Suurkaupungin sykkeeseen

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

Naenija seurasi Ingvildin perässä tietämättä heidän määränpäätään ja sitä edes suuremmin miettimättä. Hän luotti Ingvildiin ja keskittyi reitin sijasta katselemaan ympärilleen. Kuten Phoebessa, myös täälläkin vastaan kulki kaiken näköistä, kokoista ja rotuista väkeä, mikä nosti hymyn haltian kasvoille. Täällä, tai ainakin tällä ilmeisesti yhdellä pääkaduista, väkeä oli kuitenkin enemmän kuin mihin Nana oli Phoebessa tottunut ja itse katukin oli leveämpi. Nafin tämä yllättävä väenpaljous nosti varpailleen ja sai huiskimaan häntäänsä levottomasti, minkä vuoksi Nana nosti hupun puoliksi päähänsä antaakseen Nafille suojaa ja myös peittääkseen sitä mahdollisilta katseilta. Nana ei kaivannut heidän suuntaansa turhaa huomiota. Hän ei koskaan ollut välittänyt huomiosta, mutta sitä Nafilla valitettavasti oli tapana herättää uusissa paikoissa.
Hetken haltia kaipasi Phoebea, sen tuttuja katuja ja hänen kotinsa puolta kaupungissa, missä kukaan ei enää kiinnittänyt Nafiin sen suuremmin huomiota. Mutta se tunne oli yhtä nopeasti ohi kuin syntyikin, Nanan jatkaessa näiden ylväiden ja suurten rakennusten ihailua, jotka tätä katua reunustivat. Kaikki oli hyvin samanlaista kuin Phoebessa, mutta monelta osin hieman suurempaa ja ehkä koreampaakin.

Hetken aikaa Ingvildin ratsun kannoilla kopisteltuaan Nana huomasi hieman laskeutumaan alkaneen kadun päässä avautuvan toriaukean, jonka hämärtyvä ilta oli jo lähes tyhjentänyt. Hän olisi mielellään nähnyt torin, vaikka viimeisetkin kauppiaat tekivät parhaillaan lähtöä, mutta Ingvild ohjastikin ratsunsa yllättäen pienemmälle sivukadulle. Pian he saapuivatkin majatalon pihaan, jonka suosiosta kertoi niin tallin ruuhkaisuus kuin sisältä kantautuvat äänetkin. Heidänkin hevosilleen luvattiin kuitenkin löytyvän paikka, joten Nana toivoi tilaa löytyvän myös majatalon huoneista.
Nana seurasi Ingvildin jalanjäljissä sisään asetellen vaivihkaa huppuaan paremmin sen minkä kantamuksiltaan pystyi. Pian Nafista ei näkynyt sivusta katsoen kuin punaisen kuonon pää, jota se työnsi paremmin esille uudesta paikasta kiinnostavimmat tuoksut helpommin napatakseen.
Ingvildin avatessa oven heitä vastaan työntyi hyvin lämmin, lähes tunkkainen ilma, jonka Nana kuitenkin otti ilolla vastaan illan viileyden jälkeen. Puheensorina huumasi korvia ja tuoksut valloittivat nenän. Nanan vatsakin heräsi muistuttamaan omistajaansa siitä, että se oli jo hetken joutunut olemaan tyhjillään. Ensisilmäyksellä Ingvildin valitsema majatalo vaikutti hyvin kotoisalta ja lämminhenkiseltä, ja ruuankin täytyi tuoksuista sekä asiakasmäärästä päätellen olla hyvää. Ingvildin saama vastaanotto oli yllättävästi yhtä lämmin kuin majatalokin ja isännän kaverillinen käytös toista haltianaista kohtaan nosti hymyn Nanankin huulille. Tämä paikka selvästi oli tuon opettajan suosiossa, eikä varmastikaan tyhjän takia.
"Hauska tutustua", Nana tervehti ojentaen kättään Ingvildin esittelemälle isännälle. "Sinulla on ihastuttava majatalo täällä", hän lisäsi hymyillen lämpimästi.
Majatalo oli juuri niin täynnä kuin jo pihan puolelta oli saattanut olettaa, mutta heidän onnekseen yksi huone löytyi vielä. Eikä Nanaa haitannut, vaikka he joutuivat sen huoneen jakamaan. Ilmainen aamupala hyvitykseksi tuntui lähes ylellisyydeltä – eihän se isännän syytä ollut, että huoneet oli jo ehditty varata –, mutta ilmeisesti Ingvild koettiin tärkeäksi asiakkaaksi täällä.
Nanalla oli onnea, että hän sai olla matkalla juurikin Ingvildin kanssa.

