Llianjin Shalheira

[Kuparirapu]

Nimi: Llianjin

Sukunimi: Shalheira

Sukupuoli: Mies

Rotu: Rheanhaltia

Ammatti: Maagikko, opettajana Metiksen sisäoppilaitoksessa

Ikä: 1147 (53 ihmisten vuosissa)

Ulkonäkö:
Llianjinin ulkomuoto kielii pikkutarkkaan työhön harjaantuneesta miehestä. Hänen hartiansa ja lantionsa ovat hoikat, ranteet kapeat ja sormet pitkät ja notkeat. Kasvot ovat sulavalinjaiset, ja niistä puuttuu samanlainen teräväsärmäisyys joka Rheanhaltioiden piirteitä yleensä hallitsee. Miehen iho sen sijaan on tyypillisen kalpea ja tämä korostaa hiusten ja silmien väriä. Kapeat silmät ovat hyvin tummat, taittuen melkein mustiksi hämärässä valossa. Llianjinin haltiaveri näkyy vahvasti hänen terävissä korvissaan, mutta 164 senttiä pitkänä hän on hieman lyhempi kuin haltiat yleensä.
Vuosien kuluessa Llianjinin perimä ihmisveri on kuitenkin tullut selvemmin esiin, ja ikä on alkanut jättää jälkiään hänen kasvoilleen. Silmien ympärille ja otsalle on uurtunut selkeitä ryppyjä. Niskaan kammatut ruskeat hiukset ovat vetäytyneet jättäen otsan näkyviin, ja ulottuvat hartioille asti viitenä yhteen punottuna palmikkoina. Ikä ei kuitenkaan ole vienyt Llianjinilta haltioiden ketteryyttä tai kestävyyttä. Vaikkei mies olekaan kovin vahva, hän on sitkeä. Säännöllinen magiankäyttö ja satunnaiset vaellukset ympäri maata ovat ylläpitäneet hyvää yleiskuntoa.

Metiksen tiloissa Llianjinilla on yllään kalliista kankaasta valmistettu, viininpunainen kaapu jonka hartioita ja helmaa koristavat mustalla langalla kirjaillut kuviot. Kaavun päällä on leveällä hopeisella soljella varustettu vyö josta roikkuu tusina pisaranmuotoista, peukalon kokoista riipusta haltian vyötärön ympäri. Kaulassaan miehellä on tammenlehväpunoksen muotoinen riipus jonka keskelle on upotettu pieni helmi. Oikean käden hoikassa etusormessa on tumma rautasormus, jonka pintaan on kaiverrettu yksinkertainen kutsuloitsu.
Matkoillaan Llianjin pukeutuu käytännöllisemmin pitkään, reisiin ulottuvaan tunikaan ja housuihin. Vyö on yksinkertainen ja vaatimaton, ja kengät kilometrien pehmittävät saappaat. Hartioillaan hän kantaa harmaata viittaa jonka tarvittaessa voi kietoa koko kehon peitoksi. Viitan alle mahtuu myös poikittain selässä kannettava nahkasäkki joka lepää nahkahihnalla toisen hartian varassa. Siellä Llianjin kantaa matkoillaan ruokaa, vaihtovaatteita ja ohutta vilttiä makuualustaksi jos hänen tarvitsee leiriytyä ulos.

