla koristaan Xhayn takin ja kevyellä liikkeellä leyhäytti sen laskoksilta suoraksi ja pyöräytti vaatekappaletta käsissään puolipeikon katseltavaksi. Xhayn valitsema kangas oli löytänyt takin muodot, yksinkertaiset leikkaukset ja saumat oli viimeistelty huolellisesti, vailla moitteen sijaa. Paksuhko villakangas oli vuoritettu hieman vaaleammalla ja ohuemmalla kankaalla. Hihansuilta ja kauluksesta erottuivat aavistuksen koholla saniaiskuvio, jossa oli hillitysti käytetty laajemmin vihreän eri sävyjä, mutta enemmän huomiota kiinnittivät pronssiset napit, jotka kiiltelivät keittiönkin valossa himmeästi.
”Haluaisitteko kokeilla sitä heti?” Alena kysyi, mutta vilkaisi sitten ympärilleen ja harkitsi uudemman kerran. Jospa Xhay ei halunnut keittiöväen nähden tepastella hänen mielikseen uudessa takissaan. ”Tai...jos korjaukset ovat tarpeen, tiedätte mihin lähettää sanan.”
User avatar
Viherkivi
Posts: 142
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Mestarilta toiselle

Post by Viherkivi »

Xhay nyökkäsi kun Alena torjui tarjotun ruokalautasen, joten hän antoi sen eteenpäin parille keittiöapulaiselle, jotka näyttivät siltä kuin heille olisi koittaneet syntymäpäiväjuhlat etuajassa. Olihan se kuitenkin häpeä heittää mitään hukkaan, joten annos meni nopeasti parempiin suihin, ja tähteet takapihan porsaalle.

"Mainiota, mainiota.", Xhay myhäili kun mestari Alena vakuutteli että häntä oltiin kohdeltu hyvin kuin ruhtinatarta. Hän olikin utelias näkemään tilaustakkinsa valmiina ja suorastaan henkäisi, kun takki avattiin. Puolipeikko oli aivan ällikällä lyöty siitä miten komean lopputuloksen vaatturi olikaan saanut aikaiseksi. Keittiömestari otti aikansa ja tarkasteli hyvin läheltä kaikki yksityiskohdat, samoin kuin saumat ja vuorin. Hän ei toki epäillyt Alenan taitoja, kunhan oli kehittynyt tarkkasilmäiseksi.

"Se on ... henkeäsalpaava.", hän sitten viimein sanoi, tyytyväisyys paistaen hänen silmistään. Xhay olisi toki halunnut sovittaa takkia heti, mutta tässä ympäristönsä oli riskinsä, kun pöllytteltiin jauhoja, kuumia pannuja ja mitä muuta. Jorgekin killitti takkia paljunsa luota ja saattoi mutista: "komia kuin sulhaselle..."
Sanat kuuluivat Xhayn korviin, ja hetken hän olisikin halunnut lohkaista jotain morsiamen puutteesta, mutta hänen hyvät tapansa estivät häntä. Hän katseli takkia hetken, ja kierteli vahattujen viiksiensä toista kärkeä, aivan lumoutuneena. Xhay oli suorastaan häkeltynyt, puhumattakaan muista keittiön työntekijöistä.

Sitten puolipeikko napsahti todellisuuteen, ja tajusi, että vaatturimestari todennäköisesti halusi jatkaa matkaansa ja odotti varmasti maksua.
"Minä sovitan sitä kotona, ja palaan tykönne jos jokin kaipaa vielä korjaamista. Joskin olen varma, että takki istuu kuin hanska.", hän sitten sanoi. Tavallisesti Xhay ei kantanut isoja summia rahaa, mutta tähän hän oli valmistautunut; hyväksyttävä summa kolikoita odotti hänen lukitussa kaapissaan, jossa hän tavallisesti säilytti kaikenlaista muuta tärkeää keittiössä. Hän haki kolikkopussukan, vaikka olikin tavattoman karkeaa huolehtia raha-asioista seurassa.

"Uskoisin että tässä on tarpeeksi?", hän sanoi ojentaessaan pussukan Alenalle.
User avatar
Anlie
Posts: 181
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Mestarilta toiselle

Post by Anlie »

Etsien katseellaan merkkejä asiakkaansa tyytymättömyydestä hänen työtään kohtaan, Alena seurasi hiljaa miten Xhay kävi takkia läpi. Dioneen tullessaan vaatturi oli hermostuneena seurannut saumojen näpräilijöitä odottaen näiden repivän hihan irti ja sitten hermostuvan kun vaate ei kestänytkään väkivalloin tempomista, mutta oli ajan myötä tottunut syynäämiseen ja todennut että tämän kokoisessa kaupungissa riitti törkeän hintaista hätäpäin kokoonkarsittua tavaraa puolikkaalle mantereen armeijalle, eikä enää harmistunut pienistä nykäisyistä ja langanpäiden etsimisestä. Ainakaan parin ensimmäisen vaatekappaleen kohdalla. Saadessaan lopulta hyväksyvän kommentin keittiömestarilta Alena teki pienen kiitollisen niiauksen. Apurin muminalle vaatturi hymähti ja seurasi miten Xhay epäröi vastalohkaisun ääneen lausumista. Tarttuen itse keittiön hyväntuuliseen ilmapiiriin, arvellen että Xhay voisi ehkä sietää pientä kiusoittelua, Alena kehitti ääneensä ripauksen huolta: ”Voi, eihän nyt sentään mitään näin arkista. Kun sen aika on, valitsette sitten jotakin silkeistäni, herra Sienenlakki.” Vaatturi hymyili ja iski keittiömestarille silmää.

