Viimeinen silaus

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Post Reply
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Viimeinen silaus

Post by Kide »

// Tinanja & Zahir, pöytä on katettu. //

Parin viikon takaiset tapahtumat pyörivät Tessan mielessä edelleen tiukasti, eikä hän suurimman osan ajasta tiennyt ollako enemmän innoissaan vai kokea huonoa omaatuntoa. Salamyhkäinen tapaaminen Zahirin kanssa – miksei tuo mies voinut hoitaa mitään asioita normaalisti? – ja kylmiä väreitä nostattavat vihjaukset sekä kutkuttavan pelottava ja houkutteleva sopimus. Sellaisen illan muistikuvat olivat liimaantuneena Tessan mieleen päivin ja öin sama kuinka monesti hän vakuutti itselleen, että tämä oli kaikkien kannalta paras ratkaisu. Ehkä hän viimein saisi rauhan, kun majatalon siirros olisi lopulta virallista, mutta päätellen hänen parin päivän takaisesta vierailustaan Marissan luona, siihen voisi mennä vielä viikkoja tai jopa kuukausia. Siihen asti Tessa kärvistelisi asian kanssa miettien oliko tehnyt oikein. Sen jälkeen... noh, sitten ei enää voinut perua. Tosin, mitäpä hän muka nytkään olisi enää voinut peruuttaa.

Arki Wanhassa Lohikäärmeessä sen sijaan jatkui samanlaisena kuin aina. Tuttuun työhön oli lohduttavaakin uppoutua ja niin Tessa teki parhaansa mukaan. Hiljalleen hän alkoi myös tottua siihen kuinka paljon Zahirin alaisia Lohikäärmeessä kävi jo nyt, vaikka mikään ei vielä ollut virallista. Tessa alkoi tunnistaa heistä yhä useampia ja joutui edelleen hämmästelemään tätä Zahirin kennelin kokoa. Tulisikohan koskaan vastaan sitä päivää, kun hänen ei enää tarvitsisi hämmästellä kuinka moniin ja miten syvälle Zahir Athertonin valta ylettyikään?
Hyvin nopeasti myös Lohikäärmeen vakioasiakkaat tottuivat uusin kasvoihin ja ennen kaikkea niiden yleisyyteen täällä. Tessa huomasi aluksi varautuneita katseita ja kuuli monenlaisia supinoita, mutta mitään ongelmia ei koskaan ilmaantunut. Zahirin alaiset eivät ehkä näyttäneet työläisiltä tai merimiehiltä, saatika kauppiailta tai matkalaisiltakaan ja pysyttelivät omissa oloissaan, mutta he myös antoivat muiden olla eivätkä pyrkineetkään muuttamaan mitään, pönkittämään asemaansa tai ylipäätään tekemään itseään muita enemmän tiettäväksi täällä. Se oli helpotus Tessalle ja hän toivoi niin myös olevan jatkossa. Eiköhän Zahirkin ymmärtänyt, että Wanhan Lohikäärmeen tuottavuus oli kiinni juuri noista tavallisista asiakkaista ja heidän tyytyväisyydestään. Jos Zahirin omat alaiset täyttäisivät koko paikan jättämättä tilaa tavalliselle asiakaskunnalle tai harventaisivat sitä huonolla käytöksellä, ei heistä kukaan hyötyisi.

Tänä aamuna sekä Tessa että hänen pari ensimmäistä aikaiselle aamupalalle saapunutta työläistään näyttivät kaikki tyytyväisiltä. Kuuluipa keittiönkin puolelta pehmeää hyräilyä, kun toinen Lohikäärmeen kokeista, vanha Huck, hämmensi puurokattilaa toisella kädellä ja käänteli paistettuja munia toisella. Ihana ruuan tuoksu täytti koko paikan ja Tessakin kuvitteli olevansa nälkäinen, vaikka oli juuri syönyt aamupalaa. Tämä oli aamuvuorojen ihana seesteinen hetki ennen kuin lisää työläisiä ryntäisi syömään ja voimistuvat tuoksut houkuttelisivat yläkertaan majoittuneet vällyjensä lämmöstä aamupalalle. Vielä hetken Tessa saisi hengähtää ja järjestellä hiljalleen kaikkea valmiiksi tulevaa ruuhkaa varten.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 915
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Viimeinen silaus