Llianjinin mukana kulkee aina hänen helmipähkinäpuusta kaiverrettu matkasauvansa jonka hän valmisti erään Tritonilla viettämänsä matkan jälkeen. Sauva on suora, noin puolitoistametrinen ja sen pää on hiottu sileälinjaiseksi palloksi. Mikään heikkojen jalkojen tuki se ei kuitenkaan ole. Varressa voi erottaa rivejä maagisia riimuja, ja Llianjin onkin lumonnut sen kestäväksi kuin teräs ja varustanut sen muutamilla käytännöllisillä loitsuilla niin matkaamiseen kuin tarvittaessa taisteluunkin. Sauva palaa käskystä takaisin omistajansa käteen Llianjin sormessa olevan sormuksen luokse. Sauva myös helpottaa loitsujen suuntaamista puun omien maagisten ominaisuuksien kautta. Taistelussa Llianjin käyttää sauvaansa taidokkaasti kaksin käsin kuin kevyttä nuijaa, ja aseen teho paljastuukin kivuliaiden sähköpurkausten leimahtaessa osumakohdissa. Yleensä sauva jättää jälkeensä vain kirvelevän kivun mutta tarpeeksi voimakkaalla iskulla se voi vahingoittaa paljon vakavammin.

Luonne ja tavat:
Usean vuosisadan eläneenä haltiana Llianjin vaikuttaa vakaalta, vaikutusvaltaiselta ja viisaalta. Miehen paha tapa onkin kohdella kaikkia nuorempiaan, varsinkin ihmisiä, kuin lapsia joilla on paljon lisää opittavaa maailmasta. Opettajan rooli onkin haltialle hyvin tuttu ja usein mies ajautuu luennoimaan kaikille jotka vain sattuvat olemaan kuulolla. Tarkkaavainen kuuntelija voi oppia paljonkin, kunhan puhetulvasta saa seulottua tärkeimmät yksityiskohdat esiin.

Joskus arvokkaan ulkokuoren alta voi paljastua sydämellinen ja huumorintajuinen miekkonen, joka aina silloin tällöin rakastaa kuoppaista maantietä jalkojensa alla ja kevätsateen ropinaa selkäänsä vasten. Huolimatta vuosien mukanaan tuomasta kokemuksesta, ja annoksesta vakavuutta, haltia nauttii pienestä silloin tällöin pienestä kiusanteosta ja leikkimielisyydestä.
Toimittuaan jo pitkään opettajana Metiksessä Llianjin on melko varakas eikä hän arastele käyttää rahojaan. Matkoillaan mies kantaa huomattavaa matkakassaa, ja runsas lounas hyvän juoman ja viihteen seurassa on hänen mielestään aina hyvä sijoitus.

Magia on Llianjinille kuin käden jatke ja hän voi käyttää sitä hyvinkin arkisiin askareisiin vain magian itsensä takia. Harvoin kuluu päivää, ettei Llianjin lausuisi pientä loitsua siirrelläkseen tavaroita tai vaikkapa sytyttääkseen kynttilän. Mutta vaikka Llianjin näyttää käyttelevän magiaa huolimattomasti ja lapsellisesti, on mies kuitenkin järkähtämättömän tietoinen taikuuden mukanaan tuomasta vastuusta. Maagikkojen suurin rikos onkin Llianjinin mielestä voimiensa hallitsematon tai vastuuton käyttö kaikkea elävää kohtaan. Kohdatessaan omista voimistaan liian ylpeäksi käyneen maagikon, Llianjinin on vaikea hillitä itseään antamasta tälle perusteellista oppituntia nöyryydestä. Surmaaminen on miehestä aina vastenmielistä, vaikka olosuhteet pakottaisivatkin siihen. Pelkästä ajattelemattomuudesta johtuva väkivalta onkin nopea tapa saada miehen halveksunta osakseen. Tästä syystä Llianjin käyttelee magiaansa ja asettaan ensin vain puolustukseen ja hyökkääjän pakoon ajamiseen, ja vasta tarpeen vaatiessa vahingoittamiseen.
Llianjin ei osaa ratsastaa, ja ne harvat kerrat kun hän on hevosen selkään uskaltautunut, ovat päättyneet hänen kannaltaan mustelmiin ja ruhjeisiin. Llianjin vältteleekin ratsastamista ja hevosia jääräpäisyyteen asti.

