Suurkaupungin sykkeeseen

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

// Tinanja & Ingvild //

Aurinko ei ollut vielä noussut taivaanrannan tälle puolen, mutta yön pimeys oli jo muuttunut aamun kirkastuvaksi hämäräksi. Kuurainen ruoho rahisi Nanan saappaiden alla ja pihamaan poikki jäi jalanjälkien jono hänen oikaistessaan nurmen yli Metiksen päärakennuksien taakse vievälle tielle. Nafi sen sijaan verrytteli siipiään syöksähdellen edestakaisin ilman halki Nanan pään yläpuolella. Viittaan kääriytyneenä ja laukku olallaan haltia suuntasi talleja kohti innostuksen kipristellessä hänen vatsassaan. Ehkä Nafi oli aistinut tuon jännityksen ja purki sitä nyt lentonäytöksillään, haltia mietti katsellessaan liskoaan hymyillen. "Tulehan", Nana kutsui nostaen käsivartensa esille ja pian lisko laskeutuikin sille, kiiveten käsivartta pitkin heti haltian olalle omalle paikalleen. Se tähyili edelleen toiveikkaana taivaalle, ilmeisesti ötököitä etsien, mutta liskon harmiksi pakkasyöt olivat saaneet pienet pörriäiset jo piiloutumaan suojaisampiin paikkoihin tai horrostamaan.

Tallin oven takaa heitä vastaan iski mukavasti lämpimämpi ilma, joka oli täynnä hevosten ja heinän rauhoittavaa tuoksua. He saivat pari puuskahdusta ja puolittaisen hirnahduksen tervehdyksekseen. Tai saattoihan se olla myös moite siitä, että hevosten aamu-unet oli näin yllättäen keskeytetty.
Nana sytytti oven pielessä odottavan lyhdyn ja suuntasi peremmälle talliin, kohti Pamin karsinaa. Hänen ratsunsa työnsi nopeasti turpansa tulijaa vastaan saaden vastalahjaksi muutaman taputuksen ja rauhoittavan kuiskauksen. Nana tiesi olevansa aivan turhan aikaisin liikkeellä ja päätti kuluttaa aikaansa Pamia paijaamalla ja harjaamalla. Satuloimaan haltia ei vielä viitsinyt ryhtyä, jottei Pami joutuisi seisomaan varusteissa turhaan. He ehtisivät Ingvildin kanssa laittaa hevoset valmiiksi yhtä aikaa, kunhan aurinko todella nousisi ja olisi sovittu aika lähteä.
Nafi jäi karsinan oven päälle istumaan myrtyneen näköisenä, kun kaikki huomio meni tuohon haisevaan, valtavaan nelijalkaiseen. Lisäksi, siitä ollessa jo useampi viikko, kun he olivat saapuneet Metikseen, Nafi tarvitsi taas aikansa totutella kauempaa tähän otukseen, vaikka se vanhastaan tuttu olikin.

Nana kävi myöhemmin kurkistamassa tallin ovelta ulos todetakseen aavistuksensa: viimein aurinko kurkisti taivaanrannan yli ja taivas oli saanut kerroksen keltaoranssia hehkua. Melkein heti perään haltia kuuli soran rahinaa tieltä ja hän kääntyi huiskuttamaan saapuvalle Ingvildille. Nafi oli hypännyt hänen olalleen heti Nanan poistuttua karsinasta ja oli kääntynyt nyt tuijottamaan Ingvildiä jo ennen kuin Nana edes oli kuullut toisen naisen askelia.
"Huomenta! Näyttää siltä, että ainakin aamun sää suosii meitä", Nana tervehti toista haltiaa hengitys huuruten. "Nousin vähän turhankin aikaisin, mutta ainakin Pami sai elämänsä parhaimmat rapsutukset", haltia naurahti perään. Hän oli innoissaan tästä matkasta ja sen huomasi. Nana tiesi itsekin kuinka hassua se oli, eihän kyseessä ollut kuin yksi kaupunki muiden joukossa, mutta ei hän ollut koskaan kuvitellut pääsevänsä näkemään Dionea. Eikä sen puoleen mitään tältä puolelta mannerta, ja tässä sitä nyt oltiin.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 918
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Aamu Ingvildin osalta oli alkanut jo ennen kuin aurinko oli ehtinyt edes kavuta taivaanrannan rajalle ensisäteitään levittämään. Nainen oli noussut aikaisin ehtiäkseen valmistautua matkaa varten viime hetken pakkaamisen, vaatteiden valinnan ja ennen kaikkea hiusten ja meikin osalta - ei hän aikonut saapua Dioneen sen näköisenä, että oli juuri matkustanut päivän, vaikka se totta olisikin iltaan mennessä. Ingvild valitsi tapansa mukaan hiuksiinsa sointuvan oranssinruskean, kirkkaan huulipunan ja rajasi hieman silmiään. Hiuksensa nainen letitti paksulle, olan yli roikkuvalle letille, ja sitoi sen tummanpunaisella nauhalla kiinni. Vaatteikseen maagikko valitsi ensin pitkän, runsashelmaisen tummanpunaisen mekon, ja pitkät, polveen asti yltävät mustat nahkasaappaansa. Mekkonsa päälle hän ottaisi vielä paksun, pitkän takkinsa, piponsa ja hanskansa. Sitä ennen hänen olisi vielä tehtävä viime hetken pakkaamiset, vaikka kauppatavarat, ja paperit nainen olikin jo eilen hakenut huoneeseensa matkaa varten. Yksi kerrallaan viimeisetkin tavarat löysivät tiensä satulalaukkuihin, ja Ingvild otti vielä oman rahapussinsa ja laukkunsa ennen lähtöään kohti talleja.

Ilmeisesti hän ei ollut yhtään liian ajoissa - tallista loisti lyhtyjen valo jo silloin, kun nainen sai rakennuksen Metiksen päärakennuksen kulman takaa näkyviin kävellessään kuuraisen nurmikon poikki talliin. Häntä tervehti lämmin ilmavirtaus, hevosten rauhallinen heinien rouskutus ja ennen kaikkea Naenija lämmin innostuneisuus tuon kurkatessa ovelta. Ingvild hymyili aivan yhtä leveästi ja lämpimästi takaisin livahtaessaan ovesta sisälle talliin.
“Huomenta”, nainen vastasi Naenijalle ennen kuin laski tavaransa ovenpieleen ja veti oven perässään kiinni. “Ilmeisesti pientä matkakuumetta havaittavissa, kun kerran olet päätynyt tänne niin ajoissa, ei vain rapsutuksia Pamille?” Ingvild jatkoi sitten ilkikurinen hymy kasvoilleen leviten, kun lähti hakemaan ratsunsa varusteita tallinpäädystä lähemmäs tuon karsinaa. Varusteet satulalaukkuineen narahtivat hieman naisen laskiessa ne telineen päälle ennen kuin Ingvild livahti karsinaan ovenraosta harjatakseen oman ratsunsa.

