"Ette joudu odottamaan pitkään," Tanet vakuutteli Naenijalle. "Kokeiden valvojien valitsemiseen ja muihin järjestelyihin menee vain muutama päivä, ja teille ilmoitetaan kyllä sitten kun kaikki on valmista. Ehditte siinä ajassa jo hieman asettua aloillenne täällä. Älkääkä turhaan huolehtiko niistä, tarkoitus ei ole rankaista tietämättömyydestä vaan kartoittaa mitä tiedätte jo valmiiksi."
Tanetin katse ajelehti uudelleen Naenijan harteilla loikoilevaa liskoa kohti. Hänelläkin olisi muutama kysymys vielä kysyttävänä...
"Koulumme tarjoaa asumismahdollisuuden ja ylläpidon oppilaille vapaa-ajalla tapahtuvia askareita vastaan. Voitte kaikin mokomin tehdä samoin, jos niin toivotte," hän vastasi rauhoittelevasti. Vaan sillä ei tienattu kolikkoakaan, eli jos Naenija oli talven jälkeen palaamassa takaisin Phoebeen, olisi tämän järjesteltävä asioitaan ahkerasti sitä varten.
"Ja hyödynnämme varmasti kaikkea ammattitaitoa, jota teillä no. Pihanlakaisijoita ja kirjastoapulaisia meillä on tarpeeksi, mutta rohdosvaraston järjestelyssä apuanne varmasti arvostettaisiin."
"Vielä lopuksi, neiti Naenija, ennen kuin päästän teidät lepäämään matkanne jäljiltä," rehtori sanoi ja viittasi nyt selkeällä eleellä punaista liskoa kohti. "Oletan että tämä...lemmikkinne on kesytetty ja opetettu sisäsiistiksi? Koulullamme ei ole varsinaisia määräyksiä lemmikejä vastaan, joten voitte pitää sitä mukananne niin kauan kuin se ei aiheuta häiriöitä asumisjärjestelyissä eikä opetuksen aikana. Se on teidän vastuullanne, ja teidän velvollisuutenne on huolehtia siitä koulun alueella. Tarvittaessa sille voidaan järjestää tilaa esimerkiksi tallilla. Ja suosittelen teitä vierailemaan keittiössä, jos se tarvitsee erityistä ravintoa."
Tanet nousi tuoliltaan ja viittasi Naenijalle luvan seurata esimerkkiä:
"Mutta jos olemme yhteisymmärryksestä jatkon suhteen, toivotan teidät tervetulleeksi Metiksen oppilaitokseen, neiti Naenija. Ilmoitan läsnäolostanne tämän päivän aikana opettajille ja muulle henkilökunnalle. Toivottavasti vierailunne tulee olemaan teille opettavainen ja myös hyödyllinen."
Kääntyen Ingvildiä kohti hän jatkoi:
"Ingvild, jos sinulla vain on aikaa, niin voisitko ohjata hänet opiskelijoiden huoneille? Tarvittaessa voit myös antaa hieman neuvoja koulussa suunnistamisen suhteen. Vähintäänkin mistä ruokasali löytyy, ja mihin aikaan illallinen tarjoillaan. Älkääkä epäröikö kysyä opettajiltamme neuvoa asettuessanne, neiti Naenija. He ovat tottuneet auttamaan oppilaitamme, ja auttavat siksi teitäkin."
Tanet puhui nyt lämpimästi hymyillen, ja pisti merkille että tämä odottamatton välikohtaus oli oikeastaan piristänyt hänen päiväänsä. Vaikeuksista huolimatta häntä lämmitti ajatus auttaa tätä parantajaa hiomaan tietojaan ja taitojaan paremmaksi. Ajatus joka muistutti hänelle miten tärkeää tehtävää koulu ja hän sen rehtorina tekivät.
Kaukana kotoa
-
- Rakuza
- Posts: 652
- Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm
Re: Kaukana kotoa
Muutama päivä. Nanan teki mieli huokaista, mutta sen sijaan hän nyökytteli rehtorille jokusen myöntyvän sanan kera. Toisaalta, mitä nopeammin kokeet olisivat ohi, sitä parempi. Ne olisivat kuitenkin edessä eikä pitkään murehtiminen niitä ennen ainakaan helpottaisi asiaa. Sitten hän pääsisi osaksi tätä maagista koulua ja toivottavasti voisi – ei vaan hänen täytyisi – saada voimansa takaisin.
