Räjähdyspisteessä

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

// Tinanja & Eldrin! //

Elämä Drienessä, Rayashin asunnolla, oli alkanut soljua mutkattomasti. Nyt kun useampi sotakirves oli haudattu, koko talon väki alkoi tottumaan toisiinsa ja päivät saivat omat rutiininsa, talvi saaristossa ei enää tuntunutkaan niin pahaenteiseltä kuin sen ympärillä sitkeästi viipyilevät sadepilvet. Mirayalla oli taas aikaa ja ennen kaikkea intoa keskittyä muuhunkin kuin sopeutumiseen, ja koska äitinsä kohtaamiseen hän ei ollut vielä valmis, kohteeksi joutui Eldrin.
Muutaman huhun kautta Miraya oli onnistunut saamaan vihiä miehen nykyisestä olinpaikasta. Tai ainakin taverna "Kapyysissa" pari viime päivää viettäneen juopon kuvaus sopi melko täydellisesti Eldriniin. Kuten myös se, ettei Kapyysi ollut erityisen hyvämaineinen paikka. Edes Miraya ei ollut saarella asuessaan välittänyt käydä kyseisessä kapakassa yhtä kertaa enempää. Kapyysin kohdalla kapakka olikin parempi sana kuvaamaan kyseistä paikkaa, sillä sen tarjoamaan ruokaan harva halusi koskea ja tavernan nimityksen se oli saanut vain parilla nurkkaan ahdetulla sängyllä, joissa oli parempi olla yöpymättä, mikäli kantoi mukanaan mitään arvokasta. Sänkykin tosin oli turhan hieno sana niille puisille puolilahoille laveereille, joita koin syömät täkit peittivät. Ja ilmeisesti juuri siellä Eldrin oli ainakin viime yönsä viettänyt. Ajatus sai Mirayan puistamaan päätään irvistäen, mutta hän jatkoi määrätietoista kulkuaan Kapyysia kohti kiskoen huppuaan kaksin käsin päähänsä hyytävää tuulta vastaan. Edellisenä päivänä he olivat saaneet nähdä ensimmäiset lumihiutaleet, tai pikemminkin jäisen sateen, joka oli kuitenkin hävinnyt maasta heti sinne valkoisena laskeuduttuaan. Mutta lumisateen loputtuakin ilma tuntui muuttuvan alati kylmemmäksi.
Meri velloi vihaisena ja harmaana rantakiviä vasten Mirayan kiiruhtaessa rantatietä itään. Rauhallinen, kauniin sinisenä kimmeltävä ulappa tuntui kovin kaukaiselta muistolta, niin pitkään alkavan talven tuulet olivat sitä jo kieputtaneet myrskyisässä otteesaan. Oikeastaan siitä asti, kun he olivat Drieneen saapuneet, vain harvoja yksittäisiä auringonpilkahduksia lukuunottamatta.

Kapyysi kenotti hieman kallellaan, erillään muista rakennuksista aivan kaupungin itälaidalla. Tiet olivat jo hetki sitten muuttuneet huonokuntoisiksi ja muistuttivatkin jo enemmän mutaisia polkuja kuin oikeita katuja. Miraya ei edes halunnut katsoa kenkiään, joiden tiesi olevan nilkkaa myöten kurassa. Hame parka oli varmasti kärsinyt helmastaan saman mudan kosketuksen, sillä Mirayalla ei ollut aikaa sitä nostella pois tieltä hupun kanssa taistellessaan. Ainakin hän sopisi Kapyysin asiakkaiden joukkoon, nainen mietti kitkerästi. Kunhan pitäisi hupun päässään.
Kerrankin Miraya oli pukeutunut pelkkään tummaan: yönsiniseen mekkoon, mustaan korsettiin ja mustanharmaaseen viittaansa. Mutakerroksen kanssa hän sointuisi hyvin siihen synkkään ja ryvettyneeseen joukkoon, jota Kapyysissa tapasi. Valkoiset kiharat olivat auki, mutta tukittuna hupun sisään, vaikka etumaiset kiharat jatkuvasti yrittivätkin karata esiin.
Kapyysin pari pikkuruista ikkunaa antoivat merelle päin, mutta Miraya muisti niiden olleen jo vuosia sitten niin savun samentamat, ettei läpi nähnyt kuin pienen valonkajastuksen, jos päivä oli pilvetön. Sama oli ulospäin: minkäänlaista valonpilkahdusta ei niissä ollut havaittavissa ja muutenkin paikka oli aina ulospäin näyttänyt täysin kuolleelta. Muukin kuin tuulen kylmyys puistatti Mirayaa hänen saapuessaan viimein tavernan ovelle. Eldrinin olisi parempi olla täällä. Miraya ei todellakaan halunnut tämän olleen turha reissu. Olihan jo muutenkin naurettavaa, että hänen piti juosta sen velmun perässä ympäri kaupunkia. Mutta sen Miraya teki omasta tahdostaan. Hänen täytyi myöntää olevansa huolissaan. Olihan Eldrinistä tullut hänelle ystävä ja jopa voisi sanoa, että osa perhettä. Ja hieman muutakin. Tietysti Miraya halusi myös saada kiskottua jotain irti Eldrinin menneisyydestä; tuon vaietuista taidoista ja niistä tapahtumista, jotka saivat tuon miehen tarttumaan pulloon niin usein. Mutta ennen kaikkea, Miraya halusi nähdä, että hänen ystävänsä oli kunnossa. Heistä kenellekään talvi täällä ei tulisi olemaan helppo, mutta todennäköisesti vähiten Eldrinille. Siitäkin huolimatta millaisessa tilanteessa Miraya oli omien vanhempiensa kanssa.

Miraya veti syvään henkeä valmistautuessaan avaamaan oven. Jokin tässä paikassa oli aina karminut häntä. Jokin tänne hakeutuvissa ihmisissä karmi häntä.
Ja tänään yksi heistä oli Eldrin.
Miraya pudisti päätään ties monettako kertaa matkan aikana ja nykäisi ilkeästi narahtavan oven auki. Ehkä oli onni, että ulkona oli puolihämärää, vaikka oli vasta iltapäivä, sillä sen turvin Mirayan silmät tottuivat kapakan hämärään nopeasti. Yksi katsaus hupun alta riitti tunnistamaan Eldrinin valtavan hahmon ja puolikaljuksi leikatun päälaen. Vaan ennen miehen pöytään hakeutumista Miraya tiesi tarvitsevansa jotain juotavaa. Jotain vahvaa juotavaa.
"Viski." Miraya työnsi muutaman nerin pyynnön mukana tiskille. Kapakan vanha isäntä tuijotti häntä vetistävät silmät epäluuloisina viiruina ja päästi epämääräisen murahduksen vastaukseksi ennen kuin käänsi tälle selkänsä. Pullon korkki plopsahti, jotain lorisi puukupin pohjalle ja samassa kyseinen kuppi napautettiin Mirayan eteen. Isäntä työskenteli kumaraan painuneeseen asentoonsa, harmaantuneeseen partaansa ja uurteisiin kasvoihinsa nähden yllättävän nopeasti. Yhtä salakavalalla nopeudella tuon käsi laskeutui kupin päälle, jota kohti Miraya kurotteli. Toinen miehen valtavista käsistä leijui tiskin päälle kämmenpuoli odottavasti ylöspäin. Huokaisten Miraya kaivoi vielä yhden nerin rahapussistaan. Isäntä jatkoi sormiensa kutsuvaa heiluttelua ja Miraya näpäytti vielä toisen kuparisen tuon kämmenelle. Kun sormet heiluivat edelleen, Miraya nosti katseensa mieheen. He punnitsivat hetken toisiaan ja huomatessaan, ettei saisikaan nyhdettyä tältä naiselta enempää rahaa, isäntä vetäisi nyrkkinsä kiinni rahojen ympärille ja päästi lopulta irti juomasta.
"Kiitos", Miraya mutisi ärtyneesti ja lähti Eldrinin pöytää kohti. Matkalla hän varalta haistoi juomaansa, mutta sentään se tuoksui aivan oikealta viskiltä.

"Olisiko tässä tilaa?" Miraya kysyi Eldrinin selän takaa, piilotellen edelleen huppunsa alla muiden katseilta. Vino virne levisi valmiiksi hänen kasvoilleen, sillä Miraya uskoi Eldrinin kyllä tunnistavan hänen äänensä tai viimeistään hupun alta karanneet kiharat. Ja hän tiesi, että ilmestymällä tänne, hän saisi yllätettyä tuon miehen täysin.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 918
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

Kapyysi oli täydellinen paikka kadota Drienellä. Hämärä paikka, johon kadota kaiken savun, tervan ja viinan hajun sekaan, ja tila, jossa kukaan ei kysynyt toiselta yhtään mitään. Nurkkaan saattoi käpertyä nukkumaan, ja ryyppäämistä pystyi jatkamaan seuraavana aamuna näkemättä auringonliikkeistä vilaustakaan likaisten ikkunoiden läpi. Tälläkin hetkellä Eldrinin edessä oli puoliksi kurkusta alas tyhjennetty olutkannu ja lasillinen jotain tummaa, pistävältä haisevaa juomaa, jota oli vaikea määritellä muutoin kuin sen liian suuren alkoholipitoisuuden perusteella. Penkki narisi miehen painon alla tämän nojautuessa seinää vasten ja tuijottaessaan tiukasti likaisella pöydällä lepäävää juomalasiaan. Tämä ei edes huomannut murjottamiseltaan, että sisään astui uusi asiakas. Asiakas, joka tuskin oli käynyt Kapyysissä koskaan - ja joku, jonka ei ehkä olisi kannattanut astuakaan sisälle. Eldrin olisi todennäköisesti upottanut nyrkkinsä kapakanpitäjän kasvoihin, mikäli olisi nähnyt tämän nyhtävän Mirayalta kolikon toisensa jälkeen, ja sen jälkeen vielä tuijottavan tuota ahneesti. Muutama muistakin asiakkaista vilkaisi tulijaa kieltämättä uteliaasti, kiinnostuneena - täällä perimmäisessä kapakassa näkyi hyvin harvoin ketään noinkaan siististi pukeutunutta henkilöä - varsinkaan naista äänestä päätellen.