Menneisyys:
Llianjin syntyi ja kasvoi Dionessa. Hänen perheensä epätavallisessa sukupuussa oli useita puolihaltioita, Rheanhaltioiden kotikaupungin ollessa kaukana. Pojan isän ollessa täysi haltia ja äidin puoliverinen vanhemmat eivät olleet varmoja, kuinka paljon ihmisveri tulisi näyttäytymään pojassa.
Jo nuorena Llianjin näytti selkeään taipumuksen magiaan ja sen hallintaan. Isä opetti pojalleen yksinkertaisia asioita, mutta enenemässä määrin Llianjin halusi uppoutua magian salaisuuksiin enemmän. Kaupungin laitamilla sijaitseva Metis, maagikkojen oppilaitos, houkutteli poikaa suuresti. Kului kuitenkin vuosia ennen kuin vanhemmat myöntyivät ajatukselle. He halusivat poikansa harkitsevan ja olevan täydestä sydämestään varma että hän halusi Metikseen. Eikä poika pyörtänyt päätöstään. Täytettyään 30, haltioiden mittapuulla vielä nuorena, Llianjin pääsi Metikseen oppilaaksi.

Oppilaitoksessa opiskellessaan hän oli useasti puheenaiheena yhtä lailla lahjakkuudestaan kuin usein liioittelua lähenevässä magiankäytössään. Luontaisten kykyjensä ansiosta Llianjin hallitsi magian taidokkaasti, ja hänen ripeän kehityksensä kautta hän usein auttoi oppilastovereitaan. Muutamista kateellisista kilpailijoista hän ei välittänyt, tiesihän haltia itse olevansa muita edistyneempi, vaan käytti aikaansa yhä perusteellisempaan opiskeluun. Suoritettua maagikon kokeensa Llianjin jäi Metikseen, suorittaen lisäopintoja mestariensa alaisuudessa. Llianjin pysyi usean vuosikymmenen uskollisena oppilaitokselle ja auttoi kaikilla tavoilla sen ylläpidossa, ja lopulta Metiksen tuolloinen rehtori tarjosi hänelle paikkaa opettajana.

Seuraavina vuosisatoina mies vaelteli satunnaisesti ympäri valtakuntaa milloin Metiksen nimissä, milloin omien päämääriensä takia. Haltia saattoi toisinaan käyttää opettajille suotuja vapauksia ja viipyä matkoillaan pidempään kuin hänen olisi tarvinnut. Koululta saadut tehtävät kävivät hyviksi tekosyiksi liittyä esimerkiksi pohjoiseen matkaaviin kauppiaskaravaaniin muutamaksi kuukaudeksi ja palata sitten takaisin maantietä taivaltaen, tai kouluttaa armeijan taistelumaagikkoja yhden talven ajan kaksintaisteluja varten. Matkojensa takia Llianjin ei koskaan ottanut itselleen yksityisoppilaita, mutta hän opetti kuitenkin vuosien saatossa kymmenittäin maagikkoja yleisillä luennoillaan. Monet Metiksessä opiskelleet saattavat edelleenkin muistaa isällisen ja perusteellisen haltian, jonka opissa he harjoittelivat magian salaisuuksia nuoruudestaan.

Pelatut pelit:
(Uusin ylimpänä)

Historian havinaa leirinuotiolla (Kesken)
Aavikon laidalla
Hengähdystauko
Matkalla kohti tuntematonta
Tiedonmuruja hiekanjyvien keskellä
Hiekan ja maan kätkemä
Puolimatkan Krouvi
Kuinka kulkea kääpiöiden kaupunkiin
Mitä jäljelle jää?
Kysymyksiä yli aikakausien
Ystävät vuosituhansien takaa
Minne tie vie?
Pieni kylä vuorten laidalla
Kun ikä ei takaa vastauksia
Sankaria etsimässä
Valintojen edessä
Tanamorin salaisuudet
Tanamor
Kuka on todellinen sankari? (Kesken)
Haltioiden kesken
Toveruuden tie
Kynttilänvalossa
Lohikäärmekilta
Leirinuotiolla
Viestinviejä sateessa