Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko

Kaikkien pelaajien päähahmojen kuvaukset löytyvät täältä. Löydät tältä alueelta myös hahmolistan sekä ilmoitukset hahmokuvausten päivityksistä.
Post Reply
User avatar
LentäväShirkkeli
Posts: 11
Joined: Sun Sep 12, 2021 8:54 pm

Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko

Post by LentäväShirkkeli »

Nimi: Honka
Ex-nimi: Aaron
Sukunimi: maanviljelijä Ruuben poika

Rotu: Ihminen, mies
Ammatti: Metsästäjä, keräilijä ja apuvoima.
Ex-ammatti: Maanviljelijä
Ikä: 19-kesäinen

Pituus ja Paino:
158,5 cm
56,5 kg

Ulkonäkö ja vaikutelma:
Honka on pitkä mies, jolla on pitkät vaalean hieman punertavan ruskeat huoltamattomat hiukset. Laskeutuvat taakse paksuina nippuina hapsottaen alas mennessään.
Miehellä on myös tuuheat viikset ja parta, jotka ovat yhtä huoltamattomat. Naamakarvat laskeutuvat villeinä punoksina ja muodostavat tiheikön miehen naamalle.
Miehen kulmakarvat ovat normaalit, mikä luo ristiriitaa ruokottoman kampauksen ja parran kanssa. Honka ei pidä kulmakarvojensa tyylistä.
Hongan nenä on aika normaali, siinä on kevyt kyömy ja tavallaan suipohko kärki. Nenän sirous on illuusio, joka johtuu naaman muhkeasta karvoituksesta. Trimmatumman parran kanssa nenä vaikuttaisi huomattavasti sopusuhtaisemmalta.
Silmät ovat ruskeat ja iholtaan hän on melko vaalea varjoisassa metsässä elämisestä.

Honka on keskivahva rakenteinen, mutta sitäkin sitkeämpi varreltaan. Hänen vaatetuksensa on selvästi peikko-tyylinen. Vaatteet ovat karheaa luonnon kuitua. Miehellä on pitkähihainen luonnonvalkea paita, jonka päällä on tumman kaarnanruskeat liivit, jotka voi napittaa edestä kiinni muutamalla napilla. Honka pitää liivejä yleensä napittamatta.
Jaloissaan hänellä on sammaleen ruskeat polvihousut, jotka menevät yli polven. Jaloissaan hänellä on kudotut säärystimet, joissa on muutamaa erisävyistä ruskeaa epätasaisina raitoina. Jaloissaan hänellä on nahoista kursitut kengät, joissa on puolipitkät varret. Kengät on sidottu kiinni nyörein.

Honkan olemuksesta ja eleistä huokuu peikko vaikutelma. Siis ei mikään kaupunki vaan metsässä omassa yhteisössään eläneen peikon habitus. Hän suhtautuu erityisen ennakkoluuloisesti ihmisiin mutta on suhteellisen epävarma myös muista roduista. Hän on hieman myötämielisempi niitä rotuja kohtaan, jotka elävät metsässä tai erisissä ihmisistä.

Honka kantaa mukanaan pientä vanhaa kirvestä, puukkoa, jousipyssyä ja nuolia. Hänellä on usein myös tuohinen reppu, jossa hänellä on eväitä ja varusteita.

Luonne:
Honka on luonteeltaan herkähkö, mikä juurikin tekee hänestä voimakas tahtoisen ja itsepäisen. Hän ei halua tulla loukatuksi, eikä vahinkoa selaisille, jotka sitä eivät ansaitse. Koska hän ei kestä kärsimystä, hän myös taistelee sitä vastaan perään antamattomasti.

Honka uskoo, että metsänpeikot ovat parhaimpia kansoja, ja että ihmisillä olisi opittavaa heistä, eikä toisin päin. Hän pyrkii parhaansa mukaan saamaan peikotkin ymmärtämään oman kulttuurinsa arvon, etteivät he vain sortuisi korruptoitumaan samaan kauheuteen kuin ihmiset.

Honka kantaa ihmisille kauna siitä, mitä he tekivät aikoinaan hänen kaksoissiskolleen, eikä hän ole antamassa sitä heille ikinä anteeksi. Ihmisten pitää todistaa Hongalle, että he eivät ole sellaisia ihmisiä, jotka satuttivat häntä ja hänen siskoaan.

