Iltasatuja

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Kide
Posts: 737
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Iltasatuja

Post by Kide »

// Sade & Sara ja Tinanja & Zahir //

Wanhassa Lohikäärmeessä oli tupa täynnä. Siellä oli naurua ja huutoa, mässytystä ja röyhtäyksiä, savun ja hien tuoksua. Oli siis jälleen yksi hieno ilta, Tessa ajatteli pysähtyessään hetkeksi ja nyökkäsi itsekseen tyytyväisenä tavernan lähes sekamelskaiselle tilalle. Ruoka kelpasi ja juomaa kului, mikä tarkoitti lisätuloja hänenkin taskuihinsa. Se tarkoitti kahden lisätulon virtaa: toinen tyytyväisistä asiakkaista ja toinen noiden pahaa-aavistamattomien asiakkaiden lipsautuksista. Toki toinen näistä kiiltävistä virroista löytäisi tiensä hänelle asti pienellä viiveellä, mutta löytäisipä kuitenkin.

Ensimmäiseen hetkeen pitkään aikaan näytti siltä, että kaikki olivat tyytyväisiä, ja Tessa uskaltautui nappaamaan yhden aamulla leivotuista sämpylöistä keittiön puolelta itselleen. Ehtipä hän sipaista siihen kunnon nokareen voitakin päälle. Hän ahmi leipäänsä antaumuksella pyyhkien samalla toisella kädellä tahraista tiskiä, vaikka tiesi sen pian näyttävän uudestaan samalta. Tessa oli tottunut syömään jaloillaan eikä häneltä mennyt tuohon jättimäiseen sämpylään neljää haukkausta enempää. Sitten hänen molemmat kätensä olivat jo vapaat kiikuttamaan tiskille jääneet likaiset astiat keittiön puolelle. Takaisin tavernan puolelle palattuaan hän vielä kaatoi itselleen puolikkaan mukillisen siideriä ja huuhtoi sillä loput murut suustaan alas. Tästä huolimatta hän vain hymyili tyytyväisenä. Nämä olivat niitä päiviä, joihin hän oli tottunut ja joista hän oli oppinut vain nauttimaan.
Nopealla vilkaisulla Tessa paikansi Saran. Tuo tyttö oli nopeasti parantanut taitojaan ja tapojaan Lohikäärmeessä työskenneltyään. Edelleenkään Saraa ei voinut sanoa vauhdikkaimmaksi tarjoilijaksi, sillä paljon hänellä riitti juteltavaa asiakkaiden kanssa. Toisaalta juuri sillä tavoin Sara oli kasvattanut suosiotaan ja se oli erinomainen asia. Tessa ei vieläkään osannut sanoa paljoa tuosta itsestään vaiteliaasta tyttösestä, mutta oli huomannut pitävänsä Sarasta aina vain enemmän. Ainoa syy, miksi Tessa kaipasi hiljaisempaa iltaa, olikin saadakseen aikaa jutella lisää Saran kanssa.

Hetken päästä ovi kävi saaden Tessan varmistamaan nopealla käden huiskautuksella, ettei hänen rinnuksellaan ollut enää leivänmuruja. Nostaessaan katseensa tulijaan ja tunnistaessaan kuka viittansa kätköissä tänne oli saapastellut, pieni osa hänen hymystään kuoli. Edelleen Tessa sekä odotti että pelkäsi näitä kohtaamisia, sillä hän ei koskaan voinut olla varma mitä odottaa. Tuon miehen katse kertoi yleensä yhtä paljon asioita kuin kiven tuijottaminen, mutta toisaalta Tessa oli aina nauttinut haasteista.
Hän ei ollut varma, aikoiko hänen uusin asiakkaansa vaivautua tiskille asti vai halusiko tuo vain etsiä itselleen syrjäisimmän vapaana olevan nurkan, joten Tessa viittoi vaivihkaisella nyökkäyksellä tavernan oikeaa reunaa, portaiden sivua, jossa oli yksi todennäköisesti Zahirille mieluisen etäinen pöytä vapaana. Sitten hän kääntyi valuttamaan uuden kannullisen olutta valmiiksi, sillä joka tapauksessa hän tarvitsisi sitä pian. Samalla hän soi itselleen pikkuruisen hetken aikaa valmistautua tulevaan kohtaamiseen.
sade
Posts: 47
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Iltasatuja

Post by sade »

Sara oli alkanut pikkuhiljaa pitää sellaisista illoista. Tupa täynnä väkeä tarkoitti työtä pitkälle yöhön ja nukkumista jossain mahdollisimman huomaamattomassa nurkassa, keittiössä tai portaiden alla, mutta se tarkoitti myös paljon ihmisiä, uusiakin, ja pitkälle yöhön jatkuvia tarinoita, joita yksi jos toinenkin innostui kertomaan juotuaan tarpeeksi monta kupillista olutta.

Tavernan meteli muodosti taustalle eräänlaisen musiikin, jonka seassa Sara luovi, koittaen poimia sanan sieltä ja toisen täältä päästäkseen perille, missä keskusteltiin jostain kiinnostavasta. ”Joko poikanne on parantunut?” Sara koukkasi kysymään eräältä vanhemmalta naiselta, joka oli edellisellä viikolla ollut varma, että hänen poikansa on kuolemassa johonkin kammottavaan sairauteen, jota nainen oli kutsunut lohikäärmerokoksi. Sitä edellisellä viikolla nainen oli ollut varma, että poika oli ollut kirottu. Saran kävi naista sääliksi, mutta hänestä oli myös kiinnostavaa kuulla, mitä naisella oli tällä kertaa sanottavana. Sitä paitsi nainen vaikutti tyytyväiseltä, kun joku kuunteli hetkisen ja tilasi yleensä sen jälkeen jotain lisää.