Eldirn hätkähti kuullessaan Mirayan kysymyksen. Voi kyllä, humaltuneenakin tuo kyllä tunsi naisen äänen paremmin kuin hyvin. Miraya oli sitä paitsi sellainen henkilö, jonka ei pitäisi olla täällä, ja jonka olisi pitänyt pysyä kaukana hänestä Drienellä. Ehdottomasti. Eldrin tuhahti ja joi yhdellä kulauksella loput lasinsa pohjalla pyörivästä vahvasta viinasta ennen kuin edes suostui vilkaisemaan naista kulmiensa alta.
“Sinun ei pitäisi olla täällä”, totesi Eldrin matalalla äänellä, joka kertoi siitä että tuo tuskin oli sanonut juuri sanaakaan maihin päästyään - vain kostuttanut kurkkuaan alkoholilla. Muuta tuo ei sanonutkaan, mutta viittasi kapakanpitäjää kohden tyhjää lasiaan kädessään heilauttaen, toivoen sen tuovan lisää kurkunkostuketta - eihän pelkkä olut tähän riittäisi. Hän oli varma, ettei Miraya suostuisi lähtemään siitä hyvän sään aikana.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

Miraya oli odottanutkin nuivaa vastaanottoa, mutta sentään Eldrin ei ollut vielä ehtinyt liian tukevaan humalaan tälle päivälle. Miraya kallisti päätään miestä katsellessaan ja muutama hiussuortuva lisää karkasi hupun poimuista esille. "Ja sinunko pitäisi?" hän kysyi kohottaen toista kulmaansa Eldrinille. Miraya ei odottanut lupaa vaan istui samassa alas viereiselle jakkaralle, kokeillen kuitenkin kädellään ensin, ettei se olisi kovin tahmainen. Hupun hän piti edelleen päässään; muiden ei ollut tarpeen tietää kuka hän oli tai miltä näytti. Niin olisi kaikille parempi.
Miraya odotti, että kapakanpitäjä oli käynyt täyttämässä Eldrinin lasin – mulkoillen aidolla ihmetykselle Mirayan seuravalintaa – ennen kuin jatkoi hiljempaa: "Et sitten karmeampaa paikkaa onnistunut löytämään?" Miraya katseli Eldriniä, mutta samalla haistoi juomaansa vielä uudemman kerran ennen kuin uskalsi maistamaan sitä. Viskin kitkeryys sai jopa Mirayan suupielet mutristumaan ja hän nielaisi vaivalloisesti. Mutta juoman hylkäämisen sijaan Miraya veti vain syvään henkeä ja heilautti puolet kerralla alas, tarttuen heti perään Eldrinin oluttuoppiin ja huuhtoen siitä otetulla siemauksella pahan maun pois. Olut sentään vaikutti kelvolliselta.
"Tervallako täällä jatketaan juomat?" Miraya kysyi, pitäen äänensä edelleen matalana, vaikka olisikin omasta puolestaan toivonut kapakan isännän kuulevan. Mutta Eldrin sen sijaan olisi voinut suuttua, jos heidät olisi heitetty pihalle ennen kuin mies ehti hyödyntämään juuri maksamansa juoman.
"Tiedäthän, voisit juoda halvemmalla ja parempaa Rayn luona." Miraya tarkkaili Eldrinin ilmettä etsien edes jotain pehmennystä siinä. "Ja uskaltanen väittää, että myös paremmassa seurassa", hän lisäsi virnistäen. Mirayan tummalla punalla värjätyt huulet näyttivät lähes mustilta hämärässä valossa, hupun varjoissa. Samoin hänen tyypillisen vahva silmien rajaus näytti entistä voimakkaammalta. Koko paikka näytti ulkokuortaankin synkemmältä, Miraya pisti merkille antaen katseensa kiertää vaivihkaa ympärillään. Tummat, yksinkertaiset kalusteet melkein sulautuivat yhtä tummasta puusta tehtyihin lattiaan ja seiniin. Niiden muutamien pienten kynttilöiden, joita oli vain joka toisessa pöydässä, vähäinenkin valo tuntui imeytyvän tummaan sisustukseen. Kaiken kruunasivat asiakkaat, jotka olivat niin ikään päästä varpaisiin tummiin pukeutuneita.
Miraya tunsi kylmien väreiden nousevan selkänsä tyvestä.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 918
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

Onneksi likaisista ikkunoista ei tulvinut tuon enempää valoa, Eldrin huomasi ajattelevansa Mirayan istuessa hänen vastalauseistaan huolimatta natisevalle jakkaralle häntä vastapäätä. Maagikko näki muutaman vaeltelevan, vaalean hiuskiekuran yrittävän hupun alta karkuun, ja hämärässä valossakin Eldrin erotti tummiksi maalatut huulet. Askeleista, ja mekosta, kutreista puhumattakaan varmasti moni muukin oli huomannut Kapyysiin astuneen naisen. Naisen, joka ei todellakaan kuulunut paikan vakiokalustoon - ja Eldrinin mielipide siitä, että Mirayan olisi parempi kadota ovesta ulos nopeammin kuin tämä oli päässy sisään, vain vahvistui. Silti Mirayan paino sai jakkaran natisemaan ja nainen istui nyt siinä hänen edessään kysyen, että eikö hän ollut löytänyt huonompaa paikkaa Drieneltä. Miksiköhän hän olisi täällä, jos olisi löytänyt paremman juomapaikan? Kapyysi oli tunnettu siitä, ettei kukaan kysellyt pitkien ryyppyputkien perään niin kauan, kuin kykenit maksamaan siellä lojumisestasi ja juomistasi. Kukaan ei kysynyt, ketä asiakkaina oli, ja milloin nämä tulivat ja menivät. Kapyysi oli Eldrinille tällä hetkellä paikka, jossa hän saattoi vältellä kaikkea ja kaikkia ja hukuttaa oman ahdistuksensa saarella olemisesta. Hän ei vastannut Mirayan kysymykseen mitään - sille ei ollut tarvetta.

“Kapakanpitäjä tekee viinansa tervatynnyreissä”, Eldrin murahti vastaukseksi Mirayan sanoille ja mutristi huuliaan tyytymättömänä naisen viedessä hänen oluttuoppinsa. Tuon oluenhörppäys sai kuitenkin Eldrininkin kulmat vähän kohoamaan - nainen vetäisi varmaan lähemmäs puolet juomasta viinansa palanpainikkeeksi ilmekään värähtämättä. Mirayan ilmeessä kuitenkin oli syy, miksi Eldrininkin juomavalinta oli nyt olutta sen viinan jälkeen - viina oli halpaa, ja siitä veloitettiin aivan liian paljon rahaa - ja se oli tehty tervatynnyrissä. Se kuitenkin ajoi tarkoituksensa paremman puutteessa, ja riittävän nopeasti.

Mirayan seuraavia sanoja Rayn luona ryyppäämisestä pehmensi virneellä höystetty kommentti kommentti paremmasta seurasta. Vaikka se olisikin ollut totta, ei Eldrin halunnut mennä Rayashin nurkkiin asumaan - Sarya asui siellä jo, ilmeisesti Mirayakin, eikä talo ollut äärettömän suuri. Airdan varmaan oli majoittunut Drienen ainoaan siistiin majataloon ja hautautunut kirjojen ja paperiensa sekaan - ja palaisi sieltä huoneesta vasta talven lumien sulettua. Lisäksi paikalla olisivat Idla ja Berinon lapsensa kanssa, eikä hänen esimerkkinsä varmasti olisi lapselle sopiva. Jos totta puhuttiin, Eldrinillä ei ollut mitään tarvetta nousta täältä kapakannurkasta ennen kevättä ja kohdata tuttaviaan, ystäviään, laivan miehistöä tai ketään muutakaan - vähiten niitä, joiden elämään aiemmin oli täällä teoillaan vaikuttanut. Miehen synkentyvästä ilmeestä näki, ettei hän ollut riittävän humaltunut tälläistä keskustelua tai tälläisiä ajatuksia varten - ja pahainen Miraya oli syypää siihen, mihin ajatukset olivat kääntyneet! Tuo varmasti tiesi jo nimeltä jokaisen, jolla olisi Eldriniä vastaan jotain kaunaa, ja olisi varmaan järjestänytkin jotain jo maagikon pään menoksi.

