Kerjäävällä ei ole varaa valita

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 592
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kerjäävällä ei ole varaa valita

Post by Kuparirapu »

"Tällaisina aikoina on tärkeää tietää, keihin voi luottaa," nainen totesi, ja seurasi vierestä kun Alena tunnusteli pöydällä olevaa kolikkokasaa. Hänen kasvoillaan kävi lyhyt kysyvä ilme, mutta peittäen sen pois hän jatkoi:
"Lahjan sijaan...kenties olisi parempi sanoa, että herra Thardin haluaa teidän saavan sopivan korvauksen tekemästänne työstä. Hän on hiljalleen tajunnut, ettei aiemmin antanut teidän saavutuksillenne sopivaa arvoa, ja haluaa paikata tämän puutteen nyt."
Ovenraossa Nimettömän lyhyet kynnet painautuivat puuta vasten niin, että rystyset kalpenivat. Miestä raivostutti, ja lievästi kuvotti, katsella tuota säälittävää esitystä jolla hänen entiset alaisensa yrittivät siloitella tekemänsä sotkun kauniisti piiloon. Nuo olisivat varmaan kieriskelleet lattialla ja kerjänneet kuin koirat konsanaan, jos Alenan suostumus olisi sitä vaatinut.

Nainen nyökkäsi tasaisesti Alenan sanoille, ja laski sitten katseensa lattiaa kohti:
"Välitän viestinne, ja tässä vaiheessa tarjoan hänen puolestaan syvimmät pahoittelut. En valitettavasti ole perillä kyseisen toimeksiannon yksityiskohdista, mutta vakuutan että tulemme korjaaman asian parhamme mukaan."
Kun Alena näytti taipuvan sekä suostuttelujen että myös säälittävien mielistelyjen edessä, naisen olemus rentoutui selkeästi. Tämän kasvot eivät levinneet hymyyn, mutta otsan ja silmänympärykset paljastivat silti helpotuksen. Takana Nimetön tuijotti kylmällä silmällä tapahtunutta, ja yritti keksiä syyn inhottavaan pahaan aavistukseen sisimmässän. Muukin kuin tuo sirkusesitys, jota saapunut nainen kehtasi pitää neuvotteluna.
Alena. Koska nainen oli nyt suostunut ehdotukseen, se tarkoittaisi että...Thardin...tulisi todella tapaamaan tätä ennen pitkää. Ja se tarkoittaisi uutta vaaranpaikkaa Nimettömälle. Hän oli kuvitellut, että vaatturi olisi lyönyt oven saapuneen naisen nenille ja kieltäytynyt puhumasta tälle. Kuten olisi ollut järkevää, nyt kun Alena tiesi mitä kulissien takana tapahtui. Mutta nyt Nimettömälle alkoi näyttää siltä, että Alena se tässä istuisi kahdella tuolilla hänen kustannuksellaan. Hivuttelisi hyötyä hänen pakkotilanteestaan, ja samalla heruttaisi kultaa ja lupauksia niiltä pettureilta. Ja kun häntä ei enää tarvittu, voisi Alena ilmiantaa hänet, ja katsoa sivusta kuinka molemmat osapuolet raatelisivat toisensa hengiltä.
Nimetön siirtyi äänettömin askelin kauemmas ovelta, vilkuillen takahuoneen hämärässä ympärilleen. Takaovi näytti selkeimmältä tieltä ulos, mutta matka sinne tarkoitti matalalla roikkuvien narujen ja kankaanpalasten väistelyä. Ja tässä valossa Nimetön ei välttämättä pääsisi perille ilman liiketilaan asti kantavia ääniä. Vaan sitten puhe jatkuikin toisessa huoneessa, ja Nimetön seisahtui kuuntelemaan.