“Oletko jo löytänyt paikkaasi täällä?” Ingvild kysyi sitten hevosenhoitonsa lomassa.
“Jos siis ymmärsin oikein aiemman… lyhyen keskustelun perusteella, et ole käynyt tällä puolen maata tai Dionessa aiemmin?” maagikko jatkoi kyselyään vilkaisten karsinan ovenvälistä ohimennen Naenijaa. Hän oli utelias, sen hän tiesi, mutta nämä nyt olivat muutenkin aika päivänpolttavia aiheita. Ravir, tuon musta ori tuhahti tyytymättömänä naisen huomion kääntyessä muualle hetkeksi. Ratsu olikin pian harjattu, ja Ingvild kurottautui ottamaan ovenraosta varusteet varustaakseen hevosensa matkaa varten.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

"Ehkä ei aivan kuumeista sentään," Naenija naurahti takaisin, "mutta kyllä minun täytyy myöntää odottaneeni tätä matkaa." Oli hienoa päästä näkemään Dione, mutta yhtä lailla Nana odotti mukavaa ratsastusmatkaa ja Ingvildiin tutustumista. Hänellä ei ollut mitään opiskelua vastaan eikä hän edes uskonut voivansa kyllästyä mihinkään, mitä Metiksellä oli tarjota, mutta siitä huolimatta oli yksinkertaisesti rentouttavaa päästä ulos tuulettamaan ajatuksia.
Nana suuntasi takaisin Pamin luo ja alkoi itsekin valmistella hevosta matkaan. Nafi lennähti jälleen kerran istumaan karsinan ovelle ja odottamaan, vilkuillen välillä omaa ratsuaan parin karsinan päässä valmistelevaan Ingvildiin.
"Se on totta, olen asunut koko elämäni länsirannikolla", Nana vastasi Ingvildille. "Onhan tämä suuri muutos, mutta ainakin olen alkanut tuntea oloni hyvinkin kotoisaksi Metiksessä", haltia jatkoi. "On ollut mielenkiintoista päästä vaihtamaan ajatuksia muiden kanssa. Etenkin herra Crasbur on ollut suureksi avuksi. Hän on suhtautunut yllättävään saapumiseeni ja hieman erilaiseen tilanteeseeni hyvin, ja ollut varsin ystävällinen huomioidessaan taustani parantajana antaen minun osallistua muuhunkin kuin tavalliseen opetukseen. Kuten te kaikki muutkin opettajat olette olleet valtavan ystävällisiä, vaikka näin vanha oppilas, jos nyt niin voi sanoa", Nana naurahti, "onkin luoksenne eksynyt varoittamatta."
"Metis on mahtava paikka. Haluaisin ottaa koko kirjastonne mukaani, kun joskus täältä joudun lähtemään", Nana vielä lisäsi ja kurottautui virnistämään Ingvildille karsinoiden ohi. Nafi hyppäsi innoissaan takaisin Nanan olalle, mutta liskon harmiksi haltia palasi saman tien takaisin Pamia valmistelemaan ja se näki parhaaksi lehahtaa takaisin sivummalle odottamaan. Tuon valtavan otuksen valtava turpa liikkui jo muutenkin aivan turhan lähellä.

Ei mennyt kauaakaan, että molemmat hevoset olivat lähtövalmiita. Nana odotti, kunnes Ingvild lähti taluttamaan omaa ratsuaan ennen kuin seurasi Pamin kanssa ulos. Auringonvalon lämmin sävy alkoi jo haihtua ja muuttua kohti kirkkaampaa aamupäivän loistetta. Kuura sinnitteli edelleen valkeana nurmikon pinnassa, mutta pian aurinko saisi sen löysäämään otteensa ja maa kimmeltelisi tuhansissa pisaroissa. Nana tuskin malttoi odottaa, että he pääsisivät tien päälle ja saisivat ihailla nousevaa aurinkoa ja kuin tuhansilla timanteilla koristeltua ympäristöä.
"Millainen on ohjelmamme Dionessa?" Nana kysyi Pamin selkään loikattuaan. Nafi oli lentänyt itse tallista ulos muiden perässä ja pyöri hetken ilmassa Nanan yläpuolella ennen kuin antoi periksi ja laskeutui emäntänsä olkapäälle Pamin läheisyydestä huolimatta. Nana veti paksun syysviittansa hupun päähänsä lämmittämään ja auttoi Nafia käpertymään sen sisälle suojaan.
"Oliko täältä Dioneen matkaa reilun puolen päivän verran, vai muistanko väärin?"
Nana ei ollut ehtinyt juttelemaan kunnolla Ingvildin kanssa sitten heidän kierroksensa ympäri Metistä. Hänelle oli jäänyt jonkinlainen käsitys Ingvildin ja muiden opettajien puheista Dionen matkojen toimista, mutta mitään tarkkaa hän ei tiennyt. Asiakkaiden ja liikekumppanien tapaamista, suhteiden lujittamista ja uusien solmimista sekä tietysti pieniä hankintoja Metiksen tarpeisiin. Niin Nana oli ymmärtänyt. Mutta nyt tuohon listaan pitäisi lisätä sopivien ostajaehdokkaiden miettiminen tai ehkä jopa hankinta, kunhan Nana uskaltaisi kysyä mahdollisuuksistaan rohtojen ja muiden tuotteiden myynnistä. Ainakin Crasbur oli vaikuttanut myötämieliseltä sellaisiin mahdollisuuksiin heidän yhteisten työtuokioidensa lomassa. Toivottavasti Ingvild uskaltaisi olla yhtä luottavainen Nanan suhteen. Jos ei heti niin toivottavasti ainakin myöhemmin, kun heille nyt tarjoutui aikaa tutustua paremmin.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 918
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Ingvild varusti tottuneesti ratsuaan sen harjattuaan, ja jäi kuuntelemaan Naenijan nopeasti pitkäksi venynyttä vastausta hänen kysymykseensä. Kuten hän oli muistellutkin, oli tämä länsirannikolta, eikä ollut käynyt täällä aiemmin. Naisen jatkaessa puhumistaan, lämmin hymy levisi entisestään Ingvildin kasvoilla. Oli mukava kuulla, miten lämpimästi tämä tunsi olonsa tervetulleeksi Metikseen, ja kuulosti siltä, että oli viihtynyt täällä.
“Olen yllättynyt, että olet saanut Crasburin puolellesi”, Ingvild hymyili vilkaisten Naenijaan päin. Hän ei olisi yllättynyt, jos parantajamestarilla olisi jokin oma agendansa tai näkökulmansa tähän uuteen, ilmoittamatta Metikseen saapuneeseen oppilaaseen.
“Mutta on mukava kuulla, että olet viihtynyt, ja pidät paikasta… Metis on kieltämättä mielenkiintoinen, kirjastoineenkin”, nainen jatkoi sitten edelleen hymyillen - Naenijan innostus oli mukavaa, tarttuvaa, ja matka Dioneen kuulosti huomattavasti mielenkiintoisemmalta seuran kanssa. Ingvild nosti vielä satulalaukut satulan taakse ja varmisti, että kaikki ratsunsa varusteet olivat paikoillaan. Maagikko otti vielä loput omista tavaroistaan ja napitti takkinsa viimeisimmätkin napit kiinni ennen kuin talutti hevosensa ulos.