”Tiedätte mistä minut löytää, ettehän epäröi olla minuun yhteydessä, jos löydätte jotakin huomautettavaa”, Alena vannotti kokkia puolivakavissaan, vaikka epäili samaa kuin Xhay vaatteen istuvuuden suhteen. Sitä hänen vain ei sopinut sanoa ääneen. Mielissään siitä että Xhay oli selvästi varautunut hänen tuloonsa, Alena otti vastaan tämän rahat ja raotti hieman pussukan sisältöä. Kullan lomassa kiilteli muutama hopeainen kolikko, vaatturi käänteli hetken pussin sisältöä ja totesi sen sisältävän sen mitä oli sovittukin. Alena ei uskonut että Xhay olisi tahallaan yrittänyt huijata, mutta erehdyksiä oli aina jälkikäteen vaikeampi selvitellä. Vaatturi oli tarkka hinnoistaan ja rahoistaan, eikä tämä luonteenpiirre valitettavasti hellittänyt otettaan edes hieman pienemmän tilauksen kohdalla. Tyhjennettyään kolikot omaan kukkaroonsa Alena ojensi pussin takaisin puolipeikolle. ”Toivon että näemme vielä, herra Sienenlakki. Ettehän pahastu, kun en pysty jäämään nauttimaan keittiönne antimista - tuoksu on kyllä mitä herkullisin. Ehkäpä jokin toinen kerta.” Alena silmäili ympäristönsä ettei varmasti jättäisi mitään itselleen kuuluvaa keittiöön, taputteli hamettaan suoremmaksi ja osoitti lähtösanansa kaikille keittiössäolijoille: ”Hyvää päivänjatkoa, pahoittelen aiheuttamaani keskeytystä työhönne.”
Salin puolella Alena veti viittansa hupun ylös ja työntyi ulos kadulle taakseen vilkaisematta, ajatukset jo seuraavassa paikassa jonne hänen oli määrä suunnata. Xhayn tarjoama leipä ja viini olivat aavistuksen lieventäneet vatsan kipristelyä, mutta mitä pikemmin hän pääsisi kotiin sen parempi. Kunhan hän olisi laatinut vastauksensa, riittäisi vaatturin keskittymiskyky ehkä syömiseenkin.
//Kiitokset pelistä!//
User avatar
Viherkivi
Posts: 142
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Mestarilta toiselle

Post by Viherkivi »

Xhay ei osoittanut ulkoista häkellystä sulhaselle sopivan takin -- tai morsiamen -- hankkimisesta, joskin hänen korviensa kärjet punertuivat hieman. Ja se johtui tietysti keittiön kuumuudesta, luonnollisesti. Tietenkin. Hän rykäisi hieman kaikelle tuolle keskustelulle, vaikka olihan se myönnettävä, että elo oli aika ajoin hieman yksinäistä. Mutta niinhän se oli monelle muullekin, Xhay muistutti itseään.

Hän vastaanotti kukkaronsa takaisin, ja viikkasi takin äärimmäisen huolellisesti takaisin kääreidensä suojiin -- olisihan se ollut synti ja häpeä, jos upouudelle takille olisi sattunut jotain jo ennen ensimmäistä sovittamista. Hän kumarsi Alenalle, kun tämä alkoi tehdä lähtöä.
Olihan se keittiölästenkin aika alkaa valmistautua seuraavaan serviisiin, varmistaa että olutta ja viiniä riitti, paloitella juurikkaat, paahtaa pihvit, silputa sipulit, kohottaa sämpylät.

"Oi, käyntinne oli mitä suloisin ja tervetullein tuulahdus." Xhay sitten sanoi kun vaatturi pahoitteli mahdollista häiriötä. Apulainen Jorge oli tästä ainakin samaa mieltä, kun rynnisti avaamaan daamille ovia kuin hienostunein aatelinen -- joskin hienostuneen aatelisen elkeet olivat kömpelön sonnimullikan kaltaisessa kehossa.

Xhay rutisti viikattua takkiaan ihan hieman vain, ennen kuin lukitsi sen kaappinsa suojiin.
"No niin, kaikki!", hän sitten otti takaisin hallinnan keittiössä; "Esitys on ohi, enkä ala keekoilemaan teille kaikille kuin kukko tunkiolla! Kukosta puheen ollen, Henri, sinun on kynittävä minulle kolme kananpoikaa ja nopeasti tai saat korvillesi!"
Keittiöön palasi kiireinen hyörinä ja pyörinä, ihan kuin siellä ei olisi uudesta takista koskaan vilausta nähtykään.

~*~

OoC: Kiitos SINULLE, Anlie!
Post Reply