Nainen kohotti kulmiaan, ja näytti valpastuvan huomattavasti. Jälleen hän tasoitteli ja peitteli ilmeensä, ainakin osittain.
"Olette valpas, neiti Alena. Kyllä, herra Thardinin suurin huolenaihe on tämä tuntematon henkilö, joka yrittää kaikin keinoin käyttää hyväkseen hänen, ja meidän, palveluksiamme. Olemme levittäneet sanaa mahdollisimman ripeästi eri yhteyksiämme pitkin, ja siksi minutkin lähetettiin tänään teidän luoksenne. Mutta, sanoitte siis että tämä henkilö olisi käynyt liikkeenne luona? Toivottavasti ette vielä joutuneet kasvokkain hänen kanssaan?"
Nainen hieraisi käsiään yhteen, ja astuen luottamuksellisesti lähemmäs jatkoi:
"Teidän oman turvallisuutenne takia, neiti, kehotan teitä pitäytymään kaikista yhteyksistä hänen kanssaan. Kuulemamme mukaan hän on valmis mihin tahansa saadakseen haluamansa, eikä mikään teko ole liian kuvottava hänen silmissään. Hän on vaarallinen, paitsi herra Thardinille niin myös kaikille jotka päästävät hänet lähelleen. Pyydänkin teitä, neiti Alena. Mikäli saatte mitä tahansa tietoa tästä henkilöstä, tai jos hän uskaltaa tulla luoksenne, ilmoittakaa siitä meille. Herra Thardin olisi todellisessa kiitollisuudenvelassa teille, eikä hän koskaan unohda niitä jotka ovat häntä auttaneet."
Nimetön liikkui hitaasti, sulavin askelin lähemmäs ovea kohti. Hänen toinen kätensä liukui lähintä hyllyä pitkin, kunnes löysi pitkän kudontaneulan, ja puristui sen ympärille. Mies jäi ovenraon tuntumaan, kehossaan tuttu jännite joka voisi räjähtää toimintaan minä hetkenä hyvänsä. Jos Alena nyt sanoisi jotain väärää, ei vaatturi voisi enää paikata sitä virhettä.
Silloin Nimettömän olisi varmistettava, että hän olisi ainoa joka kävelee tästä talosta ulos.
User avatar
Anlie
Posts: 181
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kerjäävällä ei ole varaa valita

Post by Anlie »

Naisen selittäessä rahapussin tarkoitusta Alenan teki mieli irvistää. Imelää valetta, jota kieltämättä oli mukava kuunnella. Mutta kauniit sanat eivät saaneet hänen mieltään muuttumaan.
Puhui nainen sitten totta siitä ettei tiennyt hänen ja Thardinin sopimuksen yksityiskohdista tai ei, Alena vain tuhahti tyytymättömästi tämän vastaukselle, eikä haastanut naista enempää. ”Sen näemme sitten”, Alena totesi kuivasti. Olisi luullut että he lähettäisivät jonkun joka oli eniten perillä nimenomaan Alenaan liittyvistä asioista, tuskin Nimetön olisi pitänyt hänen tyhjänpäiväisiä suunnitelmiaan salassa. Ehkäpä vallankaappaus oli todella vienyt kaiken ajan, puolin ja toisin. Minkä vuoksi Alena sai jäädä nuolemaan näppejään.

Alenan mieliksi apuri tarttui syöttiin. Kunpa vain nainen tietäisi miten lähellä oli, mutta vaatturi piti ilmeensä kurissa, eli uteliaan hämmentyneenä. Kuinkahan pitkään tämä kissa ja hiiri –leikki oli jatkunut ennen hänen liikkeeseensä päätymistä, tilanne olisi ehkä huvittanut Alenaa ellei loppunäytöksen paikkana todella olisi uhannut olla hänen lattiansa.
”Naapurini vahtii liikettäni poissaollessani, en ole nähnyt häntä itse. Lähti heti kun kuuli etten ole paikalla - erikoista että hän kuulemma kysyi minua nimeltä”, Alena näytti siltä kuin olisi vasta äskettäin tajunnut asian kummallisuuden, mutta kohautti sitten olkapäitään ”Kerjäläisiä täällä kyllä riittää, useimmat vain ovat jo oppineet kiertämään oveni kaukaa” Lähinnä sen vuoksi ettei haltia juuri koskaan suostunut mitään antamaan, mutta nainen voisi kuvitella mitä halusi.

Naisen lähestyminen sai Alenan miltein astahtamaan taaksepäin, mutta vastaliikkeenä hän laskikin kätensä lanteilleen, lähemmäs asettaan. Tämä ilmeisesti yritti hieroa jonkinlaista ystävyyttä heidän välilleen, mutta Alenalla ei ollut syytä heittäytyä leikkiin. Eihän hän järin ystävällinen Nimettömän juoksupojille ennenkään ollut.
”Vaarallinen?” Alena kohotti yllättyneenä kulmiaan, ”Mitä hän sitten haluaa, muuta kuin rahaa?” Vaatturi antoi ilmeensä synketä asteittain ja tyytymättömyyden viivähtää jälleen pinnassa.
”Olisi voinut toivoa että herra Thardin pitäisi tuollaiset vihollisensa aisoissa. Kerjäläisenä esiintyminen kai on sitten pelkkä kulissi? Kuka hän on?” Vaatturi madalsi ääntään, huolta jäljitellen. Tiesikö apurikaan? Tai vastaisiko tämä lainkaan?

