Ostettua uskollisuutta

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 584
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Ostettua uskollisuutta

Post by Kuparirapu »

//Tinanja & Zahir//


Ilta oli hyinen, ja mereltä leijunut sumu nousi miltei keskustorille asti. Katujen varsilla roikkuvat lyhdyt pehmenivät pelkiksi kellertäviksi valopalloiksi joiden valo ei yltänyt kolmea kyynärää pidemmälle, ja kaikki äänetkin tukehtuivat laiskasti leijuvan kosteuden keskellä. Vareo tunsi kuinka aika ajoin tiivistyvät sumupisarat noruivat hänen otsaltaan kasvoja pitkin, ennen kuin imeytyivät hänen tunikansa kaulukseen. Ohikulkijan epäselvä varjo liukui hänen ohitseen, mutta tämä ei näyttänyt edes huomaavan Vareota satamavaraston nurkalla. Ja seistyään siinä kohta jo neljännesfaethin ajan hän oli jo muuttunut huomaamattomaksi osaksi hämärää maisemaa.
Vareo oli saapunut paikalle hyvissä ajoin, ollakseen varmasti ensimmäisenä. Koska tällä kertaa hän oli tehnyt suunnitelmia, ja juuri hän oli lähettänyt tapaamisesta tiedon Zahirille. Ja nojatessaan hartia varaston seinää vasten Vareon olemuksessa ei näkynyt pienintäkään merkkiä hermostuneisuudesta. Ei, vaikka Zahri olisikin hänen mukanaan tänään.
Päinvastoin, tämä tarjosi hänelle erinomaisen tilaisuuden näyttää että maagikko oli tehnyt oikein sijoittaessaan rahaansa häneen. Sitä kautta hänen paikkansa vahvistuisi entisestään, ja yhä useampi hänen rikollistovereistaan sulkisi suunsa epäilyistä. Toisaalta koska he eivät uskaltaisi puhua häntä vastaan, mutta samaan aikaan he alkaisivat ymmärtää Vareon olevan aidosti hyödyllinen johtajana. Katurosvot oppivat hiljalleen, että tottelemalla asiat sujuivat paremmin, ja se tarkoitti myös lihavampaa palkkapussia jokaiselle tehdystä työstä.

Siristäen silmiään Vareo tarkasteli kauempana näkyvää varastoa, jonka yhdellä seinustalla seisoi kaksi hahmoa pienen lyhdyn valopiirissä. Molemmat korjailivat vähän väliä asentoaan ja hyppelivät lämpimikseen, ja Vareo saattoi miltei kuulla vaimeat manaukset joita he vähän väliä päästelivät suustaan. Ei pitäisi mennä enää pitkään...
Lähestyvät askeleet eivät herättäneet huomiota, mutta niiden pysähtyessä hänen vierelleen Vareo käänsi katseensa. Sumu tuntu hämärtävän mustan kaavun ja hupun ääriviivoja entisestään, ja Vareo joutui katsomaan tarkkaan että hänen edessään oikeasti seisoi joku. Mutta jäämättä ihmettelemään Vareo nyökkäsi ja käänsi päätään varaston suuntaan.
"Tuolla se on. Paikkaa vartioidaan öisin kiertävissä vuoroissa, viime aikoina siihen on käytetty kaartilaisia yhden sijasta pareittain."
Kenties näistä vuoroista oli tullut rangaistusmuoto, joilla yhä muistutettiin Verisen Yön kykenemättömyydestä...
"Hetken kuluttua pitäisi tapahtua vahdinvaihto, ja siihen olen järjestänyt...," Vareo aloitti, vaan sitten varaston nurkalla näkyi liikettä. Hämärästä tuli näkyviin kaksi muuta hahmoa, joita tervehdittiin äreästi äyskityin sanoin. Edellisten kaartilaisten lähtiessä takaisin keskustoria kohti uusi kaksikko otti heidän paikkansa vaitonaisen myrtyneen näköisinä. Vareo suoristautu, vapauttaen ryöpsähdyksen pisaroita jotka olivat jääneet hänen vaatteidensa poimuihin, ja viittasi kädellään:
"Kas niin. Mennään."
Astuen esiin Vareo lähti kävelemään varaston valoa kohti. Sumun takia hän erotti kaartilaiskaksikon paljon ennen kuin nämä huomasivat hänet, ja nämä ponkaisivat parempaan asenton vasta kun Vareo seisoi parin askeleen päässä.
"Iltoja. Tulimme hakemaan sen yhden rahdin mukaamme," Vareo totesi. Kun hänelle vastattiin pelkällä hiljaisuudella, Vareo kallisti kysyvästi päätään. "Tietääkseni teille on ilmoitettu tästä asiasta?"
Toinen kaartilainen vilkaisi toveriaan hieman epävarmasti, joka puolestaan nyökkäsi kevyesti ja kohottaen hieman kypäränsä reunaa puhutteli Vareota:
"Kyllähän me asiasta kuultiin. Kenenkäs asialla te oikeastaan olitte...?"
Vareo poimi vyöltään pienemmän pussukan ja lykkäsi sen kaartilaisen käsiin:
"Tuo on vaivoistanne. Ostakaa lämpimät punssit itsellenne, kun pääsette tänään vapaalle."
Kaartilainen tunnusteli pussin painoa, vilkaisi toveriaan ja hymyili pienesti kypäränsä alla. Kääntyen ympäri hän kopeloi kömpelösti esiin pienen avaimen, ja pian varaston ovi aukesi naristen.
"Kiitokset. Meillä ei mene kauaa," Vareo sanoi ja harppasi kynnyksen yli sisään. Heidän molempien jäljessä ovi suljettiin uudelleen, ja kilinästä päätellen kaksikko oli innolla alkanut jakamaan hopeasayreita keskenään.
Sisällä varastossa ilma oli kuivaa ja viileää, ja pimeys tuntui sen takia miltei kuin viileän pehmeältä silkiltä ihoa vasten. Vareo kopeloi vyöltään tulusrautaa ja lyhyttä puusauvaa, jonka pää oli peitetty paksulla tervalla. Hänellä ei muita valonlähteitä ollut, jollei Zahir päättänyt käyttää magiaansa.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 919
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Ostettua uskollisuutta

