Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
User avatar
LentäväShirkkeli
Posts: 10
Joined: Sun Sep 12, 2021 8:54 pm

Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Post by LentäväShirkkeli »

(Ranyard ja Tinanja näin alkuun)
(Alkutalvi, maassa ohut kerros kosteaa lunta, pilvistä ja lumisadetta)

Terias

Aamulla oli ollut yllättävän antoisa lumisade. Puut ja maa olivat saaneet ensimmäisen lumikerroksensa paksua ja märkää lunta. Olin laittanut käsiini sormikkaat. Talvi oli vielä lämmin, joten vanttuut olisivat olleet liioittelua. Lumisateen lakattua saatoin nousta siivilleni.

Keskipäivä on pilvinen ja leuto. Liidän metsän yllä lyöden siivilläni ajoittain lisää korkeutta. Puut liukuvat allani merkkinä matkan etenemisestä. Alan olla melko tylsistynyt. Kantamusten kanssa lentäminen on tylsää suorittamista.

Olen matkalla ihmisten kaupunkiin, jota kutsutaan nimellä Dione. Olen kuullut, että Dione ja Phoebe olivat ihmisten näyttävimmät kaupungit. Kuitenkaan en ole vielä kertaakaan käynyt katsomassa niitä. Aina olen keksinyt parempaa tekemistä. Kuten esimerkiksi maakotkien tarkkailu, kilpalento haukan kanssa, lentotemppuja korppien kanssa ja matkaaminen vuoristojen välillä ja niiden reunamilla. Kuitenkin olen vihdoin saavuttanut sen tilanteen, että en keksikkään, mitä tekisin seuraavaksi. Lisäksi jotkut Ajanlanit olivat ihmetelleet, etteen ollut nähnyt näitä kaupunkeja vielä. Ilmeisesti näitä kaupunkeja pitäisi käydä katsomassa, että ei olisi yleinen ihmettelyn aihe. Onneksi matka ei ole kovinkaan pitkä ja minulla on aikaa hukattavaksi.

Liitäminen alkaa jo keitellä, joten alan etsiä hyvää laskeutumispaikkaa. Etsin korkean runsasoksaisen latvan ja laskeuduin sinne. Otan pisaran mallisen repun selästäni ja kiinnitän sen oksienväliin. Repun irroittaminen tuntuu todella hyvältä kannettuani sitä lapaluiden päällä jo useampien tuntejen ajan. Venyttelen ja pyörittelen lapaluitani. Asetan jalkajousen repustani roikkumaan, jotta voin itse olla mukavammin oksistossa. Asetun istumaan luinen petolinnunperse yhdelle oksalle ja jalat alemmalle oksalle. Kaivelen repustani eväitä ja alan syömään sörsseliä, johon olin itse sekoittanut kuvattuja marjoja, kuivalihaa ja pähkinöitä.

Katselen syödessäni ympärilleni ja havaitsen laskeutuneeni hyvin lähelle maanmatosten tietä. Äiti sanoi aina, että siellä ne maanmatoset kulkee maatamyöten kun eivät ilmaan pääse. Joskus mietin miten tuskallista sellainen elämä olisi. Kaartelevaa tietä myöten saa kävellä useita päiviä semmoista matkaa, jonka pääsee lentäen päivässä.
En yleensä laskeudu näin lähelle tietä, mutta tuskinpa se on mikään ongelma. Ainakin samalla voi saada ruokaviihdettä, kun pääsee seuraamaan maanmyötäistä liikennettä. Juuri nyt tiellä ei näytä olevan ketään. Muutaman sentin märkä lumikerros on osittain murtunut ja hajonnut. Jotain liikennettä siis oli tänään tiellä liikkunut. Talvella teillä näkyy vähemmän liikennettä. Ehkä maanmyötäiset nukkuivat pääosin talviunta?
Last edited by LentäväShirkkeli on Wed Sep 22, 2021 6:22 pm, edited 2 times in total.
Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko
Terias, Ajanlan ei ole aina ajallaan
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 915
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Post by Tinanja »

