Riima, käsipuoli peikko
Riima, käsipuoli peikko
Nimi: Riima
Rotu: Metsänpeikko
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 24 vuotta (ihmisten mittapuulla nuori aikuinen)
Ammatti: Kutsuu itseään kulkevaksi tiedonkerääjäksi. Rahaa Riima saa käyttöönsä tekemällä palveluksia ja hanttihommia, tai avustamalla toisinaan pikkurikkolisia, toisinaan vartijoita pientä rahallista palkkiota vastaan. Minkäänlaista varastelua tai näpistelyä hän ei kuitenkaan itse harrasta.
Kokokuva (sisältää lievää alastomuutta)
Ulkonäkö:
Riima on hyvin lyhyt, hoikka metsänpeikko. Hän ei ole luuranko, ei lähelläkään, mutta sen enempää rasvaa kuin lihasta ei hänen varrestaan löydy ylimäärin. Tämä näkyy hänessä esimerkiksi pieninä rintoina. Riiman huomattavin ominaisuus, tai pikemminkin puute, on hänen vasemman käsivartensa puuttuminen kokonaan. Olkapään kohdilla on vain hyvin paljon epätasaista arpikudosta, johon ei koskaan kasva karvaa. Pituudeltaan Riima on 125 cm, jääden miltein kaikkia vastaantulijoita lyhyemmäksi. Häntänsä on yhtä pitkä kuin koko muu kehonsa. Riiman iho on vaaleahko ruskea.
Riiman kasvot eivät suorastaan huuda naisellisuutta. Silmänsä ovat väriltään sinivihreät ja aina enemmän tai vähemmän sirillään, ulospäin kapenevat kulmakarvat ovat tavallisesti kurtistuneet hänen miettiessään tai ärsyyntyessään. Riiman nenä on jykevä ja varreltaan leveä ja kyömy. Huulensa ovat varsin värittömät. Kasvot ovat muodoltaan pehmeät. Niitä kehystää kummaltakin puolelta suuret ja teräväkärkiset korvat.
Hiukset ovat metsänpeikolla suunnilleen hartiamittaiset ja väriltään tumman punaruskeat. Samaa sävyä löytyy myös Riiman hännän päässä kasvavasta pitemmästä, varsin pehmeästä karvasta. Talvella kasvava lyhyt turkki on samaa sävyä kuin naisen iho. Hiukset ovat hoitamattomina takkuuntuneet paksuiksi, raskaiksi, epäsiisteiksi rastoiksi. Rastat ovat hyvin epätasaisen kokoisia keskenään ja niistä sojottaa hiuksia suuntaan jos toiseen. Myös takkuntumattomia hiuksia löytyy ympäri päätä, tehden pehkosta hyvin epäsiistin.
Riima suosii pukeutumisessaan yksinkertaisuutta ja käytännöllisyyttä. Hänen paitansa ovat vaaleita, ja usein vasemman käden hiha on joko leikattu pois, solmittu tai ommeltu umpeen, jotta se ei olisi peikon tiellä. Housut pidetään myös suhteellisen lyhytlahkeisina, tai pitemmät lahkeet rullataan polven alapuolelle.
Pitäessään paksumpikankaisia päällysvaatteita, takkeja tai viittoja Riima napittaa pari ylimmäistä nappia tai kiinnittää soljen, jottei vaatekappale pääse valahtamaan vasemman hartian yli. Nainen suosii varsin pitkähelmaista liiviään, jossa on useita povitaskuja. Ikävä kyllä se mukavuudestaan huolimatta tekee käsipuoleuden hyvin selkeästi nähtäväksi.
Kenkiä metsänpeikko ei edes omista. Hän kulkee suurimman osan ajasta paljain jaloin, suojaten ne nahkan- ja kankaanpalasilla vain pahimpien pakkasten aikaan talvisin. Niin pukeutumisensa kuin kasvonmuotojensa ja ruumiinrakenteesna takia monet luulevat Riimaa ensivilkaisulla nuoreksi mieheksi.