Tanet kenties huomasi Nanan epävarmuuden ja haki sanoja haltian pelon lieventämiseksi. Vaikutus oli kuitenkin päinvastainen, sillä Nana ei enää osannut irrottaa mielestään ajatusta siitä, että tämä koko tilanne tuntui rangaistukselta. Eihän hän ollut mitään ilman voimiaan. Vain turha ja hyödytön. Sen takia Nanan olikin uskottava siihen, että täällä hän voisi hyvittää sen mikä oli hyvitettävä, jotta kaikki palaisi ennalleen.
Niin ennalleen kuin enää olisi mahdollista.
Nana jatkoi Tanetille nyökyttelyä aidon helpottuneena siitä, ettei raha kuulostanutkaan olevan ongelma. "Kyllä, olisin sellaisesta järjestelystä erittäin kiitollinen." Huolestuttavalta vaikuttanut alku näyttikin kääntyvän parhain päin. Kylmäkiskoinen rehtori olikin ensivaikutelmaa lämpimämpi ja valmis ottamaan jopa Nanan kaltaisen, varoituksetta saapuneen matkalaisen osaksi kouluaan. Enempää Nana ei olisi osannut toivoakaan.
Kuin tietäen itsestään puhuttavan, Nafi tuhahti ja suoristui istumaan pitkänä ja korkeana Nanan olkapäällä Tanetin katseen liukuessa siihen. Nanan epävarman katseen kylpiessä kiitollisuudessa, lisko tuijotti rehtoria rävähtämättömän tiukkaan tapaansa kuin olisi ollut täällä se, joka antoi lopullisen sanan.
Tanetin sanojen sävyn hieman muuttuessa Nana ehti jo pelätä jotain vakavempaa, mutta rehtorin silmien kääntyessä Nafiin haltia osasi jo arvata syyn. "Ei huolta", Nana vastasi ensimmäistä kertaa tässä istuessa itsekin huoletta. "Voin luvata, ettei ystävästäni Nafista", Nana rapsutti liskoa sarvien välistä, "ole koulullenne tai kenellekään täällä haittaa. Yksin se ei osaa olla, joten talli ei tule kyseeseen." Puhuessaan Nana tarjosi Nafin eteen kätensä saaden liskon siirtymään sille kuuliaisesti, vaikkakin oranssit silmät seurasivat edelleen tiukasti Tanetia. Nana ohjasi Nafin käsivarrellaan toiselle olkapäälleen sekä lepuuttaakseen toista olkaansa että osoittaakseen liskon tekevän pyydetysti. Lähes aina, mutta se oli parempi jättää sanomatta ääneen. "Mutta se kulkee mukanani ongelmitta. Ruuan suhteen tuskin tarvitsemme erityisjärjestelyitä, mutta pidän sen mielessäni. Kiitos oikein paljon."
Nana nousi Tanetin vanavedessä. "Kyllä me olemme. Kiitos vielä, kiitos oikein paljon." Nana kulki pöydän vierelle puhuessaan ja kurottautui tarttumaan rehtorin käteen helpottuneena hymyillen. "Ette tiedäkään miten paljon tämä merkitsee minulle." Nana puristi pehmeästi rehtorittaren kättä, hämmästyi itsekin rohkeuttaan moiseen ja peruutti päätään laskien pari askelta. Haltia myötäili rehtorin viimeisiä ohjeita ja käveli sitten odottavaisena lähemmäs Ingvildiä. Nana ei osannut sanoa mitään, hän vain odotti. Kuten Nafikin hänen olallaan nyt Ingvildiä pää aavistuksen kallellaan tiiraillen.
Nanan yksinkertaiset olettamukset tänne tulosta olivat käyneet pitkälti toteen, mutta juuri nyt haltian oli vaikea sitä uskoa. Koko pitkä matka oli lopulta johtanut tähän hetkeen, ja Nana oli sekä peloissaan että innoissaan tietämättä mitä odottaa ja sen huomasi hänestä. Toinen haltian käsistä haki turvaa Nafin hännän sivelystä hänen antaessaan Ingvildin johtaa heitä eteenpäin.