”Niin, myrkkyjä, niitä on nykyään niin helppoa saada ja kuljettaa ja voitko kuvitella, miten helppoa sellaista olisi livauttaa poikani ruokaan? Tuollaisenkin viitan kätköissä kulkee ties kuinka monta myrkkyannosta! Minä sanon teille, että kannattaisi kyllä alkaa tarkistaa tulijoita, yksikin myrkytystapaus ja olette yhtä pulassa kuin minä olen poikani kanssa!” Sara kuunteli naisen vuodatusta vain puolella korvalla, sillä oli samalla kumartunut pyyhkimään viereistä pöytää ja nostamaan siitä tarjottimelleen tyhjentyneitä astioita. Hän kuitenkin nosti katseensa naisen viittoillessa ovelle päin. Ja, Sara huomasi kiinnostuneena, juuri sisään astunut henkilö tosiaan oli pukeutunut viittaan. Pyykkärin apulaisena ollessaan Sara oli suorastaan inhonnut viittoja. Ne olivat pitkiä, niiden pesu oli vaikeaa ja ne olivat usein likaisia. Mutta nykyään viitat olivat hyvä merkki, sillä niiden kantajat saattoivat olla matkalaisia ja heistä Sara piti kaikista asiakkaista eniten. Tätäkään tulijaa Sara ei ainakaan ensivilkaisulta tunnistanut ja toivoi, että tämä olisi jostain kauempaa. Ja että tämä haluaisi kertoa matkoistaan.

Sara kahmaisi lähipöydiltä loput likaiset astiat. Hän toivoi, että tulija valitsisi pöydän, koska silloin hänellä olisi hyvä syy, suorastaan velvollisuus, mennä kysymään, mitä tämä haluaisi syödä. Tessa näytti olevan tiskin takana, joten sinne Saralla ei varsinaisesti olisi asiaa, mutta likaiset astiat takaisivat sen, että hän voisi hyvällä syyllä mennä ainakin ohimennen lähemmäs.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 919
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Iltasatuja

Post by Tinanja »

Wanhan Lohikäärmeen raskas puuovi narahti hyvin tutun oloisena, kun Zahir työnsi sen edellään auki ja antoi painua kiinni perässään. Mustaan viittaan verhoutunut maagikko ei näyttänyt erityisemmin herättävän huomiota runsaan asiakaskunnan keskellä. Aikaikkuna oli jälleen valittu stragedisesti: suurin osa työlaisistä oli juuri päässyt töistä, ja nauttisivat ruokaansa ja oluttaan sen verran kiinnostuneina etteivät kuulisi ylimääräisiä, vain tietyille korville suunnattuja keskusteluja. Tämä ei ollut kuitenkaan ideaali tapaaminen, sillä joku voisi tietenkin nähdä sen. Tieto, jota Zahir täältä tällä kertaa haki ei kuitenkaan ollut ihan niin kriittinen etteikö tapaamista olisi voinut järjestää näin. Ei silti olisi tarkoituksellista pitkittää tätä tapaamista kauempaa kuin mikä olisi pakollista.
Vilkaistuaan ympärilleen tavernassa Zahir päätyi istumaan tiskin reunan paikkeille tiskin ääreen, kun pöydissä kiertävä tarjoilija näytti epäilyttävän uudelta, eikä maagikko ollut tätä nähnyt paikalla aiemmin. Tuosta pitäisi muistaa kyllä kysäistä Tessalta - Zahir halusi tietää, ettei mikään tulisi hänen seuraavien suunnitelmiensa eteen varsinkaan Lohikäärmeen sisältä, kun ne suunnitelmat koskisivat nimenomaan Lohikäärmettä.

“Iltaa… OIut, kiitos”, Zahir totesi lyhyesti Tessalle tämän astuttua kuuloetäisyyden päähän. “Ilmeisesti sait jo pyytämäni tiedot siitä… naisesta?” mies kysyi sitten ääntään vähän madaltaen, nojautuen paremmin tiskiä ja kyynärpäätään vasten. Eräs kauppias oli saanut Phoebessa nopeasti jalansijaa, eikä Zahir uskonut pelkästään tuon miehen olevan sen takana. Tällä kuitenkin oli myös vaimo, joka harvemmin näytti viihtyvän kotona pariskunnan lasten kanssa, eikä tämän menoista tietänyt ainakaan ohimenevällä kyselyllä juuri kukaan. Ilmeisesti kuitenkin joku puhui asiasta, sillä Tessa oli ilmoittanut yllättävän nopeasti tietojen saamisesta. Painava kolikkopussukka odottikin maagikon taskussa Tessaa, mikäli tiedot olisivat riittävän hyödyllisiä.
User avatar
Kide
Posts: 737
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Iltasatuja

Post by Kide »