Pian Ingvild astuikin kirpeän aamun keskelle, nousi kevyesti ratsunsa selkään ja tietä kohden. Hengitys höyrysi aamun kirpeän kelin keskellä, ja maagikko käänsi hevosen kulkemaan Dionea kohden, kuten monena muunakin aamuna oli uransa aikana tehnyt. Hän jäi vain hetkeksi nauttimaan hiljaisuudesta, satunnaisesta linnunlaulusta ja taivaanrantaa kohden kapuavasta auringosta. Ingvild vilkaisi vierelleen ratsastanutta Naenijaa arvioiden, ennen kuin lämmin, ilkikurinen hymy levisi naisen huulille.
“Ohjelma?” Ingvild kysyi kulmiaan vähän kohottaen ja mittaili Naenijaa hetken katseellaan ennen kuin purskahti nauruun. Hän pudisti päätään vähän rauhoituttuaan.
“Ei minulla varsinaisesti ole mitään ohjelmaa koskaan. Jotain asioita, mitkä pitää hoitaa, mutta… ei kukaan vahdi, mihin aikaan ja milloin. Sitä ei kannata mainostaa esimerkiksi Crasburille kovin paljoa… Hänen hyllynsä voi mennä sekaisin sellaisesta ajatuksestakin”, nainen hymyili leveästi, ilkikurisesti Naenijalle. Oli selvää, että hän arvosti parantajamestaria, mutta maagikkoa ei tuntunut haittaavan leikinlasku tuosta. Tämä vaikutti olevan hieman edelleen huvittunut Naenijan kysymyksestä.

Ingvild vakavoitui tosin hieman, hymyn edelleen häilyessä tämän kasvoilla kun Naenija kysyi matkan kestosta.
“Muutaman tauon kanssa meillä menee lähemmäs iltaan, että olemme perillä. En yleensä pidä kiirettä matkalla, kun ripeästikin kulkiessa ajansäästö ei ole kovin merkittävä”, Ingvild totesi olkiaan vähän kohauttaen. Hän ei ollut ollut varma, oliko Naenija varautunut siihen, joten hänellä oli riittävästi keittiöstä vietyjä eväitä myös tuolle. Hevoset löytäisivät vielä tähän vuodenaikaan joitain syötävää tienvarsilta ja puiden lehdistä tauoilla.
“Ja illalla ei hoideta työasioita…”, Ingvild virnisti Naenijalle. Pitihän tuolle esitellä kaupungin parhaita puolia - ja illalla Dione osasi kyllä näyttää parhaimpia puoliaan, kunhan tiesi mistä etsiä. Eikä Ingvild voinut kieltää, etteikö olisi kolunnut koko kaupungin useampaan kertaan pahimmista kapakanläävistä hienoihin ravintoloihin saakka, ja tavannut kaikki tärkeimmät kadunkulmien epäilyttävät myyjät, ja keskustan kalleimmat korttelit omistavat kauppiaat. Mutta se mielenkiintoinen, epävirallinen puoli kaupungista oli ehdottomasti jotain sellaista, mitä Naenijan pitäisi nähdä.
“Mutta huomenna sitten viralliset jutut. Epäilen, että siinä menee lähemmäs koko päivä, joten toivottavasti et kuvitellut olevasi jo huomenna takaisin koululla”, Ingvild hymyili lämpimästi Naenijalle sanojensa saatteeksi. “Muutamat kauppiaat tuntuvat rahanhimoissaan välillä unohtavan, että sopimukset koskevat molempia osapuolia, eivät vain Metistä... Ja lisäksi, jos aiot saada jotain myytyä heille tai jotain sopimuksia, niin siinä menee hetki”, Ingvild pudisti päätään ja näytti kieltämättä siltä, ettei odottanut neuvotteluja tai kauppiaiden kanssa sopimuksista vääntämistä.
“Mitä tarkalleenottaen halusitkaan tehdä Dionessa?” Ingvild ei ollut ihan varma, olivatko tuon suunnitelmat rohdosten ja muiden sellaisten tekemisestä ja myymisestä tarkentuneet tai muuttuneet sen alkuperäisen… kysymyksen jälkeen? Ehkä tuon kertoman perusteella löytyisi suoraan joku… hyvä kontaktikin sille?
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

"Herra Crasburin ulkokuori on melko kova eikä hän näytä jakavan ajatuksiaan helposti muille, mutta minusta vaikuttaa siltä, että hänellä on kuitenkin sydän paikallaan. Ja hänen tietonsa ja muistinsa laajuus ovat varsin kunnioitusta herättävät, ainakin näin parantajan näkökulmasta", Nana vielä vastasi. Ingvildin puheesta sai sen vaikutelman, että hänkin oli aidon ilahtunut Nanan viihtymisestä. Nana ei voinut olla hymyilemättä toisen haltian sanoille otettuna.

