Kuinka opitaan kaupungin tavoille

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Viherkivi
Posts: 144
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Kuinka opitaan kaupungin tavoille

Post by Viherkivi »

Vilutar otti vanhemman konstan sanoja sisäänsä ja lukitsi niitä jonnekin pääkopan sopukoihin. Tottahan tuo kokeneempi nainen puhui, olihan Vilutar jo huomannut asian, ainakin joissain paikoissa.
"Tuli ainakin koettua etteivät oikein tykkää eteläisistä täällä pohjoisessa.", hän sanoi sitten kuivahtanut ilme naamallaan. "Saman koulutuksen 'kaverit' eivät viitsineet opetella edes nimeäni, sanoivat vaan 'etelän likaksi' ja 'etelän leteiksi'. Samalla Vilutar sormeili yhtä ohutta lettiään, yhden neljästä jotka välttämättä oli halunnut pitää, vaikka isoin ja paksuin letti olikin leikattu turvallisuuden vuoksi pois.

"Eivätkä oikein tykänneet innokkuudestanikaan.", Vilutar sitten lisäsi, mutta kohautti olkiaan. Tilanne joskus oli mitä oli, kateelliset parjasivat ja tyhjät tynnyrit kolisivat eniten, vai miten se meni.
"En kuitenkaan usko, että korkeat standardit ketään satuttavat, päin vastoin. Vannoin itselleni tekeväni aina parhaani, vaikka pitänee kaiketi muistaa että henkilökohtainen paras voi vaihdella eri päivien mukaan."

Hän sitten napsi eväistään viimeiset pois, ja taitteli eväspussukkansa pois, vaihtoi hieman asentoa ja venytteli käsivarsiaan.
"Mitenkä sitten kierroksen jälkeen? Ilmoittaudun vartiotuvalleni ja kirjaan itseni ulos vuorosta?", hän kysyi vanhemmalta konstaapelilta. "Tuskin joka kerta tarvitsee jokaikistä pulunkakkia raportoida?"
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 598
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuinka opitaan kaupungin tavoille

Post by Kuparirapu »

Yfrit nyökkäsi, ja tämän huulilla näkyi pieni osaaottava hymähdys.
"Harvemmin sillä on väliä, mistä ilmansuunnasta tuuli on tänne puhaltanut, mutta ehkä ymmärrettävää ettei sinulla nimi ota tarttuakseen ihan heti. Kolmea tavua pitempiä kun on vaikea karjaista napakasti käskynjaossa. Ja jos tuntuu että porukka höhöttelee selän takana koska synnyit jäille, niin älä ota turhaan itseesi. Meillä ei ole ollut ikinä peikkoa täällä, kuvittelepa vain paljonko vitsejä vartiotuvalla saataisiin väännettyä pelkästä hännästä? Tai jo sellainen sulkainen Ajanlan sattuisi värväytymään, täällä kuultaisiin 'muna vai kana' - vitsejä kyllästymiseen asti."
Hymähtäen Yfrit haukkasi viimeisen leipänsä suuhunsa, ja nielaistuaan sen ripeästi nyökkäsi Viluttaren sanoille:
"No niin, löytyyhän sitä siveää sinistä vielä niistä silmistä. Kuten sanottu, jokainen meistä tekee työnsä kuten itse parhaaksi näkee. Eikä se mene koskaan hukkaan, kun jotkut osaavat olla huolellisia hommiensa suhteen. Ties vaikka jossain vaiheessa päästään näkemään kun sinulla kiiltävät ylemmät arvomerkit puvussa."

Yfrit viimeisteli itsekin lounaansa muutamalla ahneella haukkauksella, siirtäen sipulin muhjuiset lohkot sivuun lintujen iloksi. Nuolaisten murut sormenkärjistään ja pyyhkien ne ronskisti housujensääreen hän vastasi:
"Jep, ei se sen suurempi juhlallisuus ole, jollet halua jäädä vaihtamaan paria sanaa muiden kanssa. Raporttien kirjoittajalle kannattaa mainita, jos olet jonkun isomman jutun joutunut selvittämään kierroksella. Isompi tappelu, tai jos on käynyt onnettomuus jossa on tullut vahinkoja. Tietävät sitten ohjeistaa muita saman alueen kiertäviä että pitävät silmänsä auki, ja voivat valmistautua jos onnettomuudesta tullaan myöhemmin kyselemään tarkemmin.
Ja aina menet kertomaan, jos olet satuttanut itsesi jossain vaiheessa kierrosta. Pienet ruhjeet osaat varmasti irvistää kyllä piiloon, mutta kaikki mikä voi vaikuttaa työskentelyyn tulee tuoda esimiesten tietoon. Jos odottelet vaikka seuraavaan päiväänkin, niin eivät tuvalla usko että olet oikeasti kivussa kun kerran olet kotiinkin asti jaksanut mennä. Ei, menet heti kertomaan jos jotain käy, vaikka sitten pää kainalossa jotta näkevät että asia on oikea. Tilanteen mukaan määrätään sitten päivä pari lepoa tai käynti parantajan luona. Äläkä pelkää yhtään, että muut joutuvat paikkaamaan kierrostasi. Puolikuntoinen kaartilainen ei tee yhtään mitään, ja sitä voi nopeasti rikkoa itsensä vakavammin jos yrittää väkisin kiertää kaupungin nilkka hajalla."
Yfrit oikaisi itsensä seisomaan, ja asetteli kypäräänsä uudelleen jäykkien hiustensa peitoksi.
"Hyvässä alussa sinulla nättävät asiat jo olevan, loppu tulee sitten kokemuksella. Teet tällaisia päiviä nelisen viikkoa, niin jalat osaavat jo kulkea itsekseen oikeaan suuntaan."
Kokeneempi kaartilainen väläytti lopuksi rohkaisevan hymynpoikasen Viluttarelle, ennen kuin mutisi rosoisen kirouksen tunkiessaan otsahiukset kypärän reunan alle.
"No niin, tauko päättyy kolme-kaksi-yksi ja siihen. Sitten on kierros laitureiden halki muurinpohjalle, josta Lyst ja Constia vaihtavat meidän kanssamme reittiä. Saat näyttää että osaat sinne pitämättä kädestä. Ja sitten mennään, mars!"
User avatar
Viherkivi
Posts: 144
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Kuinka opitaan kaupungin tavoille