Tessan valuttaessa kullankeltaista kurkunkostuttajaa tynnyristä ei hän voinut olla vilkaisematta olkansa yli. Hänen yllätyksekseen Zahir suuntasi suoraan tiskiä kohti viitanhelma heilahdellen. Tessa kääntyi sulkemaan tynnyrin ja kohotti samalla sille kulmiaan – niinpä niin, koskaan ei voinut tietää mitä odottaa. Tuttu hymy rypytti taas Tessan poskia hänen pyörähtäessään tiskille miestä vastaan.
"No mutta hyvää iltaa", hän kujersi kuin kenelle tahansa asiakkaalle ja nappasi tiskin alta uuden tuopin. "Tänään oiskin tarjolla mukavan kirpsakkaa olutta sisämaasta", Tessa jatkoi kaataessaan. Ohut vaahtokerros nousi hipomaan tuopin reunoja ennen kuin Tessa nosti oluen Zahirin eteen. Hän ei ollut nähnyt tuon miehen viihtyvän täällä vielä kertaakaan niin kauaa, että hän olisi saanut kokonaisen oluen juotua, mutta Tessalla ei ollut tapana kaataa vajaita tuopillisia. Varsinkaan kenellekään Zahirin kaltaiselle.
Zahir kävi suoraan asiaan saaden Tessan kohottamaan toista kulmaansa. Ai sen naisenko takia mies oli jo täällä? Vasta eilen illallahan Tessa edes laittoi sanaa eteenpäin yhden Lohikäärmeessä lorvineen katurotan mukana. Asia saattoi olla tärkeämpi kuin Tessa oli arvannutkaan ja sen huomion hän talletti visusti mieleensä.
Kyseinen nainen, Mebba Loffin, oli tyttönimellään Dal'jin ollut aikoinaan vanhempiensa kanssa Hevosenkengän vakioasiakkaita. Avioiduttuaan jokseenkin yllättäen isänsä tuttavan, vähemmän merkittävän kauppiassuvun esikoisen Falamil Loffinin kanssa, Mebbaa oli ensin näkynyt vähemmän. Vuosien päästä Matelevassa Kilpikonnassa välillä työskennellessään Tessa oli törmännyt Mebbaan jälleen ja hämmästyksekseen siellä erittäin usein. Pikku hiljaa Tessaa jo silloin kiinnostanut kuvio oli alkanut selkenemään ja loppusilauksen hän oli onnistunut nyhtämään Matelevan Kilpikonnan isännältä eli Dal'jinien serkulta Zahirin ilmoitettua kiinnostuksensa asiaan.
"Niinhän mää sain", Tessa vastasi Zahirille ylpeä pilkahdus katseessaan. "Sen tytön suunnitelmat ei ookaan kovin pienet. Dal'jinin nimi tulee palaamaan, ainakin jossain muodossa, loistokkaanpana mitä koskaan. Sen hyväuskoinen mies on vaan ponnahduslauta, joka saa hetken nauttia nimensä noususta siinä sivussa." Myös Tessa madalsi ääntään Dal'jinin kohdalla ja käytti tiskin pyyhkäisyä hyväkseen vilkaistakseen ympärilleen. Melu Lohikäärmeessä oli kuitenkin niin kova, ettei heillä ollut huolta ylimääräisistä kuulijoista, mutta uteliaat silmäparit olivat toinen juttu. Tessa nipsaisi hampaillaan alahuultaan miettiessään miten tästä tarinasta saisi sopivan lyhyen, jottei heidän keskustelunsa herättäisi huomiota.
"Eikä tää oo mikään eilisen keksintö, tätä on suunniteltu kauan. Herra Lokki on mukana, mokomakin rietas vanhus, valmiina antamaan osuutensa kaupasta." Tessa ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Zahir tietäisi herra Sigullanin, lempinimeltään Lokin, joka oli kahminut itselleen vuosien saatossa mukavan siivun mantereen ja Tritonin välisistä kauppasuhteista. Sigullan ei koskaan ottanut puolisoa, mutta oli aina rakastanut rouva Dal'jinia, Mebban äitiä, ja vanhojen huhujen mukaan saanut aikanaan myös vastakaikua tunteilleen. Herra Dal'jinin kuoltua leskirouva oli selvästi lämmitellyt välejään Lokkiin varmistaakseen tyttärelleen paremman aseman, kun Loffinin nimi ei noussutkaan omin avuin ylemmäs toivotusti. Ei ainakaan ennen kuin nyt, Mebban solmiessa pieniä suhteita puolisonsa nimiin vain todennäköisesti ottaaksen sen kaiken ja paljon muutakin omiin nimiinsä tai vähintäänkin omiin käsiinsä. Näin Tessa ainakin oli kaikesta päätellyt ja hänen kuulemansa, niin vanha ja kuin uusikin, vain tukivat teoriaa. Ei menisi kauaakaan ennen kuin valtasuhteet Phoeben kauppiaiden keskuudessa kokisivat melkoisia järistyksiä.
"Jos sen tytön näkee joskus Lokin vieressä, voi huomata... siinä olevan kuin kaksi kristallimarjaa." Tessa virnisti ilkikurisesti. Tämä oli seikka, joka Zahirinkin oli hyvä tietää, mitä ikinä tuo suunnittelikaan. Semmoisenaan äpäryys ei merkinnyt paljoakaan, mutta oikealla hetkellä paljastettuna saattoi silti muuttaa kaiken.
sade
Posts: 47
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Iltasatuja