Heidän huoneensa osoittautui kohtuullisen kokoiseksi, siistiksi ja yksinkertaiseksi, joskin hieman viileäksi ikkunaluukkujen ollessa auki. Muuta he eivät olisi tarvinneetkaan, mutta saivat hieman enemmänkin, sillä avonaisesta ikkunasta löytyi kaunis näkymä torille. Todennäköisesti kolmannen kerroksen huonekin lämpenisi hyvin nopeasti ikkunan sulkemisen jälkeen.
Asetettuaan omat tavaransa toisen sängyn vierelle Nana laski huppunsa ja päästi levottomasti kuikuilevan Nafin lentokierrokselle huoneeseen. Itse haltia kipitti ikkunan äärelle ihailemaan maisemaa. Talot ja muut rakennukset näyttivät torin jälkeen jatkuvan loputtomiin hämärtyvän illan vain korostaessa vaikutelmaa. Ensimmäisiä lyhtyjä oli jo sytytetty sinne tänne ja ne tuikkivat kuin tulikärpäset rakennusten metsän siimeksessä.
"Tämä on kaunis kaupunki", Nana huokaisi kääntyessään Ingvildin puoleen. "Lähtisin mielelläni kaupungille syömään ja näkemään sitä vielä lisääkin", hän jatkoi vastaukseksi. "Mutta odotatko ihan hetken... Nafi", Nana kutsui sitten ja katon rajassa lehahdellut lisko palasi kuuliaisesti emäntänsä ojennetulle käsivarrelle. "Nyt on tilaisuutesi", Nana totesi siirtäen liskoa käsivarrellaan ikkunaa kohti. "Tämän jälkeen joudut taas olemaan pitkään hupun alla."
Nafi hypähti kädeltä ikkunalle ja siitä lentoon. Se syöksyi ensin noin kerrosta alemmaksi kaartaen sieltä nousuun korkealle majatalon harjan tuntumaan. Siellä lisko kiepautti muutaman vauhdikkaan ympyrän, kunnes Nanan kutsu sai sen palaamaan takaisin.
"Noniin, olemme valmiit", Nana hymähti ohjatessaan Nafia takaisin olkapäälleen. "Ai niin", hän jatkoi yllättäen ja kaivoi viitan alta, olalleen jättämästä pienestä laukusta esiin rahapussin. "Tässä puolet maksusta", hän ojensi sayr-pinoa Ingvildille, "yksi dene ja kaksi sayriahan se oli, jos oikein näin?"
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 919
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Ingvild seurasi katseellaan Nafia, joka teki kierroksia huoneen katonrajassa, ja näki, miten naenija päästi liskon lentämään ikkunasta ulos kaupungin hämärään, kattojen yläpuolelle. Näylle ei voinut olla hymyilemättä, ja oli mielenkiintoista, ja mukavaa nähdä miten läheinen suhde noilla kahdella oli. Sillä aikaa maagikko oli kuitenkin riisunut päälitakkinsa, ja viittansa paljastaakseen hyvin avoimen mekkonsa ja korsettinsa paremmin näkösälle. Tuo heilautti viittansa takaisin ylleen ennen kuin oli valmis jatkamaan matkaansa - ulkona oli kuitenkin viileää, ja he joutuisivat kävelemään kaduilla jonkin aikaa ennen kuin maagikon ajattelema ravintola voisi tervehtiä heitä lämmöllään ja herkullisella ruuallaan. Ja ehkä siitä matka voisi jatkua vielä ainakin hetkeksi kapakkaan asti?´Ingvild hymyili vähän ajatukselle, ja vilkaisi sitten Naenijaan, kun Nafi oli lennähtänyt takaisin naisen olkapäälle.
“Metis ei erottele sitä, olenko vuokrannut yhden vai kahden hengen huoneen”, Ingvild pudisti päätään Naenijalle naisen etsittyä kukkarostaan rahoja maksaakkseen oman osuutensa majatalossa yöpymisestä. “Joten en voi hyväksyä rahojasi”, nainen hymyili lämpimästi haltialle, ja ilmeeseen palasi sen tietty ilkikurisuus, joka siinä usein oli. “Olettaen, että et aio mennä kertomaan rehtorille, miten yövyin yhdessä Dionen suosituimmista majataloista Metiksen kustannuksella, ja unohdin mainita, että huone oli kahdelle hengelle?” tuo kohotti kulmiaan levitessä Ingvildin kasvoilla entisestään. Majatalo oli kuitenkin hyvin kohtuuhintainen, joten kukaan tuskin katsoisi hänen kulujen erittelyään edes kahdesti, kunhan työtehtävät olisi tehty ja joitain tiettyjä kauppiaita painostettu uudemman kerran sopimusten noudattamiseen.

