Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Post by Anlie »

//Sade ja Nalia, vaatturi saapuu vierailulle!//
Kadulle oli muodostunut miltein pysyvän oloisia lammikoita jo muutaman päivän jatkuneen sateen ansiosta. Lammikot olivat kaivertaneet itselleen osin syvempiä altaita, petollisia harhautuneelle askeleelle, kuten Alena oli jo lyhyellä kävelymatkallaan todistanut useamman epäonnisen kanssakulkijan toimesta. Siispä hän kiersi parhaansa mukaan jokaisen vähänkin epäilyttävän lätäkön, kannatellen vaivoin sekä helmojaan että koriaan. Kaupungin laidalle ja hänen määränpäähänsä ei ollut enää pitkä matka, mutta kuin ihmeen kaupalla Alenan helmat olivat suurimmaksi osaksi välttyneet enimmältä vettymiseltä.

Asiakkaastaan hän ei vielä ollut saanut selvää. Alena oli käsittänyt rouva Mahreinin tarttuneen ystävänsä suositukseen ja tullut sitten nyökyttelemään hyväksyvästi vaatturin kädenjäljelle – ja nyt hän matkasi sovitulle kotikäynnille. Varallisuutta, ystäviä seurapiirissä, asunto hyvämaineisella alueella ja skandaaliton lähimenneisyys rouvalla ainakin oli, mutta kaikki mielenkiintoinenhan piili aina suljettujen ovien takana. Vaikka Mahreinien oven takaa tuskin löytyisi salaliittoa hallintoa vastaan, laajan asiakaskunnan ylläpitäminen oikeassa yhteiskuntaluokassa ei koskaan ollut haitaksi.

Vihdoin vaatturi arveli olevansa oikean talon edessä ja kohotti kätensä koputukseen, tajuten samalla että joku käänsi ovenkahvaa toisella puolen ja peruutti hätäisesti muutaman askeleen ettei saisi ovesta nenilleen. Inhottava molskahdus ja kylmän sävähdys sai Alenan vetämään terävästi henkeä. Tietenkin yhden niistä kraatereista piti olla juuri hänen takanaan.

Ovesta tulija puhui edelleen jollekin takanaan, hengästyneesti ja kiihtyneesti: ”Tuhannet kiitokset, herra Marhein. Sukuselvityksellä pääsen eteenpäin tässä sotkussa, olipa onni että teiltä löytyi kopio. Pikkuserkun serkku, sallikaa minun nauraa.” Vieras poistui Alenaan vilkaisematta ja lammikoista välittämättä tarmokkaasti niiden läpi askeltaen, suojellen ilmeisesti vasta omistajaa vaihtanutta opusta takkinsa liepeillä. Naisella olisi käynyt sääliksi tämän housukangas, ellei olisi keskittynyt mielessään kiroilemaan omaa kömpelyyttään.
”Ah, herra Marhein?” Alena astahti varovasti lähemmäs ovea ja hipaisi sormillaan sen pieltä, ettei mies paiskaisi sitä kiinni hänen edestään. Hän haki pikaisesti kasvoilleen ystävällisen hymynsä ja haki katsekontaktia, yrittäen unohtaa vettä hörpänneen kenkänsä. ”Vaatturi Alena, olin sopinut tapaavani rouvan?”
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Post by sade »

Harro oli saanut seurasta tarpeekseen siltä päivältä, vaikka olikin mielestään tehnyt hyvän vaihdon kirjojen suhteen. Kuunneltuaan puoli aamua selvitystä suvusta, joka häntä ei kiinnostanut himpun vertaa ja johon tuntui kuuluvan vähintäänkin prinssi ja puoli valtakuntaa, hänen salonkikelpoinen ilmeensä ja sanansa olivat kulutettu lähes loppuun. Niinpä piti vähältä, ettei ovelle seuraavaksi ilmaantunut nainen saanut ovea suoraan näpeilleen. Tämän haltiaan viittaavat piirteet saivat Harron ajattelemaan, että jostain syystä eräs velhokoulu olisi jälleen onnistunut lähettämään yhden jäsenensä hänen siedettäväkseen. Siitä ei kuitenkaan tällä kertaa ollut kyse, vaan nainen esittäytyi vaatturiksi. Ja tarkemmin ajatellen, Harro muisti käyneensä keskustelua Maretan kanssa Nalian vaatteista ja pitkin hampain suostuneensa siihen, että tämä voisi hankkia haluamansa vaatekerran heidän tyttärelleen. Mutta haltiasta tämä ei ollut maininnut mitään ja Harro painoi asian mieleensä myöhempää keskustelua varten. Loppujen lopuksi, hän oli ainoa, joka tekisi Naliaa koskevat päätökset.