“Unta näet”, Eldrin murahti Mirayalle vastaukseksi ja veti oluttuopin takaisin itselleen juodakseen loput juomasta, joka humaltaisi harmittavan vähän.
“Sinun ei pitäisi olla täällä”, mies toisti sitten iskettyään tuopin takaisin pöytään. Hän ei ollut riittävän humaltunut tälläiselle keskustelulle, mutta riittävän selvin päin huomatakseen ja tietääkseen, ettei Mirayan tulo tänne ollut lainkaan hyvä juttu. Ei ollut vaikea huomata muutamia ohimeneviä katseita muista pöydistä, pari satunnaista siirtymistä pöydästä toiseen mukamas seuran perässä. Koko kapakka kuitenkin oli hiljentynyt, ja jokaisen hiljainen huomio oli enemmän tai vähemmän Mirayassa ja Eldrinissä, jonka pöytään nainen oli istunut. Maagikko vain toivoi, ettei tämä kääntyisi sellaiseksi esitykseksi, mitä vuosia sitten hänen aiempi kohtaamisensa… muutamien kanssa toisessa, poroksi palaneessa kapakassa oli ollut.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

Eldrinin ulkokuori ei antanut merkkiäkään heltymisestä suuntaan tai toiseen. Pikemminkin miehen mieli näytti vain synkkenevän ja haluavan imeä kaiken ilon kaikkialta muualtakin, nopeasti myös Mirayan kasvoilta. Hän ei ollut arvannut asioiden olevan näin huonosti. Hetki laivalla myrskyn jälkeen oli kai ennakoinut tätä, mutta silloin Miraya ei ollut osannut tulkita sitä kunnolla huolestuakseen tarpeeksi. Ja olihan Eldrin aina viihtynyt omissa oloissaan heidän ollessaan saarella, mutta tietäen heidän palaavan pian myös palautunut enemmän omaksi itsekseen pian. Nyt sitä tietoa paluusta ei ollut kuin jossain kuukausien ja lumikasojen takana. Mutta mitä se lopulta haittaisi, kun Eldrin joutui viettämään aikaansa täällä? Miksei hän vain voinut elää kuin Dionessa? Drieneen liittyi ehkä kurjia muistoja, mutta nehän olivat vuosien takaisia. Eikö olisi ollut helpompaa päästää niistä irti kuin velloa niissä joka kerta siitä asti, kun Drienen rantaviiva erottui kimmeltävän horisontin keskeltä?
Miraya katseli Eldriniä yhtä epäileväisenä kuin Eldrin vaikutti katselevan häntä. Hänen vitsailtuaan Eldrinin ilme synkkeni entisestään ja muuttui lähes vihaiseksi. Miraya ei voinut ymmärtää syytä. Hänhän oli vain juuri kertonut, että Eldrin olisi tervetullut viettämään päiviään parempaankin paikkaan. Hän oli yrittänyt kertoa, että Eldriniä kaivattiin. Että joku, useampikin heistä, oli huolissaan ystävästään. Miksi se sai miehen vihaiseksi ja puskemaan Mirayaa pois entistä hanakammin?
"Ei niin", Miraya totesi ja nousi seisomaan. "Minun ei pitäisi olla tässä enää vaan jo tiskillä tilaamassa täytettä tuoppiisi. Taisin juoda enemmän kuin oli tarkoitus." Miraya ei jäänyt odottamaan, että Eldrin ehtisi tiuskia vastalauseensa vaan suuntasi heti tiskille. Ajatuskin isännän kanssa asioimisesta uudestaan puistatti, mutta Miraya ei nähnyt vaihtoehtoja. Ehkä hän saisi vielä Eldrinin rauhoittumaan juoman ja ajan kanssa, ja jo tämä pieni hengähdystauko yksinään voisi tehdä miehelle hyvää. Ehkä tuo ehtisi huomata, ettei seura ollutkaan aivan niin kurja juttu kuin yksin istuminen.
"Kannullinen olutta ja toinen tuoppi." Miraya vain vilkaisi isäntää huppunsa alta tilauksen tehdessään ja laskiessaan sayrin pöydälle, sitten hän kääntyi sivuttain odottamaan, ettei hänen tarvitsisi katsoa yhtään pidempään miehen kellertävien silmien pistävää katsetta. Isäntä vilkaisi sayria paheksuen, mutta alkoi täyttämään kannua. Samaan aikaan jostain Mirayan takaa kuului tuolin narahdus ja lähestyvät askeleet. Nytkö juuri, kun hän oli tässä, piti jonkun muunkin tulla tilaamaan? Sentään hän oli selin ja tiskin toisessa päässä.
Raskaat, hieman epätahdissa kulkevat askeleet pysähtyivät toiseen päähän ja käheä tilaus välitettiin oluttynnyrin vieressä kyykkivälle isännälle. Mirayan hartiat lysähtivät helpotuksesta; hän oli varmasti täällä yhtä harvinainen näky kuin peura susilaumassa, mutta tarvitsisi rauhaa Eldrinin pehmittämiseen. Eikä hänellä muutenkaan ollut pienintäkään kiinnostusta tehdä lähempää tuttavuutta Kapyysissa viihtyvien kanssa. Miten nopeammin hän saisi raahattua Eldrininkin ulos täältä, sen parempi.
"Kappash." Miraya säpsähti sanojen kanssa yhtä aikaa hänen olalleen laskettua kättä. Miten tuo mies olikin onnistunut hivuttautumaan tiskin toisesta päästä hänen taakseen täysin äänettä äsköiseen saapasteluun verrattuna?
"Pikkulintukos se sishään lennähti meidän ilokshi?" mies jatkoi hieman sammaltaen ja puristi Mirayan olkapäätä yrittäen kääntää häntä puoleensa.
Housut! Minun olisi pitänyt pukea ne saamarin housut tänne, Miraya murisi mielessään. Hän vilkaisi Eldriniä toivoen, ettei tuo ollut kuullut ja kääntyi juuri riittävästi viereensä tulleeseen mieheen päin, että tuo höllensi otettaan. Kapakan isäntä nosti juuri sopivasti vaahtokuorrutteisen kannun ja tyhjän tuopin pöydälle.
"Ei vaan korppikotka", Miraya mutisi katsomatta viereiseen mieheen ja kaivoi samalla muutaman nerin rahapussistaan – hän ei halunnut jäädä taistelemaan hinnasta tällä kertaa vaan maksoi mieluummin liikaa. "Janoinen korppikotka, jonka saaliin väliin ei kannata tulla", Miraya jatkoi, nappasi kannun ja tuopin ja kipitti nopeasti takaisin Eldrinin luo. Hänkin huomasi matkalla, että yksi jos toinen asiakas oli nostanut katseensa juomistaan ylös.
"Tilasithkos viihdykettä kerrankin?" Miraya kuuli miehen kysyvän isännältä takanaan, mutta ei enää vastausta.

"Noin", Miraya iski kannun pöytään, täytti oman tuoppinsa ja joikin siitä hieman ennen kuin malttoi edes istua.
"Mitkäs ovat sinun suunnitelmat talveksi?" Miraya kysyi kuin ei olisi koskaan edes huomannutkaan Eldrinin synkkää ilmettä. Kuin he olisivat kaksi kaverusta keskustelemassa tavallisena iltapäivänä kaupungilla. Hän olisi halunnut vilkaista vielä tiskille, mutta ei uskaltanut kääntää päätään, jottei herättäisi yhtään ylimääräistä huomiota.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 918
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

“Sinun ei pitäisi olla edes täällä kapakassa”, Eldrin murahti, kun Miraya oli kadonnut jo tiskin luokse kauas hänen sanojensa kantaman taakse. Eldrin pudisti päätään tyytymättömänä jäädessään yksin pöytään hetkeksi. Tämä oli virhe - Mirayan ei pitäisi olla täällä näiden muiden keskellä. Muiden, jotka tuskin koskaan olivat nähneet alle kuusikymppistä naista täällä tai edes unissaan, jos edes sitäkään. Nainen pitkine valkeineen hiuksineen, mekonhelmoineen ja äänineen herättäisi turhaa huomiota - ja mikäli aiemmin koko kapakka ei tiennyt naisen saapuneen paikalle, nyt he varmasti tiesivät kuullessaan Mirayan vastauksen tiskillä. Siitä ei varmasti seuraisi mitään hyvää, varsinkaan isäänsä tulleen kärkkään ja oikeuksistaan toisinaan turhankin tiukasti kiinnipitävän naisen kommenttien kanssa. Eldrin painoi hetkeksi päänsä käsiinsä syvään huokaisten, ja epäili ettei pääsisi tästä tilanteesta eroon millään ilveellä, vaikka kovasti yrittäisikin. Miraya seuraisi häntä, jos hän lähtisi tästä jumaltenhylkäämästä läävästä yhtään mihinkään Drienellä - ja nyt hän ei edes ehtisi livahtaa mihinkään, mistä tuo ei häntä heti löytäisi. Joten tuo nojautui narisevalla tuolillaan taaksepäin ja murahti tyytymättömänä kuullessaan Mirayan astelevan takaisin hänen pöytäänsä. Miehen katse nousevan humalankin läpi arvioi kuitenkin kapakan muita asiakkaita ja näiden olemusta - ja erityisesti muutamia Mirayaan osuvia katseita ja katseita seuraavia liikahduksia kun tuoleja työnnettiin kauemmas pöydästä nousemisen helpottamiseksi. Se pieni hetki antoi kuitenkin Eldrinille aikaa työntää mieleensä nousseet ajatukset Mirayasta, Rayashista, Saryasta ja laivasta kauemmas ja vetäytyä takaisin kuoreensa - tai niin hän ainakin uskotteli itselleen. Välittikö muka Miraya hänestä niin paljon, että seurasi häntä pahimpiin rotankoloihin tällä perhanan saarella?