Tanet kenties huomasi Nanan epävarmuuden ja haki sanoja haltian pelon lieventämiseksi. Vaikutus oli kuitenkin päinvastainen, sillä Nana ei enää osannut irrottaa mielestään ajatusta siitä, että tämä koko tilanne tuntui rangaistukselta. Eihän hän ollut mitään ilman voimiaan. Vain turha ja hyödytön. Sen takia Nanan olikin uskottava siihen, että täällä hän voisi hyvittää sen mikä oli hyvitettävä, jotta kaikki palaisi ennalleen.
Niin ennalleen kuin enää olisi mahdollista.
Nana jatkoi Tanetille nyökyttelyä aidon helpottuneena siitä, ettei raha kuulostanutkaan olevan ongelma. "Kyllä, olisin sellaisesta järjestelystä erittäin kiitollinen." Huolestuttavalta vaikuttanut alku näyttikin kääntyvän parhain päin. Kylmäkiskoinen rehtori olikin ensivaikutelmaa lämpimämpi ja valmis ottamaan jopa Nanan kaltaisen, varoituksetta saapuneen matkalaisen osaksi kouluaan. Enempää Nana ei olisi osannut toivoakaan.
Kuin tietäen itsestään puhuttavan, Nafi tuhahti ja suoristui istumaan pitkänä ja korkeana Nanan olkapäällä Tanetin katseen liukuessa siihen. Nanan epävarman katseen kylpiessä kiitollisuudessa, lisko tuijotti rehtoria rävähtämättömän tiukkaan tapaansa kuin olisi ollut täällä se, joka antoi lopullisen sanan.
Tanetin sanojen sävyn hieman muuttuessa Nana ehti jo pelätä jotain vakavempaa, mutta rehtorin silmien kääntyessä Nafiin haltia osasi jo arvata syyn. "Ei huolta", Nana vastasi ensimmäistä kertaa tässä istuessa itsekin huoletta. "Voin luvata, ettei ystävästäni Nafista", Nana rapsutti liskoa sarvien välistä, "ole koulullenne tai kenellekään täällä haittaa. Yksin se ei osaa olla, joten talli ei tule kyseeseen." Puhuessaan Nana tarjosi Nafin eteen kätensä saaden liskon siirtymään sille kuuliaisesti, vaikkakin oranssit silmät seurasivat edelleen tiukasti Tanetia. Nana ohjasi Nafin käsivarrellaan toiselle olkapäälleen sekä lepuuttaakseen toista olkaansa että osoittaakseen liskon tekevän pyydetysti. Lähes aina, mutta se oli parempi jättää sanomatta ääneen. "Mutta se kulkee mukanani ongelmitta. Ruuan suhteen tuskin tarvitsemme erityisjärjestelyitä, mutta pidän sen mielessäni. Kiitos oikein paljon."
Nana nousi Tanetin vanavedessä. "Kyllä me olemme. Kiitos vielä, kiitos oikein paljon." Nana kulki pöydän vierelle puhuessaan ja kurottautui tarttumaan rehtorin käteen helpottuneena hymyillen. "Ette tiedäkään miten paljon tämä merkitsee minulle." Nana puristi pehmeästi rehtorittaren kättä, hämmästyi itsekin rohkeuttaan moiseen ja peruutti päätään laskien pari askelta. Haltia myötäili rehtorin viimeisiä ohjeita ja käveli sitten odottavaisena lähemmäs Ingvildiä. Nana ei osannut sanoa mitään, hän vain odotti. Kuten Nafikin hänen olallaan nyt Ingvildiä pää aavistuksen kallellaan tiiraillen.
Nanan yksinkertaiset olettamukset tänne tulosta olivat käyneet pitkälti toteen, mutta juuri nyt haltian oli vaikea sitä uskoa. Koko pitkä matka oli lopulta johtanut tähän hetkeen, ja Nana oli sekä peloissaan että innoissaan tietämättä mitä odottaa ja sen huomasi hänestä. Toinen haltian käsistä haki turvaa Nafin hännän sivelystä hänen antaessaan Ingvildin johtaa heitä eteenpäin.