”Yläkerrassa, toinen ovi oikealta”, Harro totesi ja astui sitten takaisin työhuoneeseensa vetäen oven kiinni perässään selkeänä merkkinä siitä, että vieras oli omillaan. Portaat kuitenkin olivat näkyvissä Harron työhuoneeseen vievästä ovesta seuraavana. Niitä nouseva saattoi kuulla ylempää kuuluvia ääniä, tarkalleen ottaen Maretan nuhtelemassa vanhempaa tytärtään siitä, että tämän kasvot näyttivät jälleen siltä kuin yö olisi käytetty muuhun kuin nukkumiseen. Nalian ääntä ei kuulunut, sillä tyttö tyytyi ainoastaan nyökkäilemään tietäen vastaanväittämisen olevan turhaa. Nalia oli kyllä valvonut yöllä, mutta hänellä oli systeemi, jossa hän käytti lukemiseen osan yöstä ainoastaan joka toinen yö. Niin kauan, kun hän suoritti isän antamat tehtävät, isä ei kiinnittänyt asiaan huomiota ja hänen äidillään ei ollut mahdollisuutta tehdä muuta kuin saarnata niin kauan, kuin Harro olisi kotona. Tosin, jos Harro olisi saanut tietää, mitä kirjallisuutta Nalia öisin kahlasi läpi, tilanne olisi saattanut olla toinen.

”Et ole enää mikään pikkutyttö, joten sinun sietäisi ajatella…”, Mareta aloitti ennen kuin huomasi tulijan. Nopeasti kasvoille vaihtui ystävällisen kohtelias hymy. ”Teidän täytyy olla Alena? En kuullutkaan tuloanne”, Mareta sanoi hieman kysyvään sävyyn, sillä olisi olettanut kuulevansa alhaalta koputuksen tai Harron huikkauksen. Tuskinpa vaatturi oli vain livahtanut sisään.
”Mareta Marhein ja tämä on vanhempi tyttäreni Nalia”, nainen esittäytyi. Nalia nyökkäsi, vaikka tiesi äitinsä olettavan niiausta. Hän olisi mieluummin ollut jatkamassa lukemista ja toivoi, ettei tapaamiseen menisi kauaa. Tosin Mareta oli jo etukäteen varoittanut, että halusi Nalialle kerrankin sopivan puvun ja tytön olisi parempi varautua esiintymään parhaalla käytöksellään koko mittojen oton ajan.
”Tarvitsemme tyttärelleni arkeen sopivan mekon ja kenties myös juhlapuvun. Minun puolestani hän saisi lakata kasvamasta, mutta niin ei näytä vielä tapahtuneen”, Mareta selitti ja vilkaisi jalkojaan tuijottelevaa Naliaa aivan kuin tyttö olisi valinnut kasvaa vain hänen harmikseen.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Post by Anlie »

Lyhyt ja kireän oloinen vastaus ihmismieheltä, joka tuntui vain kiristelevän hampaitaan enemmän katsoessaan Alenaa tarkemmin. Vaatturi päätti vastata sanoihin kevyellä niiauksella, astuen sitten nopeasti sisään ja vetäen oven kiinni perässään. Herra Marhein katosi oven taakse viitattuaan hänelle portaikon, jättäen Alenan yksin seisomaan eteistilaan. Alena riisui märän viittansa ja taiteili kengät jalastaan, työntäen ne lähelle ovea niin huomaamattomiin kuin vain pystyi. Pitkän villakangashelman alta hänen paljaita varpaitaan tuskin huomaisi kukaan, mutta kenkien jättämät vesilammikot herättäisivät epätoivottua huomiota. Vaatturi haroi pikaisesti muutaman karanneen kiharan takaisin takaraivolle kerätylle nutturalle ja suuntasi ylös portaita, kohti yksipuolisen oloista keskustelua.