Post by sade »

Viittaan pukeutunut tulija suuntasi suoraan tiskille Saran pettymykseksi ja Tessa oli tämän luona ennen kuin Sara ehti ajatellakaan tiskin luokse kipaisemista. Hän vilkaisi ympärilleen yrittäen löytää jotain muuta yhtä kiinnostavaa. Mutta suurin osa asiakkaista vaikutti tyytyväisiltä, eikä yksikään käsi viittoillut hänen suuntaansa palvelua tavoitellen. Ilta ei ollut vielä niin pitkällä, että tarpeeksi olutta juotuaan joku alkaisi haastaa riitaa, mutta kuitenkin tarpeeksi pitkällä siihen, että kaikki olivat ehtineet saada, ja isoksi osaksi myös nauttia, tilauksensa. Niinpä Saran katse harhaili jälleen tiskille. Mies, tai ainakin Sara oletti tulijan mieheksi, vaikka ei ollut nähnyt tämän kasvoja, ei riisunut viittaansa. Sara pyyhkäisi hiuksiaan kasvoiltaan hieman harmissaan, sillä se saattoi olla merkki siitä, että mies oli poikennut juomaan vain yhden tuopillisen. Siinä tapauksessa hän ei välttämättä pääsisi tämän kanssa puheisiin laisinkaan.

Sara nosteli muutaman astian jo ennestään täydelle tarjottimelleen, ettei hänen vilkuilunsa olisi niin ilmiselvää. Tessa näytti syventyneen keskusteluun miehen kanssa ja vaikka ei miehen kasvoja nähnytkään, Sara olisi voinut vannoa, että Tessa oli enimmäkseen äänessä. Hän olisi mieluummin kuullut mieheltä jotain, mutta Tessankin jutut olivat usein kiinnostavia ja kuka tiesi, kuinka kauan mies ajatteli viipyä. Niinpä Sara nappasi tarjottimen ja käveli kohti tiskiä. Hän hidasti hieman askeliaan ja yritti saada sen näyttämään siltä, että hänellä oli vaikeuksia saada pidettyä astioita täyteen ahdetulla tarjottimella. Hetken Sara jopa ajatteli pudottavansa muutaman astian, mutta arveli sen olevan hieman liikaa muutamasta juorusta, jotka hän kuulisi luultavasti muutenkin. Sitä paitsi, jos astiat menisivät rikki, Tessa saattaisi vähentää ne hänen palkastaan tai laittaa hänet korvaamaan ne työllä.

Valitettavasti Lohikäärmeessä oli niin kova meteli, että Sara kuuli jotain vasta päästyään hyvin lähelle tiskiä. ”…suunniteltu kauan. Herra Lokki on mukana…” Tessa kuului sanovan. Enempää Sara ei kuullut, sillä ei voinut jäädä kuuntelemaan, ettei herättäisi huomiota, vaan jatkoi matkaansa keittiöön. Mitä oli suunniteltu? Kieltämättä se kuulosti mielenkiintoiselta, ei ollenkaan samalta jutulta, kuin Tessa oli kuulunut aiemmin illan kuluessa kertovan. Toisaalta Sara ei tiennyt, kuka mies oli. Ehkä Tessa suunnitteli miehen kanssa vaikkapa uutta keittoreseptiä, niin tylsää kuin sellainen olisikin.

Keittiöstä tullessaan Sara vilkaisi kaksikkoa ja marssi sitten lähemmäs täyttämään kannuaan, joka oli aiemmalla kierroksella tullut melkein tyhjäksi. Ei niin tyhjäksi, että Sara olisi huolehtinut siitä tavallisesti vielä, mutta tarpeeksi tyhjäksi, että sen täyttäminen tässä vaiheessa oli uskottavaa.
”…kuin kaksi kristallimarjaa”, Tessa sanoi, mutta sekään ei kertonut Saralle juuri mitään. Hän täytti kannuaan ja kumartui sitten nostamaan tarjottimelleen muutaman puhtaan kupin. Joku haluaisi varmasti lisää juotavaa. Toimiessaan Sara yritti kolistella astioita huolettomasti, kuin todistaakseen, ettei kuunnellut, vaikka todellisuudessa yritti pakottaa korvansa kuulemaan Tessan äänen Lohikäärmeen melun läpi. Kun Sara ei keksinyt tiskin takana enää tekemistä, hän siirtyi vastahakoisesti sen toiselle puolelle. Lähin pöytä oli tyhjillään, joten Sara liikkui sen luo ja nappasi rätin vyötäisiltään. Hän voisi yrittää pysyä kiireisenä mahdollisimman lähellä tiskiä. Hän tuskin kuulisi kaikkea siltä etäisyydeltä, mutta ehkä edes jotain.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 919
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Iltasatuja

Post by Tinanja »

Zahir katseli Tessan liikkeitä ja hymyä arvioiden, kun tämä kurottautui ottamaan tuopin tiskin alta ja täytti sen kellertävällä juomalla. Vaikka maagikko ei mitään siihen suuntaan vihjannutkaan, oli hän erityisen tyytyväinen Tessan tekemisten vauhdista. Eri asia olisi, mitä tiedoilla voisi tehdä ja miten paljon. Naisen aloittaessa tarinointinsa Zahir maistoi hitaasti oluttaan muutamaan kertaan, kuin olisi vain nauttinut juoman mausta - ja tällä kertaa nauttikin. Hänen suunnitelmansa olivat edenneet paremmin kuin hyvin ja sen toteutus varmasti parantaisi maagikon jalansijaa tässä maailman toiseksi suurimmassa kaupungissa. Pieni hymy kohosikin tämän huulille, mutta tuoppi piilotti sen riittävän hyvin. Tessan jatkaessa puhumistaan Zahir ei voinut olla kuin tyytyväinen tuon saamiin tietoihin. Tämä oli paljon enemmän ja paljon nopeammin, mitä hän oli odottanutkaan.