Post by Tinanja »

Zahir oli järjestänyt viime aikoina joitain asemaansa todennäköisesti parantavia liiketoimia satama-alueelle, ja erityisesti erään kauppiaan lievät kiristystoimet alkoivat tuottaa hyvinkin tuottoisaa sopimusta. Se olisi alku perustuksille, jotka pitäisi rakentaa ennen kuin Zahir pääsisi edes haaveilemaan sataman nykyisen vallanpitäjän kruunun syrjäyttämisestä. Siihen tämän yön tehtäväkin liittyi, eikä maagikkoa haitannut toisinaan itsekin liata käsiään varsinkaan, kun hän halusi itsekin tietää millainen esine tuota itsestään liikoja kuvittelevaa miestä kiinnosti. Sitä paitsi, hänellä oli omiakin alaisia kiinni tässä - tärkeimpänä Vareo, johon oli uponnut viime aikoina kolikko jos toinenkin, eikä tämä vielä ollut tuottanut paljoakaan. Mutta Zahir uskoi, että ajan kanssa tuosta ihmismiehestä tulisi yksi tärkeimmistä osista hänen suunnitelmissaan.
Mutta nyt maagikolla itsellään oli tekemistä tämän uudehkon suunnitelmanosan, Vareon kanssa. Hän käveli illan jo laskeuduttua yöksi satamaan sovitulle paikalle vain löytääkseen Vareon nojailemasta seinää vasten.

Olisi mielenkiintoista nähdä, millaisia käytännön järjestelyjä tuo oli saanut aikaan, ja toisivatko ne heille helposti ratkeavan… esineen noudon vai aiheuttaisivatko ongelmia tavalla tai toisella. Mies ei vastannut Vareon sanoihin nyökkäystä suuremmin. Hän oli pukeutunut kevyesti, ja viitta miehen harteilla riitti piilottamaan kasvonpiirteet ja laskeutumaan miehen kehoa varjostamaan. Zahir käveli hitaasti Vareon perässä, silmäillen tyhjiä katuja, vahdinvaihtoa ja sitä, miten Vareo tiputti toiselle näistä selkeästi sopivan lahjuksen. Se riitti päästämään heidät molemmat sisälle suureen varastorakennukseen. Kun ovi oli sulkeutunut heidän perässään ja hämärä laskeutui kaksikon ympärille, Zahir antoi itsensä hymyillä hieman varaston varjoissa. Vareo oli ainakin tämän osan lunastanut paremmin kuin hyvin.

“Jätetään tuli toiseen kertaan”, totesi Zahir hiljaa kuullessaan Vareon kaivelevan taskujaan. Muutama hiljaa lausuttu loitsuriimu kohottivat maagikon kädelle pienen, maagisen kylmää, koleaa valoa hohtavan valonlähteen. Se valaisi ikkunatonta varastoa riittävästi, että kuluneen lattian lisäksi he näkivät ympärilleen laatikoiden täyttämässä tilassa. Jos miekka olisi täällä, se todennäköisesti olisi perimmäisessä nurkassa piilotettuna pois katseilta ja uteliailta kulkijoilta. Zahir lähtikin kävelemään päätyä kohden hitain askelin, luoden tasaisin väliajoin katseen hyllyihin sivuillaan, ylhäältä alas ja alhaalta ylös, toisinaan pysähtyen avaamaan laatikon tai toisen vain löytääkseen kauppatavaraa, josta he eivät olleet kiinnostuneita. Lopulta, kun maagikko käveli viimeisten hyllyrivien luona katsellen hyllyjen sisältöä, pysähtyen välillä tutkimaan laatikoita löytämättä kuitenkaan etsimäänsä. Lopulta hän kumartui katsomaan erästä mitäänsanomattoman näköistä laatikkoa ja työnsi kannen sivuun vain löytääkseen sen, mitä he etsivät. Siitä, kauanko tähän oli kulunut, ei hänkään osannut sanoa, mutta hän saattoi sanoa nauttineensa tästä.
Asetta arvioiden katsoen maagikko hymyili vähän huppunsa suojissa ennen kuin ojensi sen Vareolle. “En ihmettele, että hän haluaisi tämän… siinä on magiaakin”, mitä - sitä Zahir ei tarkalleen osannut sanoa.