”Ah, olen pahoillani rouva Marhein, miehenne vieras lähti äskettäin ja tulin samalla ovenavauksella.” Maretan äänensävy kaipasi selitystä Alenan äkilliselle ilmaantumiselle sisälle taloon, joten hän päätti sen viivyttelemättä tarjota. ”Vaatturi Alena, toivottavasti en keskeyttänyt pahasti?”, haltia kysyi ripauksella huolta äänessään, niiasi esittelynsä kun oli astunut viimeisen askelman yli ylätasanteelle - ja vielä kerran syvempää rouvalle, kerran kevyemmin nuorelle neidille. Tyttö näytti väsyneeltä, tai ainakin tämän tummat silmänaluset muistuttivat epäilyttävästi Alenan omia kun tämä oli viettänyt koko yön kirjontapistosten parissa. Kotitöitä? Tuskin näin varakkaassa perheessä vanhinta tyttöä laitettaisiin lattioita tai pyykkiä pesemään. Poikaystävä? Yhtä epätodennäköistä, tai tyttö olisi jo lukittu kammariinsa odottamaan valittua puolisoa.
Ei ollut hänen asiansa kommentoida oliko nuorelle neidille sopivaa kasvaa yli äitinsä toiveiden, joten Alena vain nyökkäsi vastaukseksi Maretan sanoille. ”Molemmat onnistuvat. Ompelisin mielelläni ainakin arkipuvun saumoihin ja päärmeeseen hieman ylimääräistä kangasta, piiloon, niin kasvunvaraakin hieman jää. Jos se vain rouvalle sopii.” Ihmiseksi Nalialla pituutta alkoi olla varmasti jo riittävästi, mutta tyttömäinen sirous alkaisi varmasti muutamassa vuodessa karista, jos Alena oli mitään oppinut ylemmän luokan tyttäriä vaatettaessaan.

”Olitteko jo ajatelleet värejä ja kankaan materiaalia? Kunhan kevät hieman lämpenee ja kuivahtaa, jokin kevyt olisi varmasti paikallaan, ehkä pellavaa? Tässä sateessa sitä on toki hankala kuvitella,” Alena naurahti kevyesti, ”Otin muutamia ehdotuksia mukaani, jos...” Alena kohotti koriaan rouvaa kohti, vilkaisi syrjäsilmällä tyttöä ja keskeyttikin lauseensa. ”Vai saako neiti itse valita?” Sanansa Alena suuntasi Maretalle, mutta soi pienen rohkaisevan hymyn Nalialle, etsien tytön alasluotua katsetta. Useimmiten tyttärillä oli vahvat mielipiteet ainakin väristä, mutta vaatturi oli aistivinaan että tässä tapauksessa äiti ehkä tietäisi kuitenkin paremmin.
“Tarvitsen hieman tilaa tarvikkeilleni, jos rouva ei vain pane sitä pahakseen, voisimme neidin kanssa siirtyä syrjempään mittoja varten?” Alena piti katseensa rouvassa, vaikka olisi uteliaisuuttaan halunnut vilkuilla ympärilleen. Hänellä olisi varmasti aikaa katsella ympärilleen kunhan Mareta keskittyisi tilkkuihin.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Post by sade »

Mareta oli suunnitellut ottavansa vaatturin vastaan alakerrassa, mieluiten olohuoneessa, joka soveltui sellaiseen paremmin. Hän tunsi lievää ärtymystä miestään kohtaan, sillä tämä olisi aivan hyvin voinut ohjata naisen olohuoneeseen odottamaan, sen sijaan, että oli päästänyt vaatturin vaeltamaan yksin talossa. Mareta palkkasi tietysti vain henkilöitä, joiden maineesta ja osaamisesta oli etukäteen ottanut selvää, mutta Harron olisi silti pitänyt tietää paremmin.
”Et keskeyttänyt mitään tärkeää”, Mareta sanoi kohteliaasti hymyillen, sillä vika ei ollut vaatturin, joka selitti ripeästi syyn ilmestymiselleen. ”Pahoittelen, ettei mieheni ymmärtänyt saattaa sinua.”
Hetken aikaa nainen harkitsi ehdottavansa siirtymistä alakertaan, mutta koska sovituksia tai mittoja täytyisi kuitenkin ottaa, Nalian huone kelpaisi siinä missä joku muukin. Äidin silmään huone vaikutti jopa epäilyttävän siistiltä, sillä mitään ylimääräisiä esineitä ikkunan syvennyksessä olevaa kynttilää lukuun ottamatta ei ollut näkyvillä. Seinää vasten oleva sänky oli pedattu pitsisellä peitteellä ja sängyn alta löytynyt kirja oli Maretan käskystä juoksutettu aiemmin takaisin Harron työhuoneeseen. Sängyn päädyssä olevan vaatekaapin ovet olivat tarkalleen kiinni ja jos Alena ei olisi ollut paikalla, olisi Mareta todennäköisesti tarkastellut sen sisältöä. Toisella seinustalla seisoi pieni peilipöytä, jonka päälle ei ollut jäänyt lojumaan edes hiusharjaa, vaikkakin Maretan tarkat silmät havaitsivat yhdestä pöydän laatikosta pilkottavan vihreän hiusnauhan. Nalia näytti jopa ottaneen sängyn päällä aiemmin riippuneen taulun alas ja seinässä saattoi tarkasti katsoessa huomata hieman tummemman alueen sillä kohtaa. Mareta painoi mieleensä, että taulun kohtaloa pitäisi kysellä myöhemmin.

