"Vain harvoista, kirjastonhoitajat järjestävät teosten kierron jotta kaikki halukkaat pääsevät kertaamaan niiden avulla, ja paikkaamme koulun kokelmaa tasaiseen tahtiin jos puutteita ilmenee toistuvasti," Quastor vastasi Nalian kysymykseen. "Parantajaopiskelijoiden rohdoksia käsittelevät kirjat ovat ympäri vuoden ahkerassa käytössä, samoin lumousten alkeita sisältävät kirjat. Myös historiankirjoilla on kysyntää, tosin vain niillä joissa kuvataan historiallisia tapahtumia joihin maagikot ovat ottaneet osaa."
Hymyillen lumoajamestari lisäsi:
"Olen tuntien välillä kuullut monta hengästynyttä väittelyä oppilaiden keskuudessa siitä, kuka Sekasorron Ajan kuuluisista maagikoista selviäisi voittajaksi jos heidät asetettaisiin kaksintaisteluun toisiaan vastaan."
Nyökäten päätään myöntäväiseen eleeseen herra Narheimin sanoille Quastor kohottautui tuolillaan, ja ojentaen kättään otti vastaan Nalian tuoman kirjan. Erikokoisten sivujen esille työntyvät reunat toivat mieleen hieman huolimattoman työskentelyn, mutta lumoajamestari ei siitä välittänyt. Hän kuljetti sormiaan kanteen painettujen merkkien ylitse, ja miehen hymy leveni hänen todetessaan ettei ymmärtänyt merkeistä yhtäkään. Tämä oli erinomainen asia, koska silloin kirjan tulkintaan tarvittaisiin jotakuta kielten asiantuntijaa. Ja sitä kautta olisi Metiksellä pian uutta tietoa, jota harvat olisivat onnistuneet saamaan käsiinsä.
"Yllättävän sileää ja notkeaa... Lieneekö tämä hylkeennahasta sidottu?" hän pohti ääneen pidellen leveää kirjaa käsiensä välissä. Ja kevyt, miltei kuin kansien välissä olisi pelkkää ilmaa.
"Omiaan säästämään lukijansa ranteita," hän lisäsi äänessään ohikiitävä naurunpuuska. Vakavoituen hieman puolihaltiamies asetti kirjan pöydälle, ja kohotti katseensa herra Narheimiin.
"Olette toden totta tarjonneet minulle kaiken sovitun, ja enemmänkin. Mikäli olemme yksimielisiä näiden teosten olevan riittäviä, myönnän auliisti suostuvani kauppana kanssanne sovituin ehdoin."
Quastor nousi sorjalla liikkeellä seisomaan, ja ojensi kättään pöydän ylitse:
"On ollut ilo tehdä kanssanne kauppoja, herra Narheim. Voin luvata, että minulla on vain hyvää kerrottavaa Metikseen palatessani."
"Ja osa kiitoksesta tietenkin teille, neiti," mies lisäsi, venytettyään ensin kädenpuristustaan Harron kanssa jälleen tuttavallisuuden rajoja venyttävän pitkäksi. Kumartuen hieman Quastor otti Nalian käden omaansa, kättelyn sijaan samanlaiseen pehmeään otteeseen kuin ovella, ja lisäsi:
"Miellyttävän seuran lisäksi olen otettu asiantuntemuksestanne."
Kirjat opettavat mutta eivät tuomitse
-
- Rakuza
- Posts: 652
- Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm
Re: Kirjat opettavat mutta eivät tuomitse
Herra Topishin vastaus oli Nalialle pieni pettymys. Ei niinkään miehen vastauksen sisällön vuoksi, vaan koska heidän kirjastostaan ei takuulla löytyisi kirjaa lumousten alkeista, ja vaikka löytyisikin, sen lukeminen olisi Nalialta kiellettyä. Rohdoskirjoja heillä oli joskus ollut useampiakin, mutta Nalia ajatteli apeasti, että ne oli kaikki joko myyty tai vaihdettu jo aikoja sitten. Kirjat, joissa kerrottiin jostain käytännön asioista, kuten kasvien ominaisuuksista tai oluen valmistamisesta, olivat yleensä käytössä kuluneita. Valmistetuista rohdoksista saattoi putoilla tahroja kirjoille ja kansista näki, että niitä oli pidetty pitkiä aikoja auki. Harro ei erityisemmin piitannut sellaisista kirjoista, joten ne eivät viipyneet heillä yleensä kovinkaan kauaa. Nalia kuitenkin painoi mieleensä tehtäväkseen selvittää, keitä olivat Sekasorron Ajan maagikot.