Päivä, ja edellispäivä olivat olleet pitkiä, mutta tuleva maksu tästä parin päivän keikasta olisi riittävä korvaus palkkasoturin vaivannäöstä. Ranyard ratsastikin nyt rennosti luotetun, tumman ratsunsa selässä. Hevosen kengitetyt kaviot upposivat pienen lumikerroksen läpi ja jättivät selkeät, säännölliset tasaisen tahdin tuottamat jäljet. Sekä Ranyardin omat varusteet, että hänen ratsunsa varusteet narisivat hiljaa askelten tahdissa. Miehen harteille oli haarniskaa ja aseita peittämään kiinnitetty paksu, harmaa villaviitta, jonka helma lepäsi hevosen selän päällä, peittäen selän satulan takana aina häntään asti. Vaikka kaikista varusteista näki, että ne olivat kuluneita, oli ne hyvin hoidettuja ja asiansa ajavia. Ranyard itse oli peittänyt päänsä hupulla, ja piteli ohjia yhdessä kädessään. Toisella kädellä mies piti kiinni jo pennusta nuoreksi kasvanutta koiraa, joka kovasti yritti suukottaa isäntäänsä nuolemalla tätä harva se hetki. Tämä näytti istuvan puoliksi miehen laukun päällä, puoliksi tuon reidellä ja satulan päällä, eikä asento näyttänyt kummallekaan kaikkein mukavimmalta. Mutta viitta suojasi lumisateelta ja viimalta koiraa siinä Ranyardin sylissä, ja molemmat näyttivät tilanteeseen tyytyväisiltä.

Ranyardin huomio kiinnittyi samaan suuntaan, mihin hänen hevosensa jäi tuijottamaan. He olivat ehkä puolen päivän matkan päässä Dionesta, eikä palkkasoturi ollut nähnyt tänään juuri ketään muuta samaan suuntaan matkustavaa henkilöä. Nyt siinä hänen näkökenttänsä rajalla, hevosen kantaessa häntä koko ajan yhä lähemmäs, laskeutui Ajanlan. Matkoillaan mies oli kyllä nähnyt useampiakin näitä yleensä yksikseen, hyvin ylpeästi kulkevia rodun edustajia. Tämän kirkas siiven reuna kuitenkin oli erilainen, kuin mitä hän oli aiemmin nähnyt, mielenkiintoinen. Koira miehen sylissä näytti huomaavan viimein myös satunnaisen kulkijan ja kiinnitti nopeasti huomionsa tiellä näkyvään henkilöön, kun taas palkkasoturin ratsu oli jo menettänyt mielenkiintonsa nähtyään vilauksen kulkijasta.

Sen sijaan palkkasoturi itse katseli laiskan näköisenä maisemaa, vaikka silmäkulmasta näkikin kulkijan koko ajan. Hän ei osannut täältä arvioida, miksi tuo oli laskeutunut juuri siihen, ja oliko tuo jo nähnyt hänet… Mutta koskaan ei voisi olla liian varovainen, Ranyard muistutti itseään ja kietoi varoen kätensä paremmin sylissään olevan Dazin ympärille jatkaessaan matkaa kohti tätä satunnaista vastaantulijaa.
User avatar
LentäväShirkkeli
Posts: 10
Joined: Sun Sep 12, 2021 8:54 pm

Re: Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Post by LentäväShirkkeli »

Terias

Ruokaillessani pilvet päättävät aloittaa lumisateen.
"Ei taas!", lumisade tai mikään sade ei ole mukava matkustussää minulle. Lentäminen on raskaampaa kun luonto yritti lisätä kantoon lisää kuormaa. Saatan suosiolla jättää matkan jatkamisen, kunnes lumisade päättää lopettaa.