”Ylimääräinen kangas kuulostaa järkevältä ehdotukselta”, Mareta totesi. Kunnollisten pukujen teettäminen ei ollut halpaa ja vaikka raha ei ollutkaan päällimmäinen asia, joita heidän tarvitsi ajatella, ei taloudellisesta ajattelusta haittaakaan ollut. Ja kuka tiesi, millaisiin naimisiin Nalia päätyisi, kun hän ei ollut sitä varmistamassa, joten ripaus käytännöllistä ajattelua ei olisi tytölle pahitteeksi, Mareta ajatteli vilkaistessaan tytärtään, joka oli perääntynyt lähelle seinää ja vilkuili vaatturia hieman kulmiensa alta.
”Voit käyttää sänkyä tai pöytää”, Mareta kehotti kättään heilauttaen. ”Itse asiassa neiti voi valita itse”, hän jatkoi. Nalian katse kohosi ja ilahtuneen sijaan tyttö näytti enemminkin hieman säikähtäneeltä.
”Kevyt kangas, ei liian kirkkaita tai liian tummia sävyjä. Arkipukuun ei kirjailuja tai hyvin hillityt sellaiset”, Mareta ohjeisti kuitenkin, koska ei täysin luottanut tyttärensä valintaan. Hän vilkaisi Naliaa ja lisäsi: ”Ja ehkä jotain muuta kuin sitä iänikuista violettia.”
Kuin vahvistukseksi sanoille Nalia oli pukeutunut vaaleanviolettiin, miehustastaan kevyesti kukkakirjailtuun mekkoon ja sitonut hieman toispuoleisen ranskanlettinsä kiinni ohuella violetilla nauhalla. Tytön kasvoille kohosi kevyt puna ja hän nyökkäsi pienesti.
”Jätän teidät ottamaan mitat ja valitsemaan. Tulkaa alas, kun olette valmiita”, Mareta ilmoitti arvellen, että Nalialle tekisi hyvää päästä valitsemaan itse ja hänen antamillaan rajauksilla puvuista ei voisi tulla katastrofia.

Maretan poistuessa Nalia huomasi toivovansa, että äiti olisi vain sanellut värin ja mallin. Hän tiesi, miten kirjoja hankittiin ja millaisia kirjoja isä kokoelmaansa halusi, mutta mekot olivat enemmän hänen siskonsa Niiran osaamisalaa. Hän ei useinkaan kaivannut siskonsa seuraa, mutta nyt tämän läsnäolo olisi ollut enemmän kuin tervetullutta.
”Voit levittää tarvikkeesi mihin vain haluat”, Nalia sanoi varovasti, vaikka se olikin toisinto hänen äitinsä sanoista. Alenaksi esittäytynyt vaatturi oli haltia, mikä kiinnosti häntä, mutta toistaiseksi tyttö oli liian kiusaantunut kysyäkseen mitään. Pitäisikö hänen pyytää jotain nähtäväksi? Vai vaatia tiettyjä värejä tai kuvioita? Nalia ei ollut varma, ja huultaan purren hän toivoi haltianaisen olevan enemmän tilanteen, ja hänen äitinsä, tasalla.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Post by Anlie »

Maretan kohteliaasta hymystä huolimatta Alenan mieli tarttui välittömästi tämän sananvalintaan miehensä ymmärtämättömyydestä. Harvoin avioliitto oli täydellinen, eikä puolison piikittely rakastavassakaan suhteessa täysin tavatonta ollut, mutta kyseisen miehen jurouden itse kokeneena, Alenasta tuntui että viattomilla sanavalinnoilla saattoi olla syvempikin merkitys. Alena etsi kasvoilleen sopivan häkeltyneen ilmeen ja pahoittelevan äänensävyn: ”Hän kyllä viittasi minut yläkertaan, olen pahoillani rouva, tietenkin minun olisi pitänyt odottaa alakerrassa.” Ja odottellessa kuunnella mitä ikinä Maretan tyttären olisi pitänyt tarkemmin ajatella, niin kuin vaatturilla ei olisi ollut muuta tekemistä.