Heidän päästyään ulos Nanan kysymyksen aiheuttama huvittuneisuus Ingvildissä yllätti haltian. Hän katsoi seuralaisensa naurua enimmäkseen hämmentyneenä, eikä osannut kuin odottaa Ingvildin rauhoittuvan, sillä Nana ei käsittänyt mikä hänen sanoissaan oli niin hassua. Ingvildin kertoessa lopulta suunnitelmistaan tai oikeastaan niiden vähyydestä Nana huomasi, että tässä asiassa hänellä taisi olla enemmän yhteistä Crasburin kanssa. Hänkään ei tosin yltänyt parantajamestarin neuroottisuuden tasolle järjestelmällisyydessä, mutta Ingvildin huolettomuus oli silti hieman yllättävää.
"Sen voin hyvin uskoa", Nana vastasi Ingvildin toteamukselle Crasburista ja toisen haltian rentous alkoi tarttua häneenkin leveän hymyn muodossa. Nana ei erityisesti arvostanut minkäänlaista pilkantekoa, mutta Ingvildistä huomasi, että hänen sanansa olivat vain hyväntahtoisia. Ja ennen kaikkea, Nanankin oli myönnettävä, ne olivat totta.
"Aivan", Nana nyökytteli matka-ajasta puhuttaessa. "Opin matkallani tänne nauttimaan rennosta ratsastamisesta yllättävän paljon, joten koko päivän matkanteko ei minua haittaa, päinvastoin", haltia jatkoi Ingvildille hymyillen. Toisen haltian ilkikuriselle kommentille Nana kohotti kulmiaan. "Tämä kuulostaa siltä, että sinulla on sittenkin enemmän suunnitelmia kuin annoit ymmärtää", hän naurahti. "Ainakin muuta koskevia kuin työasioita."

"Ymmärsinkin näiden olevan parin yön matkoja ja olen varautunut siihen", Nana vastasi Ingvildin jatkaessa. Sitten haltia kohotti uudelleen kulmiaan, kun Ingvild muisti ja otti itse puheeksi Nanan suunnitelmat mahdollisesta kaupankäynnistä.
"Ihan aluksi ajattelin, että lähtisin mukaan vain mielenkiinnosta ja teidän, sinun ja rehtori Tanettin, silloisesta ehdotuksesta. Mutta kuten muistitkin, minua kiinnostaisi kovasti edes pienimuotoinen kaupanteko Dioneen. Herra Crasbur antoikin ymmärtää, että se voisi olla mahdollista ja Metiksen tuotteita myydään välillä eteenpäin Dionen kauppiaille. Vaan siinä asiassa joudunkin luottamaan sinun tuntemukseesi ja harkintakykyysi", Nana katsoi Ingvildiä toiveikkaana. "Olisiko sinulla ehdotuksia, kenen luona minä voisin vierailla näissä asioissa?" haltia kysyi Ingvildin ilmeitä odottavaisena tarkkaillen. "Itse asiassa otin asiakseni jo valmistaa, Crasburin ystävällisesti antaessa minun työskennellä tiloissaan, muutaman näytteen yrttisekoituksistani mukaan. Ehkä niistä voisi olla apua", Nana lisäsi hieman arasti. "Tietysti autan sinua hoitamaan omat työsi ja voimme edistää minun asiaani, jos vain aikaa jää ja siitä ei ole sinulle liikaa vaivaa?"
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 918
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Siitä huolimatta, että talvi alkoi hiipiä päivä päivältä lähemmäs, ja yöt alkoivat olla kylmiä, tulisi tästä päivästä vielä varmasti lämmin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta kaksikon ratsastaessa kovaksitallattua hiekkatietä myöten kohti etelää. Metis jäi nopeasti jo niin pitkälle, etteivät he nähneet koulua taakse katsomalla, mutta tie edessä ainakin sillä hetkellä näytti jatkuvan silmänkantamattomiin samanlaisten puiden reunustamana. Vaikkei Ingvild ollut ehtinyt olla Metiksessä kovin kauaa edellisen matkansa jälkeen, ei hän ollut itsekään ehtinyt vielä vierailla Dionessa. Oli mukava päästä koululta pois hetkeksi, sillä nainen ei voinut olla huolehtimatta Llianjinista vähintään joka kerta, kun käveli miehen työhuoneen ohitse. Mutta hänen pitäisi luottaa siihen, että tuo kyllä osaisi huolehtia itsestään, tuli siellä vastaan mitä tahansa. Tämä voisi saada ajatukset siitä, ja tunneista hetkeksi muualle varsinkin, kun Naenija tarvitsisi kaupugista esittelyn, jollaista esimerkiksi Crasbur ei varmasti voisi saada aikaan.

“No, mutta sinä kysyit työasioista”, Ingvild virnistikin pian vastaukseksi Naenijalle tämän mainitessa ettei hänellä ollut kuin vapaa-aikaa koskevia suunnitelmia työasioiden sijaan. Kavioiden kopse hiekkatietä vasten oli tasainen, rauhallinen ja kieltämättä ääni, jota Ingvild oli kaivannut Metiksen sisäpuolella ollessaan. Tämä oli ehtinyt kyllä useammallekin pitkälle kierrokselle ratsain Metiksen ympäristössä, mutta se ei ollut sama kuin lähteä kokonaan yöksi - tai kahdeksi pois. Eikä Ingvild uskonut, etteikö Naenija olisi pian jo pienen tauon tarpeessa kaiken uuden ja ihmeellisen keskellä.

“Eiköhän sieltä joku sopiva kauppias tähän tilanteeseen löydy, ja kuten sanoin, minulla on muitakin kuin työsuunnitelmia… joten aikatualun osalta ei varmasti ole ongelmaa tehdä muutakin”, maagikko sanoi sitten hieman vakavoituessaan kuunnellessaan Naenijan niin kohteliasta ja hieman asian ympärillä pallottelevaa kysymystä. “Useat kauppiaat tuppaavat unohtamaan velvoitteensa Metiksen kanssa tekemiään sopimuksia kohtaan, jos niistä ei käy kyselemässä säännöllisin väliajoin. Mutta joukossa on kyllä niitäkin, jotka hoitavat työnsä paremmin kuin hyvin”, Ingvild jatkoi sitten, vilkaisten siinä sivussa ohimennen Naenijaankin.