Kaksikon matka Dionen hiljentyville kaduille ruuan perässä alkoi pian, kun he olivat astuneet majatalon ovesta ulos. Majatalolla oli hyvää ruokaa, joka varmasti pitäisi nälän poissa, mutta ennen kaikkea tämä oli Naenijan ensimmäinen kerta kaupungilla - ja majatalossa ruokailu olisi tylsää. Sen sijaan Ingvild johdattikin tuon suuren, nyt kauppiaista ja kojuista lähes tyhjän torialueen reunoja pitkin muiden seassa kohti ravintolaa, joka oli paikallisten kaupungissa työskentelevien sekä satamatyöntekijöiden suosiossa. Monet pitkältä matkalta palaavat pysähtyivät myös ruokailemaan edullisen, mutta herkullisen ruuan perässä, eikä Ingvild halunnut olla poikkeus. Jos kaupungissa kuulisi uusimmat uutiset nopeiten toiselta puolelta maailmaa asti, se olisi tämä kyseinen kadunkulmassa sijaitseva ravintola.

Heitä tervehti heti ovensuussa moniulotteinen ruuan ja juoman, lyhtyjen ja asiakkaiden tuoksut keskenään sekoittava lämmin ilmavirtaus. Lämmin, kodikas valaistus ravintolaan oli saatu seinille ripustetuista lyhdyistä ja massiivispuiset pöydät ja penkit kulkivat seinustalla suorakaiteen muotoisessa tilassa.
“Useat pidemmältä Dioneen saapuneet syövät usein täällä”, Ingvild totesi sitten Naenijalle, kun he astuivat sisälle tupaten täynnä olevaan ravintolaan. Nainen antoi viittansa valua taaemmas hartioillaan paljastaen avoimen kaula-aukkonsa. Tuo asteli peremmälle ja vilkaisi arvioiden ympärilleen etsien heille sopivaa istumapaikkaa samalla, kun käveli tiskille.
“Iltaa”, nainen hymyili lämpimästi tarjoilijalle. “Jos teillä on jotain tuoretta kalaa sisältävää, niin ottaisin mielelläni sitä. Ja olutta toki”, tämä nyökkäsi vielä ja vilkaisi Naenijaan. “Entä sinä?” Ingvild jatkoi sitten ja vilkaisi uudemman kerran sen jälkeen ravintolaa, huomaten siinä sivustalla olevan pöydän penkin ääressä sopivan kolon, johon he voisivat mahtua istumaan. Sitä paitsi pöydässä näytti istuvan useampikin pidemmältä tänne eksynyt, joten näiltä kuulisi uusimmat uutiset toiselta puolelta maailmaa - ainakin toivottavasti.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

"Ahaa, aivan", Nana totesi tallettaen hieman nolostuneena rahojaan takaisin pussiin. Tietysti Metis maksoi matkan kulut Ingvildille, olisihan hänen pitänyt se tietää. "Tässä rahatilanteessa minulla tuskin on tarvetta hakea itselleni lisäkuluja", hän vielä vastasi Ingvildin leikkimieliselle piikittelylle hymyillen itsekin. Nana veti ikkunaluukut kiinni ja nosti hupun päähänsä Nafin suojaksi. "Olen valmis lähtemään heti, kun arvoisa oppaanikin on", Nana intoutui itsekin vitsailemaan ja hymyili leveästi Ingvildille. Toisen naisen rentous oli tarttuvaa.

