Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 98
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Arlin »

Ioachimin reaktio, toteassaan ääneen Lalfarin isän mahdollisesti olleen vakooja, muistutti puolhaltiaa Phoebessa tuntemiaan nuoria, jotka eivät osanneet pitää oivalluksiaan itsellään. Tällainen viaton varomattomuus toisinaan ärsytti häntä. "En menisi sinuna sitten jakamaan muodostamiasi ajatuksiasi minnekään tämän piirin ulkopuolelle. Ymmärrät varmaan, että Triton ei pidä asioita salassa turhan takia?" Lalfar varoitti Ioachimia tätä sivusilmällä katsoen ja jätti lopun tämän mielikuvituksen varaan. Oli pakko sanoa tälle asiat suoraan jo nuoren miehen oman turvallisuutensa takia. Tritonilla on korvat, ja myös kynnet, mantereella asti. Ja ketä tietää, mitä mantereenkin armeija ajattelisi asiasta? Ezram itsekin varovaisena varmasti oli jo kuvitellut mahdolliset seuraukset tiedon joutuessa julkisuuteen. Kieltämättä Lalfar ei pitänyt tästä "leikistä", mutta hän toivoi kaikkien osapuolten vähintään tuntevan pelin säännöt ja pysyvän niissä.

"Joka tapauksessa... Ei. Eivät kaikki. Osa oli vartijoita, kauppiaita, palvelijoita, parantajia, muita työläisiä... lisäksi mantereen sotureita. Mitä erikoisryhmään tulee, en tiedä murhasiko haltia heitä kaikkia. Hänet kerrottiin etsintäkuulutuksissa murhanneen tai johdattaneen kuolemaan läheisiä tovereitaan, mutta ilman sen tarkempia lukemia. Enempää tietoa en ole itse pystynyt asiasta hankkimaan", Lalfar vastasi miesten kysymyksiin. Hän ei tosiaan tiennyt keitä kaikkia haltia oli erikoisjoukoista murhannut, vaikka hän oli vuosikymmeniä koittanut selvittää tapahtumasta niin paljon kuin pystyi. Tieto jonkun heidän elossansa olosta olisi kieltämättä voinut auttaa häntä löytämään murhaajan aikaisemmin, mutta nyt asialla ei ollut enää väliä. Tai niin ainakin Lalfar uskotteli itselleen.

"Sinä... varmasti tiedätkin minkä tahansa armeijan pitävän hyvää huolta salaisuuksistaan?" Lalfar tarjosi vaihteeksi kysymyksen Ezramille ja kääntyi tarkkailemaan tätä. "Kaikki likaiset teot, tappamiset hallintoalueiden hyväksi. Olet varmasti nähnyt pitkän urasi aikana monenlaista? Asioita, joista utelias katuvaraskaan ei usein pääsisi kuulemaan, koska ketään ei edes halua puhua niistä" puolhaltia painosti kysyvänä. Oli selvää kysymättäkin, että Ezram oli ollut armeijassa pitkään ja oli varmasti ehtinyt nähdä ja tehdä monenlaista. Mies ei ole matkan aikana aina ollut vain ajatuksissaan, mutta usein täysin poissaoleva. Tämä kenties ajatteli näitä asioita syvällisesti. Lalfar ei erityisesti halunnut vastauksia tältä, vaikka osittain Ezramin historia kiinnostikin, mutta toivoi miehen päättävän keskustelun tähän. Täytyi vain toivoa, että päätös ei olisi väkivaltainen. Puolhaltia päätti nyt vain pysytellä paikoillaan ja tarkkailla Ezramin reaktiota.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar
User avatar
Anlie
Posts: 178
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Anlie »

Lalfarin reaktio hänen selväsanaisempaan arvaukseensa oli niin vakava että Ion huulilta irtosi jokinlainen äännähdys ähkäisyn ja naurahduksen väliltä. Puolhaltia tuntui vilkuilevan Ezramia kuin näiden välillä olisi jokin syvempikin ymmärrys asiasta, ilme jonka Io oli nähnyt joskus aiemminkin. Kuin ilmeillä ja eleillä käytäisiin toista keskustelua, mitä hän ei koskaan kuullut. Ioachimista tuntui hieman liioittelulta että tällaisessa kyläpahasessa olisi Tritonin vakoojia, kuinkahan moni täällä olisi edes kuullut koko saaresta.