”Niin tietenkin,” Alena myötäili Maretan asettamia rajoja ja painoi päänsä tämän poistuessa, ”Kiitos, rouva Marhein.” Kohottaessaan katseensa vaatturi antoi katseensa kiertää vaivihkaa huoneen ennen kuin suuntasi sen takaisin Naliaan. Vaatturia hämmensi huoneen askeettisuus, yleensä siisteydestä huolimatta edes jokin esine kieli asujansa mielenkiinnoista, vähimmilläänkin talonomistajan arvoista. Ei edes sitä kliseistä keskeneräistä kirjailutyötä nurkkaan paiskattuna, mikä olisi voinut olla keskeytetyn keskustelun alkupiste. Mahtoikohan Nalia uskaltaa esittää omia toiveitaan? Valinnat käytäisiin kyllä epäilemättä läpi vielä kertaalleen alakerrassa, viimeistään hinnasta keskustellessa. Vaatturi katseli tyttöä ja peitti arvioivan ilmeensä, vaikka tuskin tytöltä jäisi huomaamatta miten tummat silmät pyyhkäisivät päästä varpaisiin. Vaatturi oli kyllä samaa mieltä Maretan kanssa, Nalia voisi kokeilla jotakin muutakin kuin violettia. Talven kalpeaa ihoa vasten väri oli aika voimakas ja Alena olisi mieluummin nähnyt jotain maanläheisempää, ehkä murrettua punaista? Se voisi tuoda Nalian hiuksistakin esiin uusia sävyjä. Oliko hän ottanut mitään sellaista mukaansa?

Nyökäten Nalian kehotukselle, Alena päätti laskea korinsa peilipöytää tilavammalle sängylle ja ryhtyi levittelemään ohuesta villakankaasta leikattuja tilkkujaan peitteen päälle. Vaaleaa okraa, mustikansinistä, keväistä vihreää, lämmin ruskea, hempeän punaista ja haaleaa lilaa, värejä mitä Alena oli arvellut vetoavan parhaiten nuoriin naisiin. Punainen oli lähes poikkeuksetta ollut äitien suosikki, vaikka se olisi saanut jälkikasvun näyttämään mekkoon puetulta pikkupossulta. Vaatturi vilkaisi tytön epäröivää ilmettä ja tarttui vihreään, keltaiseen ja siniseen tilkkuun, viitaten Naliaa tulemaan lähemmäs ja ojentamaan käsivartensa. Vaatturi läski vuorotellen tilkut tämän käsivarrelle, lähelle paljasta ihoa, mutta ei pohtivaa hyminää lukuunottamatta sanonut mitään, ennen kuin laski tilkut takaisin paikoileen peitteelle. ”Neidillä on niin sievä ihosävy, että kaikki sopinevat.” Alena otti vielä lilan kankaanpalan käsiinsä ja asetti sen Nalian kädelle. ”Tämäkin, mutta meidän on kai parempi totella rouvaa.” Hän antoi suupielensä nytkähtää, mutta vakavoitui nopeasti, ettei Nalialla olisi äidilleen kerrottavaa arvostelevasta vaatturista. Jotenkin Alenan piti saada tyttöä rentoutumaan, tai hän olisi täällä puoli päivää yrittäen saada toruja välttelevää Naliaa valitsemaan jotain. ”Mitä neiti on itse mieltä?” Alena tutkiskeli Nalian ilmettä ja lisäsi vielä pohdiskelevaan äänensävyyn: ”Punainen toki on ollut kovin suosittu.”
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Post by sade »

Nalia oli tottunut arvioiviin katseisiin ja vaatturin katse oli niiden joukosta helpoimmasta päästä silmäillessään ainoastaan hänen ulkonäköään, tai niin Nalia ainakin oletti. Hän puolestaan tarkkaili naista tämän asetellessa tavaroitaan sängyn päälle. Tyynynpäällisen sisään oli työnnetty kirja, joka saattoi olla huomattavissa, mikäli siirsi tyynyä tai kasasi tavaroita myös sille, sillä Maretan aiemmin huomaama kirja ei suinkaan ollut ainoa, mutta oli riittänyt pitämään äidin epäilykset poissa. Nalia välittänyt kummankaan vanhemman saavan tietää, mitä oikeasti luki. Kyseisessä kirjassa oli myös syy huoneen pelkistettyyn sisustukseen. Nalia oli sytyttänyt tulen magialla kerran aiemmin, tai ainakaan hän ei ollut keksinyt tilanteelle mitään muuta syytä, joten tuli oli tuntunut luontevimmalta vaihtoehdolta aloittaa. Hän ei ollut saanut vielä mitään aikaan, mutta oli varmuuden vuoksi kasannut kaiken ylimääräisen palavan, kynttilää ja kirjoja lukuun ottamatta pois.