Dionen keskustan kaduilla oli rauhallisempaa kuin päivällä, mutta silti siellä riitti edelleen enemmän kulkijoita kuin Phoeben hämärtyvissä illoissa. Matkalla Nana ihaili suurta toria, josta uskoi päivisin löytyvän ihan mitä vain ikinä saattoi haluta. Hinta olisikin sitten aivan oma kysymyksensä. Nana myös kyseli yhtä ja toista Dionesta ja heidän ohittamistaan erikoisemmista rakennuksista yrittäen samalla luoda pientä kartan palasta päässään, vaikka se hämärässä hankalaa olikin.
Kadut sujahtivat heidän ohitseen nopeasti, kun katseltavaa riitti, ja pian he jo seisoivat Ingvildin valitseman tavernan edessä. Ruuan tuoksu levisi ulos asti, mutta sisällä se oli aivan omaa luokkaansa. Myöhäisellä illallisella tai tuopin ääressä oli tuvan täydeltä väkeä. Ingvild selvästi tunsi suositut paikat täällä.
"Voisi siis sanoa, että olemme omiemme parissa", Nana hymähti vastaukseksi Ingvildin kertomaan. Nyt kun asiakkaita katsoi tarkemmin saattoi huomatakin, että suurin osa erottui selvästi tavaroineen ja matkavaatteineen tavallisesta työläisestä.
Heidän kävellessään tiskille Nana piti edelleen hupun päässään ja silitti vaivihkaa Nafia, joka oli heti alkanut liikahdella heidän astuttuaan sisään. Ingvildin laskiessa omaa viittaansa Nana kohotti kulmiaan näkemälleen asulle. Onneksi Ingvild oli keskittynyt tarjoilijaan, eikä ehkä nähnyt Nanan hämmästystä. Olihan hän toki jo Metiksessä huomannut tämän haltianaisen pukeutumistyylin venyttelevän tavanomaisen rajoja, mutta tämä asu rikkoi ne räikeästi. Ingvildin näyttäessä olevan enemmän kuin kotonaan paljastavassa mekossaan, täällä väentungoksen keskellä, olisi Nanan tehnyt mieli nykiä viittaansa entistä tiukemmin päälleen, vaikka sen allakin hänellä oli tiukkakauluksinen ja pitkähihainen, täyspitkä mekko.
Ingvildin jätettyä tilauksensa Nana nojautui eteenpäin antamaan omansa. "Jos teillä on jotain koko päivän haudutettua pääruokaa vielä jäljellä, ottaisin mielelläni sitä. Jos ei, kala voisi maistua minullekin. Ja juomaksi teetä, kiitos." Nana kaivoi rahapussinsa esille ja katsoi kysyvästi Ingvildiin. "Metis ei taida kuitenkaan maksaa meidän molempien ruokia?" hän vielä päätti varmistaa ennen kuin alkaisi laskemaan pyydettyä summaa.

Ingvild oli jo löytänyt heille vapaat paikat, jonne he tilauksen ja maksun jätettyään nopeasti suuntasivat ennen kuin nekin paikat ehtisivät täyttyä. Nana laski viittansa tuolinselkämykselle vastentahtoisen oloisesti. Ei hän kuitenkaan olisi kehdannut täällä viitta päällä ja huppu päässä istua, vaikka olisi halunnutkin. Sitä paitsi silloin hänelle olisi tullut aivan liian kuumakin. Nafi kääntyi heti pälyilemään Nanan selän taakse muita asiakkaita ja heiluttelemaan kuonoaan uusien tuoksujen perässä. Nana yritti vaivihkaisilla eleillä hillitä liskoaan, vaikka tiesi sen olevan lähes turhaa. Nafi hyörisi hänen olallaan kunnes olisi mielestään nähnyt kaiken tarpeellisen. Tai loputtomasti, jos se näkisi mielestään jotain mistä ei pitänyt. Nana saattoi vain toivoa, että Ingvildin asu, joka oli jo varastanut usean katseen, varastaisi ne loputkin ja hän Nafin kanssa unohtuisivat. Aivan kuten Ranyard heidän matkatessaan oli usein valtavana ja näyttävässä haarniskassaan vetänyt katseita herkimmin ja Nana ja Nafi olivat saaneet olla paremmin rauhassa.

