Ajan miekka

Suuri manner on täynnä kaupunkeja, kyliä ja tutkimattomia kolkkia, joihin matkalainen saattaa eksyä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 598
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ajan miekka

Post by Kuparirapu »

Jokin...jokin tuossa miehessä hämmensi Llianjinia. Eikä hän kuollakseen osannut nimetä, mikä yksityiskohta miehessä oli pielessä. Naamion alta paljastuva hymy oli sekin kaikkea muuta kuin rauhoittava, ja Vildarin puheissa oli niissäkin epämiellyttävä sointi. Kuin sellaisen, joka tietäisi enemmän kuin muut, ja myhäili itsekseen katsoessaan maailmaa kuin jotain suurta arvoitusta johon vain hän tiesi vastauksen.
Vanha haltia vilkaisi Lalfarin selkää. Hän ei osannut edes kuvitella, miltä naisesta mahtoi tuntua juuri nyt. Aiemmat epäilyt oli nyt vahvistettu, ja niiden mukana vyöryisi hukuttava tulva lisää kysymyksiä. Erityisesti sen perusteella, mitä Vildar lisäsi puhuessaan. Llianjin yllättyi itsekin, miten Vildarin sanat pistivät hänen luontoonsa. Harvoin, jos koskaan, kukaan ihminen tai ihmisen näköinen haastoi haltioiden elämänkokemusta tuolla tavalla. Mutta kaiken perusteella ei ollut mahdotonta, että Vildar oli paljon vanhempi kuin miltä päällepäin näytti.

Ajan Miekan liike Vildarin kädessä näytti siltä, kuin se olisi kulkenut jonkin eteerisen nesteen halki tavallisen ilman sijasta. Llianjin tunsi kylmän hikipisaran nousevan kaulansa syrjälle näyn edessä. Hänellä ei ollut aavistustakaan tuon miekan mahdista, mutta hän tiesi tarpeeksi magiasta pelätäkseen sitä. Tuollainen lumottu terä voisi sivaltaa muunkin kuin vain lihan ja luun lävitse, ja sellaisen esineen käytteleminen noin varomattoman näköisesti ei auttanut Llianjinin pahoihin aavistuksiin.
"Muuttaakseen maailmaa...? Llianjin ajatteli, ja vilkaisi lyhyesti Taenyatharin suuntaan. Ei kai sentään...eihän sellainen ollut mahdollista?
Eihän?

"Armeija ei ole meitä lähettänyt tänne. Olemme täällä kukin oman polkumme kautta, mutta yhteisen asian vuoksi. Haluamme suojella maailmaa siltä onnettomuudelta, joka sen tulevaisuudessa tulee olemaan mikäli Valtiaslohikäärmettä pysäytetä," Llianjin lausui, ja pakottaen jalkansa liikkeelle astui askeleen lähemmäs. Ezramin ja Ion rinnalle, yhä pitäen etäisyytensä Vildariin mutta luoden yhtenäistä rintamaa tovereidensa kanssa. "Emme tiedä, mitä Armeija mahtaa olla tapahtuneesta mieltä, ja juuri nyt en usko että sillä on edes merkitystä. Juuri nyt tärkeintä ovat meidän päätöksemme ja tekomme. Yhtä lailla kuin sinunkin."
Ajan Miekka veti Llianjinin katsetta puoleensa kuin kurimus laivaa, ja hän pakotti kohtaamaan Vildarin hopeanharmaisiin silmiin.
"Luulen pystyväni ainakin kuvittelemaan, minkälainen epäoikeudenmukaisuus sinua...ja mestariasi...on kohdannut. Mutta jokainen meistä haluaa nähdä itsensä sankarina, silloinkin kun tekomme kääntyvät muiden silmissä pois sankarillisesta. Me teemme virheitä, kukin meistä, mutta samaan aikaan on vaarallista vakuuttaa itselleen, että voisi alkaa tekemään päätöksiä koko maailman puolesta."
Llianjin nyökkäsi Ajan Miekkaa kohti, ja valiten sanansa tarkkaan lausui:
"Sanot että Ajan Miekan avulla on mahdollista astua Ajattomaan Saliin. Nyt, kun olet sellaisen vallan äärellä, kerrohan meille tämä: miten ajattelit pitää maailman turvassa? Millä tavoin haluat tehdä siitä sellaisen kuin...kuin sinun mielestäsi olisi parempi?"
User avatar
Anlie
Posts: 184
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Ajan miekka

Post by Anlie »

Miehestä ei oikein ottanut selvää. Se teki Ioachimin levottomaksi. Välillä tämä tuntui maskinsa alla irvistelevän kivusta, välillä tuijotti tiukasti kutakin heistä ja lopulta puhkesi niin omahyväiseen keskusteluun, että Iosta tuntui kuin he seuraisivat ainakin kolmen eri henkilön taistelua yhdessä miehessä. Ainakin tämä yksi tuntui tietävän mitä oli tehnyt ja oli osannut odottaa seuraajia. Sankarillisuus särähti Ion korvaan - ainakin jos Linjen puheisiin oli uskominen, Vildar uskoi tekevänsä oikein – miksi tämä asetti itsensä vastakkaiselle puolelle?

Puheen kääntyessä Lalfariin Iokin vilkaisi naista kohti, tuntien kuitenkin pientä helpotusta siitä että Ezram oli siirtänyt kämmenensä tämän olkapäälle. Oli hän naisen tekemisistä mitä mieltä hyvänsä, ei hän toivonut että kenenkään tarvitsisi kohdata tuollaista katsetta omalta vanhemmaltaan. Ioachimin mielestä Vildar ei käyttäytynyt kuin isän olisi kuulunut.
Vildarin käden liike sai Ioachimin astumaan eteenpäin, mutta hän ei ottanut seuraavaa askelta, kun liike ei jatkanut vaakatasoa pidemmälle. Miekka totisesti oli nimensä veroinen, eikä Vildar vaikutanut olevan tietämätön senkään suhteen. Tämän suunnitelmat tuntuivat olevan selvät, mutta silti hän oli jäänyt odottamaan aukiolle? Lalfarin takia? Vildar kuitenkin hyppäsi puheissaan jo armeijaan ja sen taustalla toimiviin voimiin. Ion suusta karkasi epäuskoinen ähkäisy, mutta Vildarin painuessa omiin ajatuksiinsa oli ehkä parempi että nuorukainen ei laukonut ajatustaan ääneen. Mitä tekemistä armeijoilla oli miekan ja salin kanssa?
Ezram ja Llianjin tarttuivat molemmat haluun ymmärtää Vildarin pyrkimyksiä – oliko silläkään merkitystä, mitä tämä selvästi hulluuden syövereihin ajautunut mies halusi? Tiesikö tämä itsekkään? Iosta alkoi vaikuttaa vain selvemmältä, että puhumisella Vildaria tuskin pysäytettäisiin.
Post Reply