Tavaroitaan Riima kuljettaa yksiolkaimisessa merimiessäkissä. Paksusta kankaasta tehty laukku suljetaan nyöreistä vetämällä. Mukanaan hänellä on toinen vaatekerta, muutama puukko, tulukset ja sekalaisia pikkutavaroita. Lisäksi hän pitää tavallisesti vyöllään (kevyttä) rahapussia sekä yksinkertaista, ei mitenkään hienoa tikaria, joka kuitenkin ajaa asiansa. Ase on peräisin hänen perheeltään.
Luonne ja tavat:
Riima on temperamenttinen, sitkeä ja itsepäinen nuori peikko. Hän kiihtyy ja ärsyyntyy helposti, eikä jätä arvailun varaan, jos on vihainen. Suoranaista ystävällisyyttä tai mukavuutta ei häneltä kannata odottaa, hän puhuu suoraan eikä näe mitään syytä faktojen kaunistelussa. Hän osaa kyllä olla kohteliaskin, mutta näyttää sitä puoltaan vain, kun ei halua joutua vaikeuksiin tai kun näkee sen välttämättömäksi.
Metsänpeikko vihaa sääliä, jos ja kun saa sitä osakseen. Hän ei pidän säälivistä katseista tai siitä, jos häntä yritetään auttaa olettaen, ettei hän kykene arkipäiväisiin askareisiin omin voimin. Tarvitsemansakin avun hän ottaa vastaan vain pitkin hampain. Riimalta itseltään ei myöskään heru sääliä muille, ei ainakaan helposti. Hän pitää itseään elävänä esimerkkinä siitä, että itsesäälissä rypemisellä ei ikinä pääse eteenpäin, vaan täytyy tehdä työtä ja nähdä vaivaa.
Huolimatta temperamentistaan ja terävästä kielestään, ei Riima ole oletusarvoisesti pahansuopa ketään kohtaan. Hän auttaa mielellään, jos voi. Ikävä kyllä hän joutuu kääntämään selkänsä avuntarvitsijoille liiankin usein. Hän tietää omat rajoitteensa, eikä oikeastaan voi auttaa ketään, joka on joutumassa väkivaltaisen ryöstön kohteeksi tai vastaavassa tilanteessa.
Riima ärsyyntyy monista asioista. Jo aiemmin mainittu sääli on eräs suurimmista aiheuttajista, mutta on muitakin asioita. Hän ei siedä lapsellisuutta, sinisilmäisyyttä tai muiden tuomitsemista vain noiden ulkonäön tai huhupuheiden perusteella. Jos joku vähättelee omia taitojaan tai ei pidä itseään erityisen hyvänä, vaikka todisteita on toiseen suuntaan, voi helposti saada peikolta puhuttelun. Riima ei myöskään välitä vitsailusta, vaikka se ei välttämättä häntä suoranaisesti ärsytä. Hänellä ei ole juurikaan huumorintajua, vain musta huumori ja sarkasmi kuuluvat hänen makuunsa.
Oli kyseessä sitten jumalten vitsi tai lahja, on Riima siunattu hyvin terävällä mielellä. Hänen muistinsa on ilmiömäinen ja hän osaa soveltaa oppimiaan ja tietämiään asioita tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä yhdistettynä faktaan, ettei hän todennäköisesti ikinä pysty tekemään minkäänlaista fyysistä työtä, johtaa tiedonnälkään. Riima on utelias ja haluaa oppia loputtomasti uusia asioita ja tietoa. Ei ole epätavallista, että hän seuraisi sivusta keskittyneesti, kun seppä, käsityöläinen, taiteilija tai torimyyjä tekee töitään. Suurimman osan ajastaan Riima käyttää mietiskelyyn.
Vaikka Riima ei olekaan ystävällisin tai kohteliain tapaus, on tuon kanssa silti varsin helppo keskustella. Peikko ei vaadi paljoa keskustelukumppaniltaan, vain hiljaisuutta liittyen puuttuvaan raajaan ja sen tuomiin vaikeuksiin. Hän pitää juttelemisesta, varsinkin, jos hän oppii itse samalla jotain uutta, tai jos pääsee opettamaan toiselle osapuolelle jotain. Hän on hyvin ylpeä ja tyytyväinen itseensä, jos pystyy näyttämään tietoaan ja terävää mieltään. Riimalla onkin paljon opittavaa elettyään suurimman osan lyhyestä elämästään kaukana minkäänlaisesta sivistyksestä. Vaikka hän onkin viimeiset vuodet vaellellut eri kaupunkien ja kylien välillä ja hän on oppinut perusasioita kulttuurista, on hänellä vielä suuria aukkoja tiedossaan niin kulttuurin, mytologian, historian kuin muiden kansojenkin suhteen.