”Osaan kyllä pitää huolen itsestäni,” Alena haki itsevarmuuden takaisin ääneensä, ”mutta en halua tänne ketään säikyttelemään asiakkaitani. Minulla on maine ylläpidettävänä. Jos hän ilmestyy tänne uudelleen, otan teihin pikimmiten yhteyttä ja voinen luottaa siihen että hoidatte asian mahdollisimman nopeasti ja tahdikkaasti.” Vaatturi nyökkäsi naiselle luottamuksen osoituksena, kuin olisi solminut sopimuksen tämän kanssa.
Mitähän hänen vieraansa takahuoneessa mahtoi ajatella, ajatus muistutti olemassaolostaan Alenan takaraivossa. Jos enää oli edes paikalla, olisiko tämä livahtanut takaovesta sisäpihalle ja kattojen kautta takaisin kadulle? Eihän Alena tiennyt miten kärsimätön mies oli, päättäisikö tämä lopettaa keskustelun ennen kuin he päätyisivät tiettyyn pisteeseen. Mikä piste se oli?

”Kunhan herra Thardin kiireiltään ehtii keskustella kanssani, jospa hän tässä löytyneessä suopeudessaan voisi ennakolta ilmoittaa vierailunsa. Kunnioituksen osoittaminen teoilla lämmittäisi sydäntäni enemmän kuin kulta.” Alena loi naiseen merkitsevän katseen, odottaen lisää lepyttelyä ja vakuuttelua siitä miten hänen toiveensa nyt otettaisiin huomioon. Pieni toive, sama mitä Alena oli aikoinaan Nimettömältä toivonut ja tullut ainoastaan torjutuksi, mutta tällä kertaa vaatturi ei pyytänyt sitä vain egoansa suojellakseen.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 592
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kerjäävällä ei ole varaa valita

Post by Kuparirapu »

Naisen kasvot vakavoituivat, ja hän näytti epäröivän. Mutta se ei ollut vain varovaista harkintaa, mitä hän voisi paljastaa. Enemmänkin se näytti sellaisen epäröinniltä, joka ei uskaltanut päästää rehellisiä mielipiteitään pinnalle. Jonkun, joka oli oppinut pitäytymään siististi hiljaa, eikä osannut kunnolla hellittää sitä ulkokuvaa edes turvallisessa ympäristössä. Eikä nainen edes tiennyt, että kysymyksen kohde seisoi aivan lähettyvillä, silmissään vaarallinen katse ja kädessää tapa toteuttaa ne vaaralliset ajatukset.
"Me...emme tiedä hänen nimeään, emmekä tarkasti mistä hän on tullut," nainen totesi pysähdellen puheessaan silloin tällöin. "Kuka hän onkin, hän on tyystin ilman sielua, tai omatuntoa. Kylmäsydäminen äpärä, joka tekee mitä ikinä haluaa kunhan saa itse siitä hyötyä. Väliäkö sillä, kenen kustannuksella. Ja kaiken päälle hän näyttää vakuuttelevan itselleen, että on oikeassa mielipiteidensä kanssa. Jos hän katsoo jonkun loukanneen häntä, tai asettuneen millään tavalla tielleen, hän ei välitä mistään ennen kuin on hankkinut koston johon kuvittelee olevansa oikeutettu."
Loppua kohden naisen ääneen oli hiipinyt kiihkeä sävy, tämän vuodattaessa ilmeisen rehellisiä näkemyksiään ääneen, kenties ensimmäistä kertaa. Ryhdistäytyen nopeasti Alenan edessä nainen tasoitteli jälleen kasvonsa ja sanoi:
"Hän pääsi yllättämään herra Thardinin, ja siksi herra on tekemässä kaikkensa saadakseen tämän henkilön kiinni teoistaan. Koska rahan sijaan tämä henkilö haluaa vain aiheuttaa vahinkoa muille, seurauksista välittämättä."