Matkan jatkuessa, ja hiljaisuuden laskeutuessa heidän välilleen Ingvild kääntyi lopulta katsomaan jälleen Naenijaan ohimennen tällä kertaa.
“Maan toiselle puolelle on pitkä matka, olen itsekin sen reissun tehnyt pariin kertaan”, Ingvild totesi lopulta, ja nyt se aiemmin kasvoilla ja olemuksessa viipynyt ilkikurisuus oli kokonaan valunut hänen sanojensa edestä pois, kun tuon katse arvioi matkakumppaniaan. “Minun on vaikea uskoa, että olet jättänyt kaiken taaksesi vain tullaksesi opiskelemaan lisää aiheesta, jonka selkeästi tunnet jo”, maagikko jatkoi. “En… tarkoita loukata, kun utelen, mutta… en osaa olla ihmettelemättä päätöstä”, tuolla oli ollut jo aikaa rakentaa elämäänsä Phoebeen, ja varmasti tämä oli sen tehnytkin. Sen hylkääminen Metikseen lähdön vuoksi… Ingvild ei voinut uskoa sen olevan yksittäinen päähänpisto. Mutta hän ei myöskään tuntenut Naenijaa kovin hyvin, joten voisi olla että hänen ja hänen uteliaisuutensa kävelisivät hyvinkin ohutta nuoraa myöten.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

Ingvild puhui kauppiaista kuin tuntisi heistä jokaisen läpikotaisin, niin hyvässä kuin pahassa. Ehkä nainen tunsikin, ja se rohkaisi Naenijaa hymyilemään; ehkä hänellä olisi itsensä löytämisen rinnalla mahdollista löytää osa varoistaankin takaisin. Se avaisi hänelle paljon paremmin mahdollisuuksia, kunhan hän olisi saanut Metikseltä kaiken, mitä koululaitoksella oli annettavana. Ja kunhan hänelle selviäisi, lähtisikö hän täältä parantajana vai etsimään aivan uutta suuntaa elämälleen. Se oli ajatuksena pelottava ja ahdistava ja kulki varjon lailla Nanan kasvojen yli. Nafi aisti sen ja kahisteli levottomasti hupun suojissa kunnes Nana nopeasti pyyhkäisi ajatuksen mielestään ja päätti keskittyä tähän hetkeen.
"Kuulostaa erittäin lupaavalta", hän kääntyi vastaamaan Ingvildille hymyillen. "Olen selvästi juuri oikean henkilön matkassa." Nanan hymy vain leveni. "Kiitos vielä, että suostuit ottamaan minut vaivoiksesi." Haltia nyökkäsi kiitollisena Ingvildille ja käänsi sitten katseensa eteenpäin hengittäen syvään tätä kirpeää ja raikasta syysaamun ilmaa. Se oli ihanan rauhoittavaa yhdessä Pamista nousevan tutun tuoksun kanssa. Yhdessä tämän tyynen maiseman kanssa, joka kylpi kastepisaroissa ja jota reunusti paikoittain aurinkoa vastaan sinnittelevät usvapilvet. Ympäristön rauhallisuus ja Ingvildin huolettomuus rauhoittivat Nanaakin. Kaikki oli hyvin ja hän oli juuri siellä missä pitikin.

Näin oli, kunnes Ingvildin yllättävä keskustelunaloitus sai Nanan hartiat kiristymään. Nafi työnsi päänsä ulos hupun alta valmiina puolustamaan emäntäänsä, ymmärtämättä ettei tähän hätään auttaneet hampaat tai kynnet.
Huppu antoi Nanalle suojaa, kun hän mietti sanojaan. Tämä ei ollut aihe, josta hän välitti puhua. Siihen liittyi edelleen liikaa tuskaa, asioita joita hän ei osannut käsitellä itsekään saatika pukea sanoiksi. Silti Nana ymmärsi Ingvildin kysymyksen – tällaiset utelut olivat olleet vain ajan kysymys. Ihme olikin, ettei häneltä oltu vaadittu tarkempia vastauksia hänen taustastaan ja motiiveistaan jo aiemmin.
"Se on tosiaan pitkä matka. Raskaskin, mutta samalla jotenkin rauhoittava." Nana vilkaisi Ingvildiin uskoen tämän tuntevan samoin. "Jotain, mitä täytyy päästä ainakin kerran elämässään tekemään."
Nana haki hitaasti sanojaan, sillä hän ei myöskään voinut sietää valehtelua. Eikä hän myöskään osannut sitä ja tiesi sen itsekin.
"Ymmärrän ihmetyksesi", Nana nyökkäsi Ingvildin suuntaan antaen ymmärtää, ettei toinen haltia ollut sanoillaan loukannut, "mutta päätöstäni voi olla vaikeampi ymmärtää", Nana hymähti ja yritti parhaansa piilottaa takaisin pintaan nousseen ahdistuksen. Nafi oli kääntynyt tuijottamaan Ingvildiä silmät viiruina, kuin syyllistä etsien.
"Minulla on ehkä pitkä tausta parantajana, mutta tiedän myös kuinka paljon minulla on vielä opittavaa." Nanan kohdalla suurin oppimisen tarve tosin liittyi kaikkeen muuhun paitsi parantamiseen. "Eikä Phoeben valtava kirjastokaan tiedä kaikkea, ja jotkin asiat pitää vain kokea." Nana rapsutti Nafin päälakea kertoakseen kaiken olevan hyvin ja liskon kuono katosi takaisin hupun alle. "Ja nyt kun Phoebessa alkoi olla tavallista levottomampaa, mistä on kai kantautunut huhuja tännekin asti, oli sopiva aika lähteä tutkimaan mitä muualla on tarjottavana." Nanan sanoihin tunkeutui haltian parhaista yrityksistä huolimatta surua ja haikeutta, ja hän tiesi, ettei osannut olla erityisen vakuuttava. Varsinkaan Ingvildin edessä, jonka haukkamainen tarkkuus teki Nanasta entistä epävarmemman.
Tämä oli vain pintarääpäisy Nanan syihin lähteä mantereen halki ja sitä tuskin oli vaikea arvata, sen oli jo kertonut Ingvildin tapa kysyä asiasta ja hänen katseensa. Kaikki Nanan Metikseen tulon merkille panneet varmasti epäilivät samaa; tähän tarinaan kuului enemmänkin kuin opiskelemaan halunnut parantaja. Ingvild vain oli ainoa, jolla ei ollu liiallista hienovaraisuutta esteenä asiasta utelemiselle.
Tässä lyhyessäkin ajassa Nanan Ingvildistä kokoama kuva kertoi heidän erilaisuudestaan. Ingvildin ilmeisen räiskyvän vapaa luonne sai hänet ajoittain keikkumaan pelottavasti röyhkeyden rajalla, mutta Nana myös ihaili tämän opettajan rohkeutta olla itsekäs. Ja oma itsensä. Ingvild kulki omilla ehdoillaan, kuten tämänkin matkan alku oli todistanut, ja se oli taito, joka Nanalta oli aina puuttunut. Se oli jotain, johon hänellä ei riittänyt rohkeus.
Joissain asioissa Nana toivoi voivansa olla kuin Ingvild. Tosin nyt hän toivoi lähinnä, että toinen haltia tyytyisi saamaansa vastaukseen.