Miraya istahti pian siihen häntä vastapäätä ja Eldrin otti sanaakaan sanomatta olutkannun, ja joi siitä suoraan katseen vahingossakaan osumatta Mirayaan. Tuo tuhahti ja laski turhan kovaäänisesti kannun takaisin pöydälle juotuaan siitä ison kulauksen. Hänen ystävänsä tyttären kysymykseen Eldrin vain murahti vastaukseksi, ja näytti pitkän aikaa siltä, ettei vastaisikaan. Naisen tuijotus kuitenkin sai miehen vaihtamaan painopistettään hieman tuolilla selkänojaan nojaamisesta ja kumartui nojaamaan takaisin kyynärpäähän ja tuki leukansa sitä vasten siltikään katsomatta Mirayaan.
“Juon, nukun ja jatkan juomista”, Eldrin vastasi naisen sanoihin tuhahduksen saattelemana, edelleen hyvin tyytymättömän ja luotansatyöntävän näköisenä. Se ei varmasti ollut vastaus, jota Miraya oli odottanut, mutta se olisi vastaus, jonka Miraya sai - ja saisi, jos jäisi tenttaamaan asiaa. Vaikka jossain vaiheessa mies olisikin valmis sanomaan jotain muuta, se ei varmasti olisi tämä viinalta, tervalta, hieltä ja paskalta haiseva kapakka, jossa oli korvia kasvanut seiniinkin.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

"Kuulostaa jokseenkin yksitoikkoiselta suunnitelmalta", Miraya totesi päätään kallistaen ja naputti sormella huultaan muka kovinkin mietteliäänä. "Saanen ehdottaa yhtä lisäystä: käy sentään välillä kusellakin." Miraya piti ilmeensä vakaana, mutta odotti ja ennen kaikkea toivoi näkevänsä edes pikkuriikkisen hymyä Eldrinin huulilla. Naurua hän ei edes uskaltanut toivoa, mutta ehkä hän voisi saada huvittuneen hymähdyksen.
Vaan Miraya ei saanut mitään, ei yhtikäs mitään ja hänestä tuntui, että hän puhui enemmän kivelle kuin ihmiselle. Mutta hänellä ei ollut tapana luovuttaa. Oikeastaan tämä vain lisäsi Mirayan päättäväisyyttä siitä, että hän lähtisi täältä yhdessä Eldrinin kanssa. Muuten tällä menolla heillä ei olisi maagikkoa laivallaan keväällä, kun ankkurit taas nostettaisiin. Muuten Mirayalla olisi yksi ystävä vähemmän pitkillä purjehduksilla ja yksinäisinä öinä. Eihän sellainen käynyt päinsä!
Miraya hörppäsi uudestaan tuopistaan miettien seuraavaa siirtoaan. Samalla joku muu teki oman siirtonsa ja Miraya kuuli askeleita takaansa. "Tuolla meidänkin pöydässä olisi tilaa, jos neiti kaipaa parempaa seuraa", joku tämän paikan ikähaitarilla nuorehkoksi sanottava mies ehdotti hieman karhealla äänellä. Miraya kääntyi vilkaisemaan miestä ja samalla tajusi, että ulkopuolisen silmin tilanne oikeastikin saattoi vaikuttaa siltä. Eldrin oli yksi tämän paikan ryvettyneimmistä asiakkaista. Miraya vain sattui tietämään, että tuon säälissä rypevän kuoren alla olisi niin halutessaan varmasti koko paikan suoraselkäisin ja viisain mies, kun taas kaikkien muiden asiakkaiden sisuksien hän oletti suoraan olevan läpi mätiä. Selkärangattomia lurjuksia, joilla ei ollut parempaakaan paikkaa kuluttaa aikaansa. Vaan eikö Eldrin kuulunut juuri nyt ihan samaan kastiin? Ei, Miraya päätti. Tai se olisi ainakin vain väliaikaista. Hän vielä lähtisi täältä yhdessä Eldrinin kanssa!
"Kenties juomaakin?" Miraya kysyi heidän luokseen uskaltautuneelta mieheltä silmiään räpytellen. Tämä olisi ehkä juuri se, miten hän tarvitsisi saadakseen Eldrinin liikkeelle, mutta Miraya ei vain ollut vielä läheskään tarpeeksi humalassa kestääkseen näitä öykkäreitä.
"Toki, toki, mitä vain neiti haluaa." Miehen vastaus tuli pontevasti, mutta Miraya pisti merkille kuinka tuo vilkuili Eldriniä varautuneesti. Olipa Eldrin kuinka kurjan näköinen tahansa, hän oli myös kooltaan ja olemukseltaan yksi kapakan hurjimmista.
"Ehkäpä tosiaan pieni seuranvaihto on paikallaan", Miraya vastasi ja ihmetteli, että sai pidettyä irvistyksen poissa kasvoiltaan puhuessaan tällä tavoin täällä. Sitten hän vilkaisi vielä Eldriniin, vetäen kasvoilleen tyynen ilmeen, kuin tämä olisi ollut juuri sitä mitä hän halusi. "Nautihan päivästäsi ja muista se kolmaskin aktiviteetti aina joskus." Mirayan juttusille tullut mies näytti sanoista hämmentyneeltä, mutta pyyhki ilmeen kasvoiltaan Mirayan noustessa tuoppinsa kanssa ja lähti näyttämään tietä toiseen pöytään, jossa kaksi hänen kaveriaan odottivat virnuillen yllättyneenä. He eivät selvästikään uskoneet ystävänsä pystyvän tuohon ja olisivat epäilyksissään olleet harvinaisen oikeassa, jos tilanne olisi ollut mikä tahansa muu. Mutta erikoinen tilanne vaati erikoisia toimia, joiden jatkoksi Miraya päätti vielä pudottaa hupun päästään istuuduttuaan. Jos kerta Eldrin halusi leikkiä lapsellista, he voisivat yhtä hyvin leikkiä sitä yhdessä.