”Osaatteko lukea sitä?” Nalia ei voinut olla kysymättä, kun huomasi miehen tunnustelevan merkkejä. Olihan tämä itsekin haltia, joten ehkä kieli olisi tälle tuttua. Nalia ei osannut sanoa, kuinka paljon haltiakielet erosivat toisistaan. Harro puolestaan kiinnitti huomionsa siihen, että mies vaikutti tyytyväiseltä kirjaan, vaikkakin soi tälle ainoastaan lyhyen hymyn tarttumatta tämän kommenttiin kirjan keveydestä.
Harro nousi seisomaan hieman hitaammin ja kömpelömmin kuin haltia, ja tarttui ojennettuun käteen. ”Se on hyvä kuulla. Teen mielelläni kauppaa kanssanne jatkossakin”, Harro totesi. Metiksen muut ovet saivat pysyä hänen ja hänen perheensä kohdalla visusti kiinni, mutta kirjaston oven väliin Harro työnsi jalkaansa mieluusti. Herra Topish vaikutti siedettävältä ainakin Metiksen henkilökuntaan kuuluvaksi haltiaksi. Hieman turhan koreileva Harron mieleen, mutta eräs toinen Metiksen henkilökuntaan kuuluva naishenkilö oli vielä tuoreena Harron mielessä tuomassa vertailukohtaa ja nostamassa haltiamiehen pisteitä.
Kuin vahvistukseksi Harron ajatuksille koreilevuudesta herra Topish kääntyi Nalian puoleen. Nalia punastui korviaan myöten ja sai suustaan ulos mutisten lausutun kiitoksen. Tyttö yritti pudistaa huomaamattomasti päätään irrottaakseen muutaman hiuksen päälaelta kasvojen suojaksi, mutta lettikruunu piti pintansa.
”Oli mukava tavata”, Nalia sanoi nolona, mutta lisäsi sitten toivoen, että joskus pääsisi kokeilemaan sanojensa todenperäisyyttä: ”Oppituntinne ovat varmasti kiinnostavia.”
”Osaatteko lukea sitä?” Nalia ei voinut olla kysymättä, kun huomasi miehen tunnustelevan merkkejä. Olihan tämä itsekin haltia, joten ehkä kieli olisi tälle tuttua. Nalia ei osannut sanoa, kuinka paljon haltiakielet erosivat toisistaan. Harro puolestaan kiinnitti huomionsa siihen, että mies vaikutti tyytyväiseltä kirjaan, vaikkakin soi tälle ainoastaan lyhyen hymyn tarttumatta tämän kommenttiin kirjan keveydestä.
Harro nousi seisomaan hieman hitaammin ja kömpelömmin kuin haltia, ja tarttui ojennettuun käteen. ”Se on hyvä kuulla. Teen mielelläni kauppaa kanssanne jatkossakin”, Harro totesi. Metiksen muut ovet saivat pysyä hänen ja hänen perheensä kohdalla visusti kiinni, mutta kirjaston oven väliin Harro työnsi jalkaansa mieluusti. Herra Topish vaikutti siedettävältä ainakin Metiksen henkilökuntaan kuuluvaksi haltiaksi. Hieman turhan koreileva Harron mieleen, mutta eräs toinen Metiksen henkilökuntaan kuuluva naishenkilö oli vielä tuoreena Harron mielessä tuomassa vertailukohtaa ja nostamassa haltiamiehen pisteitä.