"Oletko sinä tehnyt matkasi Phoebeen Metiksen asioilla vai ihan omana matkailuna?" Nana päätti kysyä, sekä mielenkiinnosta että vaihtaakseen aihetta. "Ilmeisesti olit vastakin matkoilla, mikäli väkisellä kuulemiini juoruihin oppilaiden keskuudessa on luottaminen", haltia vielä jatkoi ja hymyili pahoittelevasti Ingvildille. Hän ei välittänyt juoruista, mutta joskus niitä kuuli silti.
Tien itäpuolella kasvanut metsikkö vaihtui kumpuilevaan niittyyn, ja Nana pudotti hupun päästään auringon päästessä viimein lämmittämään heitä. Nafi nousi venyttelemään, mutta jäi vielä istumaan Nanan olalle, vaikka katselikin ympärilleen silmät valppaina, valmiina pyrähtämään lentoon jotain tarpeeksi mielenkiintoista nähdessään. Nyt kun Nanakin tuntui rauhoittuneen, ja aurinko lämmitti mukavasti tummaa suomupintaa, Nafi saattoi alkaa harkitsemaan pientä verryttelykierrosta ilmassa.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 918
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Naenija ei vastannut heti hänen kysymykseensä. Arviot ja huhut siitä, miksi tuo oli lähtenyt Phoebesta ja matkannut maan lävitse Metikseen asti olivat sitä villimpiä, mitä useammin ne sattui kuulemaan. Mutta Ingvild ei uskonut, että niissä olisi lainkaan totuuspohjaa. Siihen viittasivat myös viitan alla kiristyvät hartiat ja pitkä hiljaisuus, joka hänen suoraa uteluaan seurasi. Mutta näytti viimein siltä, että tämä vastaisi jotain. Se kertoi, ettei hänen utelunsa ollut ainakaan mennyt täysin liian pitkälle. Olisi eri asia, miten syvällisesti ja rehellisesti tuo vastaisi, mutta keskustelu ja vastaus olisivat parempi vaihtoehto kuin painostava, kysymystä seuraava hiljaisuus.

“Matkustamisessa kieltämättä on hyvät ja huonot puolensa”, Ingvild totesi Naenijan viimein avatessa suunsa ja todetessa matkustamisessa olevan jotain rauhoittavaa. Saattoihan sanat asetella niinkin, mutta matkustamisessa oli kyllä paljon muutakin kuin rauhoittavaa. Mutta ehkä koko ikänsä Phoebessa asuneelle siinä oli jotain rauhoittavaakin, ja mitä ilmeisimmin se oli ollut tuon tavoite joskus. Mutta Naenijan seuraava huomio siitä, että oppiminen oli elinikäistä sai Ingvildiltä hyväksyvän nyökkäyksen. Siinä mielessä tämä kyllä ymmärsi päätöksen - Metis oli ennen kaikkea ikivanha oppimisen keskus, ja varmasti tarjoaisi oppineimmillekin maagikoille ja parantajille jotain uutta opittavaa tasosta huolimatta. Mutta silti näytti ja tuntui siltä, että vastaus ei kattanut kaikkea. Toisaalta, tämä oli toinen kerta, kun he tapasivat eikä Ingvildilläkään ollut aikomustakaan kertoa koko elämäntarinaansa tuolle - miksi siis odottaa samaa Naenijalta? Ehkä jokin… tapahtuma tai jokin asia oli saanut parantajan viimein toteuttamaan ajatuksensa maan lävitse matkustamisesta.
“No, mutta toivottavasti matkasi tänne asti sujui hyvin”, Ingvild kääntyi vielä hymyilemään lämpimästi Naenijalle. Hän oli uteliaisuutensa kanssa taiteillut jo aika rajalla, ja oli parempi olla tökkimättä asiaa lisää nyt. Myöhemmin, mutta ei nyt.

“Metiksessä ei taida mikään pysyä salaisuutena?” Ingvild hymyili vähän lisää Naenijalle ennen kuin käänsi huomionsa edessään olevaan tiehen ja rapsutti ohimennen tumman hevosensa kaulaa kuunnellessaan kavioiden kopsetta hiekkatietä vasten.
“Olin käymässä Phoebessa, kävimme erään kollegani kanssa tutkimassa sen lohikäärmeen aiheuttamaa suurta rotkoa keskustassa”, Ingvild totesi sitten, hieman vakavoituen. Llianjin oli edelleen matkalla, eikä hän tiennyt mitä tälle oli heidän teidensä erkanemisen jälkeen tapahtunut. Hän saattoi vain luottaa siihen, että tuo vanha haltia osaisi huolehtia itsestään, ja muusta seurueesta (tai muu seurue haltiasta).
“Ikävä kyllä en voi siitä kertoa juuri muuta, vielä ainakaan, ja kaikki huhut ovat varmasti sitä koskien aivan liioiteltuja”, Ingvild lisäsi olkiaan vähän kohauttaen, vilkaisten pahoittelevasti Naenijan suuntaan. “Mutta itse matka oli melko… tylsä, tavallinen, samaten paluumatka”, maagikko jatkoi sitten.

“Tarvitsetko muuten jotain Dionesta? Itsellesi? Tiedän ainakin pari erittäin hyvää vaatturia, ja torilta löytyy varmasti kaikki muukin tarvittava”, Ingvild lisäsi sitten aihetta vaihtaen. Nainen ei voinut olla hymyilemättä nähdessään parantajan olalla matkustaneen liskon kiipeävän paremmin Naenijan harteille ja kuikuilemaan heidän reittiään aitiopaikaltaan.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

Ingvild tarttui uuteen aiheeseen, vaikka hänellä varmasti olisi ollut lisää kysyttävää, ja sitä Nana arvosti. Niin erilainen, ja omanlaisensa, kuin Ingvild Nanaan verrattuna olikin, Nana alkoi olla entistä varmempi, että hän tulisi viihtymään tämän haltianaisen seurassa.
"Valitettavasti täysin selkkauksetta en onnistunut mannerta ylittämään, mutta minulla oli onnea matkassa saadessani sattumalta seurakseni palkkasoturin, Ranyardin. Häntä saan kiittää paljosta, eritoten siitä, että pääsin perille kaikkien tavaroideni kanssa", Nana kertoi.
Olisikohan hänen pitänyt yrittää lähettää sana Ranyardille, jotta hän olisi voinut käydä tervehtimässä vanhaa matkaseuraansa ja katsomassa miten hänellä ja pikku-Dazilla meni? Vai olikohan Daz enää kovinkaan pieni? Tosin mitenpä Nana olisi saanut viestiä onnistuneesti tuolle palkkasoturille asti, kun ei hänellä ollut tietoakaan siitä, missä tuo aikoi majailla? Tai edes missä päin Dionea. Ehkä hänen täytyi vain luottaa siihen, että se mies pärjäsi missä vain ja osasi kyllä pitää huolen niin itsestään kuin Dazista. Samoin kuin koiranpentu epäilemättä isännästään. Ajatus hymyilytti haltiaa ja hänen kätensä siirtyi suitsilta huomaamatta silittämään Nafia.