Sitten hän kuuli, miten varaston ovi kävi - ja sieltä kuului kiihkeää keskustelua. Hän vilkaisi Vareoon nopeasti, varoittavasti ennen kuin valo katosi hänen kädestään ja hän vain jäi kuuntelemaan, mitä tapahtui - tai kuka oli tulossa.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 584
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ostettua uskollisuutta

Post by Kuparirapu »

Kylmänvalkoinen valo joka tulvi Zahirin sormien välistä tuntui pyyhkivän pois värin kaikesta mihin se koski. Maagikon pikimustan vaatteen rinnalla tämän hoikka käsi näytti kalmanvalkealta, ja hupun varjoihin jäävien kasvojen kanssa Zahir muistutti hetken aikaa synkältä kuoleman lähettilästä, joka oli saapunut noutamaan omansa. Mielikuva oli niin voimakas että Vareo näytti säpsähtävän lattialle polvistuneena. Hän työnsi tulukset ja pikipuikon takaisin vyölleen, ja päästi säikähdyksestä pidättämänsä hengityksen taas kulkemaan huomaamattomasti. Kooten itsensä Vareo lähti seuraamaan Zahiria syvemmälle varastoon, silmäillen itsekin laatikkopinoja tarkkaavaisesti.
Täällä oli suuria, miehenkorkuisia kontteja joiden sisältämä rahti oli arvokasta vain määränsä takia. Mutta niiden joukossa näkyi silloin tällöin pienempiä, eli arvokkaampia yksilöitä. Vaivalla ja huolella suljettuja, kestävästä jalopuusta valmistettuja joiden piellä siveltyjä nurkkia tukivat paikoin myös vahvat kuparipuitteet. Vareo astui lähemmäs ja tarttui yhden kapean laatikon kärjestä. Se oli muiden keskellä, mutta jos paikka oli järjestetty oikein... Kyllä, laatikoiden väliin oli jätetty juuri sen verran väliä että niitä saattoi liikutella ilman ongelmia. Pitkä, kapea laatikko liukui rahisten ulospäin, mutta Vareon ei tarvinnut vetää sitä edes kokonaan näkyviin tietääkseen sen olevan väärä. Laatikko oli liian kapea miekalle, ja liikkuessaan sen sisältä kuului lasiesineiden kilahduksia. Vareo työnsi laatikon takaisin ja palasi Zahirin kantaman valon reunalle.

He etenivät hiljaisuudessa varaston perälle, kumpikin syventyen oman etsintäänsä. Vareo siirteli laatikoita yksitellen näkyviin, tarkasteli niiden sisällön jos kansi avautui, ja tunnusteli painoa jos se pysyi kiinni. Kullattuja arvoesineitä, pienenpieniä pusseja täynnä harvinaisia mausteita, kömpelön kokoinen tikari jonka pontena oli rypäleen kokoinen safiiri, yhdessä laatikossa oli jopa samettikantinen kirja. Vaan ei miekkaa. Vareo tuhahti äänekkäästi, ja valkea höyryvana pullahti hänen kasvojensa eteen viileässä ilmassa. Viereltä kuului kuinka Zahir siirsi jonkin laatikon kannen, ja Vareon kääntyessä hän näki maagikon ojentavan huotrassa lepäävää asetta hänelle.
"Se taisi olla odotettavissa," Vareo mutisi ottaen aseen vastaan ja tarkastellen sitä. Suora huotra oli yksinkertaista, ruskeaa nahkaa, jota pitkin kulki pienten mustien merkkien rivejä. Koskettaessa saattoi huomata että ne oli painettu nahkaan jollain kuumalla välineellä ja poltettu siten lähtemättömästi siihen. Ase ei ollut pitkä, kahva sopi vain yhdelle kädelle ja terä näytti riittävän lyhytmiekan pituuteen. Enemmän pitkäksi venytetty veitsi kuin raskas miekka. Kääntäen kahvan valoon Vareo yllättyi nähdessään kahvan kärkeä koristavan tuppo pitkiä, lumenvalkeita karvoja jotka liikkuivat pehmeästi ja sulavasti ilman halki.
Kykenemättä hillitsemään uteliaisuuttaan Vareo nykäisi terää näkyviin muutaman tuuman verran, ja se tarjosi aina vain lisää yllätyksiä. Miekka oli yksiteräinen, toisen puolen palvellessa tukevana selkänä joka imi itseensä iskujen voimaa jotta terä ei kärsisi. Ja kalpeassa maagisessa valossa terässä erottui hiuksenohuita juonteita, kuin metalli olisi jähmettynyt paikoilleen jäätyvän veden lailla.
"Mistä tämä on oikein löytynyt?" Vareo ihmetteli ääneen ja kumartui avattua laatikkoa kohti työntääkseen sen paikalleen. Mutta siellä Vareo huomasi valon heijastuvan metallisesta pinnasta, ja kurkotti kättään laatikkoon.
Ovi avautui, ja sen mukana ilma liikahti koko varaston sisällä. Vareo ehti vastata Zahirin katseeseen, ennen kuin maagikko sammutti valon ja he jäivät seisomaan pimeään. Kaljun miehen käsi sulkeutui laatikossa odottaviin esineisiin, ja tallettaen ne vyöpussiinsa hän suoristautui kuuntelemaan. Selkeät äänet kuuluivat oven suunnalta, ja hiljaisuudessa he saattoivat erottaa myös puhetta:
"Täällä on pimeää kuin sian persauksissa, tuokaa se valo tänne ennen kuin joku taittaa nilkkansa!"
Laatikkopinojen välissä näkyi pieni keltainen valotäplä joka siirtyi yhtä matkaa taas näkymättömiin. Puu rahisi puuta vasten, ilmeisesti laatikoita siirreltiin. Vareo liikkui päkiöillään, varovaisesti askeltaen ja painautui lähintä laatikkopinoa vasten. Hänen silmänsä eivät olleet vielä tottuneet hämärään, ja epävarmuus sai sydämen hakkaamaan hänen korvissaan.
"Ei ole täällä... Ovat pistäneet sen syvemmälle," kuului aiempi ääni ja askeleet kopisivat lattiaa vasten. Vareon henki salpautui äänettömäksi ja toinen käsi puristaen varastetun miekan vartta hän yritti kuunnella missä tulijat kulkivat. Täällä ei ollut paljoakaan piilopaikkoja...
Kellertävä valo tuli uudelleen näkyviin, tällä kertaa aivan läheisen pinon nurkan takaa. Näkymättömiin jäävät henkilöt hengittivät raskaasti, ja kannettu lyhty narahteli hiljaisuudessa.
"No niin, tässä se näyttäisi olevan," toinen sanoi ääni raapivan karheana. Vareo yritti hakea katseellaan Zahiria, mutta maagikko hukkui pimeään täysin näkymättömissä. Oliko tuo enää edes samassa paikassa kuin äsken?
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 919
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Ostettua uskollisuutta