Heidän istuuduttuaan pöytään yksi kolmikosta lähti hakemaan lisää juotavaa kahden muun lähinnä tuijottaessa Mirayaa. Toinen uteliaasti, toinen lähes ahnaasti, ja Miraya yrittikin parhaansa olla katsomatta heistä jälkimmäistä. Miesten suuri suunnitelma selvästi päättyi tähän, eivätkä he tienneet mitä tehdä nyt, kun olivat seuransa saaneet.
Kaikkiko täällä täytyy hoitaa itse? Oli lähellä ettei Miraya pyöräyttänyt silmiään ajatukselle. Sentään hän saisi pian lisää juotavaa, mikä tekisi tästä edes hieman siedettävämpää.
"Noh, mistä te olette Kapyysiin eksyneet?" Mirayan oli pakko sanoa jotain, hän ei kestänyt enää pelkkää tuijottamista. Samassa hän jo katui Eldrinin pöydästä poistumista. Hän alkoi katua, että oli ylipäätään tullut tänne. Ja samalla Miraya halusi edelleen saada Eldrinin pois täältä, vaikka häntä harmittikin tehdä se näin typerällä tavalla.
"Sieltä ja täältä", vastasi humaltuneempi, nälkäisen katseen mies.
"Minä tulen pohjosemmasta, töiden perässä. Vaan kun talvi tulee niin nuo satamahommat alkavat vähenemään", toinen selitti innoissaan saaden Mirayan rentoutumaan edes hieman. Ehkä kaikki tässä porukassa eivät olleetkaan ihan kaheleita. Samassa kolmas miehistä saapui pöytään olutkannun kera ja täytti kaikkien tuopit. "Minäpä tulenkin Dionesta", hän kertoi samalla ja miehen äänensävystä Miraya alkoi aavistella pahaa. Samoin kuin virneestä, jonka kera tuo Mirayaa katsoi istuessaan alas. "Tuttu paikka sinullekin, eikö vain?" Nopea vilkaisu muihin kertoi, että kolmas kaveruksista oli jakanut jo epäilyksensä muiden kanssa, joten tätä olisi turha lähteä kieltämään. Kunhan vain tuo ei olisi nähnyt Mirayaa missään tanssimassa. Mitä tahansa muuta, mutta ei sitä, Miraya rukoili mielessään.
"Hyvinkin. Selvästi meillä on yhteisiä tuttuja siellä tai..?" hän aloitti kysymään varoen. Toivoen. Rukoillen.
"Minusta tuntuu, että sinulla on siellä paljon tuttuja", mies vihjaili, leikitellen aiheella.
Paska. Mies selvästi tiesi Mirayan toisesta ammatista. Siitä, josta täällä kenenkään ei olisi tarvinnut tietää ennen kuin koko kapakka olisi kinuamassa esitystä.
"Asusi ei ole tänään aivan yhtä... menevä", mies jatkoi, "mutta voisit varmasti silti ilahduttaa meidän iltaa. Ajattele nyt kavereitanikin, he ovat vain kuulleet tarinoita, eivät nähneet."
Miraya koitti pitää ilmeensä vakaana. Paska. Paska! Hän ei halunnut koko kapakan huomiota, vaan ulos täältä kunhan Eldrin – toivottavasti hyvin pian – kyllästyisi tähän leikkiin. Vaan miesten katseet nähdessään hän tiesi, että tästä ajatuksestaan he pitäisivät kiinni. Tästä hän ei sanoin luikertelisi pois. Nyt hän ymmärsi ne aiemmat voitonriemuiset virneet paljon paremmin.
"Vaan eihän se olisi esitys eikä mikään ilman oikeaa asua", Miraya päätti kuitenkin yrittää.
"Oi, paljon parempi kuin ei mitään", Mirayan toisesta pöydästä noutanut mies liittyi mukaan puheeseen virnistellen. "Paljon parempi."
Niin, voisiko se ollakin parempi? Miraya tajusi yhtäkkiä. Ehkä hän saisi Eldrinin täältä hyvin nopeasti kanssaan ulos, kunhan vain astuisi pöydälle. Hän vilkaisi taakseen ja näki maagikon murjottavan samassa asennossa edelleen. Vai välittikö tuo edes? Miraya alkoi epäillä ja täysin yllättäen ylpeä kiukku nosti päätään hänen sisällään. Se lähti kiertämään hänen suonissaan polttaen ärsytystä kaikkialle päästä varpaisiin. Jos kerran Eldrin ei välittänyt tuon taivaallista hänen ystävällisistä yrityksistään, miksi hän välittäisi miehen varoituksista ja ajatuksista.
"Sitten tarvitsen lisää juomaa", Miraya vastasi yllättäen myöntävästi. "Mielellään viskiä myös." Samassa hänelle jo haettiin viskiannosta tiskiltä. Sitä odotellessa Miraya tyhjensi tuoppinsa, kun taas viskin saatuaan ja juotuaan tuoppikin oli täytetty uudestaan.
"On siinä janoinen nainen", yksi miehistä naurahti ja katsoi nyt uudestaan tuoppiaan tyhjentävää Mirayaa hämmästyneellä innolla.
"Liikkuminen janottaa, joten parempi täyttää varastot etukäteen", Miraya vastasi suupieltään pyyhkiessään. Hän ei ollut huomannut, mutta moni katse muualta kapakasta oli siirtynyt heihin useiden aistiessa jotain olevan tekeillä.
Miraya nousi ja antoi viittansa pudota tuolille paljastaen yönsinisen hameen ylle kiristetyn mustan korsettinsa, jonka kevyet silkkikirjailut heijastivat valoa hyvin hennosti.
"No niin pojat, tyhjentäkääpä pöytä." Miesten siirrellessä hihitellen tuoppeja ja kannuja lattialle Miraya käytti ajan hyödykseen valmistellakseen jo hieman utuiseksi muuttunutta päätään, jonka sisus tuntui haluavan heilua omituisesti. Ainakin olut ja viski olivat tehneet tehtävänsä. Kunhan häntä vain ei alkaisi pissattaa ihan heti, sillä täällä hän ei haluaisi sellaista toimenpidettä mennä ulos suorittamaan.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 918
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

Eldrin ei vastannut mitään Mirayan sanoihin siitä, että hänen suunnitelmansa viettää päivänsä täällä loukossa olivat yksitoikkoisia. Se oli tarkoituskin, sitä ei ollut kieltäminen. Mirayan jatkaessa vielä kommentilla tarpeiden tekemisestä Eldrinistä irtosi tuhahdus naurahduksen sijaan. Sentään tuo oli vielä realistinen tämän kanssa, eikä ainakaan nyt lähtenyt väittämään vastaan miehen sanoihin. Eikä Eldrin väittänyt vastaan, eikä vastannutkaan Mirayalle mitään, vaan antoi sen painostavan hiljaisuuden laskeutua heidän välilleen hämärässä, tunkkaisessa kapakassa, jonka hajua Eldrin ei enää edes haistanut. Mirayaa tämän takaa lähestyvä mies oli juuri sopivasti Eldrinin näköpiirissä katsetta kääntämättä. Tuo oli nuorempaa polvea täällä edustaessaan silti todennäköisesti lähempänä neljääkymmentä, mutta hämärä valaistus, kulunut ja kauhtununut ulkonäkö saattoivat hämätä. Tämä ei ollut erityisen lihaksikas, muttei luisevakaan, mutta Eldrin ei pitänyt tämän katseesta tai tavasta lähestyä Mirayaa. Tämä ei tulisi päätyisi hyvin. Tuoppiinsa mukamas katsoessaan, sanaakaan sanomatta tai Mirayalle vastaamatta Eldrinin katse kuitenkin terävöityi, vaikkei tämä liikahtanutkaan Mirayan noustessa pöydän äärestä seisomaan. Kun tuo lähti, Eldrinin sormet puristuivat tuopin ympärille, mutta mies ei maistanut juomaansa enempää, ja tämä nojautui paremmin tuolinsa selkänojaa vasten. Vaikka asento oli edelleen samankaltainen kuin aiemmin, oli siinä terävyyttä, joka aiemmin oli ollut jossain miehen sisällä, piilossa.

Eldrin ei halunnut Rayashin hirttävän häntä mistään ruumiinosastaan laivan mastoon elävänä tai kuolleena - ja siihen tämä menisi, mikäli Mirayalle sattuisi täällä jotain.

Maagikon katse seurasi laiskan näköisenä tapahtumia kapakassa, ja hän poimi nopeasti useammankin kiinnostuneen katseen, jotka suuntautuivat Mirayaan. Pian koko kapakka oli seuraamassa naisen juomista, ja lupausta näystä jollaista täällä läävässä ei oltu nähty koskaan - ainakaan nuoren naisen toimesta. Ikäväkseen hän oli liian kaukana nähdäkseen tarkasti saati kuullakseen keskustelua, mutta… se näytti toistaiseksi rauhalliselta.Siinä samalla, kun hän näki Mirayan juovan alkoholia sen, minkä nuo miehet ehtivät tälle kantaa, näki Eldrin myös sen puolen jota ei halunnut nähdä: humaltuneet, täällä liian kauan juoneet miehet, jotka odottivat tilaisuutta herättää kapakkatappelun vaikka varastaakseen sammumassa olevan tuttavansa loput kolikot. Ja tämä aika oli aivan liian aikainen kapakkatappelulle, jollaiseksi tämä kääntyisi ennemmin tai myöhemmin - todennäköisesti ennemmin.

Tämä ei voisi päättyä hyvin, Eldrin ajatteli nähdessään, miten Miraya nousi pöydälle, kun se oli kiireisesti tyhjennetty. Eldriniä ei kuitenkaan riittävästi kiinnostanut puuttua tähän - ja sitä paitsi, ei hän voinut kieltää nauttivansa Mirayan katselusta. Mutta tämä ei ollut paikka eikä aika sille - ja samalla hän ei viitsinyt nousta seisomaan puuttuakseen asiaan, vaan antoi asioiden edetä omalla painollaan. Ei se oikein ollut, mutta hän… ei ollut ainakaan vielä riittävän kiinnostunut puuttuakseen asiaan millään lailla. Sen sijaan, että hänen katseensa olisi monien muiden tapaan liimautunut Mirayaan, se kulki laiskasti kapakassa asiakkaasta toiseen, vaikka muu olemus kertoikin tämän edelleen olevan omissa maailmoissaan. Miehen hartiat oli painettu alas ja tämä istui edelleen kieltämättä kyyryssä siinä pöydän äärellä, sormet puristuneena tiukasti puolityhjän tuopin ympärille.

Lopulta hän näki, miten muutama asiakkaista siirtyi lähemmäs, osa jäi seisomaan katsoessaan Mirayaa. Mutta ne muutamat, jotka etsivät syytä kapakkatappelulle ja häiriön aiheuttamiseksi keskellä päivääkin, nousivat viimein, siirtyivät kuin sovitusti toisille puolille kapakkaa. Keskustelun, hurrausten ja kolikoiden kilinän lomasta Eldrinin korviin kantautui kuitenkin kolahduksia ja huonekalujen lattiaan raapimisesta kuuluvia ääniä, kun niitä ei olisi kuulunut olla niin paljoa. Äänenpainot muuttuivat nopeasti painokkaista vihaisiksi, ja pian ensimmäinen tyhjä pullo lensi kapakan läpi seinään rikkoutuen kilinän saattelemana. Rikkoutuneet lasinpalaset lensivät pöydälle ja siitä lattialle, kun jo seuraava sopivasti ulottuvilla oleva pullonpohja kosketti pahaa-aavistamattoman, Mirayaa tuijottavan miehen takaraivoa turhan kovan kolauksen saattelemana. Tuo nurkassa yksin kyyhöttänyt mies tuhahti ärtyneenä ja laski suustaan pari kirosanaa sen enempää asiaa ajattelematta ennen kuin suoristi selkänsä.
“Miraya! Alas sieltä!” Eldrin paiskasi tuoppinsa lähes hänen takanaan seisomaan nousevan miehen takaraivoon kolahduksen saattelemana. Tämä nousi saman liikkeen saattelemana seisomaan, vaikka äkkinäinen liike tuntuikin ikävältä paikallaan istumaan tottuneelle, hieman humaltuneelle keholle.