Vanhan soturin äänestä kuului selvä epäilys Lalfarin tarinaa kohtaan, etteikö Linje yksin olisi voinut surmata kymmeniä. Kuulostihan se toki Ioachimistakin oudolta, vaati melkoista määrätietoisuutta ja kylmäverisyyttä jahdata toverinsa nurkkaan yksitellen. Io ei ollut varma oliko sillä Linjellä jonka he olivat tavanneet kumpaakaan noista ominaisuuksista. Lalfarin tietojen mukaan kuulosti kuitenkin siltä että uhriksi olisi joutunu paljon myös ehkä täysin viattomia sivullisia, asia mille Ioachim kurtisti kulmiaan omien epäilyjensä kasvaessa. Aikoikohan Ezram uskoa sanat sellaisenaan, Io vilkaisi miehen ilmettä, vaikkei uskonutkaan voivansa tämän viiksien värähtelystä mitään sen ihmeempää tulkitakaan. Linjen tapaus alkoi kuulostaa paljon monimutkaisemmalta kuin yksittäisen Tritonilaisen sarjamurhaajan ristiretkeltä, vaikka se Lalfarin silmissä sellaiselta ehkä vaikuttikin. Linje ehkä oli kuitenkin saanut rangaistuksensa aavikolla, mutta uusi pelko siitä, ettei Linje suinkaan ollut ainoa joka olisi pitänyt saattaa oikeuden eteen, alkoi hiipiä Ioachimin mieleen.

Ion pohtiessa hämmentyneenä uutta ajatuksenpätkäänsä painostuis tuntui siirtyvän vaihteeksi puolelta toiselle. Phoeben kahinat olivat olleet paljon helpompia pysäyttää, yleensä konkreettisesti nyrkkiin tarttumalla. Tässä keskustelussa sanoilla tuntui olevan samanlainen paino, mutta niiden kanssa Io ei tiennyt mitä tehdä. Nuorimies risti kätensä ja vaihtoi painoa jaloillaan, rannekorut painuivat ikävästi jonnekin hauiksen ja rinnan väliin, rintamasuunta palautuneena tasapuolisesti kummankin väliin.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Kide »

Ezram ymmärsi Lalfarin varovaisuuden, vaikka uskoikin, että Ioachimiin jos johonkuhun saattoi luottaa. Kunhan nuorukainen ei vain puhuisi ohi suunsa vahingossa. Korvia ja silmiä oli kaikkialla, mitä yllättävimmissä paikoissa. Sen Ezram oli vuosiensa aikana oppinut liiankin hyvin, eikä unohtaisi. He eivät ehkä tienneet mitä varjelivat, mutta yhtä kaikki tämä koko sotku vaikutti siltä, ettei sen ollut tarpeen levitä yhdillekään ylimääräisille, ymmärtämättömille korville.
Kunpa vain totuus vielä tulisi ilmi.

Ezram nyökytteli Lalfarin kertomalle. Tämä haiskahti hetki hetkeltä enemmän mädältä. Lalfar saattoi kyllä puhua totta, mutta muuten koko tapahtumasarjassa oli jotain outoa. Ja ainoan johtolangan he olivat jättäneet aavikolle. Vaan sitä ei auttanut nyt surra. Pitäisi vain pitää silmät ja korvat auki ja olla valmistautunut kaikenlaiseen, mikä heitä vielä odottaisi, jos Linjen puheet hänen vanhasta toveristaan pitivät millään muotoa paikkaansa.