Nana sai nopeammin annoksensa, jonka valmistamiseen ei oltu tarvittu kuin kauha, jolla se oli nosteltu kulhoonsa valtavasta padasta. Keitto tuoksui huumaavalle eikä se ollut mitä tahansa ohutta litkua muutamalla sattumalla, vaan tuhtia tavaraa täynnä värikkäitä kasviksia ja isoja lihakimpaleita. Kyytipojaksi annettiin pala tuoretta leipää paksulla voinokareella ja Nanan pyytämää teetä.
Nana vilkaisi varovasti Ingvildiä, joka odotti edelleen ruokaansa, mutta ei epäröinyt kovinkaan pitkään toisen haltian kehoittaessa häntä jo aloittamaan. Siinä märin Nanan mahaan syntynyt reikä oli viimeisen parin tunnin aikana kasvanut, että hän todella jo halusi paikata sen. Siitäkin huolimatta, aivan ensimmäisenä, Nana kauhaisi keitostaan hyvän näköisen lihanpalan ja ojensi sen Nafille.
Ensin Nana keskittyi syömiseen eikä juuri ruuasta nauttimisen lomassa puhunut muuta kuin totesi hieman myöhemmin Ingvildille hänen ruokapaikkavalintansa olevan täydellinen. Kun hänen keittokulhossaan oli hävin tuskin pohjan peitteeksi ruokaa jäljellä ja leivästäkin vain muruset, haltia kääntyi paremmin Itoisen naisen puoleen.
"Oletko asunut joskus Dionessa vai tunnetko paikat hyvin vain Metiksestä täällä tekemäsi työsi tähden?" Nana kysyi. Hän onki viimeisen lihanpalan keitostaan ja tarjosi sen Nafille, joka näytti hotkaisevan herkun kokonaisena. Nafi oli jo rauhoittunut paremmin aloilleen, mutta istui edelleen hankalasti sivuttain nähdäkseen paremmin joka puolelle. Nana epäili, että hänen olkapäässään komeilisi muutaman punainen painauma liskon kynsistä, jotka tuossa asennossa puristivat turhankin tiukasti hänen mekkonsa läpi ihoakin.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 919
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Ingvildin savustettua kalaa, ja uunikasviksia sisältävä ruoka näytti aivan yhtä herkulliselta kuin Naenijan valitsema muhennoskin. Majatalon hälinä, ruuan ja juoman tuoksu saivat naisen tuntemaan olonsa kieltämättä kotoisaksi, kun hän nautti lähes kokonaisena savustettua kalaansa, runsaassa voissa ja mausteissa haudutettuja kasviksia sekä olutta. Ruoka oli aivan yhtä herkullista kuin monesti aiemminkin, ja hän pitkälti keskittyikin ruokailun ajan pelkästään syömiseen, mutta vilkuili myös hieman ympärilleen etsien jotakuta, joka voisi kiinnittää hänen huomionsa ja jolta voisi udella uusimpia uutisia oluttuopin äärellä. Naenijan kysymys kuitenkin keskeytti Ingvildin ajatukset, ja tämä laski katseensa toiseen haltiaan ja tämän olalla keikaroivaan liskoon pienen hymyn koristaessa tuon kasvoja - nainen näytti selkeästi nauttivan ravintolan kiireisestä ilmapiiristä.
“Olen itse asiassa syntynyt ja kasvanut Dionessa”, Ingvild vastasi Naenijan kysymykseen työntäen itsekin viimeisen kalanpalasensa suuhunsa. Kala Dionessa oli herkullista, ja tässäkin annoksessa se oli ollut erittäin tuoretta.

Viimein Ingvild käänsi huomionsa muihinkin pöydässäolijoihin oluttaan siinä hitaasti nauttien. Olut oli myös merkittävästi parempaa, mitä Metikseen asti toisinaan tuotiin. Kaiken sen ravintolassa olevan yleisen hälinän seassa Ingvild vilkaisi arvioiden jokaista muutakin heidän pöydässään istuvaa henkilöä.