Kuin vahvistukseksi Harron ajatuksille koreilevuudesta herra Topish kääntyi Nalian puoleen. Nalia punastui korviaan myöten ja sai suustaan ulos mutisten lausutun kiitoksen. Tyttö yritti pudistaa huomaamattomasti päätään irrottaakseen muutaman hiuksen päälaelta kasvojen suojaksi, mutta lettikruunu piti pintansa.
”Oli mukava tavata”, Nalia sanoi nolona, mutta lisäsi sitten toivoen, että joskus pääsisi kokeilemaan sanojensa todenperäisyyttä: ”Oppituntinne ovat varmasti kiinnostavia.”
-
- Rakuza
- Posts: 652
- Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm
Re: Kirjat opettavat mutta eivät tuomitse
"Kiitokseni teille, tulen välittämään rehtori Tanetille maineenne olevan enemmän kuin ansaittu," Quastor sanoi ja kääntäen matka-arkun kannen auki kengänkärjellään keskittyi asettelemaan kirjat sen sisään. Ensiksi hänen tuomansa, jotka eivät olleet päätyneet tekijöiksi kaupassa, ja sen jälkeen tuoreet yksilöt. Lumoajamestari asetti uudet kirjat yksitellen, varovaisesti ja harkiten vuoratuun arkkuun, erityisesti koska ne olivat nyt hänen vastuullaan. Ja jokainen kolhu kansissa tai repeämä sivuissa tulisi hänen niskaansa koulun kirjastonhoitajien puolelta, ja heidän kanssaan ei edes kevytsanainen lumoajamestari uskaltanut pelleillä.
Viimeisenä paikkansa löysi Zha'haninhaltioiden kirja, joka leveänä asetettiin sivuttain muiden kirjojen päälle. Lukitessaan sen kannen Quastor kääntyi vielä Naliaa kohti, ja hymyillen sanoi:
"Rehellisesti, en ymmärrä tuosta kirjasta sanaakaan. Mutta sitä parempi, ainakin minun mielestäni, pikku mysteerit piristävät arkea."
Taivuttaen polviaan Quastor punnersi arkun kainaloonsa, ja lausui:
"Toivotan teille mitä miellyttävintä päivänjatkoa, ja näkemiin. Toivottavasti tulemme tapaamaan joskus toistekin."
Anteliaalla kädenliikkeellä, jolla lumoajamestari korvasi kömpelön kumarruksen arkku kainalossa, hän viimeisteli hyvästelyt ja kääntyi harppomaan ulko-ovelle. Onneksi edessä ei ollut portaita, ja mennessään Quastor saattoi vapaalla kädellään myös pyyhkäistä kynttilänjalassa odottavan hattunsa takaisin hiustensa peitoksi. Antaen oven heilahtaa kevyesti takanaan hän heilautti vielä hattuaan olkansa yli, jos vaikka tuo vikkelä-älyinen nuori neiti olisi seurannut häntä ovelle asti.
Talon edessä Metiksen vaunut odottelivat edelleen, kuskin kohentaessa hevosen valjaita paremmin. Tämä kääntyi kun Quastor saapui vihellellen vierelle ja työnsi arkun paikalleen kuskinpukin alle.
"Kauppa kävi?" Pyrhas kysyi, vaikka hilpeä hyväntuulisuus olikin enemmän sääntö kuin poikkeus Quastorin kohdalla. Lumoajamestari löi kätensä yhteen ja hymyili leveästi:
"Voi kyllä, ja paremmin kuin olisin voinut odottaa. He eivät edes halunneet kultaa vaihdossa, eli meillä on edessä juhla-ateria tänään. Paistia, hieman viiniä sen seuraksi...kenties piiraanpalaa jälkiruoaksi?"
Pyrhas nyökkäsi yksinkertaisesti, hän ei yleensä odotellut suuria päiviinsä, mutta ei myöskään kieltäytynyt mikäli Quastor halusi ottaa hänet mukaan ilonpitoonsa. Hänen avatessa vaunujen ovea Quastor katsahti vielä hevosta kohti, ja iloisesti lisäsi:
"Ja kauroja sinulle, ahkera kaviokas ystäväni. En missään nimessä jättäisi sinua sivuun, kun olet meidät molemmat tänne asti tuonut."