Takahuoneessa Nimetön seisoi liikkumatta ovenraossa, ja hänen kasvonsa pysyivät ilmeettöminä. Koska mies oli samaa mieltä.
Kaikki sanottu oli totta, ja Nimetön oli kuvitellut alaistensa ymmärtäneet mitä se tarkoittaa. Hän oli antelias isäntä, mutta vaarallinen vihollinen. Mikäli nuo olivat ymmärtäneet paikkansa ja tekivät tehtävänsä, ei heillä ollut mitään syytä epäillä omaa tulevaisuuttaan. Erityisesti, koska nuo olivat nähneet, mitä Nimetön oli tehnyt muille jotka olivat pettäneet hänen luottamuksensa. Tai hänen odotuksensa. Oliko hänen alaisillaan noin puutteellinen kuva siitä, millaiseen elämään he olivat aikoinaan ryhtyneet? Koska jos näin oli, Nimettömän täytyi korjata sitä mielikuvaa hetimiten.

"En usko että hän yrittää tehdä itsestään suurta numeroa," nainen vakuutteli nopeasti Alenan ilmaistessa huolensa asiakkaistaan ja maineestaan. "Kuten sanottu, häntä etsitään kiihkeästi, ja varma tapa päästä hänestä eroon on kieltäytyä kaikesta mitä hän tarjoaa. Mutta jos tapaatte hänet, älkää kertoko käynnistäni. Hän voisi tehdä jotain harkitsematonta, jos kuvittelee paljastuvansa takianne."
Nimetön hillitsi kitkeränhuvittuneen tuhahduksen. Oikeassa olette, melkoisen oikeassa.
Nainen nyökkäsi myöntyväisesti Alenan viimeiselle toiveelle:
"Kyllä, pyrimme ehdottomasti tekemään niin. Mikäli hänen ja asiakkaidensa suhteisiin on jäänyt puutteita, herra Thardin pyrkii paikkaamaan ne parhaansa mukaan. Onhan kyseessä kuitenkin molempien etu."
Nainen nosti vielä hymyn kasvoilleen, mahdollisimman vilpittömän näköisen, ja nyökäten pöydälle asetettua rahapussia kohti lisäsi:
"Mutta nyt olen sanonut sanottavani. Herra Thardin pahoittelee tilannetta, pyytää kultaisesti teiltä anteeksi, ja ilmoitamme hyvissä ajoin kun hän ehtii keskustella kanssanne kasvokkain. Sen lisäksi haluamme tarjota vain varoitukseni, ja toiveen että pidätte silmällä tämän epäilyttävän henkilön varalta. Toivotan teille hyvää illanjatkoa, neiti Alena. Toivottavasti seuraava tapaamisenne meidän kanssamme on paremmissa merkeissä."
Nainen painoi vielä kunnioittavasti päätään, ja kääntyi sitten ovelle. Nimetön näki kuinka naisen askeleet suorastaan pursusivat helpotusta tämän astuessa ulos viileään iltaan, ilmeisesti hän kuvitteli tehneensä erinomaisen hyvää työtä. Nimetön palkitsisi tuollaisesta esityksestä kepillä, eikä porkkanalla, mutta nyt ei ollut aika tuhlata ajatuksiaan sellaiseen. Odottaen turvallisen hetken, vanhasta tottumukesta ettei hän päätyisi huolimattomuuttaan yllätetyksi, Nimetön työnsi takahuoneen oven auki. Hänen kylmät silmänsä vilahtivat pöydälle asetetussa rahapussissa, mutta kääntyivät sitten Alenaan.
"Kuvittelin että olisit kääntänyt hänet ovella pois, Thardinhan epäonnistui toimeksiannossasi. Se olisi ollut täysin uskottava syy kieltäytyä keskustelemasta hänen kanssaan."
Nimetön viivytteli ovensuussa, ja asetti kudontaneulan vaivihkaa lähimmälle hyllylle. Vaara paljastua oli hetkeksi hälvennyt, mutta se roikkui edelleen ilmassa kuin musta häkä.
"Mitä aiot nyt tehdä?" mies kysyi, ja hänen kysymyksensä kantoi mukanaan monen monta kaltaistaan. Aikoiko Alena tavata Thardinin? Mitä suunnitelmia hänellä olisi Nimettömän varalle? Ja miten tämä tilanne tulisi Alenan mielestä etenemään, koska juuri nyt vaatturi piteli käsissään eniten kortteja.
User avatar
Anlie
Posts: 181
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Kerjäävällä ei ole varaa valita

