Dalena Valeyalan, aatelisnainen, Puolipäähahmo

Etsitkö jotakin tiettyä puolipää- tai sivuhahmoa? Löydät kaikki muut hahmot tältä alueittain listattuina.
Post Reply
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 590
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Dalena Valeyalan, aatelisnainen, Puolipäähahmo

Post by Kuparirapu »

Nimi: Dalena Sifolnia Valeyalan
Rotu: Ihminen
Ammatti: Aatelinen
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 39


Ulkonäkö:
Dalena on hieman keskimittaa pidempi ihmisnainen, ja kantaa itseään aatelitsen horjumattomalla ryhdillä. Kärjistä kiharaiset, tummanruskeat hiukset valuvat hartoiden paikkeille, ja taittuvat valossa lämmintä kanelinruskeaa kohti. Naisen kasvonpiirteet ovat sopusuhtaiset ja sulavalinjaiset, iholla on myös kevyt ulkoilman päivettämä sävy. Eniten huomion vangitsevat ovat kuitenkin Dalenan suuret, pehmeänruskeat silmät, joissa tuntuu olevan häkellyttävää syvyyttä. Naisen askeleista ja liikkeistä voivat tarkkasilmäiset pistää merkille vahvat reidet ja muodokkaan lantion, ahkeran ratsastuksen harjoittamat.
Vaatteissaan Dalena suosii edestä napitettavia mekkoja, joiden värit yleensä seurailevat vuodenaikojen sävyjä. Entisen avioliittonsa takia hän ei ole mieltynyt syvään uurrettuihin kauluksiin, vaan pitäytyy mieluummin peittävimmissä vaatteissa. Dalena harvoin kantaa mukanaan ylimääräisiä kantamuksia, tosin tarvittaessa hän kietaisee ylleen koristeellisen nahkavyön, jonka pieniin laukkuihin hän voi järjestää tarvittavan.
Luontaisen pituutensa takia Dalena viihtyy matalammissa, tasapohjaisissa kengissä, koska ei katso tarvitsevansa enää lisää tuumia mittaansa. Samalla korkeissa kengissä käveleminen vaatii myös keskittymistä, ja sellaisen hän säästää mieluiten tilaisuuksiin jossa moinen on aivan välttämätöntä.
Juhlatilaisuuksiin valinta on yleensä hieman vapaampi tyyli: suorahelmaiset mekot ja hieman solisluiden ympäri aukeavat kaulukset, sekä usein asuun sopivina valitut hansikkaat. Erityisen mieltynyt nainen on hiuskoristeisiin, ja esitteleekin usein läsnäolollaan taidokkaasti järjestetyn kampauksen seassa arvokkaita hiusneuloja tai -solkia. Aina joskus hän kietoo leveän silkkinauhan lanteilleen, kauniisti kiinni sidotun jonka päät saavat keinahdella askeleiden tahdissa katseita puoleensa vetäen
Metsästämään lähtiessä Dalena pukee ylleen turkoosinväriseen metsästystakkiin, housut ja korkeat ratsastussaappaat. Kylmällä säällä hänet pitävät lämpimänä tarpeen mukaan puuhkea lampaannahkaviitta, turkisvuorattu kevyt huppu, ja pitkä silkkinen kaulaliina.


Luonne & tavat:

Dalena on vahvatahtoinen ja tarmokas luonne, ja kykenee osoittamaan asemansa vaatimaa arvovaltaa tilanteessa kuin tilanteessa. Sukunsa perijänä hän on tietoinen velvollisuuksista ja odotuksista, jotka lepäävät hänen hartioillaan, ja aikoo myös lunastaa ne odotukset. Suvun hyvä kasvatus on estänyt naista tottumasta liikaa yläluokkaiseen elämäänsä, ja Dalena omaa reippaan annoksen oma-aloitteisuutta. Asemastaan huolimatta Dalena ymmärtää, ettei omaa kaikkia vastauksia itse. Hän on aina valmis kuuntelemaan muiden mielipiteitä, ja tarjoamaan vastavuoroisesti omia näkemyksiään tai apua päätöksenteossa.
Paikoittain nainen on taipuvainen toimimaan yllättäen ja hetken mielijohteesta, luottaen vaistoihinsa että valitsee siten oikean suunnan. Tyypillistä on, että jos jokin päätös venyy, tai keskustelu on jumiutumassa jossitteluksi, on Dalena usein ensimmäisenä laittamassa asialle pisteen ja painostamassa päätöksen aikaansaamista.
Uusien tuttavuuksien tai asioiden kohdalla nainen pyrkii tekemään niistä osan arkeaan, totutellen ja tutustuen niihin tällä tavoin ajan kanssa. Hän uskoo, että ystäviä ei tehdä päivässä. Dalena ei vastusta muutoksia, ne kun ovat väistämätön osa elämää. Mutta se ei tarkoita, etteikö hän yksityisinä hetkinä päästäisi turhautumistaan pinnalle sellaisten asioiden kohdalla, johon hän ei voi vaikuttaa.