Viimeistelen ateriani. Ruokasekoitukseni on tehokas, mutta kuiva. Juon päälle pienestä leilistä vettä ja oloni on ravittu. Tien suhteen alan jo uskoa, ettei siellä näkyisi tänään enään maanmyötäisiä. Tuskin nekään halusivat matkustaa tässä säässä. Kuitenkin kimallus osuu silmäkulmaani. Tähyän välkettä ja näen, että joku tosiaan kulki tiellä, ilmeisesti ratsain. Hänellä on yllään jotain kiiltävää. Kiiltävät asiat ovat mielestäni hyvin kiinnostavia ja minua syyhyttää lähteä tutkimaan matkaajaa lähemmin. Pakkailen reppuni ja lehahdan alas lyhyempään ja tuuheampaan puuhun, jonka lehvästöön kätken reppuni. Jos aijon lähteä kartelemaan huvin päiten, en ajo kantaa koko omaisuuttani matkassa.

Kiipeän tuuheamman puun latvaan, joka taipuu hieman painostani. Annan puunlatvan heilua ja käytän sitä ponnahduslaudan tavoin saadakseni lähtönopeutta lentoon. Reippain siiven iskuin saan itseni puiden ylle hetkessä. Aluksi halusin nähdä kiiltävän matkaajan ja erityisesti sen, mikä heijasti valoa noin. Ilman kantamuksia liitoni on nopeampaa ja kevyempää pienestä lumisateesta huolimatta. Lähempänä näen tarkemmin matkaajan.

Rotevan puoleinen parrakas peltipurkki ratsailla, oliko hän kääpiö? En ole ikinä nähnyt matkaavaa kääpiötä, saatika vielä ratsastavaa sellaista. Havaitsen, että miehellä oli sylissään pieni eläin, ilmeisesti koira. Mielestäni koirat yleensä juoksentelivat maassa. Oliko eläin loukkaantunut.

Äkillinen tuulen suunnan muutos yllättää minut ja saa lentokorkeuden tippumaan äkisti. Päädyn tien ylle puiden väliin, jossa oli äkillinen tuulensuoja, ja en saa siipieni alle sopivaa nostetta. Alaspäin suuntautuva liikevoima pistää minut laskeutumaan keskelle tietä. Märkä lumi narahtaa jalkojeni alla. Lumessa tapittaminen tuntui kamalan rahvaan omaiselta, vähän maanmyötäiseltä.

Amatöörivirhe, ajattelen raivoissani. Miten saatoin antaa tuulen yllättää minut! Olen vihainen itselleni. Puistelen siipiäni ja vaatteitani yrittämättä lähteä jälleen lentoon. Minähän en avoimesti tule myöntämään, että en todellakan aikonut laskeutua tähän. Niin kauan kun minulta kysytään, tämä oli juuri mitä aijoinkin tehdä.

Oloni ei kuitenkaan ole enään paras mahdollinen. En tiedä millainen tämä tiellä kulkeva maanmyötäinen saattoi olla ja hän oli ratsailla kun minä taas jaloillani. Toivottavasti hän ei ole mikään opportunistinen maantierosvo. Jos on, voin varmaan hämätä häntä näyttävillä miekkatempuillani.

Kokoan pääni ja yritän miettiä uskottavan syyn laskeutumiselle ja katson tätä pientä koiranpentua.
"Hei! Onko lemmikilläsi haaveri? Tarvitsetko pikakuljetuksen parantajalle. Tässä ois pari aika nopeaa siipeä", tämä ei ollut alkuperäinen aikomukseni, mutta todellakin teen ylimääräisen lentoretken ennemmin kuin myönnän virhelaskeutumisen.