Re: Kaukana kotoa
Ingild kuunteli Tanetin ja Naenijan sananvaihtoa muutaman päivän kestäviin järjestelyihin ennen koetta aina liskoon, joka nytkin keikkui tuon haltianaisen olkapäällä. Kieltämättä olento kiehtoi Ingvildiäkin, ja hän oli varma että jossain sopivassa välissä hän ehtisi utelemaankin asian jos toisenkin olennosta. Nyt kuitenkin maagikkonainen vain nyökkäsi rehtorille, kun tämä ehdotti että Ingvild esittelisi Naenijalle opiskelijoiden tilat. Tuo edelleen hieman epävarman näköinen haltianainen varmasti haluaisi myös kierroksen koululla, mutta todennäköisesti pieni hetki siistiytymiseen, ajatusten kokoamiseen ja lepäämiseen olisi ennen sitä paikallaan. Ingvild ei voinut olla olematta kiinnostunut siitä, mihin tämä johtaisi - ainakin hänen tietämyksensä mukaan tämä järjestely Metiksessä oli jotain ennenkuulumatonta.
Sen sijaan, että Ingvild olisi sanonut jotain, lähti hän vain rehtorin huoneesta kengänkorot kopisten ja sulki pian oven Naenijan ja itsensä perässä. Ingvild lähti pian johdattamaan Naenijaa takaisin sitä suurta käytävää myöten portaisiin, ja suureen ala-aulaan, jonne he olivat astuneet pääovista sisälle vain joitain hetkiä aiemmin. Muutamat uteliaat oppilaat katsoivat Naenijan perään kiinnostuneina, mutta kuiskauksia tarkempaa arviota Naenijasta ja liskosta tuon harteilta ei kantautunut Ingvildin korviin.
“Haluat varmaan siistiytyä ja levähtää hetken ennen kuin näytän sinulle tarkemmin koulua ja sen ympäristöä?” Ingvild kysyi lopulta, kun he astelivat pääaulan lävitse asuinhuoneistoiksi muutettua siipeä kohden. Maagikko astui pian aulasta poisjohtaviin portaisiin muistaessaan että vanhimpien oppilaiden kerroksessa oli huone tai kaksi vapaana, ja kukaan ei niitä kaipaisi käyttöönsä ennen ensi lukukauden alkua. Ingvild johdattikin Naenijan portaita vielä ylös käytävälle, jota reunustivat asuinhuoneisiin johtavat ovet. Ingvild pysähtyi lopulta päätyhuoneiston ovelle ja astui peremmälle.
“Viimeisen vuosikurssin oppilaat asuvat tässä kerroksessa, samaten vieraat. En usko, että kukaan kaipaa tätä huonetta, niin voit hyvin asua täällä”, Ingvild viittasi valoisaa huonetta kohden. “Kylpy- ja pesutilat ovat yhteisiä ja löytyvät siitä portaikon vierestä, mistä tulimme”, maagikko jatkoi sitten päästäen Naenijan astumaan peremmälle. Huone oli koruton, mutta siisti ja toimiva: huoneen seinustalle tuotu sänky oli pehmeän, toimivan näköinen, ja suuri ikkuna näytti suoraan Metiksen pääportteja kohden pihamaalle. Huoneesta löytyi lisäksi korkea, kapea kaappi sekä työpöytä yksinkertaisine puutuoleineen.
“Jos sopii, voisin tulla hakemaan sinut illalliselle ja kierrokselle muutaman tunnin kuluttua?” Ingvild ehdotti lopulta, pieni hymy edelleen punatuilla huulillaan kareillen. Hänen pitäisi joitain töitään vielä saada edistettyä, mutta tämä Naenijaan tutustuminen ja kierrättäminen koululla oli kieltämättä mahdollisuus josta hän ei halunnut kieltäytyä.
Sen sijaan, että Ingvild olisi sanonut jotain, lähti hän vain rehtorin huoneesta kengänkorot kopisten ja sulki pian oven Naenijan ja itsensä perässä. Ingvild lähti pian johdattamaan Naenijaa takaisin sitä suurta käytävää myöten portaisiin, ja suureen ala-aulaan, jonne he olivat astuneet pääovista sisälle vain joitain hetkiä aiemmin. Muutamat uteliaat oppilaat katsoivat Naenijan perään kiinnostuneina, mutta kuiskauksia tarkempaa arviota Naenijasta ja liskosta tuon harteilta ei kantautunut Ingvildin korviin.