Lalfarin kysymys sai Ezramin katseen lipumaan naisen viereen. Mies katsoi jotain, mitä muut eivät nähneet ja hänen kulmansa kurtistuivat. Eivät vihaisesti, eivät Lalfarin sanoja vastaan, vaan pikemminkin inhoten. Ja se inho kohdistui takaisin vain mieheen itseensä. Voi, hän kyllä tiesi.
Mies puristi kätensä nyrkkiin muistaessaan miltä hänen ystävänsä olkapää tuntui sen alla. Ystävän, jota hän talutti tuomiolle tietäen, että hän oli syytön. Tietäen lopputuloksen, johon hän ei voinut vaikuttaa.
"Puhdista nimeni sitten kun..." Folc sanoi ja hymyili nähdessään Ezramin murtuneen ilmeen. "Muuta en tarvitse. Se takaa pojalle hyvän tulevaisuuden."
Ezram nyökkäsi jäykästi, sanoja hän ei löytänyt.
Sitten kun kaikki oli ohi. Kun tuomio oli langetettu ja pantu täytäntöön, Ezram oli toteuttanut toverinsa viimeisen toiveen. Poika, Gael Folc, oli kohonnut armeijan palkkasotureissa hyvää vauhtia jo ennen kuin Ezram luopui paikastaan.
"He pitävät paremmin huolta salaisuuksistaan kuin omista miehistään", Ezram murahti lopulta vastaukseksi, kun oli saanut synkän muiston karistettua. "Se on hyvä muistaa", nyt Ezram vilkaisi Ioachimiakin, "jos vielä sattuisimmekin kohtaamaan Linjen. Tai hänen ystävänsä. Tämä ei taida olla mustavalkoinen tarina." Sen sanottuaan Ezram vain kääntyi lähteäkseen pois.

Muidenkin hajaannuttua Ezram vaihtoikin suuntaansa ja harppoi Ioachimin perään.
"Sinä tosissaan jo luulit, että tekisin jotain Lalfarille", hän totesi nuorukaisen kiinni saatuaan. Se ei ollut kysymys – Ezram tiesi jo vastauksen – mutta silti hän seurasi Ioachimin reaktiota sanoihinsa.
"Hyvä, että osaat olla varuillasi. Harmi vain, että kohde on väärä", jatkoi Ezram ensin hyväksyvästi ja heti perään kulmiaan pahoittelevasti kurtistaen. Sitten hän saapasteli omille teilleen huppua paremmin päähänsä kiskoen.
Mitä hän olisikaan antanut muutamasta sadepilvestä tuon kirotun auringon sijasta. Tämä kuumuus ja tällaiset ajatukset yhdessä olivat liikaa.

// Kiitos molemmille mielenkiintoisesta juttutuokiosta! //
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 98
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Arlin »

Ioachim vaikutti olevan valmiina räjähdysherkkään tilanteeseen, mutta heidän onneksensa Ezram ei kiihtynyt Lalfarin sanoille. Puolhaltia oli osunut oikeaan. Armeijaelämä kuulosti toisinaan ulkopuolisinkin korvin likaisemmalta kuin hänen tuntemansa rikolliselämä. Ezram oli ikänsä puolesta varmasti ehtinyt kokea sen hyvin perusteellisesti ja tämän reaktio kertoi saman. Mies oli katseesta päätellen painunut syvälle ajatuksiinsa, eikä ilmeisesti pitänyt näkemästään. Lalfar odotti rauhassa paikoillaan seuraten tämän pohdintaa. Ezramin viimein avatessa suunsa, tämän vastaus kaikesta huolimatta hiukan yllätti puolhaltiaa kylmällä rehellisyydellään. Lalfar odotti tämän vastustelevan asiaa enemmän tai vähemmän, mutta Ezram ei kieltänyt väitettä mitenkään. Kysymys oli iskenyt mieheen kovemmin kuin puolhaltia odotti. Lalfar koki kieltämättä pientä katumusta tuodessaan ajatuksen esille, mutta se oli joka tapauksessa tarpeen, elleivät he halunneet pysytellä tässä jännittyneessä tilanteessa aamuun asti. Ennen lähtöään Ezram jatkoi ajatusta koskien Linjeä ja isäänsä. Lalfar avasi suunsa puolittain, mutta sulki sen pian sen jälkeen. Hän oli itse aikomassa sanoa tähän vastaan, sillä Lalfar ei nähnyt haltian teoissa muuta kuin itsekkyyttä ja murhanhimoa. Puolhaltia ei kuitenkaan voinut olla muuta kuin hiljaa nähdessään Ezramin ajattelevan häntä itseään aikuisemmin asioista.