Post by Anlie »

Naisen epäröinti sai vaatturin pidättämään hengitystään, mutta vastaus sai jännityksen lapojen välissä raukeamaan. Apuri ei kertonut mitään mistä Alena ei olisi jo muodostanut omaa mielikuvaansa ja Nimettömän todelliset motiivit jäivät edelleen mysteeriksi. Ei hänen kai olisi pitänyt odottaa mitään muutakaan. Pelko oli istuettu apuriin niin syvälle, että tapa jolla hän puhui sai tahattomasti Alenallekin kylmät väreet humahtamaan alaselästä kohti niskaa, eikä hän peitellyt värähdystään.
Naisen vakuuttelulle siitä, että tilanne tulisi kääntymään vielä parhain päin heidän molempien näkökulmasta, Alena ei voinut kuin nyökätä ylhäisen hyväksyvästi. Naisen luottavaisuus ja läpi kuultava helpotus kuristivat hänen kurkkuaan, miltein katumaan että oli enempää yrittänytkään udella. Alena ei halunnut miettiä tekojensa mahdollisia seurauksia pidemmälle, varsinkaan kun hänellä ei ollut kapinoinnin kanssa mitään tekemistä. Itsepähän olivat kuoppansa kaivaneet.
”Se on myös minun toiveeni”, Alena vastasi kevyellä nyökkäyksellä naisen eleeseen ja jäi paikoilleen katsomaan ovelle kun tämä nykäisi sen kiinni. Vaatturi kuunteli ja odotti, kunnes pettymyksekseen kuuli, miten hetken kuluttua takahuoneen ovi työnnettiin auki. Alena kääntyi, parahiksi nähdäkseen Nimettömän vilkaisun pöydälle ja takaisin häneen.

”Niin”, nainen vastasi Nimettömän oletuksiin neutraalilla, selittelemättömällä äänensävyllä. ”Se kai olisi sopinut sinulle paremmin?”
Keskustelu oli avannut Alenalle takaportin ulos ja eroon Nimettömästä, mikä ei varmasti ollut kuulunut tämän suunnitelmiin. Alena ei olisi ollut yllättynyt uusista vaatimuksista, ohjeista ja käskyistä, mutta tämä pinnallinen rauhallisuus herätti hänessä uudenlaista levottomuutta. Hän voisi tehdä jotain harkitsematonta, jos kuvittelee paljastuvansa takianne. Nimetön laski jotakin kädestään - metallin vaimea kilahdus puuta vasten – Alena rypisti kulmiaan. Hänhän nimenomaan käski olla koskematta mihinkään.
Liikettä seuraava kysymys tuntui Nimettömän lausumana oudon vieraalta, pelottavan painavalta, samoin kuin se hiljaisuus, joka laskeutui heidän välilleen, kun Alena ei vastannut. He molemmat tiesivät että Alena vaihtaisi puoltansa tilanteen niin vaatiessa. Hän pystyi huijaamaan alaista, mutta tuskin mestaria itseään ja kaikki vakuuttelu päinvastaisesta kuulostaisi tämän korvissa ontolta.

”Teen mitä pyysit.”

”Otan selvää missä voit tavata kontaktisi rauhassa, tai välitän viestisi, miten haluat”, Alena jatkoi aiempaa keskustelua tyynempänä ja määrätietoisempana, toistaen Nimettömän luettelemat asiat kuin todistaakseen ettei ollut niitä unohtanut. Thardinin mainitseminen saattaisi sytyttää jonkinasteista hampaidenkiristelyä, mutta ei hän sitä voisi jättää tekemättäkään, vaikka kuinka olisi halunnut. ”Mitä tulee Thardiniin ja muihin, pidän heitä silmällä. Tapaan, jos se tuntuu sinusta tarpeelliselta.” Eikä loppuja ajatuksiaan Alena aikonut sanoa ääneen.
Hänen katseensa harhautui taas rahoihin. Pragmaattisuus tuskin rauhoittaisi Nimetöntä riittävästi ja Alena mieluusti jättäisi selvittämättä mitä harkitsemattomuus tämän kohdalla tulisi tarkoittamaan. ”Pelkällä rahalla en saa haluamaani, en ole saanut enää vähään aikaan”, Alena jatkoi hiljaa. Sääli ettei asioiden laita ollut välittynyt Nimettömän apureille, ehkä heillä sitten olisi ollut jokin sauma saada hänet puolelleen. ”Eikä sinusta kuolleena ole minulle hyötyä. Toivoisin että tunne olisi molemminpuolinen.” Alena ei voinut hillitä pientä pisteliäisyyttä äänessään ja katseessaan, joka suunnattiin jälleen mieheen. Tämä olisi voinut jo aiemmin laskea käsistään sen, mitä ikinä takahuoneesta oli löytänytkään.