Hongan unelma mieluiten eläisi harmoniassa luonnon ja peikkojen kanssa, eikä hän halua, että mikään pilaa tätä täydellisyyttä hänelle tai peikoille.


Historia lyhyesti:
Maanviljelijä perheeseen syntyi kaksoset, tyttö ja poika. Lapsena he olivat erottamattomat ja leikkivät yhdessä onnellisina. Tämä muuttui kuitenkin hyvin pian. Poika vietiin peltotöihin ja tyttö kotitöihin. Yhtäkkiä he eivät saaneet leikkiä samoja leikkejä ja molempia arvosteltiin ankarasti ja käytöstä oijottiin väkivallalla. Tyttö ei ollut enään onnellinen ja poika yritti parhaansa mukaan tehdä kaksoissiskonsa olosta edes vähän paremman.

Sitten tyttö tuli naimaikään. Tytöt laitetaan naimisiin usein poikia nuorempana. Tytö sai miehekseen menestyneen mutta pahaluontoisen tilanomistajan, joka antoi naimakaupasta merkittävän lahjan perheelle. Tämä oli tytön painajainen ja poika pyysi, että tyttö pakenisi hänen kanssaan. Tyttö ei uskaltanut, koska hänen itseluottamuksensa oli lyöty pois.

Menetettyään siskonsa tälle iljettävälle hirviölle, poika tiesi, ettei itse jäisi tähän paatuneeseen yhteisöön. Hän alkoi suunnitella pakoa. Tilaisuus tarjoutuukin kuin tarjottimella, sillä maatilan metsästys-viljely kulttuurissa poikien 16-vuotisiässä heillä on aikuistumisriitti, jossa poika menee yksin metsälle kaataman riistaa. Miehuus mitataan saaliin koossa ja laadussa. Poika saa siis matkaansa melko hyvät varusteet ja sitten hän läksi vaeltamaan mahdollisimman kauas perheestään. Koska metsästäminen voi kestää useita päiviä, perhe ei osaa epäillä pojan viipumistä ennen kuin aivan liian myöhään. Siihen mennessä poika oli onnistuneesti vaeltanut useiden viikkojen matkan päähän perheestään ja oli matkalla vapauteen.

Metsässä hän selviytyi joten kuten ja onnistui lopulta tutustumaan peikkoihin. Peikot lopulta kutsuvat yksinäisen nuoren miehen alun asumaan kanssaan. Poika asuu oikein mieluusti peikkojen kanssa, jotka eivät vaikuta yhtä kamalalta porukalta kuin ihmiset. Mitä nyt omaisuus käsite on aika löyhä, mutta eipä pojalla ole ollut arvo-omaisuuta menetettäväksi asti. Peikot antavat pojalle nimen Honka, koska hän on pitkä ja ilomielin poika hylkää ihmisnimensä ja kutsuu itseään nyt Hongaksi.

Tämä olisi voinut olla hänen tarinansa onnellinen loppu, jollei eräänä päivänä kylässä olisi kiertänyt väite, että uusin Xrer on päättänyt alka sivistämään peikkoja, jotta he voisivat tehdä vaikutuksen muihin rotuihin, eli pääasiallisesti ihmisiin. Tämä on järkyttävä uutinen Hongalle, koska hän kuvittelee mielessään, että ihmiskulttuuri on tullut myrkyttämään peikkojen tasokkaamman kulttuurin omalle alhaiselle tasolleen. Tätä kauhulla peläten hän pättää lähtä etsimään peikkojen asioita ajavia ihmisiä varmistaakseen, ettei tälläinen kauhuskenario ole toteutumassa. Miksi peikkojen pitää edes tehdä mitään ihmisten kanssa? Paras, jos antaisi ihmisten olla omassa epämukavassa seurassaan.