Suvun perinteitä kunnioittaen Dalena on saanut laajan kotiopetuksen lisäksi harjoitusta sekä ratsastuksesta että myös miekkailusta. Metalliset aseet tosin ovat aina tuntuneet Dalena käsiin epämiellyttävän painavilta ja työläiltä välineiltä, eikä hän ole erityisemmin pitänyt yllä taitojaan niiden käytössä.
Satulassa nainen sen sijaan istuu kuin luonnostaan, ja vapaa-ajallaan Dalena nauttiikin metsästyslintujen kasvatuksesta sekä haukanmetsästyksestä. Ulkoilma ja rakkaan eläimen rinnalla metsästäminen ovat omiaan nostamaan innostuneen punan Dalena poskille, sai hän saalista tai ei. Pelkkä jahti on hänelle palkinto itsessään.
Pieni ampuhaukka, joka Dalena on nimennyt Vyldiksi, on hänen suosikkinsa, ja nainen on ollut mukana sen kouluttamisessa alusta alkaen.

Dalena omaa varsin hyvän kielipään, ja on hankkinut tilaisuuksien osuessa kohdalle käsiinsä useita mielenkiintoisia kirjoja. Hän pitää kirjeillä yhteyttä Metiksen kielentutkijoiden kanssa, ja tarjoaa heille rahallista tukea silloin tällöin.


Menneisyys:
Dalena syntyi perheensä vanhimmaksi, ja siten hän peri syntymästään alkaen vastuun suvun aseman ylläpitämisestä. Perijänä hänen ei sallittu liittyä armeijaan, ei sillä että Dalena olisi erityisemmin mantereen palvelukseen halunnut, joten perinteitä kunnioittaen hänen serkkunsa isän puolelta lähetettiin edustamaan sukua. Dalena sen sijaan tiesi oman velvollisuutensa: suvun maineen arvoinen aviomies, joka myös kelpaisi hänelle. Kenties velvollisuudestaan, kenties ympäristönsä vaikutuksesta, nuori nainen suhtautui avioitumiseen kuin taisteluun konsanaan. Taktiikka, rohkeus ja tarmo olivat valtteja, ja muutamat tuttavuudet Dalena jopa säikäytti pois arvovallallaan ja esiintymisellään. Ennen pitkää hänet kuitenkin esiteltiin Filnean Gadranille, miehuuden kynnyksellä olevalle salskealle nuorukaiselle jonka seura veti Dalenaa aivan uudella tavalla puoleensa. Virallinen naimakauppa otti aikansa järjestää, mutta se tuntui vain vahvistavan kaksikon läheisyyttä.
Pian häät järjestettiin, ja Dalena tunsi aivan uudenlaisen keveyden sielussaan. Tuntui kuin hän olisi viimein saavuttanut sen, mitä hänen täytyi, ja nyt hän voisi katsoa edessä olevaa elämäänsä rakkaan kumppaninsa vierellä.
Valitettavasti liitto ei tulisi kestämään kymmentäkään vuotta. Filnean joutui yllättäen rajun sairauden runtelemaksi, ja heikkeni vuoteenomaksi. Ennen kuin sopivaa hoitoa oli ehditty päättämään, hänen tilansa paheni yllättäen, ja Filnean menehtyi yhden kuumeisen yön aikana. Valeyalanien asema pakotti miehen Gadranit etäämmäs, koska pysyvämpiä suhteita sukujen välille ei oltu ehditty vielä järjestää. Myös tietyt huhut puhuivat liiton tuoneen huonoa onnea mukanaan, tosin ei koskaan morsiamen tai hänen sukunsa läsnäollessa. Dalena sieti tapahtuneen, ja sitä seuranneet juorut julkisesti arvokkuudella, säästäen harvat kyyneleensä hiljaisiin hetkiin itsensä kanssa. Hän suri Filnean menetystä, ja yhtä lailla hän suri asemaa johon oli nyt joutunut. Leskenä kukaan ei häntä syyttänyt tapahtuneesta, mutta samalla hänen asemansa suvun perijänä oli nyt hankalassa tilanteessa. Valeyalanin nimi voisi periytyä hänen serkkujensa kautta eteenpäin, mutta jos niin kävisi, olisi Dalena omasta mielestään epäonnistunut omassa toiminnassaan. Hänen olisi vaalittava suvun hyvää nimeä, ja hankittava sille arvoinen liittolainen. Vaan monien silmissä hänen lähestymisensä olisi epäkunnioittavaa, ja romanttiset yhteydenotot vähenivät tasaisesti. Niinpä Dalena näki, että hänen olisi itse tehtävä asialle jotain.