Nalia teki kuten ohjeistettu ja ojensi kuuliaisesti kätensä, jotta vaatturi saattoi asettaa sitä vasten valitsemiaan tilkkuja. Ja jos joku niistä näytti Alenan silmiin sopivammalta kuin toiset, Nalia ei nähnyt samaa. Vaaleanvioletti olisi ollut hänen valintansa, mikäli sitä ei olisi erikseen kielletty. Hän vastasi vaatturin kommenttiin äidin tahdon noudattamisesta heikolla hymyllä, sillä itse asiassa Nalian oli tarkoitus toimia ainakin hieman tämän tahtoa vastaan, eikä se tuntunut niin kevyeltä, että hän olisi uskaltanut laskea siitä leikkiä.
”Punainen sopii”, hän vastasi, vaikka punainen oli luultavasti väreistä viimeinen, jonka Nalia oikeasti olisi päätynyt valitsemaan, mikäli vaatturi ei olisi maininnut sitä. Mutta suosittu väri vaikutti helpoimmalta ja turvallisimmalta valinnalta.

Alakerrasta kuului oven kolaus ja varsin kovaäänistä puhetta, jonka sanoista ei kuitenkaan saanut selvää Nalian makuuhuoneesta asti. Mutta ainakaan Nalialla ei ollut vaikeuksia tunnistaa vanhempiensa kiisteleviä ääniä. Hän huokasi ja katsoi sitten Alenaa. Ei ollut mukavaa sekoittaa ketään muuta häntä koskeviin kiistoihin, mutta ainakin vaatturi voisi vain poistua työnsä tehtyään. Sitä paitsi vika olisi, kuten yleensä, Nalian itsensä.
”Äiti puhui arkipuvusta ja juhlapuvusta, mutta en tarvitse juhlapukua. Vaan viitan”, Nalia ilmoitti hieman liian nopeasti, jotta sai asian sanottua ääneen.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Post by Anlie »

Nalian ilmoittaessa nopeasti että ainakin toisesta mekosta tulisi vaatturin kammoama punainen, Alena puhalsi ilman nenänsä kautta ulos, ääntäkään päästämättä, hieman pettyneenä itseensä että oli edes asian maininnut. Tietenkin Nalia takertuisi helpoimpaan vaihtoehtoon. Lila tilkku tytön ihoa vasten vaihtui punaiseen ja Alenan olisi tehnyt mieli irvistää. Vaatturi siirsti tilkkua ylemmäs, lähelle Nalian kasvoja. “Neidillä on hieman kuparia hiuksissaan”, Alena ilmoitti toteavasti, kuin se olisi selittänyt täysin sitä seuraavan ehdotuksen. ”Jos neiti haluaa jotakin punaista, valitsisin jotakin murretumpaa. Tämä on liian kirkas.”

Vaatturikin kuuli ovenkolauksen ja kiistelevät äänet, mutta oli olettanut ettei Naliakaan kiinnittäisi niihin sen suurempaa huomiota, kuten etiketti odotti. Nalian huokaistessa Alena vilkaisi tämän ilmettä. Alena olisi halunnut sanoa Nalialle miten tavallista oven taakse puuroutuvat kiukkuiset sanat olivat, eikä tämän tarvitsisi kantaa niistä suurta huolta, mutta kannustavatkin sanat herkästä aiheesta voitaisiin ymmärtää väärin. Eikä ollut Alenan paikka kommentoida mitään mitä asiakkaan talossa tapahtui tai jäi tapahtumatta. ”Harmi, en tietenkään ottanut mitään sellaista nyt mukaani”, Alena hymisi asetellessaan tilkut taas paikoilleen ja siirteli korinsa tavaroita laidalta toiselle. ”Ajatteliko neiti arki- vai juhlapukuaan punaisena? Ehkä voisin pyörähtää täällä vielä uudemman kerran ja näyttää mitä tarkoitan”, vaatturi jatkoi puheluaan kuin vaaleanpunainen olisi jo unohdettu vaihtoehdoista.

Tytön ilmoitukselle vaatturi kohotti toista kulmaansa. ”Niinkö?” Erikoista rouva Mahreinilta sekoittaa keskenään kaksi niin erilaista asiaa, lisäsi Alena mielessään. ”Minäpä varmistan asian äidiltänne ennen lähtöäni”, Alena soi Nalialle pienen ystävällisen hymyn sanojensa lisäksi, mutta ei voinut olla kummastelematta mielessään miksi tyttö keksisi jotakin tällaista päästään. ”Toivottavasti ei mitään kovin paksua, muuten neiti saa odotella seuraavaa käyttötilaisuutta ensi talveen”, Alena jatkoi kepeästi, syyttämättä Naliaa suoraan valehtelusta. Rouva Mahrein hänen työnsä kuitenkin tulisi maksamaan, eikä hän menettäisi elantoaan naisenalun oikuttelun vuoksi.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Post by sade »