Post by Tinanja »

Zahir astui hyllyjä ja seinää seuraten yhä lähemmäs varaston kulmaa ja kauemmas äänistä - sekä lähestyvästä valosta. Hän kuuli Vareon askeleet taaempana, mutta mitä kauemmas hän lähti, sitä vaimeammaksi myös häntä seuraavat askeleet muuttuivat. Maagikolla ei ollutm ahdollisuutta jäädä odottamaan, eikä palata, sillä valo - sekä sekalainen keskustelu läheni, mutta pysähtyi viimein. Äänet kertoivat, että mitä ikinä nuo olivat etsineet, he olivat ilmeisesti löytäneet sen. Laatikoin kolinaa, pari tyytyväistä murahdusta, jotka tuntuivat myötäilevän aiempia sanoja siitä, että näiden etsimä asia - tai esine, mikä ikinä olikaan, oli löytynyt. Ilmeisesti tätä ei Vareo kaikkien valmistelujensa lomassa ollut ehtinyt ennustaa - tai joku muukin oli laskenut illan oleva sopiva pienelle varaston tutkimiselle.

Mutta mikä tärkeintä, hän - ja Vareo olivat saaneet jo haluamansa. Olisi turha jäädä odottamaan aamua tänne - mutta samalla hän ei voinut jättää Vareota taakseen. Maagikko oli käyttänyt jo liikaa rahaa ja aikaa tuon koulimiseen, että voisi jättää tämän taakseen.

Valo kauempana näytti pysyvän paikallaan, ja Zahir kääntyikin hitaasti taaksepäin, kulkien äänettä varjojen syvimmissä kohdissa toivoen, että Vareo oli pysynyt edes suurinpiirtein samalla reitillä. Mies haparoi pimeässä, seinää ja hyllyä edelleen seuraten. Hän pääsi nurkan luokse, ja kirosi mielessään sitä, miten oli päästänytkin Vareon kädenmittaa pidemmälle. Mutta viimein, ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen hän löysi kätensä alle karkeakankaisen tunikan hihan, jonka uskoi kuuluvan sisälle seurassaan saapuneelle miehelle.
“Vareo?” Nauruun revähtänyt porukka hyllyvälien toisella puolella tarjosi tilaisuuden aloittaa keskustelu.
“Tämän… räjäyttäminen ei ole hyvä idea… Onko täällä takaovea?” Zahir kuiskasi hiljaa, puhuen niin matalalla äänellä kuin vain osasi ja uskalsi. Hän ei silti ollut varma, oliko se liian lujaa… Mutta sen näkisi pian - ja oli hänellä muitakin ässiä hihassaan kuin vain tuleen perustuvat loitsut. Mutta kuten kuka tahansa pelaaja, ei Zahirkaan halunnut paljastaa koko kättään, tai alkaa erittelemään sitä tässä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 584
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ostettua uskollisuutta

Post by Kuparirapu »