Maagikko kohottikin kulmiaan vähän ja laski hetkeksi tuopin tiskille kuullessaan Tessan mainitsevan Herra Lokin. No, sitä Zahir ei ollut odottanutkaan, mutta se toisi tilanteeseen juuri sen, mitä hän oli tarvinnutkin. Se paransi entisestään maagikon jo aiemmin hyvin alkanutta päivää ja oluttuopillinen, jota mies siinä maisteli hitaasti, olisi kieltämättä hyvä päätös päivälle. Tessan seuraavatkin sanat saivat Zahirin vain kohottamaan uudemman kerran kulmiaan, tällä kertaa lähes huomaamatta. Hän oli epäillytkin jotain, mikä viittaisi aviottomiin suhteisiin, mutta vahvistus sille vain lujensi maagikon jatkosuunnitelmia asian tiimoilta. Hän saisi pian täyttää sen valta-aukon, joka tuon herra Lokiksi kutsutun miehen jälkeensä jättämänä aukeaisi. Sitten, eri asia tietenkin olisi se miten asian naisosapuoli asiaan reagoisi… Mutta Herra Lokki, Herra Sigullan kohtaisi vielä edestään sen, jonka oli varmasti mielessään jättänyt jo aikoja sitten taakseen. Tämä tieto voisi olla vielä viimeinenkin, riittävä jyvä vaakakupissa kaatamaan vaa’an oikeaan suuntaan maagikon kannalta. Ainakin se kruunaisi jo aiemmin tehdyt suunnitelmat.

Mies jäikin hetkeksi vain nauttimaan oluesaan ja sulattelemaan juuri kuulemaansa. Tehtävä tehtävältä Tessa alkoi vaikuttaa paremmalta valinnalta tähän asemaansa, ja Zahir epäili ettei ongelmia tulisi myöskään suunnitelman edetessä Lohikäärmeen osalta. Mutta siinä oli vielä joitain villejä kortteja, ja tämä uusi tarjoilija, joka Lohikäärmeessä pyöri, oli yksi niistä.
“Entä hän?” Zahir vilkaisi merkitsevästi pöytää tiskin lähettyvillä pyyhkivää Saraa kohden ennen kuin antoi katseensa kääntyä takaisin Tessaan. Hän oli kuullut uudesta tarjoilijasta Lohikäärmeessä, ja tulevien suunnitelmien valossa olisi hyvä tietää, kuka olisi niiden tiellä ja kuka pääsisi ratsastamaan muutoksen aallonharjalla.
User avatar
Kide
Posts: 737
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Iltasatuja

Post by Kide »

Tänään sormuksista kirjavat sormet kääriytyivät tuopin ympärille ja Zahir alkoi juomaan. Tuo mies näytti jopa nauttivan juomastaan, Tessa pisti tyytyväisenä merkille. Huomio antoi hänen tarinoinnilleen vain lisää vauhtia. Se sulatti pois epävarmuuden möykkyä, joka hänen vatsaansa Zahirin seurassa aina kasvoi, ja huomatessaan Zahirin yllättyneisyyden osasta tiedoista, Tessan itsevarmuus alkoi palautua. Jos hän sai Zahirin yllättymään, hänen tiedoillaan oli arvoa. Se tarkoittaisi myös paksua rahapussia palkkioksi. Kunhan vain Sara saisi hommansa heidän vieressään hoidettua, että hän edes voisi vastaanottaa kolikkonsa. Hän ei uskonut Saran välittävän heidän jutustelustaan, mutta aivan liian tuhti maksu yhdestä juomasta voisi herättää kysymyksiä.

