Celian Cabra (Miraya Cabran äiti), puolipäähahmo

Etsitkö jotakin tiettyä puolipää- tai sivuhahmoa? Löydät kaikki muut hahmot tältä alueittain listattuina.
Post Reply
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Celian Cabra (Miraya Cabran äiti), puolipäähahmo

Post by Kide »

Nimi: Celian

Sukunimi: Cabra

Sukupuoli: Nainen

Ikä: 38 vuotta

Rotu: Ihminen

Perhe: Miraya Cabra (tytär)

Ammatti: Nuorena enimmäkseen tanssija ja seuralainen, nykyään tekee vaihtelevia töitä mm. tarjoilijana ja kokkina

CELIAN


Ulkonäkö
Celian on hieman keskiverto naista pidempi, melkein 160 senttinen. Hän on iän tuomasta muotojen pehmentymisestä huolimatta useimpia ikäisiään hoikempi ja kantaa itseään syvältä kumpuavalla itsevarmuudella. Monikaan ei uskoisi Celianin lähestyvän neljääkymmentä kovaa vauhtia. Nuorekkuudestaan vaatteilla ja ehostamalla kiinnipitävän naisen ainoat iästä kertovat merkit ovat ensimmäiset harmahtavat hiussuortuvat syvänruskeassa, pitkässä ja kiharaisessa hiuspehkossa sekä silmäkulmiin tarttuneet rypyt, jotka näkyvät jo muutenkin kuin vain Celianin nauraessa. Tummanruskeat silmät ovat suuret ja yhdessä luonnostaan pehmeästi ylöspäin kaartuvien huulten kanssa ne antavat lämpimän ja ystävällisen vaikutelman. Niiden takaa ajoittain löytyvä terävyys saattaakin yllättää tuntemattoman.
Celianin ja hänen tyttärensä kasvonpiirteiden yhtäläisyys on hämmästyttävä, Celian on vain kypsyneempi ja tummempi versio isältään vaaleuden perineestä tyttärestään.
Etenkin nuorempana Celianin vasemmassa kulmakarvassa erottui ohut mutta selkeä, vaalea arpi, joka katkaisi kulmakarvan loppuosan. Arpi erottuu edelleen, vaikka se onkin haalentunut ja kulmakarvat alkaneet osittain kasvamaan arvenkin kohdalle. Celian pystyisi helposti peittämään sen meikillä, mutta ei ole koskaan tehnyt sitä, vaan antaa arven olla muistutuksena menneisyydestä.

Asusteissaa Celian suosii yksinkertaista, mutta muotojaan huolellisesti korostavaa. Kasvojaan hän ehostaa hillitysti, mutta pitää tarkasti huolen siitä että jokainen kasvoihin sipaistu veto saa hänet näyttämään nuoremmalta. Tätä vaikutelmaa vain korostaa useinmiten auki olevat hiukset, jotka ovat edelleen pysyneet paksuina ja ulottuvat aina lapaluiden alle asti.


Luonne
Ikä on tuonut mukanaan Celianille rauhallisuutta, jota hän kovasti toivoisi näkevänsä tyttäressäänkin. Celian on edelleen, kuten paremmissa piireissä voitaisiin sanoa, pöyristyttävän suorasanainen. Hän kuitenkin osaa myös säästää sanojaan tilanteen niin vaatiessa vuosien ja vanhemmuuden opettamana. Mirayan syntymä antoikin nuorelle ja uhmakkaalle Celianille kaikin puolin uuden suunnan ja merkityksen elämään. Vastuun kantaminen jostain toisesta osoittautui tuplasti raskaammaksi, mutta myös tuplasti palkitsevammaksi. Toisin kuin Drienen asukkaiden arvostelevan katseen alla odotettiin, toisin kuin Celian itsekään odotti, hänestä kuoriutui aivan hyvä äiti. Parempi kuin monesta muusta, joiden lähtökohdat olivat huomattavasti paremmat – ehkä juuri siksi. Vaikka Mirayan alkuperä värjyikin varjostavana salaisuutena taustalla.