”Kunhan saan asioitasi järjestettyä, sillä välin -”, Alena pysäytti aloittamansa lauseen, epävarmana miten sitä jatkaisi. Päätään selvitellessään Alena oli päätynyt myöntämään itselleen ettei selviäisi yksin eteenpäin urallaan, niin tuskallista kuin sen myöntäminen olikin. Hän tarvitsisi tukijan, jonkun jonka nimellä hän voisi voisi avata niitä ovia, jotka pelkällä raa’alla työnteolla jäisivät häneltä ikuisesti kiinni. Olisi kuitenkin sinisilmäistä ajatella, että Alena vielä joskus kiinnittäisi jonkun riittävän tärkeän huomion. Hänen pitäisi ottaa se huomio.
Siihen Alena tarvitsi kuitenkin apua, mutta miten paljon hän sitä loppujen lopuksi edes halusi ottaa vastaan? Nimettömän avulla hän voisi saada aikaan dramaattisemman vaikutuksen kuin yksinään, mutta samalla saattaisi itsensä umpikujaan, missä hän olisi jatkuvasti riippuvainen miehen tai jonkun muun avusta. Hänen täytyisi edetä suunnitelmassaan sillä mitä hänellä oli ja luottaa että se riitti. Selustansa Alena voisi kuitenkin Nimettömän avulla turvata.

Muutamaa nimeä Alena oli pyöritellyt mielessään, mutta aina hän tuntui palaavan siihen yhteen tiettyyn. Kauppiaat ja killan korkea-arvoisimmatkin jäsenet vaihtuivat, mutta aateliset pysyivät. Eikä Alena halunnut tuhlata pyyntöään kehenkään vähäpätöisempään. Vaatturi nojasi kevyesti pöytään ja alkoi erotella kullan joukosta hopeaisia sayreja hitaasti, laskien ne pöydälle omaan pieneen pinoonsa.
”Sillä välin sinä etsit minulle Dalena Valeyalanista asian, mitä hän ei olisi halunnut kenenkään tietävän.” Alena lausui sanat hitaasti, kuin varmistellen itselleen, että oli vihdoin tehnyt lopullisen päätöksensä. ”Todisteiden kera. Hänestäkin liikkuu kaikenlaista soopaa vailla mitään totuudenperää, mutta sellaisesta ei ole minulle hyötyä.” Jälleen vilkaisu Nimettömän puoleen. Pyynnössä oli kiinni paljon, ehkä enemmän kuin mies ikinä ymmärtäisi. ”Etsi minulle jotakin mitä hän ei voi kieltää.”
”Sen jälkeen voimme katsoa sitä raha-asiaa suuremmassa mittakaavassa.” Alena siirsi kämmenensä suojassa erottelemansa rahat pöytää pitkin kohti takaseinää. Nimetön varmasti tarvitsisi sievoisen summan palkatakseen tarpeeksi apua edes yrittääkseen kaapata valtaa takaisin ja pysyisi ehkä hyödyllisenä juuri niin kauan kunnes saisi Alenalta kaiken tarvitsemansa. Tämä voisi jatkaa kerjäämistä vielä tovin.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 592
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kerjäävällä ei ole varaa valita

Post by Kuparirapu »

Nimetön odotti Alenan vastausta, täysin hiljaa ja täysin tyynesti. Tämä oli yleensä se hetki, kun hölmöt ja kärsimättömät turvautuivat väkivaltaan uhkaillakseen asioita kulkemaan haluamaansa suuntaan. Mutta sellainen ei ikinä toimisi pitkään. Moinen uhka tylsyisi ennenpitkää, ja silloin vastapuolella olisi vain enemmän syitä pettää uhkailijansa. Ei, nyt oli Alenan itse päädyttävä järkevimpään päätökseen. Koska silloin tuo osaisi muistuttaa itse itseään, miksi oli niin tehnyt.