Tessa oli aidosti yllättynyt, kun Zahir vilkaisi juuri poistuneen Saran perään, ja se näkyi hänen kasvoiltaan.
"Meidän uus tarjoilija", hän totesi huolettomasti, mutta riittävän hiljaa, ettei Sara kuulisi. Tessa ei heti ymmärtänyt mitä Zahir ajoi takaa luottaessaan itse Saran kyllä pysyvän poissa hänen asioistaan ja päätyikin vain virnistämään: "Ai tykkäät vai?" Kerrankin Zahir vaikutti olevan jotain, jota pienellä höystämisellä melkein hyväntuuliseksi saattoi kutsua, joten Tessakin uskalsi pilailla. Hän katseli päätään aavistuksen kallistaen Saraa ja hänen pyyhkimäänsä puhdasta pöytää, mutta piti siinä saamastaan oivalluksesta huolimatta kasvojensa virneen paikoillaan. "Ei siitä tarvi välittää", Tessa kertoi edelleen hiljaa puhuen, antaen huolettoman vaikutelman jatkua. Sen takana hän kuitenkin alkoi itse miettimään, miten Sara ei kannuinensa ollut jo asiakkaiden seassa, missä niin viihtyi, välillä liikaakin. Tuskinpa kyse oli muusta kuin tahrasta pöydällä, jota tänne asti ei nähnyt, mutta silti harmaiden silmien katse viipyili hieman turhan kauan Sarassa.
Heti Saran käännyttyä Tessa nykäisi leukaansa kutsuen tyttöä luokseen. "Sara hei, sää voisitkin oikeestaan tervehtiä yhtä meidän vakioasiakkaista", Tessa kertoi toisen tarjoilijan päästyä lähemmäs. Hän päätti, että oli parempi esitellä nuo kaksi toisilleen kuin kenet tahansa, niin epäilyksille ei jäisi sijaa. Varsinkaan, kun tämä ei ollut ensimmäinen kerta Saran tutustuttamisesta asiakkaisiin ja toisinpäin. Näin Zahir olisi vain yksi kasvo muiden joukossa. Kunpa vain Zahirkin osaisi nähdä asian siltä kannalta – Tessa epäili, ettei tämä mies ollut jälkikäteen tehtyjen selitysten ylin ystävä. Hän puri hammasta ettei irvistänyt ajatukselle, mutta nyt oli myöhäistä perääntyä.
"Tässä on herra Atherton, pitkäaikainen asiakkaamme. Hän on sen torin laidalla olevan yrttipuodin omistaja. Jos sää joskus tarvit jotain kasvia, kannattaa kävästä siellä. Mää voin kokemuksesta sanoa, että valikoimaa on", Tessa selosti eikä hän päästänyt aurinkoisille kasvoilleen merkkejä siitä, mitä kaikkea muuta hän olisi voinut kertoa tämän herran edustavan, vaikka tilanne olikin kutkuttava ja huvittava yhtä aikaa. Äänensä hän piti kuitenkin hieman tavallista matalampana, sillä Zahir tuskin välitti muun tavernan tietävän läsnäolostaan.
"Ja tää tässä on Sara, Lohikäärmeen uusin vahvistus. Tuut varmasti näkemään Saraa täällä jatkossa useasti." Tessa väläytti hymyn Saran suuntaan; kyllä, Sara oli hajamielisyydestään huolimatta osoittautunut aivan kelpo työntekijäksi. Tai ainakin kehittämiskelpoiseksi. Ja ehkä tämä huomionosoitus saisi Saran punastellen häviämään asiakkaiden sekaan, jotta Tessa ja Zahir saisivat hoitaa asiansa rauhassa loppuun.
sade
Posts: 47
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Iltasatuja

Post by sade »

”Entä hän?” Sara oli melko varma, että kuuli miehen sanovan niin. Hän ei voinut kääntyä katsomaan, ketä tarkoitettiin, mutta tiskin välittömässä läheisyydessä ei ollut muita. Sara odotti Tessan vastausta, mutta sitä ei kuulunut. Varovasti Sara vilkaisi olkapäänsä yli, muka pyyhkien samalla tahraa, jollaisia pöydässä ei kylläkään enää ollut. Tessa kyllä puhui, mutta ääni ei enää kuulunut Saralle asti. Ja Tessa katsoi Saran suuntaan, mikä sai hänet kääntämään päänsä nopeasti pois. Puhuivatko he hänestä? Ja jos puhuivat, niin miksi? Tai ehkä Tessa oli huomannut, että hän kuunteli. Sara ei liiemmin välittänyt siitä, vaikka Tessa olisikin huomannut, kunhan nainen ei vain päättelisi siitä, että hänellä olisi liian vähän töitä ja käskisi auttamaan tiskauksessa tai jotain muuta epämiellyttävää. Kuuntelemisella sen sijaan tuskin olisi suurta merkitystä, oli hän kuunnellut Tessaa aiemminkin, kun tämä toimi asiakkaiden kanssa. Sitä voisi aina väittää haluksi oppia, vaikka todellisuudessa Saran kiinnostus oli aivan muualla kuin paremmaksi tarjoilijaksi tulemisessa.

Kun Sara nosti katseensa pöydästä ja antoi sen kiertää jälleen tiskin luokse, hän kohtasi Tessan katseen ja nainen nyökäytti päätään tiskiä kohti. Pieni helpotuksen hymy kohosi Saran huulille, kun hän kuuli Tessan sanat. Ei astioiden pesua ainakaan toistaiseksi. Sara nyökkäsi miehelle, kun Tessa esitteli tämän. Paikallinen yrttikauppias ei valitettavasti ollut niin mielenkiintoista kuin Sara oli toivonut miehen nähdessään. Mutta uudet henkilöt olivat tietysti aina kiinnostavia, vaikka olisivatkin lähiseudulta.
”Hei, mukava tavata”, Sara sanoi ja pyyhkäisi kasvoille valuneita hiuksia korviensa taa. Hän väläytti pienen hymyn kiitokseksi Tessalle ja kääntyi sitten iloisesti hymyillen miehen puoleen. Tämä vaikutti hieman… jurolta? Sellaiselta kuitenkin, että Sara olisi ehkä antanut tämän juoda muutaman tuopillisen ennen kuin olisi yrittänyt saada tästä mitään kiinnostavaa irti. Mutta toisaalta Tessa oli ollut juttelemassa tälle ja Sara luotti Tessan ihmistuntemukseen. Lisäksi Tessa oli sanonut, että herra Atherton oli pitkäaikainen asiakas, joten ehkä tämä poikkesi silloin tällöin juttelemaan. Miehen kasvot, sen mitä Sara näki, vaikuttivat hieman erikoisilta. Sara siristi silmiään hiukan. Olisiko mahdollista, että tämä olisi haltia?