Miraya on kuin teräväsärmäisempi peilikuva Celianista. Celiankin on edelleen, kuten hän on aina ollut, oman polkunsa kulkija muista ja muiden mielipiteistä piittaamatta. Ainakin muista kuin tyttärestään, joka pääsi ja pääsee edelleen etusijalle kaikessa. Celian on määrätietoinen ja itsepäinenkin nainen, joka päätti näyttää pystyvänsä seuranaan vain menneisyyden varjo siihen mihin muutkin, joiden rinnalla seisoi puoliso ja tukena perhe. Celian on kenties elättänyt kaksihenkisen perheensä vähäpätöisillä ja aluksi jopa paheksuttavilla töillä, eikä ole edes pyrkinyt sen korkeammalle. Hän ei ole kerryttänyt suhteita ja rikkauksia, mainetta saatika kunniaa tekemisillään, mutta sitäkin enemmän itsevarmuutta. Hänen perinteiset taitonsa saattavat rajoittua ruuanlaittoon, tarjoilemiseen, tanssimiseen ja lapsen hoitamiseen ja tiedot siihen hyvin vähäiseen oppiin, mitä hän tyttäreltään sai, mutta Celianin taidot piilevätkin mualla. Kirjoitetun tekstin sijaan hän lukee helposti ihmisiä ja osaa myös käyttää lukemaansa hyödykseen. Jos Celian olisi halunnut, olisi hänelläkin ollut hyvät eväät kiivetä vaikutusvallan portaita useampi askel ylemmäs, mutta yksin pientä lasta sylissään kannatteleva äiti ei halunnut ottaa riskiä korkeammalta putoamisesta. Eikä Celian myöhemmin nähnyt sille enää itse tarvetta, vaikka huomasikin samaa kovapäistä tavoitteellisuutta, joka voisi viedä pitkälle, omassa tyttäressään. Celian oli oppinut olemaan tyytyväinen siihen rauhalliseen elämään, jonka oli ympärilleen rakentanut. Mirayaa sen sijaan hän tuuppi eteenpäin kohti tavoittelemaan niitä unelmia, joita tytär mielessään piirsi.

Tällä hetkellä Celian on ennen kaikkea äiti, joka opettelee uudelleen elämään yksin ainokaisen poikasen lennettyä levittämään omia siipiään meren toiselle puolelle. Celian on ylpeä tyttärestään ja irtipäästämisen vaikeudesta huolimatta iloinen, että Miraya on päässyt tutkimaan maailmaa ja tavoittelemaan haaveitaan. Samankaltaisia haaveita, joita Celian punoi kauan sitten itselleenkin. Siitä huolimatta hän ei vaihtaisi mitään pois menneisyydestään, ei ainakaan mitä Mirayaan tulee. Ja vaikka yksin jääminen melkein kahdenkymmenen vuoden jälkeen vaatii totuttelua, avaa se myös edelleen Celianille mahdollisuuksia tehdä niitä asioita, jotka aikoinaan jäivät tekemättä.


Menneisyys
Celian syntyi ainoana lapsena vanhemmilleen ja hänen lapsuuttaan ja perhettään kuvaa hyvin sana tiukka. Cabran perhe ei ollut köyhä, muttei kovin kaukanakaan siitä, vaan kolikoita tiukemmin hänen vanhempansa pitivät kiinni vanhoista perinteistä ja julkisivun ylläpidosta. Cabran talossa mies oli perheen pää, jota kunnioitettiin ja kuunneltiin kaikessa. Aivan kaikessa. Celianin isä odotti vaimoltaan ja tyttäreltään kyseenalaistamatonta tottelevaisuutta. Naisten tuli hoitaa koti ja ulos päästessään toimia vain hiljaisina seuralaisina, kuin koristeina herra Cabran rinnalla. Nähtyään pienenä liian usein äitinsä kasvot kipeillä ruhjeilla ei Celian samanlaisten pelossa uskaltanutkaan uhmata isäänsä vaan alistui pitkään kohtaloonsa.
Minkäänlaiseen koulutukseen ei ollut varaa, eikä Celianin isän mielestä tyttölapseen sellaista kannattanut tuhlatakaan. Ainut mitä Celian pääsikin oppimaan olivat vain kodin askareet ja sen, että hän tulisi tekemään pelkästään niitä hautaansa asti. Ensin isänsä alaisuudessa ja vanhempien mielestä sopivan sulhasehdokkaan löydyttyä oman puolisonsa alaisuudessa.
Mitä vanhemmaksi Celian kasvoi, sitä kuvottavammalta hänen elämänsä ja tulevaisuutensa hänestä alkoivat näyttää. Aikuisiän kynnyksellä hän olikin kurkkuaan myöten täynnä perheensä elämää, ja kun hänen isänsä ilmoitti yllättäen tuovansa Celianin tulevan puolison näytille, keräsi nuori naisenalku rohkeutensa ja nousi vastustamaan isäänsä. Lopputulos ei ollut kaunis ja siitä nainen kantaa edelleen pientä arpea kasvoissaan, mutta se toimi lopullisena rohkaisuna Celianille irtautua vanhasta elämästään ja lähteä etsimään paikkaansa siitä paljon paremmalta vaikuttavasta elämästä, josta hän oli saanut nähdä vilauksia Drienen kaduilla. Henkisesti ja fyysisesti ruhjottu tytär hävisi seuraavana yönä kotoaan mukanaan osa isänsä piilottamista säästöistä ja katosi Drienen vilinään.