Post by Tinanja »

Pieni hymy huulilleen leviten Zahir oli astunut aamulla aamuvarhaisella ulos talostaan ja suunnannut kohti Wanhaa Lohikäärmettä. Hänen suunnitelmansa oli ollut loistava, ja nyt se oli toteutumassa. Työ oli tuottamassa hedelmää, ja se sai pituutta ja vauhtia askeleisiin, jotka kuljettivat miehen tuttua reittiä pitkin katuja aina tavernalle asti. Mies työnsi pian oven auki edellään, astuen lämpimään ja valoisaan Wanhaan Lohikäärmeeseen, joka oli aina niin kutsuvan näköinen. Juuri sopiva paikka kuulla kaikki, mitä kaupungissa tapahtui, ja ketkä olivat sen keskiössä. Tessan ehtona tälle kaikelle oli ollut, että Wanhan Lohikäärmeen nykyisen omistajan, Marissan, tuli kuolla luonnollisiin syihin. Mutta kuten kaikessa, myös tässä oli ollut venyttämisen varaa. Pientä muille näkymätöntä avustusta, ja… Marissa oli saanut kuolla kotonaan edellisiltana, tietämättä kohtalostaan mitään, ennen kuin se yht’äkkisesti olikin ollut jo ohitse. Pitkittynyt kärsimys ja pitkittynyt, hitaasti haihtuva elinvoima olisi ollut huuomattavasti julmempaa kuin naisen nyt kokema kohtalo portaissa kompastumisesta ja niskansa murtamisesta.

Joten maagikon näkökulmasta kaikki ehdot olivat täyttyneet, kun tämä astui peremmälle Wanhaan Lohikäärmeeseen tummaan viittaansa verhoutuneena. Hän asteli tavernan läpi tiskille asti, huomioimatta satunnaisia aamiaista nauttivia henkilöitä eri puolilla Wanhaa Lohikäärmettä. Puuron ja vastavalmistuneen leivän tuoksu levisi ympäri alakertaa, mutta Zahir ei haistanut sitä. Sen sijaan miehen huomio keskittyi Tessaan, joka oli paikalla, kuten monena muunakin aamuna varmasti. Tänään oli kuitenkin erilainen päivä.
“Huomenta”, Zahir totesi Tessalle istuessaan tiskin ääressä olevalle jakkaralle. Hänen kasvoillaan oli pieni, tyytyväinen hymy, joka ei oikein näyttänyt istuvan yleensä niin ilmeettömän miehen kasvoille kovin luonnollisesti.
“Oletan, että et ole vielä kuullut uusimpia uutisia kaupungissa?” maagikko kysyi sitten edelleen se pieni hymy huulillaan kareillen. Jos olisi ollut jo myöhempi vuorokaudenaika, olisi Zahir saattanut harkita jopa jonkinnäköistä maljaa tämän juhlistamiseksi… mutta tänään hänellä olisi liikaa tekemistä, että hän voisi ottaa näin aikaisin mitään vahvaa alkoholia.
“Wanha Lohikäärme on nyt sinun. Tästä päivästä eteenpäin olet koko tavernan omistaja.”
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Viimeinen silaus

Post by Kide »