"Ahaa, aivan", Nana totesi Ingvildin kertoessa matkastaan. "Kuulinkin, että Phoebeen oli tullut kauempaakin väkeä sitä tuhoa tutkimaan." Siitä huolimatta vaikutti siltä, ettei kenelläkään ollut edelleenkään arvailuja parempaa ymmärrystä tapahtuneesta. Eikä tarkempi tieto nähtävästi kuulunut edelleenkään kenen tahansa korville, mikäli Ingvildilläkään sitä oli.
"No, minä yritän parhaani välttää huhujen kuuntelemista tai ainakin niiden pohtimista, niistä kun ei yleensä ole kuin harmia. Mutta sinun palaamisesi aiheuttamaa ihmetystä en minäkään voinut välttää kuulemasta", Nana kertoi Ingvildille hymyillen. "Mitä tavalliseen tulee, se kuulostaa minun korviini erittäin hyvältä. Mitään muuta en omilta matkoiltani täältä lähdön jälkeen toivokaan", haltia vielä naurahti.

"Hmm. Kyllä, minun vaatevarastoni voisi tuon matkan jälkeen kaivata lisäystä. Varsinkin talvivaatteiden osalta", Nana totesi mietteliäänä. Nanalla oli ollut hyvin rajattu määrä tilaa matkatavaroille, joten suurin osa hänen vaatteistaan pölyttyivät nyt Phoeben hylätyssä asunnossa, toivottavasti seuranaan mahdollisimman pieni määrä koiperhosia.
Nafi nyki hänen olkaansa parempaa asentoa etsien, selvästi lentoa varten verrytellen, joten haltia kohotti kättään antaen liskolle tilaa liikkua ja verrytellä siipiään.
"Jos sinulla on mielessäsi valmiiksi jotain hyvää ja... kohtuullisen hintaista", Nana vilkaisi Ingvildiä pahoitellen, "vaatturia, kävisin erittäin mielelläni tekemässä muutaman tilauksen."
Nafi käytti saamansa tilaisuuden hyödyksi ja lähti heti kiipeilemään Nanan käsivartta eteenpäin. Se avasi ja sulki siipensä pariin kertaan ja hyppäsi sitten ilmaan kiertäen ensin pari kertaa Nanan pään ympäri ennen kuin kohosi korkeammalle.
"Torilta taas tarvitsisin monenkinlaisia yrttejä, ainakin jos pääsemme jonkinlaiseen sopimukseen tuotteideni myymisestä sikäläisille kauppiaille. Se voisikin olla minun osalta ensimmäinen hoidettava asia ja sitten vasta olen valmis laskeskelemaan paljonko minulla on varaa yrtteihin ja vaatteisiin", Nana naurahti, mutta hieman tukahtuneesti. Tasaiseen, tuttuun elämäänsä tottuneelle naiselle tämä tilanne oli erittäin outo. Hänellä oli asuinpaikka, mutta ei kotia. Hänellä oli jotain omaisuutta, mutta se oli pieni rääpäisy siihen tavaroiden ja välineiden kokoelmaan, mitä hänellä oli ollut. Yrteistä ja rohdoksista puhumattakaan. Lisäksi hänen säästönsä olivat huvenneet pitkin matkaa ja ensimmäistä kertaa elämässään Nana joutui miettimään, mihin hänellä oli varaa. Ei hän toki ollut koskaan ollut tuhlaavainen, mutta hyvin yksinkertaisen elämäntyylinsä kanssa tarkka rahojen laskeminen ei ollut ollut tarpeen. Nanan tilannetta ei voinut verrata kodittomiin ja varattomiin, varkaisiin tai kerjäläisiin, sen hän tiesi itsekin. Mutta nyt Nanan oli helpompi ymmärtää niitä epätoivoisia tekoja, joihin toiset sortuivat. Ei, hän ei koskaan voisi hyväksyä varastamista, petkuttamista tai alamaailman likaista elämää, mutta nyt hän ymmärsi paremmin. Olihan hän itsekin kastanut varpaansa siihen maailmaan.
Jos kaikki vietiin, helpoimpaan ja nopeimpaan ratkaisuun tarttuminen oli varmasti houkuttelevaa. Eikä ensimmäisen pahan teon jälkeen ollut enää menetettävää.
Yhtäkkiä Nana ymmärsi paljon paremmin myös Vareota.

Kaksikon matka eteni rauhallisesti aamupäivän kirkkaan auringonpaisteen alla iltapäivän puolipilviseen, mutta kauniiseen säähän. Seuraavan päivän suunnitelmat olivat valmiina, enää täytyi vain malttaa matkata perille asti ja nukkua yön yli.
Nafi vuoroin torkkui Nanan olalla, vuoroin lenteli kaksikon ympärillä metsästäen viimeisiä hereillä olevia, lämpimän päivän lentoon houkuttelemia ötököitä. He saivat ratsastaa kahdestaan, rauhassa, jollei Nafin uhkarohkeita lentonäytöksiä otettu huomioon, ja ensimmäiset vastaantulijat he kohtasivat vasta iltapäivän loppupuolella, lähempänä Dionea ja sen läheisiä pikkuisia asutuskeskuksia.
Nana oli nauttinut matkastaan ja kaikesta turhanpäiväisestä keskustelemisesta Ingvildin kanssa. Tämä oli juuri sellainen mukava ja kiireetön irtiotto Metiksen uudesta arjesta, joka teki haltialle erittäin hyvää. Silti Nana oli eritoten innoissaan nähdessään laskevan auringon värjäämät Dionen muurit. Pian he jo ratsastivat suurten porttien ali edelleen väestä vilkkaana oleville kaduille ja Nana tunsi mukavia perhosia vatsassaan. Hän oli täällä, pääkaupungissa.
Hän tosiaan oli Dionessa.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 918
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Dionen muurit olivat samaan aikaan niin tutut ja niin vieraat, kun ne kohosivat heidän edessään harmaina, sään ja ajan piekseminä. Siitä oli aikaa, kun Ingvild oli viimeksi eksynyt tänne asti, ja pieni innostus kaupungin tarjoamista huveista töiden ohella sai hymyn leviämään maagikon kasvoille. Suuret, tummentuneesta puusta tehdyt portit olivat selällään, ja kaksikko sulautui kaupunkiin menevien joukkoon ongelmitta. Kukaan ei näyttänyt katsovan kahta kertaa hevosia saati niiden ratsastajia, ja porteista sisään ja ulos kulkevat henkilöt muodostivat lähes jo ruuhkan. Pääkadun kivet kopisivat hevosten kengitettyjen kavioiden alla kaksikon kulkiessa pääkadulla korkeiden, kaupungin siisteimpien rakennusten varjostaessa heidän matkaansa molemmilta puolilta. Vaikka ulkokuori pääkadulla näyttikin siistiltä ja hyvin hoidetulta, tiesi Ingvild sivukatujen kulmissa sijaitsevista, julkisivultaan esittelyyn kelpaamattomista paikoistakin vähintään huhun jos toisenkin.