Muutamassa kuukaudessa neuvokas ja ahkera nuorukainen sai elämänsä pyörimään myös itsenäisesti. Ainakin juuri ja juuri, ja kaikkea muuta kuin hohdokkaasti, mutta Celian pärjäsi. Hänen tulojensa lähde oli, etenkin aluksi, ehkä suurimmilta osin kyseenalainen ja paheksuttu, mutta mikä vain oli parempaa kuin elämä kotona. Ensin Celian oli pelännyt hänen vanhempiensa etsivän hänet, mutta sai niin helpotuksekseen kuin myös järkytyksekseen huomata, ettei hän näyttänyt olevan etsimisen arvoinen. Kului melkein vuosi ennen kuin tytär ja vanhemmat alkoivat pitämään edes jonkinlaista yhteyttä. Tämäkin vain sen takia, että sekä Celianille kuin hänen äidilleenkin oli tärkeää päästä edes joskus näkemään toisensa ja varmistua toistensa kunnosta. Se vähäinenkin yhteydenpito katkesi kuitenkin parin vuoden päästä siihen, kun Celianin vanhemmat kuulivat tyttärensä olevan raskaana ilman aviomiestä. Siitä päivästä lähtien he olivat kuin heillä ei olisi jälkikasvua ollutkaan, tosin Celian tiesi tämän olevan vain hänen isänsä mielipide, johon hänen äitinsä joutui taipumaan. Kiltisti ja hiljaa, kuten aina. Vaikka Celianilla oli ollut jo vuosia etäiset ja kylmät välit vanhempiinsa ei hän voinut kieltää, etteikö näin täydellinen selänkääntäminen omalta perheeltä olisi kuitenkin sattunut. Lopulta se kuitenkin vain lisäsi nuoren naisen sisukkuutta ja päättäväisyyttä siitä, että hän pärjäisi yksinkin. Jopa paremmin kuin perheen tai oman miehen tuoman taakan kera.

Celianin oma lapsuus olikin suuri taustavaikuttaja siihen, ettei hän pystynyt kertomaan raskaudestaan lapsensa isälle. Hänen ensimmäinen ja ainoa lapsensa, Miraya-tytär, sai alkunsa vahingossa sen jälkeen, kun Celian esiintymisiensä johdosta päätyi viettämään yhden talven yhdessä hänet hurmanneen nuoren merimiehen, Rayash Doultburin kanssa. Varovaisuudesta ja tietämistään konsteista huolimatta Celian sai huomata odottavansa lasta hieman sen jälkeen, kun Rayash oli kevään tullen palannut jälleen merille. Oman lapsuutensa ja sen perusteella mitä Celian tiesi merimiehistä päätti hän kasvattaa lapsensa yksin. Celian uskoi vakaasti siihen, että se oli paras keino suojella hänen pienokaistaan.
Huonoista lähtökohdista huolimatta Celian teki juuri niin kuin aikoi ja onnistui kovalla työllä tarjoamaan tyttärelleen mitä mainioimman lapsuuden. Tämä kaksihenkinen perhe ei ehkä ollut rikkauksien ympäröimä mutta sitäkin onnellisempi. Celian piti huolen siitä ettei Miraya joutunut koskaan tapaamaan hänen isovanhempiaan tai edes kuullut heistä tai Celianin omasta lapsuudesta mitään. Kuten siitä ei saanut kuulla kukaan muukaan, ei myöskään Rayash heidän yhteisen talvensa aikana. Sen toteuttaminen kävi entistä helpommaksi, kun Celian sai kuulla vanhempiensa menehtyneen kuumetautiin Mirayan ollessa vasta juuri kävelemään oppinut. Ainoastaan yksi kyynel pääsi karkaamaan sydämensä kovettaneen Celianin poskelle hänen kuullessaan uutisen. Sekin vain hänen äitinsä muistolle.

Vuosien kuluessa ja Mirayan kasvaessa Celianille heräsi myös epäilyksensä hänen valintojensa suhteen. Niin raskaimmat kuin ihanimmatkin hetket Mirayan kanssa saivat Celianin kyseenalaistamaan päätöksensä kasvattaa lapsensa yksin, mutta lopulta Celian ei koskaan vienyt suunnitelmiaan Rayashin tapaamisesta loppuun asti. Hän sai aina uudelleen ja uudelleen vakuutettua itsensä siitä, että näin oli parempi. He olivat Mirayan kanssa pärjänneet siihenkin asti ja pärjäisivät siitä eteenpäinkin. Celian vakuutti itselleen, että lopulta Rayashille kertominen olisi vain riski. Se järkyttäisi heidän kaikkien elämää turhaan. Eikä Celian tiennyt, miten ikinä olisi vuosien jälkeen voinut kohdata Rayashin asiasta. Hän vain nieli ajoittaiset katumuksen hetket ja oppi vakuuttamaan itselleen asioiden olevan juuri niin kuin niiden piti olla.


Muuta
Hieman lisää tietoa Celianista myös Mirayan esittelyssä.


Pelit

Kotiinpaluu - Miraya || Kuparirapu & Nimetön mies

Sinetöidyt sanat - Tinanja & Rayash

Kaksikymmentä vuotta - Tinanja & Rayash + Draka

Perheen palaset - Miraya || Tinanja & Rayash

Ensimmäinen yö satamassa - Miraya || Tinanja & Rayash + Eldrin + Sarya
Post Reply