Kasvojen vierellä olevan laatikon ääriviivat alkoivat hiljalleen tulla näkyviin kun Varoen silmät asettuivat hämärässä, miehen pohtiessa kuumeisesti tilannettaan. Hän ei ollut laskenut että kukaan muu olisi tullut tänne tähän aikaan. Koska kenenkään ei olisi pitänyt! Keitä tulijat olivatkaan, hän ei voisi näyttäytyä noille. Ei, siitä heräisi liikaa vaikeita kysymyksiä. Mutta pois olisi päästävä, ja Zahirkin oli kadonnut näkyvistä...
Laskien kenkiään lattialaudoille niin pehmeästi kuin vain saattoi Vareo lähti hivuttautumana poispäin työläistä äänistä, kohti varaston toista nurkkaa. Hän tunnusteli tietä kämmen hyllyä vasten liukuen, korvat virittyneinä lähestyvien askelten varalle ja varastettu miekka toisessa kädessä heilahdellen. Äänet tukahtuivat epäselvemmiksi kun välimatka lisääntyi, ja Vareo uskaltautui kuuntelemaan ympäristöään. Mahtoiko Zahirin magia kätkeä tämän näkymättömiin? Vai oliko maagikko kenties hävinnyt koko varastosta kuin öinen usva? Rehellisesti Vareo ei olisi yllättynyt sellaisesta...
Tuntiessaan yllättäen nykäisyn hihansyrjästään Vareon käsi syöksähti valmiiksi hyökkäyksen varalta, mutta nyt hänen silmänsä erottivat Zahirin epämääräisen hahmon pimeän keskellä ja hengitys höyrähtäen hän rentoutui. Maagikon pehmeä ääni puhutteli häntä nimellä, ja Vareo nojautui lähemmäs koska kuiskattunakin sanat tuntuivat liian äänekkäiltä.
"Ei, sillä saisimme koko sataman paikalle pällistelemään," hän suhahti nopeasti, muistaen elävästi Zahirin edellisen tulipallon aiheuttaman tuhon. Hän nuolaisi huuliaan ja vastasi tämän kysymykseen:
"Ei varsinaisesti, mutta jos odotamme niin..."
Mutta sitten he kuulivat kuinka jotain raskasta kannettiin poispäin, ja muita äänekkäämmän huudahduksen:
"Herra korpraali, se löytyi!"
Varen sydän hyppäsi välittömästi nopeaan laukkaan, ja hänen päänsä kääntyi sinnepäin missä ovi sijaitsi. Korpraaleja ei ollut kuin armeijan riveissä, ja se tarkoitti että tulijat olivat sotilaita! Ja jos ovella seisovat kaartilaiset näyttäisivät liian syyllisiltä...
"Nyt täältä on päästävä ulos," Vareo kuiskasi kiihkeästi ja nojautu uudelleen lähemmäs. "Täällä ei ole ovia, mutta takaseinällä on suljettu ikkunaluukku hyllyjen ylänurkalla. Mutta hiljaa me emme sinne kiipeä, jos nuo nuuskivat paikkoja. Tarvitaan siis jokin sopiva harhautus, sellainen joka ei herätä epäilystä että täällä lymyilee maagikko."
Vareo kohottautui uudelleen kuuntelemaan, ja hänen epäilyksensä tuntuivat osuvan oikeaan. Ovi ei ollut kolahtanut kiinni, ja hän oli erottavinaan useiden äänien keskustelua ulkopuolelta. Korpraali oli tainnut haistaa jotain epäilyttävää, ja kuulusteli ovivahteja paraikaa.
"Kohta on kiire. Tännepäin," Vareo kuiskasi ja hiipi Zahirin ohitse takanurkkaa kohti. Vaikka hän näki hämärässä hetki hetkeltä paremmin, joutui mies varomaan leveämpien laatikoiden teräviä reunoja jotka kurkottelivat hyllyiltä hänen hartioitaa ja polviaan kohti. Tilanteen äänetön painostus nosti kevyen kylmän hien Vareon kaulalle hänen etsiessä pikimustasta seinästä jotain vihjettä luukun sijainnista.
Sitten Vareo pysähtyi, kurkotteli kaulaansa ja siristeli silmiään. Kyllä, se oli muuta kuin vain hänen silmänsä leikkiä! Edessä oleva hyllyn yläpuolella seinässä näkyi hämärässä suorakulmion muotoinen alue, jonka reunat erottuivat ohuina valoviiruina. Mutta heidän olisi kiivettävä, ja pimeässä se olisi melkoista uhkapeliä.
Ovelta kuului äänekäs käsky, jonka tarkkaa merkitystä Vareo ei erottanut. Mutta sisään astuvat askeleet sen sijaan kantoivat aina varaston toiselle puolelle asti. Niska pistellen Vareo asetti jalkansa yhden laatikon nurkalle, ja alkoi hilata itseään ylöspäin niin nopeasti kuin vain uskalsi.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 919
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Ostettua uskollisuutta

Post by Tinanja »

Hänen ajatuksensa, arvionsa siitä, että Vareo oli lähtenyt samaan suuntaan hänen kanssaan, ja heidän tiensä kohtasivatkin sopivasti. Hän vain nyökkäsi Vareolle lyhyesti, kun tuo tunnisti hänet, ja myönsi olevansa samaa mieltä tulipallosta. Olisi keksittävä jotain muuta, ja mieluusti nopeasti. Zahir ei voinut olla kääntämättä katsettaan kohti hyllyjen välissä keikkuvaa valoa ja toisinaan sen lomasta näkyviä hahmoja kuullessaan korpraalille suunnatun huikkauksen. Mitä armeija teki täällä keskellä yötä? Tämä oli jotain, mistä Zahir halusi tietää lisää, kunhan hän olisi saanut oman selustansa ensin suojattua.
Tilanne alkoi näyttää yhä huonommalta, mitä kauemmin aikaa pimeässä harhailuun ja miettimiseen kuluisi, eikä maagikolla ollut aikomustakaan jäädä kiinni. Zahir halusi tietää, mitä armeija teki täällä, ja miksi sataman itsevaltiaaksi julistautunut idiootti halusi maagisen miekan haltuunsa. Hän loi nopean, arvioivan katseen ympärilleen ja antoi katseensa vaeltaa erityisesti valon suunnassa kuullessaan keskustelun - ja sen jälkeen Vareon kuiskauksen poispääsystä. Siitä hän oli täysin samaa mieltä, mutta… jotain olisi keksittävä.
“Shhh”, Zahir murahti hiljaa Vareon hyvin intensiivisen sanatulvan keskellä, vaikka sisäistikin kommentin siitä, että takanurkassa oli ikkuna katonrajassa. Totta puhuen, kiipeily ei ollut mitään, mitä Zahir oli ajatellut iltaansa - tai mihinkään muuhunkaan päiväänsä kuuluvan, eikä hän halunnut kokeilla, paljonko ääntä siitä lähtisi.