// Kiitoksia molemmille!
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar
User avatar
Anlie
Posts: 178
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kielletyt kysymykset, välttelevät vastaukset

Post by Anlie »

Vanhempi ihmismies näytti vastaavan puolhaltian salamyhkäisiin vilkuiluihin nyökytellen ja Ioachim tuli äkisti hyvin tietoiseksi ulkopuolisuudestaan. Ezram vaikutti aina vain synkemmältä kun Lalfar toi esille armeijan salaisuudet, mutta ei kuitenkaan avannut asiaa enempää muutoin kuin varoituksen muodossa. Katkeruus miehen äänessä yllätti Ion. Kaikesta saamastaan kokemuksesta huolimatta Ezram ei kuulostanut siltä että arvostaisi armeijan kaikkia puolia. Vasta nyt Ion ajatukset kääntyivät pohtimaan miksi Ezram ei istunut mukavasti ahterillaan alokasleirissä pitämässä jöötä, vaan oli lyöttäytynyt sekalaisen seurakunnan matkaan vailla tietoa määränpäästä. Oliko Ezramkin esimerkki siitä miten armeija piti huolen omistaan?
Lalfar ei vastannut enää Ezramille mitään, mutta jokin tämän ilmeessä sanoi Iolle että nainen olisi halunnut väittää vastaan, jos tälle olisi annettu siihen mahdollisuus. Ioachim seiso hetken Lalfarin vierellä katsellen Ezramin loittonevaa selkää, kääntyi sitten naisen puoleen ja ojensi jo kätensä koskettaakseen tämän olkapäätä, päättäen kuitenkin toisin ja hätäisesti jatkoi liikettä raapimaan omaa niskaansa. ”Oletko kunnossa?” Io ähkäisi vaivautuneena, tajusi sitten miten hölmöltä hänen kysymyksensä varmasti kuulosti ja tunsi miten puna hiipi ylöspäin pitkin kaulaa. ”No, tuota, nähdään leirissä”, Io mutisi ja jatkoi matkaansa alkuperäiseen suuntaansa.

Kuullessaan askelia perässään Io vilkaisi taakseen ja huomatessaan seuraajan olevan Ezram, kääntyi ja odotti. Ioachim mutristi suutaan tämän toteamukselle. Pienestä ennakoinnista ei ollut koskaan ollut mitään haittaa ja reaktio oli varmaankin enemmän refleksi kuin mielenosoitus Ezramia kohtaan – olkoonkin että tietystä asiasta hän oli täysin eri mieltä vanhuksen kanssa. Vanhempien murhaajasta keskusteleminen tuskin oli kellekään helppoa ja Ezram näytti välillä siltä kuin kaivaisi totuuksia esille tarvittaessa vaikka miekkansa kärjellä. Ioa ei kiinnostanut heitellä syytöksiä yhtään sen enempää kuin oli jo itsekin tehnyt, joten vastaukseksi hän kohautti olkapäitään: ”Näen kyllä kun joku ahdistetaan nurkkaan. Antaisit tytölle vähän siimaa.”
Ezram päätti kuitenkin tökätä Ioachimia tämän arvostelukykyyn, mikä sai nuorukaisen ilmeettömäksi. ”Päätän sen itse, kiitos vaan”, Io totesi vaisusti ja seurasi miten Ezram harppoi tiehensä kuin myrskypilven seuraamana.

//Kiitos pelistä!
Locked