Koko Tarina:
(Ei tarvitse, eikä kannata lukea, mutta olkaa hyvät)

Maanviljelijä perheeseen syntyi kaksoset, Aaron ja Uuna. Alkuun kaikki oli varsin hyvin. Kaksoset olivat onnellisia ja leikkivät mitä halusivat. Heillä oli leikkimielisiä paineja ja he leikkivät "leluilla" eli esimerkiksi kivillä ja kävyillä. Heillä oli kaiken laisia leikkejä, eikä kukaan huomannut puuttu asiaan kuin myöhemmin.
Heti kun lapsista alkoi olla töihin, asiat muuttuivat. Poika vietiin pellolle ja häneltä alettiin odottamaan voimaa ja sitkeyttä. Hänet pistettiin tekemään raskaita ja vaativia tehtäviä. Tämä ei muutoin olisi Aaronia haitannut, mutta hän ei ymmärtänyt, miksi Uuna ei voinut tulla hänen mukaansa. Uunan kanssa olisi ollut hauskempaa tehdä töitä. Nyt se oli tylsempää ja raskaampaa. Uuna sillä välin pääsi opimaan käsitöitä ja kotitöitä ja häntä kielettiin tekemästä mitään liian raskasta, koska hän oli vain tyttö.
Ennen tätä kaksosten välillä ei ollut juurikaan fyysisiä eroja, mutta tällä erillaistavalla kohtelulla eroja alkoi syntyä vikkelästi paljon ennen murrosikää. Jostain syystä myös kaksosten itseilmaisua elettiin rajoittamaan mitä kummallisimmilla tavoilla. Uuna ei saanut esittää mielipiteitään yhtä vapaasti ja Aaronin oletettiin, että hänen tuli sanoa mielipiteensä itsevarmasti. Aaron ei ymmärtänyt tätä kummallista eriarvoistamista ja kysyi siitä usein. Hänelle sanottiin, että hän tulee ymmärtämään sitten vanhempana.
Aaron havaitsi, että Uuna ei ollut enään yhtä onnellinen kuin ennen ja että hän oli onneton. Aaron yritti auttaa Uunaa kokemaan olonsa paremmaksi, mutta tämä useinmiten johti siihen, että Uuna sai rangaistuksen ja Aaronia toruttiin jakamasta huonoja ideoita siskolleen. Tämä teki Aaronin hyvin vihaiseksi. Tuntui suorastaan, että hänen siskonsa onnellisuudella ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Aaronille sanottiin, että on olemassa onnellisuutta tärkeämpiä asioita. Mutta mitä nämä asiat ovat? Kuulemma Aaron tulisi ymmärtämään kun hän on vanhempi.

Vuosi vuodelta tilanne vain pahenee, vaatimukset syvenee ja rangaistukset alkavat käydä mielen päälle. Aaron pystyy vain olemaan siskonsa seurassa, eikä tekemään hänen kanssaan mitään. Hän joutuu katsomaan siskonsa kärsimystä voimatta auttaa itse häntä lainkaan. Tämä tekee Aaronin hyvin vihaiseksi ja surulliseksi.

Lopulta, avain liian nuorena, Uunan liitto on päätetty. Aviomies on tunnettu itsekyydestään ja väkivaltaisuudestaan. Mutta hänen tilansa on menestynyt ja varoissaan. Hän antaa Uunan kädestä perheelle arvokkaita märehtiöitä kymmenen, mikä on ruhtinaalinen hinta. Aaron ymmärtää, että märehtijät ovat arvokkaita, mutta hän ei voi ymmärtää miten kukaan voi vaihtaa hänen siskonsa eläimiin. Hän haluaa paeta siskonsa kanssa, mutta hän ei saa siskoaan löytämään rohkeutta tähän ajatukseen. Aaron on hyvin turhautunut ja voimaton. Sisko lipuu hänen sormiensa lävitse iljettävän setämiehen omaisuudeksi. Aaron tietää enään vain yhden asian. Hän ei tule ikinä ymmärtämään tätä. Hän ei halua ikinä ymmärtää tätä. Hän haluaa pois.

Aaron lakkaa puhumasta, mikä tulkitaan miehuuden merkiksi. Aaron on nyt selvästi aikuistunut, koska hän ei ole kokoajan kyselemässä asioista. Aaron tulkitsee nämä oletukset idiotismiksi, joka selitti hänestä ihmiskunnan toiminnasta kaiken. Mielessään hän suunnitteli pakoa. Hän tietää, että jos hän vain lähtisi pakoon, häntä jahdattaisiin ja hän luultavimmin jäisi kiinni. Siksi hän tarvitsee suunnitelman. Sama kiinnijäämisen riski olisi toki liittynyt siskon kanssa pakenemiseen, mutta siskon pelastamiseksi hän olisi ottanut sen riskin. Nyt kun kyse oli vain oman nahan turvallisuudesta, turhanpäiväisiä riskejä ei kannattanut ottaa.