Muuta:
Valeyalanin suvulla on itärannikon alueella pitkä historia, ja heidän nimensä onkin tunnettu. Aatelisarvoon suvun nimen nosti aikoinaan Tyrhal Valeyalan, joka toimi Sekasorron Aikakautena nousevan armeijan riveissä esimerkillisen urhoollisesti ja uskollisesti. Palkkioksi palveluksistaan hallintaan nousut armeija antoi maata omistukseen, ja Tyrhal vastaanotti vehreää viljelysmaata Dionen eteläpuolelta. Pysyen yhä armeijan riveissä Tyrhal vakiinnutti perheensä paikan maillaan, ja aloitti myös tulevaisuuden rakentamisen. Laaksoalueella seisoo edelleen Valeyalan suvun perintökartano, joka palvelee arvovallan osoituksen lisäksi kokoontumispaikkana kaikille suvun tärkeille päätöksille.
Alueen ympäröivä maa oli hedelmällistä, ja Tyrhalin jälkeläiset onnistuivat kuvainnollisesti viljelemään kultaa onnistuessaan kasvattamaan viiniköynnöstä alueella. Tasaisesti laajentuen ja laatua parantaen Valeyalanin viini alkoi tulla tunnetuksi ja arvostetuksi itärannikon kaupungeissa, ja jokainen sukupuolvi pyrki parhaansa mukaan edistämään mitä he edeltäjiltään perivät. Viinintuottoa tehostettiin, köynnöksiä vaalittiin ja kauppareittejä solmittiin. Kaiken aikaa suku säilytti myös vahvat siteensä armeijan kanssa. On miltei jo tapana, että joka sukupolvesta yksi Valeyalanin jäsenistä pestautuu armeijan riveihin, edeten usein varsin arvostettaviin päällystövirkoihin asti. Jo nuoresta alkaen suvun lapset oppivat uskollisuuden ja päättäväisyyden arvot. Kukaan heidän edeltäjistään ei olisi päässyt pitkälle ilman näitä ominaisuuksia, ja heillä ei olisi oikeutta haaskata mitä he olivat osakseen saaneet. Onnistuneita olivat ne, jotka lisäsivät elämänsä aikana suvulle lisää arvovaltaa ja kunnioitusta.

Vanhan, sukupolvelta toiselle periytyneen erityisoikeuden nojalla Valeyalanin suvulla on oikeus pitää yllä ja varustaa henkilökohtaista sotilasjoukkoaan. 20 aseistetun sotilaan kokoinen joukko palvelee nykyään eräänlaisena kunniakaartina ja myös suvun jäsenten henkivartijoina tarpeen mukaan. Valeyalanit eivät ole vuosikymmeniin käyttäneet sotilaitaan mihinkään aseelliseen yhteenottoon, mutta kyseessä on kuitenkin vain heidän perheelleen myönnetty historiallinen etuoikeus. Vaikka sotilaat toimivatkin pääasiassa edustavissa tehtävissä, valitaan palvelukseen armeijan riveistä ne joilla on edustuksellisten piirteiden lisäksi halua palvella sekä kykyä puolustaa sukua tarvittaessa. Nämä sotilaat toimivat myös usein suvun jäsenten opettajina aseellisten taitojen saralla.

Pelatut pelit:
Post Reply