"Vaan nyt matkaan, majatalossa odotellaan varmasti jo saapumistamme," lumoajamestari sanoi ja vetäisi itsensä yllättävän sujuvasti vaunuihin, hieroen tyytyväisenä käsiään kun Pyrhas asetteli itsensä kuskinpukille ja naksauttaen kieltään ohjasi hevosen liikkeelle.
Quastor nojautui rennosti istuimellaan, ja vilkaisi olkansa yli etääntyvän talon julkisivua. Toden totta, hänellä ei olisi tästä matkasta muuta kuin hyvää kerrottavaa Metikseen palatessaan.
//Kiitokset hyvästä pelistä//
Viimeisenä paikkansa löysi Zha'haninhaltioiden kirja, joka leveänä asetettiin sivuttain muiden kirjojen päälle. Lukitessaan sen kannen Quastor kääntyi vielä Naliaa kohti, ja hymyillen sanoi:
"Rehellisesti, en ymmärrä tuosta kirjasta sanaakaan. Mutta sitä parempi, ainakin minun mielestäni, pikku mysteerit piristävät arkea."
Taivuttaen polviaan Quastor punnersi arkun kainaloonsa, ja lausui:
"Toivotan teille mitä miellyttävintä päivänjatkoa, ja näkemiin. Toivottavasti tulemme tapaamaan joskus toistekin."
Anteliaalla kädenliikkeellä, jolla lumoajamestari korvasi kömpelön kumarruksen arkku kainalossa, hän viimeisteli hyvästelyt ja kääntyi harppomaan ulko-ovelle. Onneksi edessä ei ollut portaita, ja mennessään Quastor saattoi vapaalla kädellään myös pyyhkäistä kynttilänjalassa odottavan hattunsa takaisin hiustensa peitoksi. Antaen oven heilahtaa kevyesti takanaan hän heilautti vielä hattuaan olkansa yli, jos vaikka tuo vikkelä-älyinen nuori neiti olisi seurannut häntä ovelle asti.
Talon edessä Metiksen vaunut odottelivat edelleen, kuskin kohentaessa hevosen valjaita paremmin. Tämä kääntyi kun Quastor saapui vihellellen vierelle ja työnsi arkun paikalleen kuskinpukin alle.
"Kauppa kävi?" Pyrhas kysyi, vaikka hilpeä hyväntuulisuus olikin enemmän sääntö kuin poikkeus Quastorin kohdalla. Lumoajamestari löi kätensä yhteen ja hymyili leveästi:
"Voi kyllä, ja paremmin kuin olisin voinut odottaa. He eivät edes halunneet kultaa vaihdossa, eli meillä on edessä juhla-ateria tänään. Paistia, hieman viiniä sen seuraksi...kenties piiraanpalaa jälkiruoaksi?"
Pyrhas nyökkäsi yksinkertaisesti, hän ei yleensä odotellut suuria päiviinsä, mutta ei myöskään kieltäytynyt mikäli Quastor halusi ottaa hänet mukaan ilonpitoonsa. Hänen avatessa vaunujen ovea Quastor katsahti vielä hevosta kohti, ja iloisesti lisäsi:
"Ja kauroja sinulle, ahkera kaviokas ystäväni. En missään nimessä jättäisi sinua sivuun, kun olet meidät molemmat tänne asti tuonut."
"Vaan nyt matkaan, majatalossa odotellaan varmasti jo saapumistamme," lumoajamestari sanoi ja vetäisi itsensä yllättävän sujuvasti vaunuihin, hieroen tyytyväisenä käsiään kun Pyrhas asetteli itsensä kuskinpukille ja naksauttaen kieltään ohjasi hevosen liikkeelle.
Quastor nojautui rennosti istuimellaan, ja vilkaisi olkansa yli etääntyvän talon julkisivua. Toden totta, hänellä ei olisi tästä matkasta muuta kuin hyvää kerrottavaa Metikseen palatessaan.
//Kiitokset hyvästä pelistä//