Tilaisuus tarjoutuu kuitenkin pian kuin kulta lautasella. Miehuusriitti lähestyy. Kuusitoista kesäisenä nuorten poikien oletettiin lähtevän yksin metsälle ja heidän piti siellä riistaa kaataa ja tuoda saalis kotiinsa miehuuden todisteena. Miehen arvo nähtiin sen mukaan, millaisen saaliin he tuovat tuolloin kotia. Aaron saa matkaansa pienen kirveen, jousen, puukon ja nuolia sekä kevyet eväät. Sille matkalle Aaron palasi ja vasta viikonpäästä häntä lähdettiin etsimään. Kukaan ei uskonut, että hän olisi tarkoituksellisesti karannut ja kun poikaa ei löydetty, etsinnät lopetettuun lopulta. Talven tultua hänen uskottiin kuolleen.

Aaron vaelsi yhä kauemmaksi ihmisten ilmoilta. Metsästäen välillä hän saattoi vaeltaa yhä kauemmaksi. Hän vältti tarkoituksellisesti ihmisasutukset. Lopulta, kun koki olevansa riittävän kaukana sivistyksestä hän pysähtyi. Hän tiesi, että jos hän aikoi selvitä, hän tarvitsee suojan ja hän rakensi itselleen kömpelön, mutta toimivan kodan, jossa hän vietti ensimmäisen talvensa. Seuraavana kesän aikana hän rakensi itselleen hitaasti mutta varmasti pienen mökin, jonka keskellä oli kiviuuni. Pieni kirves oli tarkoitettu hätä polttopuiden tekoon, joten työ oli hidasta. Hän sai kuitekin mökkinsä valmiiksi ja vietti seuraavan talven siinä.

Metsässä asustaessaan hän näki kaikenlaisia eläimiä ja vilauksia peikoista. Peikot huolestyttivat häntä aluksi, koska hän ei tiennyt mitä peikot tekevät ja olivatko ne vaarallisia. Vielä harvemmin hän saattoi nähdä haltian ja hän varoilta varoi heitäkin. Kuitenkin mitä useammin hän näki peikkoja, eikä mitään pahaa tapahtunutkaan, hän lakkasi pelkäämästä näitä. Joskus näytti, että joku oli käynyt hänen mökillään ja joitain hänen veistoksiaan oli kadonnut, mutta tämä ei varsinaisesti haitannut Aaronia. Aaron oli tosiaan alkanut veistellä pieniä kömpelöitä veistoksia puusta, koska jollain hänen oli aikansa täytettävä, että pysyisi järjissään. Hänen veistoksensa olivat pieniä lintuja ja oli hän hevostakin yrittänyt veistää. Yksinään olo alkoi mennä nuoren päähän, vaikka hän mielummin yksin elikin kuin ihmisten kanssa olisi ollut.

Toisena vapauden kesänään hän oli alkanut jutella eläimille, vaikkeivat ne mitään ymmärtäneetkään. Hän tervehti kaikkia, jopa peikkoja, joista saattoi nähdä vilauksen metsässä. Eräänä kertana kun hän oli mennyt veistelmään puron varteen ja juttelemaan kaloille, hänen seurakseen oli ilmestynyt peikko, joka oli utelias yksinäisestä miehestä, joka oli aina yksin ja höpisi jo itsekseenkin. Seurasta ilahtuneena Aaron jutteli peikolle ja yritti saada tästä ystävän. Ystävyys ei tuottanutkaan ongelmia ja Aaron sai peikosta seuraa. Ja pian hän sai tavata lisää peikkoja. Lopulta hänet kutsutaan käymään peikkojen kylässä. Kylä oli muutaman tunnin kävelymatkan päässä tihekasvuisessa ja vanhassa metsän osassa. Aaron ei ollut itse käynyt täällä vielä, koska vanha metsä pelotti häntä, että siellä olisi myös vanhoja petoja, jotka yllättäisivät hänet kun hän on yksin.