Oven käydessä Tessa nosti katseensa valmiina tervehtimään jotakuta todennäköisesti puolituttua työläistä. Tuttu tulija olikin, hyvin tuttu, ja Tessa kohotti kulmiaan mustaviittaisen hahmon lähetyessä tiskiä. Hän hymyili kuten kenelle tahansa, vaikka näin aikainen vierailu itse herra Athertonilta yllättävää olikin.
"Huomenta", Tessa tervehti takaisin jatkaen: "Mitäs herralle tänä kauniina aamuna sais olla?"
Zahirin hymyssä oli jotain outoa. Se oli liian leveä noille kivikasvoille, mutta Tessa ei vielä antanut sen huolestuttaa itseään.
Uusimpia uutisia? Tessa laski toisen käsivartensa tiskiä vasten ja nojautui hieman lähemmäs Zahiria. "Näyttäis pahasti siltä, että kyseinen uutinen ei ole vielä päässyt mun korville asti." Tessan olisi jo pitänyt osata yhdistää langat, mutta tämä yllättävä tapaaminen taltutti hänen erinomaiset solmimistaitonsa hetkellisesti. Hän vain kohotti toista vaaleaa kulmaansa odottavasti. Jotain hyväähän tämän täytyi olla, kun Zahir oli näin aikaisin liikkeellä.
"Mitä?" Zahirin suora vastaus sai Tessan älähtämään yllättyneenä vähän liiankin kovaäänisesti. Toinen asiakkaista kurkisti tiskiä päin, mutta jatkoi onneksi syömistään saman tien sen suuremmin välittämättä.
"Mutta", Tessa jatkoi hiljempaa, epäröiden. Vain pari päivää sitten Marissa oli ollut samassa kunnossa kuin pari viikkoa sitten. "Mitä tapahtui?"
Lisäksi Zahir puhui nimenomaan tästä päivästä lähtien omistajuuden olevan Tessan. Mitä ikinä olikaan tapahtunut, se oli tapahtunut ihan vasta ja se herätti Tessan epäilykset. "Ja miten sää jo tiedät siitä?" Tessa vielä kysyi ilme vakavoituen.
Olisihan hänen pitänyt arvata, ettei Zahir Atherton hymyilisi tuohon tapaan kuin kuolemalle.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 915
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Viimeinen silaus

Post by Tinanja »

Maagikon hymy levisi hieman, kun hän näki Tessan ilmeen tämän viimein sisäistäessä, mitä oli tapahtunut. Tessa näytti hallitsevan ilmeensä kohtalaisen hyvin, mutta tuon ääneen sanottu “mitä” oli kieltämättä yllättynyt ja järkyttynyt - ja se sai pienen tyytyväisen tunteen nousemaan miehen sisällä. Tämän hymy ei kadonnut mihinkään, kun hän kuuli tuoreen tavernanpitäjän kysymyksen siitä, mitä oli tapahtunut. Kysymyksen siitä, mitä oli tapahtunut Marissalle, naiselle, joka oli palkannut Tessan tänne Phoeben tämän perheen menetettyä majatalonsa. Zahir kieltämättä nautti siitä hämmentyneestä ilmeestä, jolle levisi pieni epäilys sen ensijärkytyksen ja sisäistämisen jälkeen. Kun Tessa viimein jäi odottamaan vastausta, Zahir vain hymyili vähän, antaen hetkeksi painostavan, odottavan hiljaisuuden laskeutua heidän välilleen.

“Eilen”, Zahir aloitti sitten, sanaa kieltämättä vähän turhan pitkään venyttäen. Illalla tarkemmin ottaen, mutta se yksityiskohta ei ollut niin tärkeä tässä välissä.
“Ilmeisesti matto kylmiä portaita peittämässä oli huonosti… Ja tiedäthän, miten vaikeaa pimeässä on liikkua, vaikka talo olisikin tuttu? Erityisesti portaita alaspäin, hämärässä, liukkaalla alustalla” maagikko hymyili vähän huppunsa takaa ja nojautui kyynärpäällään tiskiä vasten hitaasti, Tessan ilmeitä katseellaan mittaillen. Hänen äänessään oli jotain epäilyttävän viatonta, kuin hän olisi puhunut pelkästään säästä tai aamun kuulumisista sen sijaan että tämän paikan omistaja oli juuri kuollut. Kuin se ei olisi hetkauttanut miehen ajatuksia suuntaan tai toiseen, tai korkeintaan saanut tämän vain ja ainoastaan paremmalle tuulelle.
“Mutta, joku voisi sanoa sitä onnelliseksi sattumaksi, sillä loppu oli hyvin… nopea”, maagikko sanoi vielä, edelleen sanojaan venyttäen, puhuen hitaasti ja selkeästi.

“Minulla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Kuten sanoin, pidän lupaukseni”, maagikko jatkoi sitten ennen kuin Tessa ehtisi kyseenalaistamaan hänen tarinaansa. Tällä kertaa miehen sanojen venyttäminen ja hidastelu oli tiessään, ja äänessä oli terävyyttä, jota siitä aiemmin ei ollut löytynyt. Sävy, jota maagikko ei halunnut tuon tuoreen tavernanpitäjän kyseenalaistavan.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Viimeinen silaus

Post by Kide »

Zahir näytti vain pitävän tilanteesta, eikä kiirehtinyt turhaan. Mies seurasi Tessassa aikaansa saamaa kiemurtelua kaikessa rauhassa ja vielä venytti sanojaan tuttuun, ällöttävään tapaansa. Tessa luuli jo turtuneensa Zahirin temppuihin kohtalaisen hyvin, mutta silti oli pelottavaa kuinka Zahir näytti tästä... nauttivan.