Maagikko huomasi, miten Vareo lähti takanurkkaa kohden hapuilemaan, ja hän puraisi hampaansa hetkeksi tiukasti yhteen. Toivottavasti tästä ei tulisi rumaa jälkeä, mies ajatteli hiljaa, ennen kuin tiukasti oven lähistöllä olevaa kattoon saakka yltävää hyllykköä tuijottaen alkoi lausua loitsua. Muutamat tarkasti valitut loitsuriimut esineen lähettämistä, siirtämistä koskien saivat hyllyn ensin vähän heilahtamaan, kunnes se lähti kaatumaan dominon tavoin käytävän toisessa päässä olevaa hyllyä vasten, kaataen jokaisen hyllyn varaston etuosasta dominoefektillään.
Kuunnellen aiheuttamaansa sekasortoa Zahir kääntyi kannoillaan ja lähti nopeasti, matalana ja mahdollisimman hiljaa kohti Vareota huutojen, ja kirouksien saattelemana. Ilokseen hän myös kuuli viitteitä siitä, että joku oli jäänyt ainakin osaksi putoavan laatikon alle. Toivottavasti tuo pitäisi yllättävät varaston vieraat kiireisinä riittävän pitkään.

“No’r – Ny’a – Go’n – Z’n – A’m”, Zahir lausui askeltensa lomassa, ja juuri ennen viimeisen loitsuriimun huulilta karkaamista tarttui kiipeämään lähteneen Vareon ranteesta kiinni. Loitsu nosti heitä molempia ylöspäin, vauhdin kiihtyessä hetkellisesti vain pysähtyäkseen juuri ennen kuin kummankaan pää osui kattoon. Zahir kurottautui ottamaan hyllynreunasta kiinni ja veti heitä lähemmäs, varmistaen ennen levitaatioloitsunsa lopettamista, että Vareokin sai kiinni hyllystä - hän tosin itse kiipesi loitsunsa viime hetkillä pölyisen hyllyn päälle ja tuhahti hiljaa, kieltämättä tyytymättömänä tilanteeseen. Hän oli varma, että Vareo sai ainakin hyllynreunasta kiinni vetääkseen itsensä sen päälle, mutta sen kummemmin Zahir ei tilannetta tarkastellut. Sen sijaan hän jäi tarkastelemana nyt hyvältä näköalapaikaltaan, mitä varaston oven lähellä, kaatuneitten hyllyjen lähellä tapahtui - ja tunnistaisiko hän jonkun noista henkilöistä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 584
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ostettua uskollisuutta

Post by Kuparirapu »

Aloitus ei ollut rohkaiseva, erikokoiset laatikot antoivat kyllä kädensijoja mutta monet tuntuivat tarpeeksi kevyiltä tippuakseen alas jos niille asetti lainkaan painoa. Vareo oli hädin tuskin saanut molemmat jalkansa irti lattiasta, kun taaempaa kuului pahaenteinen puinen narina. Ja vaikka hän odottikin jotain tapahuvaksi, levisivät Vareon silmät silkasta järkytyksestä hyllyjen rojahtaessa alas.
Korviahuumaava rysähdys oli kuin väkivaltainen isku päin kasvoja hiljaisuuden keskellä, ja sen jäljessä seurasi miltei yhtä äänekäs kuoro rikkoutuvaa tavaraa. Pirstaleiksi paiskautuvaa lasia, rikki repeytyvää puuta, erikokoisten esineiden kolhiutumista ympäri kovaa lattiaa. Temppu oli varmasti tehokas, mutta Vareosta tuntui että tämä kuultaisiin pääportilla asti.
Kesken syntyneen sekasorron Vareo ei huomannut Zahirin lähestymistä ennen kuin maagikko kietoi sormensa hänen ranteensa ympärille, ja kosketuksen mukana he kohosivat varoittamatta ylöspäin. Oli kuin jokin näkymätön voima olisi nykäissyt Vareota navan kohdalta ylöspäin, ja miehen toinen käsi pyörähti ympäri kun hän vaistomaisesti haki tasapainoaan tyhjän päällä koska pelkäsi kaatuvansa nurinniskoin koko matkan takaisin alas. Mutta loitsu joka heidät oli ilmaan kohottanut piti, ja sopivalla korkeudella heidän vauhtinsa hidastui pysähdyksiin. Zahir näytti astuvan ilman suurempia ongelmia hyllyn päälle, kun taas Vareo joutui hamuamaan kädellään tukea jalat hermostuneesti ilmassa heilahdellen. Koska ilmassa seisoessa vaara pudotukseen oli koko ajan läsnä, ja vasta saatuaan tukevan puukannen jalkansa alle Vareo uskaltautui hengittämään uudestaan. Parantaen otettaan varastetusta miekasta Vareo kumartui edessä näkyvän ikkunaluukun puoleen. Varaston etupäässä kuului huutelua, ja rahisevasta äänestä päätellen kaatuneiden hyllyjen jäännöksiä yritettiin raivata pois tieltä. Zahir oli ilmeisesti onnistunut tukkimaan oven tempullaan, eivätkä sotilaat antaneet tuolla hetkellä ajatukstakaan varaston tutkimiselle.