“Haluat varmaan siistiytyä ja levähtää hetken ennen kuin näytän sinulle tarkemmin koulua ja sen ympäristöä?” Ingvild kysyi lopulta, kun he astelivat pääaulan lävitse asuinhuoneistoiksi muutettua siipeä kohden. Maagikko astui pian aulasta poisjohtaviin portaisiin muistaessaan että vanhimpien oppilaiden kerroksessa oli huone tai kaksi vapaana, ja kukaan ei niitä kaipaisi käyttöönsä ennen ensi lukukauden alkua. Ingvild johdattikin Naenijan portaita vielä ylös käytävälle, jota reunustivat asuinhuoneisiin johtavat ovet. Ingvild pysähtyi lopulta päätyhuoneiston ovelle ja astui peremmälle.
“Viimeisen vuosikurssin oppilaat asuvat tässä kerroksessa, samaten vieraat. En usko, että kukaan kaipaa tätä huonetta, niin voit hyvin asua täällä”, Ingvild viittasi valoisaa huonetta kohden. “Kylpy- ja pesutilat ovat yhteisiä ja löytyvät siitä portaikon vierestä, mistä tulimme”, maagikko jatkoi sitten päästäen Naenijan astumaan peremmälle. Huone oli koruton, mutta siisti ja toimiva: huoneen seinustalle tuotu sänky oli pehmeän, toimivan näköinen, ja suuri ikkuna näytti suoraan Metiksen pääportteja kohden pihamaalle. Huoneesta löytyi lisäksi korkea, kapea kaappi sekä työpöytä yksinkertaisine puutuoleineen.
“Jos sopii, voisin tulla hakemaan sinut illalliselle ja kierrokselle muutaman tunnin kuluttua?” Ingvild ehdotti lopulta, pieni hymy edelleen punatuilla huulillaan kareillen. Hänen pitäisi joitain töitään vielä saada edistettyä, mutta tämä Naenijaan tutustuminen ja kierrättäminen koululla oli kieltämättä mahdollisuus josta hän ei halunnut kieltäytyä.
Re: Kaukana kotoa
He palasivat samaa reittiä takaisin. Juuri rehtorilta saadusta hyväksynnästä huolimatta entisajan rehtorit ja rehtorittaret tuijottivat ohikulkevaa kaksikkoa yhtä tiukoin katsein kuin tullessakin. Maalausten sijaan Nana käänsi katseensa muuhun rakennukseen ja heidän päästyään takaisin kunnioitusta herättävän valtavaan pääaulaan hän yritti hymyillä ohi kulkeville, ihmetteleville nuorille kasvoille.
"Se kuulostaisi oikein ihanalta", Nana vastasi Ingvildille väsymyksen tullessa ensi kertaa esiin hänen jännittyneeseen ääneensä. Lepo ja siistiytyminen tulisivat todella tarpeen, ensimmäinen myös Nafille, tuon jännittyneestä kuikuilusta päätellen.
Nana koetti pistää mieleensä pääaulasta valitun käytävän, sieltä löytyneet portaat ja ennen kaikkea oman ovensa. Ne sentään oli numeroitu, joten ainakaan Nanan ei tarvinnut huolehtia päätyvänsä vahingossa jonkun toisen huoneeseen luvatta, kunhan hän muistaisi valita oikean siiven ja oikeat portaat. Ei riittänyt, että tilanne oli haltialle muutenkin häkellyttävä, sellainen oli myös koko Metis paikkana. Nana ei ollut koskaan käynyt yhtä valtavassa rakennuksessa, jonka hän saattoi kuvitella nielleen loputtomasti kääntyileviä käytäviä ja kiemurtelevia portaita. Kuinka paljon tietoa, taitoa ja magiaa tämä paikka sisälsikään. Energian saattoi melkein tuntea hehkuvan vanhoista kivisistä seinistä kuin ne olisivat sitä itseensä imeneet kaikki ne vuosikymmenet ja -sadatkin, jona aikana täällä oli parveillut magiantaitajia.