Olen kuullut, että maanmyöntäiset maksavat ilma kuljetuksista, koska ne olivat niin paljon nopeampia kuin maanmyötäinen kuljetus. Jotkut sanovat, että virheistään saa maksaa. Mitä jos sen sijaan minä voisin saada maksun virheestäni?
Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko
Terias, Ajanlan ei ole aina ajallaan
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 915
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Post by Tinanja »

Ranyardin katse seurasi, miten tuo Ajanlan nousi lentoon, ja kierteli heidän yllään aikansa. Palkkasoturi pudisti vähän päätään ja painoi pohkeitaan kevyesti ratsunsa kylkiä vasten saaden sen pidentämään askeltaan hieman. Palkkasoturi ei näyttänyt erityisemmin kiinnittävän huomiota vielä silloinkaan, kun Ajanlan laskeutui tielle, ja riittävän lähelle puhe-etäisyydelle. Ranayrd veti ohimennen viittaansa paremmin harteilleen ja peittämään vyöllään roikkuvia aseita, vaikka hänen haarniskansa varmasti kertoikin pitkälle, ettei hän kulkenut aseistautumatta. Ehkä se oli jotain yleistä kohteliaisuutta, jota mies yritti noudattaa?

“Kiitos tarjouksesta, mutta… koirani on ihan kunnossa”, Ranyard totesi vastaukseksi. “Se on niin nuori, ettei jaksa juosta vielä koko päivää hevosen rinnalla”, palkkasoturi tarkensi ennen kuin saisi siitä lisäkysymyksen. Dazin nappisilmät ja pieni kuono kääntyivät katsomaan tulijaa, eikä ollut vaikea havaita miten innoissaan tuo oli uudesta tuttavuudesta siitä huolimatta, että istui isäntänsä edessä satulassa. Häntä taputti heiluessaan tiukasti satulaa ja toisinaan Ranyardin reittä, ja pieni, iloinen vinkuna pääsi toisinaan koiran kurkusta alas. Tämä oli suurine silmineen vielä pentu, tuskin kokonaista vuottakaan, mutta Dazista oli nähtävillä jo nyt, ettei koira jäisi kovin pieneksi. Palkkasoturin ratsu sen sijaan ei näyttänyt letkauttavan korvaansakaan tulijalle saati tämän siiville, vaan jatkoi tasaista kulkuaan pitkin lumen peittämää tietä, kohti Dione. Ranyard oli vain harvoin tavannut Ajanlaneja, ja hänen käsityksensä kyseisen rodun edustajista oli pitkälti se, miten omissa oloissaan nämä viihtyivät. Oliko tämä siis poikkeus, vai yrittikö tämä kyseinen henkilö olla todellisuudessa vain kohtelias - ja oletti, ettei hän edes olisi tarttunut tuohon tarjoukseen? Kysymys oli erikoinen tervehdykseksi, ja tuskin tuo oli esimerkiksi eksynytkään. Siksi mies jatkoikin etenemistään tekemättä elettäkään ratsunsa kävelyä hidastaakseen.

Kun näytti siltä, ettei Ajanlan tehnyt elettäkään kääntyäkseen, ja jatkaakseen matkaansa mihinkään suuntaan siitä, Ranyard vilkaisi tätä vielä kertaalleen paremmin päästä varpaisiin ja varpaista takaisin päälaelle. Tämä ei näyttänyt siltä, että oli pukeutunut kohta laskeutuvia kylmiä säitä varten - mutta toisaalta, palkkasoturilla ei ollut ajatustakaan siitä kuinka nopeasti ja pitkiä matkoja tämä saattoi liikkua siipiensä kanssa. Mies ei kuitenkaan sanonut mitään - hänen pitäisi päästä Dioneen vielä ennen pimeää, jos hän ei haluaisi viettää yötään taivasalla, ja keskustelu varmasti hidastaisi matkantekoa.
User avatar
LentäväShirkkeli
Posts: 10
Joined: Sun Sep 12, 2021 8:54 pm

Re: Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Post by LentäväShirkkeli »

Terias

Ratsastaja ei näytä erityisemmin kiinnostuneelta suhteeni, mikä tekee oloni turvallisemmaksi, mutta yllättäen vähän loukatuksi. Minä olen upea nuori Ajanlan, silmät tänne. Pyrin ravistamaan tämän omituisen tuntemuksen pois itsestäni, sillä hyvin aseistettuja peltipurkkeja ei kannattane väkisin vetää puoleensa.