”Yrttipuoti kuulostaa kiinnostavalta”, Sara totesi ystävällisesti, sillä ei tuntunut sopivalta aloittaa kysymällä, oliko toinen mahdollisesti haltia. ”Juttelinkin aiemmin illalla lääkekasveista erään toisen asiakkaan kanssa ja hän vaikutti etsivän jotain tiettyä kasvia. En muista sen nimeä, mutta ehkä suosittelen häntä tulemaan puotiisi ensi kerralla.” Sara vilkaisi ympärilleen, mutta nopealla vilkaisulla ei onnistunut havaitsemaan, oliko yrteistä kiinnostunut mies yhä paikalla. ”Oletko pitänyt liikettä kauan?” Sara kysyi sitten. ”Jos tiedän paikan oikein, niin minun muistoissani se on ollut siinä oikeastaan aina.” Hän oli usein lapsena palauttanut pyykkejä torin luo ja torit olivat olleet myös hyviä paikkoja löytää uusia asiakkaita, joten hän muisteli, miltä yrttipuoti oli näyttänyt ulkoapäin. Sisällä Sara ei ollut kuitenkaan koskaan käynyt, sillä useimmat kauppiaat ajoivat köyhän näköisen lapsen helposti pois tiloistaan.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 919
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Iltasatuja

Post by Tinanja »

Zahir kohotti hieman kulmiaan Tessan vastaukselle. No, tämä kuulosti paremmalta kuin hyvältä. Tessa perehdytti ja kouli ilmeisesti jo nyt uudet henkilöt Lohikäärmeen vakiokalustoksi, joten tilanne ei erityisemmin muuttuisi majatalon omistajanvaihdoksen jälkeen. Maagikko maistoi hitaasti oluttaan Tessan vastausta kuunnellessaan, mutta nielaisi hieman äänekkäämmin kuin oli tarkoittanut kuullessaan naisen sanat. Tätä keskustelua mies ei ollut odottanut, eikä varmasti halunnutkaan, mutta hän oli jo liian syvällä siinä perääntyäkseen. Tuo laski hitaasti tuoppinsa sormuksin koristeltujen sormustensa otteensa ja antoi hupun valua paremmin päähänsä. Samalla hän loi arvioivan katseen tuohon Saraksi kutsuttuun tarjoilijaan. Nuori, ihmiseksi keskimittainen, tummanruskeat hiukset, mitäänsanomaton vaatetus. Jäntevä, ja joku, jota Zahir ei ollut nähnyt täällä aiemmin, eikä osannut yhdistää mihinkään. Vaikutti ainakin ensinäkemältä siltä, että tämä nuorukainen oli aivan yhtä viaton kuin miltä näyttikin. Maagikko tiesi kuitenkin paremmin kuin hyvin olla luottamatta kehenkään, varsinkaan ensitapaamisella. Ulkonäkö saattoi pettää pahemman kerran.

Maagikko antoi katseensa valua Tessasta pian takaisin Saraan tuon vastatessa, että oli mukava tavata. Lyhyt nyökkäys kävi riittävästä vastauksesta ja Zahir oli lähellä huokaista syvään kuullessaan naisen seuraavat sanat kiinnostavasta yrittipuodista. Jos se olisi ainut, mitä muut hänestä muistaisivat pienen piirin ulkopuolella, se olisi parempi kuin hyvä - ja sitä kulissia olisi ylläpidettävä, vaikka se ei alunperin hänen tämäniltaisiin suunnitelmiinsa kuulunutkaan.
“Olen varma, että… tämä kyseinen asiakas löytäisi etsimänsä liikkeestä”, totesi Zahir sitten vastaukseksi keskusteluun lyhyesti, Tessaa katseellaan hetken aikaa mittaillen. Tuon ajatus tästä kohtaamisesta todennäköisesti, toivottavasti olisi vain ohimenevä?
“Vuosia ja taas vuosia”, Zahir vastasi sitten sanaansa pitkittäen, kohottaen samalla hitaasti katseensa Saraan tuon jo jatkaessa kysymyksellä siitä, oliko hän pitänyt liikettään jo kauankin pystyssä. Hän oli perustanut liikkeensä tänne pitkälti samoihin aikoihin kuin mitä oli saapunutkin Phoebeen, ja se oli aikalinja jota hän ei aikoisi tarkemmin avata tuolle uudelle Lohikäärmeen työntekijälle - tai Tessallekaan sen puoleen. Liike oli edelleen tärkein kulissi hänen kaikille muille liiketoimilleen ja hyvin menestyvänä liikkeenä se toteutti tehtäväänsä siinä paremmin kuin hyvin - ja toivottavasti tämä keskustelunpätkä oli riittävä tyydyttämään tuon nuoren naisen uteliaisuutta sen saralla. Zahir pyöritteli siinä vähäisen keskustelunsa lomassa hitaasti oluttuoppiaan sormissaan, sormusten toisinaan kilahdellessa sen paksua lasia vasten.