Post by Viherkivi »

Ihan pienen hetken Vilutar pohdiskeli mahdollista ajanlan-kollegaa... Sellaisethan osasivat lentää, ei olisi ollut mitenkään mahdottoman huono ajatus, jos kaarti olisi saanut vahvistusta ilmojen teiden kulkijoilta. Siivekkäät olisivat ainakin voineet tarjota täysin erilaista, uudenlaista, näkökulmaa asioihin -- kirjaimellisesti. Hän katsahti hieman ylös ja mietti asiaa hetken, mutta palasi sitten todellisuuteen. Jos letit tai peikkojen hännät aiheuttivat sen kahdeksan kertaa kahdeksan vitsiä, niin siivet ja pomonaisen mainitsemat 'muna ja kana'-vitsit olisivat varmasti runsaampia. Suorastaan yltäkylläisiä. Vilutar huokaisi, joskin uskaltautui haaveilemaan arvomerkeistä, mutta vain ihan pikkuisen. Jos hän koskaan saisi mistään mitään ansiota, kyllä hän kiillottaisi merkin niin kirkkaaksi että johan siinä konnat sokaistuivat.

Vilutar hyppäsi jaloilleen kun tauon ilmoitettiin olevan ohi. Yfritin kokemus ja ohjeiden anto raportoinnista kuulosti ihan loogiselta. Samoin sairastupa-asiat, joskin Vilutar halusi varmistaa että osaisi ainakin jonkinlaisen ensiavun itsekin. Kannattaisi varmaan käydä parantajan luona oppimassa joitain taitoja, tai jos parantaja ei ollut vapaana, niin myös lapsenpäästäjä saattoi olla avuksi. Viluttaren kokemus oli, että tiukassa tilanteessa kätilö olisi parempi kuin kaikkein koristelluinkaan vartija, joskaan hänellä ei ollut sellaista hoivaviettiä, mutta onneksi itsesuojelutaitoja ja -halua löytyi.

Vilutar asetti kypärän takaisin päähänsä, ja kääntyili sitten hetken kun yritti muistaa reittiä laitureille. Oikeaan, vasempaan... Vai sittenkin oikeaan JA sitten vasempaan. Hänen poskensa punehtuivat hieman, mutta äkkiä jäätikköhaltia löysi oikean reitin.
"Vasempaan, portaat alas, ja sitten tiukka käännös oikealle laiturien suuntaan.", hän sanoi ääneen reittivalintansa ja toivoi että osui oikeaan.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 598
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kuinka opitaan kaupungin tavoille

Post by Kuparirapu »

Yfrit seuraili jäätikköhaltian vaitonaisia pohdiskeluja, kunnes tämä sai viimein kaivettua kallonpohjastaan reitin esille. Kokeneempi kaartilainen oli pienen painostavan hetken vaiti, naputellen sormillaan miekkansa pontta ja katsoen Vilutarta kuin olisi odottanut että tämä korjaisi sanomaansa jotenkin. Mutta lopulta Yfrit päästi tämän piinasta ja nyökkäsi :
"Oikein. Satamaa onneksi on helppo löytää, tietää olevansa perillä kun ensimmäinen lokinpaska napsahtaa kypärälle."
Yfrit harppasi eteenpäin, ja tutulla napakalla puolihuudolla jatkoi:
"Sitten eteenpäin mars, sanoinkin että sinä näytät tietä. Vasen jalka kiveen ja vasen, vasen, vasen..."
Vaikka nainen pitikin kasvonsa peruslukemilla, hän huomasi alkaneensa pitää tästä uudesta tulokkaasta. Tuolla oli selvästi hyvä annos järkeä päässä ja pyrki tekemään hommansa hyvin. Mutta tärkeimpänä osasi ottaa vastaan neuvoja kun niitä annettiin. Liian monen kanssa piti vääntää, koska nämä eivät osanneet ajatella kahta askeltaan pidemmälle ja sähläsivät. Toisten kanssa taas siksi, kun työt ja vastuut valuivat käsissä tekemättöminä eikä motivaatiota osattu löytää työstä johon oli itse ryhtynyt. Ja joillakin meni hermo jo siitä, että joku vähänkään epäili mitä tuli sanottua, vaikka vastaus olikin oikein.
Heidän harppoessaan eteenpäin Yfrit päätti painaa Viluttaren nimen tästä eteenpäin mieleensä. Omana alokaskautenaan ylemmät olivat häntä kutsuneet Ritiäiseksi seuraavaan talveen asti, loppua kohden pelkästään kiusallaan, ja se vanha härnäys maistui edelleen happamalta. Mutta eipä se ollut reilua laittaa omia vanhoja kaunojaan kiertoon. Varsinkin kun kohdalle osui näinkin hyvä tapaus.

//Tässäpä mukava paikka lopetella. Kiitokset hyvästä pelistä, mielenkiinnolla tulen kyllä seuraamaan Viluttaren jatkoa//
Post Reply