Nanan yllätykseksi Ingvild ei koputtanutkaan heidän pysähtymänsä oven luo avatakseen sen monen oppilaan yhteiseen asuintilaan, vaan astui suoraan sisään pieneen, yhden hengen huoneeseen. Huone oli yksinkertainen, oma tavallaan jopa karu, mutta se oli myös kaikki mitä Nana tarvitsi tai edes toivoi. Hän astui peremmälle ihaillen sitä vähääkin, mitä oli käyttöönsä saanut. Todettuaan huoneen tyhjäksi Nafi hypähti lentoon Nanan olalta ja teki nopean lentotarkastuksen huoneen ympäri. Lisko oli jo takaisin emäntänsä harteilla, kun Nana kääntyi takaisin Ingvildin puoleen. "Kiitos, neiti Skeldane. Tämä on", Nana vilkaisi uudestaan huonetta, "enemmän kuin osasin toivoa."
"Voi, olisin kiitollinen siitä, jos se ei vain ole vaivaksi sinulle", haltia vielä vastasi Ingvildin ehdotukselle. Tämä paikka saati sen tavat eivät olleet yhdellä silmäyksellä omaksuttavia, joten Nana otti mielellään kaiken saamansa avun. Lisäksi tämän opettajan, Ingvildin, seurassa Nana koki olonsa helpommaksi. Nainen oli ottanut hänet heti vastaan lämmin hymy kasvoillaan ja ollut valmis auttamaan kaikessa.
Todellakin, enempää Nana ei olisi voinut toivoa.
// Kiitokset pelistä molemmille! //
"Se kuulostaisi oikein ihanalta", Nana vastasi Ingvildille väsymyksen tullessa ensi kertaa esiin hänen jännittyneeseen ääneensä. Lepo ja siistiytyminen tulisivat todella tarpeen, ensimmäinen myös Nafille, tuon jännittyneestä kuikuilusta päätellen.
Nana koetti pistää mieleensä pääaulasta valitun käytävän, sieltä löytyneet portaat ja ennen kaikkea oman ovensa. Ne sentään oli numeroitu, joten ainakaan Nanan ei tarvinnut huolehtia päätyvänsä vahingossa jonkun toisen huoneeseen luvatta, kunhan hän muistaisi valita oikean siiven ja oikeat portaat. Ei riittänyt, että tilanne oli haltialle muutenkin häkellyttävä, sellainen oli myös koko Metis paikkana. Nana ei ollut koskaan käynyt yhtä valtavassa rakennuksessa, jonka hän saattoi kuvitella nielleen loputtomasti kääntyileviä käytäviä ja kiemurtelevia portaita. Kuinka paljon tietoa, taitoa ja magiaa tämä paikka sisälsikään. Energian saattoi melkein tuntea hehkuvan vanhoista kivisistä seinistä kuin ne olisivat sitä itseensä imeneet kaikki ne vuosikymmenet ja -sadatkin, jona aikana täällä oli parveillut magiantaitajia.
Nanan yllätykseksi Ingvild ei koputtanutkaan heidän pysähtymänsä oven luo avatakseen sen monen oppilaan yhteiseen asuintilaan, vaan astui suoraan sisään pieneen, yhden hengen huoneeseen. Huone oli yksinkertainen, oma tavallaan jopa karu, mutta se oli myös kaikki mitä Nana tarvitsi tai edes toivoi. Hän astui peremmälle ihaillen sitä vähääkin, mitä oli käyttöönsä saanut. Todettuaan huoneen tyhjäksi Nafi hypähti lentoon Nanan olalta ja teki nopean lentotarkastuksen huoneen ympäri. Lisko oli jo takaisin emäntänsä harteilla, kun Nana kääntyi takaisin Ingvildin puoleen. "Kiitos, neiti Skeldane. Tämä on", Nana vilkaisi uudestaan huonetta, "enemmän kuin osasin toivoa."
"Voi, olisin kiitollinen siitä, jos se ei vain ole vaivaksi sinulle", haltia vielä vastasi Ingvildin ehdotukselle. Tämä paikka saati sen tavat eivät olleet yhdellä silmäyksellä omaksuttavia, joten Nana otti mielellään kaiken saamansa avun. Lisäksi tämän opettajan, Ingvildin, seurassa Nana koki olonsa helpommaksi. Nainen oli ottanut hänet heti vastaan lämmin hymy kasvoillaan ja ollut valmis auttamaan kaikessa.
Todellakin, enempää Nana ei olisi voinut toivoa.
// Kiitokset pelistä molemmille! //