Esitän ratsastajalle tarjoukseni ja hän kiittää ja sanoo koiransa olevan kunnossa. Syy koiran erikoiseen matkustustyyliin oli nuoruus.
"Aivan, siksi se on noin pieni rääpäle. Aika söpö", kommentoin silmäillen pentua. Pentu oli niin pieni ja pörröinen. Teki mieleni vähän käpälöidä sitä. Mutta otus varmaan vain purisi näppejäni, jos menisin härppimään. Silti voisin vähän kokeilla, vaikka näpeilleni saisinkin. Ei kai noin pieni vielä niin lujaa edes purisi.

Ratsastajaa kiinnostaa vain matkan jatkaminen. Koska en koe itseäni uhatuksi näen tämän hyväksi tilaisuudeksi kysellä kaikenlaista.
"Minä luulin kauempaa, että olisit kääpiö, mutta olisit kyllä hiton pitkä kääpiö ja en kyllä olisi uskonutkaan, että kääpiöt lähtisi kotopielistään minnekään, saatika nousisivat ratsaille. Mutta jos et ole kääpiö, niin mikä sinä olet?"

Hevonen liikkuu tasaista vauhtia ja annan sen kävellä ohitseni. Maan myötäinen tuskin halusi pysähtyä, koska matkanteko oli jo valmiiksi melko hidasta. Ohi ratsastaessaan ratsastaja silmäilee minua, mikä on täysin asiallista. Kuitenkin tämä ei näyttänyt olevan ihaileva taikka hyväksyvä katse. Se oli jotain muuta, mutta mitä. Tämä asia häiritsee minua. Katse ei ole myöskään uhkaavan oloinen.
"Mitä?", minä kysyn, koska en pidä tästä, "Onko minussa jotain vikaa?"
Katselen vaatteitani, että olinko viskannut päälleni ruokaa. Ruokani oli kyllä ollut niin kuivaa, ettei se olisi vaatteisiin jäänyt. En ymmärrä, mitä tuo peltipurkki mahtoi ajatella.

Annan hevosen kävellä välillemme välimatkaa.
Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko
Terias, Ajanlan ei ole aina ajallaan
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 915
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Post by Tinanja »

Ranyardin toinen hansikkaan peittämä käsi piteli kevyesti ohjista, jotka roikkuivat löysänä ratsun kaulalla, melkein toimettomina. Toinen käsi silitteli Dazin päätä pennun kaivautuessa paremmin ratsastajaa vasten, mutta koira kuikuili harva se hetki tiellä seisovaa Ajanlania kohden. Palkkasoturi kohotti kypäränsä alla kulmiaan, kun kuuli tuon sanat rääpäleestä. Mies puristi vähän tiukemmin ratsunsa ohjia, muttei muuten näyttänyt reagoivan millään lailla sanoihin. Ranyard oli kuullut, että Ajanlanit olivat uteliaita, mutta… tämä, kun tuo uteli koiran lisäksi myös hänestä… se oli rajalla, jota Ranyard ei halunnut ylittää. Mitä harvempi tiesi hänestä mitään, sitä parempi. Eikä mies pitänyt tuon Ajanlanin tavasta pysähtyä, ja kysellä keskellä ei mitään, keskellä hiekkatietä, joka johtaisi vielä hänet ennen iltaa takaisin Dioneen. Tuo heilautti vähän olkapäitään saadakseen viittansa laskeutumaan paremmin ylleen, peittämään vieläkin tarkemmin vyöllä roikkuvat kirveet, joiden kärjissä oli edelleen hieman verta edelliseltä keikalta.