Riima kärsii miltein päivittäin haamutunteista puuttuvassa käsivarressaan. Tavallisesti ne ovat vain särkyä tai samanlaista tunnetta, kun puutunut raaja ”herää”. Toisinaan särky kasvaa sietämättömäksi kivuksi, johon mikään kipua lievittävä yrtti tai lääke ei auta. Näiden kohtauksien aikana Riima pystyy vaivoin liikkumaan. Tätä kipua pystyy lievittämään vain muutamat huumaavat aineet. Ei siis ole kovinkaan epätavallista nähdä häntä polttamassa tai pureksimassa pientä määrää huumaavia aineita vain helpottaakseen tai ennaltaehkäistääkseen kipua. Nämä säryt ja kivut saattavat kadota Riiman vanhetessa.
Menneisyys:
Riima kasvoi lapsuutensa kiertelevässä metsänpeikkosuvussa, johon kuului hänen oman perheensä lisäksi isovanhempansa ja kummankin vanhempansa sisarusten perheet. He kiertelivät ympäri Ceresin autiomaita ja metsiä, eläen luonnon ehdoilla. Kaupungeissa tai kylissä he eivät käyneet muutoin kuin pakon edestä, vähäiset kosketukset moiseen elämään tulivat karavaanareiden ja yksittäisten vaeltajien kanssa keskustellessa.
Jo nuoren Riima oli hyvin temperamenttinen, päättäväinen ja itsepäinen. Kunnianhimoisena hän yritti aina olla paras kaikista, tutkien aina ympäristöään ja osallistumalla askareisiin ja rutiineihin. Hän oppikin yhden jos toisen asian selviytymisestä luonnonhelmassa, eivätkä opit varmasti ikinä pyyhkiydy hänen mielestään.
Riiman lyhyen elämän käännekohta sattui hänen ollessaan 11-vuotias. Suku oli matkalla Aidenen vuoristossa, ja sää oli muuttunut hyvin huonoksi heidän kiivetessään mutkaisia vuoristopolkuja. Vettä tuli kuin saavista ja salamat löivät. Ukkosen aiheuttaman tärähdykset tuntuivat pitkin kallion seinustoja, kun joukkio asettui ahtaaseen luolaan pitämään sadetta ja odottamaan parempaa keliä. Luola tosin oli ahdas, eikä monikymmenpäinen joukko oikein kyennyt siellä mukavasti olemaan. Tällöin Riima, koko perheen ja suvun varoituksia ja kieltoja kuuntelematta, päätti lähteä yksin hieman pidemmälle etsimään suurikokoisempaa luolaa suvulle suojaksi.
Nuorikko ei ollut ehtinyt kauas, kun hänen isänsä tunkeutui ulos luolasta lähteäkseen hänen peräänsä. Riima oli kulkenut jo paljon pidemmälle polulla, ukkosen jyrinä peitti alleen hänen isänsä huudot. Surkeiden sattumusten sarja seurasi. Sateen kyllästämä ja hioma maa lähti yhtäkkiä liikkeelle, ja polku petti metsänpeikon alta. Samaan aikaan salama iski kallioon ylempänä, rikkoen kallion ja irrottaen valtavia lohkareita. Lähelle iskeneen salaman sokaisemina sen enempää Riima kuin isänsä eivät nähneet tarkalleen, mitä tapahtui. Ja Riiman tullessa tajuihinsa vain muutamia minuutteja myöhemmin, oli hän pudonnut kallionseinämää pitkin monia kymmeniä metrejä alaspäin, ja hänen vasen käsivartensa oli murskaantunut jumiin kallion ja valtavan lohkareen väliin.