Reunimmaisena puoliksi seinään, puoliksi tuolinsa selkään nojautuneena oli lyhyehkö, leveähartinen mies. Tämän asun perusteella tuo sai hanttihommista rahansa, ja oli päättänyt käyttää ehkä säästöjään pari kolikkoa runsaaseen, tuoreeseen illalliseen ja isoon kannulliseen olutta täällä. Ruskea paita, ja esiliina sen päällä olivat kuluneet, kädet kuivat ja halkeilleetkin joistain paikoista. Tämän nenä oli todennäköisesti murtunut jossain välissä, sillä oli kieltämättä melko vino. Tuota vinonenäistä, lyhyttä miestä vastapäätä istui pitkä, suoraselkäinen mies, joka oli pukeutunut käytännöllisesti. Vaatteiden päällä oli kovetettua nahkaa oleva rintapanssari, mutta vaatteet tai panssari eivät peittäneet tämän vasenta, pahasti palanutta käsivartta ja kättä. Tällä oli lisäksi harmaa parta, harmaat, lyhyeksi nyrhityt hiukset, jotka kehystivät kapeita, päivettyneitä kasvoja. Kolmas heidän kanssaan pöydässä istuva oli nainen. Kuluneeseen takkiin sonnustautunut, Naenijan vieressä istuva nainen oli keskittynyt pitkälti omaan ruokailuunsa. Tällä oli iso annos Naenijankin valitsemaa edessään, simaa ja olutta palanpainikkeena. Tummat, paksut hiukset oli sidottu niskaan kiinni pois tieltä, ja naisen piirteistä näki tämän kieltämättä olevan väsynyt. Kulunut, pitkä takki roikkui tuon kapeilta harteilta, ja tämä näytti tiukasti keskittyvän omiin tekemisiinsä.

Ingvild päätyi tilaamaan vielä lisää olutta, ison kannullisen täyttääkseen myös pöytäseurueen tuoppeja. Eikä tämä ollut selkeästi ensimmäinen kerta, kun maagikko oli istunut pöytään vieraiden kanssa: hän osasi pyörittää keskustelua mielenkiintoisten aiheiden ympärillä kertomatta välttämättä juuri mitään itse. Ei mennyt pitkään, että suurimmat kaupungin ja lähialueen juorut ja uutiset olivat kantautuneet hänen korviinsa, lämpimän hymyn saattelemana myös aiemmin kaikkein nyrpeimmiltä näyttäviltä kasvoilta. Suurimpana kaikkien huulilla ja ajatuksissa tuntui kuitenkin olevan kaupungin keskustaan kietoutuva tarina siitä, miten itse Rakuza oli saapunut kaupunkiin. Vaikka tätä ei kovin usein kaduilla nähtykään, oli tämä ilmeisesti edelleen paikalla. Se sai Ingvildiltä muutaman ansaitun kulmienkohotuksen, sillä vaikka heidän pöytäseurueensa ei Rakuzaa osannut nimetäkään, huhujen perusteella nainen arveli kyseessä olevan ritari. Maanläheisempinä, mutta edelleen hieman huolestuttavina uutisina huulilla keikkuivat kertomus siitä, miten maan suurin kauppalaiva, Valkoinen Lohikäärme, oli lähtenyt vielä syksyn selkään, talven kynnyksellä Drieneä kohden, ja miten halla oli korjaamassa satoa jo kovaa tahtia, kun sadonkorjuu oli vasta osaksi tehty. Pienempinä aiheina Ingvild kaiveli keskustelua siitä, miten paikallinen kauppias oli pettänyt vaimoaan kilpailijansa vaimon kanssa.

Mutta lopulta ilta oli jo pitkällä, ja Ingvild astui lopulta Naenija perässään takaisin nyt jo hämärtyneille kaduille. Muutama satunnainen kulkija näytti olevan liikkeellä, kun kaksikko lähti kulkemaan katua, tällä kertaa melko päämäärättömästi.
“Kiinnostaako sinua vielä käydä sataman kapakoissa kierroksella?” Ingvild kääntyi vilkaisemaan Naenijaa ohimennen. “Tuskin sieltä ainakaan mitään muita isoja huhuja löytyy, mutta siellä on välillä ihan mielenkiintoista porukkaa. Osa mierimiehistä ainakin on jäänyt Dioneen talveksi”, Ingvild kohautti vähän olkapäitään.
Post Reply