Mutta hän ei varmasti ollut liian humalassa pitääkseen Mirayan turvassa!

Magian virratessa miehen kehon lävitse tämän sormenpäihin ja muodostaen kilven Mirayan ja tätä päin lentävän tuolin väliin, Eldrin puraisi huultaan ja kieltään liian lujaa itsekään sitä tajuamatta. Muistikuvat menneisyydestä, tulesta ja siitä kuolemaan johtaneesta kohtalokkaasta kapakkatappelusta vilahtivat tuon silmien edessä: ruumis, tulta, lentäviä esineitä ja vartijat, jotka raahasivat hänet vankilaan odottamaan hirttotuomiota. Lihasmuistinsa turvin omissa ajatuksissaan vaeltaen maagikko kohotti kätensä suojaamaan itseään tulevalta iskulta rynnätessään kapakan lävitse Mirayaa kohden. Kukaan ei seisoisi hänen ja Mirayan välissä, eikä koskisi Mirayaan! Eldrin ei kuullut huutoa “taikuutta!”, eikä hän nähnyt, miten kapakanpitäjä kiirehti työntämään pöydän alle suojaan ne harvat pullot ja astiat, joita tiskillä oli. Hän ei nähnyt, että tuoli jos toinenkin kaatui, eikä pöydän alle piiloutuvaa elämänsä ehtoopuolella olevaa miestä. Ei, hän näki vain Mirayan muistojensa läpi - ja hän ei antaisi tästä tulla samanlaista ruumista kuin siitä idiootista, joka oli ansainnut kohtalonsa vuosia sitten.

“S’av - A’m!” Eldrin murahti uudemman kerran uloshengittäessään. Näkymätön seinä Mirayan ja kapakan tapahtumien välillä suojasi hetken aikaa lentäviltä esineiltä.

Lopulta hän tavoitti Mirayan, ja veti tämän lähemmäs itseään suojellakseen tuota kehollaan kolhuilta, hyökkäyksiltä ja kaikelta, mitä kapakassa tapahtui. He onneksi olivat melko lähellä ovea, ja Eldrin lähtikin hivuttamaan heitä molempia ovea kohden. Toisinaan hänen kätensä kohosi torjumaan jonkun lähelle tulevan esineen, toisinaan hän otti irtonaisen esineen lyödäkseen itse. Mutta tämä olisi ratkaistava jotenkin ennen kuin Mirayaan sattuisi. Ennen kuin tämä levähtäisi kokonaan käsiin. Se etäinen ajatus palautti Eldrinin viimein maanpinnalle ja tapahtumien keskelle vain todetakseen ettei hänellä olisi kovin montaa sekuntia aikaa reagoida mihinkään. Työntäen Mirayan selkänsä taa ovea kohden tämä alkoi lausua loitsua. Niin tuttuja riimuja, jotka oli taottu hänen takaraivoonsa saariston parhaiden maagien opissa - ja joita hän ei ollut koskaan halunnut oppia inhoten ja samalla rakastaen voimaa, jonka jumalat olivat hänelle suoneet.

“Ci’e – Na’ir – Ti’m – Olm – A’m!” Mirayaa selkänsä takaa suojellen, ovea kohden työntäen Eldrin ojensi toisen kätensä eteensä ja melkein sulki silmänsä pieneksi hetkeksi askelten, taistelun ja huutojen valuessa hänen tajuntansa rajamaille. Magia virtasi jälleen kerran hänen kehonsa lävitse kiteytyen ensin sormenpäähän, sitten kohotetulle kämmenelle ja sen ylle. Punertava hehku muodostui tyhjästä syttyen palamaan viimeisen loitsuriimun tipahtaessa miehen huulilta. Samassa tuon silmät aukesivat jälleen kokonaan, ja niiden väri oli hetkellisesti pikimusta magian virratessa tuon kehon lävitse sormenpäihin, kämmenelle ja tulipalloon. Liekehtivä, etäisesti palloa muistuttava liekkikokoelma lennähti Eldrinin kämmeneltä hänen eteensä lattiaan katkaisten heitä seuraavan joukkion tien. Oranssina tanssivat liekit jäivät lattiaan räjähdysäänen saattelemana Eldrinin työntäessä naista edelleen selkänsä takana kohti ovea, ja siitä ulos.

Hitaasti maagikko palasi takaisin maanpinnalle seistessään liian kirkkaassa keskipäivän auringonpaisteessa kadulla, jota ei ollut nähnyt päiviin. Kirkas valo sattui silmiin, ja adrenaliinin purkautuessa kehosta valo vihloi silmiä, äänet päätä, ja hetken aikaa hän vain seisoi siinä. Tajuntaan alkoi puskea myös käsivarressa jyskyttävä kipu, verta hitaasti tiputteleva haava ja varmasti tuloillaan oleva mustelma jos toinenkin. Mutta Miraya seisoi omilla jaloillaan siinä hänen vierellään, kun Eldrin hitaasti uskalsi päästää tästä irti - kukaan ei ollut seurannut heitä tänne, ainakaan vielä.
“Oletko kunnossa?” tämä kysyi hiljaa, käheästi ja loi pitkän, arvioivan katseen Mirayaan.

“MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?!” ääni kadunkulmasta keskeytti kaiken, mitä heidän ympärillään tapahtui. Muutama kaupunginvartija ryntäsi kovaksitallattua hiekaktietä pitkin lähemmäs heitä ja Eldrin huokaisi syvään, päätään pudistaen. No, jos tämä oli tässä, hän oli ainakin elänyt viimeiset vapaat sekunttinsa kuten kunniallisen miehen kuuluikin: suojellen sitä kaunista naista, josta välitti enemmän kuin uskalsi myöntää edes itselleen. Ja se sai pienenpienen hymyn nousemaan Eldrinin huulille.
User avatar
Kide
Posts: 736
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

Miraya irrotti pitkävartiset saappaat jalastaan ja kiipesi tuolinsa kautta pöydälle. Ei todellakaan niin kauniisti kuin hän normaalisti tanssiessaan liikkui, mutta normaalisti hän ei ollut tällaisessa nousuhumalassakaan. Kääntyessään Miraya sai huomata, että koko hemmetin paikan katseet olivat siirtyneet tämän pöydän suuntaan. Toisaalta, eipä hän kai muuta tässä vaiheessa voinut odottaakaan. Sentään Miraya koki hetkellistä voitonriemua, kun noiden tuijottavien silmäparien joukossa oli Eldrin. Mutta vain hetken. Aivan liian pienen hetken ennen kuin mies käänsi katseensa pois. Miraya mutristi hetkeksi suutaan kuin pikkulapsi, joka ei saanut tahtoaan läpi, mutta vihellyskuoro hänen pöydästään palautti hänet tehtäväänsä. Miraya nostatti hymyn takaisin huulilleen ja aloitti.

Tanssiminen näin raskaassa ja pitkässä mekossa tuntui omituiselta, mutta liikkeet tulivat silti luonnostaan. Ehkä vähän normaalia hitaampina, mutta etenkään tässä paikassa siitä tuskin oli haittaa. Pieni pyörähdys, jalan ojennus – vaikka tänään ja tässä asussa ei paljon nilkkaa enempää näkynytkään –, hitaasti kyykkyyn ja takaisin ylös, käsien liikkeiden korostaessa samalla korsetin muotoja.
Se miehistä, Fadeq Priul nimekseen kertonut, joka oli aiemminkin nähnyt Mirayan näissä puuhissa, oli nojautunut rennosti taaksepäin ja nautti kaikessa rauhassa tuoppiaan hitaasti tyhjentäen. Kaksi muuta istuivat kuin seipään nielleinä, niin silmät ammollaan kuin suutkin puoliavoimena ihmetyksestä. Heillä ei selvästikään ollut koskaan ennen ollut varaa tällaiseen lystiin. Mirayaa hymyilytti hetken. Hän ei edes ollut huomannut kuinka oli tanssimista ikävöinyt. Kuinka hän oli ikävöinyt myös tätä huomiota. Tätä tunnetta, että yhtäkkiä hän oli tärkeä. Mutta yksi silmäpari katseli edelleen muualle monien muiden hivuttautuessa lähemmäs. Se ainoa silmäpari, jonka kantajan huomion Miraya olisi halunnut. Jonka hän olisi toivunut tulevan tänne ja raahaavan hänet ulos tästä läävästä, katseli kaikkea muuta paitsi häntä.
Miraya alkoi pyörähdellä villimmin ja päätti nauttivansa tästä vapaudentunteesta täysillä, kun kerran oli tähän ryhtynyt. Välillä Miraya istahti pöydän reunalle ja kurotteli hipaisemaan jotakuta tästä istuvasta mieskolmikosta varpaillaan. Sitten hän oli taas liikkeellä saaden pöydän narisemaan vastalauseensa sen väärinkäytölle.