Pelastustöitä ei saatu hoidettua helpolla, koska sää ja ympäristö olivat sukua vastaan. Suvun miehet ja vanhimmat lapset laskeutuivat kallionseinämää alas köysien avulla, ja yrittivät vapauttaa Riiman käden. Olosuhteiden takia ei kiveä saatu liikahtamaankaan monista yrityksistä ja erilaisista tekniikoista huolimatta, ja Riima alkoi kärsiä verenhukasta. Vaihtoehtoja ei ollut. Riima oli onnekas, ettei sinä päivänä menettänyt vasemman kätensä lisäksi henkeään.
Käsivarsi katkaistiin ensin kyynärtaipeen kohdalta, mutta se ei lähtenyt kunnolla paranemaan, vaan tulehtui pahasti. Sen leviämisen estämiseksi loputkin käsivarresta sai mennä. Paraneminen oli silti hidasta ja tuskallista, haava tulehtui muutamaankin kertaan ja se piti avata ja sulkea useaan otteeseen, jättäen jälkeen paljon epäsiistiä arpikudosta. Kokonaisuudessaan käden menettämisestä leikkuukohdan paranemiseen meni Riiman elämästä suunnilleen puoli vuotta. Hankala paranemisprosessi sattui juuri pahimpaan aikaan kasvupysähdyksen alkupuolelle, minkä takia Riima ei ikinä kasvanut täyteen potentiaaliinsa. Jos suvussa olisi ollut parantaja, olisi tilanne nykyään erilainen.
Raajansa menetyksen jälkeen Riima muuttui. Hänestä tuli pessimistinen, katkera ja turhautunut. Hän ei ollut enää sukunsa kantava voima, vaan taakka, hidaste. Hänen ei enää sallittu tehdä mitään vähänkään vaarallista. Rauhallinen elämä tosin teroitti hänen jo valmiiksi terävää mieltään, kun hän ei juurikaan muuhun voinut käyttää aikaansa kuin miettimiseen.
Vuodet matelivat ohitse, ja Riima tunsi olemassa olonsa hetki hetkeltä vain turhemmaksi. Vaikka hän pystyi elämään luonnossa, hänen läsnäolonsa pelkästään hidasti suvun kulkua. Ja näin ollen, viisi vuotta sitten, päätti Riima lähteä. Hän halusi löytää tarkoituksen itselleen ja käyttöä terävälle mielelleen. Sukunsa seurassa se kaikki potentiaali vain valui hukkaan.
Nykyään Riima vaeltelee yksin kaupungista ja kylästä toiseen, etsien itselleen paikkaa ja tarkoitusta.
Muuta:
- Elettyään suurimman osan elämästään käsipuolena, on Riima oppinut elämään asian kanssa ja suoriutuu monista arkipäiväisistä askareista yhdelläkin kädellä. Hän käyttää usein suutaan ja hampaitaan apuna esimerkiksi solmiessaan asioita. Lisäksi hän on pakon edestä opetellut käyttämään häntäänsä varakäden tavoin. Mitään erityisen tarkkaa hän ei sillä pysty tekemään, tai liikuttamaan suuria tai painavia tavaroita, mutta kevyempien tavaroiden pitelyyn ja liikuttamiseen se on hyvin käyttökelpoinen.
- Pärjää luonnonhelmassa yksinäänkin, tietää mistä löytää ruokaa ympäri vuoden ja osaa rakentaa tai etsiä suojaa itselleen öiksi.
- Riima on todella hyväkuntoinen, vaikka ei erityisen vahva olisikaan
-------------
PELATTUA
Riiman pelit kronologisessa järjestyksessä.
Susi, saalis ja parantavia kasveja, Metsä Ledan lähistöllä, seurana TheWaltsun Nimrod
Riima törmäsi metsässä suteen ja tämän omistajan Nimrodiin. Kylmästä ensivaikutelmasta huolimatta Nimrod opasti Riiman hirvasmarjojen luo. Riima lupasi pitää silmänsä auki, jos näkisi Nimrodin näköistä miestä Dionessa.
Täysipainoinen ateria, Dione, seurana Viherkiven Xhay ja Tinanjan Rayash (Kesken)
Kastuttuaan ikävästi sateisen yön aikana Riima eksyy lämmittelemään Teurastettuun Prinssiin.