Peikkojen kylä oli taijan omainen ja Aaron ihaili erityisesti taloja, jotka oli kuin kasvaneet osaksi puita. Kylä huokui onnea ja hyväntuulisuutta ja Aaron purskahtaa itkuun. Hän ajattelee Uunaa ja sitä, että jos Uuna olisi täällä, olisi hänenkin parempi olla. Peikot hämmentyvät nuoren miehen tunteen purkauksesta ja kysyvät, haluaisiko hän elää täällä heidän kanssaan. Aaron ei epäröi ottaa tätä kunniaa vastaan ja lupaa tehdä parhaansa ollakseen luottamuksen arvoinen.

Eläessään peikkojen kanssa Aaron oppii paljon luonnosta ja peikkojen taikuudesta. Taikuutta hän ei kykene itse käyttämään, mutta auttaa peikkoja muutoin taijattomasti parhaansa mukaan. Ei aikaakaan kun Aaron saa peikolta uuden nimen, Honka, koska hän oli pitkä ja ystävällinen. Aaron on imarreltu nimestä ja adoptoi sen välittömästi. Hän ei ole enään Aaron, hän on Honka.

Honka kokee olevansa uudesti syntynyt ja menneisyyden tuska ikään kuin valuu pois. Hän on nyt täällä ja hän voi hyvin. Opittuaan peikkojen tapoja Honka alkoi hävetä rakentamaansa mökkiä, koska se oli tehty puita kaatamalla. Hän halusi purkaa sen, mutta peikot pitivät mökkiä hauskana ja ettei puut palautuisi taloa purkamalla. Niinpä Hongan rakentama talo jäi pystyyn metsän autiotuvaksi. Honka välttelee itse tönöä kipeiden muistojen takia, mutta varsinkin nuoret peikot tykkäävät käydä siellä leikkimässä ja vanhemmat peikot tutkimassa.

Elämä oli kuin unelmaa, kunnes Honka sai kuulla Xrerin uusimmasta tavoitteista. Tämä pamauttaa menneisyyden takaisin miehen mieleen kuin katapulttin ammus. Häneen iskee ahdistus ja pelko. Mitä jos tämä kammottava maailma valtaisi myös tämän idyylisen peikko yhteisön? Miksi peikkojen edes pitäisi todistella ihmisille yhtään mitään? Peikot ovat ylivertaisesti korkeampaa kulttuuria kuin ihmiset ja päin vastoin ihmisten pitäisi todistaa peikoille, että he olisivat minkään arvoisia.

Pelon ajamana Honka lähtee etsimään näitä peikkoja, jotka eivät ilmeisesti näe oman kulttuurinsa arvoa. Hän haluaa varmistaa, ettei peikoille tapahtuisi koskaan samaa trakediaa, jonka hän on joutunut kokemaan. He eivät ansaitse sitä, kukaan ei ansaitse sitä.

Etsiessään näitä peikkoja Honka yleisesti välttelee ihmisiä ja etsii ennemmin peikkoja, jotka tietäisivät minne mennä ja kenelle puhua. Peikoilta oppimiensa tietojen ja taitojen ansiosta, hänen on helpompaa löytää peikkokyliä. Hän matkustaa jälleen yksin, koska moni peikko mielummin pysyisi kotikylässään, eikä Honka halua viedä ketään pois heidän mukavuus alueeltaan.


Muuta:
Hongalla oli myös muita sisaruksia, mutta hän ei ollut näiden kanssa yhtä läheinen. Muut sisarukset myös omaksuivat sokeammin heille opetetut normit ja ovat käytännössä kuin aivopestyt osaski yhteisöä. Hongalle nämä sisarukset ovat samaa maata muiden ihmisten kanssa.

Honka kokee syyllisyyttä, että jätti siskonsa pulaan. Hän ei kuitenkaan koe oikeaksi väkisin viedä ketään minnekään. Toisinaan hän yhä haaveilee, että pelastaisi siskonsa, mutta hän epäilee, ettei sisko välttämättä ole pelastettavissa.

Hongan adoptoinut peikkoyhteisö tuntee ne, jotka tuntevat, nimellä Pökkelömetsän heimo, jossa tämän hetkinen hallitseva pää on Kanerva okavarpaan klaanista.
Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko
Terias, Ajanlan ei ole aina ajallaan
Post Reply