Kun Alena sitten lausui myöntymyksensä, ja sen mukana tarjosi apunsa hänelle, Nimettömän toinen kulma kohosi lyhyen yllättyneesti. Toki hän oli tyytyväinen tulokseen, sen takia hän oli tänne tullut, mutta samaan aikaan hän ei olisi ihmetellyt jos Alena olisi päättänyt pestä kätensä koko sotkusta. Kenties hän oli jälleen aliarvioinut tuon naisen luonteenlujuuden...
Vaatturin luettelemat ehdot toivat Nimettömän pois pohdinnoista. Hän nyökkäsi lyhyesti, tämä oli tyydyttävä lopputulos tällaisessa tilanteessa. Ja ken tiesi, ehkä Alenan kautta Nimetön voisi onkia tietoonsa mitä ne petturit Thardinin nimen takana oikein puuhasivat.
"Rahan sanotaan avaavan kaikki ovet. Joka niin sanoo, ei ole selvästi yrittänyt sitä koskaan," Nimetön totesi tasaisesti. Alenan mulkaisuun, ja peiteltyyn syytökseen, hän vastasi omallaan ja lisäsi:
"Olen samaa mieltä asiasta, meidän kummankin kohdalla."
Sitten tuli epäröivä hetki, jolloin Alena punnitsi vaihtoehtojaan. Nimetön aavisteli pian saavansa osakseen käskyn, kehotuksen tai vaatimuksen, joka olisi hintana tähän asti myönnetyistä eduista. Mies ei epäillyt kykenevänsä täyttämään, mitä ikinä vaatturi keksisikään vaatia häneltä, mutta samalla hän oli kieltämättä utelias. Kuinka pitkälle Alena uskaltaisi kurkotella, vaikka sitten hänen kauttaan?
Dalena Valeyalan. Nimettömän silmät kapenivat mietteläästi, ja hän käänsi katseensa mietteliäästi sivummalle. Rikas perijätär, jolla oli myös vetoa armeijan suuntaan. Melkoisen arvokas kohde, vaikka Nimetön muistelikin jonkin kuolemantapauksen lähipiirissä olleen isoimpia tapauksia joissa Valeyalan oli mukana. Hän katsahti takaisin Alenaan, kun tämä liu'utti kasan sayreita häntä kohti. Hupaisan pikkuinen summa, mutta tässä vaiheessa yhtä arvokas kuin se olisi ollut kultainen. Jokainen kuparinmuru oli nyt pantava käyttöön, erityisesti jos Nimettömän täytyi kiemurrella itselleen paikka Valeyalanien lähellä.
"Hyvä on," mies totesi, ja siistillä liikkeellä pyyhkäisi hopean vyökukkaroonsa. "Olisin utelias kuulemaan, mikä Valeyalanien perijättäressä kiinnostaa, mutta se ei taida kuulua tähän keskusteluun. Minä otan hänestä selvää, jotakin...hyödyllistä, ja tuon sen sinun tietoosi viipymättä."
Nimetön nykäisi vyöpussin kiinni, ja lisäsi vielä:
"Kakis kiltanne jäsentä. Nashar Tallen, ja Ettan Val-Mael. On parempi että tapaan kummankin erikseen, ja anna heidän kuvitella tapaamisen olevan heidän ehdoillaan sovittu. He voivat päättää paikan, jos niin haluavat, ja samalla he eivät ala epäilemään sinun osuuttasi asiaan."
Kääntäen liiviään paremmin yllään Nimetön harppoi Alenan ohi ovea kohti.
"Kaksi viikkoa. Silloin tulen kertomaan, mitä olen ehtinyt saada selville. Oletan että se sopii?"
Nimetön kääntyi vielä katsomaan Alenaa, ja ensimmäistä kertaa mies ei yrittänyt painaa vaatturia katseellaan alemmas. Nimetön osasi ymmärtää oman asemansa, ja seisoi nyt Alenan kanssa rinnakkain. Niin yhdenvertaisena, kuin vain oli mahdollista. Koska nyt heillä oli sopimus, vaikka sitten epävakaa ja epäilysten tahraama.
Eikä Nimetön rikkonut sopimuksiaan koskaan.
Post Reply