Nyt mies saattoi vain olettaa, että muutamat uudet ovesta sisään astuneet asiakkaat pitäisivät Saran vielä hetken kiireisenä, sillä paksu kolikkopussukka odotti vielä Tessaa miehen taskussa.
User avatar
Kide
Posts: 737
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Iltasatuja

Post by Kide »

Tessa nyökkäsi Saran hymyllä välittämään kiitokseen ja oli jo valmiina kääntymään Zahirin puoleen olettaen esittelyjen olevan siinä. Mitä vielä, tyttö oli takaisin Zahirin kimpussa vikkelämmin kuin satamatyöläinen illan ensimmäisessä tuopissaan. Yrttipuoti kiinnostava? Oliko tässä maailmassa mitään, mikä Saraa ei kiinnostaisi? Jos joku kertoisi keräävänsä tavallisia harmaita ja arvottomia kiviä, Sara varmaan pyytäisi saada lähteä mukaan. Miksei tuo innostus voinut yltää korkeimman tiskivuorenkin laelle?
Tessan olisi tehnyt mieli iskeä päätään tiskiin, mutta juuri nyt hän ei uskaltanut edes huokaista. Sen sijaan hän pakotti itsensä vain hymyillen seuraamaan keskustelua, vaikka sormensa malttamattomasti tiskiä alkoivatkin naputtamaan. Saran sijasta Tessan katse pysyi pitkälti Zahirissa, jonka kasvoilta hän pelokkaana odotti näkyvän ärtymystä. Joko mies peitti jälleen visusti kaikki tunteensa tai sitten tämä keskeytys ei ollutkaan niin paha uusien mahdollisten asiakkaiden toivossa. Zahirin hänessä viipyvään katseeseen Tessa vastasi hitaalla, tuskastuneella silmien räpäytyksellä; ei, tämä keskustelun jatkuminen ei ollut hänen suunnitelmansa vaan ärsytti häntäkin. Tessa ei kuitenkaan uskaltanut tuikata keskeyttävää sanaa Saran eteen aivan heti. Ei nyt, kun tavernan puolella kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä, ja kokkikin oli ehtinyt hoitaa tiskit. Tämä mahtoi olla ensimmäinen kerta, kun Tessa pahoitteli likaisten astioiden vikkelää katoamista.

Tessa ei voinut kuin odottaa ja kuunnella itsekin, huomaten myös oman mielenkiintonsa heräävän Saran kysyessä Zahirin puodin ikää. Tessa ei koskaan olisi voinut kysyä sellaista Zahirilta, mutta kuinka viattoman kätevästi se kävikään Saralta.
Hänen täytyisi muistaa tämä mahdollisuus jatkossakin.
Harmillisesti, mutta ei lainkaan odottamattomasti, Zahir kiersi vastauksellaan kysymyksen täysin. Tessan harmaissa silmissä välähti pistävyyttä, kun hän katseli hupun varjostamia kasvoja. Kuinka vanha Zahir oikeasti oli? Kuinka kauan hän oli koonnut valtaansa Phoeben kaduilla? Tuon kasvot eivät näyttäneet pahemmin vielä ikääntymisen merkkejä, mutta kuuluivat selvästi Tessaa vanhemmalle. Vaan miehen järkkymätön olemus olisi sopinut jollekin tuplasti iäkkäämmälle. Tessa ei uskonut tekevänsä tiedolla mitään, mutta päätti vielä kysyä joltain vanhoista kauppiastutuistaan muistivatko he aikaa, jolloin Athertonin puotia ei vielä ollut Phoebessa. Mahdollisimman ohimennen tietysti.

Lopulta Tessan ja ehkä Zahirinkin hermoja oli kiristetty tarpeeksi. Jos töitä ei ollut, niitä kyllä saattoi aina keksiä. Hän katsoi Saran olan yli kapakan puolelle ja sitten taas tyttöön. "Sara, käväsetkös kattomassa halusko joku tuolla", Tessa nyökäytti kohti kapakan vasempaa laitaa kohti, joka sangen kätevästi oli Saran selän takana hänelle näkymättömissä, "jo jotain. Sieltä katteltiin tännepäin ja sulla olis kannu valmiina." Tessa kääntyi nopeasti ja nappasi yhden tumman, puolityhjän pullon takaansa hyllyltä. "Vanha Gadwinkin varmaan jo kaipaa täydennystä juomaansa." Tessa tyrkkäsi pullon Saralle vastausta odottamatta ja viimeisteli kaiken uudella katseella kapakan puolelle kuin olisi taas nähnyt jotain. Käskyttämisessä ei ollut mitään uutta, mutta nyt Tessan täytyi vain toivoa, että ainakin joku asiakkaista kaipasi jo lisää olutta ja ehkä jopa herra Gadwinkin ottaisi lisää viskiään, jolloin Sara pysyisi ainakin hetken poissa. Hyvin pieni hetki todennäköisesti riittäisikin siihen, että Zahirin saappaankannat jo kopisisivat ovea kohti. Saattoi olla, ettei Zahirilla edes olisi lisäkysymyksiä, jos tuo tiesi Dal'jinit ja Lokin tarpeeksi hyvin muutenkin. Ehkä riittäisi, että Tessa saisi maksunsa, jonka olisi parasta olla kunnolla kultaista kimmellystä.
Locked