Tällä kertaa Zahirin täydelliseksi harjoitellut ilmeetkään eivät voineet peitellä totuutta ja tuskin se oli tarkoituskaan. Zahir tiesi aivan liikaa ollakseen vain huhupuheiden varassa. Mies tiesi tästä myös liian nopeasti. Ja Tessa taas tiesi, ettei Marissa liikkunut pimeässä, eli öisin, portaita enää sairastuttuaan tietäen itsekin riskit. Eikä hänen tarvitsenutkaan, sillä hän käytti yöastiaa. Mikään muu ei vetäisi Marissaa öisin alakertaan kuin ylimääräiset äänet, ja ne piti jonkun tehdä. Lisäksi se hemmetin matto oli naulattu kiinni hänen portaisiinsa eikä vääntyillyt mihinkään – ainakaan itsestään.
Tessan ilme kovettui. Olisihan hänen pitänyt arvata, ettei Zahirin sanaan ollut luottaminen. Vaikka mies itse lupasi olla tekemättä jotain, ei se tarkoittanut etteivätkö hänen koiransa voisi sitä hoitaa hänen puolestaan. Tessa pelkäsi kovasti nytkin käyneen niin, vaan sille asialle hän ei voinut enää mitään. Hän saattoi vain yrittää lohduttautua sillä, että edes nopea kuolema oli totta ja Marissan kärsimykset olivat päättyneet hänen itse sitä ehtimättä edes huomata.
Eikä Tessa voinut asiassa käydä Zahiria vastaan, siitä muistuttivat myös miehen aivan uuteen sävyyn lausutut viimeiset sanat, jotka vaikuttivat enemmänkin uhkaukselta kuin lupauksen pitämiseltä. Ilman niitäkin Tessa tiesi purra kieltään ja olla tekemättä mitään. Hänen täytyi hyväksyä se, ettei hänellä ollut mitään, millä taistella Zahiria vastaan. Varsinkin, kun hän oli itse tähän mukaan lähtenyt ja halunnut hyötyä Zahirista. Hän oli itse päättänyt, että hyödyt olisivat haittoja suuremmat, jos hänkin olisi yksi Zahirin koirista. Nyt nuo aiemmat päätökset maksoivat ensi kertaa raskaasti ja jäisivät painamaan hänen omaatuntoaan. Tessa myös pelkäsi, ettei tämä olisi viimeinen kerta.

Tessa oli hetken hiljaa. Leukapielet kireinä ja nivelet valkoisina käsien painuessa pöytää vasten hän tuijotti eteensä, Zahirin ohi. Tessa nieleskeli asian alas ja keräsi itsensä.
"Näyttäs siltä, että Lohikäärmeellä on uus omistaja. Ootkos kenties hoitanut jo paperitkin valmiiksi vai käynkö mää jättämässä puumerkkini myöhemmin jonnekin." Se ei ollut Tessan suoranainen tarkoitus, mutta hänen sanoihinsa livahti pieni myrkyllinen huomautus hänen epäilyksistään mitä kaikkea muuta Zahir oli juuri hoitanut. Toisaalta, Tessan kovettunut ilme ja sanat näyttivät myös sen, että vaikka hän ei pitänyt tästä, hänen täytyi se hyväksyä ja viedä jo sovitut kaupat loppuun. Mutta juuri nyt, kaikkein eniten, hän halusi vain tuon ihmisenkuvatuksen pois luotaan ja tämä olisi nopein tie siihen.

Tessan täytyi vain uskoa siihen, että raakuudestaan huolimatta tämä oli ollut Marissallekin helpotus, kun vuoden ajan pahemmaksi käynyt tuska oli viimein päättynyt ja nyt vanha emäntä saisi nauttia Jumalien kestitessä häntä. Tessa itse epäili joutuvansa oman loppunsa tullen Dezijarin käsiin, mutta se kai piti lukea seuraavan elämän murheiksi, joita ei auttanut vielä surra.
Post Reply