“Ihminen”, Ranyard vastasi ratsunsa tasaisten askelten jatkaessa matkaa, kun tuo Ajanlan jatkoi sitä samaa uteluaan, jonka oli ilmeisesti päättänyt aloittaa siitä huolimatta, että oli nopeasti jäämässä seisomaan tien laitaan hänen jatkaessa matkaansa hevosensa selässä. Arvioivaa katsetta koskeneeseen kysymykseen Ranyard ei aikonut vastata. Mies sen sijaan käänsi katseensa takaisin eteenpäin horisonttiin viimein katoavaa tietä kohden. Tässä olisi pieni mäki, ennen kuin maasto alkaisi laskeutua hitaasti kohti merenrantaa ja Dionea. Kaupunkia, jossa hän aikoi viettää koko tulevan talven, ja keväällä hän voisi harkita jotain uutta paikkaa, uutta reittiä, jota kulkea matkoillaan. Pieni tuulenvire osui vasten palkkasoturin kasvoja, kun hän hoputti hieman ratsuaan pidentämään askeleitaan. Kulkijat tällä tiellä - tai millään tiellä harvoin jäivät keskustelemaan, ja palkkasoturi toivoi tuon Ajanlanin noudattavan samaa etikettiä.
User avatar
LentäväShirkkeli
Posts: 10
Joined: Sun Sep 12, 2021 8:54 pm

Re: Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Post by LentäväShirkkeli »

Terias

Ratsastaja muistutti minulle kääpiötä, mutta oli kummallisen pitkä ja aivan väärässä paikassa tekemässä vääriä asioita. Ratsastaja paljastaa olevansa ihminen. Yllätyn, mutta yhtäkiä ratsastajan mittasuhteet tekevät järkeä. Tietenkin hän oli ihminen.
"Täytyy kyllä sanoa, että ihmiseksi sinulla on melko hieno parta, mutta kyllä kääpiöparrat yleensä ovat vielä näyttävämpiä."
Tämä ihminen on harvasanainen, vielä harvasanaisempi kuin kääpiöt. En kuitenkaan tunne muita ihmisiä, joten oletan kaikkien ihmisten puhuvan yhtä vähän. Kenties maassa tallustelu teki tylsämieliseksi, jolloin juttu lakkaa luistamasta. Ihmisten onneksi tai epäonneksi, minua ei juurikaan kiinnosta, miten pitkiä vastauksia ihminen antaa. Lyhyet vastaukset kelpaavat minulle loistavasti.

Ohi ratsastaessaan tämä ihminen katsoo minua kummallisesti. En pidä siitä. Kysyn suoraan asiasta, ja hän ei vastaa. Aika töykeitä nämä maanmyötäiset. Kenties hän oli vain kateellinen. Tietenkin, juuri sitä se katse taatusti oli. Olen varma, että minäkin olisin kateellinen Ajanlaneille, jos olisin maanmyötäinen. Ihminen ei nyt kovinkaan hyvin osannut suhtautua parempiinsa. Koska uskon katseen johtuneen kateudesta, annan ihmisen törkeän käytöksen anteeksi. Kateus on tavallaan imartelevaa. Olisin tosin pitänyt enemmän ihailusta kuin kateudesta.

Kun arvoin välimatkan riittäväksi, levitän siipiä ja otan jokusen juoksu askeleen, jotta saan ilmaa siipien alle. Saan kasvatettua korkeutta siiven iskuin ja korkeammalla tuuli tukee siipiäni paremmin. Liidän miehen perään ja jään leijumaan tämän taakse vähän kuin hän lennättäisi perässään leijaa. Välillä ei tuullut ja joudun löymään siivillä, välillä tuulee niinkin rajusti että joudun säätelemään siivilläni nostetta. Sää ei ole ihanteellisin lentämiseen, mutta iroonisesti se teki matalasta lennosta vähän mielekäämpää kuin käveleminen. Otan tämän itselleni hyvänä harjoitteluna. Kuitenkin tuuli kävi paremmin nyt tämän hetkiselle tielle kuin taakse jätetylle, joten lentäminen oli keveämpää.