Sivellen käsillään ikkunaluukun reunaa Vareo tunnusteli salpaa tai kahvaa, mutta hänen kätensä ei tavannut mitään. Ikkunaluukku tuntui kyllä liikahtelevan, mutta ei suostunut aukeamaan. Turhautuneesti irvistäen Vareo vetäisi selkäpuoleltaan veitsensä esiin ja tunki sen luukun saumaan. Puu natisi ja taipui, ja viimeisellä väännöllä tiukassa istuva puu poksahti ulospäin saranoiden varassa. Sen takana avautui vajaan kolmen metrin pudotus alhaalla odottavalle kujalle, ja varastoon verrattuna sumuisessa yössä näki hyvin alas asti. Vareo ei uskaltanut alkaa neuvottelemaan järjestyksestä, joten hän työnsi luukkua ylöspäin auki ja pujotti jalkansa tyhjän päälle. Hän joutui taivuttamaan leukansa epämukavasti rintaansa vasten jotta sai ylävartalonsa ulos, ja miekan viedessä toisen käden Vareo laskeutui roikkumana yhden käden varassa kylmään ulkoilmaan. Taivuttaen polviaan hän irrotti otteensa, ja lyhyt pudostus sumun halki toi hänet turvallisesti ulos. Vilkaisten nopeasti kujan kumpaankin päähän Vareo viittoi kädellään Zahiria seuraamaan. Ulkopuolelta puoliavoin ikkunaluukku näytti pikimustalta, eikä maagikon hahmo edes erottunut siinä.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 919
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Ostettua uskollisuutta

Post by Tinanja »

Zahirin katse arvioi alhaalla tapahtuvaa sekasorron järjestystä, mutta ikävä’kseen ei tunnistanut ketään siellä pyörivistä henkilöistä. Mutta hän ottaisi vielä selvää tästä myöhemmin, ehdottomasti. Maagikko kääntyi, kun kuuli Vareon napsauttavan ikkunan auki. Kun hän viimein kääntyi katsomaan, oli Vareo jo kadonnut ikkunasta ulos, ja tömähtänyt maahan ikkunan alla. Zahir vilkaisi vielä viimeisen kerran kohti ovea, ja ovella pyöriviä henkilöitä ennen kuin vääntäytyi ikkunasta ulos. Ikkuna oli juuri riittävän kokoinen, että hoikka, vaatteidensa - ja erityisesti viittansa sisään piiloutunut maagikko kykeni kiemurtelemaan ulos. Pudottautuminen ei onnistunut ihan niin helposti, eikä tuo viitsinyt herättää enempää huomiota loitsullakaan. Viehkeän, tasan jaloilleen tiputtautumisen sijaan tuo tömähti katukivetykselle, ja joutui ottamaan tukea seinästä pysyäkseen pystyssä. Huppu sentään piilotti miehen kasvoille nousseen irvistyksen siitä, miten epämukavalta alas pudottautuminen oli tuntunut. Tämä oli kyllä tälle yölle riittävä seikkailu ja Zahir ei kaivannut enempää tälläisiä kiipeilyä ja pudottautumisia odottavia reissuja hetkeen lisää.

Sanaakaan sanomatta maagikko lähti kohti sataman sivukujia varastolta kuuluvien äänien alkaessa kerätä niiden harvojen kadullakulkijoiden sekä erityisesti vartijoiden huomiota. Hän ei aikonut jäädä riskeeramaan kiinnijääntiä tänne, ja kulkikin ripeästi katujen lävitse kohti kaupungin keskustaa. Viimein Zahir pysähtyi hiljaiselle kadulle ja vilkaisi siitä päästä varpaisiin Vareota, joka yllättävää kyllä ei ollut kadonnut vielä omille teilleen.
“Sinulla on se miekka?” tuo varmisti sitten lyhyesti - ainakin siltä se oli näyttänyt, ja viimeksi ase oli ollut tuon käsissä. Mutta tämä reissu oli jälleen herättänyt enemmän kysymyksiä kuin mitä oli antanut niihin vastauksia.
“Palauta se hänelle, kun sinulle sopii, ja sitten, minulla on pari juttua toisaalla, josta sinusta voisi olla hyötyä”, Zahir sanoi sitten - ja vaikka tämä näyttikin olevan aika lailla koottu ja jälleen sen oman naamionsa päälleen pukenut, hänen sanoistaan kuuli, etteivät hänen ajatuksensa olleet tämän jälkeen täysin järjestyksessä vielä ainakaan.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 584
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ostettua uskollisuutta

Post by Kuparirapu »

Zahirin alastulo ei ollut viehkeimmästä päästä, ja Vareo epäröi ojentaa kättään avuksi kun maagikko haki seinästä tukea. Se ei kuitenkaan tullut tarpeeseen, ja hiljaisuudessa he lähtivät Zahirin johdolla kujaa ylöspäin. Vareo hidasti muutaman askeleen verran kuunnellakseen varaston oven puolelta kuuluvaa keskustelua, johon ilmeisesti olivat liittyneet myös muutamat ihmettelyään jakelevat ohikulkijat. Loppujen lopuksi heidän jälkensä oli peitelty erinomaisesti. Kaatuva hylly oli aivan uskottava onnettomuudeksi, ja sekasorrossa tuskin edes huomattaisi että varastolta oli viety jotain.
Vareon huulilla kävi kevyt hymy hänen ajatellessa, kuinka sotilaiden ryhmänjohtaja saisi selitellä rytäkässä hajonneet kauppatavarat niiden omistajille. Mutta nyt oli aika ottaa turvallinen etäisyys, ja Vareo jatkoi matkaansa Zahirin hahmon perässä.