Alenan kommenttiin punaisuudesta vastattiin olankohautuksella. Hienot neidit eivät kohauttele, äidin ääni muistutti Nalian mielessä, joten hän kiirehti lisäämään: ”Mikä tahansa punainen käy, ei sen tarvitse olla juuri tuo.”
Nalia oli kuunnellut vanhempiensa kiistoja ja Niiran puheita tarpeeksi tietääkseen, että oli ollut niiden kohteena tavallista useammin viime aikoina. Se tuntui liittyvän jotenkin kasvamiseen, siihen, että äiti oli odottanut isän muuttavan kantaansa hänen tulevaisuutensa suhteen, kun hän tulisi riittävän vanhaksi. Ja riittävän vanha oli ilmeisesti nyt tai ainakin aivan kohta. Hän oli aina ollut isän siinä missä Niira äidin, mutta jokin siinä ratkaisussa oli alkanut hiertää hänen vanhempiensa välejä, eikä Nalia ollut aivan varma, mikä. Mutta sen hän tiesi, ettei kumpikaan ollut täysin tyytyväinen Naliaan sellaisena kuin tämä oli.

Sellaisista asioista oli oikeastaan kiellettyä puhua palvelusväelle, mutta tarkalleen ottaen vaatturi ei ollut palvelusväkeä, eikä tuntunut reilulta laittaa tätä osaksi sellaisia kiistoja, joihin tällä ei ollut osaa eikä arpaa. Niinpä Nalia huokaisi ja vilkaisi Alenaa.
”Kannattaa varmistaa asia äidiltä ja isältä. Isä nimittäin maksaa viitan ja arkipuvun, ei äiti. En tiedä, kuka maksaa juhlapuvun, mutta luulen, että he keskustelevat siitä juuri.” Hän oli melko varma, että isä ei sitä maksaisi, ei, kun voisi laskea puvun arvon kirjoissa. Kaikki lopputulokset olivat Nalian kannalta huonoja, sillä joka tapauksessa jompikumpi ei saisi tahtoaan läpi ja Nalia oli ollut se, joka oli maininnut viitasta.

”Viitan pitäisi olla matkaviitta. Sellainen, joka kestää vähän säätä”, Nalia kertoi ja astui hieman lähemmäs sänkyä vilkuillen vaatturin välineitä. Viitan hän halusi, mutta puvut olivat vain uusi riidanaihe, eikä hän ymmärtänyt, miksi äidin oli täytynyt yrittää ohittaa isän selkeä ohje. Typerät tilkut, Nalia ajatteli katsoessaan väri- ja materiaalivalikoimaa, mistä hänen olisi pitänyt osata valita, varsinkaan kun kukaan ei edes oikeasti halunnut hänen valitsevan?
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Post by Anlie »

Värikeskustelu ei yrityksistä huolimatta tuntunut etenevän ja Alenan teki mieli huokaista ääneen. Tietenkin hänen piti esitellä vaihtoehdot ja toisinaan tökätä asiakastaan oikeaan suuntaan, mutta harvoin teki mielellään päätöksiä näiden puolesta. Tällöin kukaan ei ainakaan voinut valittaa painostuksesta suuntaan tai toiseen, mutta nyt vaikutti siltä että Alena tekisi valinnat ja Nalia saisi tyytyä siihen mitä tämän äiti lopulta tulisi päästämään arvionsa läpi. ”Selvä, katson jotakin neidin sävyihin yhteensointuvaa”, Alena totesi hymyillen, kuin päätökseen oltaisiin saavuttu yksissä tuumin. Ehkä oli aika päästää Nalia valitsemisen piinasta, kun se ei selvästikään tämän suurimpiin mielenkiintoihin kuulunut. Oma asiansa saattoi olla rouvan taivuttelu pelkän sävyn kuvailuun, mutta toivottavasti tämän usko hyviin suosituksiin riittäisi ilman ylenmääräistä vakuuttelua.

