Työtä muiden joukossa (Ranyard)

Olet varmasti itsekin miettinyt toisinaan, miten omien hahmojen lisäksi muiden hahmot reagoivat erikoiseen, jopa mahdottomaan tilanteeseen? Ehkä olet pohtinut, miltä jokin oman elämäsi tilanne näyttäisi joko oman tai toisen pelaajan hahmon näkökulmasta?
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Työtä muiden joukossa (Ranyard)

Post by Kuparirapu »

//Oma mielikuvani palkkasoturina toimivasta Ranyardista//

Kädet paransivat otettaan kirveen kahvasta ja murahtaen Ranyard nykäisi sen irti. Entisen maantierosvon ruho nousi sen mukana pari tuumaa, ennen kuin tömähti uudelleen maahan. Heilauttaen aseestaan ylimääräiset veripisarat Ranyard katsoi kaikessa rauhassa ympärilleen. Takana yhä loimottava leirinuotio heitti sekä hänen että sen ympärille pysäytettyjen vaunujen varjot pitkälle yön hämärään. Hän erotti kauppiaan pienen lapsen päästämän itkuisen vikinän, jota vaimensi äidin tiukka halaus ja kuiskaukset pysyä hiljaa. Nämä eivät nähneet leirin ympärillä makaavia hahmoja, jotka vielä äsken olivat syöksyneet metsästä karjuen kuin paholaiset. Kai noiden tarkoituksensa oli säikyttää uhrinsa pakoon, ja kerätä sitten helppo saalis mukaansa.
He olivat olleet väärässä.
Kumartuen hieman Ranyard erotti ruohossa tumman läikän, yhä lämpimän kun hän kosketti sitä sormenkärjellään. Hänen katseensa eteni läikältä toiselle, ja jalat seurasivat perässä. Vakavin askelin hän asteli pois leiritulen valosta ja harppoi pimeään, kohti läheistä metsää johon viimeinen rosvo oli hätäpäissään paennut. Rehevä ruohikko vaimensi hänen askeleitaan, ja iholle painautuva pimeä tuntui kiihottavan Ranyardin aisteja kuin metsästävällä pedolla. Hän tunsi kuinka hikipisarat valuivat hänen taistelusta kuuma ihoaan pitkin, hän kuuli kuinka lehdet kahisivat pehmeästi housunlahkeita vasten. Ja hän haistoi kuinka puhkeavien kukkien siitepölyn makea haju sekoittui hänen vaatteistaan ja aseistaan nousevaan väkivallan verenlemuun, tavalla jota olisi voinut miltei pitää miellyttävänä.
Pieni rasahdus sivulta sai Ranyardin kääntämään päänsä sen suuntaan, ja laskien hieman asentoaan hän lähti sen suuntaan.
"Valitsitte tänä iltana väärän leirin ryöstettäväksenne," hän sanoi, ääni häkellyttävän tyynenä. Hän silmäili hämärässä pensaiden lomaan, koko keho valmistautuneena toimimaan välittömästi hyökkäyksen tapahtuessa.
"Kaverisi ovat kaikki kuolleet. Enää he eivät hyökkää kenenkään kimppuun," mies jatkoi, ja paransi otetta aseistaan. Hän ei kuullut sitä, mutta Ranyard aisti kuinka rosvon hätä alkoi lisääntyä. Tämä pohti jo tapoja joilla suostuttelisi, uhkailisi, lopulta anoisi Ranyardia jättämään hänet rauhaan. Että hän ei enää yrittäisi hyökätä vankkurinsa alla kyhjöttävän kauppiaan ja hänen perheensä kimppuun. Ettei hän hyökkäisi enää kenenkään kimppuun, vaan parantaisi tapansa pysyvästi. Että Ranyardilla olisi oltava jotain armoa sielussaan, ettei tämä voisi toimia kuin eläin! Mutta rosvo ei voinut lausua näitä sanoja ääneen, ilman että paljastaisi piilopaikkansa.
"Koeta ymmärtää ettei tämä ole koskaan henkilökohtaista. Ainakaan minulle," Ranyard jatkoi ja hidasti askeleitaan. Hän laskeutui läheisen puun vierelle, ja kuin tyhjästä surahti lyhyt nuoli häntä kohti. Mutta se upposi harmittomana puunrunkoon, suurin piirtein sille korkeudelle jossa Ranyardin rintakehä äsken oli ollut. Palkkasoturi suoristautui ja eteni suuntaan josta nuoli oli ilmaantunut.
"Ikinä en voi tietää, ketä joudun ottamaan tässä työssä hengiltä kun hyväksyn toimeksiannon. Siksi en enää edes välitä. Ja jos olisin tiennyt että te olisitte täällä odottamassa tänä iltana, olisin silti ottanut keikan vastaan."
Edessä olevasta puskasta erottui pientä rahinaa, ja nyt Ranyard erotti myös hengityksen. Se oli kimeää ja hinkuvaa, ääntä jota päästi omaan pelkoonsa hukkuva mies. Painaen lehtiä syrjään Ranyard paljasti maassa makaavan rosvon, jonka kalpeat kasvot erottuivat yön hämärässäkin. Tämän vahingoittunut jalka oli vuotanut suttuisen veritahran maahan miehen yrittäessä yhtä aikaa raahautua selällään kauemmas ja asettaa uutta nuolta jänteelle. Ranyard harppasi parilla askeleella rosvon kiinni, sysäsi kirveensyrjällään jousen tämän kädestä ja painoi jalkansa tämän hartialle.
Rosvo tuijotti häntä henkeään haukkoen, silmät levinneinä kuin lautaset, ja leuka täristen niin ettei saanut edes sanaa suustaan. Ranyard kohotti kirvestään ja lausui:
"Koska olen täällä samasta syystä kuin tekin. Tämä on vain työtä, ei mitään sen enempää."
Kirves heilahti alas, ja noilla sanoilla rosvo saatettiin pois tästä maailmasta. Ranyard irrotti aseensa, kääntyi ja lähti kävelemään takaisin leiriä kohti. Taakseen katsomatta, ja antaen rosvon kalpeiden kasvojen liukua mielestään jo vanhasta tottumuksesta. Kuten kengittäjäkään ei muistele jokaista käyttämäänsä naulaa, ei palkkasoturi pidä mielessään jokaista riistämäänsä elämää.
Sillä mitä painaa yksi lisää kaikkien muiden joukossa?
Locked