Ingvild ohjasi ratsunsa lähelle suurta toriaukeaa, mutta kääntyi paria korttelia ennen pienemmälle kadulle, jossa yksi hänen suosimistaan majataloista sijaitsi. Sen hintataso sijaintiin nähden oli loistava, ja ruoka herkullista. Ikävä kyllä muutkin olivat löytäneet kyseisen paikan, ja siellä oli usein täyttä - kuten tälläkin kertaa. Tai siltä se ainakin Ingvildin silmiin näytti, sillä pienehkö, korttelin sisäpihalle rakennettu talli oli lähes täynnä kaksikon ratsastaessa sen kulmalle. Ingvild laskeutui keyvesti hevosensa selästä alas, ja otti laukkunsa ja satulalaukkunsa satulan takaa kannettavakseen, ennen kuin johdatti hevosensa - ja Naenijan ratsuineen peremmälle sisäpihalle.
Pian kaksikko astuikin sisälle majataloon jätettyään hevoset tallimestarin huolehdittavaksi. Majatalon aula oli melko pieni, ja tupaten täynnä. Toiseen kerroksiin johtavia portaita pitkin kulki useita asiakkaita, ja heitä tervehti lämmin ruuan ja juoman tuoksu, ja hymyt tarjoilijoilta sekä majatalonpitäjältä, joka tervehti kaksikkoa lämpimästi - tosin tämän huomio näytti olevan eniten Ingvildissä, eikä tämä ensin tuntunut huomaavan Naenijaa lainkaan.
“Ingvild! Sinua ei ole näkynyt pitkään aikaan täällä… Ehdin jo epäillä, ettet halua enää nähdä minua ja majataloani”, mies virnisti leveästi maagikolle ja käveli tiskin takaa lähemmäs vetääkseen punahiuksisen maagikon halaukseen.

“Krugal!” Ingvild vastasi lämpimästi, leveän hymyn saattelemana. “Luuletko, että Dionenvierailulla yöpyisin jossain muualla?” maagikko iski silmää miehelle ja hymyili tavalliseen tapaansa hyvin leveästi astuessaan halauksen jälkeen pari askelta taaemmas. Hän antoi katseensa vaeltaa päästä varpaisiin pyylevää, parrakasta miestä katsoessaan. “Mutta sinä et kyllä ole vanhentunut päivääkään edellisen vierailuni jälkeen”, Ingvild jatkoi sitten saaden vastaukseksi pelkän päänpudistuksen ja kädenheilautuksen.
“Joudut vielä kertomaan joku ilta, miten olet ohittanut Dionenvierailusi näinkin pitkään, mutta… miten minä tänään voin auttaa sinua… ja häntä?” tuo viittasi Naenijaa kohden huomatessaan Ingvildin kannoilla majataloon saapuneen haltian, ja tämän harteilla roikkuvan liskon.
“Krugal, tässä on Naenija, ja Naenija, tässä on Krgual, hän omistaa tämän paikan”, Ingvild esitteli sitten viitaten ohimennen molempia kohden vuorotellen kädenliikkeellään. “Hän on Metiksestä myös”, nainen jatkoi, mutta jätti mainitsematta, ettei heidän asemansa ollut samanlainen - sitä tuon ei tarvinnut tietää, eikä tämä näyttänyt edes kiinnostuvan siitä esittelyjen jälkeen.
“Tarvitsisimme kahdeksi yöksi huoneet”, Ingvild käänsi sitten keskustelun ja lämpimän hymynsä takaisin aiheeseen kuulumisten utelun ja vaihtamisen sijaan. Krugal mutristi hieman huuliaan ja haroi partaansa katsoessaan varauskirjaa tiskinsä takana. “No, eiköhän teidät vielä saada mahtumaan… mutta joudutte tyytymään kyllä huoneen jakamiseen”, tämä totesi sitten, selkeästi pettyneenä siitä, ettei voinut tarjota ilmeisen vakioasiakkaalleen juuri tämän tarvitsemaa palvelua. “Mutta sinulle tarjoan kyllä aamiaisen siitä hyvästä talon piikkiin.”
“Se kuulostaa paljon paremmalta, kuin uskalsin tämän väkimäärän keskellä toivoakaan. Kiitos, Krugal”, Ingvild hymyili lämpimästi miehelle ennen kuin otti vyöllään roikkuvasta rahapussista muutaman kolikon, jotka laski tiskille miehen eteen avainta vastaan. “Viimeinen ovi käytävän päässä kolmannessa kerroksessa”, Krugal totesi vielä ojentaessaan avaimen Ingvildille.

Maagikko pujotteli tottuneesti tavaroidensa kanssa yläkertaan johtavien portaiden luo ja siitä ylös, aina kolmannen kerroksen perälle. Huone, johon kaksikko majoittuisi, oli kohtalaisen kokoinen, mutta katon reunassa niin, että huoneen toinen laita oli matalampi kuin toinen. Huoneessa oli kaksi yksinkertaista sänkyä, kirjoituspöytä tuolineen ja pari jakkaraa, jotka toimittivat yöpöydän virkaa. Ikkunaluukut olivat auki, ja heidän edessään aukenikin kaupunkimaisema suoraan suurelle, vilkkaalle torille.
“Ajattelin, että voisimme mennä kaupungille syömään?” Ingvild heitti tavaransa tottuneesti toiselle sängyistä ja vilkaisi Naenijaa arvioiden, pieni hymy huulillaan kareillen.
Post Reply