Keskustorin paikkeille tullessa sumu oli ohentunut, joskin vain hieman, ja Vareo oli nostanut oman sadehuppunsa paljaan päänsä suojaksi viileässä yössä. Zahirin pysähtyessä hän teki samoin, katsellen mietteliäästi sivulle.
"Tallessa on," hän vastasi ja kohotti pitelemäänsä asetta näkyviin. Hänen pitäisi löytää sille hyvä paikka asunnollaan, kaiken varalta. Hän murahti yksinkertaisen myöntymyksen Zahirin sanoihin, mutta sitten Vareon käsi eksyi hänen rahapussilleen ja sen outoon muotoon. Löysyttäen pussin suuta otsa rypyssä Vareo onki esille jotain kiiltävää, ja sitten hän muisti esineet jotka olivat levänneet miekan seurana. Kääntyen paremmin kadulta näkyvään lyhdynvaloon Vareo kohotti esineitä käsissään uteliaasti.
Ne olivat metallinen rengaspari, joiden yhdellä puolella roikkui auki taitava pieni metallileuka. Ne olivat sormenlevyisiä, ja tarpeeksi leveitä rannerenkaiksi, mutta materiaali näytti yllättävän taidokkaasti valmistetulta. Vareo siristeli silmiään, vaan ei hämärässä erottanut jos niidenkin pintaan oli kaiverrettu jotain. Tuskin miekan seurana olisi säilytetty mitä tahansa rihkamahelyjä.
"Nappasin nämä mukaani. Olivat laatikossa miekan kanssa," Vareo sanoi ja ojensi toista rengasta Zahirille. "Onkohan näissäkin magiaa?"
Mies ei kehottanut suoraan Zahiria tutkimaan rengasta, vaan toivoi tuon kiinnostuksen heräävän tarpeeksi tehdäkseen sen itse. Antaen maagikon keskittyä Vareo sovitteli itselleen jääneen renkaan paikkaa oman ranteensa ympärille. Hän ei vielä naksauttanut sitä kiinni, ei ennen kuin Zahir antoi mielipiteensä. Saattoihan esine olla aina vahingollinen kantajalleen.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 919
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Ostettua uskollisuutta

Post by Tinanja »

Zahir vain nyökkäsi lyhyesti Vareolle tämän vastatessa, että ase oli tallessa. Hyvä, se olikin koko illan tärkein päämäärää, ja se oli saavutettu. Zahir oli kääntymässä lähteäkseen omille teilleen sanojensa seurauksena, mutta Vareon seuraava kommentti pysäytti hänet. Hetken liikettään epäröityään uteliaisuus esineestä voitti, ja Zahir otti Vareon ojentaman renkaan käsiinsä ja vilkaisi sitä arvioiden. “No, ainakin tämä on erittäin taitavaa käsityötä”, mies totesi, ja ilmeisesti hopeaa metallin pehmeydestä ja tummuneesta väristä päätellen - rauta ja muut vastaavat metallit eivät olleet aivan tuon värisiä.

Mies keskittyi hetken koruun, ja lausui sitten lyhyehkön loitsun, joka sai korun hetkellisesti hohtamaan vaaleaa, lähes kuollutta valoa, kunnes ilmiö katosi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Viimeisen loitsuriimun karatessa Zahirin kasvoilta, tämä kohotti vähän kulmiaan. Se oli ainut näkyvä reaktio siitä, että hän oli tunnistanut esineessä olevan lumouksen. Pieni hymähdys karkasi miehen huulilta tämän ojentaessa esineen takaisin Vareolle.
“Ne nopeuttavat raajan liikettä. Olettaisin, että näitä voi käyttää järkevästi parina esimerkiksi jaloissa tai käsissä. Voimaa ne eivät taida tuoda, mutta nopeutta liikkeeseen kylläkin”, Zahir selitti sitten, hieman kulmiaan kurtistaen - tämä oli vaikeampi selittää sanoilla kuin mitä hän oli ajatuksissaan ajatellutkin. Mutta eivät nuo vaarallisia olleet, joten Vareo voisi testailla niitä rauhassa itsekseen niin paljon kuin haluaisi, ja esineistä varmasti olisi hyötyä tälle. Eri asia, ja oma kysymyksensä sitten oli se, miksi nuo kaksi esinettä olivat olleet samassa laatikossa sen lumotun miekan kanssa.

Sitä ehtisi pohtimaan myöhemminkin, Zahir totesi itselleen kääntyessään nyt uudemman kerran ja lähtiessään putiikkiaan ja asuintaloaan kohden. Ohimenevä nyökkäys oli ainut ele, jolla Zahir ilmaisi tyytyväisyytensä Vareon toimiin tänä yönä.

//Kiitokset taas loistavasta pelistä!
Locked