Hetken päästä kapakan isäntäkin asteli tiskin takaa hieman lähemmäs. Miehen kasvot olivat yhtä ilmeettömät kuin aiemminkin, mutta eivät siis paheksuvatkaan. Sieltä täältä kapakasta kuului vihellyksiä ja taputuksia, mutta silti Miraya osittain kuuli ja osittain päätteli isännän suun liikkeistä hänen yhdelle asiakkaalle osoittamat sanat. Kuin Celian. Oliko äiti joskus ollut täälläkin, Miraya mietti hätkähtäen. Täällä! Tässä läävässä. Hän epäili, että Celianilla oli täytynyt olla todella tiukkaa, jos hän oli päätynyt hakemaan kolikoita täältä. Kenties juuri sen jälkeen, kun Miraya oli syntynyt ja kulut sen myötä kasvaneet. Ajatus inhotti Mirayaa.
Hän tanssi edelleen, mutta hänen ajatuksensa olivat hetken aivan muualla. Miraya ei huomannut sitä uutta ja levotonta liikehdintää, joka kapakkaan syntyi. Hän ei osannut ihmetellä ensimmäisen särkyvän pullon ääntä, mutta Eldrinin huuto sai hänet säpsähtämään pysähdyksiin. Hän ehti huomata suurta liikettä sivussa; tuoli, ja se lensi häntä päin. Miraya ei kyennyt reagoimaan mitenkään, vaan jähmettyi täysin odottaen vain kipua, mutta tuoli räsähtikin ilmaa vasten hänen edessään. Silloin vasta Miraya huomasi samanlaisen väreilyn vierellään kuin hän oli nähnyt laivalla, myrskyssä. Myös Mirayan mieli täyttyi myrskyisillä muistoilla ja tyhjästä syntynyt kaaos sai hänet vajoamaan polvilleen. Hän oli yhtä turta ja lamaantunut kuin silloin Lohikäärmeellä, sillä hän tiesi ettei voinut tehdä mitään. Tämä oli kuin se myrsky, joka synnyttyään oli sekä vaarallinen että täysin hallitsematon.
Joku nyki Mirayan käsivartta hänen takanaan ja sai hänet heräämään kauhustaan ja muistamaan taas, että hänellä oli raajat, joita hän oli ainakin joskus osannut käyttää. Miraya yritti rimpuilla vastaan, vetää itseään eteenpäin pöydällä ja lähemmäs Eldriniä, joka hänen helpotuksekseen puski parhaillaan tietä hänen luokseen tuon kaaoksen läpi. Riuhtoja ei luovuttanut kovaa, jo kipeästi Mirayan käsivarresta puristavaa otettaan, vaan Miraya tunsi toisen käden riuhtovan jo hänen korsettiaankin. Taakse katsoessaan Miraya näki Fadeqin, jonka silmät loistivat nyt mielipuolisesti. Oli selvää, ettei hänen suunnitelmansa ollut vetää Mirayaa turvaan, vaan käyttää tilannetta armotta hyväksi. Kenties se oli ollut tuon paskiaisen suunnitelma alusta asti, Miraya oli vain ollut liian ylpeä ja kiukkuinen Eldrinille sitä huomatakseen. Hän oli vain ollut täydellisen typerä.
"Paskiainen! Irti!" rääkäisi Miraya vihaisesti riuhtoessaan kättään. "Irt- Äääääää!" Mirayan huuto muuttui kirkaisuksi, kun hänen tasapainonsa viimein petti ja hän keinahti miestä päin. Samalla hetkellä, kuin taikaiskusta, Fadeq päästikin irti ja kompuroi taaksepäin käsiään hämmästyneenä puistellen. Taikaa se olikin, magiaa. Eldrinin magiaa, Miraya tiesi häntä jälleen ympäröivästä väreilystä, josta samassa kimposi pois häntä päin lentänyt pullo ja tuoppi. Miraya pyörähti ja vääntäytyi pöydän toista reunaa kohti etsien katseellaan uudestaan Eldrinin. Hänen ystävänsä työntyi siinä samassa kahden painiottelua aloittelevan sivuitse häntä vastaan pöydän eteen ja nykäisi Mirayan vierelleen. Miraya tarttui kiinni Eldriniin kuin hukkuva. Nyt hän oli oikeasti peloissaan. Tämä ei todellakaan ollut Mirayan ensimmäinen kapakkatappelu eikä varmasti olisi viimeinenkään, mutta tämä ehdottomasti oli aivan omaa luokkaansa. Tämä ei ollut sitä tavallista kahinointia, joka alkoi ja päättyi yhtä nopeasti. Sitä, josta jäljelle jäi muutama mustelma niiden kesken jaettuna, jotka halusivatkin osallistua. Ei, tämä oli jotain paljon raadollisempaa, lähes eläimellistä mellastusta, jonka lopputulosta ei tietäisi kukaan.
Miraya vilkaisi Fadeqin suuntaan, joka oli selvinnyt kilpiloitsun aihettamasta säikähdyksestä ja tuijotti nyt Mirayan ja Eldrinin perään tuimasti kuin saalistaan seuraava haukka. Miraya nosti katseensa Eldriniin, mutta maagikko näytti kaikeksi onneksi keskittyvän ympäröivään kaaokseen johdattaessaan heitä ovea kohti, eikä ilmeisesti ollut edes ehtinyt huomaamaan pöydän takaa Mirayaa käpälöinyttä miestä. Miraya ei edes halunnut miettiä, mitä olisi tapahtunut, jos Eldrin olisi ehtinyt näkemään kaiken. Saati sitä, mitä olisi tapahtunut, jos Eldrin ei olisi ollut paikalla.

Väki velloi kuin aallot myrskyssä heidän ympärillään, mutta Eldrinin onnistui työntyä valtavan olemuksensa turvin kaiken läpi. Mies otti vastaan iskun sieltä ja lentävän esineen täältä värähtämättä, myös ne, jotka olivat tulossa Mirayaa kohti. Miraya sen sijaan vain tärisi ja vaappui Eldrinin mukana. Hän tunsi itsensä täydellisen turhaksi ja typeräksi, eikä vastustellut, kun Eldrin sysäsi hänet taakseen.
Kauhukseen Miraya näki kuinka hänen pöytäseurueensa, Fadeq etunenässä, etsi omaa tietään heitä kohti. Eldrinin sanat, nuo oudot riimut, joita Miraya ei voinut ymmärtää, olivat kuitenkin miehiä nopeampia. Sanojen päätteeksi Eldrinin kämmenelle ilmestyi liekehtivä pallo, jonka maagikko samassa ohjasi lentämään heidän ja muiden väliin. Ääni tulen iskeytyessä ahnaasti syömään alkoholin kostuttamia lattialankkuja oli korvia repivä ja sai Mirayan puristamaan Eldriniä entistä tiukemmin. Samassa maagikko puski jo Mirayaa taaksepäin pois villiintyvien liekkien luota ja he kompuroivat yhdessä ovesta ulos.