Nalia huokaisi jälleen syvään ja heidän katseensa kohtasivat pikaisesti kun tyttö nosti hetkeksi katsettaan. Alena selvitteli tilkkujaan omaan tarkkaan järjestykseensä hetken sanomatta mitään, mutta totesi sitten rauhallisella äänensävyllä: ”Siitä neidin tuskin tarvitsee kantaa huolta, se on kuitenkin vain mekko.” Joka ilmeisesti sai perheessä valtavat mittasuhteet ja aiheen riitaan? Alenan uteliaisuutta kutitti mikä ristiriita viitan ja puvun takana oli, jos riita nyt kosketti asiaa lainkaan. Nuorilla oli kummallinen tapa kääntää vanhempiensa keskinäiset kärhämät koskettamaan itseään. ”Villa pitää hyvin vettä ja lämmittää vähän kosteanakin”, Alena siirteli hyvin kangasvaltaisen korinsa sisältöä ja veti kolme värjäämätöntä - ruskeaa, vaaleaa ja tummaa harmaata - villakangastilkkua esille, ojentaen ne Nalialle. ”Värjättyäkin toki löytyy, mutta uskoisin että jokin näistä voisi sopia matkustukseen paremmin?” Tutkailtuaan hetken Nalian ilmettä Alena päätti udella tämän äkillisen viitan tarpeen taustaa: "Lähteekö neiti kaupungin ulkopuolelle? Onko matka pitkäkin?"
Alena odotti että Nalia saisi tunnusteltua tilkkuja ja ojensi sitten kätensä ottaakseen ne takaisin. ”Neiti voi tuumia vielä kaikessa rauhassa, minun pitää ottaa vielä mittanne. Jos astuisitte hieman taaksepäin ja levittäisitte kätenne”, vaatturi viittoi tyttöä keskemmälle huonetta ja onki koristaan pienen villalankavyyhdin, jota ryhtyi kerimään auki.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Post by sade »

Vaatturi ei tuntunut tajuavan, että mikään heidän perheessään ei ollut ”vain”. Paitsi ehkä Niira, joka oli vain äitinsä tytär, mutta ei Nalia siitäkään voinut laittaa päätään pantiksi. Mekko ja sen ohella viitta olisivat kiistakappaleita vaikka kuinka pitkään, mikäli mitään uutta ei ilmaantuisi. Nalialla olisi tietysti ollut paljonkin asioita, jotka olisivat peittäneet vaateongelmat alleen, mutta hän ei ollut tarpeeksi rohkea avaamaan niistä suutaan, joten hän tyytyi piilottelemaan niitä mielensä nurkkiin ja tyynyjen alle. Vaatteiden suhteen he kaikki kolme, Nalia vanhempineen, olisivat ainakin jokainen omalla puolellaan.
Nalia hypisteli tilkkuja sormiensa välissä, vaikka kaikki vaikuttivat hänen käsiinsä aivan samalta, vain värit vaihtelivat.
”Tumma voisi olla hyvä?” Nalia sanoi antaessaan tilkut takaisin, mutta lauseesta saattoi kuulla kysymyksen, joka kertoi, että tyttö oli myös valmis vaihtamaan mielipiteensä pienestäkin vihjeestä.

”Sinähän et sovi mitään naimakauppoja minun selkäni takana!” Isän ääni alakerrassa kohosi niin kovaksi, että Nalia sai ensimmäisen kerran selvää sanoista.
”Sinä et lähetä häntä hoitamaan sotkujasi!” Äidin ääni vastasi, jonka jälkeen oli hiljaista muutaman sydämenlyönnin ajan ennen kuin ”keskustelu” jatkui hiljaisemmin äänenpainoin, aivan kuin kumpikin olisi tajunnut yhtä aikaa, että talossa oli muitakin.

Sen sijaan, että Nalia olisi astunut taaksepäin huoneen keskelle, hän kääntyi poispäin vaatturista, sillä ei halunnut tämän näkevän punehtuneita kasvojaan. Korissa olevat tilkut tuntuivat ilkkuvan hänelle. Hän ei osannut valita edes pukuaan, joten miten hän voisi valita jotain sellaista, jota ajanlan oli hänelle kuvaillut pieni ikuisuus sitten? Vanhempien läsnäolo sai hänet vaikenemaan silloinkin, kun hän oli päättänyt huutaa, joten miten hän olisi voinut osallistua keskusteluihin, jotka johtivat korotettuihin ääniin ja puolien valintaan? Se oli niin epäreilua, että Naliaa suututti. Hienot neidit eivät korota ääntään, opetus tuntui olevan hakattu niin syvälle Naliaan, ettei hän enää tiennyt, miten sitä kierrettiin. Mutta jokin hänen sisällään tiesi ja huusi äänettä hänen puolestaan.

Jokainen tilkku korissa syttyi tuleen nopeassa leimahduksessa, joka tuntui silmänräpäyksen ajan tapahtuvan Nalian sisällä ja leimahdus antoi tulelle mahdollisuuden tarttua mihin tahansa lähellä olevaan. Pieni liekki alkoi kyteä päiväpeitossa, toinen tyynyn päällä ja kolmas nappasi kiinni vaatturin pitelemästä villalangasta. Hetken ajan tuli oli tuntunut osalta Naliaa, mutta nyt lieskojen noustessa korista, se tuntui jälleen joltain itsenäiseltä, joltain, joka ei kuulunut Nalialle. Tyttö jähmettyi paikoilleen pystymättä hetkeen ajattelemaan mitään ja jäi katsomaan aivan liian lähellä loimuavia liekkejä.
Post Reply