"Saat anteeksi. En ole ennen tavannut ihmistä, niin en osannut odottaa kateellisia katseita", ilmoitan kova äänisesti, jotta tuuli ei söisi sanojani.
"Sinulla on hieno peltipurkki-asu, onko se raskas kantaa? Väsyykö tuo hevonen koskaan? Hevoset on varmaan hurjan vahvoja kun ne jaksaa kantaa näköjään loputtomasti asioita. Jaksaako se kantaa minutkin?"
Hetkellisesti harkitsen laskeutuvani hevosen selkään miehen taakse, mutta silloin taatusti suututtaisin peltipurkin. Se luultavasti ei ole järkevää. Minulla on kuitenkin jonkinlainen itsesuojeluvaisto.
Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko
Terias, Ajanlan ei ole aina ajallaan
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 915
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Post by Tinanja »

Palkkasoturi ei viitsinyt edes vastata tuon Ajanlanin kommenttiin partaansa koskien. Se tuntui olevan tahditonta, ja vertailu kääpiöön sai miehen kypärän varjostamat kulmakarvat kurtistumaan. Ranyardin ratsun tasaiset askeleet tuntuivat hyvin tasaisilta hiekkatiellä, ja miehen koirakin oli kaivautunut hitaasti takaisin palkkasoturin viitan suojiin tuulenpuuskalta piiloon.

Ranyard ei voinut olla vilkaisematta takanaan leijuvaa Ajanlania, joka väitti hänen saavan anteeksi kateellisista katseista. Palkkasoturi tuhahti - kateellinen? Noh, se oli tulkinta, jota miehen ei kannattaisi korjata. Kaiken sen perusteella, mitä Ajanlan oli jo sanonut ja tehnyt, tämä ei ollut kovin… pitkällä yhteiskunnan normeissa. Ehkä tämä oli ollut itsekseen pitkään? Tai muuten vain kasvanut jossain erikoisessa paikassa, kuten usein huhut ja tarinat Ajanlaneista kertoivat. Mutta uteliaisuudestaan ja omituisista, lähes töykeän uteliaitsta sanoistaan ja kysymyksistään huolimatta tämä ei näyttänyt olevan varsinainen uhka hänelle, ratsulle tai koiralle. Näytti myös ilmeiseltä, ettei tämä ollut lähtemässä takaisin omille teilleen missään vaiheessa niin nopeasti kuin Ranyard olisi halunnut.
“Ei, kyllä, ja ei”, Ranyard tuhahti vastaukseksi, viimein ääntään vähän korottaen, jotta Ajanlan kuulisi sen. Eikö tuo ollut aiemmin nähnyt haarniskaa? Saati hevosta? Tai tiennyt hevosista mitään? Oli vaikea uskoa, että Ajanlan oli kasvanut niin syrjässä, ettei tiennyt tuollaisia melko yleistietoa olevia asioita. Haarniskasta tietämättömyyden Ranyard olisi voinut vielä ymmärtää, mutta yhdessä hevosta koskevien kysymysten kanssa tuo vaikutti kieltämättä erikoiselta. Syrjäisimmissä ihmiskylissäkin hyödynnettiin hevosia, joten oli vaikea uskoa Ajanlanin vältelleen sellaisiakin kohtaamisia elämänsä aikana.

Onneksi Dionen muurien ulkopuoliset rakennukset, maatilat ja niiden yhteydessä olevat pellot näkyisivät todennäköisesti tämän pienen mäennyppylän takaa, ja tuo voisi jatkaa kysymyksineen matkaansa itsekseen johonkin.
Post Reply