Pilvien takaa esiin tullut aurinko tervehti Mirayan silmiä kiukkuisella kirkkaudella. Savun haju vaihtui märän maan ja mudan tuoksuihin, hiki ja olut meren suolaiseen aromiin. He molemmat vetivät henkeä vain ihmetellen ja yrittäen rauhoittua, niin mahdottomalta kuin se juuri nyt tuntuikin, kapakasta kaikuessa entistä pahempaa sekasorron meteliä.
Eldrinin päästäessä irti Miraya kietoi kätensä entistä tiukemmin maagikon ympärille.
"Olen", Miraya vastasi Eldrinille yhtä hiljaa, ääni väristen. Hän irrotti otettaan sen verran, että he molemmat näkivät toisensa paremmin. "Vaan sinä et ole", Miraya jatkoi katsoen surkeana Eldrinin naarmuisia käsiä ja verta valuttavaa otsan vekkiä. Sekä miehen koko olemusta, jossa oli näkynyt Mirayan tunnistamaa pelkoa ja poissaolevuutta. Mirayan mieleen palasi Saryan mainitsema Eldrinin historiasta. Hän ei tiennyt kaikkea, mutta pelkäsi, että tämä tilanne oli muistuttanut Eldriniä siitä.
Miraya itse oli säilynyt naarmutta, kiitos Eldrinin, mutta hänen käsivarteensa oli kovaa vauhtia tummumassa Fadeqin puristuksen jättämät sormenjäljet. Miraya itsekään ei ollut vielä huomannut vnoita jälkiä.
Hän sipaisi hiukset Eldrinin kasvojen edestä ja pyyhki varovasti miehen silmää kohti kurkottelevan verivanan pois.
"Olen pahoil-" Mirayan sanat keskeytti kova huuto kauempaa tieltä. Miraya säikähti niin, että nojautui huomaamattaan takaisin lähemmäs Eldriniä. Samalla kapakasta työntyivät ulos ensimmäiset yskivät asiakkaat, jotka olivat saaneet jätettyä kamppailun taakseen ja päässeet tulen ohi.
"Minä kysyin, mitä täällä oikein tapahtuu?" asustaan päätellen tämän kaartin päällikkö toisti lähemmäs päästyään. Hän silmäili vuoron perään Eldriniä ja Mirayaa sekä kapakkaa, josta puski nyt ulos savuvanan saattelemana asiakas toisensa perään.
Miraya ei ehtinyt saada sanaa suustaan ennen kuin ensimmäinen asiakkaista osoitti heitä ja puoliksi huusi, puoliksi yski: "Nuo! Nuo yrittivät tappaa meidät! Sytyttivät koko kapakan tuleen!"
Kaupunginvartijat, joita tässä yksikössä oli kaikkiaan viisi, tarttuivat jo aseidensa kahvoihin ja pari heistä kiersi hitaasti Eldrinin ja Mirayan taakse.
Viimeisten joukossa Kapyysista työntyi ulos sen isäntä, hieman jo kasvoistaan nokisena ja hänkin yskien. Mies siristeli vetistäviä silmiään ja etsi nopeasti katseellaan Eldrinin. Hän lähti heti maagikkoa kohti nyrkkiään puiden. "Sinä saastainen rakki! Maagikoiden huoranpentu! Saat maksaa tästä ja kalliisti." Pari vartijoista pysäytti isännän ennen kuin hän ehti Mirayan ja Eldrinin luo.
"Onko tämä totta?" päällikkö, suuri ja hieman tukeva mies paksuine viiksineen kysyi Eldriniltä. "Sinäkö olet tämän tuhon takana?" Hän osoitti palavaa kapakkaa, jota liekit nuolivat jo siinä määrin, ettei sen pelastamisyrityksistä olisi mitään hyötyä. Nyt kun vartijoiden huomio kiinnittyi entistä vahvemmin Eldriniin, muutamat asiakkaista livahtivat kaikessa hiljaisuudessa pois paikalta. Selvästikään he eivät toivoneet tapaamista lainvalvojien kanssa.
Miraya löysi itsensä jostain tuon surkean, vapisevan kuoren alta. Nyt oli hänen vuoronsa astua eteenpäin ja suojella Eldriniä. "Valetta", hän kivahti. Hän oli siirtynyt Eldrinin eteen, mutta puristi edelleen tiukasti tuon kättä. "Te kävitte meidän kimppuun. Te kaikki vain..."
"Hiljaa, huora!" kapakan isäntä karjaisi ja mulkoili Mirayaa vartijoiden takaa. "Tuo Dezijarin äpärä oli mukana suunnitelmassa", mies vaahtosi. "Auttoi harhauttamaan ja noitui koko kapakan sekaisin, jotta tuo toinen hullu pääsi vauhtiin."
Miraya tuijotti miestä epäuskoisena eikä saanut sanaa suustaan. Sitten hän tajusi, että isäntä halusi vain koston ja korvauksia Kapyysin menettämistä ja tiesi saavansa sen helpoiten Eldriniltä.
"Ei tuo..."
"HILJAA!" päällikkö ärähti Mirayalle. "Puhut, kun sinua puhutellaan."
Kapyysin isännän lähellä seisoskeli Fadeq seuraten tilannetta ilkeä hymy huulillaan. Hän selvästi odotti lopputulosta, jonka tiesi olevan mieluinen joka tapauksessa. Joko Eldrin vietäisiin pois ja Miraya jäisi heidän armoilleen, tai heidät molemmat vietäisiin pois ja Mirayakin saisi miehen silmissä ansionsa mukaan. Miraya värähti ja painautui takaisin Eldriniä vasten.

"Kapyysissa on aina ollut rauhallista. Ei me täällä olla teikäläisiä koskaan häiritty. Ei ennen kuin nuo kaksi sekasikiötä tänne ilmestyi", isäntä jatkoi vetoomustaan vartijoihin ja päällikköön.
"Totta, totta. Et sinä ole meitä koskaan häirinnyt, Jagel." Päällikkö siveli viiksiään ja näytti miettivän. Hän selvästi tunsi Kapyysin omistajan.
"Ketkä täällä näkivät tämän miehen", vartijoiden päällikkö osoitti Eldriniä, "sytyttävän tuon tulipalon?" Jäljelle jääneet asiakkaat nyökyttelivät ja mutisivat myöntyvästi.
"Eikä vain sytyttänyt, hän loitsi sen tyhjästä!" Fadeq yllytti.
"Niin teki."
"Kyllä me sen näimme." Muut yhtyivät nopeasti mukaan. Fadeqin kylmä hymy levisi entisestään.
"Entä oliko tämä nainen kyseisen miehen seurassa?" päällikkö jatkoi. Kuului lisää myöntyvää mutinaa, mutta Fadeqin hymy kapeni hieman. "Ei suoranaisesti", Fadeq aloitti, selvästi mielessään omat suunnitelmansa, mutta Jagel puhui hänen päälleen.
"Oli mukana alusta asti. Aivan alusta. Tuli suoraan tapaamaan tuota hullua huoranpenikkaa. Samaan pöytään istuivat heti." Väki ympärillä nyökytteli.
Paska. Paska. Paska! Miraya kihisi kiukusta mielessään ja puristi entistä lujempaa Eldrinin kättä. Nuo hemmetin lampaat vain määkivät mukana säästääkseen itsensä. Kaikki halusivat syntipukin, joka olisi joku muu kuin he tai heidän tuttavansa, ja Eldrin oli helpoin kohde.

Ja tämä kaikki oli Mirayan syytä.
User avatar
Tinanja
Rakega
Posts: 918
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

Eldrin katsoi, miten vartijat ympäröivät heidät, ja miten kapakan muut asiakkaat siirtyivät kovaa vauhtia savuavasta kapakasta kadulle vartijoiden seuraan. Maagikko pudisti päätään tuskin huomattavasti ja pyyhkäisi enimmät kasvoilleen valuneet veret silmästään pois. Hitaasti mies alkoi hahmottaa ympäristöstään kaikkea, mitä tapahtui: vartijat, Miraya, ja Kapyysistä ulos astelevat henkilöt, jotka ilmiselvästi kantaisivat kaunaa vähintään hänelle - ja Mirayalle todennäköisesti myös, kun tämä ei kuulunut vakioasiakaskuntaan. Mies nielaisi turhankin äänekkäästi laskiessaan katseensa takaisin katuun, kun vartijat ympäröivät heidät ja kapakasta ulos päässeet miehet - ja erityisesti kapakanpitäjä alkoivat tarttua Mirayan väitteisiin. Eldrinin teki hetken aikaa mieli räjäyttää nämäkin, mutta mies painoi mielensä pinnalle nopeasti kohoavan magiansa takaisin taka-alalle ja puristi sen sijaan tyytymättömänä sormensa nyrkkiin.

Maagikko ei vastannut mitään, kun vartija yritti kysyä häneltä, oliko hän palavan kapakan takana. Jos hän vastaisi tähän, hän olisi vielä huomattavasti suuremmissa ongelmissa kuin jos ei sanoisi mitään mihinkään. Hän nielaisi jälleen kaiken siihen hetkeen kokoamansa itsehillinnän ollakseen sanomatta mitään törkeää vartijoille tai Kapyysin omistajalle. Tosin Kapyysi alkoi näyttää siltä, ettei sitä pelastettaisi tuosta ainakaan kovin helposti ilman mitään ihmeitä - vanha, ja ränsistynyt rakennus suurempien talojen välissä näytti leimahtavan hetki hetkeltä suurempiin liekkeihin. Yksi vartijoista kääntyikin huutamaan ohjeita sammuttamisesta ja sen organisoinnista, kun kaksi heidän takanaan seisovaa vartijaa tönäisi Mirayaa ja Eldriniä lähtemään keskustaa kohden. Maagikko ei vastustellut, kun toinen takana seisovista vartijoista kahlitsi hänen kätensä selän taa raskain kahlein, ja toinen kiirehti tekemään Mirayalle saman Eldrinin tyytymättömistä tuhahduksista välittämättä. Ilmeisesti heidän kohtalonsa oli jo päätetty kapteenin ja äänekkäimpien huutajien
“Oli tilanne miten tahansa”, kapteeni tuhahti noille syytösten lomassa. “Te kaksi olette menossa vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä”, tämä jatkoi. “Suosittelen, että tulette vastustelematta”, mies lisäsi vielä viileästi ja osoitti keskustan suuntaan sormellaan, kun heitä lähdettiin saattamaan vankiloita kohden. Eldrinin vatsassa muljahti epämukavasti, kun hän tajusi, mihin oli päätymässä, ja miksi. Mutta ei, hän ei voisi keskittyä siihen, vaan hänen olisi vahdittava ja huolehdittava Mirayasta tämän keskellä.

“Miraya”, Eldrin kuiskasi heidän kääntyessä viimein seuraamaan vartijoita. “Älä sano mitään. Älä myönnä tai kiistä mitään”, tämä totesi ennen kuin vartija ehti tökkäistä häntä miekkansa kahvalla, jotta hän sulkisi suunsa eikä sanoisi kenellekään mitään - varsinkaan keskellä katua sopiakseen jotain Mirayan kanssa. Eldrin mulkaisi vartijaa olkansa ylitse, mutta ei sanonut enempää. Hän vain toivoi, että joku tunnistaisi heidät - tai hänet, ja kävisi sanomassa Rayashille asiasta. Eldrin itse ei aikonut sanoa tässä varsinkaan Raysta sanaakaan - se olisi parempi hoitaa suljettujen ovien takana. Siksi tämä jatkoikin vain hitaasti Mirayan perässä kävelyä tyrmiä kohden.
Post Reply